Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kyllä loppu minun osalta treffailut sun muut
03.09.2022 |
Kohta 3 vuotta tässä treffaillut, laittanut itseään likoon, kehittänyt itseään, ollut myös yksin aina välissä. Ja vaikka nyt olenkin oppinut mm. itsevarmuutta ja kehittänyt omaa itsereflektointia paljon, niin muutoin käteen on jäänyt vaan tyhjä luu. Paljon surua ja pettymystä, valehtelua ja hylkäämistä. Laskin että viimeisen vuoden aikana minulla on ollut kolme ihmissuhdetta. 2 kk, 2 kk ja 4kk pituiset. Hitto miten paljon mahtuu kuulkaa tunteita tommoseen; ihastumista, jännitystä, viimiseen ehkä jo vähän rakastuinkin. Sit korkeelta putoamista pettymyksiin, eroon, ikävään... ihmekös olen henkisesti ihan uupunut.
Jatkossa keskityn vain itseeni ja lapsiini (joita en yhteenkään suhteeseen ole sotkenut ja siitä kannan ylpeyttä!) Jospa se mielenrauhakin siitä taas laskeutuis.
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Ymmärrän. Minulla on naisena aina ollut sama, olen kiertänyt "komistukset" kaukaa. Aviomieheni kanssa ollaankin samalla "tasolla" (vaikken mikään tasoteoriafani olekaan) eli taviksia, niinkuin suurin osa ihmisistä.
Toki aina joku kaunotar on rumiluksen kanssa, tai hyvännäköinen miehen vaimo ns. vaatimattoman näköinen, aina löytyy poikkeuksia, ja kertoo sen et tasoteoria ei todellakaan aina toimi.
Oletko siis todella ajatellut, että olen liian vaatimattoman näköinen tuolle miehelle ja kiertänyt sen vuoksi kaukaa? Vaikka olisit itse pitänyt miestä kiinnostavana ja komeana?
Itse en ole koskaan ajatellut kenenkään komeutta ja kauneutta tietoisesti. Enkä myöskään miettinyt sitä kautta, että olenko jollekin liian ruma. Minun korvaani se on tosi erikoinen ajatus, vaikka tavallaan tasoihin uskonkin. Siitäkin näkökulmasta tuo menee minusta oudosti, koska 1) et voi tietää tasoasi, jos et lähesty muita vapaasti (kyse on vain omista mielipiteistäsi) 2) aina on poikkeuksia eli voi menettää elämänsä rakkauden, jos jättää lähestymästä sitä kauneinta tai komeinta, vaikka itse olisikin vaatimattoman näköinen.
Tasoon kyllä vaikuttaa minusta sekin millainen on persoona. Ulkonäköjen erot eivät ole koko totuus.
Olen yhden ainoan kerran tavannut naisen, joka on ajatellut tuohon tapaan, mutta ei ulkonäön suhteen. Hän sanoi, että eräs deittikumppani on hänelle ehkä liian älykäs. Tasojen sijasta voi puhua siis siitä, ettei olekaan yhteensopiva tiettyjen asioiden suhteen koskipa se sitten ulkonäköä, taustaa, koulutusta tai kiinnostuksenkohteita, jotka ilmentävät esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa.
Olen eri kuin jolta kysyit, mutta kyllä minä kierrän komeat miehet kaukaa. Ja mietin sitä todellakin että ollaanko ulkonäöllisesti jotenkin samalla tasolla, eli yhtä rumia. Tai mies rumempi.
Myös liian fiksut, tai siis koulutetut, hyvin toimeentulevat jne. ohitan heti.
Ja viimeisimmän seurustelukokemuksen myötä taidan ohittaa .myös liian hoikat ja urheilulliset, niin paljon ikävää sain kokea kun itse olen kaukana siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Kaikki tämä johtuu siitä, että ei ole pakko enää löytää kumppania. Suurin osa ihmisistä haluaa kumppanin, mutta jos elämä on "ihan ok" sinkkuna, niin välttämättä kumppanin etsimiseen ei jaksa panostaa. Ja yhä useammat etsivät kumppania vanhalla iällä, mikä vaikeuttaa sopivan kumppanin löytymistä. 20-vuotiaana tilanne on toinen, kun tilaisuuksia kohdata toisia ihmisiä tulee ihan eri levelillä, jos on vähänkin "normaalissa" elämässä mukana.
Ja nuo miljoona sinkkuahan koostuvat pääasiassa vanhoista ihmisistä, nuoret ovat edelleen pitkälti parisuhteissa, joskin toki sinkkuuskin on aiempaa yleisempää myös nuorten keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättäen olen päässyt treffeille kuuden eri naisen kanssa tänä vuonna. Jutellut olen kymmenien kanssa ja matcheja jonnin verran enemmän. Homma alkaa avautua minullekin lopulta, että naamatusten tosiaan selviää syttyykö välillemme liekkiä.
Yksikään ei ole ollut juuri millään tavalla häiritsevä tapaus. En tiedä onko naiset keskimäärin kohteliaampia treffeillä vai olenko osannut karsia sekopäät ennakkoon vai sitten ihan vaan tuuria? Tavallaan olisi kiva jos olisi yksi kauhutreffikokemus, jonka voisi jakaa täällä!
Nyt voisin pitää taukoa, koska olen pahasti laitostunut tinderiin enkä selvästikään jaksa panostaa uuteen tyyppiin kuten tein aikanaan.
