Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kyllä loppu minun osalta treffailut sun muut
03.09.2022 |
Kohta 3 vuotta tässä treffaillut, laittanut itseään likoon, kehittänyt itseään, ollut myös yksin aina välissä. Ja vaikka nyt olenkin oppinut mm. itsevarmuutta ja kehittänyt omaa itsereflektointia paljon, niin muutoin käteen on jäänyt vaan tyhjä luu. Paljon surua ja pettymystä, valehtelua ja hylkäämistä. Laskin että viimeisen vuoden aikana minulla on ollut kolme ihmissuhdetta. 2 kk, 2 kk ja 4kk pituiset. Hitto miten paljon mahtuu kuulkaa tunteita tommoseen; ihastumista, jännitystä, viimiseen ehkä jo vähän rakastuinkin. Sit korkeelta putoamista pettymyksiin, eroon, ikävään... ihmekös olen henkisesti ihan uupunut.
Jatkossa keskityn vain itseeni ja lapsiini (joita en yhteenkään suhteeseen ole sotkenut ja siitä kannan ylpeyttä!) Jospa se mielenrauhakin siitä taas laskeutuis.
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Eihän tästä ole kyse vaan siitä, että kaunis nainen ehkä jopa aivan oikeutetusti odottaa, että mies tuottaa hänelle hänen ulkoista tasoaan vastaavan ympäristön. Ei kauniin naisen tarvitse lähteä mihinkään ryysyrantaan. Miehen rumakin ulkonäkö voi olla etu tai ainakin sitä on heikko itseluottamus siinä mielessä, että heti kierroksessa ei ole uusi nainen.
Tässä ollaan taas uskomusosastolla, vaikkakin hauskasti kirjoitettu juttu. Ulkonäköön ripustautuminen ei nyt vain selitä pariutumista sillä tasolla kuin se usein täällä esitetään, vaan muut tekijät ovat vahvempia kuin samanlainen yhteiskuntaluokka. Siitä (toisin kuin ulkonäköön perustuvasta pariutumisesta) on myös olemassa näyttöä eli tilastotietoa.
Jotenkin itseäni aivan ällistyttää tuo väite kauniiden naisten osalta, kun olen asunut kehitysmaissa, missä monet (useimmat) erittäin kauniit ja köyhät naiset asuvat ryysyrannoissa ja veri vetää sinne väistämättä, vaikka kuinka tarjottaisiin mahdollisuuksia edetä. Tästä on ihan henkilökohtaista kokemustakin tytöstä, jota yritettiin auttaa eteenpäin. Kyse on monista asioista kuten näköalojen puutteesta, luonteesta, uskonnosta, lapsuudenperheen mallista ja myös äo:sta.
Kyllä se selittää.
Kun on seurannut miten omat tutut elävät, niin yksikään pariutunut kaunis ja hoikka 30+ nainen ei elä missään ryysyrannassa. Kaikilla on vähintään mukava keskiluokkainen elintaso. Oli oma ammatti sitten lääkäri, lähihoitaja, tarjoilija tai elämäntapatyötön (= puuhastelee jotain taidetta, henkisyysvalmennuksia tms joilla ei tienaa mitään).
Jep, tämä.
Joissain maissa se kauneus voi korreloida sen kanssa että saa machomman miehen.
Suomessa on selkeä kauneushierarkia, josta seuraa sosioekonominen hierarkia. Jotkut kauniit naiset ovat jopa myöntäneet tuntevansa että kuuluvat geeniensä ansiosta korkeampaan yhteiskuntaluokkaan kuin vaatimattomamman näköiset naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Täydellisyys asuu epätäydellisyydessä. Tämän olen kohdallani monesti huomannut.
Olen itse ns. kaunis nainen yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Olen myös hoikka ja miesten kommenttien mukaan seksikäs. Olen ulkonäköni lisäksi myös monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi maisteri. Ulkonäkö ei ole itselleni koskaan ollut "se juttu", johon kumppanissani rakastun, vaan tärkeintä itselleni on samanlaiset arvot, ihmisen sisäinen hyvyys, huumori sekä älykkyys.
Rakastuin mieheen, joka oli äärimmäisen älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin hurmaava. Hän kuitenkin oli myös äärimmäisen epävarma omasta ulkonäöstään ja uskoi, että tulen hänet jättämään jossain välissä koska ulkonäkönsä ei riitä minun tasoiseeni naiseen. Hän sitten lopulta päätti suhteemme ennen kuin olisin hänen mielestään sen itse päättänyt.
