Jaksaisiko joku jakaa ajatuksia :( Parisuhdeongelma, pettäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sinä päätät hyväksytkö vai etkö. Sinä päätät onko se nyt ero vai annatko mahdollisuuden.

Itse en tykkäisi, että miehellä olisi noin läheinen naiskaveri. Voisin antaa jonkun baaripettämisen anteeksi mutta en sulattaisi tuollaista yhdessänyhjäämistä.

Usko jo nyt, ap:n luonteella ei erota. Ap ei kykene eroon! Ei millään, ei edes aseella uhaten. Ap haluaa asua ja elää ja olla kuten ennenkin. Hän ei halua muuttaa, hänellä on kotieläimet ja lapsetkin. Kaikki on tuttua ja turvallista 20 vuoden ajan. 

Ap ei kykene päättämään, että haluaa eron ja että oikeasti hakisi avioeroa ja että mies muuttaisi ulos talosta. Ei tule tapahtumaan, ei todellakaan. Ja jos ap antaa mahdollisuuden, tai siis ap:han antaa mahdollisuuden tarkoittaa se käytännössä sitä, että mies hoivaa ap:ta ja miestä ties kuinka monta vuotta ja ap vetää masennuslääkkeitä ja hädin tuskin suoriutuu arjestaan, koska häntä ahdistaa, kun mies on naisen luona. Näin jatkuu tasan niin kauan, kunnes mies itse jättää ap:n ja oikeasti lähtee.

Jaa. No selvä sitten. Sitten suhde jatkuu kunnes mies jättää, jos jättää. Juttu ratkennut.

Minä veikkaan, että miehesi on ihastunut tähän toiseen mutta uskottelee itselleen muuta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollainen ystävä, jonka kanssa ei kyllä edes suudeltu, mutta jonka kanssa käytiin kaikkialla ja nähtiin usein, soiteltiin ja viestiteltiin. Ystävyyden alkaessa me molemmat olimme varattuja tahoillamme, ja vaikka se oli kaikille osapuolille selvää, ettei meillä fyysistä keskenämme ollut, niin kyllä koko kuvio hajotti meitä kaikkia niin kauan kuin sitä kesti, varmasti eniten meidän kummankin kumppania. Eikä siinä kauaa mennyt, kun tämän miehen tyttöystävä totesi, ettei tällainen ystävyys hänelle sovi, ja että miehen pitää valita. Ja tuolloin se mies tuli minun luo ja kertoi, että hänen on tehtävä valinta ja valitsisi minut, jos vain haluan hänen kanssaan olla. En väitä että kaikki tuollaiset ystävyyssuhteet ja -tunteet menee noin, mutta kyllä se aika pahalta näyttää ap sinun kohdallasi. Miehen on vaikea jättää taakseen maatilaa, lapsia, 20 vuoden avioliittoa jne, mutta kyllä se lähtee, kunhan aikaa vielä lisää kuluu ja siihen toiseen naiseen rakastuu lisää. Jos et itse pysty tätä katkaisemaan, niin ala varautua nyt ainakin henkisesti, ettei se nainen miehen elämästä katoa vaan pikemminkin mies sinun elämästäsi.

Ei välttämättä noinkaan. Tiedän miehen, jolla oli sivusuhde 6 vuotta eikä lähtenyt minnekään. Oli talot, velat ja lapset. Oli vaimo ja rakastajatar. Nyt ei ole kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että tämä on provo, siltä onneksi vaikuttaa kun ap jankkaa samaa. Tai sitten on harvinaisen tyhmä ihminen. Kuten tarinan mies myös.

Minusta kommenttisi on ajattelematon ja törkeä, taidat olla tyhmä itse. Jos ihminen on masentunut ja häntä on henkisesti laiminlyöty ja vähätelty pitkän aikaa, ei hän välttämättä koe voimia tehdä isoja ratkaisuja ja ajatella selkeästi, kieltää tilanteen koska se vanha p*ska on sentään tuttua p*skaa kun uutta ei jaksa. Voin hyvin kuvitella, että AP:n voimat menee päivistä selviämiseen, siihen että saa työt ja lapset hoidettua.

