Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko talonne miehesi lapsuuskoti, esim. maalaistalo, joka on aikoinaan ollut myös anopin ja miehen sisarusten koti? Niissä tapauksissa se sisään paukkaaminen jää helposti päälle.
Asia pitää vain nostaa esiin. Todennäköisesti heidän nykyisiin koteihinsakaan ei kukaan paukkaa noin vain, mutta itse menevät ns. vanhaan kotitaloonsa kuin omaansa :(
En ole ap.
Me ostettiin lapsuudenkotini. Niitä tulijoita oli tuuppaamassa paljon. Aikuiset sisarukseni kyseli, että saahan heidän AIKUISET lapset käydä täällä, kun paikka on sentään mummola.
Vastasin, että ei saa. En pidä täällä mummomuseota. Vanhat tavaratkin on viety kaatikselle. Ja sitä paitti aikuiset sisarusten lapset osaa ihan itse soittaa minulle, ja kysyä itse, sopiiko tulla käymään. (elleivät ole jälkeenjääneitä)En aiemminkaan ole ollut näiden kanssa tekemisissä pitkän välimatkan vuoksi nimeksikään. Miksi minun pitäisi pitää ilmaista yleistä kahvilaa/vapaa-ajan viettopaikkaa suvulle?
Veli ihan raivostui, kun kysyi, onko hänen lastensa kuvat vielä hyllyssä. Ei ole vanhoja kuvia, eikä vanhoja hyllyjäkään, vaan sisustus on omia kalusteita ja sisustustavarat ml. vöhäiset kuvat mukanani tuomia.Tietäisittepä, mikä raivo purkautui, kun en suostu tekemään mieliksi. Tyyppi luuli, että vaalin täällä mummon kuvia ja tavaroita. Luuli, että asettelen hänen perheen kuvat kunniapaikalle, ja iltaisin sytytän kynttilän heidän kuviensa alttaripöydälle muistellen haikeasti häntä ja lapsiaan.
Joo. Tein päätöksen, että näitä sukulaisia en kestitse. Päätös on pitänyt jo lähemmäs 10 vuotta. Aiemminkin kyläily oli yksipuolista.Toivottavasti ilmoitit veljelle et aiot tyhjentää pois kaikki vanhan, eli mikäli hän haluaa jotain muistoa/omat kuvat itselleen, tulee ja hakee pois. Ikävä yllätys jos muistot on viety salaa kaatikselle. Toisia voi ajatella, se on kohteliasta ja säilyy välit.
Tuo lapsuudenkotinsa kaatopaikalle tyhjentänyt oli lähinnä kostamassa ilmeisen nihkeitä välejä sisaruksiinsa. Toivottavasti oli kertonut, että tavarat voi hakea tarvittaessa pois ennen kaatopaikalle vientiä.
Aloita joku verkkokurssi, ihan sama teetkö sen oikeasti, mutta kerro siitä sukulaisille. Kun tulevat käymään oletkin juuri kaivamassa läppäriä esiin. Syvennyt sen ääreen (vaikka lukemaan aihe vapaata), ja kun joku puhuu et ensiksi kuule että mitä sanoi, kun olit niin keskittynyt. Jos joku kysyy kahvia, sanot että olet juonut oman kiintiön täyteen tai vähentänyt kahvin juontia. Tarjoa jotain pahaa teetä :D
Pointti on aiheuttaa epämukava olo, eikä todellakaan seurustella. Ja tietenkin kotivaatteet päälle, se nyt on heidän häpensä jossa sulla on vaikka unishortsit ja t paita päällä. Mitä vaan tykkään käyttää eikå tod rintaliivejä kuka niitä kotonaan jaksaa.
Niin kuin naisten kanssa aina, mihin sukulaiset on häiriöksi ja mutta omat ei vaikka olisi kylässä vähän väliä ja siellä myös pitää käydä vähän väliä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko talonne miehesi lapsuuskoti, esim. maalaistalo, joka on aikoinaan ollut myös anopin ja miehen sisarusten koti? Niissä tapauksissa se sisään paukkaaminen jää helposti päälle.
Asia pitää vain nostaa esiin. Todennäköisesti heidän nykyisiin koteihinsakaan ei kukaan paukkaa noin vain, mutta itse menevät ns. vanhaan kotitaloonsa kuin omaansa :(
En ole ap.
Me ostettiin lapsuudenkotini. Niitä tulijoita oli tuuppaamassa paljon. Aikuiset sisarukseni kyseli, että saahan heidän AIKUISET lapset käydä täällä, kun paikka on sentään mummola.
