Lue keskustelun säännöt.
Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun
06.09.2022 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000009019990.html
Miksi tälläinen lapsi pakotetaan kouluun jos se aiheuttaa lapselle suurta kärsimystä ja vain lisää mielenterveysongelmia? Eikö tälläiselle lapselle kotikoulu tai nettiperuskoulu olisi hyvä ratkaisu? Peruskoulun jälkeen vaikka nettilukioon tai muuhun etäopiskelun mahdollistavaan kouluun.
Tällöin lapsi pääsisi opiskelemaan mielekkäässä turvallisessa ympäristössä ja saisi niitä tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Jos lapsesta saakka pakotetaan johonkin missä väistämättä tulee epäonnistumaan, ei siitä seuraa mitään muuta kuin lisää ongelmia. Ties vaikka tämäkin lapsi päätyisi jonain päivänä itselleen mielekkääseen etätyöhön, niitä kun enenevässä määrin on tarjolla nykyään.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta yksilöstä nyt tule tuottavaa yhteiskunnan jäsentä, vaikka moni tykkää maalailla kuvia lahjakkaasta koodarista tms. Nykyään kaikissa ammateissa vaaditaan jonkinasteisia sosiaalisia kykyjä. Sinne koodariduuniin on muitakin hakijoita, jotka menevät aina edelle koska pärjäävät haastattelussa.
Eläkkeellehän tuo pitäisi laittaa. Pelailee tietokonepelejä nurkassaan loppuelämänsä.
Eikä vaadita sosiaalisia kykyjä kaikissa ammateissa. Katsopa nyt oman lokerosi ulkopuolelle.
Joillekin jopa se pelaaminen on työ. Koepelaajia vai mitä ne nyt on. Ja sitten vielä tubettajat. Tubettajat ovat yrittäjiä, ei tarvitse olla sosiaalinen sitten yhtään. Videoille ei ole pakko puhua mitään. Tuurista kiinni saako siitä yhtään rahaa, mutta yrittäähän voi.
Ihme niputtamista, että jos ei pärjää kodin ulkopuolella, ei voi tehdä mitään. Kodin ulkopuoleltakin löytyy töitä, joissa ei tarvitse olla sosiaalinen. Laitossiivoaja virka-aikojen ulkopuolella. Kiinteistönhuoltoa, varastotöitä, maa- ja metsätalous jne. Suorittavia töitä ilman asiakaskontakteja on vaikka kuinka jos hetken miettii.
Ei tarvitse puhua kuin työhaastattelussa ja jos sinne ottaa avustajan mukaan, voi vaikka työpaikan saamisessa onnistuakin.
Nuo mainitsemasi työt eivät ole ilman ihmiskontakteja. Ja aistiyliherkkyydet vielä mukaan.
Plus niihin hakee muitakin. Missä kohtaa avustajaa tarvitseva henkilö on ykkösvaihtoehto? Vähän realismia nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsien tekeminen pitäisi tehdä luvanvaraiseksi hommaksi.
Kohtuullisen taloudellisen vakauden lisäksi yksi "oletko koskaan halunnut kukkakauppiaaksi-kysymys" voisi olla tällaisen Sakarin synnyttämisen ja kasvattamisen voimavaroista. Jos niitä ei ole, niin lupa synnytykseen evättävä.
*****************
Nykyinen lapsipoltiikka on jotain neuvostoajan Romaniaa, jossa perheitä palkitaan mm. vanhempain rahalla, lomilla ja esim. kunnallisella pesukoneavustuksilla. Lisäksi sen tehottomuus on että koulututetaan ja palkataan lastenhoitajia, lääkäreitä, neuvolatätejä ja opettajia kuntiin lain vaatimuksesta, joissa varmaan viimeksi lapsia syntynyt viime vuosituhannella.
Vierailija kirjoitti:
Ja niitä lapsia vaan tehdään lisää jalisää, vaikka edellisetkin ovat mielisairaita. En tajua. Hirveät kulut näistä tulee.
