Lue keskustelun säännöt.
Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun
06.09.2022 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000009019990.html
Miksi tälläinen lapsi pakotetaan kouluun jos se aiheuttaa lapselle suurta kärsimystä ja vain lisää mielenterveysongelmia? Eikö tälläiselle lapselle kotikoulu tai nettiperuskoulu olisi hyvä ratkaisu? Peruskoulun jälkeen vaikka nettilukioon tai muuhun etäopiskelun mahdollistavaan kouluun.
Tällöin lapsi pääsisi opiskelemaan mielekkäässä turvallisessa ympäristössä ja saisi niitä tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Jos lapsesta saakka pakotetaan johonkin missä väistämättä tulee epäonnistumaan, ei siitä seuraa mitään muuta kuin lisää ongelmia. Ties vaikka tämäkin lapsi päätyisi jonain päivänä itselleen mielekkääseen etätyöhön, niitä kun enenevässä määrin on tarjolla nykyään.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa kiinnitti huomion kyseisen pojan visuaalinen lahjakkuus. Toivon, että hän pääsisi toteuttamaan lahjojaan hänelle itselleen sopivalla tavalla. Pari vuotta pitää ilmeisesti vielä rimpuilla pakkokoulussa, mutta sen jälkeen voisi aueta uusi maailma.
Jaa miten? Jos parikin muuta ihmistä samassa huoneessa saa aikaan täydellisen vetäytymisen eikä hän suostu puhumaan enää edes äidilleen, miten ihmeessä hän valjastaisi lahjakkuutensa käyttöönsä? Näissä asioissa on kyse sosiaalisten taitojen lisäksi myös mm. tunnesäätelystä; jutun pojalla ei sitä käytännössä ole, siksi hän menee ihan lukkoon ("shut down") eikä kykene vielä teininäkään sietämään mitään mukavuusalueensa ulkopuolista.
Kuinka joku voi olla noin kykenemätön käyttämään vähän mielikuvitustaan? Oletko vaikka koskaan kuullut etätöistä? Tai taiteilijoista? Tämäkin jätkä pelailee netissä ilmeisesti ihan ilman ongelmia.
Herääpä itse todellisuuteen.
Artikkelin perusteella kyseessä ei todellakaan ole toimintakuntoinen nuori vaan vakavasti vammainen. Todennäköisesti ei pysty itsenäistymään kotoa puhumattakaan hommaamaan itselleen jotain töitä.
Ei taiteilijakaan itseään niin elätä, että keskenään vaan piirustelee kotona. Itseoppineita ammattitaiteilijoita ei enää ole vaan ensin pitää käydä koulut ja verkostoitua jne. Eikä niitä etätöitä niin löydy, että makaa mykkänä huoneessaan ilman mitään tutkintoa.
Ehkä joku postin- tai lehdenjakaja voisi sopia hänelle? Niissä kun ei tarvitse olla minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa eikä ole työkavereitakaan kestettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on todella vaikeaa nykyisin saada työpaikkaa muutenkaan, on satoja hakijoita ja kovat vaatimuslistat, niin miten ihmeessä ja missä on näitä työpaikkoja on olemassa joissa firma räätälöi jonkun työn tietylle ihmiselle? Eihän sellaisia valmiinakaan ole.
Kun ihminen on jotenkin vaikeasti erilainen, niin siinähän tarvitaan joku ohjaaja, joka kuitenkin jollain lailla seuraa ja auttaa kaiken aikaa. Ei ole nykyään sellaisia työnjohtajia olemassa. Ei uutta ihmistä voi eikä saa jättää oman onnensa nojaan. Eikä siitä ole mitään hyötyäkään.
Jos kerran jo työnhakuvaiheessa tarvitaan avustajaa niin miten itse työssä silloin pärjää yksin? En ymmärrä. Ei millään pahalla, mutta kun näin vain on.Miten jos uuteen työhön otettu henkilö ei halua puhua eikä halua lähelleen ihmisiä? Joka työssä on alussa sellainen vaihe, missä joutuu olemaan tekemisissä sen uuden työn opettajan kanssa ja joka työssä yleensä joutuu uusi työntekijä tekemään tarkentavia kysymyksiä. Samoin toisinpäin, opettaja joutuu kysymään ja pyytää saamaan vastauksia. Onko opetettava asia ymmärretty.
Ei voi millään oppia uutta työtä ilman minkäänlaista kommunikointia tai kontakteja muihin ihmisiin työpaikalla. Se on täysin utopiaa. Kaunis ajatus kyllä.Jatkossa, kun ja jos työn on oppinut niin se saattaa joissain tapauksissa olla hetkittäin mahdollista. Mutta vaikeaa on olla työelämässä täysin omissa oloissaan. Aina joutuu kommunukoimaan. Jos ajatellaan aina vain nepsyn kannalta niin asiat menevät kyllä vaikeiksi muiden työkaverien kannalta.
Ei heitäkään voi ohittaa ja heidän oleteta aina ottavan asiat nepsyn kannalta. Heillä on oma työosuutensa hoidettavana ja sen sujuvuus usein riippuu myös muista työpaikan ihmisistä. Usein vielä kiireellä.Olkoonkin vaikka varastotyö. Ei sitäkään yksin voi tehdä. Voi ehkä sen itse fyysisen työn, mutta kaiken aikaa ihmisiä yleensä pyörii, joutuu ottamaan tavaraa vastaan jne. Tulee kaikenlaisia ongelmatilanteita tai virhetilanteita, mitkä pitää selvittää ripeästi.
Missä vähänkään isommassa varastossa on yhtäaikaa aina vain yksi ihminen töissä? Ja juuri vain se valittu nepsy.
Tai ylipäätään missään suorittavassa työssä.No et tunnu ymmärtävän, mutta nro 406 täältä yrittää vielä kerran selittää.
Autismia on laajalla kirjolla.
Lieväoireisesta (eli asperger) et välttämättä edes huomaa että on autisminkirjolla, saatat luulla että on vain hiljainen, tai introvertti, tai vähän "erikoinen." Voi olla pieniä haasteita, jumittamista tai tunnesäätelyä mutta ei mitään ylivoimaista.
Keskivaikeasta autismista jo huomaa, kun ei ehkä puhu lainkaan, tai ilmeitä ei pysty tulkitsemaan, tai tarvitsee tukea arkipäivän asioissa kuten kaupassakäymisessä tai aamulla vaatteiden valinnassa.