En ollut koskaan ollut onnellisempi, kuin mitä olin hänen kanssaan ja tuo ero tuli minulle aivan puskista. En tiedä miten selviän koskaan tästä yli ja koen suurta surua siitä, että tämä johtui vain toisen epävarmuudesta omasta riittämättömyydestään, vaikka minulle hän oli kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjadeittailusta on tullut yhä useammalle pitkäaikainen harrastus. Hyvä harrastaja oppii nopeasti pelisäännöt ja amatöörit muuttuvat joko harrastajaksi tai putoavat pois. Jokaisen pitää sitten löytää oma rytminsä, millä kohteita vaihtaa. Sellainen vinkki vielä, että sujuvan eron kehittämiseen ja läpivientiin kannattaa kiinnittää tosi paljon huomiota. (Esim. on hyvä ihan henkilökohtaisesti mennä viereen ja pitää kädestä kiinni kertoessaan, että "me emme nyt vain sopineet yhteen"). Jos vain dumppailee deittejä miten sattuu, se alkaa vähitellen syödä omaakin itsetuntoa. Deitit ei kuitenkaan ole mitään karjaa.
Nykyään saa olla ihan tyytyväinen, jos dumppaajalta saa vaikka WhatsApp-viestin, että on lähtenyt menemään. Joskus "tekstarilla jättämistä" pidettiin nolona, mutta nykyään se osoittaisi jo melkoista kypsyyttä vastapuolelta.
Miehiltä tätä ehkä vielä voisi odottaa, mutta naisiltakin on hävinnyt käytöstavat. On ihan tavallista, että useammankin viikon seurustelun jälkeen kadotaan niin ettei ensimmäistäkään viestiä tule. Mulle kävi niin jopa vuoden seurustelun jälkeen. Nainen ghoustasi täysin. Arvaa tuliko ensin hätä siitä mitä on tapahtunut. Sitten palasi vuoden jälkeen selittämään, kun oli vähän jäänyt asiaa painamaan. Todella raastavaa tuollainen eroaminen.
Tuollainen ruokkii sitä, että entistä vähemmän luotetaan toisiin. Todellisuudessa en jaksa uskoa, että ihmisiin voisi sinänsä nykyään luottaa vähemmän kuin ennen. Kyse on samasta asiasta kuin somemaailmassa yleensäkin. Se on irronnut omaan kuplaansa. Sinne voi laittaa ihan mitä vaan, kun se on some.
Ilmeisesti Tinderissäkin jo puolet on vain buustaamassa omaa egoaan tykkäysten haun kautta. Sinne lisätään mitä ihmeellisempiä kuvia ja tekstejä ihan vaan klikkausten maksimoiseksi. Ongelma ei ole kuin ne, jotka tulevat sinne väärin odotuksin, kun eivät tiedä siitä miten asiat ovat muuttuneet. Tinderistäkin on tullut parisuhdeylilauta ja -viemäri.
Oikeat hyvät parisuhteet solmitaan jossain muualla. Se, että netin kautta olisi jotenkin helpompi löytää hyvä parisuhde, on vuosisadan kupla ja huijaus, joka onneksi on nyt puhkeamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että ihmiset jotka eivät ole nähneet hyviä ja rakastavia suhteita elämässään, erityisesti lapsuudessaan, eivät usko sellaisia olevankaan. Toisin sanoen kyse on omasta kokemusmaailmasta kuten silloinkin, kun oma oletukseni on, että jos jonkun suhde vaatii jonkun asian muuttamista ollaan tavallaan jo jalka ovenraossa parempaan.
Keskeskustelu täällä on juuri sen vuoksi niin mielenkiintoista, että asioista voi todella ajatella niin hirveän eri tavoin. Minä näen, että juuri se, että olen antanut pienten asioiden häiritä, on johtanut täydellisiin suhteisiin, missä ei ole mitään muuttamisen tarvetta. Ja se asia voi olla suhteellisen pienikin, koska se alkaa kerätä ympärilleen lumipalloa muita asioita, jotka eivät miellytä, jolloin kertyy paljon korjattavaa.
Mutta nuo asiat eivät aina ole olleet tietoisia. Toisaalta joskun jokin hyvin pieni asia (kuten tietynlainen vaatekappale) voi vitsinomaisesti edustaa sitä kaikkea, miksi joku ihminen ei kelpaa. Ei tunnu oikealta. Ja minä en ole ikinä sellaisen ihmisen kanssa juttua silloin jatkanut. Eli toiminut juuri siten kuten moitit ja päässyt mielestäni sen vuoksi niin hyvään lopputulokseen.
Tietysti jossain määrin tuo sama jatkuu koko suhteen ajan. Eihän mikään suhde ole staattinen, vaan voi paljastua ikäviä asioita myöhäänkin, jotka romuttavat kokonaan käsityksen ko. ihmisestä.