Vastasin, että ei saa. En pidä täällä mummomuseota. Vanhat tavaratkin on viety kaatikselle. Ja sitä paitti aikuiset sisarusten lapset osaa ihan itse soittaa minulle, ja kysyä itse, sopiiko tulla käymään. (elleivät ole jälkeenjääneitä)En aiemminkaan ole ollut näiden kanssa tekemisissä pitkän välimatkan vuoksi nimeksikään. Miksi minun pitäisi pitää ilmaista yleistä kahvilaa/vapaa-ajan viettopaikkaa suvulle?
Veli ihan raivostui, kun kysyi, onko hänen lastensa kuvat vielä hyllyssä. Ei ole vanhoja kuvia, eikä vanhoja hyllyjäkään, vaan sisustus on omia kalusteita ja sisustustavarat ml. vöhäiset kuvat mukanani tuomia.Tietäisittepä, mikä raivo purkautui, kun en suostu tekemään mieliksi. Tyyppi luuli, että vaalin täällä mummon kuvia ja tavaroita. Luuli, että asettelen hänen perheen kuvat kunniapaikalle, ja iltaisin sytytän kynttilän heidän kuviensa alttaripöydälle muistellen haikeasti häntä ja lapsiaan.
Joo. Tein päätöksen, että näitä sukulaisia en kestitse. Päätös on pitänyt jo lähemmäs 10 vuotta. Aiemminkin kyläily oli yksipuolista.Toivottavasti ilmoitit veljelle et aiot tyhjentää pois kaikki vanhan, eli mikäli hän haluaa jotain muistoa/omat kuvat itselleen, tulee ja hakee pois. Ikävä yllätys jos muistot on viety salaa kaatikselle. Toisia voi ajatella, se on kohteliasta ja säilyy välit.
Tuo lapsuudenkotinsa kaatopaikalle tyhjentänyt oli lähinnä kostamassa ilmeisen nihkeitä välejä sisaruksiinsa. Toivottavasti oli kertonut, että tavarat voi hakea tarvittaessa pois ennen kaatopaikalle vientiä.
Ostin paikan rojuineen päivineen. Sitä ennen kaikilla sisaruksilla oli 3 vuotta aikaa hakea mieleisensä tavarat täältä pois,kun talo oli myymätön ja asumaton. Mitään salaista kaatikselle viemisiä ei ollut, vaan sisustuksen uusimiseen meni tähän muutettuani kaikkiaan viisi vuotta. Eli yhteensä 3+5 on kaikkiaan 8 vuotta. Mikä velvollisuus mun on säilyttää iänvanhoja lastulevyisiä halpis hyllyjä sun muuta roinaa? Kaikki tiesi, että sisustus uusiutuu vähän kerrallaan.
Mun koti, mun sisustus, mun säännöt.
Osa numero 234 543 234 akka vinkuu kun asiat ei mene niin kuin hän suunnittelee ja haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen suku ravaa mökillä ja minusta se on OK, itse en mökkeile. Se ottaa päähän, että etätöiden ansiosta mies voi nyt olla mökillä huhtikuusta lokakuulle käymättä välillä lainkaan kotona. Hän ei edes pidä sitä ongelmana, selittää vain, että "kun sä et tykkää siitä, että perhe käy kylässä, niin täähän on optimiratkaisu meille". Niin varmaan onkin, kun minä pyöritän kotia ja perhettä yksin 20 km päässä vain siksi, että mies saa olla sukunsa ja kaverieden kanssa niin paljon kuin ikinä haluaa.
Olen uhannut lähteä lasten kanssa ja mies kysyy, että missä muualla saan asua isossa kämpässä ilmaiseksi.
Sun mies on jo hylännyt sinut ja lapset. Olisi ihan oikein miehelles, että pakkaat tavarat kaikessa hiljaisuudessa. Hanki se asunto sinulle ja lapsillesi. Sitten vaan muuttoauto ja muuttomiehet hoitamaan muutto. Ammattilaisilla ei kauan nokka tuhise muuttohommassa. Helppoa kuin heinänteko. Suosittelen.
Meilläkin muutto oli niin ihanan kevyttä, kun vaan pakkasin tavarat muuttofirmalta ostamiini kestäviin pahvilaatikoihin ja merkkasin oranssilla teipillä ne irtotavarat, jotka lähtee myös mukaan. Sitten vaan uuden kodin avain muuttajille kouraan, ja itse menet vaikka lasten kanssa syömään pitkän kaavan mukaan hienoon ravintolaan uuden alun kunniaksi.