Aina silloin tällöin joku sattuu livenä tämän tyyppisiä kommentteja livauttamaan. Surutta ja ilman omantunnon vaivoja yritän järjestää kyseiselle "ihmiselle" niin paljon henkilökohtaista haittaa kuin vaan suinkin ehdin ja pystyn. Ikäviä juoruja, työpaikan menetyksiä, ihmissuhdesotkuja jne. Onneksi olen sellaisessa asemassa ja tulen olemaan vastaisuudessakin sellaisessa asemassa, että tämä käy suht näppärästi ja olenkin onnistunut jättämään ihan kunnioitettavan tuhovanan jälkeeni. Sillä harva asia inhottaa tässä maailmassa yhtä paljon kuin nepsyihmisten simputtajat. Joten niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta yksilöstä nyt tule tuottavaa yhteiskunnan jäsentä, vaikka moni tykkää maalailla kuvia lahjakkaasta koodarista tms. Nykyään kaikissa ammateissa vaaditaan jonkinasteisia sosiaalisia kykyjä. Sinne koodariduuniin on muitakin hakijoita, jotka menevät aina edelle koska pärjäävät haastattelussa.
Eläkkeellehän tuo pitäisi laittaa. Pelailee tietokonepelejä nurkassaan loppuelämänsä.
Eikä vaadita sosiaalisia kykyjä kaikissa ammateissa. Katsopa nyt oman lokerosi ulkopuolelle.
Joillekin jopa se pelaaminen on työ. Koepelaajia vai mitä ne nyt on. Ja sitten vielä tubettajat. Tubettajat ovat yrittäjiä, ei tarvitse olla sosiaalinen sitten yhtään. Videoille ei ole pakko puhua mitään. Tuurista kiinni saako siitä yhtään rahaa, mutta yrittäähän voi.
Ihme niputtamista, että jos ei pärjää kodin ulkopuolella, ei voi tehdä mitään. Kodin ulkopuoleltakin löytyy töitä, joissa ei tarvitse olla sosiaalinen. Laitossiivoaja virka-aikojen ulkopuolella. Kiinteistönhuoltoa, varastotöitä, maa- ja metsätalous jne. Suorittavia töitä ilman asiakaskontakteja on vaikka kuinka jos hetken miettii.
Ei tarvitse puhua kuin työhaastattelussa ja jos sinne ottaa avustajan mukaan, voi vaikka työpaikan saamisessa onnistuakin.
Nuo mainitsemasi työt eivät ole ilman ihmiskontakteja. Ja aistiyliherkkyydet vielä mukaan.
Plus niihin hakee muitakin. Missä kohtaa avustajaa tarvitseva henkilö on ykkösvaihtoehto? Vähän realismia nyt.
Minulla on asperger-oireinen aistiyliherkkä (maku ja tuntoherkkä, äänet ja valot ei haittaa) poika, ja hän loistaisi tuollaisissa huolellisissa yksinäisissä töissä, kuten varastossa, jossa ei kuitenkaan tarvitse pitää pitkiä puheita. Ei tarvitse olla kokonaan ilman ihmiskontakteja. Minulla on arkipäivän realistmia, mihin lieväoireisesti autistinen pystyy. Hän ei tule pystymään myyjäksi tai opettajaksi, mutta suorittavaan työhön aivan loistavasti, ei ongelmaa.
Täällä ei nyt ollenkaan hahmoteta, mitä "sosiaalisuus" töissä tarkoittaa. Saako olla juttelematta kahvihuoneessa ja tehdä työnsä enimmäkseen yksin? Kyllä monissa työpaikoissa saa. Hoitoalalle, päiväkotiin tai myyjäksi ei autistinen sovi, mutta se onkin se toinen ääripää johon haetaan aivan toisentyyppisiä, sosiaalisia ekstroverttejä.
Löytyyhän niitä töitä joissa ihmiskontaktit ovat tosi minimissä. Ei tarvi olla täysin ilman ihmiskontakteja. Ei autisti ole robotti, joka ei lainkaan kykene vuorovaikutukseen.
