Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
En oikein osaa kuvitella lähteväni suoraan töistä jonkun luo kyläilemään koko illaksi, väsy ja nälkä tulisi.
Ehkä apn kyläilijät ovat harjaantuneet eivätkä nukahda sohvalle työstä väsyneinä. Tai ehkä ovat ammattikyläilijöitä? Mielenkiintoista.
Verhot ikkunoihin ja ovi lukkoon.
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa kuvitella lähteväni suoraan töistä jonkun luo kyläilemään koko illaksi, väsy ja nälkä tulisi.
Ehkä apn kyläilijät ovat harjaantuneet eivätkä nukahda sohvalle työstä väsyneinä. Tai ehkä ovat ammattikyläilijöitä? Mielenkiintoista.
Juu, en todellakaan myöskään. Enkä ikinä mene toisten koteihin ilmoittamatta enkä halua tavata sukulaisia edes joka viikko, saati päivittäin 😂 ap:n miehen sukulaiset on jotain ihan pimeitä. Kannattaa olla varovainen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä on täällä jo ollutkin, mutta: kyläile takaisin. Beat them at their own game niin sanotusti. Raivaa kalenterista jokainen ilta tyhjäksi kuukauden edestä ja suunnittele kyläkalenteri, missä käyt joka päivä jonkun sukulaisen luona kylässä - vaikka kahdessakin paikassa samana iltana.
Maanantaina anoppilaan klo 17.00 ja klo 17.30 toteat, että pitääkin lähteä, kun pitää miehen veljen luona poiketa vielä kotimatkalla. Veljen luokse klo 18.00 ja kahvikupin jälkeen toteat, että pitääkin tästä lähteä, kun on pyykit koneessa.
Tiistaina miehen serkulle klo 17.30 ja klo 18.00 huikkaat ovelta, että oli mukava nähdä ja pitääkin jo joutaa anoppilaan, kun lupasit olla siellä 18.15 nostamassa kukkaruukkua varaston ovelle. 18.45 halaat anoppia, että olipa kiva nähdä ja tulet taas huomenna, niin juodaan ne kahvit sitten, kun tänään pitää Mirka-Petteri hakea treeneistä.
Keskiviikkona kahvittelet kaikessa rauhassa anopin luona 17-18.30 ja kerrot lähtiessäsi poikkeavasi miehen tädin luona vielä hakemassa viinimarjoja. 18.45-19.00 kiittelet tätiä viinimarjoista ja lupaat tulla kahveelle sitten paremmalla ajalla.
Torstaina pelmahdat miehen veljen luokse ruoka-aikaan ja syöt vatsan täyteen. Kiittelet pöydän antimista ja kurvaat anopille kahville ja pullasiivulle. Istuisit mielelläsi koko illan, mutta tällä kertaa pitää selvitä kotiin puolen tunnin reissulla, kun kotona on vielä se rikkaruohotyömaa odottamassa, jota on pakko edistää tänään kun on kerrankin poutasää.
Perjantaina päivität someen aamusta asti hehkutusta tulevasta treffi-illasta, kun lähdette miehen kanssa ihan isolle kirkolle kahdestaan taksikyydillä. Todellisuudessa sammutatte valot ja laitatte ovet lukkoon ja illalla klo 20.00 postailet Facebookiin vanhoja valokuvia ruokalautasista.
Tätä kaavaa toistat neljä viikkoa viikko kerrallaan vierailujen määrää harventaen. Ihmiset eivät tule teille, kun näkevät teitä yli omien tarpeidensa omissa kodeissaan - joissa pääset itse päättämään vierailun keston - ja nekin jotka kylään yrittävät, tottuvat kuukauden aikana, että turha tulla etukäteen soittamatta, kun ette ole taaskaan kotona.
Ole hyvä, lasku tulee perässä.
Ohjeesi mukaan toimimalla ap osoittaa vain kotoutuneensa. Nämähän ovat vain heimojen välisiä etnisiä kulttuurieroja. Etelän kaupungeissa on aivan toiset tavat kuin pohjolan lakeuksilla. Itse etelään jo lapsena kotoutuneena en voi kuin äimistellä pohjoisen serkkujen avoimien ovien kyläilyä. Ovat koko suku kuin yhtä suurta perhettä ripoteltuna ympäri pitäjää.
