Parisuhteessa eläminen tulee kalliimmaksi kuin sinkkuna eläminen

Vierailija kirjoitti:

Asumiskulujen+ auton pitäminen on parisuhteelliselle edullisempaa (kun on kaksi maksajaa) mutta muuten asuminen yhdessä ei tuo säästöjä varsinkaan tilanteessa jossa kulut jaetaan 50-50 mutta toinen syö 2x enemmän kuin itse. Tai jos toisella on jokin kallis harrastus johon menee rahaa niin paljon ettei ole varaa sitten maksaa omaa osuutta kuluista. Olen sinkku mutta suht.hyvätuloinen joten rahan takia minun ei tarvitse ketään kotiin rahdata. Kotonani on siistiä, puhdasta ja nukun joka yö kuin tukki sopivan lämpöisessä makuuhuonessa jossa on hiljaista. Ei ole muutaman satasen väärti rikkoa tätä mielenrauhaa (ja yön hiljaisuutta).

Totta turiset. Ne tarpeeton saa tehtyä asumatta yhdessä.

Mies54v

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tajunnut jäädä ikipoikamieheksi, minulla olisi varallisuutta ainakin 250 k€ enemmän. Ei tarvetta isolle kämpälle, ei kahta autoa, ei kakaroiden harrastuksia, lomareissut sinne minne haluaisin oikeasti eikä edes kalliita yms.

Harmi etten älynnyt asioita ajoissa.

Mitään iloa et ole itse saanut isosta kämpästä, autoista tai niistä kakaroista? Mieluummin asuisit yksiössä yksin ja keräisit varallisuutta? Harmi tosiaan, kun et tajunnut ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu parisuhteesta ja rahankättötavoista. Olin 20 vuotta yhdessä exän kanssa ja nyt eron jälkeen elänyt 2 vuotta yksin. Mulle elämä on nyt sinkkuna halvempaa.

Exän kanssa oli yhteinen tili minne meni molempien samansuuruiset palkat. Tuolta samalta tililtä maksettiin kaikki meidän menot.

Minä söin töissä omia kotoa otettuja eväitä, ex kävi ravintoloissa työlounaalla. Minä kävin fillarilla kaupassa ja asioilla, ex ajoi kaikki metriä pidemmät matkat autolla eikä säästänyt bensaa. Ostin vaatteeni alusvaatteita lukuunottamatta kirppareilta, ex Stockalta. Ex söi ruuaksi pihviä, minä kasvisruokaa. Ex osti jatkuvasti konjakkipulloja, minä ostin harvoin yhden saunasiiderin.

Kaikki raha meni. Mies eli yltäkylläisempää elämää avioliitossa kuin minä. Minulta ei puuttunut mitään mutta käytin rahaa harkiten.

Mulla jää nyt joka kuukausi reilusti säästöön. Tuntuu oudolta että voin joka kuukausi laittaa säästötilille rahaa eikä tarvitse pelätä että ei selviä jostain yllättävästä kulusta.

Miksi ihmeessä suostuit tuollaiseen diiliin?

Kyllä se kalliiksi tulee, ellei sitten elä kuten sinkkuna aiemmin ja osta kokonaan omia ruokiaan. Parisuhteessa ei voi syödä pelkkää kanaa, riisiä ja pakastevihanneksia ja aina pitäisi olla ramppaamassa ties missä kissanristiäisissä, mikä on kallista verrattuna siihen että istuisi vaan kotona koneella tai kävisi salilla.

Missään ei toisaalta säästä, kun kaksio mikä kelpaa molemmille maksaa puolet enemmän kun aiempi 25 neliön yksiö. Sinkkuna kun huonekaluiksi riitti sänky, työpöytä ja tuoli ja ne mahtuu mihin tahansa koirankoppiin.

Sinkkuna pärjäsi hyvin 1100 eurolla kuussa, nyt menee ainakin 1600.

Meillä tulee miehen kanssa kahdestaan elämä tosi paljon halvemmaksi. Kumpikin syö kaikkea, ei alkoholia eikä tupakkaa. Pienet tulot, mutta kun kaikki maksetaan puoliksi, jää rahaa jopa säästöönkin. Niillä sitten ollaan tehty ulkomaan matkoja. Myös matkat edullisempia kaksin.

Ja kuinka ihanaa onkaan köllähtää oman kullan lämpöiseen kainaloon nukkumaan. Tarkenee paremmin ja sähköäkin säästyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tajunnut jäädä ikipoikamieheksi, minulla olisi varallisuutta ainakin 250 k€ enemmän. Ei tarvetta isolle kämpälle, ei kahta autoa, ei kakaroiden harrastuksia, lomareissut sinne minne haluaisin oikeasti eikä edes kalliita yms.