Ja mitä tulee täydellisiin suhteisiin, jotka päättyivät, niin onhan nyt olemassa paljon luonnollisia syitä, jotka eivät liity - mihin muuhun ne edes voisivat liittyä - kuin siihen, että havaitaan vain, että vaikka kaikki muu toimisi, ei ajatus tulevaisuudesta ole riittävän samanlainen, vaikka kaikki muu toimisi kuten seksi ja huumori, äly ja kiinnostuksenkohteet. Omalla kohdalla tuollaisia asioita olivat ne, etten halunnut asua samassa maassa kuin ex ja toisen kohdalla taas itse muutin muualle asumaan omien tavoitteideni takia. Mitään vikaa ei siis pinnallisesti tarkasteltuna ollut, vaan kyse oli tulevaisuuden erilaisuudesta, mutta kuitenkin loppupeleissä tärkeimmästä eli yhteensopivuudesta.
Lisäksi totean, että minulla on ollut aina seurustelukumppaneina hyvin älykkäitä miehiä, jotka ovat ymmärtäneet mistä on kyse, jolloin on voitu erota sovussa ja haikeasti. Hyvät muistot on jääneet heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ns. kaunis nainen yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Olen myös hoikka ja miesten kommenttien mukaan seksikäs. Olen ulkonäköni lisäksi myös monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi maisteri. Ulkonäkö ei ole itselleni koskaan ollut "se juttu", johon kumppanissani rakastun, vaan tärkeintä itselleni on samanlaiset arvot, ihmisen sisäinen hyvyys, huumori sekä älykkyys.
Rakastuin mieheen, joka oli äärimmäisen älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin hurmaava. Hän kuitenkin oli myös äärimmäisen epävarma omasta ulkonäöstään ja uskoi, että tulen hänet jättämään jossain välissä koska ulkonäkönsä ei riitä minun tasoiseeni naiseen. Hän sitten lopulta päätti suhteemme ennen kuin olisin hänen mielestään sen itse päättänyt.
En ollut koskaan ollut onnellisempi, kuin mitä olin hänen kanssaan ja tuo ero tuli minulle aivan puskista. En tiedä miten selviän koskaan tästä yli ja koen suurta surua siitä, että tämä johtui vain toisen epävarmuudesta omasta riittämättömyydestään, vaikka minulle hän oli kaikki.
Uskon. Olisin itse miehenä samanlainen, mutta en kyllä ikinä ryhtyisi edes tilaisuuden tullen parisuhteeseen kauniin naisen kanssa. Mielestäni minun ei vain kuulu olla sellaisen naisen kanssa, vaan haaveilen jostain paljon vaatimattommasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Eihän tästä ole kyse vaan siitä, että kaunis nainen ehkä jopa aivan oikeutetusti odottaa, että mies tuottaa hänelle hänen ulkoista tasoaan vastaavan ympäristön. Ei kauniin naisen tarvitse lähteä mihinkään ryysyrantaan. Miehen rumakin ulkonäkö voi olla etu tai ainakin sitä on heikko itseluottamus siinä mielessä, että heti kierroksessa ei ole uusi nainen.
Tässä ollaan taas uskomusosastolla, vaikkakin hauskasti kirjoitettu juttu. Ulkonäköön ripustautuminen ei nyt vain selitä pariutumista sillä tasolla kuin se usein täällä esitetään, vaan muut tekijät ovat vahvempia kuin samanlainen yhteiskuntaluokka. Siitä (toisin kuin ulkonäköön perustuvasta pariutumisesta) on myös olemassa näyttöä eli tilastotietoa.
Jotenkin itseäni aivan ällistyttää tuo väite kauniiden naisten osalta, kun olen asunut kehitysmaissa, missä monet (useimmat) erittäin kauniit ja köyhät naiset asuvat ryysyrannoissa ja veri vetää sinne väistämättä, vaikka kuinka tarjottaisiin mahdollisuuksia edetä. Tästä on ihan henkilökohtaista kokemustakin tytöstä, jota yritettiin auttaa eteenpäin. Kyse on monista asioista kuten näköalojen puutteesta, luonteesta, uskonnosta, lapsuudenperheen mallista ja myös äo:sta.
Kyllä se selittää.
Kun on seurannut miten omat tutut elävät, niin yksikään pariutunut kaunis ja hoikka 30+ nainen ei elä missään ryysyrannassa. Kaikilla on vähintään mukava keskiluokkainen elintaso. Oli oma ammatti sitten lääkäri, lähihoitaja, tarjoilija tai elämäntapatyötön (= puuhastelee jotain taidetta, henkisyysvalmennuksia tms joilla ei tienaa mitään).
