Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta sanoisin vain, että akustisen pianon soittaminen on todella todella paljon mielekkäämpää kuin sähköisen. Se motivoi soittamaan aivan eri tavalla. Sitten kun on aika hyvä, oppii kyllä huomaamaan, että ihan mikä tahansa piano ei tunnu kivalta, mutta minulta löytyy kotoa sekä akustista että sähköistä pianoa ja valitsen aina akustisen. Sähköinen on vain musan tekoa varten.
Perustele miksi 6-8 vuotiaalle joka juuri aloittaa soittamisen, akustinen piano on todella todella paljon mielekkäämpi?
Ihan samasta syystä kuin se on mielekkäämpi isommallekin soittajalle. Ei lasten soittimia pidä väheksyä vain siksi, että he ovat lapsia.
Et edelleenkään kertonut mikä on se syy? Mielekkäämpi, miksi???
Tuolla perustelulla voisi sanoa että pitäisi ostaa aina kallein mahdollinen soitin heti alkuun olettaen että laatu seuraa hintaa. Nyt puhutaan edelleen eskari-ikäisestä soittajan alusta.
Ei tosiaankaan tarvitse ostaa kalleinta saadakseen laatua. Kohtuullisen akustisen pianon saa kuljetuksen hinnalla, jos malttaa seurata muutaman kuukauden nettikirppiksiä ja tuntee jonkun soittotaitoisen, joka voi käydä testailemassa.
Sitähän tässä olen koko ajan yrittänyt sanoa: hinta ei välttämättä ole suhteessa laatuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta sanoisin vain, että akustisen pianon soittaminen on todella todella paljon mielekkäämpää kuin sähköisen. Se motivoi soittamaan aivan eri tavalla. Sitten kun on aika hyvä, oppii kyllä huomaamaan, että ihan mikä tahansa piano ei tunnu kivalta, mutta minulta löytyy kotoa sekä akustista että sähköistä pianoa ja valitsen aina akustisen. Sähköinen on vain musan tekoa varten.
Perustele miksi 6-8 vuotiaalle joka juuri aloittaa soittamisen, akustinen piano on todella todella paljon mielekkäämpi?
Ihan samasta syystä kuin se on mielekkäämpi isommallekin soittajalle. Ei lasten soittimia pidä väheksyä vain siksi, että he ovat lapsia.
Et edelleenkään kertonut mikä on se syy? Mielekkäämpi, miksi???
Tuolla perustelulla voisi sanoa että pitäisi ostaa aina kallein mahdollinen soitin heti alkuun olettaen että laatu seuraa hintaa. Nyt puhutaan edelleen eskari-ikäisestä soittajan alusta.
Ei tosiaankaan tarvitse ostaa kalleinta saadakseen laatua. Kohtuullisen akustisen pianon saa kuljetuksen hinnalla, jos malttaa seurata muutaman kuukauden nettikirppiksiä ja tuntee jonkun soittotaitoisen, joka voi käydä testailemassa.
Sitähän tässä olen koko ajan yrittänyt sanoa: hinta ei välttämättä ole suhteessa laatuun.
Hyvä. Perustele nyt vielä miksi akustinen on 6-vuotiaalle mielekkäämpi kuin digipiano?
Tärkeintä on valita soitin josta lapsi on innostunut tai innostuu. Väkisin vääntäen ei tule mitään ja innostus musiikkiin vain loppuu. Ensimmäisenä ei kannata ruveta kallitta soittimia hankkimaan. Monista opistoista saa soittimia lainaan tai vuokrata. Niillä pärjää hyvin pitkään eikä sitä kuulovauriota heti tule normaalilla soittamisella. Esim. laadukkaat viulut maksavat tuhansia euroa. Semmoiseen kannattaa satsata vasta, jos soittointo pysyy ja taitoa tulee.
Musiikkiopistossa aikalailla ratkaisevaa on opettaja. Itselläni oli aikoinaan opettaja, joka ei ymmärtänyt että minä haluan soittaa harrastuksena. Hänen mielestään olisi 6v jo pitänyt päättää, että tästä tulee ammatti. Muutaman vuoden jaksoin kunnes into loppui. Pidin pari vuotta taukoa ja vaihdoin opistoa, kun innostus palasi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa.
"Puolisosi" ei siis tiedä, että on olemassa pieniä rumpusettejä lapsille? Onko soitonopetusta antava "puolisosi" edes todellinen henkilö?