Mitä nämä siskot tekevät arkipäivisin, eivätkö ole työssä?
Sinä olet tullut tähän kulttuuriin, sopeudu, tai eroa.
Kyllä miehesi löytää paikkakunnaltakin puolison, jolla on siellä omatkin sukulaiset vierailemaan.
Ap:llä ei taida olla edes lapsia. Anna miehelle elämä sukunsa kanssa ja mahdollisuus löytää sopeutuva puoliso.
Miksi teillä on tiskivuoria? Astiat pestään heti tai laitetaan koneeseen, ei jätetä vuoriksi tiskipöydälle.
Yleensä tuollainen kielii vaan siitä, että ei kunnioiteta. Ap:ta ei pidetä minään. Miksi te ette ramppaa samalla mitalla muiden luona? Miksi he istuvat teillä, mikseivät toistensa nurkissa? Niinpä. Sinne mennään tahallaan kiusaamaan ap:ta koko kieron suvun voimin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä ei taida olla edes lapsia. Anna miehelle elämä sukunsa kanssa ja mahdollisuus löytää sopeutuva puoliso.
Miksi teillä on tiskivuoria? Astiat pestään heti tai laitetaan koneeseen, ei jätetä vuoriksi tiskipöydälle.
Meillä on joskus arkena tiskivuoria ja sotkua, kun on muutakin tekemistä kuin siivoaminen.
Ap ihanko oikeasti et suunnittele enää omia menoja ja perutkin asioita MIEHEN junttien sukulaisten takia!? Huhhuh, kunnioita itseäsi, omaa elämääsi ja rajojasi nainen! Et ole mikään miehen suvun passaaja ja piika!
Tuosta oven lukossa pitämisestä.
Olethan asunut kaupungissa, ja tottunut pitämään ovet lukossa?
Niin minäkin olen asunut vuosikymmeniä kaupungissa. Maalle muutettuamme, puolisollani on ollut vaikea käsittää, että täälläkin pitää ovet olla lukossa aina.
Olen asiasta jankuttanut tosi paljon: taas on ovet sepposen selällään. Täällä ihmiset kävelee kutsumatta sisälle, vaikka olisin juuri suihkusta tullut ja ilman vaatteita.
Ja miten voi olla vaikeeta pitää avain housuntaskussa, kuten pidetään kaupunkiolosuhteissakin? Vakio kommenttini puolisilleni:eiks sul taaskaan ole avainta mukana? Yritä nyt oppia laittamaan kotiavain taskuun, kun menet ulos, ja ovi lukkoon mennessäsi.
Terveisin se, joka sai pari viikkoa sitten naapurin mielipuolelta nyrkistä silmään siksi, kun käskin naapurin kotoani sisältä ulos hänen tunkeuduttua kutsumattomana kotiini. Ovi oli tällä kertaa minulla jäänyt auki.
Muistakaa hyvät ihmiset, että maaseutu ei ole sen turvallisempi paikka kuin kaupunki, mitä tulee rosvoihin ja mielipuoliin. (ja kaupustelijat on oma lukunsa)
Tilanne kuulostaa kauhealta. Itse en lähtisi pelaamaan mitään pelejä, en laittaisi ovea lukkoon enkä alkaisi mitään älytöntä vierailurumbaa kostoksi sukulaisten luona. Sanoisin jokaiselle kyläilyporukalle kerran erikseen ja rauhallisesti, kun he tulevat, että tämmöinen ex tempore -kyläily on mulle vierasta, mulla on iltaisin tehtävänä paljon hommia, jotka aion hoitaa ja että toivon toki heidän vierailujaan mutta etukäteen sovittuina. Ja sit jättäisin ne tekemään mitä lystää, ehkä miehen kanssa, ehkä ei. Ja eläisin omassa kodissani normaalisti. Kertasanomisen pitää riittää. Ja kun olisin tämän sanoessani rauhallinen ja ystävällinen, ei niillä pitäisi olla mitään syytä syyttää mua hulluksi kaupunkilaisminiäksi. Jos haukkuisivat, olisi se ihan niiden oma häpeä.
