Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kyllä loppu minun osalta treffailut sun muut
03.09.2022 |
Kohta 3 vuotta tässä treffaillut, laittanut itseään likoon, kehittänyt itseään, ollut myös yksin aina välissä. Ja vaikka nyt olenkin oppinut mm. itsevarmuutta ja kehittänyt omaa itsereflektointia paljon, niin muutoin käteen on jäänyt vaan tyhjä luu. Paljon surua ja pettymystä, valehtelua ja hylkäämistä. Laskin että viimeisen vuoden aikana minulla on ollut kolme ihmissuhdetta. 2 kk, 2 kk ja 4kk pituiset. Hitto miten paljon mahtuu kuulkaa tunteita tommoseen; ihastumista, jännitystä, viimiseen ehkä jo vähän rakastuinkin. Sit korkeelta putoamista pettymyksiin, eroon, ikävään... ihmekös olen henkisesti ihan uupunut.
Jatkossa keskityn vain itseeni ja lapsiini (joita en yhteenkään suhteeseen ole sotkenut ja siitä kannan ylpeyttä!) Jospa se mielenrauhakin siitä taas laskeutuis.
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Eihän tästä ole kyse vaan siitä, että kaunis nainen ehkä jopa aivan oikeutetusti odottaa, että mies tuottaa hänelle hänen ulkoista tasoaan vastaavan ympäristön. Ei kauniin naisen tarvitse lähteä mihinkään ryysyrantaan. Miehen rumakin ulkonäkö voi olla etu tai ainakin sitä on heikko itseluottamus siinä mielessä, että heti kierroksessa ei ole uusi nainen.
Tässä ollaan taas uskomusosastolla, vaikkakin hauskasti kirjoitettu juttu. Ulkonäköön ripustautuminen ei nyt vain selitä pariutumista sillä tasolla kuin se usein täällä esitetään, vaan muut tekijät ovat vahvempia kuin samanlainen yhteiskuntaluokka. Siitä (toisin kuin ulkonäköön perustuvasta pariutumisesta) on myös olemassa näyttöä eli tilastotietoa.
Jotenkin itseäni aivan ällistyttää tuo väite kauniiden naisten osalta, kun olen asunut kehitysmaissa, missä monet (useimmat) erittäin kauniit ja köyhät naiset asuvat ryysyrannoissa ja veri vetää sinne väistämättä, vaikka kuinka tarjottaisiin mahdollisuuksia edetä. Tästä on ihan henkilökohtaista kokemustakin tytöstä, jota yritettiin auttaa eteenpäin. Kyse on monista asioista kuten näköalojen puutteesta, luonteesta, uskonnosta, lapsuudenperheen mallista ja myös äo:sta.
Kyllä se selittää.
Kun on seurannut miten omat tutut elävät, niin yksikään pariutunut kaunis ja hoikka 30+ nainen ei elä missään ryysyrannassa. Kaikilla on vähintään mukava keskiluokkainen elintaso. Oli oma ammatti sitten lääkäri, lähihoitaja, tarjoilija tai elämäntapatyötön (= puuhastelee jotain taidetta, henkisyysvalmennuksia tms joilla ei tienaa mitään).
Se miten ihmiset elävät on suoraan peräisin hänen tulo- ja koulutustasostaan eli yhteiskuntaluokasta. Ryysyranta on puutetta rahasta, sosiaalisesta pääomasta ja monesta muusta asiasta, jotka liittyvät jo keskiluokankin elämäntapaan.
Tästä on melko turha vääntää, kun asia on niin selvä. Sinä näet sen tuttavapiirisi kauniissa, mutta myös ruma nainen voi olla varakas ja asua muualla kuin ryysyrannassa, vaikket sinä olisi häntä tavannut. Kyse on siis siitä, että sinulla uskomus, minkä pohjalta tarkkailet muista niitä asioita, jotka vahvistavat omaa uskomustasi. En siis väitä etteikö noin olisi, vaan että jätät ne rumat naiset havainnoimatta.
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ns. kaunis nainen yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Olen myös hoikka ja miesten kommenttien mukaan seksikäs. Olen ulkonäköni lisäksi myös monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi maisteri. Ulkonäkö ei ole itselleni koskaan ollut "se juttu", johon kumppanissani rakastun, vaan tärkeintä itselleni on samanlaiset arvot, ihmisen sisäinen hyvyys, huumori sekä älykkyys.
Rakastuin mieheen, joka oli äärimmäisen älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin hurmaava. Hän kuitenkin oli myös äärimmäisen epävarma omasta ulkonäöstään ja uskoi, että tulen hänet jättämään jossain välissä koska ulkonäkönsä ei riitä minun tasoiseeni naiseen. Hän sitten lopulta päätti suhteemme ennen kuin olisin hänen mielestään sen itse päättänyt.
En ollut koskaan ollut onnellisempi, kuin mitä olin hänen kanssaan ja tuo ero tuli minulle aivan puskista. En tiedä miten selviän koskaan tästä yli ja koen suurta surua siitä, että tämä johtui vain toisen epävarmuudesta omasta riittämättömyydestään, vaikka minulle hän oli kaikki.
Näin miehenä on pakko kommentoida, että se mitä mies sanoo ei ole välttämättä se mitä hän tarkoittaa.
En ole koskaan edes seurustellut kuvankauniiden naisten kanssa, mutta jos sitä ajatellenkin, oma ulkonäköni ei ole se, joka ensimmäisenä alkaisi väpättää vaikka ihan tavallinen olen. Se mikä mieltä koko ajan kaivertaisi olisi se, pystynkö sinulle riittävän hyvät puutteet luomaan. Sitä en välttämättä pystyisi sinulle edes kertomaan. Minun kohdallani kuvankaunis nainen särkisi jään, jos pystyisi ehdottamaan vaikka, että myydään kaikki ja muutetaan jonnekin vaatimattomiin oloihin. Sitten uskoisin sitä, että hän ei ole hakemassa vain puitteiden tarjoajaa. Toki, tämä on vain minun näkemys, kaikki olemme erilaisia. Ehkä sinun miehesi oikeasti koki ulkonäkönsä riittämättömyyden.
