Jaksaisiko joku jakaa ajatuksia :( Parisuhdeongelma, pettäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun pitäisi valita parhaan ystäväni tai mieheni välillä niin tilanne olisi hirveä. Mutta valinta olisi silti päivänselvä eikä sitä tarvitsisi miettiä. Toisaalta vaatisi varmasti ajatustyötä, että pystyisin jättämään ystäväni.

Tämä näkökulma siihen siis jos leikitään, ettei miehellä ei ole mitään romanttisia tunteita Mirkkua kohtaan.

Olisi se kai aika outoa, että sulla tulisi parinkymmenen yhdessäolovuoden jälkeen niin tärkeä paras ystävä, että se romuttaisi koko parisuhteen.

Meillä parinkymmenen vuoden jälkeen (kaksikymppisistä nelikymppiseksi) mies hommasi salarakkaan ja niin tärkeä siitä tuli, että hän jätti minut ja meidän lapset. Että silleen.

Kyllä näitä tapahtuu, vaikka kuinka oltais oltu 20 vuotta yhdessä.

Taisit kirjoittaa tuon kommenttisi vähän kiireessä. Kahdessa edellisessä puhuttiin valitsemisesta ystävän ja puolison välillä.

Joo, miehet on perseestä ja kulkevat munansa osoittamaan suuntaan.

Mutta me kaikki kuitenkin tiedämme, että Mirkku on enemmän kuin ystävä.

Ystävyyssuhteeni ovat monen mielestä pettämistä

https://www.hs.fi/nyt/art-2000009079962.html

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyssuhteeni ovat monen mielestä pettämistä

https://www.hs.fi/nyt/art-2000009079962.html

Miten tämä liittyy tähän topiciin? Tässä ei ole kyse platonisesta ystävyyssuhteesta.

Huh huh, olipas ketju. Luin kaiken. Ihan hirveästi voimia ap:lle, kamala tilanne!!

Mulla heräsi ihan raivon tunteita kuin luin ap:n miehen koottuja selityksiä siitä, että ap olisi SAIRAALLOISEN mustasukkainen pelkästä ystävästä! Siis minusta ap oli jopa epänormaalin ymmärtäväinen ja rauhallinen. Jos olisi ollut mun mies kyseessä, niin helsvetti, olisin käynyt näyttämässä sekä sille että Mirkulle, kuinka sairaalloinen osaankaan olla!!! Turpiin olisin läiskäissyt! Tai puhkonut auton renkaat ettei pääse vieraisiin tms. Oi ja miten ne kehtasivat alussa vielä kutsua ap:ta oikeen mukaan tähän ystävyyteen, kun oli olevinaan niin viatonta! Saamari!

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, olipas ketju. Luin kaiken. Ihan hirveästi voimia ap:lle, kamala tilanne!!

Mulla heräsi ihan raivon tunteita kuin luin ap:n miehen koottuja selityksiä siitä, että ap olisi SAIRAALLOISEN mustasukkainen pelkästä ystävästä! Siis minusta ap oli jopa epänormaalin ymmärtäväinen ja rauhallinen. Jos olisi ollut mun mies kyseessä, niin helsvetti, olisin käynyt näyttämässä sekä sille että Mirkulle, kuinka sairaalloinen osaankaan olla!!! Turpiin olisin läiskäissyt! Tai puhkonut auton renkaat ettei pääse vieraisiin tms. Oi ja miten ne kehtasivat alussa vielä kutsua ap:ta oikeen mukaan tähän ystävyyteen, kun oli olevinaan niin viatonta! Saamari!

Minustakin tuntuu, ettei tämä minun ymmärryksen määrä ole enää normaalia. Ja nyt se onkin kyllä hyvin loppuun kulutettu. Täällä edelleen mies on niin niin pahoillaan, mutta Mirkkua pitää tänään tavata, koska HÄNELLÄ on vaikeaa nyt kun mies oli sanonut, ettei jätä perhettään. Ihan vain tunnin verran kuulemma, ulkoiluttavat ämmän koirat. Ai saatana.