Olen samaa mieltä. Joka väittää tätä provoksi, sen täytyy olla joku parikymppinen, joka ei ole vielä kokenut 20 vuoden suhdetta, lapsia ja elämän rakentamista. Hän ei vielä tiedä mistään mitään.

Monet ihmiset ovat mukavuudenhaluisia ja kun on oltu yhdessä 20 vuotta, sitä on niin rutinoitunut siihen, että ei kertakaikkiaan pysty näkemään eroa vaihtoehtona, sillä uusi ja tuntematon on liian pelottava ajatus. Monet ovat ihan tyytyväisiä tosi paskoissakin ja pitkissä liitoissa, koska se on kuitenkin sitä tuttua, samaa ja turvallista. Yksin oleminen yhtäkkiä 20 vuoden jälkeen voi ajatuksena tuntua täysin ylitsepääsemättömältä saatikka uuden elämän rakentaminen ventovieraan ihmisen ja hänen tapojensa kanssa. Helpompi jäädä kuin lähteä, tämä ajatus on tosi monilla pitkissä liitoissa.

Olen 45, kahden lapsen äiti ja yhden avioeron ja yhden avoeron läpikäynnyt.

Ymmärrän että alisteisessa suhteessa pikkuhiljaa oma minuus ja tahto häviää, minulle oli käymässä myös nuorena niin ja oli vaikea irrottautua ja hyväksyä tilanne ja totuus.

Ei ollut tarkoitus olla ilkeä vaan lähinnä herättää ap jos on todellinen eikä provo, yli 100 kommenttia missä monessa asiaa eikä ota ollenkaan kuuleviin korviinsa.

Vaikka ei pettämistä tapahtuisi niin henkistä pettämistä tuo on, ja joutuu syömään lääkkeitä siihen ja mies vaan jatkaa, lapset kärsii äidin masennuksesta jne eli aika olisi herätä kyllä.

Ihmetyttää miehen ylistys, se syynä miksi miellän provoksi, alisteisessakin asemassa luulisi että tuntisi vihaa edes sitä naista kohtaan ja edes anonyymisti sen voisi myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että tämä on provo, siltä onneksi vaikuttaa kun ap jankkaa samaa. Tai sitten on harvinaisen tyhmä ihminen. Kuten tarinan mies myös.

Minusta kommenttisi on ajattelematon ja törkeä, taidat olla tyhmä itse. Jos ihminen on masentunut ja häntä on henkisesti laiminlyöty ja vähätelty pitkän aikaa, ei hän välttämättä koe voimia tehdä isoja ratkaisuja ja ajatella selkeästi, kieltää tilanteen koska se vanha p*ska on sentään tuttua p*skaa kun uutta ei jaksa. Voin hyvin kuvitella, että AP:n voimat menee päivistä selviämiseen, siihen että saa työt ja lapset hoidettua.

Olen samaa mieltä. Joka väittää tätä provoksi, sen täytyy olla joku parikymppinen, joka ei ole vielä kokenut 20 vuoden suhdetta, lapsia ja elämän rakentamista. Hän ei vielä tiedä mistään mitään.

Monet ihmiset ovat mukavuudenhaluisia ja kun on oltu yhdessä 20 vuotta, sitä on niin rutinoitunut siihen, että ei kertakaikkiaan pysty näkemään eroa vaihtoehtona, sillä uusi ja tuntematon on liian pelottava ajatus. Monet ovat ihan tyytyväisiä tosi paskoissakin ja pitkissä liitoissa, koska se on kuitenkin sitä tuttua, samaa ja turvallista. Yksin oleminen yhtäkkiä 20 vuoden jälkeen voi ajatuksena tuntua täysin ylitsepääsemättömältä saatikka uuden elämän rakentaminen ventovieraan ihmisen ja hänen tapojensa kanssa. Helpompi jäädä kuin lähteä, tämä ajatus on tosi monilla pitkissä liitoissa.