Kauniskaan nainen ei halua miestä joka arvottaa niaset ulkonäön mukaan arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että ihmiset jotka eivät ole nähneet hyviä ja rakastavia suhteita elämässään, erityisesti lapsuudessaan, eivät usko sellaisia olevankaan. Toisin sanoen kyse on omasta kokemusmaailmasta kuten silloinkin, kun oma oletukseni on, että jos jonkun suhde vaatii jonkun asian muuttamista ollaan tavallaan jo jalka ovenraossa parempaan.
Keskeskustelu täällä on juuri sen vuoksi niin mielenkiintoista, että asioista voi todella ajatella niin hirveän eri tavoin. Minä näen, että juuri se, että olen antanut pienten asioiden häiritä, on johtanut täydellisiin suhteisiin, missä ei ole mitään muuttamisen tarvetta. Ja se asia voi olla suhteellisen pienikin, koska se alkaa kerätä ympärilleen lumipalloa muita asioita, jotka eivät miellytä, jolloin kertyy paljon korjattavaa.
Mutta nuo asiat eivät aina ole olleet tietoisia. Toisaalta joskun jokin hyvin pieni asia (kuten tietynlainen vaatekappale) voi vitsinomaisesti edustaa sitä kaikkea, miksi joku ihminen ei kelpaa. Ei tunnu oikealta. Ja minä en ole ikinä sellaisen ihmisen kanssa juttua silloin jatkanut. Eli toiminut juuri siten kuten moitit ja päässyt mielestäni sen vuoksi niin hyvään lopputulokseen.
Tietysti jossain määrin tuo sama jatkuu koko suhteen ajan. Eihän mikään suhde ole staattinen, vaan voi paljastua ikäviä asioita myöhäänkin, jotka romuttavat kokonaan käsityksen ko. ihmisestä.
Ja mitä tulee täydellisiin suhteisiin, jotka päättyivät, niin onhan nyt olemassa paljon luonnollisia syitä, jotka eivät liity - mihin muuhun ne edes voisivat liittyä - kuin siihen, että havaitaan vain, että vaikka kaikki muu toimisi, ei ajatus tulevaisuudesta ole riittävän samanlainen, vaikka kaikki muu toimisi kuten seksi ja huumori, äly ja kiinnostuksenkohteet. Omalla kohdalla tuollaisia asioita olivat ne, etten halunnut asua samassa maassa kuin ex ja toisen kohdalla taas itse muutin muualle asumaan omien tavoitteideni takia. Mitään vikaa ei siis pinnallisesti tarkasteltuna ollut, vaan kyse oli tulevaisuuden erilaisuudesta, mutta kuitenkin loppupeleissä tärkeimmästä eli yhteensopivuudesta.
Lisäksi totean, että minulla on ollut aina seurustelukumppaneina hyvin älykkäitä miehiä, jotka ovat ymmärtäneet mistä on kyse, jolloin on voitu erota sovussa ja haikeasti. Hyvät muistot on jääneet heistä.
Minua hämmästyttää, miten voit laskea täydelliseksi suhteeksi sellaisen, jossa jokin asia ei toimi. Sinä et taida tietää, mitä tarkoittaa sana täydellinen. Tiedoksesi: se tarkoittaa sitä, että ei ole MITÄÄN, siis YHTÄÄN vikaa, tai ongelmaa. Ja juuri tätä tarkoitin: sellaista ei ole olemassa, vaan aina on haasteita ja kompromisseja tarvitaan, jos haluaa pitkän suhteen.
Ja toisekseen olen sitä mieltä, että kaikki tunteet eivät ole olleet pelissä, jos esim. toisen asuinmaa on este suhteelle. Jos suhde olisi oikeasti täydellinen, eli elämää suurempi, asuinmaa on vain pieni este. Ja ylipäätään eroamisen helppous ei liity älykkyyteen. Jos ero sujuu lopulta "helposti", eli reaktiot ovat "tosi sääli ja haikeaa", niin kyllä se aika pinnallinen suhde on ollut.
Itse asiassa sanon tämän aika kokemuksella, koska oman puolisoni löysin lopulta toisesta maasta. Vaikka asummekin nyt Suomessa, niin itse asiassa juuri viime viikonloppuna paahdoin vaihteeksi pitkän päivän autolla ollakseni perheeni luona toisessa massa, jossa myös vietämme paljon aikaa ja seurustelumme alkuaikoina asuinmaamme oli kuitenkin aika pitkään eri, eli paljon tuli vietettyä aikaa "vieraassa maassa" puolin ja toisin. Suhteemme on kaukana tähydellisestä, mutta sen uskallan sanoa, että jos toisen asuinmaa on "luonnollinen syy" päättää suhde, niin se on ollut silloin hyvin kaukana täydellisestä. Se on varmsti ollut sellainen "tosi kiva ja miellyttävä suhde", jossa on ollut hauskaa kummallakin, mutta ei mitään elämää suurempaa.
Sinulla tuntuu olevan tarvetta määritellä minun menneitä suhteitani omien standardiesi ja kokemustesi mukaan. Ei se mitään, niin kai itse kukin toimii ja tässä keskustellaan pitkälti sen pohjalta miten itse kukin oman kokemusmaailmansa pohjalta asioista ajattelee.
Olen yllättynyt siitä, miten voimakkaasti ihmiset tuntuvat vaativan sitä, että oman seurustelukumppanin preferenssit pitäisi olla samat. Toinen kirjoittaja jopa vaati, että syy suhteen katkaisemiselle pitäisi olla suurin piirtein kuolema? Aika rajua.