Kävin tänään juttelemassa psyk. hoitajan kanssa. Hän sanoi myös ettei minun tulisi sietää tällaista kohtelua. Teen väärin itseäni kohtaan. Hitto kun pitää olla ylivelkaantunut ja talo ja kotieläimet. Etenkin velat painaa. Niiden ja omaisuuden jakaminen tuntuu mahdottomalta urakalta. Miinuksen puolella ollaan vaikka kaikki myytäisiin. Haluaisin myös pitää tämän talon, vaikka onkin vanha ja huonokuntoinen, kun minulla on tähän voimakas tunneside jo lapsuudesta. Haluaisin myös että lapset saisivat asua tässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, olipas ketju. Luin kaiken. Ihan hirveästi voimia ap:lle, kamala tilanne!!

Mulla heräsi ihan raivon tunteita kuin luin ap:n miehen koottuja selityksiä siitä, että ap olisi SAIRAALLOISEN mustasukkainen pelkästä ystävästä! Siis minusta ap oli jopa epänormaalin ymmärtäväinen ja rauhallinen. Jos olisi ollut mun mies kyseessä, niin helsvetti, olisin käynyt näyttämässä sekä sille että Mirkulle, kuinka sairaalloinen osaankaan olla!!! Turpiin olisin läiskäissyt! Tai puhkonut auton renkaat ettei pääse vieraisiin tms. Oi ja miten ne kehtasivat alussa vielä kutsua ap:ta oikeen mukaan tähän ystävyyteen, kun oli olevinaan niin viatonta! Saamari!

Minustakin tuntuu, ettei tämä minun ymmärryksen määrä ole enää normaalia. Ja nyt se onkin kyllä hyvin loppuun kulutettu. Täällä edelleen mies on niin niin pahoillaan, mutta Mirkkua pitää tänään tavata, koska HÄNELLÄ on vaikeaa nyt kun mies oli sanonut, ettei jätä perhettään. Ihan vain tunnin verran kuulemma, ulkoiluttavat ämmän koirat. Ai saatana.

Tämä siis ap

Myykää ne eläimet ja talo kun eivät kerran tuota mitään. Aloitat alusta lasten kanssa jossain muualla

Olen seurannut ketjua alusta asti oman elämäntilanteeni vuoksi. Miehelläni ensimmäisten 15 yhteisen vuoden jälkeen alkoi olla myös näitä Mirkkuja. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana jäi kahdesti kiinni, sain mm. sukupuolitaudin. Selitteli parhain päin ja vannoi ettei toistu ja ettei rakasta ketään muuta ja että olen tärkein. Annoin anteeksi ja selittelin itselleni parhain päin.

Kymmenen seuraavan vuoden aikana jäi kiinni ja paljastui useamman vuoden kestänyt sivusuhde todella nololla tavalla. Mies hätääntyi kovasti, että jätän, lopetti suhteen saman tein. Sivusuhde aloitti aikamoisen draamailun, muutti pian toiselle puolelle Suomea. Olin pahoillani naisen kärsimyksestä en niinkään omistani. Tämä kuvio selitti silloin henkisen etääntymisen ja tuen puuttumisen tunteet, mistä olin suhteessamme alkanut enenevästi kärsiä.

Muutama vuosi myöhemmin jäätyäni pitkälle sairaslomalle oli aikaa pohtia, tutkia ja nähdä tarkemmin asioita. Tein salapoliisin töitä. Paljastui lopulta pommi, Mirkkuja oli vaikka kuinka monta, mies pyöritti aikamoista kanalaumaa.

Alkoi korona aika, olimme molemmat paljon kotona nenäkkäin, kaikki vajaa puolisen tusinaa lastamme muuttaneet jo pois kotoa. Oli pakko puhua, loputtomasti kävelyjä ja keskusteluja suhteen tilasta, yrittää ymmärtää mistä tässä kaikessa on kyse. Elämältä oli pudonnut pohja pois, olin elänyt täysin valheellisessa suhteessa, olin aivan sekaisin ja rikki.

Mies vannoi lopettavansa suhteet, mutta en uskonut enää hetkeäkään. Lueskelin paljoin erilaisista suhteista, avoimista ja muista. En halunnut vetää koko elämäämme vessanpöntöstä alas ja aloittaa uutta. Oli niin paljon hyvääkin ja keskusteluyhteys.

Taloudellisesti tulisimme kahdestaan hyvin toimeen, kumpikin yksin huomattavasti huonommin. Meillä oli yhteisiä taloudellisia intressejä kuten Ap: lla, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden haaveita, joista halusin pitää kiinni kuten miehenikin. Mies oli ollut paras ystäväni, seksielämä oli ollut hyvää.