Se miten ihmiset elävät on suoraan peräisin hänen tulo- ja koulutustasostaan eli yhteiskuntaluokasta. Ryysyranta on puutetta rahasta, sosiaalisesta pääomasta ja monesta muusta asiasta, jotka liittyvät jo keskiluokankin elämäntapaan.
Tästä on melko turha vääntää, kun asia on niin selvä. Sinä näet sen tuttavapiirisi kauniissa, mutta myös ruma nainen voi olla varakas ja asua muualla kuin ryysyrannassa, vaikket sinä olisi häntä tavannut. Kyse on siis siitä, että sinulla uskomus, minkä pohjalta tarkkailet muista niitä asioita, jotka vahvistavat omaa uskomustasi. En siis väitä etteikö noin olisi, vaan että jätät ne rumat naiset havainnoimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.
Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.
Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?
Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.
Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.
Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.
Naiselle tasokas mies on sosiaalisesti älykäs, tyylikäs mies. Komeus tulee tuon alle, geenien rinnalla merkkaa tyylitaju (mitkä vaatteet on päällä, miten tukka ja parta on hoidettu, miten ottaa katsekontaktia) ja sen alalajina tinderissä kuvaustaito. Miehet ottaa ruman räpsyn vastavaloon ja ihmettele kun ei mätsiä tule, naiset kuvaa mietityissä kulmissa ja vaatteilla ja pistää ehkä vielä filtteriä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
Mitähän nämä "luonnolliset syyt" ovat? Kaikki kumppanisi kuolleet?
Minulle on puolivillaista sellainen suhteilu jossa vaihdellaan vakavia ja täydellisiä suhteita toisiin muusta kuin kuolemasyystä.
Jokin tuossa nyt ei täsmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ns. kaunis nainen yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Olen myös hoikka ja miesten kommenttien mukaan seksikäs. Olen ulkonäköni lisäksi myös monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi maisteri. Ulkonäkö ei ole itselleni koskaan ollut "se juttu", johon kumppanissani rakastun, vaan tärkeintä itselleni on samanlaiset arvot, ihmisen sisäinen hyvyys, huumori sekä älykkyys.
Rakastuin mieheen, joka oli äärimmäisen älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin hurmaava. Hän kuitenkin oli myös äärimmäisen epävarma omasta ulkonäöstään ja uskoi, että tulen hänet jättämään jossain välissä koska ulkonäkönsä ei riitä minun tasoiseeni naiseen. Hän sitten lopulta päätti suhteemme ennen kuin olisin hänen mielestään sen itse päättänyt.
En ollut koskaan ollut onnellisempi, kuin mitä olin hänen kanssaan ja tuo ero tuli minulle aivan puskista. En tiedä miten selviän koskaan tästä yli ja koen suurta surua siitä, että tämä johtui vain toisen epävarmuudesta omasta riittämättömyydestään, vaikka minulle hän oli kaikki.
Näin miehenä on pakko kommentoida, että se mitä mies sanoo ei ole välttämättä se mitä hän tarkoittaa.
En ole koskaan edes seurustellut kuvankauniiden naisten kanssa, mutta jos sitä ajatellenkin, oma ulkonäköni ei ole se, joka ensimmäisenä alkaisi väpättää vaikka ihan tavallinen olen. Se mikä mieltä koko ajan kaivertaisi olisi se, pystynkö sinulle riittävän hyvät puutteet luomaan. Sitä en välttämättä pystyisi sinulle edes kertomaan. Minun kohdallani kuvankaunis nainen särkisi jään, jos pystyisi ehdottamaan vaikka, että myydään kaikki ja muutetaan jonnekin vaatimattomiin oloihin. Sitten uskoisin sitä, että hän ei ole hakemassa vain puitteiden tarjoajaa. Toki, tämä on vain minun näkemys, kaikki olemme erilaisia. Ehkä sinun miehesi oikeasti koki ulkonäkönsä riittämättömyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjadeittailusta on tullut yhä useammalle pitkäaikainen harrastus. Hyvä harrastaja oppii nopeasti pelisäännöt ja amatöörit muuttuvat joko harrastajaksi tai putoavat pois. Jokaisen pitää sitten löytää oma rytminsä, millä kohteita vaihtaa. Sellainen vinkki vielä, että sujuvan eron kehittämiseen ja läpivientiin kannattaa kiinnittää tosi paljon huomiota. (Esim. on hyvä ihan henkilökohtaisesti mennä viereen ja pitää kädestä kiinni kertoessaan, että "me emme nyt vain sopineet yhteen"). Jos vain dumppailee deittejä miten sattuu, se alkaa vähitellen syödä omaakin itsetuntoa. Deitit ei kuitenkaan ole mitään karjaa.
