Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole käsittääkseni (en ole lukenut kaikkia viestejä) väittänyt että lapsi oppii asiat nopeammin kuin aikuinen, vaan pointti on se, että lapsi oppii perustavalla tavalla erilailla. Lapsi ikäänkuin oppii myötävirtaan, aikuinen vastavirtaan.
Eli nyt mielestäsi kummatkin oppivat yhtä nopeasti vaikkakin eri tavalla?
Kolmivuotiaan aivoissa on noin kaksinkertainen määrä synapseja aikuisen ihmisen aivoihin verrattuna. Eli siis noin 100000000000000 kappaletta enemmän kuin aikuisella. Ne mille on käyttöä säilyvät ja muut häviävät. Tästä on kyse.
Sinulta lienee synapseja kadonnut todella paljon, etkä silti ole oppinut soittamaan kuin suutasi.
Niin onkin, sillä olen aikuinen. Osaan kyllä soittaa useampaa soitinta paremmin kuin suutani, ainakin omasta mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, tämän tutkimuksen mukaan:
"musicians who began training at an early age (≤7 years) had a significantly larger corpus callosum compared to musicians who started later"
---
"A pronounced leftward asymmetry of the planum temporale was linked to the ability to perceive absolute pitch. Other areas showing differences included the Heschl gyrus, or primary auditory cortex (Schneider and others 2005), the Broca area, and the inferior frontal gyrus in general (Sluming and others 2002; Gaser and Schlaug 2003). These structural differences appear to be more pronounced in those musicians who began training early in life (Elbert and others 1995; Schlaug and others 1995a) and who practiced with greater intensity (Gaser and Schlaug 2003; Hutchinson and others 2003; Schneider and others 2005)."
---
"Intensive musical training can also be associated with an expansion of functional representation of finger or hand maps. In string players, for example, the somatosensory representations of their playing fingers were found to be larger compared to those of nonmusicians (Pantev and others 2001). This effect was more pronounced for the fifth digit, which was rarely used in the nonmusician group. Musicians who had begun training early in life demonstrated larger cortical representation of their left fifth digit compared to those who started to play their instruments later (after 13 years), who in turn had larger representations than the nonmusicians."
Tuo yks jankkaaja varmaan tulee kohta väittämään että kyllä aikuisenakin saa ihan samat muutokset, tutkijat on väärässä :D
Soittaminen kehittää aina aivoja ja aiheuttaa niissä muutoksia, oli soittajan ikä mikä tahansa. Se on olennaista asiassa.
Mutta aikuisena soittamaan aloittanut ei saa samanlaisia RAKENTEELLISIA aivomuutoksia kuin lapsena soittamaan aloittanut. Eli uusia yhteyksiä kyllä muodostuu, mutta vaikkapa leveämpää aivokurkiaista ei saa.
Kuitenkin ihan jokainen uusi opittu asia soiton harjoittelussa tarkoittaa siis aina fyysisiä muutoksia aivoissa, vaikka aivokurkiainen ei olisikaan ihan yhtä leveä aikuisella 10 vuoden päästä kuin pienellä lapsella joka on tehnyt aivan samat harjoitukset.
Täällä aikaisemmin oli jankkaaja ketjussa, joka väitti että ei ole merkitystä aloittaako aikuisena vai lapsena, ja että aikuiselle tulee muka samat aivomuutokset kuin lapselle. Ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Aiemmin kerroit, että pieniä rumpusettejä ei edes tehdä? Aikuinen ja lapsi on ihan samalla "viivalla" motorisesti kun aloittavat harjoittelun.
En ole kertonut missään vaiheessa, ettei pieniä rumpusettejä tehtäisi. Ilmeisesti yrität trollausmielessä sotkea minut johonkuhun muuhun.
Aikuinen ja lapsi eivät ole samalla viivalla. Aikuinen oppii lähes minkä tahansa soittimen nopeammin, koska aikuisella on erilaisia valmiita skeemoja. Lapsen aivoja soittaminen kehittää toki huimasti, mutta se on lapselle myös rankkaa.
Ei ole mitään eroa aikuisen ja lapsen aivojen välillä jos kumpikin lähtee ns. tyhjästä harjoittelemaan vaikkapa rummunsoittoa. Samat kehittyvän motoriikan synnyttämät uudet synapsiyhteydet aivoissa pitää kummankin saada aikaan, että soitto ja aivot kehittyvät.
Tässä on se viesti mistä aivojankkaaminen lähti. Tämä ei siis missään nimessä pidä paikkaansa, vaan on kaiken tämänhetkisen tutkimustiedon vastaista. Musiikin opiskelua voisi verrata todellakin enemmän esimerkiksi kielen oppimiseen, kuten tässä ketjussa joku aiemmin vertasi.
Aikoinaan, kun pääsin musiikkiluokalle, opettajamme jakoi soitinehdotuksia perustuen siihen, miten tarkka korva ja rytmitaju lapsella oli musiikkiluokan pääsykokeessa ollut. Onhan se totta, että viulu ja sello ovat paljon vaativampia soittimia kuin vaikkapa kitara ja piano. Ainakin alkuun. Mielestäni musiikkiopiston pääsykokeissa voisi yhä noudattaa tätä samaa taktiikkaa. Jos lapsellasi on tarkka korva, suosittelen lämpimästi jousisoittimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, tämän tutkimuksen mukaan:
"musicians who began training at an early age (≤7 years) had a significantly larger corpus callosum compared to musicians who started later"
---
"A pronounced leftward asymmetry of the planum temporale was linked to the ability to perceive absolute pitch. Other areas showing differences included the Heschl gyrus, or primary auditory cortex (Schneider and others 2005), the Broca area, and the inferior frontal gyrus in general (Sluming and others 2002; Gaser and Schlaug 2003). These structural differences appear to be more pronounced in those musicians who began training early in life (Elbert and others 1995; Schlaug and others 1995a) and who practiced with greater intensity (Gaser and Schlaug 2003; Hutchinson and others 2003; Schneider and others 2005)."