Nyt olemme jo kuusissakymmenissä. Sallin miehelleni sivusuhteet. Itselläni ei ole sellaisia haluja eli suhde on yksipuolisesti avoin. Mies on alkanut sairastella eikä jaksa enää niin hypätä kylillä, tiedän että tällä hetkellä on yksi sivusuhde, mutta tapailevat harvakseltaan, ei edes joka kuukausi.

Itsekkäästi ajatellen otan suhteestamme kaiken irti mitä saan. Mies saa lähteäkin, en jää perään itkemään, ainakaan paljon.

Tosin tiedän ettei lähde mihinkään, on niin riippuvainen monella tapaa minusta.

Näinkin voi elää, mutta koville on ottanut ja ottaa vieläkin.

Hei Ap

Tätä ketjua on ollut raastavaa lukea.

Ensinnäkin: Voimia sinulle. Muista, että olet jo tässä vaiheessa ottanut isoja harppauksia kohti parempaa elämää. On ollut ilahduttavaa lukea, että olet saanut välillä vihaa ja raivoa pintaan.

Kunpa voisimme aloittaa Ap vapaaksi -joukkorahoituskampanjan, jolla pääsisit valehtelevasta kaasuvalottajamiehestäsi eroon ja velattomaan vapauteen. Mikään ei ole niin tärkeää kuin oma mielenterveys ja hyvinvointi.

Haluaisin esittää kysymyksiä koskien tuota Mirkun 'rikkinäisyyttä ja yksinäisyyttä'.

Olen ymmärtänyt ketjua lukiessa, että olet vain miehesi puheitten varassa siinä, että Mirkku olisi täysin yksinäinen ilman miestäsi, ja että Mirkku olisi mieleltään rikkinäinen, riisipaperin ohut ihmisriekale, joka jollain kammottavalla, epäspesifisellä tavalla hajoaisi pieniksi palasiksi, jos menettäisi miehesi.

Onko sinulla itselläsi mitään faktaa Mirkun tilasta ja tilanteesta? Mistä tiedät, että hän on yksinäinen ja että hänellä ei miehesi lisäksi ole ketään, ei yhden yhtä muuta ihmistä elämässään? Mistä tiedät, että hän on rikkinäinen? 

Olet jostain syystä uskonut miehen puheet siitä, että Mirkku on säröillä, mutta kun olet kertonut meille mitä Mirkku ja miehesi hyvissä voimin touhuilevat viikottain, ainakin minä olen saanut sen vaikutelman, että Mirkku viettää varsin onnellista elämää hänen kaikista tarpeistaan ahnaasti huolehtivan poikaystävän kanssa.

Miehesi on vuorokauden ympäri Mirkun tavoitettavissa (Mirkku tietää, että miehesi lukee hänen lähettämänsä viestit heti ja vastaa niihin heti), Mirkku ja miehesi tapaavat huomattavan usein joka ikinen viikko, he kokkailevat yhdessä, harrastavat yhdessä, ulkoiluttavat koiria yhdessä, hellivät toisiaan. Mirkun elämä vaikuttaa energisen ja hyvinvoivan ihmisen aktiiviselta elämältä. Minä, masentunut ja ahdistunut sohvaperuna, olen vähän kateellinen Mirkun aurinkoisesta elämästä. 

Mirkku on jo niin tottunut miehesi tuomaan vakaaseen parisuhteeseen, että hänestä on  kehkeytynyt ahne sika, joka vaatii saada miehesi kokonaan itselleen. 

Mirkku, jos joskus luet tämän: ha ista p*ska!  Ja Ap:n aviomies: --- ------!

Ap, toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvää, olet vahva nainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, olipas ketju. Luin kaiken. Ihan hirveästi voimia ap:lle, kamala tilanne!!

Mulla heräsi ihan raivon tunteita kuin luin ap:n miehen koottuja selityksiä siitä, että ap olisi SAIRAALLOISEN mustasukkainen pelkästä ystävästä! Siis minusta ap oli jopa epänormaalin ymmärtäväinen ja rauhallinen. Jos olisi ollut mun mies kyseessä, niin helsvetti, olisin käynyt näyttämässä sekä sille että Mirkulle, kuinka sairaalloinen osaankaan olla!!! Turpiin olisin läiskäissyt! Tai puhkonut auton renkaat ettei pääse vieraisiin tms. Oi ja miten ne kehtasivat alussa vielä kutsua ap:ta oikeen mukaan tähän ystävyyteen, kun oli olevinaan niin viatonta! Saamari!