Nykyään saa olla ihan tyytyväinen, jos dumppaajalta saa vaikka WhatsApp-viestin, että on lähtenyt menemään. Joskus "tekstarilla jättämistä" pidettiin nolona, mutta nykyään se osoittaisi jo melkoista kypsyyttä vastapuolelta.
Miehiltä tätä ehkä vielä voisi odottaa, mutta naisiltakin on hävinnyt käytöstavat. On ihan tavallista, että useammankin viikon seurustelun jälkeen kadotaan niin ettei ensimmäistäkään viestiä tule. Mulle kävi niin jopa vuoden seurustelun jälkeen. Nainen ghoustasi täysin. Arvaa tuliko ensin hätä siitä mitä on tapahtunut. Sitten palasi vuoden jälkeen selittämään, kun oli vähän jäänyt asiaa painamaan. Todella raastavaa tuollainen eroaminen.
Tuollainen ruokkii sitä, että entistä vähemmän luotetaan toisiin. Todellisuudessa en jaksa uskoa, että ihmisiin voisi sinänsä nykyään luottaa vähemmän kuin ennen. Kyse on samasta asiasta kuin somemaailmassa yleensäkin. Se on irronnut omaan kuplaansa. Sinne voi laittaa ihan mitä vaan, kun se on some.
Ilmeisesti Tinderissäkin jo puolet on vain buustaamassa omaa egoaan tykkäysten haun kautta. Sinne lisätään mitä ihmeellisempiä kuvia ja tekstejä ihan vaan klikkausten maksimoiseksi. Ongelma ei ole kuin ne, jotka tulevat sinne väärin odotuksin, kun eivät tiedä siitä miten asiat ovat muuttuneet. Tinderistäkin on tullut parisuhdeylilauta ja -viemäri.
Oikeat hyvät parisuhteet solmitaan jossain muualla. Se, että netin kautta olisi jotenkin helpompi löytää hyvä parisuhde, on vuosisadan kupla ja huijaus, joka onneksi on nyt puhkeamassa.
Minäkin uskon, että netin kautta on tosiasiassa vaikeampi solmia parisuhteita kuin tavallisen elämän ja kanssakäymisen kautta. Ihan jo siksikin, ettei ihmistä näe, kuule ja haista, vaan on pakko turvautua kuviin ja teksteihin, jotka eivät kuitenkaan vastaa sitä mitä yhdellä silmäyksellä intuitiivisestikin tuntisi.
Toisaalta pinnallisuus on aina mukana myös tosielämän kohtaamisissa eli eivät kaikki baarissakaan ole vakavissaan etsimässä seuraa. Siinä on kyse taidoista ja vuorovaikutuksesta, joilla pariutumismaailmassa myös luovitaan olipa tapa etsiä seuraa mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
Mitähän nämä "luonnolliset syyt" ovat? Kaikki kumppanisi kuolleet?
Minulle on puolivillaista sellainen suhteilu jossa vaihdellaan vakavia ja täydellisiä suhteita toisiin muusta kuin kuolemasyystä.
Jokin tuossa nyt ei täsmää.
Vastasin jo tuohon eli pitkän tähtäimen näkemys elämän suunnasta ei ollut riittävän samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ns. kaunis nainen yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Olen myös hoikka ja miesten kommenttien mukaan seksikäs. Olen ulkonäköni lisäksi myös monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi maisteri. Ulkonäkö ei ole itselleni koskaan ollut "se juttu", johon kumppanissani rakastun, vaan tärkeintä itselleni on samanlaiset arvot, ihmisen sisäinen hyvyys, huumori sekä älykkyys.
Rakastuin mieheen, joka oli äärimmäisen älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin hurmaava. Hän kuitenkin oli myös äärimmäisen epävarma omasta ulkonäöstään ja uskoi, että tulen hänet jättämään jossain välissä koska ulkonäkönsä ei riitä minun tasoiseeni naiseen. Hän sitten lopulta päätti suhteemme ennen kuin olisin hänen mielestään sen itse päättänyt.
En ollut koskaan ollut onnellisempi, kuin mitä olin hänen kanssaan ja tuo ero tuli minulle aivan puskista. En tiedä miten selviän koskaan tästä yli ja koen suurta surua siitä, että tämä johtui vain toisen epävarmuudesta omasta riittämättömyydestään, vaikka minulle hän oli kaikki.
ihminen, jolla on huono itsetunto (negatiivinen minäkäsitys) ja turvattomat ihmissuhdemallit, sabotoi onnen itseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.
Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.
Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?
Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.
Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.
Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.