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on valita soitin josta lapsi on innostunut tai innostuu. Väkisin vääntäen ei tule mitään ja innostus musiikkiin vain loppuu. Ensimmäisenä ei kannata ruveta kallitta soittimia hankkimaan. Monista opistoista saa soittimia lainaan tai vuokrata. Niillä pärjää hyvin pitkään eikä sitä kuulovauriota heti tule normaalilla soittamisella. Esim. laadukkaat viulut maksavat tuhansia euroa. Semmoiseen kannattaa satsata vasta, jos soittointo pysyy ja taitoa tulee.
Musiikkiopistossa aikalailla ratkaisevaa on opettaja. Itselläni oli aikoinaan opettaja, joka ei ymmärtänyt että minä haluan soittaa harrastuksena. Hänen mielestään olisi 6v jo pitänyt päättää, että tästä tulee ammatti. Muutaman vuoden jaksoin kunnes into loppui. Pidin pari vuotta taukoa ja vaihdoin opistoa, kun innostus palasi takaisin.
Tämä. Milloinkohan nämä "opettajat" tajuavat että tämä on tyypillisesti paras tapa taata että soittamisesta ei ainakaan tule ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Torilta katselemaan soittimia. Paljon on käytettyä tarjolla ja edullisesti. Kyllä niillä alkuun pääsee.
Ei kyllä eskarilaiselle täytyy heti ostaa uutena kaikkein kallein mitä kaupasta löytyy jotta tulee kunnolla paineita kun on satsattu isosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on valita soitin josta lapsi on innostunut tai innostuu. Väkisin vääntäen ei tule mitään ja innostus musiikkiin vain loppuu. Ensimmäisenä ei kannata ruveta kallitta soittimia hankkimaan. Monista opistoista saa soittimia lainaan tai vuokrata. Niillä pärjää hyvin pitkään eikä sitä kuulovauriota heti tule normaalilla soittamisella. Esim. laadukkaat viulut maksavat tuhansia euroa. Semmoiseen kannattaa satsata vasta, jos soittointo pysyy ja taitoa tulee.
Musiikkiopistossa aikalailla ratkaisevaa on opettaja. Itselläni oli aikoinaan opettaja, joka ei ymmärtänyt että minä haluan soittaa harrastuksena. Hänen mielestään olisi 6v jo pitänyt päättää, että tästä tulee ammatti. Muutaman vuoden jaksoin kunnes into loppui. Pidin pari vuotta taukoa ja vaihdoin opistoa, kun innostus palasi takaisin.
Tämä. Milloinkohan nämä "opettajat" tajuavat että tämä on tyypillisesti paras tapa taata että soittamisesta ei ainakaan tule ammattia.
Ei se nyt aivan suoraan käänteisestikään mene. Tunnen jonkin verran muusikoita, ja etenkin autoritäärisemmissä kulttuureissa on melko yleistä, että vanhemmat ja opettaja ovat päättäneet jo kuusivuotiaan kohdalla, että tästä lapsesta koetetaan ammattilaista. Ja kyllähän heistä monesta tuleekin.
Suomalaiset ovat perinteisesti menestyneet hyvin klassisen musiikin saralla, mutta aika näyttää, tuleeko siitä tulevaisuudessa vauvasta saakka prepattujen kiinalaisten temmellyskenttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on valita soitin josta lapsi on innostunut tai innostuu. Väkisin vääntäen ei tule mitään ja innostus musiikkiin vain loppuu. Ensimmäisenä ei kannata ruveta kallitta soittimia hankkimaan. Monista opistoista saa soittimia lainaan tai vuokrata. Niillä pärjää hyvin pitkään eikä sitä kuulovauriota heti tule normaalilla soittamisella. Esim. laadukkaat viulut maksavat tuhansia euroa. Semmoiseen kannattaa satsata vasta, jos soittointo pysyy ja taitoa tulee.
Musiikkiopistossa aikalailla ratkaisevaa on opettaja. Itselläni oli aikoinaan opettaja, joka ei ymmärtänyt että minä haluan soittaa harrastuksena. Hänen mielestään olisi 6v jo pitänyt päättää, että tästä tulee ammatti. Muutaman vuoden jaksoin kunnes into loppui. Pidin pari vuotta taukoa ja vaihdoin opistoa, kun innostus palasi takaisin.