Millaisella ilmolla ja kuvalla olet liikkeellä? Täällä on niin paljon aiheesta valitusta erit. miesten taholta, että olisi varmaan heille valaisevaa, jos kertoisit miten luot miellyttävän ensivaikutelman.
Ihan sellaiset selkeät kuvat, jossa katson kameraan ja on vähintään pieni hymynkare kasvoilla. Ei pelkkiä selfieitä, vain yksi aurinkolasikuva, yksi kesäinen kuva grillijuhlista jossa näkyy kroppa. Olen keskimittainen, tumma ja sellainen hoikan jalkapalloilijan olemuksella. Tekstiä hiukan, jossa kerron harrastuksista ja viittaus arvoihini, vältän tekstissä negaation kautta ilmaisemista jos jotain haluan kertoa, lopussa huumoria joka kuvaa mielestäni myös omaa huumorintajuani.
Viime vuonna olin myös, mutta silloin en päässyt treffeille kuin kerran. Ainoan muutoksen, jonka keksin ja joka tuntuu johtavan paremmin treffeille (ei välttämättä mun juttu) on olla suora ja määrätietoinen. Siksi ehdotan treffejä nopeammin nykyään.
Vaikeaksi tämän tekee omat vaatimukset, kun en halua perhe-elämää niin en myöskään tapaa lapsellisia naisia. Ikää on muuten 39 vuotta.
Kiitokset vastauksesta. Ensivaikutelmani piti kutinsa eli vaikutat olevan taitava sanailija (olematta lipevä) ja mukava, kohtelias ihminen.
Ymmärrän tuon vaikeuden, kun sinun ikäluokassasi monilla on huollettavassa iässä olevia lapsia ja ainakin tuntemani lapsettomat parit ovat hyvin kiinteitä ja onnellisesti yhdessä viihtyviä kyyhkyläisiä - lapsethan notkauttavat parisuhteen onnellisuutta tutkitusti ja pikkulapsiarki muodostaa riskin erolle. Tuosta myllystä eivät kaikki eroamatta selviä.
Ei, vaan mies kertoi olevansa hoikan jalkapalloilijan näköinen ja hänellä on myös yksi paidaton kuva kesäisissä grillijuhlissa. Mistään sanataituruudesta tuossa ei ole kyse. Sitä paitsi eihän paidattomilla kuvilla pitänyt saada huomiota naisilta ollenkaan?
Sarjadeittailusta on tullut yhä useammalle pitkäaikainen harrastus. Hyvä harrastaja oppii nopeasti pelisäännöt ja amatöörit muuttuvat joko harrastajaksi tai putoavat pois. Jokaisen pitää sitten löytää oma rytminsä, millä kohteita vaihtaa. Sellainen vinkki vielä, että sujuvan eron kehittämiseen ja läpivientiin kannattaa kiinnittää tosi paljon huomiota. (Esim. on hyvä ihan henkilökohtaisesti mennä viereen ja pitää kädestä kiinni kertoessaan, että "me emme nyt vain sopineet yhteen"). Jos vain dumppailee deittejä miten sattuu, se alkaa vähitellen syödä omaakin itsetuntoa. Deitit ei kuitenkaan ole mitään karjaa.
Vierailija kirjoitti:
Sarjadeittailusta on tullut yhä useammalle pitkäaikainen harrastus. Hyvä harrastaja oppii nopeasti pelisäännöt ja amatöörit muuttuvat joko harrastajaksi tai putoavat pois. Jokaisen pitää sitten löytää oma rytminsä, millä kohteita vaihtaa. Sellainen vinkki vielä, että sujuvan eron kehittämiseen ja läpivientiin kannattaa kiinnittää tosi paljon huomiota. (Esim. on hyvä ihan henkilökohtaisesti mennä viereen ja pitää kädestä kiinni kertoessaan, että "me emme nyt vain sopineet yhteen"). Jos vain dumppailee deittejä miten sattuu, se alkaa vähitellen syödä omaakin itsetuntoa. Deitit ei kuitenkaan ole mitään karjaa.
En ole mikään sarjadeittailija, mutta tuon ero käsittelyn tärkeyden allekirjoitan. Avoimeksi jääneestä erosta voi tulla vuosien trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sarjadeittailusta on tullut yhä useammalle pitkäaikainen harrastus. Hyvä harrastaja oppii nopeasti pelisäännöt ja amatöörit muuttuvat joko harrastajaksi tai putoavat pois. Jokaisen pitää sitten löytää oma rytminsä, millä kohteita vaihtaa. Sellainen vinkki vielä, että sujuvan eron kehittämiseen ja läpivientiin kannattaa kiinnittää tosi paljon huomiota. (Esim. on hyvä ihan henkilökohtaisesti mennä viereen ja pitää kädestä kiinni kertoessaan, että "me emme nyt vain sopineet yhteen"). Jos vain dumppailee deittejä miten sattuu, se alkaa vähitellen syödä omaakin itsetuntoa. Deitit ei kuitenkaan ole mitään karjaa.