Olen 45, kahden lapsen äiti ja yhden avioeron ja yhden avoeron läpikäynnyt.

Ymmärrän että alisteisessa suhteessa pikkuhiljaa oma minuus ja tahto häviää, minulle oli käymässä myös nuorena niin ja oli vaikea irrottautua ja hyväksyä tilanne ja totuus.

Ei ollut tarkoitus olla ilkeä vaan lähinnä herättää ap jos on todellinen eikä provo, yli 100 kommenttia missä monessa asiaa eikä ota ollenkaan kuuleviin korviinsa.

Vaikka ei pettämistä tapahtuisi niin henkistä pettämistä tuo on, ja joutuu syömään lääkkeitä siihen ja mies vaan jatkaa, lapset kärsii äidin masennuksesta jne eli aika olisi herätä kyllä.

Ihmetyttää miehen ylistys, se syynä miksi miellän provoksi, alisteisessakin asemassa luulisi että tuntisi vihaa edes sitä naista kohtaan ja edes anonyymisti sen voisi myöntää.

Ei välttämättä tunne. Omatkin vihantunteeni olivat lapsuuden vuoksi niin haudatut, että nousivat pinnalle vasta viisikymppisenä. Siihen asti sitä ymmärsi ihan jokaista (paitsi itseään, tai siis hintanahan oli se, että kaikki revittiin omasta selkänahasta). Toivoisin ap:lle mahdollisimman nopeaa sisuuntumista ja vihan kääntämistä oikeaan suuntaan. Terapeuttini mukaan haudattu viha aiheuttaa masennusta ja tunne-elämän latistumista. 

Ap:lle tekisi hyvää saada nähdä vaikka omin silmin miehen ja naisen viestiketjut ja sieltä silmille tuleva paska, jos se vähän herättelisi. Tai sitten joku suora konflikti naisen kanssa kahdestaan (miestä ei paikalle manipuoloimaan). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että tämä on provo, siltä onneksi vaikuttaa kun ap jankkaa samaa. Tai sitten on harvinaisen tyhmä ihminen. Kuten tarinan mies myös.

Minusta kommenttisi on ajattelematon ja törkeä, taidat olla tyhmä itse. Jos ihminen on masentunut ja häntä on henkisesti laiminlyöty ja vähätelty pitkän aikaa, ei hän välttämättä koe voimia tehdä isoja ratkaisuja ja ajatella selkeästi, kieltää tilanteen koska se vanha p*ska on sentään tuttua p*skaa kun uutta ei jaksa. Voin hyvin kuvitella, että AP:n voimat menee päivistä selviämiseen, siihen että saa työt ja lapset hoidettua.

Olen samaa mieltä. Joka väittää tätä provoksi, sen täytyy olla joku parikymppinen, joka ei ole vielä kokenut 20 vuoden suhdetta, lapsia ja elämän rakentamista. Hän ei vielä tiedä mistään mitään.

Monet ihmiset ovat mukavuudenhaluisia ja kun on oltu yhdessä 20 vuotta, sitä on niin rutinoitunut siihen, että ei kertakaikkiaan pysty näkemään eroa vaihtoehtona, sillä uusi ja tuntematon on liian pelottava ajatus. Monet ovat ihan tyytyväisiä tosi paskoissakin ja pitkissä liitoissa, koska se on kuitenkin sitä tuttua, samaa ja turvallista. Yksin oleminen yhtäkkiä 20 vuoden jälkeen voi ajatuksena tuntua täysin ylitsepääsemättömältä saatikka uuden elämän rakentaminen ventovieraan ihmisen ja hänen tapojensa kanssa. Helpompi jäädä kuin lähteä, tämä ajatus on tosi monilla pitkissä liitoissa.

Olen 45, kahden lapsen äiti ja yhden avioeron ja yhden avoeron läpikäynnyt.