---
"Intensive musical training can also be associated with an expansion of functional representation of finger or hand maps. In string players, for example, the somatosensory representations of their playing fingers were found to be larger compared to those of nonmusicians (Pantev and others 2001). This effect was more pronounced for the fifth digit, which was rarely used in the nonmusician group. Musicians who had begun training early in life demonstrated larger cortical representation of their left fifth digit compared to those who started to play their instruments later (after 13 years), who in turn had larger representations than the nonmusicians."
Tuo yks jankkaaja varmaan tulee kohta väittämään että kyllä aikuisenakin saa ihan samat muutokset, tutkijat on väärässä :D
Soittaminen kehittää aina aivoja ja aiheuttaa niissä muutoksia, oli soittajan ikä mikä tahansa. Se on olennaista asiassa.
Mutta aikuisena soittamaan aloittanut ei saa samanlaisia RAKENTEELLISIA aivomuutoksia kuin lapsena soittamaan aloittanut. Eli uusia yhteyksiä kyllä muodostuu, mutta vaikkapa leveämpää aivokurkiaista ei saa.
Kuitenkin ihan jokainen uusi opittu asia soiton harjoittelussa tarkoittaa siis aina fyysisiä muutoksia aivoissa, vaikka aivokurkiainen ei olisikaan ihan yhtä leveä aikuisella 10 vuoden päästä kuin pienellä lapsella joka on tehnyt aivan samat harjoitukset.
Täällä aikaisemmin oli jankkaaja ketjussa, joka väitti että ei ole merkitystä aloittaako aikuisena vai lapsena, ja että aikuiselle tulee muka samat aivomuutokset kuin lapselle. Ei tule.
En ole kyseinen jankkaaja, mutta en ole oikein varma, mitä väliä on kenenkin aivomuutoksilla.
En usko, että aivojani koskaan tutkitaan, mikäli saan elää terveenä vanhaksi. En usko lastenikaan aivoja tutkittavan. Sikäli on aivan sama, onko muutoksia tapahtunut, ja millaisia ne ovat.
Lapseni ovat saaneet tutustua musiikkiin aivan pieninä, minä itse vanhempana. Historiaa ei voi kukaan muuttaa, mutta nykyhetkenä voi jokainen kehittyä ja iloita musiikista.
Ja muistutetaan vielä tässä soittoon keskittyvässä keskustelussa, että on olemassa myös laulu, joka on lapselle aivan yhtä tärkeää ja kehittävää, ja joka luo näitä tärkeitä aivoyhteyksiä jo ennen syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on lahjakas? Ei kai vaan täällä joku väitä, että synapsien määrällä ja lahjakkuudella ei olisi toistensa kanssa mitään tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä muutoksia on havaittu eniten niillä jotka aloittavat soittamisen ihan nuorena, myöhemmin samaa etua ei enää saa..
Aivan samalla tavalla myös aikuisten aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista. Jokainen uusi opittu asia harjoittelussa aiheuttaa muutoksia aivoissa.
No ei nyt ihan noinkaan. Tai siis totta kai uusia hermosoluja ja yhteyksia muodostuu vielä vanhuksenakin.
Yritä nyt päättää kehittääkö soitonharjoittelu aivoja vai ei.
Lasten aivoissa yhteydet ovat valmiina ja karsiutuvat pikkuhiljaa pois jos niille ei ole käyttöä. Aikuisten "valmiissa" aivoissa yhteyksiä ei ole enää niin paljoa jäljellä, mutta uusia kyllä syntyy jos harjoittelee jotain uutta. Eli jonkin monimutkaisen asian oppiminen tapahtuu täysin eri tavalla.
Soittotaidottoman lapsen ja soittotaidottoman aikuisen aivoissa ei kummassakaan ole valmiina vaikkapa peruskompin soittotaitoa. Ne pitää kummassakin tapauksessa opetella, ja kun sen on oppinut, aivoissa on tapahtunut fyysisiä muutoksia.
No ei tietenkään ole :D. Ei siellä ole valmiiksi esimerkiksi vieraan kielen täydellisen lausumisen taitoakaan, mutta niin vain lapsi oppii puhumaan mitä tahansa vierasta kieltä ilman korostusta kunhan opetteleminen tapahtuu tarpeeksi varhaisessa iässä. A
Ja kun aikuinen tai lapsi oppii sen peruskompin, aivoissa on siis tapahtunut fyysisiä muutoksia. Lahjakas aikuinen oppii asiat nopeammin kuin lahjaton lapsi, eikä lapsuus ole synonyymi joka asian helpommalle oppimiselle. Huono opetus myös hidastaa oppimista vaikka oppilas olisi lahjakaskin.
Aina kun joku keskushermoston omaava eliö oppii ihan mitä tahansa uutta se tarkoittaa fyysisiä muutoksia kyseisen eliön aivoissa.
Kukaan ei ole käsittääkseni (en ole lukenut kaikkia viestejä) väittänyt että lapsi oppii asiat nopeammin kuin aikuinen, vaan pointti on se, että lapsi oppii perustavalla tavalla erilailla. Lapsi ikäänkuin oppii myötävirtaan, aikuinen vastavirtaan.
Eli aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista, oli soittajan ikä mikä hyvänsä, ja lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi. Ja paljon on kiinni opettajan taidoista myös opettaa oppilasta tälle sopivan tason mukaisesti.
Toisaalta lapsen lahjakkuutta on hyvin vaikeaa arvioida, ja kukaan ammattitaitoinen pedagogi ei todellakaan ala antamaan mitään arvioita kenenkään oppilaansa lahjakkuudesta, vaan yrittää jokaista kannustaa parhaansa mukaan. Ei minustakaan pitänyt mitään tulla muiden arvioiden mukaan, silti olen nyt ammattimuusikko. Onneksi oli kannustavia opettajia jotka aina tsemppasivat.