Nykyään saa olla ihan tyytyväinen, jos dumppaajalta saa vaikka WhatsApp-viestin, että on lähtenyt menemään. Joskus "tekstarilla jättämistä" pidettiin nolona, mutta nykyään se osoittaisi jo melkoista kypsyyttä vastapuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Eihän tästä ole kyse vaan siitä, että kaunis nainen ehkä jopa aivan oikeutetusti odottaa, että mies tuottaa hänelle hänen ulkoista tasoaan vastaavan ympäristön. Ei kauniin naisen tarvitse lähteä mihinkään ryysyrantaan. Miehen rumakin ulkonäkö voi olla etu tai ainakin sitä on heikko itseluottamus siinä mielessä, että heti kierroksessa ei ole uusi nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättäen olen päässyt treffeille kuuden eri naisen kanssa tänä vuonna. Jutellut olen kymmenien kanssa ja matcheja jonnin verran enemmän. Homma alkaa avautua minullekin lopulta, että naamatusten tosiaan selviää syttyykö välillemme liekkiä.
Yksikään ei ole ollut juuri millään tavalla häiritsevä tapaus. En tiedä onko naiset keskimäärin kohteliaampia treffeillä vai olenko osannut karsia sekopäät ennakkoon vai sitten ihan vaan tuuria? Tavallaan olisi kiva jos olisi yksi kauhutreffikokemus, jonka voisi jakaa täällä!
Nyt voisin pitää taukoa, koska olen pahasti laitostunut tinderiin enkä selvästikään jaksa panostaa uuteen tyyppiin kuten tein aikanaan.
Millaisella ilmolla ja kuvalla olet liikkeellä? Täällä on niin paljon aiheesta valitusta erit. miesten taholta, että olisi varmaan heille valaisevaa, jos kertoisit miten luot miellyttävän ensivaikutelman.
Ihan sellaiset selkeät kuvat, jossa katson kameraan ja on vähintään pieni hymynkare kasvoilla. Ei pelkkiä selfieitä, vain yksi aurinkolasikuva, yksi kesäinen kuva grillijuhlista jossa näkyy kroppa. Olen keskimittainen, tumma ja sellainen hoikan jalkapalloilijan olemuksella. Tekstiä hiukan, jossa kerron harrastuksista ja viittaus arvoihini, vältän tekstissä negaation kautta ilmaisemista jos jotain haluan kertoa, lopussa huumoria joka kuvaa mielestäni myös omaa huumorintajuani.
Viime vuonna olin myös, mutta silloin en päässyt treffeille kuin kerran. Ainoan muutoksen, jonka keksin ja joka tuntuu johtavan paremmin treffeille (ei välttämättä mun juttu) on olla suora ja määrätietoinen. Siksi ehdotan treffejä nopeammin nykyään.
Vaikeaksi tämän tekee omat vaatimukset, kun en halua perhe-elämää niin en myöskään tapaa lapsellisia naisia. Ikää on muuten 39 vuotta.
Kiitokset vastauksesta. Ensivaikutelmani piti kutinsa eli vaikutat olevan taitava sanailija (olematta lipevä) ja mukava, kohtelias ihminen.
Ymmärrän tuon vaikeuden, kun sinun ikäluokassasi monilla on huollettavassa iässä olevia lapsia ja ainakin tuntemani lapsettomat parit ovat hyvin kiinteitä ja onnellisesti yhdessä viihtyviä kyyhkyläisiä - lapsethan notkauttavat parisuhteen onnellisuutta tutkitusti ja pikkulapsiarki muodostaa riskin erolle. Tuosta myllystä eivät kaikki eroamatta selviä.
Ei, vaan mies kertoi olevansa hoikan jalkapalloilijan näköinen ja hänellä on myös yksi paidaton kuva kesäisissä grillijuhlissa. Mistään sanataituruudesta tuossa ei ole kyse. Sitä paitsi eihän paidattomilla kuvilla pitänyt saada huomiota naisilta ollenkaan?
Mistä luit, että kuva oli paidaton? Minä luin, että kuva missä näkyy kroppa eli kokovartalokuva.
Sinulla on oma uskomuksesi asiasta, se tuli selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjadeittailusta on tullut yhä useammalle pitkäaikainen harrastus. Hyvä harrastaja oppii nopeasti pelisäännöt ja amatöörit muuttuvat joko harrastajaksi tai putoavat pois. Jokaisen pitää sitten löytää oma rytminsä, millä kohteita vaihtaa. Sellainen vinkki vielä, että sujuvan eron kehittämiseen ja läpivientiin kannattaa kiinnittää tosi paljon huomiota. (Esim. on hyvä ihan henkilökohtaisesti mennä viereen ja pitää kädestä kiinni kertoessaan, että "me emme nyt vain sopineet yhteen"). Jos vain dumppailee deittejä miten sattuu, se alkaa vähitellen syödä omaakin itsetuntoa. Deitit ei kuitenkaan ole mitään karjaa.
Nykyään saa olla ihan tyytyväinen, jos dumppaajalta saa vaikka WhatsApp-viestin, että on lähtenyt menemään. Joskus "tekstarilla jättämistä" pidettiin nolona, mutta nykyään se osoittaisi jo melkoista kypsyyttä vastapuolelta.