Ymmärrän että alisteisessa suhteessa pikkuhiljaa oma minuus ja tahto häviää, minulle oli käymässä myös nuorena niin ja oli vaikea irrottautua ja hyväksyä tilanne ja totuus.

Ei ollut tarkoitus olla ilkeä vaan lähinnä herättää ap jos on todellinen eikä provo, yli 100 kommenttia missä monessa asiaa eikä ota ollenkaan kuuleviin korviinsa.

Vaikka ei pettämistä tapahtuisi niin henkistä pettämistä tuo on, ja joutuu syömään lääkkeitä siihen ja mies vaan jatkaa, lapset kärsii äidin masennuksesta jne eli aika olisi herätä kyllä.

Ihmetyttää miehen ylistys, se syynä miksi miellän provoksi, alisteisessakin asemassa luulisi että tuntisi vihaa edes sitä naista kohtaan ja edes anonyymisti sen voisi myöntää.

Jos ap kykenisi tuntemaan vihaa (tervettä sellaista), hän ei olisi tässä tilanteessa nyt eikä näin hukassa. Mieshän ansaitsisi kaiken vihan ja aggression tässä tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollainen ystävä, jonka kanssa ei kyllä edes suudeltu, mutta jonka kanssa käytiin kaikkialla ja nähtiin usein, soiteltiin ja viestiteltiin. Ystävyyden alkaessa me molemmat olimme varattuja tahoillamme, ja vaikka se oli kaikille osapuolille selvää, ettei meillä fyysistä keskenämme ollut, niin kyllä koko kuvio hajotti meitä kaikkia niin kauan kuin sitä kesti, varmasti eniten meidän kummankin kumppania. Eikä siinä kauaa mennyt, kun tämän miehen tyttöystävä totesi, ettei tällainen ystävyys hänelle sovi, ja että miehen pitää valita. Ja tuolloin se mies tuli minun luo ja kertoi, että hänen on tehtävä valinta ja valitsisi minut, jos vain haluan hänen kanssaan olla. En väitä että kaikki tuollaiset ystävyyssuhteet ja -tunteet menee noin, mutta kyllä se aika pahalta näyttää ap sinun kohdallasi. Miehen on vaikea jättää taakseen maatilaa, lapsia, 20 vuoden avioliittoa jne, mutta kyllä se lähtee, kunhan aikaa vielä lisää kuluu ja siihen toiseen naiseen rakastuu lisää. Jos et itse pysty tätä katkaisemaan, niin ala varautua nyt ainakin henkisesti, ettei se nainen miehen elämästä katoa vaan pikemminkin mies sinun elämästäsi.

Ei välttämättä noinkaan. Tiedän miehen, jolla oli sivusuhde 6 vuotta eikä lähtenyt minnekään. Oli talot, velat ja lapset. Oli vaimo ja rakastajatar. Nyt ei ole kumpaakaan.

No, mites miehellä ei nyt ole vaimoa eikä rakastajaakaan? Kerro miten tarina jatkui!

Jätit ihan puolitiehen koko juttusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollainen ystävä, jonka kanssa ei kyllä edes suudeltu, mutta jonka kanssa käytiin kaikkialla ja nähtiin usein, soiteltiin ja viestiteltiin. Ystävyyden alkaessa me molemmat olimme varattuja tahoillamme, ja vaikka se oli kaikille osapuolille selvää, ettei meillä fyysistä keskenämme ollut, niin kyllä koko kuvio hajotti meitä kaikkia niin kauan kuin sitä kesti, varmasti eniten meidän kummankin kumppania. Eikä siinä kauaa mennyt, kun tämän miehen tyttöystävä totesi, ettei tällainen ystävyys hänelle sovi, ja että miehen pitää valita. Ja tuolloin se mies tuli minun luo ja kertoi, että hänen on tehtävä valinta ja valitsisi minut, jos vain haluan hänen kanssaan olla. En väitä että kaikki tuollaiset ystävyyssuhteet ja -tunteet menee noin, mutta kyllä se aika pahalta näyttää ap sinun kohdallasi. Miehen on vaikea jättää taakseen maatilaa, lapsia, 20 vuoden avioliittoa jne, mutta kyllä se lähtee, kunhan aikaa vielä lisää kuluu ja siihen toiseen naiseen rakastuu lisää. Jos et itse pysty tätä katkaisemaan, niin ala varautua nyt ainakin henkisesti, ettei se nainen miehen elämästä katoa vaan pikemminkin mies sinun elämästäsi.

