Jaksaisiko joku jakaa ajatuksia :( Parisuhdeongelma, pettäminen

Näköjään mies on tehnyt valintansa. Lähde, ap! Selviät kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään juttelemassa psyk. hoitajan kanssa. Hän sanoi myös ettei minun tulisi sietää tällaista kohtelua. Teen väärin itseäni kohtaan. Hitto kun pitää olla ylivelkaantunut ja talo ja kotieläimet. Etenkin velat painaa. Niiden ja omaisuuden jakaminen tuntuu mahdottomalta urakalta. Miinuksen puolella ollaan vaikka kaikki myytäisiin. Haluaisin myös pitää tämän talon, vaikka onkin vanha ja huonokuntoinen, kun minulla on tähän voimakas tunneside jo lapsuudesta. Haluaisin myös että lapset saisivat asua tässä.

Ap

Sitten ei muuta kun henkinen ero miehestä, jos olet varma, ettet oikeaa avioeroa halua. Sinun on päästävä miehestäsi yli niin, että hänen käytöksensä ei enää pysty rikkomaan sinua. Vapauta itsesi henkisesti. Alat panostamaan itseesi, et kysele enää miehen mielipidettä mihinkään. Menet omia menojasi, pidät hauskaa omien kavereidesi kanssa. Kyllähän miehesikin luuhaa monta kertaa viikossa Mirkun kanssa. Tyttöjen iltoja, viikonloppumatkoja Eurooppaan, mikä ikinä sinusta onkaan hauskaa. Entiseltä parisuhdeajalta vapautuvat illat käytät harrastuksiin. Teet juuri sitä ruokaa päivälliseksi mitä sinun tekee mieli ja jätät ukon kauluspaidat pesemättä ja silittämättä - älä anna hänen kuormittaa mitenkään itseäsi arjessasi. Ja tietysti hankit itsellesi läheisen miespuolisen ystävän, kun olet valmis. Vaikka noista uusista harrastuksista? Katsele aluksi vaikka kansalaisopiston tarjontaa.

Ap, miltäs kuulostaa, että silloin kun miehes menee Mirkulle, menet salaa perässä stalkkaamaan?

Jäät muka kotiin lasten kanssa.

Mutta sitten hyppäätkin omaan autoosi ja lähdet stalkkausreissulle.

Olen tuollaisen perheen lapsi. Siitä jäi älyttömät traumat, kun asuttiin kaikki yhdessä verrattuna siihen, että oltaisiin muutettu äidin kanssa muualle.

Tässä lapsen ääni tilanteeseen.

Ja mutsia pidin huorana enkä halunnut nähdä häntäkään vuoteen, kun tajusin, että hänkin panee jonkun ulkopuolisen kanssa. Ja puuttuu mun seurustelunaloitukseen. Paraskin puhuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut ketjua alusta asti oman elämäntilanteeni vuoksi. Miehelläni ensimmäisten 15 yhteisen vuoden jälkeen alkoi olla myös näitä Mirkkuja. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana jäi kahdesti kiinni, sain mm. sukupuolitaudin. Selitteli parhain päin ja vannoi ettei toistu ja ettei rakasta ketään muuta ja että olen tärkein. Annoin anteeksi ja selittelin itselleni parhain päin.

Kymmenen seuraavan vuoden aikana jäi kiinni ja paljastui useamman vuoden kestänyt sivusuhde todella nololla tavalla. Mies hätääntyi kovasti, että jätän, lopetti suhteen saman tein. Sivusuhde aloitti aikamoisen draamailun, muutti pian toiselle puolelle Suomea. Olin pahoillani naisen kärsimyksestä en niinkään omistani. Tämä kuvio selitti silloin henkisen etääntymisen ja tuen puuttumisen tunteet, mistä olin suhteessamme alkanut enenevästi kärsiä.

Muutama vuosi myöhemmin jäätyäni pitkälle sairaslomalle oli aikaa pohtia, tutkia ja nähdä tarkemmin asioita. Tein salapoliisin töitä. Paljastui lopulta pommi, Mirkkuja oli vaikka kuinka monta, mies pyöritti aikamoista kanalaumaa.