Naiselle tasokas mies on sosiaalisesti älykäs, tyylikäs mies. Komeus tulee tuon alle, geenien rinnalla merkkaa tyylitaju (mitkä vaatteet on päällä, miten tukka ja parta on hoidettu, miten ottaa katsekontaktia) ja sen alalajina tinderissä kuvaustaito. Miehet ottaa ruman räpsyn vastavaloon ja ihmettele kun ei mätsiä tule, naiset kuvaa mietityissä kulmissa ja vaatteilla ja pistää ehkä vielä filtteriä päälle.
Naiset kuvaa "mietityissä kulmissa". Kyllä, jotta huijaavat olevansa hoikempia. Siihen päälle vielä täydet filtterit (varsinkin +35 sarjassa), ettei meinaa tunnistaa. Nuo kuvat eivät fuulaa enää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ns. kaunis nainen yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Olen myös hoikka ja miesten kommenttien mukaan seksikäs. Olen ulkonäköni lisäksi myös monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi maisteri. Ulkonäkö ei ole itselleni koskaan ollut "se juttu", johon kumppanissani rakastun, vaan tärkeintä itselleni on samanlaiset arvot, ihmisen sisäinen hyvyys, huumori sekä älykkyys.
Rakastuin mieheen, joka oli äärimmäisen älykäs, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin hurmaava. Hän kuitenkin oli myös äärimmäisen epävarma omasta ulkonäöstään ja uskoi, että tulen hänet jättämään jossain välissä koska ulkonäkönsä ei riitä minun tasoiseeni naiseen. Hän sitten lopulta päätti suhteemme ennen kuin olisin hänen mielestään sen itse päättänyt.
En ollut koskaan ollut onnellisempi, kuin mitä olin hänen kanssaan ja tuo ero tuli minulle aivan puskista. En tiedä miten selviän koskaan tästä yli ja koen suurta surua siitä, että tämä johtui vain toisen epävarmuudesta omasta riittämättömyydestään, vaikka minulle hän oli kaikki.
ihminen, jolla on huono itsetunto (negatiivinen minäkäsitys) ja turvattomat ihmissuhdemallit, sabotoi onnen itseltään.
Mies ei ollut tuossa suhteessa onnellinen, vaan koki liian kauniin naisen riskiksi ja ylipäätään liian kauniiksi miehelle itselleen. Mies voi hyvinkin löytää tulevaisuudessa jotain itselleen sopivaa ja nainen löytää komean miehen, jolla on täydellinen hiusraja ja riittävästi lihasmassaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjadeittailusta on tullut yhä useammalle pitkäaikainen harrastus. Hyvä harrastaja oppii nopeasti pelisäännöt ja amatöörit muuttuvat joko harrastajaksi tai putoavat pois. Jokaisen pitää sitten löytää oma rytminsä, millä kohteita vaihtaa. Sellainen vinkki vielä, että sujuvan eron kehittämiseen ja läpivientiin kannattaa kiinnittää tosi paljon huomiota. (Esim. on hyvä ihan henkilökohtaisesti mennä viereen ja pitää kädestä kiinni kertoessaan, että "me emme nyt vain sopineet yhteen"). Jos vain dumppailee deittejä miten sattuu, se alkaa vähitellen syödä omaakin itsetuntoa. Deitit ei kuitenkaan ole mitään karjaa.
Nykyään saa olla ihan tyytyväinen, jos dumppaajalta saa vaikka WhatsApp-viestin, että on lähtenyt menemään. Joskus "tekstarilla jättämistä" pidettiin nolona, mutta nykyään se osoittaisi jo melkoista kypsyyttä vastapuolelta.
Miehiltä tätä ehkä vielä voisi odottaa, mutta naisiltakin on hävinnyt käytöstavat. On ihan tavallista, että useammankin viikon seurustelun jälkeen kadotaan niin ettei ensimmäistäkään viestiä tule. Mulle kävi niin jopa vuoden seurustelun jälkeen. Nainen ghoustasi täysin. Arvaa tuliko ensin hätä siitä mitä on tapahtunut. Sitten palasi vuoden jälkeen selittämään, kun oli vähän jäänyt asiaa painamaan. Todella raastavaa tuollainen eroaminen.
Tuollainen ruokkii sitä, että entistä vähemmän luotetaan toisiin. Todellisuudessa en jaksa uskoa, että ihmisiin voisi sinänsä nykyään luottaa vähemmän kuin ennen. Kyse on samasta asiasta kuin somemaailmassa yleensäkin. Se on irronnut omaan kuplaansa. Sinne voi laittaa ihan mitä vaan, kun se on some.
Ilmeisesti Tinderissäkin jo puolet on vain buustaamassa omaa egoaan tykkäysten haun kautta. Sinne lisätään mitä ihmeellisempiä kuvia ja tekstejä ihan vaan klikkausten maksimoiseksi. Ongelma ei ole kuin ne, jotka tulevat sinne väärin odotuksin, kun eivät tiedä siitä miten asiat ovat muuttuneet. Tinderistäkin on tullut parisuhdeylilauta ja -viemäri.