Sitä on jopa tutkittu, että opettajilta pyydettiin arviota siitä kuka heidän lapsioppilaistaan pääsee pisimmälle ja arviot eivät osuneet kovin hyvin. Yhdeksi ratkaisevaksi tekijäksi nousi motivaatio. Varsinkin teini-iässä kiinnostukset voi keikahtaa ihan päälaelleen ja ennen tärkeä harrastus ei enää kiinnostakaan, ja toisaalta se joku vähemmän lupaavalta vaikuttanut lapsi saattaakin yhtäkkiä ottaa aivan huikeita kehitysharppauksia soittajana ja tulkitsijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, tämän tutkimuksen mukaan:
"musicians who began training at an early age (≤7 years) had a significantly larger corpus callosum compared to musicians who started later"
---
"A pronounced leftward asymmetry of the planum temporale was linked to the ability to perceive absolute pitch. Other areas showing differences included the Heschl gyrus, or primary auditory cortex (Schneider and others 2005), the Broca area, and the inferior frontal gyrus in general (Sluming and others 2002; Gaser and Schlaug 2003). These structural differences appear to be more pronounced in those musicians who began training early in life (Elbert and others 1995; Schlaug and others 1995a) and who practiced with greater intensity (Gaser and Schlaug 2003; Hutchinson and others 2003; Schneider and others 2005)."
---
"Intensive musical training can also be associated with an expansion of functional representation of finger or hand maps. In string players, for example, the somatosensory representations of their playing fingers were found to be larger compared to those of nonmusicians (Pantev and others 2001). This effect was more pronounced for the fifth digit, which was rarely used in the nonmusician group. Musicians who had begun training early in life demonstrated larger cortical representation of their left fifth digit compared to those who started to play their instruments later (after 13 years), who in turn had larger representations than the nonmusicians."
Tuo yks jankkaaja varmaan tulee kohta väittämään että kyllä aikuisenakin saa ihan samat muutokset, tutkijat on väärässä :D
Soittaminen kehittää aina aivoja ja aiheuttaa niissä muutoksia, oli soittajan ikä mikä tahansa. Se on olennaista asiassa.
Mutta aikuisena soittamaan aloittanut ei saa samanlaisia RAKENTEELLISIA aivomuutoksia kuin lapsena soittamaan aloittanut. Eli uusia yhteyksiä kyllä muodostuu, mutta vaikkapa leveämpää aivokurkiaista ei saa.
Kuitenkin ihan jokainen uusi opittu asia soiton harjoittelussa tarkoittaa siis aina fyysisiä muutoksia aivoissa, vaikka aivokurkiainen ei olisikaan ihan yhtä leveä aikuisella 10 vuoden päästä kuin pienellä lapsella joka on tehnyt aivan samat harjoitukset.
Täällä aikaisemmin oli jankkaaja ketjussa, joka väitti että ei ole merkitystä aloittaako aikuisena vai lapsena, ja että aikuiselle tulee muka samat aivomuutokset kuin lapselle. Ei tule.
En ole kyseinen jankkaaja, mutta en ole oikein varma, mitä väliä on kenenkin aivomuutoksilla.
En usko, että aivojani koskaan tutkitaan, mikäli saan elää terveenä vanhaksi. En usko lastenikaan aivoja tutkittavan. Sikäli on aivan sama, onko muutoksia tapahtunut, ja millaisia ne ovat.
Lapseni ovat saaneet tutustua musiikkiin aivan pieninä, minä itse vanhempana. Historiaa ei voi kukaan muuttaa, mutta nykyhetkenä voi jokainen kehittyä ja iloita musiikista.
Ja muistutetaan vielä tässä soittoon keskittyvässä keskustelussa, että on olemassa myös laulu, joka on lapselle aivan yhtä tärkeää ja kehittävää, ja joka luo näitä tärkeitä aivoyhteyksiä jo ennen syntymää.
On sillä siinä vaiheessa väliä kun joku levittää aivan väärää tietoa.
Mutta oikeassa olet, tärkeintä on se että jokainen saa nauttia musisoinnista. Eikä kaikista tarvitse todellakaan tulla ammattimuusikoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä muutoksia on havaittu eniten niillä jotka aloittavat soittamisen ihan nuorena, myöhemmin samaa etua ei enää saa..
Aivan samalla tavalla myös aikuisten aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista. Jokainen uusi opittu asia harjoittelussa aiheuttaa muutoksia aivoissa.
No ei nyt ihan noinkaan. Tai siis totta kai uusia hermosoluja ja yhteyksia muodostuu vielä vanhuksenakin.
Yritä nyt päättää kehittääkö soitonharjoittelu aivoja vai ei.
Lasten aivoissa yhteydet ovat valmiina ja karsiutuvat pikkuhiljaa pois jos niille ei ole käyttöä. Aikuisten "valmiissa" aivoissa yhteyksiä ei ole enää niin paljoa jäljellä, mutta uusia kyllä syntyy jos harjoittelee jotain uutta. Eli jonkin monimutkaisen asian oppiminen tapahtuu täysin eri tavalla.
Soittotaidottoman lapsen ja soittotaidottoman aikuisen aivoissa ei kummassakaan ole valmiina vaikkapa peruskompin soittotaitoa. Ne pitää kummassakin tapauksessa opetella, ja kun sen on oppinut, aivoissa on tapahtunut fyysisiä muutoksia.
No ei tietenkään ole :D. Ei siellä ole valmiiksi esimerkiksi vieraan kielen täydellisen lausumisen taitoakaan, mutta niin vain lapsi oppii puhumaan mitä tahansa vierasta kieltä ilman korostusta kunhan opetteleminen tapahtuu tarpeeksi varhaisessa iässä. A
Ja kun aikuinen tai lapsi oppii sen peruskompin, aivoissa on siis tapahtunut fyysisiä muutoksia. Lahjakas aikuinen oppii asiat nopeammin kuin lahjaton lapsi, eikä lapsuus ole synonyymi joka asian helpommalle oppimiselle. Huono opetus myös hidastaa oppimista vaikka oppilas olisi lahjakaskin.
Aina kun joku keskushermoston omaava eliö oppii ihan mitä tahansa uutta se tarkoittaa fyysisiä muutoksia kyseisen eliön aivoissa.