Alkoi korona aika, olimme molemmat paljon kotona nenäkkäin, kaikki vajaa puolisen tusinaa lastamme muuttaneet jo pois kotoa. Oli pakko puhua, loputtomasti kävelyjä ja keskusteluja suhteen tilasta, yrittää ymmärtää mistä tässä kaikessa on kyse. Elämältä oli pudonnut pohja pois, olin elänyt täysin valheellisessa suhteessa, olin aivan sekaisin ja rikki.

Mies vannoi lopettavansa suhteet, mutta en uskonut enää hetkeäkään. Lueskelin paljoin erilaisista suhteista, avoimista ja muista. En halunnut vetää koko elämäämme vessanpöntöstä alas ja aloittaa uutta. Oli niin paljon hyvääkin ja keskusteluyhteys.

Taloudellisesti tulisimme kahdestaan hyvin toimeen, kumpikin yksin huomattavasti huonommin. Meillä oli yhteisiä taloudellisia intressejä kuten Ap: lla, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden haaveita, joista halusin pitää kiinni kuten miehenikin. Mies oli ollut paras ystäväni, seksielämä oli ollut hyvää.

Nyt olemme jo kuusissakymmenissä. Sallin miehelleni sivusuhteet. Itselläni ei ole sellaisia haluja eli suhde on yksipuolisesti avoin. Mies on alkanut sairastella eikä jaksa enää niin hypätä kylillä, tiedän että tällä hetkellä on yksi sivusuhde, mutta tapailevat harvakseltaan, ei edes joka kuukausi.

Itsekkäästi ajatellen otan suhteestamme kaiken irti mitä saan. Mies saa lähteäkin, en jää perään itkemään, ainakaan paljon.

Tosin tiedän ettei lähde mihinkään, on niin riippuvainen monella tapaa minusta.

Näinkin voi elää, mutta koville on ottanut ja ottaa vieläkin.

Ikävää, miten puhut ihmisistä/naisista kanoina eli dehumanisoit naiset. Et voi tietää, mitä pashaa tuo patologinen renttu-ukkosi naisille syöttää. Mutta et selvästi kunnioita itseäsikään enää, jos lienet koskaan kunnioittanut.

Ystävät, noin pahaksi äityy elämä, kun antaa niin tapahtua. Suostuu ja sietää. Pitäkää nyt itseänne ja toisiakin arvossa. Kunnioitusta myös itselle tai siinä tuhoutuu pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut ketjua alusta asti oman elämäntilanteeni vuoksi. Miehelläni ensimmäisten 15 yhteisen vuoden jälkeen alkoi olla myös näitä Mirkkuja. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana jäi kahdesti kiinni, sain mm. sukupuolitaudin. Selitteli parhain päin ja vannoi ettei toistu ja ettei rakasta ketään muuta ja että olen tärkein. Annoin anteeksi ja selittelin itselleni parhain päin.

Kymmenen seuraavan vuoden aikana jäi kiinni ja paljastui useamman vuoden kestänyt sivusuhde todella nololla tavalla. Mies hätääntyi kovasti, että jätän, lopetti suhteen saman tein. Sivusuhde aloitti aikamoisen draamailun, muutti pian toiselle puolelle Suomea. Olin pahoillani naisen kärsimyksestä en niinkään omistani. Tämä kuvio selitti silloin henkisen etääntymisen ja tuen puuttumisen tunteet, mistä olin suhteessamme alkanut enenevästi kärsiä.

Muutama vuosi myöhemmin jäätyäni pitkälle sairaslomalle oli aikaa pohtia, tutkia ja nähdä tarkemmin asioita. Tein salapoliisin töitä. Paljastui lopulta pommi, Mirkkuja oli vaikka kuinka monta, mies pyöritti aikamoista kanalaumaa.