Miehiltä tätä ehkä vielä voisi odottaa, mutta naisiltakin on hävinnyt käytöstavat. On ihan tavallista, että useammankin viikon seurustelun jälkeen kadotaan niin ettei ensimmäistäkään viestiä tule. Mulle kävi niin jopa vuoden seurustelun jälkeen. Nainen ghoustasi täysin. Arvaa tuliko ensin hätä siitä mitä on tapahtunut. Sitten palasi vuoden jälkeen selittämään, kun oli vähän jäänyt asiaa painamaan. Todella raastavaa tuollainen eroaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Kyllä mulla ainakin lopahtaa mielenkiinto siinä kohtaa, kun mies paljastuu vanhemmaksi mitä on profiilissaan ilmoittanut. Olenpas kauhea nipo! En myöskään ymmärrä miksi siellä tinderissä pitää esittää niin hemmetin aktiivista, jos naisesta ei haluta muuta kuin seksiä ja max sohvaseuraa. Ilmeisesti mies etsii treenattua/hoikkaa fwb naista ja tämä on hyväksi havaittu kaava siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättäen olen päässyt treffeille kuuden eri naisen kanssa tänä vuonna. Jutellut olen kymmenien kanssa ja matcheja jonnin verran enemmän. Homma alkaa avautua minullekin lopulta, että naamatusten tosiaan selviää syttyykö välillemme liekkiä.
Yksikään ei ole ollut juuri millään tavalla häiritsevä tapaus. En tiedä onko naiset keskimäärin kohteliaampia treffeillä vai olenko osannut karsia sekopäät ennakkoon vai sitten ihan vaan tuuria? Tavallaan olisi kiva jos olisi yksi kauhutreffikokemus, jonka voisi jakaa täällä!
Nyt voisin pitää taukoa, koska olen pahasti laitostunut tinderiin enkä selvästikään jaksa panostaa uuteen tyyppiin kuten tein aikanaan.
Millaisella ilmolla ja kuvalla olet liikkeellä? Täällä on niin paljon aiheesta valitusta erit. miesten taholta, että olisi varmaan heille valaisevaa, jos kertoisit miten luot miellyttävän ensivaikutelman.
Ihan sellaiset selkeät kuvat, jossa katson kameraan ja on vähintään pieni hymynkare kasvoilla. Ei pelkkiä selfieitä, vain yksi aurinkolasikuva, yksi kesäinen kuva grillijuhlista jossa näkyy kroppa. Olen keskimittainen, tumma ja sellainen hoikan jalkapalloilijan olemuksella. Tekstiä hiukan, jossa kerron harrastuksista ja viittaus arvoihini, vältän tekstissä negaation kautta ilmaisemista jos jotain haluan kertoa, lopussa huumoria joka kuvaa mielestäni myös omaa huumorintajuani.
Viime vuonna olin myös, mutta silloin en päässyt treffeille kuin kerran. Ainoan muutoksen, jonka keksin ja joka tuntuu johtavan paremmin treffeille (ei välttämättä mun juttu) on olla suora ja määrätietoinen. Siksi ehdotan treffejä nopeammin nykyään.
Vaikeaksi tämän tekee omat vaatimukset, kun en halua perhe-elämää niin en myöskään tapaa lapsellisia naisia. Ikää on muuten 39 vuotta.
Kiitokset vastauksesta. Ensivaikutelmani piti kutinsa eli vaikutat olevan taitava sanailija (olematta lipevä) ja mukava, kohtelias ihminen.
Ymmärrän tuon vaikeuden, kun sinun ikäluokassasi monilla on huollettavassa iässä olevia lapsia ja ainakin tuntemani lapsettomat parit ovat hyvin kiinteitä ja onnellisesti yhdessä viihtyviä kyyhkyläisiä - lapsethan notkauttavat parisuhteen onnellisuutta tutkitusti ja pikkulapsiarki muodostaa riskin erolle. Tuosta myllystä eivät kaikki eroamatta selviä.
Ei, vaan mies kertoi olevansa hoikan jalkapalloilijan näköinen ja hänellä on myös yksi paidaton kuva kesäisissä grillijuhlissa. Mistään sanataituruudesta tuossa ei ole kyse. Sitä paitsi eihän paidattomilla kuvilla pitänyt saada huomiota naisilta ollenkaan?
Mistä luit, että kuva oli paidaton? Minä luin, että kuva missä näkyy kroppa eli kokovartalokuva.
Sinulla on oma uskomuksesi asiasta, se tuli selväksi.
No miksi silloin ajattelet, että joku sanataituruus ratkaisee, jos miehellä on jalkapalloilijan kroppa? Se on se ratkaiseva asia, eikä mikään biossa lukeva teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Eihän tästä ole kyse vaan siitä, että kaunis nainen ehkä jopa aivan oikeutetusti odottaa, että mies tuottaa hänelle hänen ulkoista tasoaan vastaavan ympäristön. Ei kauniin naisen tarvitse lähteä mihinkään ryysyrantaan. Miehen rumakin ulkonäkö voi olla etu tai ainakin sitä on heikko itseluottamus siinä mielessä, että heti kierroksessa ei ole uusi nainen.
Tässä ollaan taas uskomusosastolla, vaikkakin hauskasti kirjoitettu juttu. Ulkonäköön ripustautuminen ei nyt vain selitä pariutumista sillä tasolla kuin se usein täällä esitetään, vaan muut tekijät ovat vahvempia kuin samanlainen yhteiskuntaluokka. Siitä (toisin kuin ulkonäköön perustuvasta pariutumisesta) on myös olemassa näyttöä eli tilastotietoa.
Jotenkin itseäni aivan ällistyttää tuo väite kauniiden naisten osalta, kun olen asunut kehitysmaissa, missä monet (useimmat) erittäin kauniit ja köyhät naiset asuvat ryysyrannoissa ja veri vetää sinne väistämättä, vaikka kuinka tarjottaisiin mahdollisuuksia edetä. Tästä on ihan henkilökohtaista kokemustakin tytöstä, jota yritettiin auttaa eteenpäin. Kyse on monista asioista kuten näköalojen puutteesta, luonteesta, uskonnosta, lapsuudenperheen mallista ja myös äo:sta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman yllättäen olen päässyt treffeille kuuden eri naisen kanssa tänä vuonna. Jutellut olen kymmenien kanssa ja matcheja jonnin verran enemmän. Homma alkaa avautua minullekin lopulta, että naamatusten tosiaan selviää syttyykö välillemme liekkiä.