Kukaan ei ole käsittääkseni (en ole lukenut kaikkia viestejä) väittänyt että lapsi oppii asiat nopeammin kuin aikuinen, vaan pointti on se, että lapsi oppii perustavalla tavalla erilailla. Lapsi ikäänkuin oppii myötävirtaan, aikuinen vastavirtaan.
Eli aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista, oli soittajan ikä mikä hyvänsä, ja lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi. Ja paljon on kiinni opettajan taidoista myös opettaa oppilasta tälle sopivan tason mukaisesti.
Toisaalta lapsen lahjakkuutta on hyvin vaikeaa arvioida, ja kukaan ammattitaitoinen pedagogi ei todellakaan ala antamaan mitään arvioita kenenkään oppilaansa lahjakkuudesta, vaan yrittää jokaista kannustaa parhaansa mukaan. Ei minustakaan pitänyt mitään tulla muiden arvioiden mukaan, silti olen nyt ammattimuusikko. Onneksi oli kannustavia opettajia jotka aina tsemppasivat.
Sitä on jopa tutkittu, että opettajilta pyydettiin arviota siitä kuka heidän lapsioppilaistaan pääsee pisimmälle ja arviot eivät osuneet kovin hyvin. Yhdeksi ratkaisevaksi tekijäksi nousi motivaatio. Varsinkin teini-iässä kiinnostukset voi keikahtaa ihan päälaelleen ja ennen tärkeä harrastus ei enää kiinnostakaan, ja toisaalta se joku vähemmän lupaavalta vaikuttanut lapsi saattaakin yhtäkkiä ottaa aivan huikeita kehitysharppauksia soittajana ja tulkitsijana.
Muistaakseni ihan Suomessa on tutkittu asiaa ja todettu, että musiikkiopiston oppilaat menestyvät opinnoissaan melko lailla yhtä hyvin, valittiinpa heidät pääsykokeella tai ilmoittautumisjärjestyksessä. Pääsykokeissa tosiaankin on se ongelma, että ne mittaavat sen hetkistä musikaalisuutta, ja kuten tässä ketjussa on jo monta kertaa todettu, musiikin harjoittelu vaikuttaa voimakkaasti aivoihin.
Itselläni on kokemusasiantuntijuutta kahdesta omasta lapsesta, joista toinen oli pienestä saakka silmäänpistävän musikaalinen, ja joista toinen kiinnostui musiikista vasta kouluiässä. Arvatkaa kummasta tuli parempi soittaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni suosittelee ensisoittimeksi pianoa. Kuitenkin pianon soittaminen ei samalla tavalla harjaannuta sävelkorvaa kuin vaikkapa viulun tai klarinetin soitto. Pianistina ei tarvitse kuunnella hienovaraisia vire-eroja. Joka tapauksessa parempi valita aina sellainen soitin joka lasta oikeasti kiinnostaa, oli se sitten piano tai banjo. Ehdottomasti kannattaa hyödyntää musiikkiopistojen soitinesittelyt.
Tuo on totta, mutta sitten toisaalta pianoa soittamalla sävelkorva harjaantuu erottamaan ja tunnistamaan äänimassasta päällekkäin soivia säveliä ja intervalleja, joka on taito jota vaikkapa viulua tai klarinettia soittamalla ei samalla tasolla tarvitse. Esimerkiksi pianoa soittaessa soitat usein vaikkapa 8 sävelen yhdistelmää, joista jokaisella on oma merkityksensä ja joista pianisti tietää koko ajan tarkalleen mikä sormi on vastuussa mistäkin äänestä.
Sävelkorva on muutakin kuin sävelkorkeuden herkkyyttä.
Musiikkiopistoissa alkaa orkesterisoitto yleensä heti ensimmäisinä soittovuosina. Siellä sitä sointujen ja harmonioiden kuuntelemista harjoitellaan porukalla. Oppii että miten vaikkapa duurisoinnun terssi pitää virittää suhteessa muihin, tai mihin suuntaan dominanttiseptimi viritetään jotta sointi olisi korvaa miellyttävä.
Pianon soitossa kehität tätä taitoa aina kun soitat, et ainoastaan silloin kun soitat muiden kanssa kimpassa. Siinä on ero.
Kyllä jousisoittimenkin kanssa tätä taitoa harjoittaa. Jousisoitin ei soi puhtaasti eikä resonoi kunnolla, jos soittaa epävireisesti, sen pitää soida harmoniassa "itsensä" kanssa, eli soittajan pitää kuulla että se soi ylempien ja alempien äänien kanssa puhtaasti. Sitä soittaja kuuntelee koko ajan, muuten soitin ei vaan soi.
Ja useamman äänen harmonioita jousilla soitetaan kyllä, ei tietenkään 8 säveltä kerralla kuten pianolla, mutta kolme tai neljä säveltä useinkin. Bachin Chaconne
aina ensinnä harmonioista mieleen, helpommissakin kappaleissa löytyy.Ja vaikeaa siitä tekee se, kun ne äänet täytyy itse löytää, omalla korvalla tunnistaa, toisin kuin pianolla, jossa koskettimet on aina samalla paikalla nähtävissä.
Itse olen soittanut sekä pianoa että viulua kumpaakin sen neljä vuotta (ei sentään yhtä aikaa, vaan perätysten) ja molemmat omalla tavalla vaikeita, mutta ihan eri tavoin vaikeita. Vähän kuin vertaisi omenoita ja appelsiineja.
Pianossa on sormien motoriikka ja lihasmuisti isossa osassa, jousisoittimessa äänen muodostus ylipäätään on isossa osassa. Mutta koska vain neljä vuotta kumpaakin, en ole mikään ekspertti sanomaan, tietenkään!
Olet aivan oikeassa.
Sen lisäksi monien muiden soittimien kuin pianon opiskelijat opettelevat itse kuuntelemaan onko se oma soitin vireessä vai ei. Pianisti ei välttämättä edes tajua jos oma soitin on epävireessä ja vaikka kuulisikin, niin vielä vähemmän osaa tehdä asialle yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole käsittääkseni (en ole lukenut kaikkia viestejä) väittänyt että lapsi oppii asiat nopeammin kuin aikuinen, vaan pointti on se, että lapsi oppii perustavalla tavalla erilailla. Lapsi ikäänkuin oppii myötävirtaan, aikuinen vastavirtaan.