Alkoi korona aika, olimme molemmat paljon kotona nenäkkäin, kaikki vajaa puolisen tusinaa lastamme muuttaneet jo pois kotoa. Oli pakko puhua, loputtomasti kävelyjä ja keskusteluja suhteen tilasta, yrittää ymmärtää mistä tässä kaikessa on kyse. Elämältä oli pudonnut pohja pois, olin elänyt täysin valheellisessa suhteessa, olin aivan sekaisin ja rikki.

Mies vannoi lopettavansa suhteet, mutta en uskonut enää hetkeäkään. Lueskelin paljoin erilaisista suhteista, avoimista ja muista. En halunnut vetää koko elämäämme vessanpöntöstä alas ja aloittaa uutta. Oli niin paljon hyvääkin ja keskusteluyhteys.

Taloudellisesti tulisimme kahdestaan hyvin toimeen, kumpikin yksin huomattavasti huonommin. Meillä oli yhteisiä taloudellisia intressejä kuten Ap: lla, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden haaveita, joista halusin pitää kiinni kuten miehenikin. Mies oli ollut paras ystäväni, seksielämä oli ollut hyvää.

Nyt olemme jo kuusissakymmenissä. Sallin miehelleni sivusuhteet. Itselläni ei ole sellaisia haluja eli suhde on yksipuolisesti avoin. Mies on alkanut sairastella eikä jaksa enää niin hypätä kylillä, tiedän että tällä hetkellä on yksi sivusuhde, mutta tapailevat harvakseltaan, ei edes joka kuukausi.

Itsekkäästi ajatellen otan suhteestamme kaiken irti mitä saan. Mies saa lähteäkin, en jää perään itkemään, ainakaan paljon.

Tosin tiedän ettei lähde mihinkään, on niin riippuvainen monella tapaa minusta.

Näinkin voi elää, mutta koville on ottanut ja ottaa vieläkin.

Ikävää, miten puhut ihmisistä/naisista kanoina eli dehumanisoit naiset. Et voi tietää, mitä pashaa tuo patologinen renttu-ukkosi naisille syöttää. Mutta et selvästi kunnioita itseäsikään enää, jos lienet koskaan kunnioittanut.

Ystävät, noin pahaksi äityy elämä, kun antaa niin tapahtua. Suostuu ja sietää. Pitäkää nyt itseänne ja toisiakin arvossa. Kunnioitusta myös itselle tai siinä tuhoutuu pikkuhiljaa.

Noi sairaat miehet sairastuttavat myös naisensa. Minäkin puhun eksän naisista panoina ja pakko todeta, että olin itsekin sellainen, siitä huolimatta, että kuvittelin olevani suhteessa. Ikinä en olisi kuvitellut löytäväni itseäni niin sairaasta ja esineellistävästä tilanteesta. Onneksi tajusin lähteä kuviosta pois.

Nuo miehet todellakin sairastuttaa naisensa.

Mistä huomaat toksisen miehen? Siitä, että sinulla on selittämätön huono olo hänen kanssaan.

Ap:lla on niin huono olo miehen käytöksen vuoksi, että joutuu terapiaan ja lääkitykselle.

ap, onko mies tullu jo kotiin?

Mikä on tunnelma ja tilanne?

AP, yleensä tuossa vaiheessa miehellä on jo avain tähän Mirkun kämppään.

Onko sulla mahdollisuutta katsoa miehen avainnippua jossain vaiheessa, jos siihen on ilmestynyt uusi avain? Itse ottaisin tuon avaimen salaa pois nipusta ja seuraisin miehen reaktiota. Jos poisotettu avain on Mirkun avain, miehen käytöksestä kyllä huomaa sen.

Sitten stalkkaisin aikani miestä selvittääkseni Mirkun asuinpaikan.

Sitten jonain kauniina iltana, kun mies on jälleen mennyt Mirkulle, lompsisin lapset käsipuolessa suoraan asuntoon sisään esittäytymään. Lapset mukaan sen vuoksi, ettei mies tai Mirkku kehtaa heidän läsnäollessa nostaa äläkkää.

Vierailija kirjoitti:

AP, yleensä tuossa vaiheessa miehellä on jo avain tähän Mirkun kämppään.