Minustakin tuntuu, ettei tämä minun ymmärryksen määrä ole enää normaalia. Ja nyt se onkin kyllä hyvin loppuun kulutettu. Täällä edelleen mies on niin niin pahoillaan, mutta Mirkkua pitää tänään tavata, koska HÄNELLÄ on vaikeaa nyt kun mies oli sanonut, ettei jätä perhettään. Ihan vain tunnin verran kuulemma, ulkoiluttavat ämmän koirat. Ai saatana.

Siis ei voi olla todellista enää!!!!

Mies lähtee tänään Mirkulle!!!!!!!!!!

Huh huh huh huh. Aivan sikamaista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut ketjua alusta asti oman elämäntilanteeni vuoksi. Miehelläni ensimmäisten 15 yhteisen vuoden jälkeen alkoi olla myös näitä Mirkkuja. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana jäi kahdesti kiinni, sain mm. sukupuolitaudin. Selitteli parhain päin ja vannoi ettei toistu ja ettei rakasta ketään muuta ja että olen tärkein. Annoin anteeksi ja selittelin itselleni parhain päin.

Kymmenen seuraavan vuoden aikana jäi kiinni ja paljastui useamman vuoden kestänyt sivusuhde todella nololla tavalla. Mies hätääntyi kovasti, että jätän, lopetti suhteen saman tein. Sivusuhde aloitti aikamoisen draamailun, muutti pian toiselle puolelle Suomea. Olin pahoillani naisen kärsimyksestä en niinkään omistani. Tämä kuvio selitti silloin henkisen etääntymisen ja tuen puuttumisen tunteet, mistä olin suhteessamme alkanut enenevästi kärsiä.

Muutama vuosi myöhemmin jäätyäni pitkälle sairaslomalle oli aikaa pohtia, tutkia ja nähdä tarkemmin asioita. Tein salapoliisin töitä. Paljastui lopulta pommi, Mirkkuja oli vaikka kuinka monta, mies pyöritti aikamoista kanalaumaa.

Alkoi korona aika, olimme molemmat paljon kotona nenäkkäin, kaikki vajaa puolisen tusinaa lastamme muuttaneet jo pois kotoa. Oli pakko puhua, loputtomasti kävelyjä ja keskusteluja suhteen tilasta, yrittää ymmärtää mistä tässä kaikessa on kyse. Elämältä oli pudonnut pohja pois, olin elänyt täysin valheellisessa suhteessa, olin aivan sekaisin ja rikki.

Mies vannoi lopettavansa suhteet, mutta en uskonut enää hetkeäkään. Lueskelin paljoin erilaisista suhteista, avoimista ja muista. En halunnut vetää koko elämäämme vessanpöntöstä alas ja aloittaa uutta. Oli niin paljon hyvääkin ja keskusteluyhteys.

Taloudellisesti tulisimme kahdestaan hyvin toimeen, kumpikin yksin huomattavasti huonommin. Meillä oli yhteisiä taloudellisia intressejä kuten Ap: lla, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden haaveita, joista halusin pitää kiinni kuten miehenikin. Mies oli ollut paras ystäväni, seksielämä oli ollut hyvää.

Nyt olemme jo kuusissakymmenissä. Sallin miehelleni sivusuhteet. Itselläni ei ole sellaisia haluja eli suhde on yksipuolisesti avoin. Mies on alkanut sairastella eikä jaksa enää niin hypätä kylillä, tiedän että tällä hetkellä on yksi sivusuhde, mutta tapailevat harvakseltaan, ei edes joka kuukausi.

Itsekkäästi ajatellen otan suhteestamme kaiken irti mitä saan. Mies saa lähteäkin, en jää perään itkemään, ainakaan paljon.

Tosin tiedän ettei lähde mihinkään, on niin riippuvainen monella tapaa minusta.

Näinkin voi elää, mutta koville on ottanut ja ottaa vieläkin.

Niin. Kun paras ystävä on tuota tasoa niin saat vihollisen samassa paketissa.

Mirkun heikkous ja rikkinäisyys on silkaa kusetusta. Ja vaikkei olisi, ap on paskana myös, joten miehen tulisi valita hänen seuransa.

Ap, nyt oon varovainen. Näinä aikoina voi tulla niin isoja tunneryöppyjä, että helposti vahingoittaa miestä tai itseä.

Vaihda lukot kun mies lähtee Mirkulle. Äläkä päästä enää kotiin.