Ymmärrän kyllä, ettei sukulaiset välttämättä tosta tokene, mutta ite olisin ainakin rauhassa asian kanssa sen jlk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä ei taida olla edes lapsia. Anna miehelle elämä sukunsa kanssa ja mahdollisuus löytää sopeutuva puoliso.
Miksi teillä on tiskivuoria? Astiat pestään heti tai laitetaan koneeseen, ei jätetä vuoriksi tiskipöydälle.
Meillä on joskus arkena tiskivuoria ja sotkua, kun on muutakin tekemistä kuin siivoaminen.
Tämä. Meillä ei myöskään ole mitään kahvitarjoiluja , mikäli ei olla itse kutsuttu vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä Itä-Suomessa on ihan normaalia, että tullaan ja mennään kylään ilmoittamatta. Appivanhemmat ja etenkin appiukko käy kylässä useamman kerran viikossa, vaikka mies ei ole kotona, mutta tulee katsomaan lapsenlapsia ja minä saan samalla aikuistakin seuraa. On eläkkeellä, joten on aikaa tupsahdella kylään ja molemmat isovanhemmat asuu muutenkin niin lähellä, että vaikka en olisi kotona, niin ei haittaa puolen kilometrin matkalla. (Ja just soikin ovikello parahiksi :D)
Omilla vanhemmilla kyläilen itse, jos äitini tulee tänne, kysyy yleensä ensin olenko kotona.
Veljeni puolisoineen tuli ennen kylään aina vain tupsahtaen, mutta nyt kun on lapsia, kysyvät ensin että mihin aikaan saa tulla etteivät häiritse päiväunia. Heille silloin tarkistan, onko kotona jotain tarjottavaa ja jos ei ole, pyydän tuomaan.
Omien isovanhempien ja sittemmin samassa asunnossa asuvan setäni luo ollaan aina vaan tupsahdettu kylään. Sedän puolisolla on aina talossa vähintään pannaritarpeet ja/tai jäätelöä + kahvit. Ei lapsia samassa taloudessa, eläkkeellä/työttömänä, joten voivat "passata" halutessaan. Olen ottanut mallia ja kotona on 90% ajasta myös pannaritarpeet, jos joku tulee kylään.
Muut sukulaiset soittaa ensin ollaanko kotona, että tullaan siinä 30-60min päästä. He tuovat tarjottavia mukanaan, tai sitten en tarjoa mitään, jos ei ole. Kahvit saa vaikka ei kakkua olisi.
Tuo ei ole normaalia edes Itä-Suomessa nykyisin.
Ehkä kannattaisi ottaa asia vielä puheeksi sen miehesi kanssa ja kertoa miten asia oikessti ahdistaa ja vaivaa sinua, kun et saa kotonasi olla rauhassa ja rennosti, kuten kuuluu! Kyllä miehesikin on erikoinen, jos hän ei ollenkaan kaipaa rauhaa ja omaa aikaa ilman yhtä ainutta sukulaista nurkissa. Miksei hän itse kyläile sukulaisillaan?
Vierailija kirjoitti:
Ap, elät keskellä painajaistani. Olen tilaa tarvitseva introvertti, en kestäisi tuota menoa yhtään. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ystävieni kanssa olen hyvinkin seurallinen ja vieraat, jotka olemme kutsuneet, saavat kyllä meillä lämpimän ja vieraanvaraisen vastaanoton. Leivon paljon ja olen kätevä tekemään vaikka mitä tarjolle, mutta en missään nimessä alkaisi kahvittelemaan päivittäin vierailijoiden kanssa.
Pohdin, että mitä tekisin, jos olisin tilanteessasi. Mainitsit, että olette kesällä muuttaneet, joten tilanne on kaikille uusi. On siis mahdollista, että syksyn myötä sukulaisten kyläilyinto tasoittuu, kun ymmärtävät, että te todellakin asutte nyt lähellä. Jos niin ei käy, on aika
a) keskustella vakavasti tilanteesta puolisosi kanssa,
b) vetää rajat suvulle
Muistaakseni mainitsit jotakin siihen suuntaan, että liittokin on tuore. Onko teillä yhteisiä lapsia ja haave niistä? Jos näin on, sanoisin tyynesti anopille, että niin kauan, kun tuuppaatte kylään joka välissä, niin ei löydy aikaa romantiikalle, seksille ja eikä lapsenlapsia ole myöskään tulossa.