Syvä autismi, sellaiset ovat laitoksissa, heijaavat itseään tai lyövät päätä seinään. Karrikoiden. Eivät kykene työelämään.
Lieväoireinen pystyy aivan hyvin työskentelemään, jos hänen ei ole pakko olla sosiaalinen kahvihuoneessa tai ei ole pakko esimerkiksi kirjoittaa pitkiä tekstejä tai pitää pitkiä puheita (jotkut tästäkin pitävät, mutta karrikoiden yritän nyt selittää mitä on tyypillinen autismi).
Lieväoireiselle autistille tyypillistä on mm halu noudattaa sääntöjä, tarkkuus, oikean ja väärän pitäminen erillään. Ei pysty edes valkoisiin valheisiin. (Tällaiset asiat, kuten jyrkkä totuudenmukaisuus, se vaikeuttaa sosiaalisia tilanteita, mutta eivät estä niitä. Pystyy kyllä ihmisten kanssa toimimaan mutta on vaikea saada ehkä kavereita.) Ei ole siis mikään pakko olla täysin ilman ihmiskontakteja siellä varastohallissa.
Lievästi autistinen on se tyyppi joka täräyttää päin näköä että "miksi sinä et tehnyt tätä työtä loppuun ennen taukoa", tai "sinulla on tänään punainen paita, eilen oli sininen" ja jättää keskustelun siihen, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää, mutta me tavalliset ymmärtää että tuollaisten möläyttelijää voi muut pitää vähän outona. Mutta ei se kaikkea työskentelyä estä, ettei oikein osaa jutella muille.
Ei ihmisellä myöskään ole heti ymmärryksessä vikaa, vaikka möläytteleekin.
Meidän asperger (eli oikeammin, lieväoireinen autismi) on ysin oppilas, pärjää koulussa tosi hyvin. Ei tarvitse apua tehtävissä. Matikka on kymppi. Ja kaikki kai ymmärtää että luokassa on ihmiskontakteja. Silti hän pärjää.
Sosiaaliset taidot on se kompastuskivi, hän ei vaan käsitä, miten muiden kanssa jutellaan. Juttelee hän joskus, mutta on vähän tuollainen möläyttelijä. Viihtyy koulupäivän jälkeen omissa oloissaan, ei juuri kaipaa lisäsosiaalisuutta. Järjestelee, on pedantti, tarkka, tunnollinen, sääntöjä noudattava.
Joko alat ymmärtämään sen ihmistyypin, jolla on sosiaalisia haasteita, mutta joka silti ei ole tyhmä taulapää, vaan kykenee moniin normaaleihin töihin tässä yhteiskunnassa?
Aloituksen artikkelin Sakari on selvästi autistioireinen, en sanoisi että lievät oireet. Tässä keskustelussa vaan niputetaan kaikki samaan, jos on autisti - on hullu ja laitetaan eläkkeelle. Ihan järjetöntä verovarojen tuhlaustahan se olisi.
***
Laitan vielä aspergerista kuvauksen: "Aspergerin oireyhtymä ilmenee usein sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteissa sekä ajattelun ja toiminnan joustavuudessa. Asperger ei yleensä näy ulospäin ja ihmisen käyttäytymistä voidaan tulkita väärin." Ja asperger siis kuuluu autisminkirjoon.
En puhunut koko autismin kirjosta vaan lähinnä nyt ajattelin Sakaria ja hänen tyyppistään ihmistä. Kenellä on vaikea autismi ja vaikeuksia kommunikoinnissa sekä ihmisten kanssa toimimisessa.
Ymmärrän vallan hyvin, että autismia ym. on eri tasoista.
Kuten monia muitakin sairauksia.
En edes pystyisi puhumaan ammattimaisesti lääketieteen kannalta koska en ole mikään sen alan ihminen.
Olen ollut kyllä työelämässä pitkään ja puhuin nyt lähinnä sen työnteon mahdollisuuden, onnistumisen ja työpaikan sekä työkaverien näkökulmasta. Eli realistisen elämänkokemuksen ja työnteon näkökulmasta.
Puhuin nyt lähinnä tavallisen ihmisen näkökulmasta miten vaikeaa olisi, jos vaikeasti autistinen ja puhumaton ihminen työpaikan onnistuisi saamaan.
Muunkaltaisen kuin jonkun yksinään tapahtuvan, pelaamiseen tai vastaavaan liittyvän. Niistä taas en ymmärrä paljon mitään.
Siihen en ota kantaa.
Ymmärrän, että aihe on herkkä ja monille tuttu nykypäivänä.
Mutta silti pitää ottaa huomioon kouluelämän ja työelämän realiteetit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa kiinnitti huomion kyseisen pojan visuaalinen lahjakkuus. Toivon, että hän pääsisi toteuttamaan lahjojaan hänelle itselleen sopivalla tavalla. Pari vuotta pitää ilmeisesti vielä rimpuilla pakkokoulussa, mutta sen jälkeen voisi aueta uusi maailma.
Jaa miten? Jos parikin muuta ihmistä samassa huoneessa saa aikaan täydellisen vetäytymisen eikä hän suostu puhumaan enää edes äidilleen, miten ihmeessä hän valjastaisi lahjakkuutensa käyttöönsä? Näissä asioissa on kyse sosiaalisten taitojen lisäksi myös mm. tunnesäätelystä; jutun pojalla ei sitä käytännössä ole, siksi hän menee ihan lukkoon ("shut down") eikä kykene vielä teininäkään sietämään mitään mukavuusalueensa ulkopuolista.
Kuinka joku voi olla noin kykenemätön käyttämään vähän mielikuvitustaan? Oletko vaikka koskaan kuullut etätöistä? Tai taiteilijoista? Tämäkin jätkä pelailee netissä ilmeisesti ihan ilman ongelmia.
Herääpä itse todellisuuteen.
Artikkelin perusteella kyseessä ei todellakaan ole toimintakuntoinen nuori vaan vakavasti vammainen. Todennäköisesti ei pysty itsenäistymään kotoa puhumattakaan hommaamaan itselleen jotain töitä.
Ei taiteilijakaan itseään niin elätä, että keskenään vaan piirustelee kotona. Itseoppineita ammattitaiteilijoita ei enää ole vaan ensin pitää käydä koulut ja verkostoitua jne. Eikä niitä etätöitä niin löydy, että makaa mykkänä huoneessaan ilman mitään tutkintoa.