Onko sulla mahdollisuutta katsoa miehen avainnippua jossain vaiheessa, jos siihen on ilmestynyt uusi avain? Itse ottaisin tuon avaimen salaa pois nipusta ja seuraisin miehen reaktiota. Jos poisotettu avain on Mirkun avain, miehen käytöksestä kyllä huomaa sen.

Sitten stalkkaisin aikani miestä selvittääkseni Mirkun asuinpaikan.

Sitten jonain kauniina iltana, kun mies on jälleen mennyt Mirkulle, lompsisin lapset käsipuolessa suoraan asuntoon sisään esittäytymään. Lapset mukaan sen vuoksi, ettei mies tai Mirkku kehtaa heidän läsnäollessa nostaa äläkkää.

Lapsia ei sotketa tuollaiseen!

Vierailija kirjoitti:

AP, yleensä tuossa vaiheessa miehellä on jo avain tähän Mirkun kämppään.

Onko sulla mahdollisuutta katsoa miehen avainnippua jossain vaiheessa, jos siihen on ilmestynyt uusi avain? Itse ottaisin tuon avaimen salaa pois nipusta ja seuraisin miehen reaktiota. Jos poisotettu avain on Mirkun avain, miehen käytöksestä kyllä huomaa sen.

Sitten stalkkaisin aikani miestä selvittääkseni Mirkun asuinpaikan.

Sitten jonain kauniina iltana, kun mies on jälleen mennyt Mirkulle, lompsisin lapset käsipuolessa suoraan asuntoon sisään esittäytymään. Lapset mukaan sen vuoksi, ettei mies tai Mirkku kehtaa heidän läsnäollessa nostaa äläkkää.

Luitko ap:n kirjoituksia; tämä miehen ystävähän on käynyt heillä kahvillakin. Ovat siis jo esittäytyneet. Sitäpaitsi oletan, että ap on fiksumpi eikä ala tuommoista draamaa vetämään ja vie siihen lapsiakin mukaan.

Miks ihmeessä oot vielä yhesä sen kans? Ansaitset niin paljon parempaa!! Elämässä on niin paljon kaikkea hyvää että se ei oo sen arvoista että annat miehen pilata sun elämä. Muutos varmasti pelottaa ja se on ihan normaalia. Moni on varmasti ollut samanlaisessa tilanteessa joten toisaalta et ole ihan yksin tämän kanssa. Joten jos saan antaa neuvon. Jätä se sika! Pakkaa kamat ja lähde ja älä sano mitään. Ihan vähin äänin poistut paikalta ja voit sitten vuosien päästä olla ylpee itestäs ja juoruta kakkaa kavereiden kanssa siitä sun ex huom EX miehestä. Peace out people! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut ketjua alusta asti oman elämäntilanteeni vuoksi. Miehelläni ensimmäisten 15 yhteisen vuoden jälkeen alkoi olla myös näitä Mirkkuja. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana jäi kahdesti kiinni, sain mm. sukupuolitaudin. Selitteli parhain päin ja vannoi ettei toistu ja ettei rakasta ketään muuta ja että olen tärkein. Annoin anteeksi ja selittelin itselleni parhain päin.

Kymmenen seuraavan vuoden aikana jäi kiinni ja paljastui useamman vuoden kestänyt sivusuhde todella nololla tavalla. Mies hätääntyi kovasti, että jätän, lopetti suhteen saman tein. Sivusuhde aloitti aikamoisen draamailun, muutti pian toiselle puolelle Suomea. Olin pahoillani naisen kärsimyksestä en niinkään omistani. Tämä kuvio selitti silloin henkisen etääntymisen ja tuen puuttumisen tunteet, mistä olin suhteessamme alkanut enenevästi kärsiä.

Muutama vuosi myöhemmin jäätyäni pitkälle sairaslomalle oli aikaa pohtia, tutkia ja nähdä tarkemmin asioita. Tein salapoliisin töitä. Paljastui lopulta pommi, Mirkkuja oli vaikka kuinka monta, mies pyöritti aikamoista kanalaumaa.

