Soittoharrastus lapselle, neuvokaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena soittamaan aloittaneiden ammattimuusikoiden aivot voi erottaa muiden ihmisten aivoista, koska niissä on niin selkeitä rakenteellisia eroja. Muiden ammattien edustajia ei voi erottaa aivokuvien perusteella. 

 

Ei tarvitse aloittaa edes lapsena harjoittelua, että saa aivoihin sellaisia muutoksia, että ne näkyvät aivokuvissa. 10 - 15 vuotta kun treenaa, niin sillä jo saa ison muutoksen aikaan aivokuviin vaikka aloittaisi 40-vuotiaana.

Lue tämä ajatuksen kanssa. Aikuinen ei todellakaan saa samoja aivovaikutuksia, vaikka aivovaikutuksia tuleekin.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2996135/

Vierailija kirjoitti:

Moni suosittelee ensisoittimeksi pianoa. Kuitenkin pianon soittaminen ei samalla tavalla harjaannuta sävelkorvaa kuin vaikkapa viulun tai klarinetin soitto. Pianistina ei tarvitse kuunnella hienovaraisia vire-eroja. Joka tapauksessa parempi valita aina sellainen soitin joka lasta oikeasti kiinnostaa, oli se sitten piano tai banjo. Ehdottomasti kannattaa hyödyntää musiikkiopistojen soitinesittelyt. 

Tuo on totta, mutta sitten toisaalta pianoa soittamalla sävelkorva harjaantuu erottamaan ja tunnistamaan äänimassasta päällekkäin soivia säveliä ja intervalleja, joka on taito jota vaikkapa viulua tai klarinettia soittamalla ei samalla tasolla tarvitse. Esimerkiksi pianoa soittaessa soitat usein vaikkapa 8 sävelen yhdistelmää, joista jokaisella on oma merkityksensä ja joista pianisti tietää koko ajan tarkalleen mikä sormi on vastuussa mistäkin äänestä.

Sävelkorva on muutakin kuin sävelkorkeuden herkkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikkiliikkeen työntekijä kirjoitti:

Ei hyvä ajatus! Musiikkiliikkeen henkilökunnalla on muutakin tekemistä, kuin paimentaa jotain kersaa koko päivän ajan - saati kuunnella jotain eri soittimien kokeiluja.

Tulihan tämä selväksi nyt, musiikkiliikkeeseen tullaan ostamaan soitinta, ei ole lastentarha!

Jos et kykene ja/tai halua opastaa lapsia etsimään itselleen sopivaa soitinta, olet täysin väärällä alalla. Tuskin kukaan tulee päiväksi vaivoiksesi. Ja jos joku tuleekin, niin olet itse alasi valinnut kun myyt soittimia. Tee siis työsi kunnolla. Ehdit varmasti siinä sivussa muitakin asiakkaita palvelemaan.

Kun täällä aiemmin esitettiin autokauppavertaus, niin kai muksun voi jättää päiväksi myös autokauppaan? Automyyjä kaitsee ja esittelee autoja, sitten muksu saa päättää mikä otetaan. Kai heillä on ammattitaitoa siihen?

Eikös se lapsi katso itselleen sitä soitinta siellä soitinkaupassa?

Etkös sitä tajunnut?

Sinä varmaan trollaat, mutta täällä on jo monta kertaa selitetty, että musiikkikaupoissa myydään pääsääntöisesti vain aikuisen mittasuhteille sopivia soittimia, pois lukien ehkä ukulele. Lapsi, joka ei osaa soittaa mitään, ei osaa myöskään arvioida, mikä on hänelle sopivan kokoinen soitin. Kuinka voisikaan, kun ei edes tiedä vielä, mitä haluaa soittaa.

Esimerkiksi monista puhaltimista ei randomisti koettamalla edes tule ääntä ulos. Eli kuinka lapsi voisi valita soittimen, jos ei kuule edes sen ääntä?

Juuri soittimen valintaa varten ovat musiikkiopistojen esittelyt. Ja musiikkiopistosta saa usein myös sen soittimen lainaan.

Höpö höpö, itsekin valitsin soittimen kaupassa esittelyn perusteellä! olipa kivat myyjät silloin lapsena auttamassa. Lompakko oli vanhemmilla.