Tunnissa panee ja ulkoiluttaa koirat keposeen.

Vierailija kirjoitti:

Mirkun heikkous ja rikkinäisyys on silkaa kusetusta. Ja vaikkei olisi, ap on paskana myös, joten miehen tulisi valita hänen seuransa.

Ap, nyt oon varovainen. Näinä aikoina voi tulla niin isoja tunneryöppyjä, että helposti vahingoittaa miestä tai itseä.

Tulipa kirjoitusvirheitä, mutta asia selvinnee silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, olipas ketju. Luin kaiken. Ihan hirveästi voimia ap:lle, kamala tilanne!!

Mulla heräsi ihan raivon tunteita kuin luin ap:n miehen koottuja selityksiä siitä, että ap olisi SAIRAALLOISEN mustasukkainen pelkästä ystävästä! Siis minusta ap oli jopa epänormaalin ymmärtäväinen ja rauhallinen. Jos olisi ollut mun mies kyseessä, niin helsvetti, olisin käynyt näyttämässä sekä sille että Mirkulle, kuinka sairaalloinen osaankaan olla!!! Turpiin olisin läiskäissyt! Tai puhkonut auton renkaat ettei pääse vieraisiin tms. Oi ja miten ne kehtasivat alussa vielä kutsua ap:ta oikeen mukaan tähän ystävyyteen, kun oli olevinaan niin viatonta! Saamari!

Minustakin tuntuu, ettei tämä minun ymmärryksen määrä ole enää normaalia. Ja nyt se onkin kyllä hyvin loppuun kulutettu. Täällä edelleen mies on niin niin pahoillaan, mutta Mirkkua pitää tänään tavata, koska HÄNELLÄ on vaikeaa nyt kun mies oli sanonut, ettei jätä perhettään. Ihan vain tunnin verran kuulemma, ulkoiluttavat ämmän koirat. Ai saatana.

Siis ei voi olla todellista enää!!!!

Mies lähtee tänään Mirkulle!!!!!!!!!!

Huh huh huh huh. Aivan sikamaista. 

MITÄ!!! Äijä leikkii yhä kahden ämmän kanssa! Älä päästä sitä enää takaisin kotiin! Jääköön sinne Mirkulle! Tämä on ehkä huono neuvo koska olen itse aika psyko, mutta minä en jaksaisi katsella tollaista vaan savustaisin miehen ulos! Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla! Vaihtaisin lukot oveen tai sitten varastaisin miehen avaimen. Heittäisin parisängyn ulos ja sytyttäisin tuleen pihalla. Samassa kokossa voisi paistaa parit miehen lempivaatteet. Loput vaatteet pakkaisin laukkuihin ja jättäisin ovenpieleen. Nukkuisin itse sohvalla koska sänkyä ei enää ole. Mies voi nukkua vaikka kovalla lattialla tai sit just sen Mirkun luona. Mirkulle kostaisin tiputtamalla koiranjätöstä postiluukusta sisään!

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut ketjua alusta asti oman elämäntilanteeni vuoksi. Miehelläni ensimmäisten 15 yhteisen vuoden jälkeen alkoi olla myös näitä Mirkkuja. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana jäi kahdesti kiinni, sain mm. sukupuolitaudin. Selitteli parhain päin ja vannoi ettei toistu ja ettei rakasta ketään muuta ja että olen tärkein. Annoin anteeksi ja selittelin itselleni parhain päin.

Kymmenen seuraavan vuoden aikana jäi kiinni ja paljastui useamman vuoden kestänyt sivusuhde todella nololla tavalla. Mies hätääntyi kovasti, että jätän, lopetti suhteen saman tein. Sivusuhde aloitti aikamoisen draamailun, muutti pian toiselle puolelle Suomea. Olin pahoillani naisen kärsimyksestä en niinkään omistani. Tämä kuvio selitti silloin henkisen etääntymisen ja tuen puuttumisen tunteet, mistä olin suhteessamme alkanut enenevästi kärsiä.

Muutama vuosi myöhemmin jäätyäni pitkälle sairaslomalle oli aikaa pohtia, tutkia ja nähdä tarkemmin asioita. Tein salapoliisin töitä. Paljastui lopulta pommi, Mirkkuja oli vaikka kuinka monta, mies pyöritti aikamoista kanalaumaa.