Eli nyt mielestäsi kummatkin oppivat yhtä nopeasti vaikkakin eri tavalla?
Kolmivuotiaan aivoissa on noin kaksinkertainen määrä synapseja aikuisen ihmisen aivoihin verrattuna. Eli siis noin 100000000000000 kappaletta enemmän kuin aikuisella. Ne mille on käyttöä säilyvät ja muut häviävät. Tästä on kyse.
Sinulta lienee synapseja kadonnut todella paljon, etkä silti ole oppinut soittamaan kuin suutasi.
Niin onkin, sillä olen aikuinen. Osaan kyllä soittaa useampaa soitinta paremmin kuin suutani, ainakin omasta mielestäni.
Tuskinpa osaat, mutta saathan kuvitella ja leikkiä netissä roolileikkejäsi. Ei ole varmaan ensimmäinen kertakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä muutoksia on havaittu eniten niillä jotka aloittavat soittamisen ihan nuorena, myöhemmin samaa etua ei enää saa..
Aivan samalla tavalla myös aikuisten aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista. Jokainen uusi opittu asia harjoittelussa aiheuttaa muutoksia aivoissa.
No ei nyt ihan noinkaan. Tai siis totta kai uusia hermosoluja ja yhteyksia muodostuu vielä vanhuksenakin.
Yritä nyt päättää kehittääkö soitonharjoittelu aivoja vai ei.
Lasten aivoissa yhteydet ovat valmiina ja karsiutuvat pikkuhiljaa pois jos niille ei ole käyttöä. Aikuisten "valmiissa" aivoissa yhteyksiä ei ole enää niin paljoa jäljellä, mutta uusia kyllä syntyy jos harjoittelee jotain uutta. Eli jonkin monimutkaisen asian oppiminen tapahtuu täysin eri tavalla.
Soittotaidottoman lapsen ja soittotaidottoman aikuisen aivoissa ei kummassakaan ole valmiina vaikkapa peruskompin soittotaitoa. Ne pitää kummassakin tapauksessa opetella, ja kun sen on oppinut, aivoissa on tapahtunut fyysisiä muutoksia.
No ei tietenkään ole :D. Ei siellä ole valmiiksi esimerkiksi vieraan kielen täydellisen lausumisen taitoakaan, mutta niin vain lapsi oppii puhumaan mitä tahansa vierasta kieltä ilman korostusta kunhan opetteleminen tapahtuu tarpeeksi varhaisessa iässä. A
Ja kun aikuinen tai lapsi oppii sen peruskompin, aivoissa on siis tapahtunut fyysisiä muutoksia. Lahjakas aikuinen oppii asiat nopeammin kuin lahjaton lapsi, eikä lapsuus ole synonyymi joka asian helpommalle oppimiselle. Huono opetus myös hidastaa oppimista vaikka oppilas olisi lahjakaskin.
Aina kun joku keskushermoston omaava eliö oppii ihan mitä tahansa uutta se tarkoittaa fyysisiä muutoksia kyseisen eliön aivoissa.
Kukaan ei ole käsittääkseni (en ole lukenut kaikkia viestejä) väittänyt että lapsi oppii asiat nopeammin kuin aikuinen, vaan pointti on se, että lapsi oppii perustavalla tavalla erilailla. Lapsi ikäänkuin oppii myötävirtaan, aikuinen vastavirtaan.
Eli aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista, oli soittajan ikä mikä hyvänsä, ja lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi. Ja paljon on kiinni opettajan taidoista myös opettaa oppilasta tälle sopivan tason mukaisesti.
Toisaalta lapsen lahjakkuutta on hyvin vaikeaa arvioida, ja kukaan ammattitaitoinen pedagogi ei todellakaan ala antamaan mitään arvioita kenenkään oppilaansa lahjakkuudesta, vaan yrittää jokaista kannustaa parhaansa mukaan. .
Asiantunteva opettaja kyllä ymmärtää oppilaan tason, ja juuri sen perusteella valitaan oppilaalle sopivat harjoituksetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, tämän tutkimuksen mukaan:
"musicians who began training at an early age (≤7 years) had a significantly larger corpus callosum compared to musicians who started later"
---
"A pronounced leftward asymmetry of the planum temporale was linked to the ability to perceive absolute pitch. Other areas showing differences included the Heschl gyrus, or primary auditory cortex (Schneider and others 2005), the Broca area, and the inferior frontal gyrus in general (Sluming and others 2002; Gaser and Schlaug 2003). These structural differences appear to be more pronounced in those musicians who began training early in life (Elbert and others 1995; Schlaug and others 1995a) and who practiced with greater intensity (Gaser and Schlaug 2003; Hutchinson and others 2003; Schneider and others 2005)."
---
"Intensive musical training can also be associated with an expansion of functional representation of finger or hand maps. In string players, for example, the somatosensory representations of their playing fingers were found to be larger compared to those of nonmusicians (Pantev and others 2001). This effect was more pronounced for the fifth digit, which was rarely used in the nonmusician group. Musicians who had begun training early in life demonstrated larger cortical representation of their left fifth digit compared to those who started to play their instruments later (after 13 years), who in turn had larger representations than the nonmusicians."
Tuo yks jankkaaja varmaan tulee kohta väittämään että kyllä aikuisenakin saa ihan samat muutokset, tutkijat on väärässä :D
Soittaminen kehittää aina aivoja ja aiheuttaa niissä muutoksia, oli soittajan ikä mikä tahansa. Se on olennaista asiassa.
Mutta aikuisena soittamaan aloittanut ei saa samanlaisia RAKENTEELLISIA aivomuutoksia kuin lapsena soittamaan aloittanut. Eli uusia yhteyksiä kyllä muodostuu, mutta vaikkapa leveämpää aivokurkiaista ei saa.