Eivätkä kaikki työnantajat ole niin ennakkoluuloisia, kuten tällä palstalla moni, että autismikirjon ihmiset oltaisiin laittamassa vain eläkkeelle. Työnantajat eivät hae varasto- tai siivoiluhommiin fil.maistereita, jotka lähtevät heti parempiin töihin kun jotain koulutusta vastaavaa ilmaantuu. Autistilla ei ole automaattisesti oppimisvaikeutta, se on eri diagnoosi. Jos on "vain" lieväoireinen autismi, kykenee kyllä normaaliin suorittavaan työhön eikä tarvitse työssään avustajaa. Työhaastattelussa ehkä avustaja voi olla tarpeen, jos puhuminen on hankalaa, ja jotta tulee kaikki kerrottua. Kaikille autisteille puhuminen ei edes ole hankalaa. Lieväoireisista et edes välttämättä ymmärrä, että on jollain diagnoosilla. Aivan hyvin voivat olla työelämässä mukana, kun vaan on sellainen ala jossa omat vahvuudet riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus ollut hyvin puutteellista. Ei rajoja, miellytetty ja suostuttu kaikkeen eikä pettymyksiä.
Jossain vaiheessahan käy näin. Koulussa pitää todella ryhmän sääntöjä.
Surullista 16-vuotiaalle. Äiti ulkoistaa kasvatuksen yhteiskunnalle, minkä pitäisi korjata tilanne.
Ei, vaan väkisin pakotettu asioihin mihin ei pysty ja yritetty saamaan toimimaan samalla tavalla kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu on luonteeltaan joukkomuotoinen laitos. Sakari olisi tarvinnut yksityisopettajan kotiin. Sellaista palvelua ei Suomessa tarjota kenellekään.
Loputon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja niitä lapsia vaan tehdään lisää jalisää, vaikka edellisetkin ovat mielisairaita. En tajua. Hirveät kulut näistä tulee.
Aina silloin tällöin joku sattuu livenä tämän tyyppisiä kommentteja livauttamaan. Surutta ja ilman omantunnon vaivoja yritän järjestää kyseiselle "ihmiselle" niin paljon henkilökohtaista haittaa kuin vaan suinkin ehdin ja pystyn. Ikäviä juoruja, työpaikan menetyksiä, ihmissuhdesotkuja jne. Onneksi olen sellaisessa asemassa ja tulen olemaan vastaisuudessakin sellaisessa asemassa, että tämä käy suht näppärästi ja olenkin onnistunut jättämään ihan kunnioitettavan tuhovanan jälkeeni. Sillä harva asia inhottaa tässä maailmassa yhtä paljon kuin nepsyihmisten simputtajat. Joten niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Ihmiset aika huoletta kiusaavat autisteja oletuksenaan, ettei sieltä tule takaisin, eivät pysty, eivät osaa. Ja niin usein onkin, kuten Ilmajoen tapauksessa nauhoituksista kuultiin: pientä poikaa rääkättiin henkilökunnan taholta huolella. Mutta janalla on myös tyyppejä, jotka antisosiaalisuudestaan huolimatta omaavat jäätävän älyn, ja usein myös kiusaamisesta johtuvan trauman. Se, yhdistettynä tiettyyn emotionaaliseen välinpitämättömyyteen kun tietty raja on ylitetty on kombo, jota en lähtisi kiusaajana kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa kyseenalaistaisin kaikista eniten toimittajaa. Taas kerran annetaan vanhemmista typerä kuva kertomalla, miten poika oli pienenä aina iloinen ja aurinkoinen ja kuin salamaiskusta kaikki muuttui ensimmäisenä koulupäivänä. Tämä ei voi millään pitää paikkaansa, eskari ja neuvola ja vanhemmat ovat varmasti reagoineet jo aiemmin. Tarina toki saadaan klikkien toivossa kiinnostavammaksi kun tällä tavalla esitetään adia, ihan kuin jokaisen lapsi kuon taikaiskusta voi "tulla autistiseksi". Tekee hallaa perheille, jotka tällaisten asioiden kanssa kamppailevat, sillä usein kyseenalaistetaan sitä, miten sokeita vanhemmat ovat olleet. Toki joskus noita oireita ei huomaa, mutta on aika pitkä matka iloisesta aurinkoisesta lapsesta koulun seinää tuijottavaan panikoijaan.
