Ärsyttää 63-vuotias äitini joka "ei jaksa tehdä enää mitään kun on niin vanha ja raihnainen"
Äitini on minulle rakas, on ollut hyvä äiti parhaansa mukaan, lapsuutensa ei ole ollut ruusuinen, niin tavallaan ymmärrän häntä enkä päin naamaa hauku, tietenkään.
Kunhan puran nyt vaan itse mieltäni johonkin.
Meillä ei ole äidin kanssa kuin 20 vuotta ikäeroa, ja pidän häntä vielä sinänsä nuorena, ei kuuskymppinen ole mikään vanhus, tai ei ainakaan pitäisi olla. Odottaisin, että hän vielä tekisi asioita eikä heittäytyisi voivottelemaan itseään vanhaksi ja raihnaiseksi, tosin sitä hän on hokenut jo niin kauan kuin muistan. Olen itse hoitanut itseni jo ala-asteen viimeisiltä luokilta, kun muistan äitini maanneen esim aamuisin kouluunlähtiessäni vain sängyssä ja olleen yöpaidassa vielä kun tulin koulusta kotiin.
Nykyään hän ei enää oikein jaksa mitään, soittelee minulle tulisinko pesemään hänelle ikkunat tai imuroimaan tai auttamaan siivouksessa tai laskujen maksussa, kun ei osaa käyttää tietokonetta. Suuttuu, kun yritän sanoa että opettelisi itse ja alkaisi kuntoilla niin jaksaisi paremmin.
Kateellisena taas kuuntelin, kun kaverini, joka on saman ikäinen kuin minä ja jonka äiti on vanhempi kuin minun äitini, kertoi äitinsä käyneen yllätyksenä HÄNEN luonaan siivoamassa ja oli pessyt mattonsakin!
Heillä siis vielä roolit noin päin, että kaveri saa apua äidiltään. Minä olen jo pitkään ollut se, joka auttaa äitiään, ja sieltä päin ei kyllä mitään apua heru mihinkään, koska äiti "ei jaksa". Ja kyllä, pärjäänhän minä ja aion pärjätä tulevaisuudessakin, pidän kunnostani huolta ja pusken vaikka sisulla jos ei muuten, eihän mulla edes ole vaihtoehtoa. Haluan todella pystyä itse olemaan avuksi omille lapsilleni niin pitkään kuin vain mahdollista. Ja kenties vielä tuleville lapsenlapsillenikin. Ja tokihan minun pitä jaksaa auttaa äitiäni, kun tämä oikeasti vanhenee, tulee varmasti tarvitsemaan vaan entistä enemmän apua.
Ja kyllä, siis jotain masennusta lienee äidilläni, mutta mitään apua sellaiseen liittyen ei halua hankkia eikä huoli, ei ole ikinä huolinut.
No niin, kiitos jos luit, helpotti jo.
Kommentit (272)
Jäänyt vaille hoivaa lapsena. Kokeile auttaisiko yhteiset aikuisten harrastukset ja hommat enemmän? Reissua,kahvittelua yms. Jotain huomiota ja turvaa hän hakee.
Vierailija kirjoitti:
Täällä täysin vastaavanlainen tarina. Sama juttu omalla äidilläni ja ikää hänellä suurinpiirtein saman verran kuin sinun äidilläsi.
Kohtalotoveri. Miten tilanne teillä sinuun vaikuttaa, tunnistatko koskaan kokevasi samanlaisia ärtymyksen tai kateuden tunteita..?
Ap
Minä hain ja sain just uuden työn. Suunnittelem myös airbnb:tä. Ja autan tyttöriäni koko ajan. Iso piha ja talo ja kaksi koiraa.
ja todellakaan mitään hoivaa en ole saanut lapsens, päinvastoin. Lakkaa hyysäämästä laiskimusta!
t 63-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Jäänyt vaille hoivaa lapsena. Kokeile auttaisiko yhteiset aikuisten harrastukset ja hommat enemmän? Reissua,kahvittelua yms. Jotain huomiota ja turvaa hän hakee.
Varmastikin näin. Ja kyllä vietänkin hänen kanssaan aikaa viikottain, mutten enempään kyllä pysty, minulla omakin elämä, työ, lapset, harrastukset ja ystävät...