Kuitenkin ihan jokainen uusi opittu asia soiton harjoittelussa tarkoittaa siis aina fyysisiä muutoksia aivoissa, vaikka aivokurkiainen ei olisikaan ihan yhtä leveä aikuisella 10 vuoden päästä kuin pienellä lapsella joka on tehnyt aivan samat harjoitukset.
Täällä aikaisemmin oli jankkaaja ketjussa, joka väitti että ei ole merkitystä aloittaako aikuisena vai lapsena, ja että aikuiselle tulee muka samat aivomuutokset kuin lapselle. Ei tule.
Kun lapsi oppii rummuilla soittamaan peruskompin, niin millä tavalla aivoissa tapahtuvat muutokset eroavat aikuisesta, joka oppii saman peruskompin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä muutoksia on havaittu eniten niillä jotka aloittavat soittamisen ihan nuorena, myöhemmin samaa etua ei enää saa..
Aivan samalla tavalla myös aikuisten aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista. Jokainen uusi opittu asia harjoittelussa aiheuttaa muutoksia aivoissa.
No ei nyt ihan noinkaan. Tai siis totta kai uusia hermosoluja ja yhteyksia muodostuu vielä vanhuksenakin.
Yritä nyt päättää kehittääkö soitonharjoittelu aivoja vai ei.
Lasten aivoissa yhteydet ovat valmiina ja karsiutuvat pikkuhiljaa pois jos niille ei ole käyttöä. Aikuisten "valmiissa" aivoissa yhteyksiä ei ole enää niin paljoa jäljellä, mutta uusia kyllä syntyy jos harjoittelee jotain uutta. Eli jonkin monimutkaisen asian oppiminen tapahtuu täysin eri tavalla.
Soittotaidottoman lapsen ja soittotaidottoman aikuisen aivoissa ei kummassakaan ole valmiina vaikkapa peruskompin soittotaitoa. Ne pitää kummassakin tapauksessa opetella, ja kun sen on oppinut, aivoissa on tapahtunut fyysisiä muutoksia.
No ei tietenkään ole :D. Ei siellä ole valmiiksi esimerkiksi vieraan kielen täydellisen lausumisen taitoakaan, mutta niin vain lapsi oppii puhumaan mitä tahansa vierasta kieltä ilman korostusta kunhan opetteleminen tapahtuu tarpeeksi varhaisessa iässä. A
Ja kun aikuinen tai lapsi oppii sen peruskompin, aivoissa on siis tapahtunut fyysisiä muutoksia. Lahjakas aikuinen oppii asiat nopeammin kuin lahjaton lapsi, eikä lapsuus ole synonyymi joka asian helpommalle oppimiselle. Huono opetus myös hidastaa oppimista vaikka oppilas olisi lahjakaskin.
Aina kun joku keskushermoston omaava eliö oppii ihan mitä tahansa uutta se tarkoittaa fyysisiä muutoksia kyseisen eliön aivoissa.
Kukaan ei ole käsittääkseni (en ole lukenut kaikkia viestejä) väittänyt että lapsi oppii asiat nopeammin kuin aikuinen, vaan pointti on se, että lapsi oppii perustavalla tavalla erilailla. Lapsi ikäänkuin oppii myötävirtaan, aikuinen vastavirtaan.
Eli aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista, oli soittajan ikä mikä hyvänsä, ja lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi. Ja paljon on kiinni opettajan taidoista myös opettaa oppilasta tälle sopivan tason mukaisesti.
Toisaalta lapsen lahjakkuutta on hyvin vaikeaa arvioida, ja kukaan ammattitaitoinen pedagogi ei todellakaan ala antamaan mitään arvioita kenenkään oppilaansa lahjakkuudesta, vaan yrittää jokaista kannustaa parhaansa mukaan. .
Asiantunteva opettaja kyllä ymmärtää oppilaan tason, ja juuri sen perusteella valitaan oppilaalle sopivat harjoituksetkin.
Oppilaan sen hetkinen soittotaito on eri asia kuin lahjakkuus tai potentiaali. Sitä mitä lapsesta tulee myöhemmin ei voi päätellä ihan tuosta vaan, poikkeuksena ihan jotkut harvat ihmelapset. Opettajana pitää hakea jokaiselle oppilaalle mielekästä ohjelmistoa ja sopivia haasteita. Kahdelle suunnilleen "samantasoiselle" oppilaalle kehityskohteet voi olla hyvin erilaiset. Tietysti sitten myös opistojen opetussuunnitelmat määrittelevät että mitä ne oppimistavoitteet isommassa mittakaavassa milloinkin ovat.
Älkää vastatko tuolle yhdelle rumpukomppimölisijätrollille enää. Monta kertaa rautalangasta väännetty eikä silti mene mitään perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä muutoksia on havaittu eniten niillä jotka aloittavat soittamisen ihan nuorena, myöhemmin samaa etua ei enää saa..
Aivan samalla tavalla myös aikuisten aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista. Jokainen uusi opittu asia harjoittelussa aiheuttaa muutoksia aivoissa.
No ei nyt ihan noinkaan. Tai siis totta kai uusia hermosoluja ja yhteyksia muodostuu vielä vanhuksenakin.
Yritä nyt päättää kehittääkö soitonharjoittelu aivoja vai ei.
Lasten aivoissa yhteydet ovat valmiina ja karsiutuvat pikkuhiljaa pois jos niille ei ole käyttöä. Aikuisten "valmiissa" aivoissa yhteyksiä ei ole enää niin paljoa jäljellä, mutta uusia kyllä syntyy jos harjoittelee jotain uutta. Eli jonkin monimutkaisen asian oppiminen tapahtuu täysin eri tavalla.
Soittotaidottoman lapsen ja soittotaidottoman aikuisen aivoissa ei kummassakaan ole valmiina vaikkapa peruskompin soittotaitoa. Ne pitää kummassakin tapauksessa opetella, ja kun sen on oppinut, aivoissa on tapahtunut fyysisiä muutoksia.