T. Eri

Sittenhän sinä voitkin kertoa, mitkä soittimet olivat esiteltävänä, minkä valitsit, millä perusteella ja paljonko maksoi.

Itse olin vuosia toivonut pianoa, ja lopulta sen valitsivat vanhempani värin perusteella, se maksoi 10 500 markkaa, ja jopa minä lapsen korvalla kuulin, että soundi oli myytävistä pianoista huonoin. Voi kun olisi ollut soitonopettaja mukana pitämässä puoliani.

Vähän samantapainen kokemus kun olin teini. Vanhemmat oli ostamassa uutta pianoa kotiin. Olin jo jonkin aikaa soittanut, mielestäni oli pari ihan hyvällä äänellä varustettua halvempaakin pianoa joista tykkäsin, myyjä yritti tyrkyttää soitettavuudeltaan ja ääneltään ihan kamalaa pianoa ylihintaan. Äiti meinasi jo ostaa sen, mutta onneksi tuli toisiin ajatuksiin. Ei sitten lopulta ostettu pianoa ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni suosittelee ensisoittimeksi pianoa. Kuitenkin pianon soittaminen ei samalla tavalla harjaannuta sävelkorvaa kuin vaikkapa viulun tai klarinetin soitto. Pianistina ei tarvitse kuunnella hienovaraisia vire-eroja. Joka tapauksessa parempi valita aina sellainen soitin joka lasta oikeasti kiinnostaa, oli se sitten piano tai banjo. Ehdottomasti kannattaa hyödyntää musiikkiopistojen soitinesittelyt. 

Tuo on totta, mutta sitten toisaalta pianoa soittamalla sävelkorva harjaantuu erottamaan ja tunnistamaan äänimassasta päällekkäin soivia säveliä ja intervalleja, joka on taito jota vaikkapa viulua tai klarinettia soittamalla ei samalla tasolla tarvitse. Esimerkiksi pianoa soittaessa soitat usein vaikkapa 8 sävelen yhdistelmää, joista jokaisella on oma merkityksensä ja joista pianisti tietää koko ajan tarkalleen mikä sormi on vastuussa mistäkin äänestä.

Sävelkorva on muutakin kuin sävelkorkeuden herkkyyttä.

Musiikkiopistoissa alkaa orkesterisoitto yleensä heti ensimmäisinä soittovuosina. Siellä sitä sointujen ja harmonioiden kuuntelemista harjoitellaan porukalla. Oppii että miten vaikkapa duurisoinnun terssi pitää virittää suhteessa muihin, tai mihin suuntaan dominanttiseptimi viritetään jotta sointi olisi korvaa miellyttävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt voi olla myöhäistä, mutta yritä saada lapsi kansalaisopistoon kurssille, jossa saa yksilöopetusta monessa eri soittimessa. Tähän tyyliin: https://opistopalvelut.fi/rovala/course.php?l=fi&t=9082 . Sitten ensimmäisellä kerralla kunnon keskustelu opettajan kanssa, mikä voisi olla sopiva instrumentti. Ehkä hänellä on mukanaan myös kokeilusoittimia.

Meidän lapsi kävi musiikkiopiston kurssit ja nyt on "sibessä". Aloitti viiden vanhana.

Miten tuo liittyy kommenttiin numero 391? Yritätkö sanoa, että pitäisi mennä musiikkiopistoon eikä kansalaisopistoon?

Jos lapsi itse osoittaa kiinnostusta soittamiseen, niin alusta saakka mahdollisimman tehokkaaseen opetukseen kannattaa hänet laittaa. Lapset oppii helposti, eikä kannata hukata oppimiselle otollisia vuosia, myohemmin edistyminen on hankalampaa suhteessa panostettuun aikaan.

Lisäksi on huono asia, jos soittaja oppii nuorena vääriä tapoja soittamisessa, niitä on vaikea myöhemmin kitkeä pois.

Opetteleepa lapsi missä tahansa soittoa, niin heti vain HYVÄÄN opetukseen. Eli hyvä ope, eikä myöskään mitään pelkkää itseoppimista lapselle.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikkiliikkeen työntekijä kirjoitti:

Ei hyvä ajatus! Musiikkiliikkeen henkilökunnalla on muutakin tekemistä, kuin paimentaa jotain kersaa koko päivän ajan - saati kuunnella jotain eri soittimien kokeiluja.