Ehkä joku postin- tai lehdenjakaja voisi sopia hänelle? Niissä kun ei tarvitse olla minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa eikä ole työkavereitakaan kestettävänä.
Mutta siihenkin työhön on ensin perehdytys sekä lajittelun ja reitin opettelu työpaikan eri ihmisten kanssa.
Ei mihinkään työhön voi vain suoraan mennä ja alkaa tehdä opettelematta rutiineja. Vaikka rutiinit ja työtehtävät olisivat kuinka yksinkertaisia sitten kun ne oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on todella vaikeaa nykyisin saada työpaikkaa muutenkaan, on satoja hakijoita ja kovat vaatimuslistat, niin miten ihmeessä ja missä on näitä työpaikkoja on olemassa joissa firma räätälöi jonkun työn tietylle ihmiselle? Eihän sellaisia valmiinakaan ole.
Kun ihminen on jotenkin vaikeasti erilainen, niin siinähän tarvitaan joku ohjaaja, joka kuitenkin jollain lailla seuraa ja auttaa kaiken aikaa. Ei ole nykyään sellaisia työnjohtajia olemassa. Ei uutta ihmistä voi eikä saa jättää oman onnensa nojaan. Eikä siitä ole mitään hyötyäkään.
Jos kerran jo työnhakuvaiheessa tarvitaan avustajaa niin miten itse työssä silloin pärjää yksin? En ymmärrä. Ei millään pahalla, mutta kun näin vain on.Miten jos uuteen työhön otettu henkilö ei halua puhua eikä halua lähelleen ihmisiä? Joka työssä on alussa sellainen vaihe, missä joutuu olemaan tekemisissä sen uuden työn opettajan kanssa ja joka työssä yleensä joutuu uusi työntekijä tekemään tarkentavia kysymyksiä. Samoin toisinpäin, opettaja joutuu kysymään ja pyytää saamaan vastauksia. Onko opetettava asia ymmärretty.
Ei voi millään oppia uutta työtä ilman minkäänlaista kommunikointia tai kontakteja muihin ihmisiin työpaikalla. Se on täysin utopiaa. Kaunis ajatus kyllä.Jatkossa, kun ja jos työn on oppinut niin se saattaa joissain tapauksissa olla hetkittäin mahdollista. Mutta vaikeaa on olla työelämässä täysin omissa oloissaan. Aina joutuu kommunukoimaan. Jos ajatellaan aina vain nepsyn kannalta niin asiat menevät kyllä vaikeiksi muiden työkaverien kannalta.
Ei heitäkään voi ohittaa ja heidän oleteta aina ottavan asiat nepsyn kannalta. Heillä on oma työosuutensa hoidettavana ja sen sujuvuus usein riippuu myös muista työpaikan ihmisistä. Usein vielä kiireellä.Olkoonkin vaikka varastotyö. Ei sitäkään yksin voi tehdä. Voi ehkä sen itse fyysisen työn, mutta kaiken aikaa ihmisiä yleensä pyörii, joutuu ottamaan tavaraa vastaan jne. Tulee kaikenlaisia ongelmatilanteita tai virhetilanteita, mitkä pitää selvittää ripeästi.
Missä vähänkään isommassa varastossa on yhtäaikaa aina vain yksi ihminen töissä? Ja juuri vain se valittu nepsy.
Tai ylipäätään missään suorittavassa työssä.No et tunnu ymmärtävän, mutta nro 406 täältä yrittää vielä kerran selittää.
Autismia on laajalla kirjolla.
Lieväoireisesta (eli asperger) et välttämättä edes huomaa että on autisminkirjolla, saatat luulla että on vain hiljainen, tai introvertti, tai vähän "erikoinen." Voi olla pieniä haasteita, jumittamista tai tunnesäätelyä mutta ei mitään ylivoimaista.
Keskivaikeasta autismista jo huomaa, kun ei ehkä puhu lainkaan, tai ilmeitä ei pysty tulkitsemaan, tai tarvitsee tukea arkipäivän asioissa kuten kaupassakäymisessä tai aamulla vaatteiden valinnassa.
Syvä autismi, sellaiset ovat laitoksissa, heijaavat itseään tai lyövät päätä seinään. Karrikoiden. Eivät kykene työelämään.
Lieväoireinen pystyy aivan hyvin työskentelemään, jos hänen ei ole pakko olla sosiaalinen kahvihuoneessa tai ei ole pakko esimerkiksi kirjoittaa pitkiä tekstejä tai pitää pitkiä puheita (jotkut tästäkin pitävät, mutta karrikoiden yritän nyt selittää mitä on tyypillinen autismi).
Lieväoireiselle autistille tyypillistä on mm halu noudattaa sääntöjä, tarkkuus, oikean ja väärän pitäminen erillään. Ei pysty edes valkoisiin valheisiin. (Tällaiset asiat, kuten jyrkkä totuudenmukaisuus, se vaikeuttaa sosiaalisia tilanteita, mutta eivät estä niitä. Pystyy kyllä ihmisten kanssa toimimaan mutta on vaikea saada ehkä kavereita.) Ei ole siis mikään pakko olla täysin ilman ihmiskontakteja siellä varastohallissa.
Lievästi autistinen on se tyyppi joka täräyttää päin näköä että "miksi sinä et tehnyt tätä työtä loppuun ennen taukoa", tai "sinulla on tänään punainen paita, eilen oli sininen" ja jättää keskustelun siihen, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää, mutta me tavalliset ymmärtää että tuollaisten möläyttelijää voi muut pitää vähän outona. Mutta ei se kaikkea työskentelyä estä, ettei oikein osaa jutella muille.
Ei ihmisellä myöskään ole heti ymmärryksessä vikaa, vaikka möläytteleekin.
Meidän asperger (eli oikeammin, lieväoireinen autismi) on ysin oppilas, pärjää koulussa tosi hyvin. Ei tarvitse apua tehtävissä. Matikka on kymppi. Ja kaikki kai ymmärtää että luokassa on ihmiskontakteja. Silti hän pärjää.
Sosiaaliset taidot on se kompastuskivi, hän ei vaan käsitä, miten muiden kanssa jutellaan. Juttelee hän joskus, mutta on vähän tuollainen möläyttelijä. Viihtyy koulupäivän jälkeen omissa oloissaan, ei juuri kaipaa lisäsosiaalisuutta. Järjestelee, on pedantti, tarkka, tunnollinen, sääntöjä noudattava.