Oikeat hyvät parisuhteet solmitaan jossain muualla. Se, että netin kautta olisi jotenkin helpompi löytää hyvä parisuhde, on vuosisadan kupla ja huijaus, joka onneksi on nyt puhkeamassa.
Minäkin uskon, että netin kautta on tosiasiassa vaikeampi solmia parisuhteita kuin tavallisen elämän ja kanssakäymisen kautta. Ihan jo siksikin, ettei ihmistä näe, kuule ja haista, vaan on pakko turvautua kuviin ja teksteihin, jotka eivät kuitenkaan vastaa sitä mitä yhdellä silmäyksellä intuitiivisestikin tuntisi.
Toisaalta pinnallisuus on aina mukana myös tosielämän kohtaamisissa eli eivät kaikki baarissakaan ole vakavissaan etsimässä seuraa. Siinä on kyse taidoista ja vuorovaikutuksesta, joilla pariutumismaailmassa myös luovitaan olipa tapa etsiä seuraa mikä tahansa.
Ei, vaan kyse on ulkonäöstä, jolla seuraa saadaan. Vuorovaikutus ei vie nuorta kaunista naista vielä sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että ihmiset jotka eivät ole nähneet hyviä ja rakastavia suhteita elämässään, erityisesti lapsuudessaan, eivät usko sellaisia olevankaan. Toisin sanoen kyse on omasta kokemusmaailmasta kuten silloinkin, kun oma oletukseni on, että jos jonkun suhde vaatii jonkun asian muuttamista ollaan tavallaan jo jalka ovenraossa parempaan.
Keskeskustelu täällä on juuri sen vuoksi niin mielenkiintoista, että asioista voi todella ajatella niin hirveän eri tavoin. Minä näen, että juuri se, että olen antanut pienten asioiden häiritä, on johtanut täydellisiin suhteisiin, missä ei ole mitään muuttamisen tarvetta. Ja se asia voi olla suhteellisen pienikin, koska se alkaa kerätä ympärilleen lumipalloa muita asioita, jotka eivät miellytä, jolloin kertyy paljon korjattavaa.
Mutta nuo asiat eivät aina ole olleet tietoisia. Toisaalta joskun jokin hyvin pieni asia (kuten tietynlainen vaatekappale) voi vitsinomaisesti edustaa sitä kaikkea, miksi joku ihminen ei kelpaa. Ei tunnu oikealta. Ja minä en ole ikinä sellaisen ihmisen kanssa juttua silloin jatkanut. Eli toiminut juuri siten kuten moitit ja päässyt mielestäni sen vuoksi niin hyvään lopputulokseen.
Tietysti jossain määrin tuo sama jatkuu koko suhteen ajan. Eihän mikään suhde ole staattinen, vaan voi paljastua ikäviä asioita myöhäänkin, jotka romuttavat kokonaan käsityksen ko. ihmisestä.
Ja mitä tulee täydellisiin suhteisiin, jotka päättyivät, niin onhan nyt olemassa paljon luonnollisia syitä, jotka eivät liity - mihin muuhun ne edes voisivat liittyä - kuin siihen, että havaitaan vain, että vaikka kaikki muu toimisi, ei ajatus tulevaisuudesta ole riittävän samanlainen, vaikka kaikki muu toimisi kuten seksi ja huumori, äly ja kiinnostuksenkohteet. Omalla kohdalla tuollaisia asioita olivat ne, etten halunnut asua samassa maassa kuin ex ja toisen kohdalla taas itse muutin muualle asumaan omien tavoitteideni takia. Mitään vikaa ei siis pinnallisesti tarkasteltuna ollut, vaan kyse oli tulevaisuuden erilaisuudesta, mutta kuitenkin loppupeleissä tärkeimmästä eli yhteensopivuudesta.
Lisäksi totean, että minulla on ollut aina seurustelukumppaneina hyvin älykkäitä miehiä, jotka ovat ymmärtäneet mistä on kyse, jolloin on voitu erota sovussa ja haikeasti. Hyvät muistot on jääneet heistä.
Minua hämmästyttää, miten voit laskea täydelliseksi suhteeksi sellaisen, jossa jokin asia ei toimi. Sinä et taida tietää, mitä tarkoittaa sana täydellinen. Tiedoksesi: se tarkoittaa sitä, että ei ole MITÄÄN, siis YHTÄÄN vikaa, tai ongelmaa. Ja juuri tätä tarkoitin: sellaista ei ole olemassa, vaan aina on haasteita ja kompromisseja tarvitaan, jos haluaa pitkän suhteen.