Täydellinen tarkoittaa sitä, ettei tarvitse muuttaa mitään ja toive toisen muuttumisesta on itse asiassa henkistä väkivaltaa aluillaan, koska sellaista ei tule toiselta toivoa. Se ei ole rakkautta. Esimerkiksi se, ettei toisen haave ulkomailla työskentelystä sovi siihen ajatukseen mitä omalle tulevaisuudelle on asettanut oli minulle merkki siitä, ettemme pitkällä tähtäimellä sovi yhteen.
Eri maissa asuvia pariskuntia tunnen useita, siitähän tässä ei ollut kyse, vaan syvemmistä asioista, jotka erottivat eri maissa asumisen ollen siitä konkreettinen esimerkki jatkoa ajatellen. Pohjimmiltaan oli kyse erilaisesta yhteiskuntaluokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Samoin. Vaikkei omakaan ulkonäkö ole huono kommenteista päätellen, niin jos on mallimaisen ja näyttävän näköinen nainen, mutta silti mukavan oloinen, niin tiedän jo ensinäkemältä, että tuota naista katsoo kaikki miehet ja häntä isketään joka paikassa. Tarjontaa riittää, eikä itsellä ole aikomustakaan mennä sanomaan mitään tai yrittämään yhtään mitään.
Se on kyllä totta näin kauniina naisena, että vaikea on löytää kumppania rinnalle. Suurin osa miehistä haluaa olla kanssani kauneuteni takia. Sekä ne jotka tekevät tuttavuutta, että ne jotka eivät tee.
Älytön tuuri kävikin, kun tutustuin mieheeni ihan vain kaverini synttäreillä, kun hän oli siellä esiintymässä.
Ja luulet, ettei tämä esiintyvä taiteilija ole kanssasi siksi, että näytät hyvältä? Voin vakuuttaa, että kyllä on.
Maailma ei ole niin yksioikinen. Myönnän suoraan, että ulkonäöllä on väliä, paljonkin. Vaikea se vaan on ihastua naiseen, jota ei halua katsoa.
Mutta sitten on paljon muutakin. En ikinä itse voisi seurustella naisen kanssa pelkän ulkonäön vuoksi. Panna voisin, mutta en seurustella.
Ja sitten kannattaa muistaa, että ei ole absoluuttista kauneusasteikkoa. Jollekin vaikka tissit ovat kaikki kaikessa. Itselleni ei ole juuri niillä väliä. Toinen taas ei välitä leveästä pepusta. Itse myönnän, että juuri ylipaino on suuresti kiinnostusta tappava seikka. Ja se naama. Tykkään monenmoisista naamoista, kunhan ovat luonnollisia ja itse olen huomannut, että erityisesti iskee sellainen, joka on monilta osin klassisestikin nätti, mutta jossa on joku tietynlainen "vika". Jostain syystä esim. liian isot etuhampaat, ja/tai pieni rako niiden välissä on jotenkin todella söpöä. Omalla puolisollani on "aivan liian iso nenä". Siis sellaisia seikkoja, jotka juuri monissa naisissa aiheuttaa sen häpeän ja kompleksin.
Itselleni suurin kauhu on tekoripsillä ja -kynsillä , sekä puolen sentin meikkikerroksella varustettu botoxiroskis. En voi käsittää, miksi niin moni todella kauniskin nainen menee pilaamaan naamansa täysin noilla pistoksilla ja epäluonnollisilla lisäosilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Kyllä maailmasta aina poikkeuksia löytyy. Mutta olen aina luottanut kuitenkin siihen, että jos joku kaunis nainen olisi juuri minusta jostain syystä niin kovin kiinnostunut, niin hän varmasti sen näyttäisi.
Minun kiinnostuksen herättämiseen tarvitaan se että koen miehen olevan minusta kiinnostunut.
Se on siis se ja sama miltä mies näyttää, tai kuinka mukava hän on, jos en saa kuvaa että hän olisi minusta kiinnostunut, niin omakaan kiinnostukseni häntä kohtaan ei herää. Roihuvien tunteideni sammuttajaksi riittää myös ihan vain tieto siitä että mies onkin kiinnostunut jostain toisesta. Niin, ja sitä tunnetta ei sitten saa enää koskaan takaisin jos se on menty pilaamaan.
Minä olen monesti kuullut, että naiset huomaavat tällaiset asiat sadan kilometrin päästä sukupuolensa perusteella? Enkä usko, että pelkkä kiinnostuksen osoittaminen sinulle riittää. Toki varmasti, jos mies on sinua miellyttävä mies, niin se kiinnostuksen osoittaminen voi merkitä. Mutta Tinderissä kiinnostusta on hankala päästä osoittamaan.
Enhän niin sanonutkaan. Mutta ainoa täysin vaadittava kriteeri kiinnostumiseeni on se että minusta tuntuu että mies on minusta kiinnostunut. Jos tämä tunne puuttuu, niin ei ole kiinnostustakaan, huolimatta mistään mitä mies tekee tai miltä näyttää.
En nyt ymmärtänyt mitä naiset huomaavat mielestäsi sukupuolen perusteella kilometrin päästä.
Tottahan minulle on niinkin käynyt että olen käsittänyt miehen kiinnostuksen väärin, ja kun tämä on minulle selvinnyt, niin en ole itsekään ollut enää kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"viimeisen vuoden aikana minulla on ollut kolme ihmissuhdetta. 2 kk, 2 kk ja 4kk"
Tässäpä eliitin ongelma. Ei tavallinen mies hulluimmissa unelmissaan voi haaveilla tuollaista vientiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Samoin. Vaikkei omakaan ulkonäkö ole huono kommenteista päätellen, niin jos on mallimaisen ja näyttävän näköinen nainen, mutta silti mukavan oloinen, niin tiedän jo ensinäkemältä, että tuota naista katsoo kaikki miehet ja häntä isketään joka paikassa. Tarjontaa riittää, eikä itsellä ole aikomustakaan mennä sanomaan mitään tai yrittämään yhtään mitään.