Ap
Mun 75v äiti tuntuu omaavan vauhtia, jossa en pysy itsekään mukana. Enkä ymmärrä miten hän jaksaa ajaa pitkiä matkoja autolla kesällä sukulaisissa tai juna, harrastelee kaikkea myös kodin ulkopuolella. Mua väsytti jo nuorena sellainen kiito ja tunnen että lähellä on kivempaa kuin pitkät välimatkat. Onko äidilläsi rahaa elää ja tehdä. Onko sairauksia ja lääkkeitä, kipuja tms. Onko välimatkat pitkiä. Ehkä voi auttaa häntä eri asioissa, johonkin pisteeseen saakka mitä pystyy.
Olen 65-v. monisairas ja apu, hoiva, hoitokin kelpaisi. Liikuntaesteisenä rollailen kauppaan 1.5 h ja takaisin. Ruokin ystäväni ja muualla asuvan poikani, joka imuroi kerran viikossa. Sen verran apua saan ja muuten pitää vain selvitä. On selvittävä! Ei ole aikaa itkeä, maata tai surra kuollutta ex-miestäni tai miestäni. Huolehtiminen jokapäiväisestä elämästä vie kaiken tarmon.
Äitini alkoi vanhaksi joskus 40 vuotiaana Muistan sen hokemisen "toista se oli nuorena", "ei näin vanhana enää" ym. Korosti ikää pukeutumalla kuin joku mummo.
Itse olen nyt 45 eikä puhettakaan, että olisin vanha. Olen opiskellut, vaihtanut työpaikkaa ja koen olevani nuori.
Äidin kuoleman jälkeen löytyi psykiatrian tekstejä vakavasta masennuksesta.
Kuullostaa kauhealta. Tuollainen uhriutuminen menee jo persoonallisuushäiriön puolelle.
Oma 79-vuptias, lonkkaleikattu äitini vetää kuin viimeistä päivää ja muut jäävät jälkeen. Voisi melkein verrata Aira Samuliniin energiatasoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Jäänyt vaille hoivaa lapsena. Kokeile auttaisiko yhteiset aikuisten harrastukset ja hommat enemmän? Reissua,kahvittelua yms. Jotain huomiota ja turvaa hän hakee.
Niin eikö myös ap ole jäänyt ilman hoivaa lapsena? Nyt hänen pitäisi olla äiti äidilleen? Miksi?
Äitini samanikäinen ja sillä on sairauksia mutta ei valita tyyliin koskaan. Tekee kaikenlaista pientä mitä milloinkin pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti tuntuu omaavan vauhtia, jossa en pysy itsekään mukana. Enkä ymmärrä miten hän jaksaa ajaa pitkiä matkoja autolla kesällä sukulaisissa tai juna, harrastelee kaikkea myös kodin ulkopuolella. Mua väsytti jo nuorena sellainen kiito ja tunnen että lähellä on kivempaa kuin pitkät välimatkat. Onko äidilläsi rahaa elää ja tehdä. Onko sairauksia ja lääkkeitä, kipuja tms. Onko välimatkat pitkiä. Ehkä voi auttaa häntä eri asioissa, johonkin pisteeseen saakka mitä pystyy.
Olisi ihanaa omata noin jaksava, elämäniloa ja tarmoa pursuava äiti! Ei tarvitsisi olla huolissaan ja pääsisi itse monin tavoin helpommalla... Olen sinullekin tästä kateellinen.
Äidilläni on 2-tyypin diabetes, muttei muita vaivoja. Kyllähän hän aina valittaa kuinka paikkoja särkee, mutta itse luulen sen johtuvan vaan siitä, ettei hän juurikaan liiku. Makaa sängyssä, katselee sohvalla telkkaria. Joskus sentään lähtee kävelylle, mutta sekin satunnaista.
Ap
Ap on läheisriippuvainen joka on kasvanut tyydyttämään äitinsä tarpeita.
Lopeta se. Sun vastuulla on ne omat lapsesi ja asiasi, ei terve äiti.
Vierailija kirjoitti:
Jäänyt vaille hoivaa lapsena. Kokeile auttaisiko yhteiset aikuisten harrastukset ja hommat enemmän? Reissua,kahvittelua yms. Jotain huomiota ja turvaa hän hakee.
Pahimmillaan heittäytyy täysin avuttomaksi.
sustakin tulee ehkä vanha ja raihnainen, mitenkäs suu sitten laitetaan
Minkä lapsenhoitoautomaatin luulit saavasi?
Mulla on ollut sama jo parikymppisestä lähtien, pahenee aina kun pitäisi mennä töihin.
Kaikki palvelut on eläkeläisille maksullisia.
Mitään ilmaissiivousta ei ole olemassa.
Täällä täysin vastaavanlainen tarina. Sama juttu omalla äidilläni ja ikää hänellä suurinpiirtein saman verran kuin sinun äidilläsi.