Alkoi korona aika, olimme molemmat paljon kotona nenäkkäin, kaikki vajaa puolisen tusinaa lastamme muuttaneet jo pois kotoa. Oli pakko puhua, loputtomasti kävelyjä ja keskusteluja suhteen tilasta, yrittää ymmärtää mistä tässä kaikessa on kyse. Elämältä oli pudonnut pohja pois, olin elänyt täysin valheellisessa suhteessa, olin aivan sekaisin ja rikki.

Mies vannoi lopettavansa suhteet, mutta en uskonut enää hetkeäkään. Lueskelin paljoin erilaisista suhteista, avoimista ja muista. En halunnut vetää koko elämäämme vessanpöntöstä alas ja aloittaa uutta. Oli niin paljon hyvääkin ja keskusteluyhteys.

Taloudellisesti tulisimme kahdestaan hyvin toimeen, kumpikin yksin huomattavasti huonommin. Meillä oli yhteisiä taloudellisia intressejä kuten Ap: lla, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden haaveita, joista halusin pitää kiinni kuten miehenikin. Mies oli ollut paras ystäväni, seksielämä oli ollut hyvää.

Nyt olemme jo kuusissakymmenissä. Sallin miehelleni sivusuhteet. Itselläni ei ole sellaisia haluja eli suhde on yksipuolisesti avoin. Mies on alkanut sairastella eikä jaksa enää niin hypätä kylillä, tiedän että tällä hetkellä on yksi sivusuhde, mutta tapailevat harvakseltaan, ei edes joka kuukausi.

Itsekkäästi ajatellen otan suhteestamme kaiken irti mitä saan. Mies saa lähteäkin, en jää perään itkemään, ainakaan paljon.

Tosin tiedän ettei lähde mihinkään, on niin riippuvainen monella tapaa minusta.

Näinkin voi elää, mutta koville on ottanut ja ottaa vieläkin.

Olipas raastavaa lukea ja aivan järkyttävä suhde on kyllä ollut. Narsistisia piirteitä omaavat miehet juuri pitävät kanalaumaa. Tässäkin on hyvä kertomus siitä, kuinka on pirun vaikeaa katkaista niitä siteitä pitkässä suhteessa, vaikka mies painaisi puolta kylää. Tämä sinun ainutkertainen elämäsi meni siis näin. Et ollut miehellesi se ainoa etkä yksinäsi riittänyt. Koska miehesi päässä on vikaa. Ehkä sitten seuraavassa elämässä onnistut. Tiedät itsekin, että olette tuossa lopun elämäänne, ero on käytännössä mahdottomuus enää.

Mistä päättelit, että oli pirun vaikeaa, eihän hän kerro edes yrittäneensä katkaista niitä siteitä.

Niin, patologiselle miehelle yksi ei riittänyt, mutta miksi tälle naiselle tämä tuhoava riitti? Ai kun mies vinkui, että olet tärkein ja rakastan. Voi jösses.

Kirjoitit, että miehen päässä on vikaa, entä toisessa, joka jatkaa tuollaista suhdetta; mikähän häntä vaivaa? Ja miten sinä voit tietää, että he ovat lopun elämässä tuossa ja ero on mahdottomuus?

Oletko kenties tuollainen vinkuva patologinen pettäjä ja valehtelija itsekin?

ap, mikä on tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään juttelemassa psyk. hoitajan kanssa. Hän sanoi myös ettei minun tulisi sietää tällaista kohtelua. Teen väärin itseäni kohtaan. Hitto kun pitää olla ylivelkaantunut ja talo ja kotieläimet. Etenkin velat painaa. Niiden ja omaisuuden jakaminen tuntuu mahdottomalta urakalta. Miinuksen puolella ollaan vaikka kaikki myytäisiin. Haluaisin myös pitää tämän talon, vaikka onkin vanha ja huonokuntoinen, kun minulla on tähän voimakas tunneside jo lapsuudesta. Haluaisin myös että lapset saisivat asua tässä.