Joko alat ymmärtämään sen ihmistyypin, jolla on sosiaalisia haasteita, mutta joka silti ei ole tyhmä taulapää, vaan kykenee moniin normaaleihin töihin tässä yhteiskunnassa?
Aloituksen artikkelin Sakari on selvästi autistioireinen, en sanoisi että lievät oireet. Tässä keskustelussa vaan niputetaan kaikki samaan, jos on autisti - on hullu ja laitetaan eläkkeelle. Ihan järjetöntä verovarojen tuhlaustahan se olisi.
***
Laitan vielä aspergerista kuvauksen: "Aspergerin oireyhtymä ilmenee usein sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteissa sekä ajattelun ja toiminnan joustavuudessa. Asperger ei yleensä näy ulospäin ja ihmisen käyttäytymistä voidaan tulkita väärin." Ja asperger siis kuuluu autisminkirjoon.
En puhunut koko autismin kirjosta vaan lähinnä nyt ajattelin Sakaria ja hänen tyyppistään ihmistä. Kenellä on vaikea autismi ja vaikeuksia kommunikoinnissa sekä ihmisten kanssa toimimisessa.
Ymmärrän vallan hyvin, että autismia ym. on eri tasoista.
Kuten monia muitakin sairauksia.En edes pystyisi puhumaan ammattimaisesti lääketieteen kannalta koska en ole mikään sen alan ihminen.
Olen ollut kyllä työelämässä pitkään ja puhuin nyt lähinnä sen työnteon mahdollisuuden, onnistumisen ja työpaikan sekä työkaverien näkökulmasta. Eli realistisen elämänkokemuksen ja työnteon näkökulmasta.
Puhuin nyt lähinnä tavallisen ihmisen näkökulmasta miten vaikeaa olisi, jos vaikeasti autistinen ja puhumaton ihminen työpaikan onnistuisi saamaan.
Muunkaltaisen kuin jonkun yksinään tapahtuvan, pelaamiseen tai vastaavaan liittyvän. Niistä taas en ymmärrä paljon mitään.
Siihen en ota kantaa.Ymmärrän, että aihe on herkkä ja monille tuttu nykypäivänä.
Mutta silti pitää ottaa huomioon kouluelämän ja työelämän realiteetit.
Ei, vaan tehdä juuri kaltaisille tutuksi toisenlainen normaali - ja luoda näille työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa kiinnitti huomion kyseisen pojan visuaalinen lahjakkuus. Toivon, että hän pääsisi toteuttamaan lahjojaan hänelle itselleen sopivalla tavalla. Pari vuotta pitää ilmeisesti vielä rimpuilla pakkokoulussa, mutta sen jälkeen voisi aueta uusi maailma.
Jaa miten? Jos parikin muuta ihmistä samassa huoneessa saa aikaan täydellisen vetäytymisen eikä hän suostu puhumaan enää edes äidilleen, miten ihmeessä hän valjastaisi lahjakkuutensa käyttöönsä? Näissä asioissa on kyse sosiaalisten taitojen lisäksi myös mm. tunnesäätelystä; jutun pojalla ei sitä käytännössä ole, siksi hän menee ihan lukkoon ("shut down") eikä kykene vielä teininäkään sietämään mitään mukavuusalueensa ulkopuolista.
Kuinka joku voi olla noin kykenemätön käyttämään vähän mielikuvitustaan? Oletko vaikka koskaan kuullut etätöistä? Tai taiteilijoista? Tämäkin jätkä pelailee netissä ilmeisesti ihan ilman ongelmia.
Herääpä itse todellisuuteen.
Artikkelin perusteella kyseessä ei todellakaan ole toimintakuntoinen nuori vaan vakavasti vammainen. Todennäköisesti ei pysty itsenäistymään kotoa puhumattakaan hommaamaan itselleen jotain töitä.
Ei taiteilijakaan itseään niin elätä, että keskenään vaan piirustelee kotona. Itseoppineita ammattitaiteilijoita ei enää ole vaan ensin pitää käydä koulut ja verkostoitua jne. Eikä niitä etätöitä niin löydy, että makaa mykkänä huoneessaan ilman mitään tutkintoa.
Luitko yhtään kommenttia mitä oli lainattu? "Artikkelissa kiinnitti huomion kyseisen pojan visuaalinen lahjakkuus. Toivon, että hän pääsisi toteuttamaan lahjojaan hänelle itselleen sopivalla tavalla." TOTEUTTAMAAN LAHJOJAAN ITSELLEEN SOPIVALLA TAVALLA. Vaikka Sakari tyytyväisenä eläisi eristäytynyttä elämää ja möisi netissä yhden ankka piirroksen eurolla, on se huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se että Sakaria juoksutetaan kaikenmaailman terapioissa ja yritetään saada se opiskelemaan ja luomaan uraa jossain missä hän ei pärjää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa että maailma ei ole niin mustavalkoinen. Ei ole vain 2 vaihtoehtoa: työkyvytön vammainen & itsensä elättävä työssäkäyvä. Siihen väliin mahtuu vaikka kuinka paljon erilaisia tilanteita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on todella vaikeaa nykyisin saada työpaikkaa muutenkaan, on satoja hakijoita ja kovat vaatimuslistat, niin miten ihmeessä ja missä on näitä työpaikkoja on olemassa joissa firma räätälöi jonkun työn tietylle ihmiselle? Eihän sellaisia valmiinakaan ole.
Kun ihminen on jotenkin vaikeasti erilainen, niin siinähän tarvitaan joku ohjaaja, joka kuitenkin jollain lailla seuraa ja auttaa kaiken aikaa. Ei ole nykyään sellaisia työnjohtajia olemassa. Ei uutta ihmistä voi eikä saa jättää oman onnensa nojaan. Eikä siitä ole mitään hyötyäkään.
Jos kerran jo työnhakuvaiheessa tarvitaan avustajaa niin miten itse työssä silloin pärjää yksin? En ymmärrä. Ei millään pahalla, mutta kun näin vain on.Miten jos uuteen työhön otettu henkilö ei halua puhua eikä halua lähelleen ihmisiä? Joka työssä on alussa sellainen vaihe, missä joutuu olemaan tekemisissä sen uuden työn opettajan kanssa ja joka työssä yleensä joutuu uusi työntekijä tekemään tarkentavia kysymyksiä. Samoin toisinpäin, opettaja joutuu kysymään ja pyytää saamaan vastauksia. Onko opetettava asia ymmärretty.