Tulihan tämä selväksi nyt, musiikkiliikkeeseen tullaan ostamaan soitinta, ei ole lastentarha!

Jos et kykene ja/tai halua opastaa lapsia etsimään itselleen sopivaa soitinta, olet täysin väärällä alalla. Tuskin kukaan tulee päiväksi vaivoiksesi. Ja jos joku tuleekin, niin olet itse alasi valinnut kun myyt soittimia. Tee siis työsi kunnolla. Ehdit varmasti siinä sivussa muitakin asiakkaita palvelemaan.

Kun täällä aiemmin esitettiin autokauppavertaus, niin kai muksun voi jättää päiväksi myös autokauppaan? Automyyjä kaitsee ja esittelee autoja, sitten muksu saa päättää mikä otetaan. Kai heillä on ammattitaitoa siihen?

Eikös se lapsi katso itselleen sitä soitinta siellä soitinkaupassa?

Etkös sitä tajunnut?

Sinä varmaan trollaat, mutta täällä on jo monta kertaa selitetty, että musiikkikaupoissa myydään pääsääntöisesti vain aikuisen mittasuhteille sopivia soittimia, pois lukien ehkä ukulele. Lapsi, joka ei osaa soittaa mitään, ei osaa myöskään arvioida, mikä on hänelle sopivan kokoinen soitin. Kuinka voisikaan, kun ei edes tiedä vielä, mitä haluaa soittaa.

Esimerkiksi monista puhaltimista ei randomisti koettamalla edes tule ääntä ulos. Eli kuinka lapsi voisi valita soittimen, jos ei kuule edes sen ääntä?

Juuri soittimen valintaa varten ovat musiikkiopistojen esittelyt. Ja musiikkiopistosta saa usein myös sen soittimen lainaan.

Höpö höpö, itsekin valitsin soittimen kaupassa esittelyn perusteellä! olipa kivat myyjät silloin lapsena auttamassa. Lompakko oli vanhemmilla.

T. Eri

Sittenhän sinä voitkin kertoa, mitkä soittimet olivat esiteltävänä, minkä valitsit, millä perusteella ja paljonko maksoi.

Itse olin vuosia toivonut pianoa, ja lopulta sen valitsivat vanhempani värin perusteella, se maksoi 10 500 markkaa, ja jopa minä lapsen korvalla kuulin, että soundi oli myytävistä pianoista huonoin. Voi kun olisi ollut soitonopettaja mukana pitämässä puoliani.

Vähän samantapainen kokemus kun olin teini. Vanhemmat oli ostamassa uutta pianoa kotiin. Olin jo jonkin aikaa soittanut, mielestäni oli pari ihan hyvällä äänellä varustettua halvempaakin pianoa joista tykkäsin, myyjä yritti tyrkyttää soitettavuudeltaan ja ääneltään ihan kamalaa pianoa ylihintaan. Äiti meinasi jo ostaa sen, mutta onneksi tuli toisiin ajatuksiin. Ei sitten lopulta ostettu pianoa ollenkaan. 

Onpa teillä idiootit vanhemmat. Sori siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikkiliikkeen työntekijä kirjoitti:

Ei hyvä ajatus! Musiikkiliikkeen henkilökunnalla on muutakin tekemistä, kuin paimentaa jotain kersaa koko päivän ajan - saati kuunnella jotain eri soittimien kokeiluja.

Tulihan tämä selväksi nyt, musiikkiliikkeeseen tullaan ostamaan soitinta, ei ole lastentarha!

Jos et kykene ja/tai halua opastaa lapsia etsimään itselleen sopivaa soitinta, olet täysin väärällä alalla. Tuskin kukaan tulee päiväksi vaivoiksesi. Ja jos joku tuleekin, niin olet itse alasi valinnut kun myyt soittimia. Tee siis työsi kunnolla. Ehdit varmasti siinä sivussa muitakin asiakkaita palvelemaan.

Kun täällä aiemmin esitettiin autokauppavertaus, niin kai muksun voi jättää päiväksi myös autokauppaan? Automyyjä kaitsee ja esittelee autoja, sitten muksu saa päättää mikä otetaan. Kai heillä on ammattitaitoa siihen?