Yksikään ei ole ollut juuri millään tavalla häiritsevä tapaus. En tiedä onko naiset keskimäärin kohteliaampia treffeillä vai olenko osannut karsia sekopäät ennakkoon vai sitten ihan vaan tuuria? Tavallaan olisi kiva jos olisi yksi kauhutreffikokemus, jonka voisi jakaa täällä!
Nyt voisin pitää taukoa, koska olen pahasti laitostunut tinderiin enkä selvästikään jaksa panostaa uuteen tyyppiin kuten tein aikanaan.
Millaisella ilmolla ja kuvalla olet liikkeellä? Täällä on niin paljon aiheesta valitusta erit. miesten taholta, että olisi varmaan heille valaisevaa, jos kertoisit miten luot miellyttävän ensivaikutelman.
Ihan sellaiset selkeät kuvat, jossa katson kameraan ja on vähintään pieni hymynkare kasvoilla. Ei pelkkiä selfieitä, vain yksi aurinkolasikuva, yksi kesäinen kuva grillijuhlista jossa näkyy kroppa. Olen keskimittainen, tumma ja sellainen hoikan jalkapalloilijan olemuksella. Tekstiä hiukan, jossa kerron harrastuksista ja viittaus arvoihini, vältän tekstissä negaation kautta ilmaisemista jos jotain haluan kertoa, lopussa huumoria joka kuvaa mielestäni myös omaa huumorintajuani.
Viime vuonna olin myös, mutta silloin en päässyt treffeille kuin kerran. Ainoan muutoksen, jonka keksin ja joka tuntuu johtavan paremmin treffeille (ei välttämättä mun juttu) on olla suora ja määrätietoinen. Siksi ehdotan treffejä nopeammin nykyään.
Vaikeaksi tämän tekee omat vaatimukset, kun en halua perhe-elämää niin en myöskään tapaa lapsellisia naisia. Ikää on muuten 39 vuotta.
Kiitokset vastauksesta. Ensivaikutelmani piti kutinsa eli vaikutat olevan taitava sanailija (olematta lipevä) ja mukava, kohtelias ihminen.
Ymmärrän tuon vaikeuden, kun sinun ikäluokassasi monilla on huollettavassa iässä olevia lapsia ja ainakin tuntemani lapsettomat parit ovat hyvin kiinteitä ja onnellisesti yhdessä viihtyviä kyyhkyläisiä - lapsethan notkauttavat parisuhteen onnellisuutta tutkitusti ja pikkulapsiarki muodostaa riskin erolle. Tuosta myllystä eivät kaikki eroamatta selviä.
Ei, vaan mies kertoi olevansa hoikan jalkapalloilijan näköinen ja hänellä on myös yksi paidaton kuva kesäisissä grillijuhlissa. Mistään sanataituruudesta tuossa ei ole kyse. Sitä paitsi eihän paidattomilla kuvilla pitänyt saada huomiota naisilta ollenkaan?
Mistä luit, että kuva oli paidaton? Minä luin, että kuva missä näkyy kroppa eli kokovartalokuva.
Sinulla on oma uskomuksesi asiasta, se tuli selväksi.
No miksi silloin ajattelet, että joku sanataituruus ratkaisee, jos miehellä on jalkapalloilijan kroppa? Se on se ratkaiseva asia, eikä mikään biossa lukeva teksti.
Monet asiat ratkaisevat, ei vain yksi. Miellyttävä ulkonäkö on tietenkin etu, en ole sitä kiistänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kumma, joku kirjoitti että tulee vastaan vain ylipainoisia miehiä. itselle tulee tosi paljon (pääkaupunkiseudulla) eräileviä miehiä vastaan. Muutenkin kaikki universumin harrastukset, hiihto, laskettelu, laskuvarjohyppy, sukellus, melominen.. usein vielä samoilla ihmisillä.
Olen itse aktiivinen ja tykkään liikkua mutta oikein hengästyn jo pelkästään kuvista. En tiedä onko oletus että minä lähden mukaan kaikkiin vai onko vaan alkukantaista rinnan rummutusta tyyliin "minusta on vaikka mihin". Nämä miehet siis 40v molemmin puolin, itse olen vähän alle neljänkympin.
Aktiivisuus on kivaa mutta niin on sohvalla löhöilykin.
En ole deittimarkkinoilla, mutta ekstreme-harrastajat skippaisin minäkin. Ei kiinnosta jännitystä hakeva impulsiivinen tyyppi.
Harrastuksethan kertovat ihmisestä aika paljon. En ottaisi mitään urheilulajia intohimoisesti harrastavaa miestä, mutta esimerkiksi metsästys (mikä monille on täysin turn off) olisi minulle kiinnostava - jos siihen liittyisi muita itseäni kiinnostavia asioita.