Se on kyllä totta näin kauniina naisena, että vaikea on löytää kumppania rinnalle. Suurin osa miehistä haluaa olla kanssani kauneuteni takia. Sekä ne jotka tekevät tuttavuutta, että ne jotka eivät tee.
Älytön tuuri kävikin, kun tutustuin mieheeni ihan vain kaverini synttäreillä, kun hän oli siellä esiintymässä.
Samaa mieltä tuosta, että kaunis nainen joutuu karsimaan pois lukuisan joukon miehiä, jotka eivät tunnu ymmärtävän, että kaunis nainen on myös ihan tavallinen nainen ja ihminen.
Kun tässä oli puhetta noista miehistä, jotka eivät lähesty kaunista, koska on kaunis, niin täytyy todeta, että siinä on yksi esimerkki. Mitäpä nainen tekisi miehellä, joka vähät välittää itse naisesta. Ja omalla kohdalla tuollaiset herättävät vähän äkäisyyttäkin, koska sehän on todella loukkavaa, ihmisarvoa väheksyvää.
Monet itseään rumina pitävät ovat itse juuri sellaisia mistä muita syyttävät eli työntävät kauniisiin kaikki kliseet ja stereotypiat mitä suinkin on olemassa. Que tonterias! Kannattaa pysyä kaukana.
Ei se ole vain kauniit naiset. Omalla kohdallani samaan kategoriaan menee rikkaat naiset. Olen elänyt suhteen, jossa nainen oli varakkaampi muttei kuitenkaan rikas. Lapsivaihe meni ihan ongelmitta, mutta sitten kun sukset alkoivat mennä ristiin, tuli hyvin vahvasti se "mitä sinä olet maksanut" kortti. Tällä en tarkoita, että kaikki kauniit naiset vajoaisivat "elämä meni pilalle moisen kuvatuksen kanssa" linjalle. Epäluulot on kuitenkin normaalia elämää. Miehenäkin sitä joutuu laittamaan itseään likoon, jotta potentiaalisen kumppanin epäluulot hälvenee. En tiedä miten kauniit naiset sen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään siitä lohdullinen tilanne että kelpaat edes tuohon pisteeseen saakka.
Esim itselläni miehenä on tilanne että saan pakit aina ennen seksiä. Kuvittele kun olet vuosia ilman seksiä ja käyt vain ns. kaveritreffeillä.
Naisille treffailu on mukavaa, kun heidän olennaisin tarpeensa, eli huomion tarve tulee täytetyksi ilmankin seksiä. Miehillä on paljon vaikeampi täyttää oma olennaisin tarve, seksin tarve.
Naiset ovat treffeillä sellaisia yhden illan prinsessoja ihan vain tulemalla paikalle, mutta miehet eivät saa siitä mitään, vähän kuin naiset eivät saa mitään yhden illan seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ns. kaunis nainen yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Olen myös hoikka ja miesten kommenttien mukaan seksikäs. Olen ulkonäköni lisäksi myös monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi maisteri. Ulkonäkö ei ole itselleni koskaan ollut "se juttu", johon kumppanissani rakastun, vaan tärkeintä itselleni on samanlaiset arvot, ihmisen sisäinen hyvyys, huumori sekä älykkyys.
Rakastuin mieheen, joka oli äärimmäisen älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin hurmaava. Hän kuitenkin oli myös äärimmäisen epävarma omasta ulkonäöstään ja uskoi, että tulen hänet jättämään jossain välissä koska ulkonäkönsä ei riitä minun tasoiseeni naiseen. Hän sitten lopulta päätti suhteemme ennen kuin olisin hänen mielestään sen itse päättänyt.
En ollut koskaan ollut onnellisempi, kuin mitä olin hänen kanssaan ja tuo ero tuli minulle aivan puskista. En tiedä miten selviän koskaan tästä yli ja koen suurta surua siitä, että tämä johtui vain toisen epävarmuudesta omasta riittämättömyydestään, vaikka minulle hän oli kaikki.
Näin miehenä on pakko kommentoida, että se mitä mies sanoo ei ole välttämättä se mitä hän tarkoittaa.
En ole koskaan edes seurustellut kuvankauniiden naisten kanssa, mutta jos sitä ajatellenkin, oma ulkonäköni ei ole se, joka ensimmäisenä alkaisi väpättää vaikka ihan tavallinen olen. Se mikä mieltä koko ajan kaivertaisi olisi se, pystynkö sinulle riittävän hyvät puutteet luomaan. Sitä en välttämättä pystyisi sinulle edes kertomaan. Minun kohdallani kuvankaunis nainen särkisi jään, jos pystyisi ehdottamaan vaikka, että myydään kaikki ja muutetaan jonnekin vaatimattomiin oloihin. Sitten uskoisin sitä, että hän ei ole hakemassa vain puitteiden tarjoajaa. Toki, tämä on vain minun näkemys, kaikki olemme erilaisia. Ehkä sinun miehesi oikeasti koki ulkonäkönsä riittämättömyyden.
Kauniskaan nainen ei halua miestä joka arvottaa niaset ulkonäön mukaan arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin ihmisiin.