Alkoi korona aika, olimme molemmat paljon kotona nenäkkäin, kaikki vajaa puolisen tusinaa lastamme muuttaneet jo pois kotoa. Oli pakko puhua, loputtomasti kävelyjä ja keskusteluja suhteen tilasta, yrittää ymmärtää mistä tässä kaikessa on kyse. Elämältä oli pudonnut pohja pois, olin elänyt täysin valheellisessa suhteessa, olin aivan sekaisin ja rikki.

Mies vannoi lopettavansa suhteet, mutta en uskonut enää hetkeäkään. Lueskelin paljoin erilaisista suhteista, avoimista ja muista. En halunnut vetää koko elämäämme vessanpöntöstä alas ja aloittaa uutta. Oli niin paljon hyvääkin ja keskusteluyhteys.

Taloudellisesti tulisimme kahdestaan hyvin toimeen, kumpikin yksin huomattavasti huonommin. Meillä oli yhteisiä taloudellisia intressejä kuten Ap: lla, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden haaveita, joista halusin pitää kiinni kuten miehenikin. Mies oli ollut paras ystäväni, seksielämä oli ollut hyvää.

Nyt olemme jo kuusissakymmenissä. Sallin miehelleni sivusuhteet. Itselläni ei ole sellaisia haluja eli suhde on yksipuolisesti avoin. Mies on alkanut sairastella eikä jaksa enää niin hypätä kylillä, tiedän että tällä hetkellä on yksi sivusuhde, mutta tapailevat harvakseltaan, ei edes joka kuukausi.

Itsekkäästi ajatellen otan suhteestamme kaiken irti mitä saan. Mies saa lähteäkin, en jää perään itkemään, ainakaan paljon.

Tosin tiedän ettei lähde mihinkään, on niin riippuvainen monella tapaa minusta.

Näinkin voi elää, mutta koville on ottanut ja ottaa vieläkin.

Olipas raastavaa lukea ja aivan järkyttävä suhde on kyllä ollut. Narsistisia piirteitä omaavat miehet juuri pitävät kanalaumaa. Tässäkin on hyvä kertomus siitä, kuinka on pirun vaikeaa katkaista niitä siteitä pitkässä suhteessa, vaikka mies painaisi puolta kylää. Tämä sinun ainutkertainen elämäsi meni siis näin. Et ollut miehellesi se ainoa etkä yksinäsi riittänyt. Koska miehesi päässä on vikaa. Ehkä sitten seuraavassa elämässä onnistut. Tiedät itsekin, että olette tuossa lopun elämäänne, ero on käytännössä mahdottomuus enää.

Psyko tässä jatkaa kostoideoitaan: heitä miehen hammasharja roskiin tai hiero siihen chiliä, jos mies on kotona niin älä jätä häntä rauhaan vaan käyttäydy piinaavasti, esim soita miehen inhokkimusaa kovalla ja hauku Mirkkua jatkuvalla syötöllä Mirkku on ruma, Mirkulla on jalkasilsa, Mirkku varmaan syö räkää ja haistelee omia pierujaan, Mirkku makaa koiriensa kanssa, Mirkku haisee! Jaa miehen puhelinnumero jossain gay-miesten senssipalstalla nimmerkillä Sexyseuraa kaivataan, niin tulee puhelimelle muutakin käyttöä kuin pelkkä Mirkulle lirkuttelu. Lisäksi kerrot miehelle olevasi raskaana, muttet ole varma onko hän isä vai naapurin Pekka. Biojätteiden tyhjentäminen miehen kenkiin takaa Mirkullekin messevän yllätyksen, kun poikaystävä tulee kylään jalat haisten!

Mä lähtisin kyllä stalkkausreissulle.

Ap, tiedätkö missä Mirkku asuu?

Asuuko hän kerrostalossa?

Mä menisin omalla autollani Mirkun kodin lähelle, kävelisin loppumatkan ja sujahtaisin rappuun naapurin mukana (mikäli rapun ovi kiinni). Sitten menisin oven taakse ja painaisin korvan oveen tai jopa raottaisin hiljaa postiluukkua ja kuuntelisin tarkkaan, että pannaanko siellä.

Nyt onkin helppoa, kun illat pimenee, pääset huomaamatta Mirkun kodin luo.

Tai jos Mirkku asuu omakotitalossa, niin mustat ulkovaatteet päälle, auton jätät kauemmas ja menet stalkkaa ikkunoista, että pannaanko siellä.

Nyt ap käräytät ne!!!!