Ei välttämättä noinkaan. Tiedän miehen, jolla oli sivusuhde 6 vuotta eikä lähtenyt minnekään. Oli talot, velat ja lapset. Oli vaimo ja rakastajatar. Nyt ei ole kumpaakaan.

No, mites miehellä ei nyt ole vaimoa eikä rakastajaakaan? Kerro miten tarina jatkui!

Jätit ihan puolitiehen koko juttusi.

No vaimo kylmeni ja rakastajatar palasi exän luokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollainen ystävä, jonka kanssa ei kyllä edes suudeltu, mutta jonka kanssa käytiin kaikkialla ja nähtiin usein, soiteltiin ja viestiteltiin. Ystävyyden alkaessa me molemmat olimme varattuja tahoillamme, ja vaikka se oli kaikille osapuolille selvää, ettei meillä fyysistä keskenämme ollut, niin kyllä koko kuvio hajotti meitä kaikkia niin kauan kuin sitä kesti, varmasti eniten meidän kummankin kumppania. Eikä siinä kauaa mennyt, kun tämän miehen tyttöystävä totesi, ettei tällainen ystävyys hänelle sovi, ja että miehen pitää valita. Ja tuolloin se mies tuli minun luo ja kertoi, että hänen on tehtävä valinta ja valitsisi minut, jos vain haluan hänen kanssaan olla. En väitä että kaikki tuollaiset ystävyyssuhteet ja -tunteet menee noin, mutta kyllä se aika pahalta näyttää ap sinun kohdallasi. Miehen on vaikea jättää taakseen maatilaa, lapsia, 20 vuoden avioliittoa jne, mutta kyllä se lähtee, kunhan aikaa vielä lisää kuluu ja siihen toiseen naiseen rakastuu lisää. Jos et itse pysty tätä katkaisemaan, niin ala varautua nyt ainakin henkisesti, ettei se nainen miehen elämästä katoa vaan pikemminkin mies sinun elämästäsi.

Ei välttämättä noinkaan. Tiedän miehen, jolla oli sivusuhde 6 vuotta eikä lähtenyt minnekään. Oli talot, velat ja lapset. Oli vaimo ja rakastajatar. Nyt ei ole kumpaakaan.

No, mites miehellä ei nyt ole vaimoa eikä rakastajaakaan? Kerro miten tarina jatkui!

Jätit ihan puolitiehen koko juttusi.

No vaimo kylmeni ja rakastajatar palasi exän luokse.

Mitä tarkoittaa, että vaimo kylmeni? Selvisikö vaimolle salasuhde ja vaimo otti eron vai? Missä kohtaa salarakas palasi exänsä luo ja miksi, jos oli jo 6 pitkää vuotta vehdannut naimisissa olevan miehen kanssa?