Sinä juuri arvotit naiset ulkonäön mukaan käyttämällä sanamuotoa "kauniskaan", ikään kuin ruman olisi helpompi haluta mies, joka ei arvosta rumia naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Samoin. Vaikkei omakaan ulkonäkö ole huono kommenteista päätellen, niin jos on mallimaisen ja näyttävän näköinen nainen, mutta silti mukavan oloinen, niin tiedän jo ensinäkemältä, että tuota naista katsoo kaikki miehet ja häntä isketään joka paikassa. Tarjontaa riittää, eikä itsellä ole aikomustakaan mennä sanomaan mitään tai yrittämään yhtään mitään.
Se on kyllä totta näin kauniina naisena, että vaikea on löytää kumppania rinnalle. Suurin osa miehistä haluaa olla kanssani kauneuteni takia. Sekä ne jotka tekevät tuttavuutta, että ne jotka eivät tee.
Älytön tuuri kävikin, kun tutustuin mieheeni ihan vain kaverini synttäreillä, kun hän oli siellä esiintymässä.
Ja luulet, ettei tämä esiintyvä taiteilija ole kanssasi siksi, että näytät hyvältä? Voin vakuuttaa, että kyllä on.
Eikö se ole vähän tarkoituksenakin että pitää omaa puolisoa hyvännäköisenä?
Ymmärrän hyvin tuon että oma siippa näyttää omissa silmissä jopa niin hyvältä että epäilee jonkun toisen katselevan tätä sillä silmällä, vaikka se siippa olisi muiden mielestä ihan tavis vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Samoin. Vaikkei omakaan ulkonäkö ole huono kommenteista päätellen, niin jos on mallimaisen ja näyttävän näköinen nainen, mutta silti mukavan oloinen, niin tiedän jo ensinäkemältä, että tuota naista katsoo kaikki miehet ja häntä isketään joka paikassa. Tarjontaa riittää, eikä itsellä ole aikomustakaan mennä sanomaan mitään tai yrittämään yhtään mitään.
Se on kyllä totta näin kauniina naisena, että vaikea on löytää kumppania rinnalle. Suurin osa miehistä haluaa olla kanssani kauneuteni takia. Sekä ne jotka tekevät tuttavuutta, että ne jotka eivät tee.
Älytön tuuri kävikin, kun tutustuin mieheeni ihan vain kaverini synttäreillä, kun hän oli siellä esiintymässä.
Ja luulet, ettei tämä esiintyvä taiteilija ole kanssasi siksi, että näytät hyvältä? Voin vakuuttaa, että kyllä on.
:D Ei hän ole mikään esiintyvä taiteilija :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Samoin. Vaikkei omakaan ulkonäkö ole huono kommenteista päätellen, niin jos on mallimaisen ja näyttävän näköinen nainen, mutta silti mukavan oloinen, niin tiedän jo ensinäkemältä, että tuota naista katsoo kaikki miehet ja häntä isketään joka paikassa. Tarjontaa riittää, eikä itsellä ole aikomustakaan mennä sanomaan mitään tai yrittämään yhtään mitään.
Sepä jännä. En ole ikinä ajatellut tuohon tapaan. Menen juttelemaan kenelle tahansa, eihän se mitään merkitse enkä ole ajatellut, että minulle juttelemaan tuleva mies olisi minua iskemässä.
Ok. Itse en näe mitään syytä miehenä mennä juttelemaan muuten vain erittäin kauniille naisille, jos en tunne heitä esimerkiksi työelämästä.
Mutta rumemmille naisille näet? Mikähän tämä "yksi syy" siihen on ;)
No siis en. En lähesty ketään naisia, jos en tunne heitä. Mutta jos nyt ase ohimolla jotain vierasta naista pitäisi lähestyä, niin en valitsisi todellakaan kaunista naista. Enkä myöskään halua seurustella kauniin naisen kanssa, eikä toki sellaiseen ole mahdollisuuksiakaan.
Eli kirjoitit väärin, tarkoituksesi oli kirjoittaa että etä näe mitään syytä lähestyä ketään naista ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
No ei minusta minun ulkonäössä mitään vikaa ole. Siis sellaista, mitä ilman kirurgin veistä pitäisi vielä kehittää. Olen hoikka, urheilen, pitkät hiukset jotka laitan usein esim kiharoille, meikkaan, pukeudun naisellisesti. Ja ihan näin teen oli miestä tai ei. Olen aina ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstä. Ja eiköhän se miesten määräkin joka tossa ympärillä on pörrännyt kerro ettei se suurin ongelma ole nyt ehkä ulkonäössä. Ehkä päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa asia mistä kiinnostutaan on ulkonäkö ja tarkemmin sanottuna vielä hoikkuus. Joitain miehiä ei tunnu muu kiinnostavan, ne kyllä rankkaan ekana pois. En halua pinnallista miestä.
Kolme vuotta treffaillut tuollaisena unelmatapauksena? Joku mättää ja pahasti tuossa selostuksessasi. Ehkä et ole ihan noin kaunis, kuin annat ymmärtää. Monella naisella on täysin harhainen luulo omasta ulkonäöstä johtuen siitä, että naispuoliset ystävät hehkuttavat joka paikassa kauniiksi erityisesti somessa olevia kuvia.
Parhaiten nainen ymmärtää olevansa kaunis juuri siten, että muilta naisilta ei ulkonäkökehuja tule. Naiset tykkäävät buustata niitä, joilla menee huonosti ja mollata niitä, joilla menee hyvin (tai paremmin kuin hänellä itsellään). Tähän biologiseen tosiseikkaan perustuu naisten tasapäistämisvimma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ns. kaunis nainen yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Olen myös hoikka ja miesten kommenttien mukaan seksikäs. Olen ulkonäköni lisäksi myös monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi maisteri. Ulkonäkö ei ole itselleni koskaan ollut "se juttu", johon kumppanissani rakastun, vaan tärkeintä itselleni on samanlaiset arvot, ihmisen sisäinen hyvyys, huumori sekä älykkyys.