Ei voi millään oppia uutta työtä ilman minkäänlaista kommunikointia tai kontakteja muihin ihmisiin työpaikalla. Se on täysin utopiaa. Kaunis ajatus kyllä.Jatkossa, kun ja jos työn on oppinut niin se saattaa joissain tapauksissa olla hetkittäin mahdollista. Mutta vaikeaa on olla työelämässä täysin omissa oloissaan. Aina joutuu kommunukoimaan. Jos ajatellaan aina vain nepsyn kannalta niin asiat menevät kyllä vaikeiksi muiden työkaverien kannalta.
Ei heitäkään voi ohittaa ja heidän oleteta aina ottavan asiat nepsyn kannalta. Heillä on oma työosuutensa hoidettavana ja sen sujuvuus usein riippuu myös muista työpaikan ihmisistä. Usein vielä kiireellä.Olkoonkin vaikka varastotyö. Ei sitäkään yksin voi tehdä. Voi ehkä sen itse fyysisen työn, mutta kaiken aikaa ihmisiä yleensä pyörii, joutuu ottamaan tavaraa vastaan jne. Tulee kaikenlaisia ongelmatilanteita tai virhetilanteita, mitkä pitää selvittää ripeästi.
Missä vähänkään isommassa varastossa on yhtäaikaa aina vain yksi ihminen töissä? Ja juuri vain se valittu nepsy.
Tai ylipäätään missään suorittavassa työssä.No et tunnu ymmärtävän, mutta nro 406 täältä yrittää vielä kerran selittää.
Autismia on laajalla kirjolla.
Lieväoireisesta (eli asperger) et välttämättä edes huomaa että on autisminkirjolla, saatat luulla että on vain hiljainen, tai introvertti, tai vähän "erikoinen." Voi olla pieniä haasteita, jumittamista tai tunnesäätelyä mutta ei mitään ylivoimaista.
Keskivaikeasta autismista jo huomaa, kun ei ehkä puhu lainkaan, tai ilmeitä ei pysty tulkitsemaan, tai tarvitsee tukea arkipäivän asioissa kuten kaupassakäymisessä tai aamulla vaatteiden valinnassa.
Syvä autismi, sellaiset ovat laitoksissa, heijaavat itseään tai lyövät päätä seinään. Karrikoiden. Eivät kykene työelämään.
Lieväoireinen pystyy aivan hyvin työskentelemään, jos hänen ei ole pakko olla sosiaalinen kahvihuoneessa tai ei ole pakko esimerkiksi kirjoittaa pitkiä tekstejä tai pitää pitkiä puheita (jotkut tästäkin pitävät, mutta karrikoiden yritän nyt selittää mitä on tyypillinen autismi).
Lieväoireiselle autistille tyypillistä on mm halu noudattaa sääntöjä, tarkkuus, oikean ja väärän pitäminen erillään. Ei pysty edes valkoisiin valheisiin. (Tällaiset asiat, kuten jyrkkä totuudenmukaisuus, se vaikeuttaa sosiaalisia tilanteita, mutta eivät estä niitä. Pystyy kyllä ihmisten kanssa toimimaan mutta on vaikea saada ehkä kavereita.) Ei ole siis mikään pakko olla täysin ilman ihmiskontakteja siellä varastohallissa.
Lievästi autistinen on se tyyppi joka täräyttää päin näköä että "miksi sinä et tehnyt tätä työtä loppuun ennen taukoa", tai "sinulla on tänään punainen paita, eilen oli sininen" ja jättää keskustelun siihen, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää, mutta me tavalliset ymmärtää että tuollaisten möläyttelijää voi muut pitää vähän outona. Mutta ei se kaikkea työskentelyä estä, ettei oikein osaa jutella muille.
Ei ihmisellä myöskään ole heti ymmärryksessä vikaa, vaikka möläytteleekin.
Meidän asperger (eli oikeammin, lieväoireinen autismi) on ysin oppilas, pärjää koulussa tosi hyvin. Ei tarvitse apua tehtävissä. Matikka on kymppi. Ja kaikki kai ymmärtää että luokassa on ihmiskontakteja. Silti hän pärjää.
Sosiaaliset taidot on se kompastuskivi, hän ei vaan käsitä, miten muiden kanssa jutellaan. Juttelee hän joskus, mutta on vähän tuollainen möläyttelijä. Viihtyy koulupäivän jälkeen omissa oloissaan, ei juuri kaipaa lisäsosiaalisuutta. Järjestelee, on pedantti, tarkka, tunnollinen, sääntöjä noudattava.
Joko alat ymmärtämään sen ihmistyypin, jolla on sosiaalisia haasteita, mutta joka silti ei ole tyhmä taulapää, vaan kykenee moniin normaaleihin töihin tässä yhteiskunnassa?
Aloituksen artikkelin Sakari on selvästi autistioireinen, en sanoisi että lievät oireet. Tässä keskustelussa vaan niputetaan kaikki samaan, jos on autisti - on hullu ja laitetaan eläkkeelle. Ihan järjetöntä verovarojen tuhlaustahan se olisi.
***
Laitan vielä aspergerista kuvauksen: "Aspergerin oireyhtymä ilmenee usein sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteissa sekä ajattelun ja toiminnan joustavuudessa. Asperger ei yleensä näy ulospäin ja ihmisen käyttäytymistä voidaan tulkita väärin." Ja asperger siis kuuluu autisminkirjoon.
En puhunut koko autismin kirjosta vaan lähinnä nyt ajattelin Sakaria ja hänen tyyppistään ihmistä. Kenellä on vaikea autismi ja vaikeuksia kommunikoinnissa sekä ihmisten kanssa toimimisessa.
Ymmärrän vallan hyvin, että autismia ym. on eri tasoista.
Kuten monia muitakin sairauksia.En edes pystyisi puhumaan ammattimaisesti lääketieteen kannalta koska en ole mikään sen alan ihminen.
Olen ollut kyllä työelämässä pitkään ja puhuin nyt lähinnä sen työnteon mahdollisuuden, onnistumisen ja työpaikan sekä työkaverien näkökulmasta. Eli realistisen elämänkokemuksen ja työnteon näkökulmasta.