No ei tietenkään ole :D. Ei siellä ole valmiiksi esimerkiksi vieraan kielen täydellisen lausumisen taitoakaan, mutta niin vain lapsi oppii puhumaan mitä tahansa vierasta kieltä ilman korostusta kunhan opetteleminen tapahtuu tarpeeksi varhaisessa iässä. A
Ja kun aikuinen tai lapsi oppii sen peruskompin, aivoissa on siis tapahtunut fyysisiä muutoksia. Lahjakas aikuinen oppii asiat nopeammin kuin lahjaton lapsi, eikä lapsuus ole synonyymi joka asian helpommalle oppimiselle. Huono opetus myös hidastaa oppimista vaikka oppilas olisi lahjakaskin.
Aina kun joku keskushermoston omaava eliö oppii ihan mitä tahansa uutta se tarkoittaa fyysisiä muutoksia kyseisen eliön aivoissa.
Kukaan ei ole käsittääkseni (en ole lukenut kaikkia viestejä) väittänyt että lapsi oppii asiat nopeammin kuin aikuinen, vaan pointti on se, että lapsi oppii perustavalla tavalla erilailla. Lapsi ikäänkuin oppii myötävirtaan, aikuinen vastavirtaan.
Eli aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista, oli soittajan ikä mikä hyvänsä, ja lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi. Ja paljon on kiinni opettajan taidoista myös opettaa oppilasta tälle sopivan tason mukaisesti.
Toisaalta lapsen lahjakkuutta on hyvin vaikeaa arvioida, ja kukaan ammattitaitoinen pedagogi ei todellakaan ala antamaan mitään arvioita kenenkään oppilaansa lahjakkuudesta, vaan yrittää jokaista kannustaa parhaansa mukaan. .
Asiantunteva opettaja kyllä ymmärtää oppilaan tason, ja juuri sen perusteella valitaan oppilaalle sopivat harjoituksetkin.
Oppilaan sen hetkinen soittotaito on eri asia kuin lahjakkuus tai potentiaali.
Asiantunteva opettaja kyllä ymmärtää oppilaan tason, lahjakkuuden ja potentiaalin, ja juuri sen perusteella valitaan jokaiselle eri oppilaalle sopivat harjoituksetkin.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, tämän tutkimuksen mukaan:
"musicians who began training at an early age (≤7 years) had a significantly larger corpus callosum compared to musicians who started later"
---
"A pronounced leftward asymmetry of the planum temporale was linked to the ability to perceive absolute pitch. Other areas showing differences included the Heschl gyrus, or primary auditory cortex (Schneider and others 2005), the Broca area, and the inferior frontal gyrus in general (Sluming and others 2002; Gaser and Schlaug 2003). These structural differences appear to be more pronounced in those musicians who began training early in life (Elbert and others 1995; Schlaug and others 1995a) and who practiced with greater intensity (Gaser and Schlaug 2003; Hutchinson and others 2003; Schneider and others 2005)."
---
"Intensive musical training can also be associated with an expansion of functional representation of finger or hand maps. In string players, for example, the somatosensory representations of their playing fingers were found to be larger compared to those of nonmusicians (Pantev and others 2001). This effect was more pronounced for the fifth digit, which was rarely used in the nonmusician group. Musicians who had begun training early in life demonstrated larger cortical representation of their left fifth digit compared to those who started to play their instruments later (after 13 years), who in turn had larger representations than the nonmusicians."
Tuossa ylempänä olevassa viestissä on alla linkki minkä kautta voi tutustua tarkemmin musisoinnin aivovaikutuksiin.
Jankkaajat voi perustaa jankkaamiselleen oman keskustelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä muutoksia on havaittu eniten niillä jotka aloittavat soittamisen ihan nuorena, myöhemmin samaa etua ei enää saa..
Aivan samalla tavalla myös aikuisten aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista. Jokainen uusi opittu asia harjoittelussa aiheuttaa muutoksia aivoissa.
No ei nyt ihan noinkaan. Tai siis totta kai uusia hermosoluja ja yhteyksia muodostuu vielä vanhuksenakin.
Yritä nyt päättää kehittääkö soitonharjoittelu aivoja vai ei.
Lasten aivoissa yhteydet ovat valmiina ja karsiutuvat pikkuhiljaa pois jos niille ei ole käyttöä. Aikuisten "valmiissa" aivoissa yhteyksiä ei ole enää niin paljoa jäljellä, mutta uusia kyllä syntyy jos harjoittelee jotain uutta. Eli jonkin monimutkaisen asian oppiminen tapahtuu täysin eri tavalla.
Soittotaidottoman lapsen ja soittotaidottoman aikuisen aivoissa ei kummassakaan ole valmiina vaikkapa peruskompin soittotaitoa. Ne pitää kummassakin tapauksessa opetella, ja kun sen on oppinut, aivoissa on tapahtunut fyysisiä muutoksia.
No ei tietenkään ole :D. Ei siellä ole valmiiksi esimerkiksi vieraan kielen täydellisen lausumisen taitoakaan, mutta niin vain lapsi oppii puhumaan mitä tahansa vierasta kieltä ilman korostusta kunhan opetteleminen tapahtuu tarpeeksi varhaisessa iässä. A
Ja kun aikuinen tai lapsi oppii sen peruskompin, aivoissa on siis tapahtunut fyysisiä muutoksia. Lahjakas aikuinen oppii asiat nopeammin kuin lahjaton lapsi, eikä lapsuus ole synonyymi joka asian helpommalle oppimiselle. Huono opetus myös hidastaa oppimista vaikka oppilas olisi lahjakaskin.
Aina kun joku keskushermoston omaava eliö oppii ihan mitä tahansa uutta se tarkoittaa fyysisiä muutoksia kyseisen eliön aivoissa.
Kukaan ei ole käsittääkseni (en ole lukenut kaikkia viestejä) väittänyt että lapsi oppii asiat nopeammin kuin aikuinen, vaan pointti on se, että lapsi oppii perustavalla tavalla erilailla. Lapsi ikäänkuin oppii myötävirtaan, aikuinen vastavirtaan.