Ja toisekseen olen sitä mieltä, että kaikki tunteet eivät ole olleet pelissä, jos esim. toisen asuinmaa on este suhteelle. Jos suhde olisi oikeasti täydellinen, eli elämää suurempi, asuinmaa on vain pieni este. Ja ylipäätään eroamisen helppous ei liity älykkyyteen. Jos ero sujuu lopulta "helposti", eli reaktiot ovat "tosi sääli ja haikeaa", niin kyllä se aika pinnallinen suhde on ollut.
Itse asiassa sanon tämän aika kokemuksella, koska oman puolisoni löysin lopulta toisesta maasta. Vaikka asummekin nyt Suomessa, niin itse asiassa juuri viime viikonloppuna paahdoin vaihteeksi pitkän päivän autolla ollakseni perheeni luona toisessa massa, jossa myös vietämme paljon aikaa ja seurustelumme alkuaikoina asuinmaamme oli kuitenkin aika pitkään eri, eli paljon tuli vietettyä aikaa "vieraassa maassa" puolin ja toisin. Suhteemme on kaukana tähydellisestä, mutta sen uskallan sanoa, että jos toisen asuinmaa on "luonnollinen syy" päättää suhde, niin se on ollut silloin hyvin kaukana täydellisestä. Se on varmsti ollut sellainen "tosi kiva ja miellyttävä suhde", jossa on ollut hauskaa kummallakin, mutta ei mitään elämää suurempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaksi tämän tekee omat vaatimukset, kun en halua perhe-elämää niin en myöskään tapaa lapsellisia naisia. Ikää on muuten 39 vuotta.
Mielestäni omista periaatteista ei kannata luopua, koska yksinkin voi elää hyvää ja täyttä elämää. Itse asiassa oman elämänkin on hyvä olla sellaisella tolalla, ettei siihen tarvita ketään tueksi/tms. Kun deittailee perheellisen ihmisen kanssa, niin siinä joutuu tahtomattaan tutustumaan sellaisiin ihmisiin, joihin ei joudu tutustumaan silloin, kun kaksi lapsetonta ihmistä tapaa toisensa. Itsellä on sama periaate, mutta jos naisella on lapset muuttaneet omilleen, niin sekin on tietysti hyvä vaihtoehto.
Mutta mieluiten toki lapsetonta kumppania toivoisin itsekin, mutta valitettavan harvassa on +40v-ikäluokassa naiset, joilla ei ole lapsia.
M44_
Liityn kuoroon, lapsettomuus itselle se yksi asia mistä en jousta, mutta jopa 48v miehillä todella monilla lukee että haaveena perhe. Etsin 34-42v välillä, pääsääntöisesti (tosin tuo 34v vaatisi kyllä sen että näkisi miehen osoittaneen kiinnostusta ensin, mitä en näe koska en maksa).
Jos näyttääkin siltä että nyt törmäsin hyvään, tekstin lopussa on "ei lapsia, ainakaan vielä" - eli välitön vasen.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaksi tämän tekee omat vaatimukset, kun en halua perhe-elämää niin en myöskään tapaa lapsellisia naisia. Ikää on muuten 39 vuotta.
Mielestäni omista periaatteista ei kannata luopua, koska yksinkin voi elää hyvää ja täyttä elämää. Itse asiassa oman elämänkin on hyvä olla sellaisella tolalla, ettei siihen tarvita ketään tueksi/tms. Kun deittailee perheellisen ihmisen kanssa, niin siinä joutuu tahtomattaan tutustumaan sellaisiin ihmisiin, joihin ei joudu tutustumaan silloin, kun kaksi lapsetonta ihmistä tapaa toisensa. Itsellä on sama periaate, mutta jos naisella on lapset muuttaneet omilleen, niin sekin on tietysti hyvä vaihtoehto.
Mutta mieluiten toki lapsetonta kumppania toivoisin itsekin, mutta valitettavan harvassa on +40v-ikäluokassa naiset, joilla ei ole lapsia.
M44_
Liityn kuoroon, lapsettomuus itselle se yksi asia mistä en jousta, mutta jopa 48v miehillä todella monilla lukee että haaveena perhe. Etsin 34-42v välillä, pääsääntöisesti (tosin tuo 34v vaatisi kyllä sen että näkisi miehen osoittaneen kiinnostusta ensin, mitä en näe koska en maksa).
Jos näyttääkin siltä että nyt törmäsin hyvään, tekstin lopussa on "ei lapsia, ainakaan vielä" - eli välitön vasen.
N38
Et todennäköisesti törmää Tinderissä tuon ikäisenä hyvään, koska ne hyvät olisi jo löydetty sieltä ennen sinua.
Alue: Aihe vapaa
Asko se on aina tuollainen hurmuri.