Ap

Hän on oikeassa. Kenenkään ei tulisi sietää tuollaista. Mies on aivan järkyttävä. Pyörittää kahta naista ja haluaa ITSELLEEN kaiken. On valmis kusettamaan myös Mirkkua ettei sekin jättäisi. Helpointa olisi jos mies tajuisi lopulta muuttaa Mirkun luo niin teidän ei tarvitsisi lähteä. Sitten rauhassa kävisit läpi mistä luopua ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, olipas ketju. Luin kaiken. Ihan hirveästi voimia ap:lle, kamala tilanne!!

Mulla heräsi ihan raivon tunteita kuin luin ap:n miehen koottuja selityksiä siitä, että ap olisi SAIRAALLOISEN mustasukkainen pelkästä ystävästä! Siis minusta ap oli jopa epänormaalin ymmärtäväinen ja rauhallinen. Jos olisi ollut mun mies kyseessä, niin helsvetti, olisin käynyt näyttämässä sekä sille että Mirkulle, kuinka sairaalloinen osaankaan olla!!! Turpiin olisin läiskäissyt! Tai puhkonut auton renkaat ettei pääse vieraisiin tms. Oi ja miten ne kehtasivat alussa vielä kutsua ap:ta oikeen mukaan tähän ystävyyteen, kun oli olevinaan niin viatonta! Saamari!

Minustakin tuntuu, ettei tämä minun ymmärryksen määrä ole enää normaalia. Ja nyt se onkin kyllä hyvin loppuun kulutettu. Täällä edelleen mies on niin niin pahoillaan, mutta Mirkkua pitää tänään tavata, koska HÄNELLÄ on vaikeaa nyt kun mies oli sanonut, ettei jätä perhettään. Ihan vain tunnin verran kuulemma, ulkoiluttavat ämmän koirat. Ai saatana.

Ei tarvitse enää yrittää ymmärtää miestä. Ei se sitä ansaitse. Tuo että on olevinaan pahoillaan, mutta kuitenkin lähtee Mirkun luo kertoo taas paljon. Mirkku menee kaiken edelle ja tulee menemään jatkossakin. En luottaisi tuohon mitä mies sanoi. Varmaan taas valehteli. Tuskin on sanonut Mirkulle mitään tuollaista. Käy siellä taas panemassa. Järkyttävää ettei oman vaimon kärsimykset kiinnosta vaan jonkun hoidon. Toivottavasti huusit sille että entäs minun tunteet?? Että ei oo äijää oman vaimon huolet ja kivut kiinnostanut tippaakaan!

Aivan käsittämätöntä, että mies menee taas Mirkulle. Mies pitää ap:ta eteisen mattona, johon hän pyyhkii jalat mennessä ja tullessa.

Kenellä teistä olisi pokkaa mennä Pekalle (joka jo tunnustanut, että haluaa kanssanne suhteeseen ja rakastaa teitä), jos teidän oma aviomies olis tollasessa kunnossa? Veikkaan, että kenelläkään ei olis pokkaa lähteä Pekalle ulkoiluttaa koiria ja tukea Pekkaa.

ap tilanne??

Millä mielin mies tuli eilen Mirkulta?

Mitä mies kertoi Mirkun voinnista?

uppp

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä, että mies menee taas Mirkulle. Mies pitää ap:ta eteisen mattona, johon hän pyyhkii jalat mennessä ja tullessa.

Kenellä teistä olisi pokkaa mennä Pekalle (joka jo tunnustanut, että haluaa kanssanne suhteeseen ja rakastaa teitä), jos teidän oma aviomies olis tollasessa kunnossa? Veikkaan, että kenelläkään ei olis pokkaa lähteä Pekalle ulkoiluttaa koiria ja tukea Pekkaa.

Kyllä rakastunut ihminen lähtee. Minuunkin kerran rakastui yksi perheellinen mies ja minä myös häneen. Tietysti maalasi kotonaan kuvan, että olen joku säälittävä reppana, joka tarvitsee hänen tukeaan ja sitten taas minulle ei kertonut perheestä lainkaan, se tuli jossain vaiheessa ilmi. 

Lopulta oli pakko pitää puhelinta äänettömällä, kun sitä pommitti sekä vaimo että mies vuorotellen.  Olin vuoden ihan hajalla kaikesta tuosta.