Parisuhteessa eläminen tulee kalliimmaksi kuin sinkkuna eläminen

Mulle on ainakin avoliitto tullut halvemmaksi. Oma puolikkaani vuokrasta maksaa alle sen mitä opiskelija-asunnossa maksoin yksiöstä yksin. Ruokamenot halvemmat kun mietitään ostoksia yhdessä niin tulee ostettua vähemmän turhaa ja esim eineksiä kun ruuanlaittokin on helpompaa kahdelle.

Meillä on omat rahat mistä omat menot maksetaan, ja yksi yhteinen tili yhteisille ruokamenoille ja esim. ravintolakäynneille (tänne laitetaan molemmat parisataa euroa kerran kuussa, lopuilla rahoilla vuokraosuus lukuunottamatta saa tehdä mitä lystää). Jos käydään yksin jossain syömässä tai ostetaan vain tuotteita yksin käytettäviksi niin nämä maksetaan edelleen omilta tileiltä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäistä paleltaa,

vaan kun kaksi vaeltaa,

toinen toista lämmittää,

kaikki huolet unhoon jää.

Itsenäinen ja fiksu keksii keinot,

Makuupussi, villasukat ja takka lämmittää,

Läheisriippuvainen yksin jäätyään nyyhkyttää

Ei pysty yksin mihinkään.

Sikiöasentoon käpertyy,

Elonkiipinä silmissään hämärtyy.

Vierailija kirjoitti:

Seksiä ja läheisyyttä saa halutessaan, ja lisäksi on kiintymys, rakkaus ja kumppanuus, mitä ei yhdenillan jutuilta saa samalla tavalla. Eletään sopuisasti eikä tarvitse riidellä.

Nyt on kyllä 5/5 etten sanois, suoraan kuin jostain unelmakirjasta.

Meillä yhdessä asuminen on kummallekin halvempaa mitä erikseen asuminen. Yhteiset menot laitetaan puoliksi, muuten kumpikin maksaa omat menonsa. Minulla on päätösvalta siinä, mitkä menot ovat yhteisiä ja mitkä ei.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ainakin avoliitto tullut halvemmaksi. Oma puolikkaani vuokrasta maksaa alle sen mitä opiskelija-asunnossa maksoin yksiöstä yksin. Ruokamenot halvemmat kun mietitään ostoksia yhdessä niin tulee ostettua vähemmän turhaa ja esim eineksiä kun ruuanlaittokin on helpompaa kahdelle.

Meillä on omat rahat mistä omat menot maksetaan, ja yksi yhteinen tili yhteisille ruokamenoille ja esim. ravintolakäynneille (tänne laitetaan molemmat parisataa euroa kerran kuussa, lopuilla rahoilla vuokraosuus lukuunottamatta saa tehdä mitä lystää). Jos käydään yksin jossain syömässä tai ostetaan vain tuotteita yksin käytettäviksi niin nämä maksetaan edelleen omilta tileiltä.

Näin meilläkin tehtiin kun oltiin nuoria. Laitettiin rahat yhteen kun esikoinen syntyi, kumpikin oli vuorollaan lapsen kanssa kotona ja silloin oli kotona olijalla huonommat tulot. Laitettiin kaikki talouteen tuleva raha samalle tilille jota kumpikin sai käyttää niin kuin parhaaksi näki, vastuullisesti totta kai. Pidettiin tämä järjestely vaikka lapset on jo isompia ja kumpikin taas töissä. Kummallakin on silti erillistä omaisuutta ja säästöjä, joita ei jaeta. Laitetaan kumpikin myös rahaa säästöön sekä omille että yhteiselle tilille ja sijoituksiin.

Meillä parisuhde on tuonut vain lisää elämänlaatua ja mukavuutta elämään. On ihana perhe ja puoliso ja lisäksi on varaa asua isossa talossa hyvällä paikalla. Tietää myös, että jos elämässä tulee jokin tiukka paikka, jää vaikkapa työttömäksi tai sairastuu, niin ei ole yksin itsensä varassa.