Ap, tulisitko kertomaan vähän tilannetta. Mikä tilanne on nyt siellä? Mitä ajatuksia miehesi vastaus herätti, entä mitä ajattelet meidän vastauksista?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollainen ystävä, jonka kanssa ei kyllä edes suudeltu, mutta jonka kanssa käytiin kaikkialla ja nähtiin usein, soiteltiin ja viestiteltiin. Ystävyyden alkaessa me molemmat olimme varattuja tahoillamme, ja vaikka se oli kaikille osapuolille selvää, ettei meillä fyysistä keskenämme ollut, niin kyllä koko kuvio hajotti meitä kaikkia niin kauan kuin sitä kesti, varmasti eniten meidän kummankin kumppania. Eikä siinä kauaa mennyt, kun tämän miehen tyttöystävä totesi, ettei tällainen ystävyys hänelle sovi, ja että miehen pitää valita. Ja tuolloin se mies tuli minun luo ja kertoi, että hänen on tehtävä valinta ja valitsisi minut, jos vain haluan hänen kanssaan olla. En väitä että kaikki tuollaiset ystävyyssuhteet ja -tunteet menee noin, mutta kyllä se aika pahalta näyttää ap sinun kohdallasi. Miehen on vaikea jättää taakseen maatilaa, lapsia, 20 vuoden avioliittoa jne, mutta kyllä se lähtee, kunhan aikaa vielä lisää kuluu ja siihen toiseen naiseen rakastuu lisää. Jos et itse pysty tätä katkaisemaan, niin ala varautua nyt ainakin henkisesti, ettei se nainen miehen elämästä katoa vaan pikemminkin mies sinun elämästäsi.

On myös niin, että mitä pitempään tämä toinen nainen on kuviossa ja tulee tutummaksi, niin ihastuksen/rakastumisen alkuvaihe kestää noin 1,5-2 vuotta. Ja jos kumpikaan puoliso ei saa aikaiseksi muutosta, niin se kolmas osapuoli saattaa tympiintyä ja lähteäkin etsimään  uutta säpinää elämäänsä, kun on voimaantunut tämän miehen hellässä huolenpidossa.

Ap, olet henkisen väkivallan uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuimme äsken asiasta. Mies sanoi, että joutuisi toden teolla miettimään kumman valitsisi jos sellainen tilanne tulisi eteen. Valitsisi kuitenkin perheen, ettei lasten koti mene rikki ja koska haluaa olla minun kanssani. Toivoi kuitenkin, ettei valintaa tarvitsisi tehdä, koska ystävyys on hänelle merkityksellinen ja tärkeä. Jotain jäisi puuttumaan hänen elämästään ilman ystäväänsä ja voisi myöhemmin katkeroitua. Hän on myös todella katkera, kun en ole aiempina vuosina ollut hänen tukenaan hänen tarvitsemallaan tavalla. Hänestä sen vuoksi hänellä on oikeus tähän ystävyyteen ja muutenkin. Kun puhun omasta pahasta olostani, hän nostaa esiin oman pahan olonsa, joka on minun aiheuttamani. Minä työnsin hänet "toisen luokse", ja siksi tästä naisesta on tullut hänelle tärkeä, vaikkei mitään seksuaalista siis ole hänen puoleltaan enää.

Ap

Oh hoh hoh! Todella todella pahoja sanoja miehesi suusta, siis huh heijakkaa.

Siis et vieläkään pakottanut häntä valitsemaan?! Mies siis rillustelee tämän naisen kanssa eikä käytännössä hänestä luovu, vaikka sinä joudut jopa lääkitykselle ja terapiaan sen aiheuttaman pahan olon vuoksi!!

"Mies sanoi, että joutuisi toden teolla miettimään kumman valitsisi jos sellainen tilanne tulisi eteen."

Ja millä tavalla sinä olet aiheuttanut hänelle pahan olon?

Tiedätkö ap, toivon todellakin, että miehesi jättää sinut ja valitsee tuon toisen naisen. Olin vähän vastaavanlaisessa tilanteessa (pitkä 20 v liitto ja lapset) ja en olisi saanut itse lähdettyä, sillä kaikesta huolimatta olin liitossa asenteella kaiken se kestää. Olen tosi tyytyväinen, että mies halusikin toisen naisen ja jätti minut.

Teidän liitto vetelee viimeisiään, miehellä on jo uusi nainen katsottuna ja hän vielä haluaa kieltää asian (koska lapset, maatilan eläimet, yhteinen koti, ehkä sinä).