Harmi etten älynnyt asioita ajoissa.

Mitään iloa et ole itse saanut isosta kämpästä, autoista tai niistä kakaroista? Mieluummin asuisit yksiössä yksin ja keräisit varallisuutta? Harmi tosiaan, kun et tajunnut ajoissa.

Ei siitä isosta kämpästä oikein iloa saa, kun sen joutuu jakamaan muiden kanssa. Mihinkään et pääse karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tajunnut jäädä ikipoikamieheksi, minulla olisi varallisuutta ainakin 250 k€ enemmän. Ei tarvetta isolle kämpälle, ei kahta autoa, ei kakaroiden harrastuksia, lomareissut sinne minne haluaisin oikeasti eikä edes kalliita yms.

Harmi etten älynnyt asioita ajoissa.

Oletko sama, joka jo pari vuotta on toivonut, että vaimo ja lapset ajaisivat kallioleikkaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee miehen kanssa kahdestaan elämä tosi paljon halvemmaksi. Kumpikin syö kaikkea, ei alkoholia eikä tupakkaa. Pienet tulot, mutta kun kaikki maksetaan puoliksi, jää rahaa jopa säästöönkin. Niillä sitten ollaan tehty ulkomaan matkoja. Myös matkat edullisempia kaksin.

Ja kuinka ihanaa onkaan köllähtää oman kullan lämpöiseen kainaloon nukkumaan. Tarkenee paremmin ja sähköäkin säästyy.

Makuupussissa nukkumalla tarkenee paljon matalammassa lämpötilassa ja sähköä säästyy huomattavasti enemmän.

Juu ei maksa vaivaa. Parisuhteessa voi eka vuosi korkeintaan olla kivaa. Sitten alkaa yleensä ongelmat. Voihan sitä jatkaa, mutta elämänlaatu kärsii, kaikki rahat menee toinen kontrolloi ja saattaa osoittautua väkivaltaiseksi. Itse valitsen mukavan itseni.. uran, ystävät, matkustelun. Lapsi on jo pian aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tajunnut jäädä ikipoikamieheksi, minulla olisi varallisuutta ainakin 250 k€ enemmän. Ei tarvetta isolle kämpälle, ei kahta autoa, ei kakaroiden harrastuksia, lomareissut sinne minne haluaisin oikeasti eikä edes kalliita yms.

Harmi etten älynnyt asioita ajoissa.

Mitään iloa et ole itse saanut isosta kämpästä, autoista tai niistä kakaroista? Mieluummin asuisit yksiössä yksin ja keräisit varallisuutta? Harmi tosiaan, kun et tajunnut ajoissa.

Ei siitä isosta kämpästä oikein iloa saa, kun sen joutuu jakamaan muiden kanssa. Mihinkään et pääse karkuun.

Tälläkin hetkellä olet meidän mammojen kanssa palstalla, ei tunnu paljon vaimo ja lapset kiinnostavan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu parisuhteesta ja rahankättötavoista. Olin 20 vuotta yhdessä exän kanssa ja nyt eron jälkeen elänyt 2 vuotta yksin. Mulle elämä on nyt sinkkuna halvempaa.

Exän kanssa oli yhteinen tili minne meni molempien samansuuruiset palkat. Tuolta samalta tililtä maksettiin kaikki meidän menot.

Minä söin töissä omia kotoa otettuja eväitä, ex kävi ravintoloissa työlounaalla. Minä kävin fillarilla kaupassa ja asioilla, ex ajoi kaikki metriä pidemmät matkat autolla eikä säästänyt bensaa. Ostin vaatteeni alusvaatteita lukuunottamatta kirppareilta, ex Stockalta. Ex söi ruuaksi pihviä, minä kasvisruokaa. Ex osti jatkuvasti konjakkipulloja, minä ostin harvoin yhden saunasiiderin.

Kaikki raha meni. Mies eli yltäkylläisempää elämää avioliitossa kuin minä. Minulta ei puuttunut mitään mutta käytin rahaa harkiten.

Mulla jää nyt joka kuukausi reilusti säästöön. Tuntuu oudolta että voin joka kuukausi laittaa säästötilille rahaa eikä tarvitse pelätä että ei selviä jostain yllättävästä kulusta.