Pariskunnalla on käytettävissään enemmän rahaa. Se on sitten ihan oma ongelma, jos syytä rahaa mihin sattuu ja rahat aina loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ainakin avoliitto tullut halvemmaksi. Oma puolikkaani vuokrasta maksaa alle sen mitä opiskelija-asunnossa maksoin yksiöstä yksin. Ruokamenot halvemmat kun mietitään ostoksia yhdessä niin tulee ostettua vähemmän turhaa ja esim eineksiä kun ruuanlaittokin on helpompaa kahdelle.

Meillä on omat rahat mistä omat menot maksetaan, ja yksi yhteinen tili yhteisille ruokamenoille ja esim. ravintolakäynneille (tänne laitetaan molemmat parisataa euroa kerran kuussa, lopuilla rahoilla vuokraosuus lukuunottamatta saa tehdä mitä lystää). Jos käydään yksin jossain syömässä tai ostetaan vain tuotteita yksin käytettäviksi niin nämä maksetaan edelleen omilta tileiltä.

Näin meilläkin tehtiin kun oltiin nuoria. Laitettiin rahat yhteen kun esikoinen syntyi, kumpikin oli vuorollaan lapsen kanssa kotona ja silloin oli kotona olijalla huonommat tulot. Laitettiin kaikki talouteen tuleva raha samalle tilille jota kumpikin sai käyttää niin kuin parhaaksi näki, vastuullisesti totta kai. Pidettiin tämä järjestely vaikka lapset on jo isompia ja kumpikin taas töissä. Kummallakin on silti erillistä omaisuutta ja säästöjä, joita ei jaeta. Laitetaan kumpikin myös rahaa säästöön sekä omille että yhteiselle tilille ja sijoituksiin.

Meillä parisuhde on tuonut vain lisää elämänlaatua ja mukavuutta elämään. On ihana perhe ja puoliso ja lisäksi on varaa asua isossa talossa hyvällä paikalla. Tietää myös, että jos elämässä tulee jokin tiukka paikka, jää vaikkapa työttömäksi tai sairastuu, niin ei ole yksin itsensä varassa.

Näin. Sinkkuna on vähemmän rahaa käytössä ja talous on helpommin haavoittuva.

Ihanaa olisi myös se, että joskus joku olisi käynyt kaupassa tai keittäisi aamukahvit. Yksin ollessa on vapaus, mutta myös teet kaiken itse ja maksat kaiken itse. Yhdellä palkalla et esimerkiksi saa niin hulppeita asuinoloja kuin kahdella palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt jauha paskaa. Olen ollut sekä parisuhteessa että sinkkuna. Parisuhteessa ollessa pelkästään asumiskulut oli minulla 500 euroa pienemmät kuin sinkkuna.

Nailed it!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tajunnut jäädä ikipoikamieheksi, minulla olisi varallisuutta ainakin 250 k€ enemmän. Ei tarvetta isolle kämpälle, ei kahta autoa, ei kakaroiden harrastuksia, lomareissut sinne minne haluaisin oikeasti eikä edes kalliita yms.

Harmi etten älynnyt asioita ajoissa.

Mitään iloa et ole itse saanut isosta kämpästä, autoista tai niistä kakaroista? Mieluummin asuisit yksiössä yksin ja keräisit varallisuutta? Harmi tosiaan, kun et tajunnut ajoissa.

Ihan vaan mukavalla alueella rivarikolmiossa/neliössä, ja toki fyffeä keräillen. Ja ennen kaikkea, päättää omasta ajan/rahankäytöstä.

Esimerkki tältä päivältä: se mitä oikeasti haluaisin olisi mennä kaverin kanssa kalaan. Se mitä joudun oikeasti tekemään, rouvan sukulaisen kissanristiäiset 200 km päässä ja iso evvk. Ja kuunnella autossa kuinka teinit nahistelee nasevilla sutkautuksillaan yms. Ja kaikki tämä siksi, että "jonkun" mielestä näin vaan pitää olla koska hän niin tykkää.

(Jostain syystä minulle ei ole pakkomiellettä alistaa muun perheen ajankäyttöä/rahankäyttöä omiin mielihaluihini...)