No kyllä se paniikki ja ahdistus vaan saattaa iskeä ihan silmänräpäyksessä kun autisti pistetään täysin uuteen ja vieraaseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Jutussahan sanottiin, ettei etäkoulu onnistunut lapsella korona-aikaan, ehkä sen vuoksi ei ainakaan nettikoulu ole vaihtoehto?
Toivottavasti muut samojen asioiden kanssa kamppailevat tajuavat kokeilla nettikoulua jo hyvissä ajoin. Tässä ei toki myöskään tarkemmin syvennytty siihen että miksi etäkoulu ei Sakarilla onnistunut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on todella vaikeaa nykyisin saada työpaikkaa muutenkaan, on satoja hakijoita ja kovat vaatimuslistat, niin miten ihmeessä ja missä on näitä työpaikkoja on olemassa joissa firma räätälöi jonkun työn tietylle ihmiselle? Eihän sellaisia valmiinakaan ole.
Kun ihminen on jotenkin vaikeasti erilainen, niin siinähän tarvitaan joku ohjaaja, joka kuitenkin jollain lailla seuraa ja auttaa kaiken aikaa. Ei ole nykyään sellaisia työnjohtajia olemassa. Ei uutta ihmistä voi eikä saa jättää oman onnensa nojaan. Eikä siitä ole mitään hyötyäkään.
Jos kerran jo työnhakuvaiheessa tarvitaan avustajaa niin miten itse työssä silloin pärjää yksin? En ymmärrä. Ei millään pahalla, mutta kun näin vain on.
Miten jos uuteen työhön otettu henkilö ei halua puhua eikä halua lähelleen ihmisiä? Joka työssä on alussa sellainen vaihe, missä joutuu olemaan tekemisissä sen uuden työn opettajan kanssa ja joka työssä yleensä joutuu uusi työntekijä tekemään tarkentavia kysymyksiä. Samoin toisinpäin, opettaja joutuu kysymään ja pyytää saamaan vastauksia. Onko opetettava asia ymmärretty.
Ei voi millään oppia uutta työtä ilman minkäänlaista kommunikointia tai kontakteja muihin ihmisiin työpaikalla. Se on täysin utopiaa. Kaunis ajatus kyllä.
Jatkossa, kun ja jos työn on oppinut niin se saattaa joissain tapauksissa olla hetkittäin mahdollista. Mutta vaikeaa on olla työelämässä täysin omissa oloissaan. Aina joutuu kommunukoimaan. Jos ajatellaan aina vain nepsyn kannalta niin asiat menevät kyllä vaikeiksi muiden työkaverien kannalta.
Ei heitäkään voi ohittaa ja heidän oleteta aina ottavan asiat nepsyn kannalta. Heillä on oma työosuutensa hoidettavana ja sen sujuvuus usein riippuu myös muista työpaikan ihmisistä. Usein vielä kiireellä.
Olkoonkin vaikka varastotyö. Ei sitäkään yksin voi tehdä. Voi ehkä sen itse fyysisen työn, mutta kaiken aikaa ihmisiä yleensä pyörii, joutuu ottamaan tavaraa vastaan jne. Tulee kaikenlaisia ongelmatilanteita tai virhetilanteita, mitkä pitää selvittää ripeästi.
Missä vähänkään isommassa varastossa on yhtäaikaa aina vain yksi ihminen töissä? Ja juuri vain se valittu nepsy.