Rakastuin mieheen, joka oli äärimmäisen älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin hurmaava. Hän kuitenkin oli myös äärimmäisen epävarma omasta ulkonäöstään ja uskoi, että tulen hänet jättämään jossain välissä koska ulkonäkönsä ei riitä minun tasoiseeni naiseen. Hän sitten lopulta päätti suhteemme ennen kuin olisin hänen mielestään sen itse päättänyt.
En ollut koskaan ollut onnellisempi, kuin mitä olin hänen kanssaan ja tuo ero tuli minulle aivan puskista. En tiedä miten selviän koskaan tästä yli ja koen suurta surua siitä, että tämä johtui vain toisen epävarmuudesta omasta riittämättömyydestään, vaikka minulle hän oli kaikki.
Näin miehenä on pakko kommentoida, että se mitä mies sanoo ei ole välttämättä se mitä hän tarkoittaa.
En ole koskaan edes seurustellut kuvankauniiden naisten kanssa, mutta jos sitä ajatellenkin, oma ulkonäköni ei ole se, joka ensimmäisenä alkaisi väpättää vaikka ihan tavallinen olen. Se mikä mieltä koko ajan kaivertaisi olisi se, pystynkö sinulle riittävän hyvät puutteet luomaan. Sitä en välttämättä pystyisi sinulle edes kertomaan. Minun kohdallani kuvankaunis nainen särkisi jään, jos pystyisi ehdottamaan vaikka, että myydään kaikki ja muutetaan jonnekin vaatimattomiin oloihin. Sitten uskoisin sitä, että hän ei ole hakemassa vain puitteiden tarjoajaa. Toki, tämä on vain minun näkemys, kaikki olemme erilaisia. Ehkä sinun miehesi oikeasti koki ulkonäkönsä riittämättömyyden.
Kauniskaan nainen ei halua miestä joka arvottaa niaset ulkonäön mukaan arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin ihmisiin.
No jaa, omista naisystävästäni suurimmalla osalla on ollut erilaisia julkisesti esitettynä suorastaan rasistisia arvotuksia erilaisista ihmisryhmistä. Jos etsii naista, joka ei koskaan missään tilanteessa tällaisia arvotuksia tee, ei taida ihmiselämä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Samoin. Vaikkei omakaan ulkonäkö ole huono kommenteista päätellen, niin jos on mallimaisen ja näyttävän näköinen nainen, mutta silti mukavan oloinen, niin tiedän jo ensinäkemältä, että tuota naista katsoo kaikki miehet ja häntä isketään joka paikassa. Tarjontaa riittää, eikä itsellä ole aikomustakaan mennä sanomaan mitään tai yrittämään yhtään mitään.
Sepä jännä. En ole ikinä ajatellut tuohon tapaan. Menen juttelemaan kenelle tahansa, eihän se mitään merkitse enkä ole ajatellut, että minulle juttelemaan tuleva mies olisi minua iskemässä.
Ok. Itse en näe mitään syytä miehenä mennä juttelemaan muuten vain erittäin kauniille naisille, jos en tunne heitä esimerkiksi työelämästä.
Mutta rumemmille naisille näet? Mikähän tämä "yksi syy" siihen on ;)
No siis en. En lähesty ketään naisia, jos en tunne heitä. Mutta jos nyt ase ohimolla jotain vierasta naista pitäisi lähestyä, niin en valitsisi todellakaan kaunista naista. Enkä myöskään halua seurustella kauniin naisen kanssa, eikä toki sellaiseen ole mahdollisuuksiakaan.
Eli kirjoitit väärin, tarkoituksesi oli kirjoittaa että etä näe mitään syytä lähestyä ketään naista ollenkaan.
Toki näin, jos ei siihen ole mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että ihmiset jotka eivät ole nähneet hyviä ja rakastavia suhteita elämässään, erityisesti lapsuudessaan, eivät usko sellaisia olevankaan. Toisin sanoen kyse on omasta kokemusmaailmasta kuten silloinkin, kun oma oletukseni on, että jos jonkun suhde vaatii jonkun asian muuttamista ollaan tavallaan jo jalka ovenraossa parempaan.
Keskeskustelu täällä on juuri sen vuoksi niin mielenkiintoista, että asioista voi todella ajatella niin hirveän eri tavoin. Minä näen, että juuri se, että olen antanut pienten asioiden häiritä, on johtanut täydellisiin suhteisiin, missä ei ole mitään muuttamisen tarvetta. Ja se asia voi olla suhteellisen pienikin, koska se alkaa kerätä ympärilleen lumipalloa muita asioita, jotka eivät miellytä, jolloin kertyy paljon korjattavaa.
Mutta nuo asiat eivät aina ole olleet tietoisia. Toisaalta joskun jokin hyvin pieni asia (kuten tietynlainen vaatekappale) voi vitsinomaisesti edustaa sitä kaikkea, miksi joku ihminen ei kelpaa. Ei tunnu oikealta. Ja minä en ole ikinä sellaisen ihmisen kanssa juttua silloin jatkanut. Eli toiminut juuri siten kuten moitit ja päässyt mielestäni sen vuoksi niin hyvään lopputulokseen.
Tietysti jossain määrin tuo sama jatkuu koko suhteen ajan. Eihän mikään suhde ole staattinen, vaan voi paljastua ikäviä asioita myöhäänkin, jotka romuttavat kokonaan käsityksen ko. ihmisestä.