Säälittävää. Oma puoliosni haluaa tänään sukulaisen kissanristiäisiin (puutarhajuhliin) toiselle paikkakunnalle ja hän menee sinne. Minä tein jo suhteemme alussa selväksi, että en yökyläile enkä muutenkaan vapaa-aikanani jaksa tavata ihmisiä kuin harvakseltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä ja läheisyyttä saa halutessaan, ja lisäksi on kiintymys, rakkaus ja kumppanuus, mitä ei yhdenillan jutuilta saa samalla tavalla. Eletään sopuisasti eikä tarvitse riidellä.

Nyt on kyllä 5/5 etten sanois, suoraan kuin jostain unelmakirjasta.

Ollaan oltu yhdessä teinistä asti. Alussa oltiin epäkypsiä eikä kaikki aina sujunut hyvin, mutta tykättiin toisistamme ja päätettiin että halutaan elää sillä tavalla että kummallakin on mukavaa. Opeteltiin yhdessä sitä miten toista kohdellaan hyvin ja muutenkin otetaan vastuu omasta toiminnasta, kuten vaikkapa rahankäytöstä. Samaa mieltä ei tarvitse olla kaikesta, mutta kaikesta pystyy keskustelemaan rauhallisesti ja rakentavasti. Tärkeää on se, että on yhteiset arvot ja asenteet sekä toiveet tulevaisuudesta, kuten vaikkapa halutaanko lapsia vai ei.

Tällaisesta tulee sellainen positiivinen kehä, kun on mukavaa yhdessä niin se kasvattaa rakkautta ja kiintymystä, ja on taas helpompaa olla toiselle kiva kun tykkää toisesta enemmän. Ollaan kumpikin järkeviä ja rauhallisia, se varmasti auttaa paljon. Alussa se vaati itsetutkiskelua ja tietoista työtä, mutta nyt kaikki menee omalla painollaan eikä asiaa tarvitse edes ajatella, toimintatavat on niin selkäytimessä. Yhdessä on oltu 25 vuotta ja mukavaa on 🙂

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt jauha paskaa. Olen ollut sekä parisuhteessa että sinkkuna. Parisuhteessa ollessa pelkästään asumiskulut oli minulla 500 euroa pienemmät kuin sinkkuna.

Sinkkuna asunmiskulut oli 420e/kk, nyt 395e/kk. 420e/kk asumiskulut ei voi pudota 500 eurolla. Että näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ainakin avoliitto tullut halvemmaksi. Oma puolikkaani vuokrasta maksaa alle sen mitä opiskelija-asunnossa maksoin yksiöstä yksin. Ruokamenot halvemmat kun mietitään ostoksia yhdessä niin tulee ostettua vähemmän turhaa ja esim eineksiä kun ruuanlaittokin on helpompaa kahdelle.

Meillä on omat rahat mistä omat menot maksetaan, ja yksi yhteinen tili yhteisille ruokamenoille ja esim. ravintolakäynneille (tänne laitetaan molemmat parisataa euroa kerran kuussa, lopuilla rahoilla vuokraosuus lukuunottamatta saa tehdä mitä lystää). Jos käydään yksin jossain syömässä tai ostetaan vain tuotteita yksin käytettäviksi niin nämä maksetaan edelleen omilta tileiltä.

Näin meilläkin tehtiin kun oltiin nuoria. Laitettiin rahat yhteen kun esikoinen syntyi, kumpikin oli vuorollaan lapsen kanssa kotona ja silloin oli kotona olijalla huonommat tulot. Laitettiin kaikki talouteen tuleva raha samalle tilille jota kumpikin sai käyttää niin kuin parhaaksi näki, vastuullisesti totta kai. Pidettiin tämä järjestely vaikka lapset on jo isompia ja kumpikin taas töissä. Kummallakin on silti erillistä omaisuutta ja säästöjä, joita ei jaeta. Laitetaan kumpikin myös rahaa säästöön sekä omille että yhteiselle tilille ja sijoituksiin.