Eikös se lapsi katso itselleen sitä soitinta siellä soitinkaupassa?

Etkös sitä tajunnut?

Sinä varmaan trollaat, mutta täällä on jo monta kertaa selitetty, että musiikkikaupoissa myydään pääsääntöisesti vain aikuisen mittasuhteille sopivia soittimia, pois lukien ehkä ukulele. Lapsi, joka ei osaa soittaa mitään, ei osaa myöskään arvioida, mikä on hänelle sopivan kokoinen soitin. Kuinka voisikaan, kun ei edes tiedä vielä, mitä haluaa soittaa.

Esimerkiksi monista puhaltimista ei randomisti koettamalla edes tule ääntä ulos. Eli kuinka lapsi voisi valita soittimen, jos ei kuule edes sen ääntä?

Juuri soittimen valintaa varten ovat musiikkiopistojen esittelyt. Ja musiikkiopistosta saa usein myös sen soittimen lainaan.

Höpö höpö, itsekin valitsin soittimen kaupassa esittelyn perusteellä! olipa kivat myyjät silloin lapsena auttamassa. Lompakko oli vanhemmilla.

T. Eri

Sittenhän sinä voitkin kertoa, mitkä soittimet olivat esiteltävänä, minkä valitsit, millä perusteella ja paljonko maksoi.

Itse olin vuosia toivonut pianoa, ja lopulta sen valitsivat vanhempani värin perusteella, se maksoi 10 500 markkaa, ja jopa minä lapsen korvalla kuulin, että soundi oli myytävistä pianoista huonoin. Voi kun olisi ollut soitonopettaja mukana pitämässä puoliani.

Vähän samantapainen kokemus kun olin teini. Vanhemmat oli ostamassa uutta pianoa kotiin. Olin jo jonkin aikaa soittanut, mielestäni oli pari ihan hyvällä äänellä varustettua halvempaakin pianoa joista tykkäsin, myyjä yritti tyrkyttää soitettavuudeltaan ja ääneltään ihan kamalaa pianoa ylihintaan. Äiti meinasi jo ostaa sen, mutta onneksi tuli toisiin ajatuksiin. Ei sitten lopulta ostettu pianoa ollenkaan. 

Missä on myyjien moraali, voisiko myyjät täällä kertoa sen meille tavalliselle kansalle?

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu menevän sähköpiano ja digitaalipiano monella sekaisin. Sähköpianolla moni tarkoittaa syntikan tyylistä, joka ei maksa paljoa ja jossa on kevyet koskettimet.

Sitten on digitaalipiano, joista laadukkaimmat (Yamaha ym.) maksavat reippaasti yli tuhat euroa. Tuntuma ja sointi on aivan kuin akustisessa (raskaat koskettimet), monessa on puukoskettimet, pedaali jne. Aivan kuin akustinen, mutta kevyempi. Näitä suositaan nykyään, koska ei tarvitse virittää, on kevyempi ja sopii moneen kotiin, kun saa tarvittaessa kiinni kuulokkeet (ei melua).

Lapsi käy pianotunneilla. Alkuun aloitettiin juuri sillä perus sähköpianolla ja kun huomattiin, että homma kiinnostaa, hankimme digitaalipianon. Pidemmän päälle rimpula sähköpiano haittaa opintoja, koska koskettimet ovat liian kevyet, mutta alkuun se käy oikein hyvin.

Musiikkiliikkeissä näytetään kyllä käyttävän sähköpianoa ja digipianoa ihan synonyyminä. Ne rimpulat on kosketinsoittimia, ei pianoja ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni suosittelee ensisoittimeksi pianoa. Kuitenkin pianon soittaminen ei samalla tavalla harjaannuta sävelkorvaa kuin vaikkapa viulun tai klarinetin soitto. Pianistina ei tarvitse kuunnella hienovaraisia vire-eroja. Joka tapauksessa parempi valita aina sellainen soitin joka lasta oikeasti kiinnostaa, oli se sitten piano tai banjo. Ehdottomasti kannattaa hyödyntää musiikkiopistojen soitinesittelyt. 