Puhuin nyt lähinnä tavallisen ihmisen näkökulmasta miten vaikeaa olisi, jos vaikeasti autistinen ja puhumaton ihminen työpaikan onnistuisi saamaan.
Muunkaltaisen kuin jonkun yksinään tapahtuvan, pelaamiseen tai vastaavaan liittyvän. Niistä taas en ymmärrä paljon mitään.
Siihen en ota kantaa.Ymmärrän, että aihe on herkkä ja monille tuttu nykypäivänä.
Mutta silti pitää ottaa huomioon kouluelämän ja työelämän realiteetit.Ei, vaan tehdä juuri kaltaisille tutuksi toisenlainen normaali - ja luoda näille työpaikkoja.
No joo, en ole ihan ummikko erilaisten ihmisten kanssa.
Olen sellaisessa työssä, joss mm. Opastan ja perehdytän nuoria työssäoppijoita, harjoittelijoita, työkkärin työlllistettäviä sekä myös niitä, joilla on vaikeuksia saada ns. normaalia työpaikkaa.
Eiköhän vuosikymmenien myötä ole tullut tutuksi ihmisten erilaisuus ja elämän kirjo.
Koska jo pienempikin erilaisuus tuottaa vaikeuksia niin sille ihmiselle itselleen, että työpaikan ihmisille.
Palaan edelleen siihen, että koska nykyään on vaikea saada ihan kenelle vaan luotua niitä työpaikkoja niin vielä vaikeampaa on niitä luoda kun paljon erilaisia rajoitteita.
Kuten sanoi, asia on vaikea työpaikoilla järjestää. Ensin pitäisi räätälöidä joku työpaikka sopivaksi ja sitten pitäisi olla koko työpäivän ajan joku ohjaaja valmiina puuttumaan jos työtehtävä jumii, ei onnistu niinkuin pitäisi tai esimerkiksi autisti menee lukkoon tai hätääntyy ja hermostuu, jopa satuttaa itsensä.
Mitä sillloin ns. tavallinen ohjaajana toimiva duunari osaa tehdä? Ja miten edes osaa ohjata erityistä ihmistä.
Työpaikalla pitäisi olla autismiin ja muuhun vastaaviin vaikeuksiin perehtynyt ohjaaja.
Kaunis ajatus, mutta monellakaan työpaikalla ei ole kertakaikkiaan resursseja luoda näitä toivomiasi työpaikkoja toisenlaisille normaaleille ihmisille.
Ei ole rahaa eikä ylimääräisiä ihmisiä. Täytyisi luoda joku oma systeemi jonka pitää yllä joku muu taho kuin se firma.
Työhön silloin heitä etukäteen sovitusti otetaan, mutta kaikki siihen liittyvät järjestelyt ja rahoituksen hoitaisi joku muu taho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan eteen on tehty aikalailla kaikki mahdollinen. Ei hänestä vain kummoista työntekijää taida tulla. En keksi mitään ammattia, jossa voisi puuhata vain jotain yhtä, omaa juttua (kuten vaikka se piirtäminen). Vaatii sekin vuorovaikutusta, vai kuka niitä piirustuksia myy ja mainostaa?
Jotenkin turhaa kuluttaa kauheesti resursseja kouluttamiseen. Tärkeää olisi varmistaa ihmisarvoinen elämä muulla tavoin hänelle.
Te, jotka täällä vouhkaatte, miksi Sakarin kaltaisiin pitäisi upottaa yhteiskunnan resursseja:
Albert Einsteinin isälle ehdotettiin, että poika pitäisi laittaa erityiskouluun, toisin sanoen silloiseen apukouluun. Isä ei suostunut. Miettikää, miten paljon köyhempi maailma olisi, jos isä ei olisi pysynyt tiukkana.
Einsteinia ei enää päästä diagnosoimaan, mutta hänen käytöksensä ja kouluaikaiset ongelmansa viittaavat ADHD-ominaisuuteen.
Toinen esimerkki on Elon Musk. Hän on avoimesti kertonut autismikirjon diagnoosistaan. Muskin perustaman Teslan liikevaihto oli vuonna 2021 samaa luokkaa kuin Suomen valtion budjetti. Yhtiö teki voittoa 13.6 biljoonaa dollaria.
Ehkä Suomi ei olisi tällainen kituva Balttian maa, jos panostaisi lahjakkaisiin lapsiinsa. Sellaisiin kuten Sakari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suvileena kirjoitti:
Te, jotka täällä vouhkaatte, miksi Sakarin kaltaisiin pitäisi upottaa yhteiskunnan resursseja:
Albert Einsteinin isälle ehdotettiin, että poika pitäisi laittaa erityiskouluun, toisin sanoen silloiseen apukouluun. Isä ei suostunut. Miettikää, miten paljon köyhempi maailma olisi, jos isä ei olisi pysynyt tiukkana.
Einsteinia ei enää päästä diagnosoimaan, mutta hänen käytöksensä ja kouluaikaiset ongelmansa viittaavat ADHD-ominaisuuteen.
Toinen esimerkki on Elon Musk. Hän on avoimesti kertonut autismikirjon diagnoosistaan. Muskin perustaman Teslan liikevaihto oli vuonna 2021 samaa luokkaa kuin Suomen valtion budjetti. Yhtiö teki voittoa 13.6 biljoonaa dollaria.
Ehkä Suomi ei olisi tällainen kituva Balttian maa, jos panostaisi lahjakkaisiin lapsiinsa. Sellaisiin kuten Sakari.
Edelleen vain murto-osa nepsy-ihmisistä on Einsteinin ja Muskin kaltaisia neroja. Näihin on ihan turha vedota.
No kukas sitten kaivaa sen Sakarin lahjakkuuden esiiin?
Käsi pystyyn ja ilmoittautukoon. Varmaan saa homman heti. Moni on jo yrittänyt.
Kuten on sanottu, autismin kirjo on laaja. Musk tai Einstein ovat olleet ehkä lievemmin autisteja kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suvileena kirjoitti:
Te, jotka täällä vouhkaatte, miksi Sakarin kaltaisiin pitäisi upottaa yhteiskunnan resursseja:
Albert Einsteinin isälle ehdotettiin, että poika pitäisi laittaa erityiskouluun, toisin sanoen silloiseen apukouluun. Isä ei suostunut. Miettikää, miten paljon köyhempi maailma olisi, jos isä ei olisi pysynyt tiukkana.
