Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Onko se niin että pianon suhteen sähköpiano on hyvä ja sillä pärjää kauan (kuinka kauan), mutta sähkoviulu puolestaan ei ole laadukas?
Sähkörummut kuulostaa kiinnostavalta myös. Mutta entäs sitten kun lapsi on isompi, ja jos vielä soittaa ja olisi aika esiintyä jossain. Miten arvokas setti silloin on hyvä hankkia? Ja sama pianon kanssa. Missä iässä tuo yleensä tulee eteen?
Ap.
Sähkörummut on huono valinta. Oikeisiin rumpuihin on saatavana silent-kalvoja, joilla soittaessa tuntuma on oikea. Oikeita symbaaleja voi myös vaimentaa.
Kokemusta on molemmista ja sähkörummut on lähinnä lelu, joka kiinnostaa aikansa, mutta aikanaan tappaa sen vähäisenkin innostuksen, mikä saattaa olla.
T. rumpali
Soittajan pitäisi kyllä kuulla soittimen ääntäkin. Esimerkiksi virittämään ei opi jos on vain silent-kalvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Onko se niin että pianon suhteen sähköpiano on hyvä ja sillä pärjää kauan (kuinka kauan), mutta sähkoviulu puolestaan ei ole laadukas?
Sähkörummut kuulostaa kiinnostavalta myös. Mutta entäs sitten kun lapsi on isompi, ja jos vielä soittaa ja olisi aika esiintyä jossain. Miten arvokas setti silloin on hyvä hankkia? Ja sama pianon kanssa. Missä iässä tuo yleensä tulee eteen?
Ap.
Sähkörummut on huono valinta. Oikeisiin rumpuihin on saatavana silent-kalvoja, joilla soittaessa tuntuma on oikea. Oikeita symbaaleja voi myös vaimentaa.
Kokemusta on molemmista ja sähkörummut on lähinnä lelu, joka kiinnostaa aikansa, mutta aikanaan tappaa sen vähäisenkin innostuksen, mikä saattaa olla.
T. rumpali
Kyllä ammattitason sähkörumpujakin on, joissa on ihan sama tuntuma kuin akustisissakin rummuissa kun ne on hyvin vireessä, mutta sellaisia sähkörumpuja ei saa muutamalla satasella.
Poikien on hyvä osata soittaa kitaraa. Kitaransoittajat saa aina naisia.
Suosittelen myös tytöille.
Näppärä taito lastenhoitajille, seurakuntanuorille jne.
Vierailija kirjoitti:
Poikien on hyvä osata soittaa kitaraa. Kitaransoittajat saa aina naisia.
Suosittelen myös tytöille.
Näppärä taito lastenhoitajille, seurakuntanuorille jne.
Kuka nyt lastenhoitajaksi tai seurakuntanuoreksi haluaa? Kyllä nainen saa ehdottomasti eniten miehiä basistina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Pitkä on aika jos vuoden kestää yhden kompin oppiminen.
No mutta tätähän nyt sopii ja kannattaakin jankata loputtomiin. Varsinkin kun asialla ei ole yhtään mitään vaikutusta omaan elämään. Kun jollakulla jossain on mennyt vuosi opetella komppi.
Tommosia ihmiset juuri on.Kai ymmärrät, että se kaveri valehteli joka kertoi, että hänen "lapsellaan" meni vuosi peruskompin oppimiseen?
TARKOITIN JUURI TUOTA ASIASTA JANKKAAMISTA! Oli se sitten valhetta, puolitotuutta tai mitä ikinä onkaan, niin kun siitä sitten täytyy jankata koko surkea loppuelämä, kuinka pitkä aika vuosi on opetella joku komppi. Vielä parempi on, kun jankkaatte asiasta, MITÄ EI OLE EDES TAPAHTUNUT!
Joka asiahan se täytyy nykyään valehdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Pitkä on aika jos vuoden kestää yhden kompin oppiminen.