Epäilemättä siellä on menossa eräänlaista valtapeliä - tai sitten siellä on aina ollut tuollainen kyläilykulttuuri. Onkin aika jutella miehen kanssa, että onko heillä ollut aika niin vai onko nyt asia lähtenyt aivan käsistä, kun tekin olette lähellä? Haluaako miehesi tällaista menoa? Jos olette olleet naimisissa vasta vähän aikaa, eikö miehesi haluaisi viettää paljon aikaa kanssasi kahden kaikessa rauhassa?
Kun on ehtinyt keskelle ruuhkavuosia ja ikäkin alkaa nelosella, ei enää jaksa liikaa katsella sukulaisten kotkotuksia. Meillä päin korona vei kaikki ylimääräiset tapaamiset, joka on suorastaan lomaa ja lepoa kaltaiselleni. Onneksi miehenikin on enemmän introvertti kuin ekstrovertti, joten kumpikin arvostamme omaa rauhaa ja tilaa, mitä ei liiaksi työn, lasten harrastusten ja omien luottamustoimien jälkeen jää. Sinun asemassani pohtisin omat rajani ja vetäisi ne tiukasti.
Ovi lukkoon, vierailuajat, ohje soittamisesta etukäteen - kaikki ovat hyviä ideoita. Kodin siisteyttä arvosteleville sanoisin, että ette ole kutsuttu, joten voitte saman tien lähteä omaan kotiin tai ohjeistaa, että tiskiharja on siinä lähellä, saa tiskata, jos ne niin kovasti haittaavat.
Tarjoiluja kaipaavalle taas toteaisin, että kun vieraat tulevat kutsuttuna ja sovittuna ajankohtana meidän kutsustamme, niin silloin on vieraiden tuloon myös varauduttu.
Toisaalta voisi asiaa lähestyä myös rahan puolesta: mitä se kaikki maksaa teille? Jos te tarjoatte kaiken, missä vaiheessa se on liikaa? Missä vaiheessa laitatte esille kassakoneen, listan ja hinnaston ja kahvia ja pullaa saa, kun niistä maksaa? olisiko aika ehdottaa, että he osallistuvat kustannuksiin maksamalla niistä tai saman tien teette vuokrasopimukset, kun kerran he teillä suorastaan asuvat (toki tämä voi vain innostaa). Viisaampia tämä saisi pohtimaan, että onko järkevää käydä koko ajan teillä. Ehkä voisit mennä anopin luokse, pyytää avaimen ja sanoa, että sinä lähdet nyt heille, kun siellä ei ole ketään kotona ja tarvitset rauhaa.
Voisiko mies tosiaan siirtää "bileet" vanhempiensa luokse? Tai sisarustensa? Tai keitä kaikkia teillä nyt ravaakaan. Toteat, että teillä on nyt hotelli-kahvila kiinni, on muiden vuoro viihdyttää, muonittaa ja passata. Jos ei käy, niin ei voi mitään. Teet jokaiselle listan kotitöistä, jotka heidän tulee tehdä ja annat laskut kouraan joka iikalle. Ehkä "loisiminen" loppuu.
Toimisitko näin oman tai miehesi suvun kanssa? Helppo antaa ohjeita ja näin tylyt ohjeet katkaisevat helposti välit sukuun. Joku neuvoi laittamaan laihat tarjottavat pöytään ja sanomaan, että soittakaapa ensin seuraavan kerran niin olisi mukavaa laittaa jotain tarjolle, hyvä neuvo ensin ohjata sopuisasti tilannetta. Tai itse poistua toiseen huoneeseen omaan rauhaan, omat sukulaiset kehtaa kyllä hätistellä pois laihojen kahvien jälkeen ja sovittua seuraavan kerran (muutaman viikon päähän) vaikka ruokailusta.
Kiinnittäisin sinuna huomiota, mitä sanoja käytät
Jos niin ei käy, on aika
a) keskustella vakavasti tilanteesta puolisosi kanssa,
b) vetää rajat suvulle
Vakava keskustelu ei koskaan luo hyvää ilmapiiriä keskustelulle, karvat nousee pystyyn jos joku ehdottaa vakavaa keskustelua. Negatiivista, ehdota keskustelua tai hyvää keskustelua.