Ja mitä tulee täydellisiin suhteisiin, jotka päättyivät, niin onhan nyt olemassa paljon luonnollisia syitä, jotka eivät liity - mihin muuhun ne edes voisivat liittyä - kuin siihen, että havaitaan vain, että vaikka kaikki muu toimisi, ei ajatus tulevaisuudesta ole riittävän samanlainen, vaikka kaikki muu toimisi kuten seksi ja huumori, äly ja kiinnostuksenkohteet. Omalla kohdalla tuollaisia asioita olivat ne, etten halunnut asua samassa maassa kuin ex ja toisen kohdalla taas itse muutin muualle asumaan omien tavoitteideni takia. Mitään vikaa ei siis pinnallisesti tarkasteltuna ollut, vaan kyse oli tulevaisuuden erilaisuudesta, mutta kuitenkin loppupeleissä tärkeimmästä eli yhteensopivuudesta.
Lisäksi totean, että minulla on ollut aina seurustelukumppaneina hyvin älykkäitä miehiä, jotka ovat ymmärtäneet mistä on kyse, jolloin on voitu erota sovussa ja haikeasti. Hyvät muistot on jääneet heistä.
Minua hämmästyttää, miten voit laskea täydelliseksi suhteeksi sellaisen, jossa jokin asia ei toimi. Sinä et taida tietää, mitä tarkoittaa sana täydellinen. Tiedoksesi: se tarkoittaa sitä, että ei ole MITÄÄN, siis YHTÄÄN vikaa, tai ongelmaa. Ja juuri tätä tarkoitin: sellaista ei ole olemassa, vaan aina on haasteita ja kompromisseja tarvitaan, jos haluaa pitkän suhteen.
Ja toisekseen olen sitä mieltä, että kaikki tunteet eivät ole olleet pelissä, jos esim. toisen asuinmaa on este suhteelle. Jos suhde olisi oikeasti täydellinen, eli elämää suurempi, asuinmaa on vain pieni este. Ja ylipäätään eroamisen helppous ei liity älykkyyteen. Jos ero sujuu lopulta "helposti", eli reaktiot ovat "tosi sääli ja haikeaa", niin kyllä se aika pinnallinen suhde on ollut.
Itse asiassa sanon tämän aika kokemuksella, koska oman puolisoni löysin lopulta toisesta maasta. Vaikka asummekin nyt Suomessa, niin itse asiassa juuri viime viikonloppuna paahdoin vaihteeksi pitkän päivän autolla ollakseni perheeni luona toisessa massa, jossa myös vietämme paljon aikaa ja seurustelumme alkuaikoina asuinmaamme oli kuitenkin aika pitkään eri, eli paljon tuli vietettyä aikaa "vieraassa maassa" puolin ja toisin. Suhteemme on kaukana tähydellisestä, mutta sen uskallan sanoa, että jos toisen asuinmaa on "luonnollinen syy" päättää suhde, niin se on ollut silloin hyvin kaukana täydellisestä. Se on varmsti ollut sellainen "tosi kiva ja miellyttävä suhde", jossa on ollut hauskaa kummallakin, mutta ei mitään elämää suurempaa.
Sinulla tuntuu olevan tarvetta määritellä minun menneitä suhteitani omien standardiesi ja kokemustesi mukaan. Ei se mitään, niin kai itse kukin toimii ja tässä keskustellaan pitkälti sen pohjalta miten itse kukin oman kokemusmaailmansa pohjalta asioista ajattelee.
Olen yllättynyt siitä, miten voimakkaasti ihmiset tuntuvat vaativan sitä, että oman seurustelukumppanin preferenssit pitäisi olla samat. Toinen kirjoittaja jopa vaati, että syy suhteen katkaisemiselle pitäisi olla suurin piirtein kuolema? Aika rajua.
Täydellinen tarkoittaa sitä, ettei tarvitse muuttaa mitään ja toive toisen muuttumisesta on itse asiassa henkistä väkivaltaa aluillaan, koska sellaista ei tule toiselta toivoa. Se ei ole rakkautta. Esimerkiksi se, ettei toisen haave ulkomailla työskentelystä sovi siihen ajatukseen mitä omalle tulevaisuudelle on asettanut oli minulle merkki siitä, ettemme pitkällä tähtäimellä sovi yhteen.Eri maissa asuvia pariskuntia tunnen useita, siitähän tässä ei ollut kyse, vaan syvemmistä asioista, jotka erottivat eri maissa asumisen ollen siitä konkreettinen esimerkki jatkoa ajatellen. Pohjimmiltaan oli kyse erilaisesta yhteiskuntaluokasta.
Sinähän se lähdit siihen, että sinun suhteesi ovat täydelliset ja minä selvästi vaan en ole lapsuudessanikaan nähnyt rakastavaa suhdetta, joten en vain edes ymmärrä, mitä on täydellinen suhde.
Sen sanon, että jos sinulla on elämässäsi ollut oikeasti monta "täydellistä suhdetta", niin olet maailman onnekkain ihminen.
Tosiasiassa näyttää kuitenkin siltä, että sinä vain olet aika pinnallinen ja tunteeton ihminen luonnostaasi, joka ei ole koskaan kokenut todellista rakastumista. Eikä siinä ole mitään väärää. Näyttää vain selvästi siltä, että sinulle on mahdotonta yksinkertaisesti ymmärtää, että rakkauden tunne voisi olla niin syvää ja suurta, että eroaminen oikeasti sattuu. Niin paljon, että huonoimpina päivinä eron jälkeen haluaa jopa hypätä junan alle. Tuo on selvästi sinulle tavoittamaton tunteiden taso.
Asia on totta puhuen hyvin yksiselitteinen: jos sinun paraskin suhde on ollut sellainen, että siitä on erottu "järkisyillä" ilman suurempaa draamaa ja hyvässä hengessä juuri tuolla tavalla, että "hitto, vähän harmittaa, mutta kyllä niitä taas uusia tulee", niin siinä ei vain yksinkertaisesti ole ollut niin syvät tunteet, mitä monella ihmisellä tunneskaala menee. Syvä rakkaussuhde on sellainen, että jos toisen haave on työskennellä ulkomailla, niin sitten se suhden järjestellään niin, että joko hän pääsee sinne työskentelemään, tai sitten luopuu siitä haaveesta. Sinun on ilmiselvästi mahdoton tällaista edes käsittää.