Ihminen tottuu tuttuun ja samaan ja turvalliseen ja joillekkin on todella hankala hajottaa sitä kuviota, siinä ollaan sitten vaikka hampaat irvessä, koska tuntematon pelottaa. Sinä et ikinä pysty miestäsi jättämään, olen lukenut kaikki viestisi ja tulkitsen persoonallisuuttasi siten. Eli et kykene sanomaan miehelle, että se on ero ja muuta pois. Eikö vain? Vastaisitko tähän.

Ja miehesi ei tule valitsemaan sinua. Voisinpa vaikka väittää, että miehesi jättää sinut noin kahden vuoden sisällä tämän naisen takia. Hän muuttaa naisen kämppään ja sinä jäät maatilalle lasten kanssa. Olen tästä aivan varma. Mutta siitä alkaa sinun toipuminen sitten. Voimia!

Tulkitset minua pelottavan oikein.

Ap

Tulkitsen sinua siksi oikein, sillä olin vastaavanlaisessa tilanteessa (20 v liitto, lapset jne.) ja mies jätti minut toisen naisen takia. En olisi ikinä itse pystynyt haluamaan eroa. Minut käytännössä pakotettiin eroon, sillä mies vain häipyi. 

Olet sen luontoinen ihminen, että voisit olla ihan tyytyväisenä tuossa lopun elämääsi. Et katsele vieraisiin pöytiin, et edes jaksaisi aloittaa uutta elämää uudelta pöydältä, sinua ei kiinnosta muut miehet, ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Olet introvertti ja liian kiltti. Olet ahdistunut tilanteestanne ja syystä.

Eli et itse pysty sanomaan miehellesi, että haluat eron? Eikö niin? Koska sinä et halua eroa, et kaikesta tästä huolimatta. Eikö niin?

Kyllä, juuri näin :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos AP kertoisit tämän kuvion omille ja/tai miehesi vanhemmille, mitä luulisit heidän siitä ajattelevan?

Niinpä, tätä olen miettinyt. On meidän "salaisuus", mistä ei puhuta perheen ulkopuolelle.

Ap

Onko teillä ollut fyysistä väkivaltaa? Kiinnipitämistä? Tönimistä? Lyömistä? Uhkailua väkivallalla? Tavaroiden rikkomista tai sillä uhkailua? Seksiä, kun et haluaisi tai jaksaisi tai yksipuolista toisen tyydyttämistä paineistettuna?

Entä taloudellinen puoli? Oletko lukenut kaikki sopimukset? Onko omistukset ja kustannusten jako oikein jaettu? Tiedätkö miehen raha-asioista? Onko elintasonne sama? Miten lasten tarpeet hoidetaan? Kertyykö omaisuutta molemmille?

Miksi et voisi kertoa omille vanhemmillesi, mitä miehesi puuhaa ja mitä miehesi on sinulle sanonut? Eikö teillä ole tarpeeksi läheisiä välejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos AP kertoisit tämän kuvion omille ja/tai miehesi vanhemmille, mitä luulisit heidän siitä ajattelevan?

Niinpä, tätä olen miettinyt. On meidän "salaisuus", mistä ei puhuta perheen ulkopuolelle.

Ap

Otit ekan askeleen ja avauduit tänne. Onnittele itseäsi. Se oli rohkeaa.

Miten neuvoisit ystävääsi samassa tilanteessa? Älä tyydy vähempään kuin mitä soisit ystävällesi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voisi kertoa omille vanhemmillesi, mitä miehesi puuhaa ja mitä miehesi on sinulle sanonut? Eikö teillä ole tarpeeksi läheisiä välejä?

Ap:lla traumalapsuus. Oletettavasti vanhemmatkin tunnekylmiä, kaasuvalottajia, manipuloijia tms.

Parasta mitä voit tehdä, on päästää tuollainen äijä sen ystävän iloksi ja nauraa sen jälkeen partaasi. Tuollaisella ukolla ei tee mitään

Toivon, että mies jättää ap:n. Muuten ap:n mielenterveys menee.