Tämä. Milloinkohan nämä "opettajat" tajuavat että tämä on tyypillisesti paras tapa taata että soittamisesta ei ainakaan tule ammattia.
Ei se nyt aivan suoraan käänteisestikään mene. Tunnen jonkin verran muusikoita, ja etenkin autoritäärisemmissä kulttuureissa on melko yleistä, että vanhemmat ja opettaja ovat päättäneet jo kuusivuotiaan kohdalla, että tästä lapsesta koetetaan ammattilaista. Ja kyllähän heistä monesta tuleekin.
Suomalaiset ovat perinteisesti menestyneet hyvin klassisen musiikin saralla, mutta aika näyttää, tuleeko siitä tulevaisuudessa vauvasta saakka prepattujen kiinalaisten temmellyskenttä.
Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanasti kyllä ajattelet lastasi että mikä häntä kiinnostaa. Yleensä se on ne vanhemmat jotka päättää että tämä lapsi soittaa harmonikkaa ja sillä selvä.
Mutta kuten alussa sanottu niin konservatorion avoimien ovien päiville katselemaan ja koittamaan.
Olen myös ymmärtänyt että ei pitäydytä yhdessä ainoassa soittimessa vaan on joku "oheissoitin" (en tiedä termejä). Esim harmonikka pääsoitin ja piano siinä sivussa.
Nahkafagotin soitto sopii niin arkeen kuin juhlaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanasti kyllä ajattelet lastasi että mikä häntä kiinnostaa. Yleensä se on ne vanhemmat jotka päättää että tämä lapsi soittaa harmonikkaa ja sillä selvä.
Mutta kuten alussa sanottu niin konservatorion avoimien ovien päiville katselemaan ja koittamaan.
Olen myös ymmärtänyt että ei pitäydytä yhdessä ainoassa soittimessa vaan on joku "oheissoitin" (en tiedä termejä). Esim harmonikka pääsoitin ja piano siinä sivussa.
Yleensä vanhemmat päättävät? Missä maailmassa?
Tunnen aika paljon musiikkiopistossa opiskelevia lapsia, eikä tule mieleen yhtään tapausta, jossa vanhemmat olisivat päättäneet soittimen. Vanhempia ei yleensä edes päästetä mukaan pääsykoehaastatteluun, jossa lapsen motivaatiota ja soitintoivetta selvitellään.
Mitenkäs olisi tämä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Theremin
Harmillisen vähän kuulee tätä soitinta, samoin kun tätäkin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avainviulu
Eli jompikumpi näistä, tai molemmat jos muksu oikein innostuu 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on valita soitin josta lapsi on innostunut tai innostuu. Väkisin vääntäen ei tule mitään ja innostus musiikkiin vain loppuu. Ensimmäisenä ei kannata ruveta kallitta soittimia hankkimaan. Monista opistoista saa soittimia lainaan tai vuokrata. Niillä pärjää hyvin pitkään eikä sitä kuulovauriota heti tule normaalilla soittamisella. Esim. laadukkaat viulut maksavat tuhansia euroa. Semmoiseen kannattaa satsata vasta, jos soittointo pysyy ja taitoa tulee.
Musiikkiopistossa aikalailla ratkaisevaa on opettaja. Itselläni oli aikoinaan opettaja, joka ei ymmärtänyt että minä haluan soittaa harrastuksena. Hänen mielestään olisi 6v jo pitänyt päättää, että tästä tulee ammatti. Muutaman vuoden jaksoin kunnes into loppui. Pidin pari vuotta taukoa ja vaihdoin opistoa, kun innostus palasi takaisin.
Tämä. Milloinkohan nämä "opettajat" tajuavat että tämä on tyypillisesti paras tapa taata että soittamisesta ei ainakaan tule ammattia.
Ei se nyt aivan suoraan käänteisestikään mene. Tunnen jonkin verran muusikoita, ja etenkin autoritäärisemmissä kulttuureissa on melko yleistä, että vanhemmat ja opettaja ovat päättäneet jo kuusivuotiaan kohdalla, että tästä lapsesta koetetaan ammattilaista. Ja kyllähän heistä monesta tuleekin.
Suomalaiset ovat perinteisesti menestyneet hyvin klassisen musiikin saralla, mutta aika näyttää, tuleeko siitä tulevaisuudessa vauvasta saakka prepattujen kiinalaisten temmellyskenttä.
Sairasta.
