Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Perusmeininkiä maaseudulla.
Eikä siinä kaikki, että appikset tuli ja meni miten huvittaa, myös kaupunkilaiset kaverit piti meidän kotia avointen ovien majatalona. Tultiin lyhyellä varoitusajalla ja jäätiin koko viikonlopuksi. Tai "ohimennen" poikettiin ilmoittamatta. Aina oletuksena se, että eipä meillä täällä maalla kiireitä ole, makoillaan jouten ja aina valmiina seurustelemaan ja viihdyttämään ja majoittamaan vieraita.
Olen tästä oikeastaan kiitollinen koronalle, koska ensin meni vuosi, että kukaan ei edes yrittänyt kylään, sitten alkoivat kysyä lupaa tulla. Toinen vuosi meni niin, ettei juuri kukaan käynyt. Tuon jälkeen tilanne on rauhoittunut ja harvoin kukaan enää tulee ilmoittamatta ja yövierailut on lähes kokonaan loppuneet. 🙏
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi harrasti tuota, kun muutin mieheni luo. Saattoi ilmestyä ison maton kanssa ja ilmoittu, että tämä on teidän olohuoneeseen. Ihan piti meidän kotia omansa jatkeena. Anoppi haukkui kaiken mitä sisustin, ikinä ei ollut riittävän siistiä, joka oli vain minun syyni. Koska eihän miehet siivoa! Anoppi itse asuu sikalassa. Ruokaa ei olisi saanut laittaa, kun eineksiäkin on saatavana. Ihan kaikki mun olemisessa ja tekemisessä oli väärin.
Mä kyllästyin tähän melko nopeasti. Mies yritti selittää, että äitinsä vaan haluaa tutustua ja ihan vaan hyvällä tarkoituksella alisti mua kynnysmatoksi. Kun sanoin, että ihan tykkäisin että eukko ei ihan joka päivä kävisi, anoppi kiekui ylimielisesti, että ei tästä hänelle mitään vaivaa. No, ongelma ei ole anopin vaivannäkö vaan se, että mä en halua nähdä anoppia joka päivä. En edes joka viikko.
No, anoppi ei lopettanut, vaikka sanoin mitä. Edes paljon hehkutettu ovien lukitse
Huolikiusaaminen on tätä rajattomien ihmisten käytöstä. Samat tyypit usein muillakin tavalla vahingollisia ja ongelmallisia. En ole eläissäni nähnyt tai kokenut, että sanaa "huoli" oltaisiin käytetty muussa tarkoituksessa kuin itsekkäässä oman edun tai halun saavuttamisessa.
Sanalla on olevinaan jotenkin välittävä klangi, mutta tunne taustalla ei ole välittävä vaan alentava ja holhoava. Sitten kun sitä käytetään näin "sinun täytyy toimia niin kuin minä sanon tai aloitan huolikiusaus-juoruilu-kampanjan" niin viimeinenkin järjen hiven sanasta katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Perusmeininkiä maaseudulla.
Eikä siinä kaikki, että appikset tuli ja meni miten huvittaa, myös kaupunkilaiset kaverit piti meidän kotia avointen ovien majatalona. Tultiin lyhyellä varoitusajalla ja jäätiin koko viikonlopuksi. Tai "ohimennen" poikettiin ilmoittamatta. Aina oletuksena se, että eipä meillä täällä maalla kiireitä ole, makoillaan jouten ja aina valmiina seurustelemaan ja viihdyttämään ja majoittamaan vieraita.
Samanlainen asenne on todella pinttynyt mun sukulaisten päähän. Että olisivat milloin vaan meille tervetulleita. Ei sitten ymmärretä, että yksipuolinen kyläily ei käy. Kun ei ne ole kutsuneet omaan kotiinsa vuorostaan, niin ei minua kiinnosta pitää seuraa ja kustantaa tarjoiluja heille.
Mietin, että mikä saa näitä tyyppejä kuvittelemaan, että olisivat mieluisaa seuraa ja haluttuja / toivottuja kotiini
"Huolikiusaaminen on tätä rajattomien ihmisten käytöstä. Samat tyypit usein muillakin tavalla vahingollisia ja ongelmallisia. En ole eläissäni nähnyt tai kokenut, että sanaa "huoli" oltaisiin käytetty muussa tarkoituksessa kuin itsekkäässä oman edun tai halun saavuttamisessa.
Sanalla on olevinaan jotenkin välittävä klangi, mutta tunne taustalla ei ole välittävä vaan alentava ja holhoava. Sitten kun sitä käytetään näin "sinun täytyy toimia niin kuin minä sanon tai aloitan huolikiusaus-juoruilu-kampanjan" niin viimeinenkin järjen hiven sanasta katoaa."
Osuit naulan kantaan.
Tuore tapaus on, kun itsensä kutsuja vihjaili juuri tuohon tyyliin, jotta taipuisin hänen tahtoonsa tulla kyläilemään meille kun hän haluaa.