Mitähän käytännössä tarkoittaa rajojen vetäminen? Usein se kuulostaa uhkailulta, varsinkin kun puhutaan toisen suvusta. Toki halutaan pitää kiinni omasta rauhasta/reviiristä mutta useimmat haluavat pysyä sovussa puolison ja suvunkin kanssa. Kannattaa puhua miten saadaan sovittua omalle perheelle kotirauha. Ja ehdottaa ratkaisuja, pyytää puolisoltakin omia ehdotuksia tilanteelle. Ei ole hyvä keskustelun avaus sanoa puolisolle, että nyt keskustellaan vakavasti ja vedetään rajat sinun suvullesi. Tietysti jos et piittaa puolisosi tunteista ja hänen suvustaan niin mikäs siinä.
Siis miksi ovi ei ole lukossa? Ovi lukkoon ensimmäiseksi! Ja sitten kasvatat selkärangan ja sanot ettei ilmoittamatta tulla, tai jätät vaan avaamatta oven mikäli yrittävät tulla ilmoittamatta. Miehen tulisi muutenkin sanoa tästä nyt ihan ensimmäisenä, hänen sukulaisiaan ne ovat.
Meille paukkasi anoppi aina kutsumatta viikonloppuisin ja toi tullessaan lahjaksi aina jotain krääsää kotootaan. Heitin roskiin. Nukutaan miehen kanssa viikonloppuisin aina pitkään, välillä anoppi on ollut oven takana ryskyttämässä klo 10. En ole avannut enkä vastannut puhelimeen, siinähän ryskyttää. Jos ei voi soittaa ja kysyä sopiiko tulla, ei tarvitse tulla ollenkaan. Nyt ei ole hetkeen onneksi käynyt muuten kuin merkkipäivinä. Eli älä avaa ovea, helppoa :D
Itse tuollaisen tossun kanssa yli kymmenen vuotta eläneenä sanoisin, että lähde nyt hyvän sään aikana tiehesi. Aikuisiksi kasvaneitakin miehiä löytyy, joilla on pokkaa sanoa äidille muutakin kuin kyllä, äiti! Juuri niin, äiti! Tämä ajatus siitä, että miehen=aikuisen ruumiissa elävän pikkupojan mielestä hänen ja vaimon koti on vielä paljon enemmän oman äidin koti kuin sen kodista asuntolainaa maksavan vaimon no, se on niin kieroutunutta ja lapsellista ajattelua, että sitä laivaa on vaikea kenenkään yksin kääntää. Minäkin yritin kaikenlaista tässä ketjussa neuvottua, mutta appiksille mikään viesti ei mennyt perille, minuun toki suhtautuivat kuin kehdon ryöstäneeseen vihollismaan kansalaiseen, joka nyt vaan pitää saada kohteliaasti piikomaan arvokkaita appiksia, niin on kaikki hyvin. Kun en lähtenyt tähän valtapeliin enkä mielistellyt, niin olin kait vain hullu. Tuttua on nuo ilmoittamatta omilla avaimilla sisään lauantaiaamuna klo 8, kun oli niin kiva kyläilyilma.
Meillä miehelle tuon rajattomuuden ymmärtäminen ja sen asian kuntoon saaminen oli niin raskas tie, etten koskaan lähtisi samanlaiseen toista kertaa. Jos on itsenäistyminen jäänyt välistä, niin sitten se on. Sitä ei voi vaimo kenenkään puolesta tehdä. Ei ole tuo suo sen vaivan arvoinen, parempi erota aiemmin kuin myöhemmin, niin ehtii ehkä löytää asiallisen isän lapsilleen. Lapsiahan ei tuollaiseen rajattomien vallankäyttäjien sekaan pidä missään nimessä mennä tekemään, niistä tulee vielä pahemmat valtataistelut kuin siitä, omistaako sun appikset sun kotisi vaiko sinä.
Itse olen ns. taisteluni käynyt ja voittanutkin tietyllä tapaa, mutta ihan liian raskasta se oli. Mies on vielä niin kiinni äidissään, että jätä äitinsä kanssa kasvamaan. Ehkä hän voi siinä sitten miettiä, mitä elämältä haluaa, puolisoa selvästi ei mitenkään erityisesti arvosta, kun näinkään yksinkertainen asia (soittakaa, ennen kuin tulette!) ei häneltä hoidu.