Tuo on totta, mutta sitten toisaalta pianoa soittamalla sävelkorva harjaantuu erottamaan ja tunnistamaan äänimassasta päällekkäin soivia säveliä ja intervalleja, joka on taito jota vaikkapa viulua tai klarinettia soittamalla ei samalla tasolla tarvitse. Esimerkiksi pianoa soittaessa soitat usein vaikkapa 8 sävelen yhdistelmää, joista jokaisella on oma merkityksensä ja joista pianisti tietää koko ajan tarkalleen mikä sormi on vastuussa mistäkin äänestä.

Sävelkorva on muutakin kuin sävelkorkeuden herkkyyttä.

Musiikkiopistoissa alkaa orkesterisoitto yleensä heti ensimmäisinä soittovuosina. Siellä sitä sointujen ja harmonioiden kuuntelemista harjoitellaan porukalla. Oppii että miten vaikkapa duurisoinnun terssi pitää virittää suhteessa muihin, tai mihin suuntaan dominanttiseptimi viritetään jotta sointi olisi korvaa miellyttävä. 

Pianon soitossa kehität tätä taitoa aina kun soitat, et ainoastaan silloin kun soitat muiden kanssa kimpassa. Siinä on ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni suosittelee ensisoittimeksi pianoa. Kuitenkin pianon soittaminen ei samalla tavalla harjaannuta sävelkorvaa kuin vaikkapa viulun tai klarinetin soitto. Pianistina ei tarvitse kuunnella hienovaraisia vire-eroja. Joka tapauksessa parempi valita aina sellainen soitin joka lasta oikeasti kiinnostaa, oli se sitten piano tai banjo. Ehdottomasti kannattaa hyödyntää musiikkiopistojen soitinesittelyt. 

Tuo on totta, mutta sitten toisaalta pianoa soittamalla sävelkorva harjaantuu erottamaan ja tunnistamaan äänimassasta päällekkäin soivia säveliä ja intervalleja, joka on taito jota vaikkapa viulua tai klarinettia soittamalla ei samalla tasolla tarvitse. Esimerkiksi pianoa soittaessa soitat usein vaikkapa 8 sävelen yhdistelmää, joista jokaisella on oma merkityksensä ja joista pianisti tietää koko ajan tarkalleen mikä sormi on vastuussa mistäkin äänestä.

Sävelkorva on muutakin kuin sävelkorkeuden herkkyyttä.

Musiikkiopistoissa alkaa orkesterisoitto yleensä heti ensimmäisinä soittovuosina. Siellä sitä sointujen ja harmonioiden kuuntelemista harjoitellaan porukalla. Oppii että miten vaikkapa duurisoinnun terssi pitää virittää suhteessa muihin, tai mihin suuntaan dominanttiseptimi viritetään jotta sointi olisi korvaa miellyttävä. 

Pianon soitossa kehität tätä taitoa aina kun soitat, et ainoastaan silloin kun soitat muiden kanssa kimpassa. Siinä on ero. 

Ja viulua tai klarinettia soittaessa joutuu kuuntelemaan sävelpuhtautta aina kuin soittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikkiliikkeen työntekijä kirjoitti:

Ei hyvä ajatus! Musiikkiliikkeen henkilökunnalla on muutakin tekemistä, kuin paimentaa jotain kersaa koko päivän ajan - saati kuunnella jotain eri soittimien kokeiluja.

Tulihan tämä selväksi nyt, musiikkiliikkeeseen tullaan ostamaan soitinta, ei ole lastentarha!

Jos et kykene ja/tai halua opastaa lapsia etsimään itselleen sopivaa soitinta, olet täysin väärällä alalla. Tuskin kukaan tulee päiväksi vaivoiksesi. Ja jos joku tuleekin, niin olet itse alasi valinnut kun myyt soittimia. Tee siis työsi kunnolla. Ehdit varmasti siinä sivussa muitakin asiakkaita palvelemaan.

Kun täällä aiemmin esitettiin autokauppavertaus, niin kai muksun voi jättää päiväksi myös autokauppaan? Automyyjä kaitsee ja esittelee autoja, sitten muksu saa päättää mikä otetaan. Kai heillä on ammattitaitoa siihen?

Eikös se lapsi katso itselleen sitä soitinta siellä soitinkaupassa?

Etkös sitä tajunnut?