Sanoinkin hänelle, että yrität manipuloida, jotta taipuisin sun tahtoosi. Samoin sitten perään, että en kutsu sinua meille. En pidä manipuloimisestasi ja asenteistasi ja siitä, että haluat , että kaikki toimii kuten itse toimit .
Kyllä taas on ollut järki päässä mulla onneksi kun poika kutsui pariksi päiväksi kun aina yksin olet. Kieltäydyin ja sanoin etten haitaksi tule kun töissä käytte ja en jaksa mitään enää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Olipa pitkä aloitus ja ketju, en jaksanut kokonaan lukea. Ainakin maaseudulla ja esim. pohjanmaalla on normaalia. Vanhempien sukulaisten on vaikea uskoa, että nuori pari on päiväunilla, joten sano suoraan vaan. että olitte panemassa ja käynti vähän häiritsee. Jos oikeasti häiritsee, laita ovi lukkoon ja päästä sisään vain kenet haluat. Jos kesäaikana olette pihalla, ei tarvitse kutsua sisään, ja voi antaa vaikka haravan käteen. Jos olet laittamassa ruokaa, ei tarvitse kesken laittaa kahvia, eikä kutsua syömään, joe ei ole etukäteen sovittu. Sukulaiset ovat mukavia, yritä vain hyödyntää heitä apuna ja hyvä, kun pidät edesnuo pikkuhousut jalassa kun keittelet makaronia. Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan. Älä missään tapauksessa aloita mitään riitaa etenkään appivanhempien kanssa.. Olen kyllä itsekin tehnyt niin, että kun näin vanhempieni auton tulevan pihaan, menin portaille tak
Ja rakkaat vanhemmat sanovat, että ei se haittaa, käy rauhassa vaan, me täällä odotellaan ja keitetään sillä aikaa kahvit.
Vierailija kirjoitti:
Been there, done that.
Meillä ei auttanut edes se, että oltiin jossain 100km säteellä. Puoliso vastaili tunnollisesti puhelimeen, ja kertoi missä ollaan. Vaikka matkaa olisi tosiaan ollut se 100km, appivanhemmat ajeli sinne päin ja tulivat rannalle/kahvilaan/laavulle. Kun joskus olisi ollut ihan jees olla vain perheellä.
Jossain kohden appiksia ja muuta lähisukua alkoi harmittaa, kun olivat tulossa meille, kukaan ei vastannut puhelimeen (puhelin tarkoituksella äänettömällä, autossa tai kotona) ja ovet toki lukossa. Alkoi sitten vähitellen kirkastua pitkien turhien ajojen jälkeen, että jospa tosiaan kysyisi, onko porukka kotona ja voiko tulla.
Oma lukunsa on loukkaantujat, jotka siis lomailevat kotipaikkakunnaltaan ja vetävät herneen nenäänsä, kun ovi ei olekaan heille aina auki. Ollaan kyllä koetettu sanoa että meillä tässä usein normiarki pyörii, vaikka Pirkko-täti onkin lomalla, ja ei vain aina kerkeä etenkää
Hyvä kirjoitus sinulta. Mun veli ilmoitteli yks kantaan, että älä ihmettele jos tuun kesällä sinne teille. Minä sanoin sukulaiselleni, että en minä täällä kieli pitkällä istuskele odottelemassa, että milloin herra Helsingin herra suvaitsee saapua matalaan majaani. Sanoin myös, että sopimatta ei saa tulla.
Veljen nikottelu on jatkunut vuosia tästä rajojen vetämisen johdosta. Yritti tämmöisestä kulmasta sitten tunkea täysihoitoon, että hän lähtee hillajängille tännepäin, että tulee sitten meille.
Edelleenkään en pidä majoituspalvelua enkä ilmaista ravintolaa hänelle.
Kerroin hänelle, missä tuollaisia palveluja saa. Siinä on vaan se puoli, että ne maksaa rahaa. Tyyppi on harrastanut ilmoittamatta tunkeilua ja omalla ilmoituksella yöpymään jäämistä rasittavuuksiin asti.
Lisään tuohon edelliseen tekstiini vielä sen, että veli ei ole koskaan elämässään käynyt marjastamassa. Tää hillajängille meno oli niin läpinäkyvä vale kuin olla ja voi. Huono tekosyy.
Selkävaivainen eläkkeellä oleva ukko hillajängille? Sallikaa mun nauraa.
Luuli , että sanon, että tottakai sinä tulet meille täysihoitoon kuin noin tärkeä asia sinulla on tehtävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusmeininkiä maaseudulla.
Eikä siinä kaikki, että appikset tuli ja meni miten huvittaa, myös kaupunkilaiset kaverit piti meidän kotia avointen ovien majatalona. Tultiin lyhyellä varoitusajalla ja jäätiin koko viikonlopuksi. Tai "ohimennen" poikettiin ilmoittamatta. Aina oletuksena se, että eipä meillä täällä maalla kiireitä ole, makoillaan jouten ja aina valmiina seurustelemaan ja viihdyttämään ja majoittamaan vieraita.