En minä nyt tiedä, onko se sen sairaampaa kuin että vanhemmat ovat päättäneet kuusivuotiaan jatkavan isän perheyritystä tai menevän naimisiin tuttavaperheen lapsen kanssa. Joissakin kulttuureissa noiden asioiden päättäminen on hyvää vanhemmuutta, ja aivan varmasti vanhemmat tekevät kaikkensa että lapsi saa noiden valintojen avulla elää onnellisen elämän.
Ja vaikkei lasten puolesta kiinalaiseen tai intialaiseen tyyliin päättäisikään, tulee kuitenkin antaneeksi lapsille kasvuympäristön. Minun lasteni suku on täynnä muusikoita, kaverini lasten suku on täynnä urheilijoita. Kun arki pyörii konservatorion tai palloiluhallin ympärillä, aika poikkeuksellinen on se lapsi, joka ei halua kokeilla samoja juttuja kuin isommat sisarukset tai serkut.
En tiijä, itelle tuli jostaki "ilmasta" joskus 7 vuotiaana että mun pitää ruveta soittamaan kitaraa, kotona ei ollut mitään musikaallisuutta mutta onneksi mulle ostettiin käytetty sähkökitara, ihan asiallinen eikä mikään ritsa, eli kitara kyllä valitisi minut eikä kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Onko se niin että pianon suhteen sähköpiano on hyvä ja sillä pärjää kauan (kuinka kauan), mutta sähkoviulu puolestaan ei ole laadukas?
Sähkörummut kuulostaa kiinnostavalta myös. Mutta entäs sitten kun lapsi on isompi, ja jos vielä soittaa ja olisi aika esiintyä jossain. Miten arvokas setti silloin on hyvä hankkia? Ja sama pianon kanssa. Missä iässä tuo yleensä tulee eteen?
Ap.
Sähköpianossa on se hyvä puoli, että sitä voi soittaa kuulokkeet korvilla, jolloin muut eivät kuule muuta kuin koskettimien napsutuksen. Sähköpianoja on laadukkaitakin. Käyttää niitä ammattilaisetkin.
Sähköpianossa on myös se hyvä puoli, että sitä ei tarvitse virittää. Akustinen piano pitää virittää n. kerran vuodessa. Hinta 100-200 euroa, + matkakulut, jos riittää pelkkä virittäminen ja perushuolto, eikä ole mitään korjattavaa, osien uusimista.
Jos esiintymisiä ajattelee, niin olen nähnyt omin silmin, kun ammattimuusikko pakkaa sähköpiano ja sen jalusta laukkuun ja autoon, kun lähdetään esiintymään. Eli kun sellaisen omistaa, voi esiintyä myös paikoissa, missä ei ole valmiina pianoa.
Sähköpianoja ei ole myyty viitenkymmenen vuoteen eli ohita tämän "asiantuntijan" päästöt.
Ai että ei kymppitonen sähköviulu hyvä ole laadukas. Hohhoijaa...
https://www.f-musiikki.fi/pianot-flyygelit-ja-kosketinsoittimet/sahkopi…
Alkuun pääsee halvalla flyygelillä.
Akustisen ja digipianon välillä miettiessä pitää oikeasti myös ottaa huomioon, miten aikoo harjoitella (esim. kerrostalossa, muut perheenjäsenet huomioiden). Itse harjoittelen usein myöhään, osan perheestä jo nukkuessa. Vastamelukuulokkeet suovat myös soittajalle oman rauhan, ei tarvitse miettiä hälyääniä tai muiden kritiikkiä.
Eli niin ihana kuin akustinen piano olisikin, siitä ei ole paljon iloa jos sen käyttöä pitää rajata ja harjoitteluaika jää siksi lyhyeksi. Ja akustiseen asennettu silent-mekanismi maksaa tällä hetkellä tonnin tai pari. Mietin kyllä sitäkin laadukkaan digipianon vaihtoehtona, mutta silentin asennuttaminen johonkin puoli-ilmaiseksi saatuun akustiseen rohjoon tuntui vähän hassulta.
Et edelleenkään kertonut mikä on se syy? Mielekkäämpi, miksi???
Tuolla perustelulla voisi sanoa että pitäisi ostaa aina kallein mahdollinen soitin heti alkuun olettaen että laatu seuraa hintaa. Nyt puhutaan edelleen eskari-ikäisestä soittajan alusta.