Einsteinia ei enää päästä diagnosoimaan, mutta hänen käytöksensä ja kouluaikaiset ongelmansa viittaavat ADHD-ominaisuuteen.
Toinen esimerkki on Elon Musk. Hän on avoimesti kertonut autismikirjon diagnoosistaan. Muskin perustaman Teslan liikevaihto oli vuonna 2021 samaa luokkaa kuin Suomen valtion budjetti. Yhtiö teki voittoa 13.6 biljoonaa dollaria.
Ehkä Suomi ei olisi tällainen kituva Balttian maa, jos panostaisi lahjakkaisiin lapsiinsa. Sellaisiin kuten Sakari.
Edelleen vain murto-osa nepsy-ihmisistä on Einsteinin ja Muskin kaltaisia neroja. Näihin on ihan turha vedota.
Kommenttisi on hämmentävä. Eiköhän nerous ole neuronormaalinkin väestön keskuudessa poikkeus?
Vierailija kirjoitti:
No kukas sitten kaivaa sen Sakarin lahjakkuuden esiiin?
Käsi pystyyn ja ilmoittautukoon. Varmaan saa homman heti. Moni on jo yrittänyt.
Kuten on sanottu, autismin kirjo on laaja. Musk tai Einstein ovat olleet ehkä lievemmin autisteja kuitenkin.
Sakarin lahjakkuus olisi voinut puhjeta kukkaan ihan kaivamattakin, jos hän olisi saanut käydä koulua pienemmässä, rauhallisemmassa ryhmässä. Artikkelissa nimenomaan sanottiin, että korona-aikana lähikoulu oli ollut hänen kohdallaan onnistunut ratkaisu.
Voin nostaa myös käden pystyyn ja ilmoittautua Sakarin kohdalla. Hänessä on jotain voimakkaasti tunteisiin vetoavaa ja traagista. Kontrasti lapsuuskuvien ja nykyhetken välillä on raastava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suvileena kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kukas sitten kaivaa sen Sakarin lahjakkuuden esiiin?
Käsi pystyyn ja ilmoittautukoon. Varmaan saa homman heti. Moni on jo yrittänyt.
Kuten on sanottu, autismin kirjo on laaja. Musk tai Einstein ovat olleet ehkä lievemmin autisteja kuitenkin.Sakarin lahjakkuus olisi voinut puhjeta kukkaan ihan kaivamattakin, jos hän olisi saanut käydä koulua pienemmässä, rauhallisemmassa ryhmässä. Artikkelissa nimenomaan sanottiin, että korona-aikana lähikoulu oli ollut hänen kohdallaan onnistunut ratkaisu.
Voin nostaa myös käden pystyyn ja ilmoittautua Sakarin kohdalla. Hänessä on jotain voimakkaasti tunteisiin vetoavaa ja traagista. Kontrasti lapsuuskuvien ja nykyhetken välillä on raastava.
Olet ihmiseksi aarre. Minun kohdallani on vielä aikuisenakin tullut vastaan ihmisiä, jotka haluavat talloa osaamiseni ihan vain se takia, koska autismi, epänormaali ja Pienet Piirit. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella pahoja. Ääriään myöten demonisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on todella vaikeaa nykyisin saada työpaikkaa muutenkaan, on satoja hakijoita ja kovat vaatimuslistat, niin miten ihmeessä ja missä on näitä työpaikkoja on olemassa joissa firma räätälöi jonkun työn tietylle ihmiselle? Eihän sellaisia valmiinakaan ole.
Kun ihminen on jotenkin vaikeasti erilainen, niin siinähän tarvitaan joku ohjaaja, joka kuitenkin jollain lailla seuraa ja auttaa kaiken aikaa. Ei ole nykyään sellaisia työnjohtajia olemassa. Ei uutta ihmistä voi eikä saa jättää oman onnensa nojaan. Eikä siitä ole mitään hyötyäkään.
Jos kerran jo työnhakuvaiheessa tarvitaan avustajaa niin miten itse työssä silloin pärjää yksin? En ymmärrä. Ei millään pahalla, mutta kun näin vain on.Miten jos uuteen työhön otettu henkilö ei halua puhua eikä halua lähelleen ihmisiä? Joka työssä on alussa sellainen vaihe, missä joutuu olemaan tekemisissä sen uuden työn opettajan kanssa ja joka työssä yleensä joutuu uusi työntekijä tekemään tarkentavia kysymyksiä. Samoin toisinpäin, opettaja joutuu kysymään ja pyytää saamaan vastauksia. Onko opetettava asia ymmärretty.
Ei voi millään oppia uutta työtä ilman minkäänlaista kommunikointia tai kontakteja muihin ihmisiin työpaikalla. Se on täysin utopiaa. Kaunis ajatus kyllä.Jatkossa, kun ja jos työn on oppinut niin se saattaa joissain tapauksissa olla hetkittäin mahdollista. Mutta vaikeaa on olla työelämässä täysin omissa oloissaan. Aina joutuu kommunukoimaan. Jos ajatellaan aina vain nepsyn kannalta niin asiat menevät kyllä vaikeiksi muiden työkaverien kannalta.
Ei heitäkään voi ohittaa ja heidän oleteta aina ottavan asiat nepsyn kannalta. Heillä on oma työosuutensa hoidettavana ja sen sujuvuus usein riippuu myös muista työpaikan ihmisistä. Usein vielä kiireellä.Olkoonkin vaikka varastotyö. Ei sitäkään yksin voi tehdä. Voi ehkä sen itse fyysisen työn, mutta kaiken aikaa ihmisiä yleensä pyörii, joutuu ottamaan tavaraa vastaan jne. Tulee kaikenlaisia ongelmatilanteita tai virhetilanteita, mitkä pitää selvittää ripeästi.
Missä vähänkään isommassa varastossa on yhtäaikaa aina vain yksi ihminen töissä? Ja juuri vain se valittu nepsy.
Tai ylipäätään missään suorittavassa työssä.No et tunnu ymmärtävän, mutta nro 406 täältä yrittää vielä kerran selittää.
Autismia on laajalla kirjolla.
Lieväoireisesta (eli asperger) et välttämättä edes huomaa että on autisminkirjolla, saatat luulla että on vain hiljainen, tai introvertti, tai vähän "erikoinen." Voi olla pieniä haasteita, jumittamista tai tunnesäätelyä mutta ei mitään ylivoimaista.