Tällä palstalla olen huomannut, että miehet ilmeisesti kuvittelevat naisten kiinnostuvan sellaisista miehistä, joita miehet itse pitävät cooleina. Olkoon se sitten salimake tai riippuliitäjä. Toisaalta tuo varmaan kertoo mainitsemastasi rinnanpaukuttelusta, mutta toisaalta myös kyvyttömyydestä lukea muiden ihmisten erilaisia mieltymyksiä, erityisesti naisten. Riippuliitäjistä ja salimakeista innostuvia naisia ei niin kovin paljon ole. Monet naiset eivät pidä noita harrastuksia hohdokkaina alkuunkaan, epäilen, että enemmistö.
Parempi tietysti niin, että jo ilmoituksesta selviää, ettei mitään yhteistä ole.
Miksi niin vahvasti käytette tuota posisulkevaa metodia? Eikö kannattaisi edes tutustua, jos muuten vaikuttaa yhtään kiinnostavalta. TUossa yllä jo kirjoitin juuri vähän itsestäni ja ehkä sinun silmissäsi olisin jäänyt juuri heti pois listalta, kun harrastuspuolella on elämän aikana on harrasteisiin kuulunut mm. purjelentoa (myös taitolentona), sukellusta, moottoripyöräilyä ja muutenkin kaikenlaista, missä on vähän menoa.
Mutta tuo on ollut vain yksi puoli minussa. Minäkin suorastaan rakastan sohvalla makoilua ja tylsyyttä. Totta puhuen nyt lasten tultua mukaan (ja vähän iänkin), nuo vaarallisemmat lajit ovat jääneet lähes kokonaan, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kyllä lasten kansa pikkuautoilla leikkiminen on myös kivaa. "vauhtia" saa vielä ihan hyvin vaikka rallipelistä.
Älkää olko niin kategorisoivia! Tutustukaa ihmiseen!
sinä voit ottaa puolisoksesi sellaisen joka ei ole sinun makuusi, mutta mitään oikeutta ei sinulla ole tulla sanomaan naiselle kenelle hänen pitäisi mahdollisuus antaa.
Jaa, en tiennyt, että parin viestin vaihtaminen vaatii automaattisesti naimisiin menoa. Tarkoitin vain sanoa, että täällä (ja mitä tosiaan kavereilta olen kuullut, niin tosiaan deittiportaaleissa monella on siellä) monella on erittäin poissulkeva metodi, että ei lähde missään nimessä edes keskustelemaan. Ehdoton ei jonkun yksittäisen ominaisuuden, lähinnä harrastuksen takia.
Jokainen tekee, mitä lystää, eikä se ole minulta (ainakaan nyt) pois, mutta sanon vaan, että noin radikaaleilla poissulkemisilla nimenomaan päätyy luultavasti siihen, että ei koskaan tapaa sitä oikeasti kiinnostavaa ja itselleen sopivaa, koska elämä yllättää.
Minä annoin neuvon, mutta ei sitä tarvitse noudattaa. Mutta jos se herättää sinussa suorastaan raivoa, niin suosittelen todellakin sinua hetken miettimään, että pitäisikö pitää aikalisä ja vähän miettiä omia toimintamalleja. Ja vielä kerran: Pakko ei ole. Minuun se ei vaikuta. Se oli neuvo. Suositus
Mistä ihmeestä kaverisi tietävät miksi heille ei ole painettu sydäntä? Eivät he sitä tiedä, aivan huuhaata kirjoitat. Tuskin yksittäinen harrastaus ketään täysin pois sulkee, kyse on siitä, ettei mikään herätä kiinnostusta tai kaikki on itselle aivan mahdotonta. Kuten nyt vaikka lihaksilla kehuskelu, saliharrastus, riippuliito ja moottoripyörillä ja muskeliveneillä ajelu olisi itselleni (esimerkkinä).
Se on vain puolustusmekanismi, että haetaan vika naisesta, kun itsellä ei käy flaksi. Olkoon se sitten hiusraja, lyhyys tai riippuliito. Ja jotta tuollaisesta voisi päästä pois, pitäisi yrittää ajatella asioista vähän oman boksin ulkopuolelta. Mutta ei, näissä keskusteluissa ei kertakaikkiaan tahdota kuulla mitä naiset ajattelevat. Eikä sillä tosiaan tarkoiteta, etteikö joku nainen voisi jossain ollakin, joka tykkää ajella moottoriveneillä ja syödä proteiinipirtelöitä salilla. Pitäisi ymmärtää millaisia naisia hakee ja se edellyttäisi, että tahtoisi kuunnella naisia, jotka täällä kertovat. Useimmiten se ei palstajanttereille käy. Ei sitten millään.
Sattuneista syistä on vähäb heikosti kokemusta näistä nykyisistä deittisovelluksista, mutta taisi olla jotenkin niin, että hänen selaillessaan, todella, todella monelöa oli erikseen kirjpitettu, että "ei frisbeegolffarit". Ja sitten matcheja kait tuli aika paljon enemmän, jos sitä ei maininnut, mutta kun asia tuli esille, niin viestittely loppui kuin seinään. Joskus tätä kuitenkin porukalla ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin pahaa on.
Sinähän tässä aloit heti kauheaan puolustusreaktioon ja taitaa olla niin päin, että sinä haet syitä miehistä yleisellä tasolla.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla katkera, tai epätoivoinen. Perhe on ja ymmärrän myös hyvin, miksi nuorena miehenä flaksi kävi aika huonosti. 90 % siitö oli omaa syytä.
Kaveron osaltakaan minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään tekosyitä tai ei ole mitään duurta biasta, kun pystyn ihan hyvin objektiivisesti asiaa tarkastelemaan.
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että sitä täydellistä suhdetta ei käytännössä kenellekään tule ja se ei oikeasti edes haittaa.