Meillä parisuhde on tuonut vain lisää elämänlaatua ja mukavuutta elämään. On ihana perhe ja puoliso ja lisäksi on varaa asua isossa talossa hyvällä paikalla. Tietää myös, että jos elämässä tulee jokin tiukka paikka, jää vaikkapa työttömäksi tai sairastuu, niin ei ole yksin itsensä varassa.

Näin. Sinkkuna on vähemmän rahaa käytössä ja talous on helpommin haavoittuva.

Ihanaa olisi myös se, että joskus joku olisi käynyt kaupassa tai keittäisi aamukahvit. Yksin ollessa on vapaus, mutta myös teet kaiken itse ja maksat kaiken itse. Yhdellä palkalla et esimerkiksi saa niin hulppeita asuinoloja kuin kahdella palkalla.

Sinkkuna en tarvinnut huikeita asuinoloja, olen asunut 9 neliön, 25 neliön, 35 neliön ja 55 neliön asunnoissa. En oikeastaan huomannut niissä juuri mitään eroa, tuo 9 neliön oli toki huono, kun ei ollut omaa keittiötä mutta siitä ylöspäin yks hailee. 55 neliön kaksiossa makuuhuone oli joskus viikonkin kokonaan käyttämättä, kun nukuin olohuoneen sohvalla.

Parisuhteessa taas on pakko olla sen verran tilaa, että pääsee omaan rauhaan tietokoneen ääreen. Olisi helvettiä istua koko ilta jossain olohuoneessa kuuntelemassa pskoja tv-ohjelmia, kun itse ei katso televisiota lainkaan.

Sinkkuna maksoin 580e-680e kuukausittaiset asumiskustannukset (riippuen talvesta ja lämmityskustannuksista) yksin + oman auton käyttöpaikko ja sen kulut, parisuhteessa kaikki kulut on mennyt puoliksi. Paitsi ruuat, syön omia ruokia koska allergiat, joten maksan ne itse, mies maksaa omat ruokansa. Kyllä parisuhteessa on jäänyt puolet enemmän rahaa jemmaan verrattuna sinkkuelämään.

Vierailija kirjoitti:

Taas jotain katkerien sinkkujen tilityksiä. Pelkästään jo asumiskuluissa säästää mojovan summan joka kuukausi. Ihan riippumatta siitä asuuko vuokralla, kerrostalossa vai omakotitalossa. Aina se on edullisempaa kun on kaksi jakamassa kulut.

No ei säästä, täsmälleen samat asumiskulut nyt isossa kaksiossa, kuin aiemmin sinkkuna koirankopin kokoisessa yksiössä ja ruokakulut huomattavasti suuremmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tajunnut jäädä ikipoikamieheksi, minulla olisi varallisuutta ainakin 250 k€ enemmän. Ei tarvetta isolle kämpälle, ei kahta autoa, ei kakaroiden harrastuksia, lomareissut sinne minne haluaisin oikeasti eikä edes kalliita yms.

Harmi etten älynnyt asioita ajoissa.

Mitään iloa et ole itse saanut isosta kämpästä, autoista tai niistä kakaroista? Mieluummin asuisit yksiössä yksin ja keräisit varallisuutta? Harmi tosiaan, kun et tajunnut ajoissa.

Ei siitä isosta kämpästä oikein iloa saa, kun sen joutuu jakamaan muiden kanssa. Mihinkään et pääse karkuun.

Ja tuo kirjoittaja tarkoittaa elämän tärkeimpiä ja läheisimpiä ihmisiä. Todellakaan parisuhde ja perhe ei ole sinua varten.

Onhan parisuhteessa hyviäkin puolia, mutta myös huonoja kuten tuo asunnon jakaminen. Optimitilanne olisi tietysti, että molemmat eläisi omissa oloissaan, mutta se ei yllättäen useimmille käy.