Sinä varmaan trollaat, mutta täällä on jo monta kertaa selitetty, että musiikkikaupoissa myydään pääsääntöisesti vain aikuisen mittasuhteille sopivia soittimia, pois lukien ehkä ukulele. Lapsi, joka ei osaa soittaa mitään, ei osaa myöskään arvioida, mikä on hänelle sopivan kokoinen soitin. Kuinka voisikaan, kun ei edes tiedä vielä, mitä haluaa soittaa.

Esimerkiksi monista puhaltimista ei randomisti koettamalla edes tule ääntä ulos. Eli kuinka lapsi voisi valita soittimen, jos ei kuule edes sen ääntä?

Juuri soittimen valintaa varten ovat musiikkiopistojen esittelyt. Ja musiikkiopistosta saa usein myös sen soittimen lainaan.

Höpö höpö, itsekin valitsin soittimen kaupassa esittelyn perusteellä! olipa kivat myyjät silloin lapsena auttamassa. Lompakko oli vanhemmilla.

T. Eri

Sittenhän sinä voitkin kertoa, mitkä soittimet olivat esiteltävänä, minkä valitsit, millä perusteella ja paljonko maksoi.

Itse olin vuosia toivonut pianoa, ja lopulta sen valitsivat vanhempani värin perusteella, se maksoi 10 500 markkaa, ja jopa minä lapsen korvalla kuulin, että soundi oli myytävistä pianoista huonoin. Voi kun olisi ollut soitonopettaja mukana pitämässä puoliani.

Vähän samantapainen kokemus kun olin teini. Vanhemmat oli ostamassa uutta pianoa kotiin. Olin jo jonkin aikaa soittanut, mielestäni oli pari ihan hyvällä äänellä varustettua halvempaakin pianoa joista tykkäsin, myyjä yritti tyrkyttää soitettavuudeltaan ja ääneltään ihan kamalaa pianoa ylihintaan. Äiti meinasi jo ostaa sen, mutta onneksi tuli toisiin ajatuksiin. Ei sitten lopulta ostettu pianoa ollenkaan. 

Missä on myyjien moraali, voisiko myyjät täällä kertoa sen meille tavalliselle kansalle?

No kaikilla ei välttämättä sitä moraalia ole. Miettivät vain omaa myyntitulosta, jos onkin tullut joku huono soitin liikkeeseen tukusta. Siksi ehdottomasti soitonopettaja tai muu ammattitaitoinen kysen soittimen soittaja kaupoille mukaan! 

Soitinliikkeiden myyjät ei todellakaan osaa soittaa itse jokaista soitinta mikä sieltä kaupasta löytyy. Joten voivat jopa tietämättömyyttään tyrkyttää huonoa soitinta. 

Mun lapsi soitti huilua, tosi nopeasti oppi. Viulun jälkeen naapurikin oli tyytyväinen😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni suosittelee ensisoittimeksi pianoa. Kuitenkin pianon soittaminen ei samalla tavalla harjaannuta sävelkorvaa kuin vaikkapa viulun tai klarinetin soitto. Pianistina ei tarvitse kuunnella hienovaraisia vire-eroja. Joka tapauksessa parempi valita aina sellainen soitin joka lasta oikeasti kiinnostaa, oli se sitten piano tai banjo. Ehdottomasti kannattaa hyödyntää musiikkiopistojen soitinesittelyt. 

Tuo on totta, mutta sitten toisaalta pianoa soittamalla sävelkorva harjaantuu erottamaan ja tunnistamaan äänimassasta päällekkäin soivia säveliä ja intervalleja, joka on taito jota vaikkapa viulua tai klarinettia soittamalla ei samalla tasolla tarvitse. Esimerkiksi pianoa soittaessa soitat usein vaikkapa 8 sävelen yhdistelmää, joista jokaisella on oma merkityksensä ja joista pianisti tietää koko ajan tarkalleen mikä sormi on vastuussa mistäkin äänestä.

Sävelkorva on muutakin kuin sävelkorkeuden herkkyyttä.

Musiikkiopistoissa alkaa orkesterisoitto yleensä heti ensimmäisinä soittovuosina. Siellä sitä sointujen ja harmonioiden kuuntelemista harjoitellaan porukalla. Oppii että miten vaikkapa duurisoinnun terssi pitää virittää suhteessa muihin, tai mihin suuntaan dominanttiseptimi viritetään jotta sointi olisi korvaa miellyttävä. 