Sun puolelta tuo ei ollut kovin fiksua toimintaa. Härskejä ihmisiä nyt löytyy molemmista sukupuolista

mies54v

Vierailija kirjoitti:

Voi olla parisuhteessa mutta ei asua yhdessä. Saa molempien hyvät puolet :)

No silloin se parisuhde vasta kalliiksi tuleekin! Kolo ajan jotain treffi-iltaa tai muutoin ulkona syömistä, matkoja, kotiin kalliimpia ruokia kun toinen käymässä, jne. Eikä edes tule säästöä asumiskuluista. Itsellä jää monta sataa kuussa enemmän säästöön nyt sinkkuna kuin seurustellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tajunnut jäädä ikipoikamieheksi, minulla olisi varallisuutta ainakin 250 k€ enemmän. Ei tarvetta isolle kämpälle, ei kahta autoa, ei kakaroiden harrastuksia, lomareissut sinne minne haluaisin oikeasti eikä edes kalliita yms.

Harmi etten älynnyt asioita ajoissa.

Mitään iloa et ole itse saanut isosta kämpästä, autoista tai niistä kakaroista? Mieluummin asuisit yksiössä yksin ja keräisit varallisuutta? Harmi tosiaan, kun et tajunnut ajoissa.

Ei siitä isosta kämpästä oikein iloa saa, kun sen joutuu jakamaan muiden kanssa. Mihinkään et pääse karkuun.

Tälläkin hetkellä olet meidän mammojen kanssa palstalla, ei tunnu paljon vaimo ja lapset kiinnostavan.

Minulla ei ole vaimoa eikä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Juu ei maksa vaivaa. Parisuhteessa voi eka vuosi korkeintaan olla kivaa. Sitten alkaa yleensä ongelmat. Voihan sitä jatkaa, mutta elämänlaatu kärsii, kaikki rahat menee toinen kontrolloi ja saattaa osoittautua väkivaltaiseksi. Itse valitsen mukavan itseni.. uran, ystävät, matkustelun. Lapsi on jo pian aikuinen.

Ajatella! Minä olen ollut puolisoni kanssa kahdeksan vuotta, niistä neljä avoliitossa. Rahaa on säästynyt merkittävä määrä, kumpikaan ei kontrolloi, kumpikaan ei ole väkivaltainen, matkustellaan yksin ja yhdessä, urani on parhaimmillaan, puolison ura otti osumaa koronasta eikä se ole palautunut entiselleen, mutta onneksi hänellä on myös passiivista tuloa.

Puoliso menee huomenna kaverinsa mökille viikonlopun viettoon, minä nautin siitä että saan työviikon jälkeen levätä omissa oloissani. Viikon kuluttua mennään yhdessä pidennetyn viikonlopun merkeissä hotellilomalle, joululomalle suunnitellaan reissua yhdessä. Elämä on kaiken kaikkiaan yhdessä paljon parempaa kuin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu parisuhteesta ja rahankättötavoista. Olin 20 vuotta yhdessä exän kanssa ja nyt eron jälkeen elänyt 2 vuotta yksin. Mulle elämä on nyt sinkkuna halvempaa.

Exän kanssa oli yhteinen tili minne meni molempien samansuuruiset palkat. Tuolta samalta tililtä maksettiin kaikki meidän menot.

Minä söin töissä omia kotoa otettuja eväitä, ex kävi ravintoloissa työlounaalla. Minä kävin fillarilla kaupassa ja asioilla, ex ajoi kaikki metriä pidemmät matkat autolla eikä säästänyt bensaa. Ostin vaatteeni alusvaatteita lukuunottamatta kirppareilta, ex Stockalta. Ex söi ruuaksi pihviä, minä kasvisruokaa. Ex osti jatkuvasti konjakkipulloja, minä ostin harvoin yhden saunasiiderin.

Kaikki raha meni. Mies eli yltäkylläisempää elämää avioliitossa kuin minä. Minulta ei puuttunut mitään mutta käytin rahaa harkiten.

Mulla jää nyt joka kuukausi reilusti säästöön. Tuntuu oudolta että voin joka kuukausi laittaa säästötilille rahaa eikä tarvitse pelätä että ei selviä jostain yllättävästä kulusta.

Sun puolelta tuo ei ollut kovin fiksua toimintaa. Härskejä ihmisiä nyt löytyy molemmista sukupuolista

mies54v

Äärimmäisen harvoin peukutan Mies 54:n kommentteja, mutta nyt tuli sellainen harvinainen hetki. (Olettaen, että olet vanha tuttu trolli-mies54)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai eläminen tulee parisuhteessa kalliimmaksi, jos on valmis asettumaan parisuhteeseen sellaisen kumppanin kanssa, jolla on paljossa aivan eri halut ja mielikuvat siitä, mihin rahaa on fiksuinta käyttää (tai olla käyttämttä). - Jos taas mielikuvat ja halut ovat suunnilleen yhtenevät, niin parisuhteessa eläminnen on taloudellsiesti kannattavampaa.