Vielä ihanamman kevyttä se on, jos sattuu olla avioehto ja mies on maksanut kaiken. Täyttelet tukipaperit, hommaat kunnan vuokrakämpän ja reippaasti kädet heiluen uuteen elämään lapset jonossa perässä.
Keskustelun kaltaisissa perheissä avioehto onkin yleensä ollut appivanhempien tai/ja miehen sisarusten idea ja vaatimus. Jonka mies on tottakai vienyt toteutukseen, koska omat rakkaat ovat sitä vastineet. Ettei kotitalo mene muukalaiselle. Eikö mikään muukaan. Kun ne kuitenkin eroaa vielä.
Äidin luona käydessä laitan oven lukkoon myös päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin naisten kanssa aina, mihin sukulaiset on häiriöksi ja mutta omat ei vaikka olisi kylässä vähän väliä ja siellä myös pitää käydä vähän väliä
Juupa juu, ttu mitä yleistystä. Ihan samaa yleistystä kuin sekin, ettei äidit ja pojat osaa katkaista sitä napanuoraansa ja äiti luulee omistavansa poikansa ja miniän kodin ja kuvittelee, että siellä on avoimet ovet 24/7.
Täytyy sanoa, että meillä miehen kanssa on kummallakin hyvät ja normaalit välit sukulaisiimme. Sukulaiset käyvät kutsuttuina kylässä ja vähintään ilmoittavat tulostaan etukäteen. Oli sitten kumman sukulaisia tahansa. Mekään emme paukkaa toisten koteihin ilmoittamatta häiriköimään.
Vierailija kirjoitti:
Sun tekis mieli pikkareilla tehdä ruokaa.. No tee! Söpöt rintsikat ja stringit kun miehesi veli ja äiti tulee kylään, niin eiköhän miehesikin reagoi sopimaan kyläilyaikoja.
Viel suurempi teho, jos appi on mukana. Ja miehen sisko miehensä kanssa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mun arvata... miehesi on Pohjois-Karjalasta. Niillä on joku ihme pakko tunkea koko ajan sukunsa ja perheensä pariin. Jos olet muualta päin Suomea kotoisin ja tuo tapa on sinulle vieras, aina mahdollisuus on hyväksyä se tai erota.
Tämä keskustelu on kyllä avannut silmiä. Parikymmentä vuotta sitten Pohjois-Karjalasta lähteneenä luulin, että tällainen kyläilykulttuuri on vain nyt vuosien aikana jäänyt pois kaikkialla Suomessa. Se onkin sitten ollut normi vain idässä.
On toiminnassa myös pohjois-pohjanmaalla. Tai nuoremmat ihmiset nähtävästi ovat hylänneet tyylin kun appiukko aina marisee, kun ennen vain mentiin kylään ja nyt ei kukaan käy. Ja hän siis itse tulee milloin sattuu kylään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä on täällä jo ollutkin, mutta: kyläile takaisin. Beat them at their own game niin sanotusti. Raivaa kalenterista jokainen ilta tyhjäksi kuukauden edestä ja suunnittele kyläkalenteri, missä käyt joka päivä jonkun sukulaisen luona kylässä - vaikka kahdessakin paikassa samana iltana.
Maanantaina anoppilaan klo 17.00 ja klo 17.30 toteat, että pitääkin lähteä, kun pitää miehen veljen luona poiketa vielä kotimatkalla. Veljen luokse klo 18.00 ja kahvikupin jälkeen toteat, että pitääkin tästä lähteä, kun on pyykit koneessa.
Tiistaina miehen serkulle klo 17.30 ja klo 18.00 huikkaat ovelta, että oli mukava nähdä ja pitääkin jo joutaa anoppilaan, kun lupasit olla siellä 18.15 nostamassa kukkaruukkua varaston ovelle. 18.45 halaat anoppia, että olipa kiva nähdä ja tulet taas huomenna, niin juodaan ne kahvit sitten, kun tänään pitää Mirka-Petteri hakea treeneistä.
Keskiviikkona kahvittelet kaikessa rauhassa anopin luona 17-18.30 ja kerrot lähtiessäsi poikkeavasi miehen tädin luona vielä hakemassa viinimarjoja. 18.45-19.00 kiittelet tätiä viinimarjoista ja lupaat tulla kahveelle sitten paremmalla ajalla.
Torstaina pelmahdat miehen veljen luokse ruoka-aikaan ja syöt vatsan täyteen. Kiittelet pöydän antimista ja kurvaat anopille kahville ja pullasiivulle. Istuisit mielelläsi koko illan, mutta tällä kertaa pitää selvitä kotiin puolen tunnin reissulla, kun kotona on vielä se rikkaruohotyömaa odottamassa, jota on pakko edistää tänään kun on kerrankin poutasää.