Minulla kaikki suhteet ovat olleet täydellisiä ja uskon, että myös exäni ajattelevat samoin. Ne olivat kauniita rakkaustarinoita, jotka tulivat tiensä päähän luonnollisista syistä. Ja avioliittoni on myös täydellinen suhde. Siitä ei ole ollut koskaan epäselvyyttä.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin perustat moisen mielipiteen. Omaan suhdehistoriaasiko? Et vaikuta sillä tavalla yksinkertaiselta tyypiltä, että sekoittaisit täydellisyyden siihen, ettei koskaan ole vaikeaa, riitoja ja suuriakin tunteita. Sellaista täydellisyys ei ole, vaan sitä, että vaikeat asiat selvitetään ja ne syventävät suhdetta entisestään. Säröt elämässä tekevät suhteesta kypsän ja syvän.
Tämä voi olla persoonakysymys myös, sillä minulle ei ole koskaan mikään puolivillainen kelvannut. Ei myöskään miesten ja rakkauden suhteen eikä se tarkoita, että olisin virheetön ja täydellinen. Mutta minulla on aina ollut selvä visio siitä millaista elämää haluan. Vasta vanhemmiten olen huomannut, että muilla ei olekaan niin, vaan monet ajelehtivat aika paljonkin ratkaisusta toiseen. En tarkoita, että se olisi huono asia - olen vain ihan erilainen.
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.
Kyllä mulla ainakin lopahtaa mielenkiinto siinä kohtaa, kun mies paljastuu vanhemmaksi mitä on profiilissaan ilmoittanut. Olenpas kauhea nipo! En myöskään ymmärrä miksi siellä tinderissä pitää esittää niin hemmetin aktiivista, jos naisesta ei haluta muuta kuin seksiä ja max sohvaseuraa. Ilmeisesti mies etsii treenattua/hoikkaa fwb naista ja tämä on hyväksi havaittu kaava siihen.
FWB on niin hyvä diili, että sitä kannattaa yrittää saada kaikin keinoin ja pitää siitä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Eihän tästä ole kyse vaan siitä, että kaunis nainen ehkä jopa aivan oikeutetusti odottaa, että mies tuottaa hänelle hänen ulkoista tasoaan vastaavan ympäristön. Ei kauniin naisen tarvitse lähteä mihinkään ryysyrantaan. Miehen rumakin ulkonäkö voi olla etu tai ainakin sitä on heikko itseluottamus siinä mielessä, että heti kierroksessa ei ole uusi nainen.
Tässä ollaan taas uskomusosastolla, vaikkakin hauskasti kirjoitettu juttu. Ulkonäköön ripustautuminen ei nyt vain selitä pariutumista sillä tasolla kuin se usein täällä esitetään, vaan muut tekijät ovat vahvempia kuin samanlainen yhteiskuntaluokka. Siitä (toisin kuin ulkonäköön perustuvasta pariutumisesta) on myös olemassa näyttöä eli tilastotietoa.
Jotenkin itseäni aivan ällistyttää tuo väite kauniiden naisten osalta, kun olen asunut kehitysmaissa, missä monet (useimmat) erittäin kauniit ja köyhät naiset asuvat ryysyrannoissa ja veri vetää sinne väistämättä, vaikka kuinka tarjottaisiin mahdollisuuksia edetä. Tästä on ihan henkilökohtaista kokemustakin tytöstä, jota yritettiin auttaa eteenpäin. Kyse on monista asioista kuten näköalojen puutteesta, luonteesta, uskonnosta, lapsuudenperheen mallista ja myös äo:sta.
*kuten
Naiset ihastuvat niihin samoihin Tinderin pelimiehiin, jotka kierrättävät eronneita naisia kuin sukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Eihän tästä ole kyse vaan siitä, että kaunis nainen ehkä jopa aivan oikeutetusti odottaa, että mies tuottaa hänelle hänen ulkoista tasoaan vastaavan ympäristön. Ei kauniin naisen tarvitse lähteä mihinkään ryysyrantaan. Miehen rumakin ulkonäkö voi olla etu tai ainakin sitä on heikko itseluottamus siinä mielessä, että heti kierroksessa ei ole uusi nainen.
Jälkimmäistä pointtia en allekirjoittaisi.
Ensimmäisen kyllä. Jos katsoo pariutuneita 30+ naisia, niin heidän ulkonäkönsä korreloi paljon enemmän elintason kanssa kuin näiden naisten omat tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaksi tämän tekee omat vaatimukset, kun en halua perhe-elämää niin en myöskään tapaa lapsellisia naisia. Ikää on muuten 39 vuotta.
Mielestäni omista periaatteista ei kannata luopua, koska yksinkin voi elää hyvää ja täyttä elämää. Itse asiassa oman elämänkin on hyvä olla sellaisella tolalla, ettei siihen tarvita ketään tueksi/tms. Kun deittailee perheellisen ihmisen kanssa, niin siinä joutuu tahtomattaan tutustumaan sellaisiin ihmisiin, joihin ei joudu tutustumaan silloin, kun kaksi lapsetonta ihmistä tapaa toisensa. Itsellä on sama periaate, mutta jos naisella on lapset muuttaneet omilleen, niin sekin on tietysti hyvä vaihtoehto.
Mutta mieluiten toki lapsetonta kumppania toivoisin itsekin, mutta valitettavan harvassa on +40v-ikäluokassa naiset, joilla ei ole lapsia.