Keskivaikeasta autismista jo huomaa, kun ei ehkä puhu lainkaan, tai ilmeitä ei pysty tulkitsemaan, tai tarvitsee tukea arkipäivän asioissa kuten kaupassakäymisessä tai aamulla vaatteiden valinnassa.
Syvä autismi, sellaiset ovat laitoksissa, heijaavat itseään tai lyövät päätä seinään. Karrikoiden. Eivät kykene työelämään.
Lieväoireinen pystyy aivan hyvin työskentelemään, jos hänen ei ole pakko olla sosiaalinen kahvihuoneessa tai ei ole pakko esimerkiksi kirjoittaa pitkiä tekstejä tai pitää pitkiä puheita (jotkut tästäkin pitävät, mutta karrikoiden yritän nyt selittää mitä on tyypillinen autismi).
Lieväoireiselle autistille tyypillistä on mm halu noudattaa sääntöjä, tarkkuus, oikean ja väärän pitäminen erillään. Ei pysty edes valkoisiin valheisiin. (Tällaiset asiat, kuten jyrkkä totuudenmukaisuus, se vaikeuttaa sosiaalisia tilanteita, mutta eivät estä niitä. Pystyy kyllä ihmisten kanssa toimimaan mutta on vaikea saada ehkä kavereita.) Ei ole siis mikään pakko olla täysin ilman ihmiskontakteja siellä varastohallissa.
Lievästi autistinen on se tyyppi joka täräyttää päin näköä että "miksi sinä et tehnyt tätä työtä loppuun ennen taukoa", tai "sinulla on tänään punainen paita, eilen oli sininen" ja jättää keskustelun siihen, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää, mutta me tavalliset ymmärtää että tuollaisten möläyttelijää voi muut pitää vähän outona. Mutta ei se kaikkea työskentelyä estä, ettei oikein osaa jutella muille.
Ei ihmisellä myöskään ole heti ymmärryksessä vikaa, vaikka möläytteleekin.
Meidän asperger (eli oikeammin, lieväoireinen autismi) on ysin oppilas, pärjää koulussa tosi hyvin. Ei tarvitse apua tehtävissä. Matikka on kymppi. Ja kaikki kai ymmärtää että luokassa on ihmiskontakteja. Silti hän pärjää.
Sosiaaliset taidot on se kompastuskivi, hän ei vaan käsitä, miten muiden kanssa jutellaan. Juttelee hän joskus, mutta on vähän tuollainen möläyttelijä. Viihtyy koulupäivän jälkeen omissa oloissaan, ei juuri kaipaa lisäsosiaalisuutta. Järjestelee, on pedantti, tarkka, tunnollinen, sääntöjä noudattava.
Joko alat ymmärtämään sen ihmistyypin, jolla on sosiaalisia haasteita, mutta joka silti ei ole tyhmä taulapää, vaan kykenee moniin normaaleihin töihin tässä yhteiskunnassa?
Aloituksen artikkelin Sakari on selvästi autistioireinen, en sanoisi että lievät oireet. Tässä keskustelussa vaan niputetaan kaikki samaan, jos on autisti - on hullu ja laitetaan eläkkeelle. Ihan järjetöntä verovarojen tuhlaustahan se olisi.
***
Laitan vielä aspergerista kuvauksen: "Aspergerin oireyhtymä ilmenee usein sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteissa sekä ajattelun ja toiminnan joustavuudessa. Asperger ei yleensä näy ulospäin ja ihmisen käyttäytymistä voidaan tulkita väärin." Ja asperger siis kuuluu autisminkirjoon.
En puhunut koko autismin kirjosta vaan lähinnä nyt ajattelin Sakaria ja hänen tyyppistään ihmistä. Kenellä on vaikea autismi ja vaikeuksia kommunikoinnissa sekä ihmisten kanssa toimimisessa.
Ymmärrän vallan hyvin, että autismia ym. on eri tasoista.
Kuten monia muitakin sairauksia.En edes pystyisi puhumaan ammattimaisesti lääketieteen kannalta koska en ole mikään sen alan ihminen.
Olen ollut kyllä työelämässä pitkään ja puhuin nyt lähinnä sen työnteon mahdollisuuden, onnistumisen ja työpaikan sekä työkaverien näkökulmasta. Eli realistisen elämänkokemuksen ja työnteon näkökulmasta.
Puhuin nyt lähinnä tavallisen ihmisen näkökulmasta miten vaikeaa olisi, jos vaikeasti autistinen ja puhumaton ihminen työpaikan onnistuisi saamaan.
Muunkaltaisen kuin jonkun yksinään tapahtuvan, pelaamiseen tai vastaavaan liittyvän. Niistä taas en ymmärrä paljon mitään.
Siihen en ota kantaa.Ymmärrän, että aihe on herkkä ja monille tuttu nykypäivänä.
Mutta silti pitää ottaa huomioon kouluelämän ja työelämän realiteetit.
Ei se helppoa ole. Tunnen muutaman, jotka ovat saaneet esim. osa-aikatyön sosiaaliviranomaisten avulla. Nämä ihmiset tarvitsevat paljon kannustusta ja konkreettista apua.
Niin vanhempien olisi pitänyt muuttaa maalle
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä opiskella jos ei pysty koskaan käymään töissäkään kun korkeintaan jossain vammaisten pajalla
Sakarin äidin kokema velvollisuudentunto, sen toteutus kai tässä on se ongelma. Ei Sakarin tulevaisuus, vaan Sakarin vaikutus äitinsä masennustaipumukseen ja äidin tarve saada velvollisuutensa jaettua auttajien välityksellä.
Eli näkisin että aiheena on Sakarin äiti, ei niinkään Sakari. Sakariahan ei paljon kuunnella. Hän on ikään kuin sivujuttu, tietysti ongelma perustuu häneen, mutta on äidin ongelma.
Kukaan ei varmaankaan kysy Sakarilta, miten hän haluaisi aikuisuuteen valmistautua, sikäli kun yhteiskuntaa kiinnostaa sitä rahoittaa.
(Eli valmistautuminen veronmaksajaksi - ketään ei kiinnosta, valmistautuuko käytännön asioissa esim. talousasiat.)
Siis kysyä ottaen huomioon poikkeavuus.
Mitä hyötyä opiskella jos ei pysty koskaan käymään töissäkään kun korkeintaan jossain vammaisten pajalla