Samanlainen asenne on todella pinttynyt mun sukulaisten päähän. Että olisivat milloin vaan meille tervetulleita. Ei sitten ymmärretä, että yksipuolinen kyläily ei käy. Kun ei ne ole kutsuneet omaan kotiinsa vuorostaan, niin ei minua kiinnosta pitää seuraa ja kustantaa tarjoiluja heille.
Mietin, että mikä saa näitä tyyppejä kuvittelemaan, että olisivat mieluisaa seuraa
Se kun sinä vaan hymyilet ja suostut kaikkeen ja miellytät mieluummin tuntemattomia kuin itseäsi!
"Se kun sinä vaan hymyilet ja suostut kaikkeen ja miellytät mieluummin tuntemattomia kuin itseäsi!"
Niin tuohon olen pannut stopin. Tuohon muiden halun mukaiseen hollituvan pitoon.
Tästä syystä nämä kaksi pahinta tunkeilijaa, itse itsensä meille kutsujaa yrittävät käyttää manipulointitaitojaan minuun, jotta alkaisin pitämään avoimia ovia heille kun ne haluu hengailupaikan ja vapaa-ajanviettopaikan seuranpitopalveluineen minulta. Manipuloinnin tavoitteena on saada minut tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että en ota meille kyläilemään näitä itseänsä täynnä olevia ahdasmielisiä papparaisia.
Tekevät itsestään tuolla tavalla painostamalla aina vain vastenmielisempiä.
Ne ajat eivät koskaan palaa. Ne ajat, jolloin kotiani pidettiin täysihoitolana majoituksineen ja ruokapalveluineen.
Nehän ei ole terveitä päästään, jotka painostamalla ja manipuloimalla yrittävät saada tahtonsa läpi eli luvan tulla kylään, vaikka ei kutsuta. Yrittävät saada omatunnon kolkuttamaan ja myöntymään tunkeiluun.
Tuossa tilanteessa se kyläilijöiden vastaanottaminen, heille seuranpitäminen ja kestitseminen ei ole enää vapaaehtoista, vaan pakotettua.
Epäterve asetelma.
Anoppi ja appi tuli aina ilmoittamatta kylään. Ja yleensä olin juuri silloin tekemässä jotain mm. leipomassa, nukkumassa, tai tiskaamassa. Ja silloin jos ei satuttu olemaan kotona niin toinen niistä suuttui joka kerran.
Varsinkin huoli muiden ihmisten kautta on kyseenalaista. Ilman etä kertaakaan on edes puhuttu kyseisen henkilön kanssa huolista. Tai entäs joku sanaton myötätunto kampanja, seuraamineen ja maalittamisinern Taustalla pyörii vielä niiden huolien tahallinen lisääminen? Sabotoimiset ja rikokset!
Voi että on huoli! Huolehdimme urakalla. Yleensä jos apu ei tunnu avulla niin se ei kyllä ole sitä.
Asuttiin hetki maalla, äitini lapsuudenkodissa, oli vielä korona-aika.
Jatkuvasti tuli äitini sukulaisia kylään, aluksi vaan pihalle. Äkkiä tajusin tässähän on ilmainen käsipari ja saatiin vaikka mitä pihatöitä tehtyä. Heillä oli sellainen tapa. Tietty meitä odotettiin vastavuoroisesti auttamaan ja kyläilemään, mutta oli niin paljon itsellä työtä talon suhteen.
Siinä puhuin monelle puun rungoista, jotka pitäis kaivaa maasta. Yhtenä päivänä pihalle tuli joku mies ja sitten kertoi muten homma tehdään.
Seuraavana päivänä sitten tuli jonkun kaivurin kanssa ja nostettiin ne irti maasta. Palkaksi otti ne rungot ja kossupullon.
Tai kysyin tietääkö joku onko jossain maalaustelineitä, talo pitää maalata. Meni pari pv ja joku tuli pihalle. Mittaili siinä aikansa ja sanoi kesäteattelila on. Näytökset peruutettu koronsn vuoksi. Sovittiin vuokraksi käy ikivanhat kodinkoneet ja 2 sohvaa
Kun myytiin talo, hakivat koneet, sohvat ja telineet pois.
Maassa maan tavalla, koskee myös paikkakuntia.
Seuraavan kerran, kun joku paukkaa käymään, keksit itsellesi menon (etukäteen, ettet nikottele), lähdet myös jonnekin ja sanot, että nyt ei vierailu käy ja jatkossa kannattaa ilmoitella etukäteen, niin osaan varautua tuloosi.
Tuo on ylirasittava tilanne.
Meille ehdotettiin muuttamista puolisoni synnyinkotitaloon vuosia sitten. Siellä lähistöllä asuu sitä sukua. No kieltäydyin jyrkästi.
Meillä olisi sama tilanne käsillä, jos sinne olisimme muuttaneet.
Muutettiin sitten muutaman sadan kissan päähän siitä paikkakunnasta. Niin jopas ne sukulaiset pukkasi tännekin kutsumatta.
Tein puolisolleni selväksi, että jatkossa ylläripyllärikyläilyt ei käy. Ei mua kiinnosta hoidella ylläpitoa minulle ventovieraille porukoille vuorokausitolkulla.