Tai ylipäätään missään suorittavassa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Koulu on luonteeltaan joukkomuotoinen laitos. Sakari olisi tarvinnut yksityisopettajan kotiin. Sellaista palvelua ei Suomessa tarjota kenellekään.
ellei vanhempi/vanhemmat pysty opettamaan niin se on sitten nk koululaitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin tuon jutun ja vaikuttaa, että kyseisellä lapsella on muutakin kuin autismi. Nuo "ei ei ei"-jutut ovat todella uhmakasta käytöstä. Oma veikkaukseni on, että kasvatus on ollut aivan liian löperöä kovapäisen ja uhmakkuushäiriöstä kärsivän autistin kanssa. Eikö ole mitään vanhemmuuskoulua, johon nämä uusavuttomat vanhemmat voisi laittaa opiskelemaan kasvatusta?
Jaa, mulle tuli PÄINVASTAINEN vaikutelma: ylikontrolloiva (alistava) vanhemmuus.
"EI" (vrt. Kuva artikkelissa) saattaa olla kaiku psyykkisestä pahoinpitelystä, jossa käytetty samaa sanaa. Nyt hänkin käyttää; niin hänelle on opetettu.
Voi olla että äiti on vaikka monesti pakottanut toimimaan normien mukaan vaikka Sakari ei ole halunnut ja nyt kouluympäristössä kun kukaan ei ole samalla tavalla pakottamassa, saa Sakari vihdoin oman äänensä kuuluviin sanomalla ei ei ei. Tulee kyllä niin paha mieli Sakarin puolesta.
Enkä halua arvostella liikaa äitiä, koska en häntä tunne tai tiedä muuta kuin sen että paljon hän on varmasti yrittänyt toimia parhaan arvionsa mukaisesti. Ei varmasti ole ollut helppoa hänellekään kaikki tämä. Ja niinhän se usein menee että autistien läheiset kamppailee usein enemmän sen autismin kanssa kuin autisti itse, varsinkin silloin jos autisti elää "haluamallaan" tavalla.
Vierailija kirjoitti:
18v niin pääsee laitokseen jossa on sitten loppuikänsä koska vaihtoehtoja ei ole
Tai sitten muuttaa omilleen kun tajuaa että yksin kun asuu, saa ihan itse tehdä oman elämänsä päätökset ja vaikka pelata, piirrellä ja sosialisoida netissä juuri niin miten huvittaa ja mikä hyvältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on todella vaikeaa nykyisin saada työpaikkaa muutenkaan, on satoja hakijoita ja kovat vaatimuslistat, niin miten ihmeessä ja missä on näitä työpaikkoja on olemassa joissa firma räätälöi jonkun työn tietylle ihmiselle? Eihän sellaisia valmiinakaan ole.
Kun ihminen on jotenkin vaikeasti erilainen, niin siinähän tarvitaan joku ohjaaja, joka kuitenkin jollain lailla seuraa ja auttaa kaiken aikaa. Ei ole nykyään sellaisia työnjohtajia olemassa. Ei uutta ihmistä voi eikä saa jättää oman onnensa nojaan. Eikä siitä ole mitään hyötyäkään.
Jos kerran jo työnhakuvaiheessa tarvitaan avustajaa niin miten itse työssä silloin pärjää yksin? En ymmärrä. Ei millään pahalla, mutta kun näin vain on.Miten jos uuteen työhön otettu henkilö ei halua puhua eikä halua lähelleen ihmisiä? Joka työssä on alussa sellainen vaihe, missä joutuu olemaan tekemisissä sen uuden työn opettajan kanssa ja joka työssä yleensä joutuu uusi työntekijä tekemään tarkentavia kysymyksiä. Samoin toisinpäin, opettaja joutuu kysymään ja pyytää saamaan vastauksia. Onko opetettava asia ymmärretty.
Ei voi millään oppia uutta työtä ilman minkäänlaista kommunikointia tai kontakteja muihin ihmisiin työpaikalla. Se on täysin utopiaa. Kaunis ajatus kyllä.Jatkossa, kun ja jos työn on oppinut niin se saattaa joissain tapauksissa olla hetkittäin mahdollista. Mutta vaikeaa on olla työelämässä täysin omissa oloissaan. Aina joutuu kommunukoimaan. Jos ajatellaan aina vain nepsyn kannalta niin asiat menevät kyllä vaikeiksi muiden työkaverien kannalta.