Eli aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista, oli soittajan ikä mikä hyvänsä, ja lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi. Ja paljon on kiinni opettajan taidoista myös opettaa oppilasta tälle sopivan tason mukaisesti.
Toisaalta lapsen lahjakkuutta on hyvin vaikeaa arvioida, ja kukaan ammattitaitoinen pedagogi ei todellakaan ala antamaan mitään arvioita kenenkään oppilaansa lahjakkuudesta, vaan yrittää jokaista kannustaa parhaansa mukaan. .
Asiantunteva opettaja kyllä ymmärtää oppilaan tason, ja juuri sen perusteella valitaan oppilaalle sopivat harjoituksetkin.
Oppilaan sen hetkinen soittotaito on eri asia kuin lahjakkuus tai potentiaali. Sitä mitä lapsesta tulee myöhemmin ei voi päätellä ihan tuosta vaan, poikkeuksena ihan jotkut harvat ihmelapset. Opettajana pitää hakea jokaiselle oppilaalle mielekästä ohjelmistoa ja sopivia haasteita. Kahdelle suunnilleen "samantasoiselle" oppilaalle kehityskohteet voi olla hyvin erilaiset. Tietysti sitten myös opistojen opetussuunnitelmat määrittelevät että mitä ne oppimistavoitteet isommassa mittakaavassa milloinkin ovat.
Hauskaa, että jaksat täysin soittotaidottomana päteä soitonopetuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä muutoksia on havaittu eniten niillä jotka aloittavat soittamisen ihan nuorena, myöhemmin samaa etua ei enää saa..
Aivan samalla tavalla myös aikuisten aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista. Jokainen uusi opittu asia harjoittelussa aiheuttaa muutoksia aivoissa.
No ei nyt ihan noinkaan. Tai siis totta kai uusia hermosoluja ja yhteyksia muodostuu vielä vanhuksenakin.
Yritä nyt päättää kehittääkö soitonharjoittelu aivoja vai ei.
Lasten aivoissa yhteydet ovat valmiina ja karsiutuvat pikkuhiljaa pois jos niille ei ole käyttöä. Aikuisten "valmiissa" aivoissa yhteyksiä ei ole enää niin paljoa jäljellä, mutta uusia kyllä syntyy jos harjoittelee jotain uutta. Eli jonkin monimutkaisen asian oppiminen tapahtuu täysin eri tavalla.
Soittotaidottoman lapsen ja soittotaidottoman aikuisen aivoissa ei kummassakaan ole valmiina vaikkapa peruskompin soittotaitoa. Ne pitää kummassakin tapauksessa opetella, ja kun sen on oppinut, aivoissa on tapahtunut fyysisiä muutoksia.
No ei tietenkään ole :D. Ei siellä ole valmiiksi esimerkiksi vieraan kielen täydellisen lausumisen taitoakaan, mutta niin vain lapsi oppii puhumaan mitä tahansa vierasta kieltä ilman korostusta kunhan opetteleminen tapahtuu tarpeeksi varhaisessa iässä. A
Ja kun aikuinen tai lapsi oppii sen peruskompin, aivoissa on siis tapahtunut fyysisiä muutoksia. Lahjakas aikuinen oppii asiat nopeammin kuin lahjaton lapsi, eikä lapsuus ole synonyymi joka asian helpommalle oppimiselle. Huono opetus myös hidastaa oppimista vaikka oppilas olisi lahjakaskin.
Aina kun joku keskushermoston omaava eliö oppii ihan mitä tahansa uutta se tarkoittaa fyysisiä muutoksia kyseisen eliön aivoissa.
Kukaan ei ole käsittääkseni (en ole lukenut kaikkia viestejä) väittänyt että lapsi oppii asiat nopeammin kuin aikuinen, vaan pointti on se, että lapsi oppii perustavalla tavalla erilailla. Lapsi ikäänkuin oppii myötävirtaan, aikuinen vastavirtaan.
Eli aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista, oli soittajan ikä mikä hyvänsä, ja lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi. Ja paljon on kiinni opettajan taidoista myös opettaa oppilasta tälle sopivan tason mukaisesti.
Toisaalta lapsen lahjakkuutta on hyvin vaikeaa arvioida, ja kukaan ammattitaitoinen pedagogi ei todellakaan ala antamaan mitään arvioita kenenkään oppilaansa lahjakkuudesta, vaan yrittää jokaista kannustaa parhaansa mukaan. .
Asiantunteva opettaja kyllä ymmärtää oppilaan tason, ja juuri sen perusteella valitaan oppilaalle sopivat harjoituksetkin.
Oppilaan sen hetkinen soittotaito on eri asia kuin lahjakkuus tai potentiaali.
Asiantunteva opettaja kyllä ymmärtää oppilaan tason, lahjakkuuden ja potentiaalin, ja juuri sen perusteella valitaan jokaiselle eri oppilaalle sopivat harjoituksetkin.
Asiantunteva opettaja tietää ja tunnustaa rajallisuutensa, ja yrittää opettaa jokaista oppilasta yhtä paneutuneesti huolimatta siitä lopettaako oma oppilas parin vuoden päästä vai tuleeko hänestä tulevaisuudessa ammattilainen. Kenelläkään ei ole kristallipalloa mistä voisi ennustaa tulevan. Ei myöskään ole mitään yksiselitteistä musikaalisuustestiä tms minkä avulla voisi kiistattomasti kenenkään potentiaalia arvioida. Moni on kyllä yrittänyt musikaalisuustestiä tehdä ja esim monet musiikkiopistot käyttävät Kai Karman musikaalisuustestiä. Silti sekin on vain karkea yksinkertaistus siitä mitä musikaalisuus on/voi olla.
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. Voi vain parhaansa mukaan opettaa, tarjota opiskeltavaa ja opittavaa ja yrittää ruokkia motivaatiota.
Sinulla on se harha, että jos et itse usko, niin ei muutkaan usko. Jos sinulla ei ole kiinnostavaa harrastusta, ei sitä ole muillakaan.
Kyllä mä soitan lähes joka päivä. Ei kaikki ole kuten sinä.