No mutta tätähän nyt sopii ja kannattaakin jankata loputtomiin. Varsinkin kun asialla ei ole yhtään mitään vaikutusta omaan elämään. Kun jollakulla jossain on mennyt vuosi opetella komppi.
Tommosia ihmiset juuri on.Kai ymmärrät, että se kaveri valehteli joka kertoi, että hänen "lapsellaan" meni vuosi peruskompin oppimiseen?
TARKOITIN JUURI TUOTA ASIASTA JANKKAAMISTA! Oli se sitten valhetta, puolitotuutta tai mitä ikinä onkaan, niin kun siitä sitten täytyy jankata koko surkea loppuelämä, kuinka pitkä aika vuosi on opetella joku komppi. Vielä parempi on, kun jankkaatte asiasta, MITÄ EI OLE EDES TAPAHTUNUT!
Joka asiahan se täytyy nykyään valehdella.
En ole kyllä koskaan tavannut oppilasta, jolla olisi mennyt vuosi peruskompin oppimiseen.
Kitara on hyvä, jos tykkää kitarasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Pitkä on aika jos vuoden kestää yhden kompin oppiminen.
No mutta tätähän nyt sopii ja kannattaakin jankata loputtomiin. Varsinkin kun asialla ei ole yhtään mitään vaikutusta omaan elämään. Kun jollakulla jossain on mennyt vuosi opetella komppi.
Tommosia ihmiset juuri on.Kai ymmärrät, että se kaveri valehteli joka kertoi, että hänen "lapsellaan" meni vuosi peruskompin oppimiseen?
TARKOITIN JUURI TUOTA ASIASTA JANKKAAMISTA! Oli se sitten valhetta, puolitotuutta tai mitä ikinä onkaan, niin kun siitä sitten täytyy jankata koko surkea loppuelämä, kuinka pitkä aika vuosi on opetella joku komppi. Vielä parempi on, kun jankkaatte asiasta, MITÄ EI OLE EDES TAPAHTUNUT!
Joka asiahan se täytyy nykyään valehdella.
Kauanko sen peruskompin oppiminen yleensä kestää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nokkahuilu
Kyllä, nokkahuilussa on korvillekin miellyttävä ääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Pitkä on aika jos vuoden kestää yhden kompin oppiminen.
No mutta tätähän nyt sopii ja kannattaakin jankata loputtomiin. Varsinkin kun asialla ei ole yhtään mitään vaikutusta omaan elämään. Kun jollakulla jossain on mennyt vuosi opetella komppi.
Tommosia ihmiset juuri on.Kai ymmärrät, että se kaveri valehteli joka kertoi, että hänen "lapsellaan" meni vuosi peruskompin oppimiseen?
TARKOITIN JUURI TUOTA ASIASTA JANKKAAMISTA! Oli se sitten valhetta, puolitotuutta tai mitä ikinä onkaan, niin kun siitä sitten täytyy jankata koko surkea loppuelämä, kuinka pitkä aika vuosi on opetella joku komppi. Vielä parempi on, kun jankkaatte asiasta, MITÄ EI OLE EDES TAPAHTUNUT!
Joka asiahan se täytyy nykyään valehdella.
Miksi joku valehtelisi että peruskompin oppiminen kesti vuoden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi innostui aikoinaan sellosta ja on nyt yksi parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Joo. Se on vähän eri asia nyt 2020-luvulla.
Millä tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Joo. Se on vähän eri asia nyt 2020-luvulla.
Millä tavalla?
Ennen vanhaan rock oli nuorten kapinointia kalkkiksia vastaan. Nykyään se on kalkkisten juttu jota lapset ja nuoret suorittavat musiikkiopistoissa.
Meidän lapsen ensimmäinen soitin oli erittäin halpa, mutta nykyinen ei sitten enää ollutkaan. Edullisellakin pärjäsi aika pitkälle ja näki riittääkö kiinnostus.