Itsellä taas täysin päinvastaiset kokemukset. Saan noin 30 eurolla kaksi täyttä muovikassillista ruokaa, kun taas nainen käyttää samaan määrään rahaa 60-80 euroa. En ostakaan salaatteja, kalliita kanasuikaleita tns. Ostan halpaa uunilenkkiä, sikanauta-jauhelihaa ym. Kelpaa minulle paljon paremmin kuin kaiken maailman rehut ja vitamiinimehut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ei voi esim. tehdä ex tempore -ryyppyreissuja tai lähteä viikonlopuksi kavereiden kanssa kalastamaan. Ei auta vaikka muutaman satasen kuussa säästäisikin (oikeasti häviää enemmän kuin muutaman satasen), ei sellainen ole mitään elämää.

Jaa miksi muka ei voi. Kyllä puolisoltani on nuo onnistunut. Ei meillä missään kahleissa eletä ja kaikkea yhdessä tehdä. Ei olisi pitkä yli 40v suhde onnistunutkaan jos alettaisiin kahlitsemaan.

No varmaan siksi, että useimmat ei tuollaista hyväksy ja parisuhde on hyvin äkkiä entinen parisuhde, jos teet aina oman pääsi mukaan etkä välita muiden mielipiteistä mitään.

Maksan mielelläni itse vuokran, laskut, vaatteeni, ruokani jne...

Ei tarvitse katella edes kaljaa kittaavaa miestä.

Olen onnellinen tilanteeseeni😍

Vierailija kirjoitti:

Itsellä taas täysin päinvastaiset kokemukset. Saan noin 30 eurolla kaksi täyttä muovikassillista ruokaa, kun taas nainen käyttää samaan määrään rahaa 60-80 euroa. En ostakaan salaatteja, kalliita kanasuikaleita tns. Ostan halpaa uunilenkkiä, sikanauta-jauhelihaa ym. Kelpaa minulle paljon paremmin kuin kaiken maailman rehut ja vitamiinimehut.

Ennen söin lähes pelkästään kanaa, riisiä, pastaa halvalla tomaattikastikkeella, rahkaa, heraa ja pakastevihanneksia eikä ruokaan mennyt kymppiäkään päivässä, vaikka söin 3000kcal edestä. Nykyään menee vähän enemmän, kun ei ole järkevää että molemmat ostaa ja tekee omat ruokansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä ja läheisyyttä saa halutessaan, ja lisäksi on kiintymys, rakkaus ja kumppanuus, mitä ei yhdenillan jutuilta saa samalla tavalla. Eletään sopuisasti eikä tarvitse riidellä.

Nyt on kyllä 5/5 etten sanois, suoraan kuin jostain unelmakirjasta.

Ollaan oltu yhdessä teinistä asti. Alussa oltiin epäkypsiä eikä kaikki aina sujunut hyvin, mutta tykättiin toisistamme ja päätettiin että halutaan elää sillä tavalla että kummallakin on mukavaa. Opeteltiin yhdessä sitä miten toista kohdellaan hyvin ja muutenkin otetaan vastuu omasta toiminnasta, kuten vaikkapa rahankäytöstä. Samaa mieltä ei tarvitse olla kaikesta, mutta kaikesta pystyy keskustelemaan rauhallisesti ja rakentavasti. Tärkeää on se, että on yhteiset arvot ja asenteet sekä toiveet tulevaisuudesta, kuten vaikkapa halutaanko lapsia vai ei.

Tällaisesta tulee sellainen positiivinen kehä, kun on mukavaa yhdessä niin se kasvattaa rakkautta ja kiintymystä, ja on taas helpompaa olla toiselle kiva kun tykkää toisesta enemmän. Ollaan kumpikin järkeviä ja rauhallisia, se varmasti auttaa paljon. Alussa se vaati itsetutkiskelua ja tietoista työtä, mutta nyt kaikki menee omalla painollaan eikä asiaa tarvitse edes ajatella, toimintatavat on niin selkäytimessä. Yhdessä on oltu 25 vuotta ja mukavaa on 🙂

Meillä on takana 17 vuotta ja uusperhe. Juuri eilen puhuttiin tästä, kuinka onnellisen liiton salaisuus on lopulta tosiaan siinä "toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne". Siitä tosiaan tulee positiivinen kierre.