Perjantaina päivität someen aamusta asti hehkutusta tulevasta treffi-illasta, kun lähdette miehen kanssa ihan isolle kirkolle kahdestaan taksikyydillä. Todellisuudessa sammutatte valot ja laitatte ovet lukkoon ja illalla klo 20.00 postailet Facebookiin vanhoja valokuvia ruokalautasista.
Tätä kaavaa toistat neljä viikkoa viikko kerrallaan vierailujen määrää harventaen. Ihmiset eivät tule teille, kun näkevät teitä yli omien tarpeidensa omissa kodeissaan - joissa pääset itse päättämään vierailun keston - ja nekin jotka kylään yrittävät, tottuvat kuukauden aikana, että turha tulla etukäteen soittamatta, kun ette ole taaskaan kotona.
Ole hyvä, lasku tulee perässä.
Tässä on vaarana se, että kyläpaikoissa vain tykätään ja innostutaan kahta kauheammin itsekin tulemaan kylään sitten taas, kun olet kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko asuntonne lukko epäkunnossa, kun muutitte sisään? Mikä paikkakunta on kyseessä, kun siellä ei ole lukkoseppiä?
Idiootti.
Jos asuu maalla, varsinkin kesäisin ollaan koko ajan ulkona. Ei sitä kotia sitten koko ajan lukita.
Miksi? Olen asunut koko ikäni maalla opiskeluvuosia lukuunottamatta ja en ole ulkona muuta kuin silloin kun on pakko mennä jonnekin. Miksi ihmeessä olisin ulkona kun voin olla sisällä? Ja jos teen jotain työtä ulkona niin kyllä pistän oven lukkoon siksi aikaa.
Sinulla ei ole lapsia joiden kanssa olisit omassa pihassa? Tai kitke ulko-oven vieressä olevia istutuksia?
Vierailija kirjoitti:
Meillä Itä-Suomessa on ihan normaalia, että tullaan ja mennään kylään ilmoittamatta. Appivanhemmat ja etenkin appiukko käy kylässä useamman kerran viikossa, vaikka mies ei ole kotona, mutta tulee katsomaan lapsenlapsia ja minä saan samalla aikuistakin seuraa. On eläkkeellä, joten on aikaa tupsahdella kylään ja molemmat isovanhemmat asuu muutenkin niin lähellä, että vaikka en olisi kotona, niin ei haittaa puolen kilometrin matkalla. (Ja just soikin ovikello parahiksi :D)
Omilla vanhemmilla kyläilen itse, jos äitini tulee tänne, kysyy yleensä ensin olenko kotona.
Veljeni puolisoineen tuli ennen kylään aina vain tupsahtaen, mutta nyt kun on lapsia, kysyvät ensin että mihin aikaan saa tulla etteivät häiritse päiväunia. Heille silloin tarkistan, onko kotona jotain tarjottavaa ja jos ei ole, pyydän tuomaan.
Omien isovanhempien ja sittemmin samassa asunnossa asuvan setäni luo ollaan aina vaan tupsahdettu kylään. Sedän puolisolla on aina talossa vähintään pannaritarpeet ja/tai jäätelöä + kahvit. Ei lapsia samassa taloudessa, eläkkeellä/työttömänä, joten voivat "passata" halutessaan. Olen ottanut mallia ja kotona on 90% ajasta myös pannaritarpeet, jos joku tulee kylään.
Muut sukulaiset soittaa ensin ollaanko kotona, että tullaan siinä 30-60min päästä. He tuovat tarjottavia mukanaan, tai sitten en tarjoa mitään, jos ei ole. Kahvit saa vaikka ei kakkua olisi.
Tuppaa vain käymään epöterveelliseksi, jos joka päivä pitää syödä pullat, leivokset, pannarit, jäätelöt.. Ehkä kaksikin kertaa. Lihomaan pääsee, tai ainakin piilorasvoittumaan elimet. Voisko sitä välillä juoda vain kahvit tai mehut, tai olla syömättä mitään? Syksyllä tarjoaa omenapuusta pari omppua, kesällä vähän mansikoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on myrkyllisiä miniöitäkin ja senhän me kaikki tiedämme. Äärimmäisen mustasukkaisia miehensä lapsuusperheelle ja samalla pilaavat kaikkien välit. On näitä nähty.
Lopulta mieskin kyllästyy määräilevään vaimoonsa ja sillat menee poikki.
Suksi sinä myrkkyhöpisijä hittoon, kukaan ei ole sontapuheistasi kiinnostunut.