Ja tämä on sekä hyvä, että huono seikka sinulle. Tietyllä tavalla surullista, että joku ei koe niin syviä tunteita, mutta toisaalta, koska et kykene tuollaisia tunteita ymmärtämäänkään, niin se ei ikään kuin ole sinulta pois. Elämäsi on aika helppoa. Voit noin vain vaihtaa puolisoa hyvässä hengessä ja aina todeta, että tämä suhdehan on ihan täydellinen. Tietyllä tavalla tosi onnekasta!
Minä en kykene tuolle tasolle, joten minun on aika vaikea samaistua sinun osaasi. Samoiten sinun pitää ymmärtää keskusteluissa, että toisilla se tunneskaala vain yksinkertaisesti on täysin toisenlainen ja sinun on vain mahdotonta sitä käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Kyllä maailmasta aina poikkeuksia löytyy. Mutta olen aina luottanut kuitenkin siihen, että jos joku kaunis nainen olisi juuri minusta jostain syystä niin kovin kiinnostunut, niin hän varmasti sen näyttäisi.
Minun kiinnostuksen herättämiseen tarvitaan se että koen miehen olevan minusta kiinnostunut.
Se on siis se ja sama miltä mies näyttää, tai kuinka mukava hän on, jos en saa kuvaa että hän olisi minusta kiinnostunut, niin omakaan kiinnostukseni häntä kohtaan ei herää. Roihuvien tunteideni sammuttajaksi riittää myös ihan vain tieto siitä että mies onkin kiinnostunut jostain toisesta. Niin, ja sitä tunnetta ei sitten saa enää koskaan takaisin jos se on menty pilaamaan.
Minä olen monesti kuullut, että naiset huomaavat tällaiset asiat sadan kilometrin päästä sukupuolensa perusteella? Enkä usko, että pelkkä kiinnostuksen osoittaminen sinulle riittää. Toki varmasti, jos mies on sinua miellyttävä mies, niin se kiinnostuksen osoittaminen voi merkitä. Mutta Tinderissä kiinnostusta on hankala päästä osoittamaan.
Enhän niin sanonutkaan. Mutta ainoa täysin vaadittava kriteeri kiinnostumiseeni on se että minusta tuntuu että mies on minusta kiinnostunut. Jos tämä tunne puuttuu, niin ei ole kiinnostustakaan, huolimatta mistään mitä mies tekee tai miltä näyttää.
En nyt ymmärtänyt mitä naiset huomaavat mielestäsi sukupuolen perusteella kilometrin päästä.
Tottahan minulle on niinkin käynyt että olen käsittänyt miehen kiinnostuksen väärin, ja kun tämä on minulle selvinnyt, niin en ole itsekään ollut enää kiinnostunut.
Huomaavat sen, jos mies on kiinnostunut. Aina, koska naiset vain huomaavat tällaiset asiat.
Vierailija kirjoitti:
Kulttuuri on rikki
Naiset ovat miehistyneet ja miehet naisistuneet. Saasteiden vika, laittavat sikiön hormonit päälaelleen. Tästä johtuu myös nykyinen woketus, koska nuoret ovat erityisen saasteen kyllästämiä ja siten kukaan heistä ei oikein ymmärrä, että mitä sukupuolta edes on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä viime sivuilla hyvin selitetään sitä miksi en ole kiinnostunut salilla ulkonäköään parantamassa käyvistä miehistä. Kun se oma ajattelu ja elämänkatsomus vain on niin erilainen, ettei se pyöri ihmisten ulkonäöllä arvottamisen ympärillä, niin kuin monella täälläkin tuntuu tekevän.
Suurimmalla osalla ihmisistä näin onkin, näitä tasojuttuja pyörittelevät vain ne jotka ovat siihen fiksoituneet. Mielestäni voisi puhua jo mt-häiriöstä monen kohdalla. Tätä näkemystä tukee se että ollaan ehdottomia uskossaan, ja sairaudentunnottomia.
Ylivoimaisesti valtaosa kauniista naisista kuitenkin katsoo miehen kroppaa, vaikka ei ymmärtäisikään, että hyvä kroppa treenataan salilla ja terveellisellä ruoalla. Sinun mielipiteesi ei paina kovin paljoa yleisessä kuvassa.
Menisikö se kuitenkin ihan yhteneväisesti, että nainen joka on kiinnostunut omasta ulkonäöstään niin että puunailee itseään ja treenailee ja laittaa irto sitä ja tätä, on kiinnostunut niistä miehistä jotka tekevät samaa, eli puunaavat itseään ja käyvät salilla että näyttäisivät hyvältä?
Silloinhan kaikki on hyvin kun molemmat osapuolet hakevat samaa toisesta, eli ulkonäköön keskittymistä.
Itse en ole tuollainen, joten en salimiestäkään halua. Ja vaikka sinulla on yleisyysharha, skoka elät ilmeisesti pitkälti netissä elämääsi, niin sehän ei tarkoita sitä että meitä jotka eivät ole kiinnostuneita peilistä ja omasta ulkonäöstä maanisesti, ei olisi maailmassa vaikka pilvin pimein.
Tosiasia taitaa kuitenkin olla se että jos sinä pidät kauniina salikissaa, niin päästäksesi hänen kanssaan yksiin sinun tulee luultavastikin olla salimarko.
Alue: Aihe vapaa
No sittenhän tällainen nainen voi ottaa sellaisen miehen, joka ajattelee asioita pintaa syvemmältä. Ei tarvitse ottaa oman tasoistaan salilla treenaavaa täydellisellä hiusrajalla operoivaa miestä.