Ei heitäkään voi ohittaa ja heidän oleteta aina ottavan asiat nepsyn kannalta. Heillä on oma työosuutensa hoidettavana ja sen sujuvuus usein riippuu myös muista työpaikan ihmisistä. Usein vielä kiireellä.Olkoonkin vaikka varastotyö. Ei sitäkään yksin voi tehdä. Voi ehkä sen itse fyysisen työn, mutta kaiken aikaa ihmisiä yleensä pyörii, joutuu ottamaan tavaraa vastaan jne. Tulee kaikenlaisia ongelmatilanteita tai virhetilanteita, mitkä pitää selvittää ripeästi.
Missä vähänkään isommassa varastossa on yhtäaikaa aina vain yksi ihminen töissä? Ja juuri vain se valittu nepsy.
Tai ylipäätään missään suorittavassa työssä.
Onneksi tämä ei ole koko totuus ja autistien mahdollisuudet työelämässä ei ole näin synkät mitä sinä ajattelet.
Suomessa tuntuu koulu menevän kaiken edelle. Kokemusta on. Ahdistunut, masentunut autistinen lapsi pelkää koulua. Kouluun on silti pakko mennä, edes hetkeksi joka päivä. Kotiin ei ole apua vielä saatu, ehkä nyt kun lapsi alkaa olla itsetuhoinen.
Aina sanotaan: kun on tämä oppivelvollisuus. Kyllä, mutta ei käsittääkseni koulupakkoa.
Meitä on monia perheitä jotka kamppailee tämän asian kanssa.
En toisaalta ymmärrä, miksi toiset tuntuvat pitävän työkyvyttömyys- tai osatyökyvyttömyyseläkettä automaattisesti huonona ratkaisuna. Voihan se joillekin olla jopa helpotus ja elämänlaatua parantava päätös. Näitä asioita tulisi miettiä jokaisen kohdalla yksilöllisesti eikä olettaa, että kaiken pitäisi mennä aina kaikkien kohdalla samalla tavalla.
Tosiaan paljon kuulee puhuttavan että pitää siedättää ihmisjoukkoihin, sosiaalisuuteen jne.
Mutta, kun se ei auta. Emme tienneet että lapsella on autismi ja yritimme tehdä kaikki asiat normaalisti, niinkuin muiden lasten kanssa vaikka haasteita oli. Kaikkialta sanottiin, että kyllä se helpottuu kun tottuu, ikää tulee.
No näin jälkiviisaana voin sanoa että valitettavasti se ei toimi niin. Lapsella siis autismi ja mitä isommaksi tullut niin ongelmat kasvaneet eikä kyllä ole siedättynyt yhtään mihinkään vuosien varrella.
Tuo sosiaalisuuteen siedättäminen on hyvin tapauskohtaista. Mikäli autisti kaipaa ystäviä, mutta ei niitä yrityksistään huolimatta kuitenkaan saa, niin totta kai häntä tulee neuvoa, miten niitä voisi saada sekä auttaa ja tukea häntä siinä. Mikäli autisti puolestaan haluaa olla omissa oloissaan, tulee sitä kunnioittaa eikä painostaa häntä muuttumaan toisenlaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16v karvapallipoikaa paapotaan kuin vauvaa? Ei ollut ennen tällaista. Jos ei koulu maittanut niin oltiin kotona peltotöissä!
No niin. Ennen olikin sellaisia töitä.
Nykyään ei enää ole.
Kohta niitä olisi taas jos keskuspankkijärjestelmän saisi ajettua konkkaan kuten neuvostoliitolle kävi.
mutta nyt on semmoiset ikiliikkujat tarjolla.
Kuten lumenluonti tai hiekoittaminen silloin aamuviideltä? Valtavan sosiaalista työtä juu. Tai ruohonleikkuu. Kyllä kyllä.