Nykynaiset ovat varsinaisia käärmeitä pitkine rakennekynsineen. Neuvolassa ei osata palvella heidän prinssejään ja prisessoitaan. Joku tollo hoitaja sanoo tyttö tai poika. Tarhoissa huonoja hoitajia, puhumattakaan koulusta opettajineen.
Suku voi olla iso voimavara kaikessa, mutta osalle näistä naisista ei mikään kelpaa.
t. onnellinen anoppi ja mummi
Millä tavoin yllätyspiipahtelut ovat voimavara? Anoppi voimaantuu?
Varmaan juuri näin. Muut sukulaiset kertoivat, että on niin ihanaa kun mummo on niin onnellinen ja reipas kun käy vauvaa"hoitamassa". Jep. 4 kertaa viikossa anopin näkemistä ei voimaannuttanut tai tehnyt minua onnelliseksi.
Minun luo ei tulla kylään kutsumatta. Minulla on ovikellokin pois päältä enkä avaa ovea ellei ole etukäteen sovittu että kyläillään. Ihan jo varovaisuudenkin vuoksi. Olen tämän kertonut eikä kukaan ole loukkaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mun arvata... miehesi on Pohjois-Karjalasta. Niillä on joku ihme pakko tunkea koko ajan sukunsa ja perheensä pariin. Jos olet muualta päin Suomea kotoisin ja tuo tapa on sinulle vieras, aina mahdollisuus on hyväksyä se tai erota.
Tämä keskustelu on kyllä avannut silmiä. Parikymmentä vuotta sitten Pohjois-Karjalasta lähteneenä luulin, että tällainen kyläilykulttuuri on vain nyt vuosien aikana jäänyt pois kaikkialla Suomessa. Se onkin sitten ollut normi vain idässä.
Kuule, kyllä se vapaampi kyläily on edelleen voimassa maaseudulla.
Tämä palsta on vain täynnä mt-naisia, jotka inhoaa elämää kaikkinensa.
Vieraita ei saa käydä, se on kauhistuksen huippu elämässä. Itsekään ei käydä missään, vaan kyyristellään kotona, vetämässä sätkää ja siideriä, maataan ja toljetetaan Salattuja elämiä ja haukutaan pääministeria somessa.
Normaalit ihmiset suhtautuvat normaalisti vieraisiin.
Ja eihän toisen puolison sukulaiset edes vieraita ole.
Maalla usein pistäydytään toisen pihassa ja tuvassa.
Eikä odoteta mitään tarjoiluja, kunhan poristaan hetki. Se on tavanomaista.
Se se vasta mukavaa onkin, kun sunnuntain päiväkahville tulee yllättäen joku sukulainen, muutaman kymmenen kilometrin päästä
Silloin on kahvileipääkin tarjolla, kun leiponut vkonlopuksi. Ainakin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Minun luo ei tulla kylään kutsumatta. Minulla on ovikellokin pois päältä enkä avaa ovea ellei ole etukäteen sovittu että kyläillään. Ihan jo varovaisuudenkin vuoksi. Olen tämän kertonut eikä kukaan ole loukkaantunut.
Olet henkisesti sairas. Hae apua.
Pelkäät ihmisiä, elät tynnyrissä.
Kyllä alkaisin ns. sikailemaan vieraille. Jättäisin tiskit tiskaamati, kodin hoitamatta ja ruoat ostamatta. Jos joku kommentoisi siisteyttä tai tarjoilun puutetta, vastaisin, että "niin, onhan se, täällä kun elää puoli kylää kuin kotonaan, niin odottelen tässä koska rupiavat siivoamaan ja laittamaan ruokaa, minähän olen tässä vaan vieras." En laittaisi vessapaperiakaan vessaan enkä käsipyyhettä. Saattaisin jopa laittaa valot kiinni ja todeta, että nyt menen nukkumaan, on migreeni, olkaapa räpsimättä niitä valoja.
Mun exmies on Pohjois-Karjalasta. Kyläluutia koko suku, mikään määrä kyläilyä ei heille riitä. Kun erottiin, ex ei enää ole itse kutsunut vieraita eikä pysty omien sukulaistensa luona käymään ilman minua. Suku oli hänelle rakkain ja aina omaa perhettä tärkeämpi, mutta nyt on yksin jatkuvasti. En tajua.
Tämä keskustelu on kyllä avannut silmiä. Parikymmentä vuotta sitten Pohjois-Karjalasta lähteneenä luulin, että tällainen kyläilykulttuuri on vain nyt vuosien aikana jäänyt pois kaikkialla Suomessa. Se onkin sitten ollut normi vain idässä.