M44_
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miehet ovat ns. tasoa sinua korkeampia. Heille kelpaat toistaiseksi, mutta etsivät samalla parempaa.
Jos siis et ole ilkeä, mustasukkainen, ripustautuva tai muuten vain lapanen, niin tarkistaisin, että haetko koko ajan miestä, jolle sinä et enää ole saalis.
Mistäs sen tason sitten tietää? Ei ainakaan ulkonäöstä kuten täällä monesti yritetään. Puhun siis miehen tasosta. Vain pieni osa miehistä ajattelee tuolla saalis-logiikalla, suurin osa menee tunteella kuten suurin osa naisistakin. Joku säväyttää liikaa, toinen liian vähän. Siinä on enin osa jotain muuta kuin ulkonäköä, vaikken sitäkään pois sulje, koska olen pinnallinen ihminen.
Kyllä minä olen ainakin ihan läpi elämäni katsonut, että jos nainen on liian kaunis, niin minä en ole hänen tasollaan. Se on riittänyt ainakin minulla määrittämään sen, kehen naiseen teen lähempää tuttavuutta ja keneen en. Ja olen itse elänyt myös aikaa, kun ei ollut nettideittisovelluksia.
Sori, mutta tuo on huono strategia. Minulla on aika monta kaunista tuttavaa myös nuoremmissa ikäpolvissa, joiden miehet ovat tämän palstan standardein vähemmän komeita ulkoisesti. Mutta heillä ei ole huonoa itseluottamusta.
Eihän tästä ole kyse vaan siitä, että kaunis nainen ehkä jopa aivan oikeutetusti odottaa, että mies tuottaa hänelle hänen ulkoista tasoaan vastaavan ympäristön. Ei kauniin naisen tarvitse lähteä mihinkään ryysyrantaan. Miehen rumakin ulkonäkö voi olla etu tai ainakin sitä on heikko itseluottamus siinä mielessä, että heti kierroksessa ei ole uusi nainen.
Tässä ollaan taas uskomusosastolla, vaikkakin hauskasti kirjoitettu juttu. Ulkonäköön ripustautuminen ei nyt vain selitä pariutumista sillä tasolla kuin se usein täällä esitetään, vaan muut tekijät ovat vahvempia kuin samanlainen yhteiskuntaluokka. Siitä (toisin kuin ulkonäköön perustuvasta pariutumisesta) on myös olemassa näyttöä eli tilastotietoa.
Jotenkin itseäni aivan ällistyttää tuo väite kauniiden naisten osalta, kun olen asunut kehitysmaissa, missä monet (useimmat) erittäin kauniit ja köyhät naiset asuvat ryysyrannoissa ja veri vetää sinne väistämättä, vaikka kuinka tarjottaisiin mahdollisuuksia edetä. Tästä on ihan henkilökohtaista kokemustakin tytöstä, jota yritettiin auttaa eteenpäin. Kyse on monista asioista kuten näköalojen puutteesta, luonteesta, uskonnosta, lapsuudenperheen mallista ja myös äo:sta.
Kyllä se selittää.
Kun on seurannut miten omat tutut elävät, niin yksikään pariutunut kaunis ja hoikka 30+ nainen ei elä missään ryysyrannassa. Kaikilla on vähintään mukava keskiluokkainen elintaso. Oli oma ammatti sitten lääkäri, lähihoitaja, tarjoilija tai elämäntapatyötön (= puuhastelee jotain taidetta, henkisyysvalmennuksia tms joilla ei tienaa mitään).
Alue: Aihe vapaa
No sanotaan näin, että vaikea uskoa, että kellään on millään määritelmällä täydellinen suhde, sellaista missä ei olisi mitään, mitä eivät muuttaisi. Ja jos löytyy "luonnollisia syitä" päättää suhde, niin ei se silloin ole täydellinen ollut, koska siihen on mahtunut joku asia väliin, joka sen suhteen on lopettanut ja vieläpä ilmeisesti niin, ettei se ole kauheasti edes hajottanut.
Ainakin itse olisin täysin rikki jopa vuosikausia, jos olisin löytänyt täydellisen suhteen ja se loppuisi. Nuorempana olin vuosikausia rikki jo, vaikka eräs varsin epätäydellinen suhde päättyi.
Mutta tuossa yllä viittasin kieltämättä vielä vähän laajemmassa ja pinnallisemmassa mielessä. Näin sivusta seuraavana vaikuttaa tosiaan siltä, että hyvin monille deilttailijalle se ensimmäinen pikku ongelma, tai pieni toisessä ärsyttävä asia on heti syy lopettaa koko juttu. Koko ajan jutellaan 10 eri tyypin kanssa ja se 10 sakki vaihtuu koko ajan, kun "yhdeltä löytyi eriväriset sukat jalasta treffeillä", tai "sillä on tosi ärsyttävän muotoiset korvat", tai jotain muuta tyhjänpäiväistä.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että hyvin moni etsii jotain sellaista, josta ei keksimälläkään keksi mitään pahaa sanottavaa ja heti, KUN joku paljastuu joksikin muuksi, vaikka ihan pienen asian takia, niin homma loppuu ja jatketaan eteenpäin.
Asiassahan ei ole mitään väärää, jos lopulta löytää omat kriteerit täyttävän henkilön, mutta jos maassa tänä päivänä elää tyyliin miljoona ikisinkkua, niin kyllä tämä mielestäni on aidoksi ongelmaksi muotoutunut.