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä ei taida olla edes lapsia. Anna miehelle elämä sukunsa kanssa ja mahdollisuus löytää sopeutuva puoliso.
Miksi teillä on tiskivuoria? Astiat pestään heti tai laitetaan koneeseen, ei jätetä vuoriksi tiskipöydälle.
Aloittajan mies ei taida olla oikein innokas kotitöiden tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä on täällä jo ollutkin, mutta: kyläile takaisin. Beat them at their own game niin sanotusti. Raivaa kalenterista jokainen ilta tyhjäksi kuukauden edestä ja suunnittele kyläkalenteri, missä käyt joka päivä jonkun sukulaisen luona kylässä - vaikka kahdessakin paikassa samana iltana.
Maanantaina anoppilaan klo 17.00 ja klo 17.30 toteat, että pitääkin lähteä, kun pitää miehen veljen luona poiketa vielä kotimatkalla. Veljen luokse klo 18.00 ja kahvikupin jälkeen toteat, että pitääkin tästä lähteä, kun on pyykit koneessa.
Tiistaina miehen serkulle klo 17.30 ja klo 18.00 huikkaat ovelta, että oli mukava nähdä ja pitääkin jo joutaa anoppilaan, kun lupasit olla siellä 18.15 nostamassa kukkaruukkua varaston ovelle. 18.45 halaat anoppia, että olipa kiva nähdä ja tulet taas huomenna, niin juodaan ne kahvit sitten, kun tänään pitää Mirka-Petteri hakea treeneistä.
Keskiviikkona kahvittelet kaikessa rauhassa anopin luona 17-18.30 ja kerrot lähtiessäsi poikkeavasi miehen tädin luona vielä hakemassa viinimarjoja. 18.45-19.00 kiittelet tätiä viinimarjoista ja lupaat tulla kahveelle sitten paremmalla ajalla.
Torstaina pelmahdat miehen veljen luokse ruoka-aikaan ja syöt vatsan täyteen. Kiittelet pöydän antimista ja kurvaat anopille kahville ja pullasiivulle. Istuisit mielelläsi koko illan, mutta tällä kertaa pitää selvitä kotiin puolen tunnin reissulla, kun kotona on vielä se rikkaruohotyömaa odottamassa, jota on pakko edistää tänään kun on kerrankin poutasää.
Perjantaina päivität someen aamusta asti hehkutusta tulevasta treffi-illasta, kun lähdette miehen kanssa ihan isolle kirkolle kahdestaan taksikyydillä. Todellisuudessa sammutatte valot ja laitatte ovet lukkoon ja illalla klo 20.00 postailet Facebookiin vanhoja valokuvia ruokalautasista.
Tätä kaavaa toistat neljä viikkoa viikko kerrallaan vierailujen määrää harventaen. Ihmiset eivät tule teille, kun näkevät teitä yli omien tarpeidensa omissa kodeissaan - joissa pääset itse päättämään vierailun keston - ja nekin jotka kylään yrittävät, tottuvat kuukauden aikana, että turha tulla etukäteen soittamatta, kun ette ole taaskaan kotona.
Ole hyvä, lasku tulee perässä.
Tuo ei toimi ajoituksen suhteen. Ne vierailut pitää ajoittaa niin, että isäntäväki alkaa vihjailla enemmän ja vähemmän, että tästä pitäisi joutua jo nukkumaan. Vieraana ei tietenkään pidä ymmärtää vihjailuja vaan sanoa, että iltahan on vielä nuori, katsotaan telkkarista kymppiuutiset ja joku elokuvakin sen jälkeen. Jos omaan kotiin ehtii tulla vieraita ennen kylään lähtöä, niin vieraat toki otetaan mukaan seuraavaan kyläpaikkaan.
Jos asunto on myös tämän "kaupunkilaisen nirppanokan" omistuksessa, niin ei sukulaisilla todellakaan ole oikeus häiritä hänen kotirauhaansa jatkuvasti. Tavatkoon jossain muualla, menkööt mies sukulaistensa nurkkiin passattavaksi.