Pariskunta, jossa on kumpaisellakin omansa, eikä ole valmis tai halukas jakamaan mitään toisen kanssa  on minusta enempi kämppiset ei parisuhde, enkä näin todetessani tarkoita, että kaiken pitäis mennä aina fifti-fifti, kun ei parisuhde myöskään ole mikään nollasumma peli.

Uskovainen mies 

Saako ihan uteliaisuudesta kysyä, että oikeastiko talous on se asia joka tekee parisuhteen, tai erottaa kämppikset puolisoista?

Minulla on mieheni kanssa 100% erilliset rahat. Olemme rakastaneet toisiamme 8 vuotta, siitä 4 vuotta asuttu yhdessä. Emme ole koskaan riidelleet jotain yhden käden sormilla laskettavia pieniä eripuria lukuunottamatta, ja nekin on selvitetty tilanteen yhteydessä rauhallisesti. Rahasta ei ole tarvetta edes puhua, sillä molemmilla on omansa ja homma pelittää. 

Olemmeko me siis kämppikset sillä perusteella, ettemme jaa rahaa keskenämme?

Terveisin Utelias-Ulla kaupungista

Hauskaa tavata tällä palstalla  joku, jolla on samanlainen parisuhdehistoria: kahdeksan yhteistä vuotta, noista neljä vuotta avoliitossa.

Meillä on yhteinen taloustili. Se perustettiin jo ennen kuin olimme edes päättäneet muuttaa yhteen. Olemme hyvin varhain suhteessamme molemmat ilmaisseet sen ääneen, että haluamme loppuelämän parisuhteen, joten yhteinen taloustili yhdessä vietettyjen viikonloppujen ja lomien kustannusten hoitamiseen oli helppo ratkaisu. (Se, että muutimme yhteen, ei ollut alunperin itsestäänselvyys. Ellei eräät asiat olisi alkaneet loksahdella itsestään kohdilleen, voisimme hyvinkin asua erillämme mutta sitoutuneessa parisuhteessa.)

Meillä yhteinen taloustili on yhteisiä menoja varten: asumiskulut, ruoka ja yhteinen auto. Muutoin emme rahoja emmekä edes raha-asioita (tulot, menot) jaa. Mutta sain itse äskettäin erään bonuksen ja siksi ensi viikonloppuna tarjoan puolisolleni hotelliloman yhteisesti valitussa kohteessa. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, ei edes tänä vuonna. Hän tarjoaa vähemmän maksullisia yhteisiä asioita mutta sitäkin enemmän huolehtii hyvinvoinnistani teoilla ja auttamalla minua.

Mutta on meillä myös erilaiset tapamme käyttää rahaa. Minä tykkään matkustella myös yksin, puoliso tykkää ostella tavaraa, jota itse en pidä tarpeellisena. Mutta kun on erilliset rahat (sitä yhteistä taloustiliä lukuun ottamatta) niin ne menot eivät ole mitenkään toiselta pois.

Meidänkään ei itseasiassa ollut alunperin tarkoitus muuttaa lainkaan saman katon alle. Kun yksiössäni kävi pienimuotoinen vesivahinko joka edellytti noin kuukauden remppaa jonka aikana asunnossa ei olisi voinut asua, päätin muuttaa isompaan ja hankkia kissan. Tässä vaiheessa mies puuttui peliin ja totesi että onkohan enää järkevää asua erikseen lyhyellä välimatkalla.

Ja samoilla linjoilla olemme myös raha-asioissa. Molemmat hoitavat omat kulunsa omista rahoistaan.

Tuleehan se vähintään yhtä kalliiksi. En siedä muita ihmisiä asunnossani, joten kulujakaan ei voi jakaa.

Asuttiin samassa kaupunginosassa kaverin kanssa Helsingissä. Kaveri asui poikaystävän kanssa ja maksoi vähemmän vuokraa kaksiosta kuin minä soluhuoneesta neljän hengen solussa.

En jaksa uskoa oman kokemuksen perusteella, että tulee keskimäärin halvemmaksi asua yksin.

Yksinäistä paleltaa,

vaan kun kaksi vaeltaa,

toinen toista lämmittää,

kaikki huolet unhoon jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla parisuhteessa mutta ei asua yhdessä. Saa molempien hyvät puolet :)

No silloin se parisuhde vasta kalliiksi tuleekin! Kolo ajan jotain treffi-iltaa tai muutoin ulkona syömistä, matkoja, kotiin kalliimpia ruokia kun toinen käymässä, jne. Eikä edes tule säästöä asumiskuluista. Itsellä jää monta sataa kuussa enemmän säästöön nyt sinkkuna kuin seurustellessa.

Miksi? Omassa parisuhteessani ei ole missään vaiheessa harrastettu asioita, jotka eivät muutenkin kuulu arkeen ja elämään.