Pianon soitossa kehität tätä taitoa aina kun soitat, et ainoastaan silloin kun soitat muiden kanssa kimpassa. Siinä on ero. 

Ja viulua tai klarinettia soittaessa joutuu kuuntelemaan sävelpuhtautta aina kuin soittaa. 

Niinpä. Eri instrumenttien harjoittelu kehittää eri puolia sävelkorvasta erilaisilla painoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaisimpana: kenenkään ei pidä verrata oppimistaan kenenkään toisen oppimiseen.

Ja huonon opettajan oppilaat oppivat hitaammin vaikka olisivat lahjakkaitakin.

Ei sillä ole väliä, kuka oppii hitaammin. Oppiminen tapahtuu nykäyksittäin.

Olennaista on se, kenen oppimiskaari kulkee pisimmälle. .

Olennaista on myös se, että huonon opettajan (hyvätkin) oppilaat oppivat hitaammin, koska huono opettaja ei kykene tarjoamaan sopivia harjoituksia oppilaan taitotason mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena soittamaan aloittaneiden ammattimuusikoiden aivot voi erottaa muiden ihmisten aivoista, koska niissä on niin selkeitä rakenteellisia eroja. Muiden ammattien edustajia ei voi erottaa aivokuvien perusteella. 

 

Ei tarvitse aloittaa edes lapsena harjoittelua, että saa aivoihin sellaisia muutoksia, että ne näkyvät aivokuvissa. 10 - 15 vuotta kun treenaa, niin sillä jo saa ison muutoksen aikaan aivokuviin vaikka aloittaisi 40-vuotiaana.

Lue tämä ajatuksen kanssa. Aikuinen ei todellakaan saa samoja aivovaikutuksia, vaikka aivovaikutuksia tuleekin.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2996135/

Eli aivovaikutuksia tulee aina kun harjoitellaan soittamista, ja jokainen opittu uusi asia soittamisessa on aina myös fyysinen muutos aivoissa joka mahdollistaa uuden asian osaamisen. Aivovaikutuksia tulee siis aina, oli soittajan ikä mikä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni suosittelee ensisoittimeksi pianoa. Kuitenkin pianon soittaminen ei samalla tavalla harjaannuta sävelkorvaa kuin vaikkapa viulun tai klarinetin soitto. Pianistina ei tarvitse kuunnella hienovaraisia vire-eroja. Joka tapauksessa parempi valita aina sellainen soitin joka lasta oikeasti kiinnostaa, oli se sitten piano tai banjo. Ehdottomasti kannattaa hyödyntää musiikkiopistojen soitinesittelyt. 

Tuo on totta, mutta sitten toisaalta pianoa soittamalla sävelkorva harjaantuu erottamaan ja tunnistamaan äänimassasta päällekkäin soivia säveliä ja intervalleja, joka on taito jota vaikkapa viulua tai klarinettia soittamalla ei samalla tasolla tarvitse. Esimerkiksi pianoa soittaessa soitat usein vaikkapa 8 sävelen yhdistelmää, joista jokaisella on oma merkityksensä ja joista pianisti tietää koko ajan tarkalleen mikä sormi on vastuussa mistäkin äänestä.

Sävelkorva on muutakin kuin sävelkorkeuden herkkyyttä.

Musiikkiopistoissa alkaa orkesterisoitto yleensä heti ensimmäisinä soittovuosina. Siellä sitä sointujen ja harmonioiden kuuntelemista harjoitellaan porukalla. Oppii että miten vaikkapa duurisoinnun terssi pitää virittää suhteessa muihin, tai mihin suuntaan dominanttiseptimi viritetään jotta sointi olisi korvaa miellyttävä. 

Pianon soitossa kehität tätä taitoa aina kun soitat, et ainoastaan silloin kun soitat muiden kanssa kimpassa. Siinä on ero. 

Ja lisäisin vielä sen, että pianon soittoa harjoittelemalla kehittää samalla kyvyn kuulla ja kehitellä mielessään päällekkäisiä sävelkulkuja. Tästä on hyötyä esimerkiksi säveltämisessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta lapsella on enemmän aikaa opetella jos on motivaatiota - aikuisella ei aikaa ole harjoitteluun samalla tavoin, kun on myös työt ja muut aikuisten velvoitteet. 

Ja monella aikuisella menee vauvapalstalla satuiluunkin niin paljon aikaa elämässä, että siinä ajassa ehtisi oppia hyvin jo soittamaan.

Näppärää. Aika moni palstailee töistä, ei siinä soittamista harjoitella työpäivän lomassa, mutta palstalla voi käydä tauolla.

Monihan ei edes harjoittele vaikka ei vauvapalstailekaan, mutta monella taas menee palstalla niin paljon aikaa, että siinä ajassa ehtisi hyvin oppia soittamaankin. Toisista voi tulla parhaitakin samassa ajassa minkä joku käyttää vauvapalstailuun elämässään. Kyse on vain valinnoista. Soittotaitoinen voi harjoitella koko ajan, vaikka soitinta ei olisi edes lähelläkään, koska suurin osa soitosta tapahtuu ajatuksissa ja lähtee ajatuksen tasolta, ja erilaisia mielikuvaharjoituksia voi käyttää harjoittelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä muutoksia on havaittu eniten niillä jotka aloittavat soittamisen ihan nuorena, myöhemmin samaa etua ei enää saa.. 

Aivan samalla tavalla myös aikuisten aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista. Jokainen uusi opittu asia harjoittelussa aiheuttaa muutoksia aivoissa.

No ei nyt ihan noinkaan. Tai siis totta kai uusia hermosoluja ja yhteyksia muodostuu vielä vanhuksenakin. 

Yritä nyt päättää kehittääkö soitonharjoittelu aivoja vai ei.

Lasten aivoissa yhteydet ovat valmiina ja karsiutuvat pikkuhiljaa pois jos niille ei ole käyttöä. Aikuisten "valmiissa" aivoissa yhteyksiä ei ole enää niin paljoa jäljellä, mutta uusia kyllä syntyy jos harjoittelee jotain uutta. Eli jonkin monimutkaisen asian oppiminen tapahtuu täysin eri tavalla.

Soittotaidottoman lapsen ja soittotaidottoman aikuisen aivoissa ei kummassakaan ole valmiina vaikkapa peruskompin soittotaitoa. Ne pitää kummassakin tapauksessa opetella, ja kun sen on oppinut, aivoissa on tapahtunut fyysisiä muutoksia.

No ei tietenkään ole :D. Ei siellä ole valmiiksi esimerkiksi vieraan kielen täydellisen lausumisen taitoakaan, mutta niin vain lapsi oppii puhumaan mitä tahansa vierasta kieltä ilman korostusta kunhan opetteleminen tapahtuu tarpeeksi varhaisessa iässä. A

Ja kun aikuinen tai lapsi oppii sen peruskompin, aivoissa on siis tapahtunut fyysisiä muutoksia. Lahjakas aikuinen oppii asiat nopeammin kuin lahjaton lapsi, eikä lapsuus ole synonyymi joka asian helpommalle oppimiselle. Huono opetus myös hidastaa oppimista vaikka oppilas olisi lahjakaskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta lapsella on enemmän aikaa opetella jos on motivaatiota - aikuisella ei aikaa ole harjoitteluun samalla tavoin, kun on myös työt ja muut aikuisten velvoitteet. 

Ja monella aikuisella menee vauvapalstalla satuiluunkin niin paljon aikaa elämässä, että siinä ajassa ehtisi oppia hyvin jo soittamaan.

Tämä! Etenkin hymyilyttää tuo täällä erittäin ahkerasti päivystävä tyyppi, joka kertoi muun muassa pianistille, että sinustakin voi tulla maailman paras rumpali, kun vaan harjoittelet, paitsi että tuskin susta mitään tulee.

Eikö pianistista voi mielestäsi tulla paras rumpalikin jos vain harjoittelee ahkerasti? Juurihan kerroit aiemmin, että jonkun soittimen taitava osaaminen helpottaa myös kaikkien muiden soittimien hallinnan oppimista. 2 -3 vuotta kun menee, niin  se "pianisti" varmaan olisi paras rumpalikin.