Soittoharrastus lapselle, neuvokaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut puhetta tylsistä ja mielenkiintoisista soittimista, sekä cooleista ja ei-cooleista soittimista. Nuo on kyllä ihan ihmisestä ja joskus myös opettajasta kiinni.

Oma lapseni ainakin sanoisi, että piano on ihan supermielenkiintoinen ja monipuolinen soitin. On pop-jazz -puolella, jonka myötä on tullut upea improvisoinnin (jammailun) taito. Samalla kuitenkin opeteltu ja haastettu itseä klassisella puolella.

Kakkossoittimena oli saksofoni. Opettaja oli tylsä ja kappaleet vielä tylsempiä. Hampaita kiristellen suoritti 2-tason. Olisi tuolloin sanonut, että saksofoni on tylsä soitin. Mutta sitten parin vuoden taon jälkeen tarttui uudelleen torveen ja voi nyt bändeissään soittaa sitäkin.

Sitten on kotiin kertynyt myös kitaroita, sähkökitaroita ja basso. Noita pitää tavallaan vähän turhan turvallisina ja tylsinä, mutta tykkää kuitenkin soitella ja näissäkin haastaa itseään.

Lapsella on paljon "cooleja" kavereita, jotka soittavat mitä kummallisimpia soittimia, esim. konserttikannelta. Kun on tarpeeksi cool, niin silloin mikä tahansa soitin nokkahuilusta fagottiin vaan lisää sitä cooliutta.

Kysyin lapseltani, joka on oikein pianohifistelijä ja pitää laadukkaita pianoja/flyygeleitä erittäin tärkeinä (ei edes suostu soittamaan kaikkia pianoja, kun ne vaan ovat huonoja ja hänen sävelkorvaansa särkee), minkälaista soitinta suosittelisi pienelle aloittavalle pianistille. Yllätyin, kun hän heti sanoi, että joku "ihan ok" sähköpiano, missä on paljon eri ääniä ja rytmejä, olisi paras. Sillä pääsee soiton alkuun, mutta mikä parasta, se se herättää pienen oppilaan mielenkiinon. Eli tarpeeksi laadukas laite, että sillä pystyy oikeasti soittamaan, mutta suurin juttu olisi se innon kasvattaminen kaiken "ylimääräisen" myötä.

Voin tämän allekirjoittaa sanasta sanaan. Musaopiston läksyjä lapsi 9v treenaa digipianon pianosoundilla mutta improvisoi ja keksii omiaan muilla äänillä. Tässä ketjussa tuntuu että moni ajattelee että instrumentin omaksuminen mahdollisimman tyylipuhtaasti on itseisarvo kun taas itse näen että soittaminen sinänsä ja omien musiikillisten oivallusten tekeminen on tärkeämpää jotta musiikilla on mahdollisuus tuoda sisältöä lapsen elämään. Tietysti systemaattinen treenaaminen ja tekninen oppiminen on tärkeää mutta jos näitä painotetaan kaiken muun kustannuksella, tulee näitä vihasin soittoa koko ikäni -tarinoita.

 

Meillekin musiikkiliikkeestä ihan suositeltiin sähköpianoa kun mentiin kyselemään millainen olisi hyvä perheeseen jossa kaksi musiikista innostunutta pikkulasta ja vanhemmat jotka joskus soittelee huvikseen. Pienten lasten kohdalla se soittamisen ilo on olennaista, ei se onko soitin joku hifistelyhieno. Sen hienon ehtii ostaa sitten jos tulee tarvetta. Lapset on tykännyt soittaa tuolla pianolla kun saa eri ääniä ja niitä valmisbiisejä, ensin vaan mitä sattuu ja sitten myös nuoteista tuttuja biisejä (värinuoteilla aika pienenkin on helppo oppia). Konservatorioon mentiin lopulta soittamaan ihan muuta soitinta, mutta piano on ihan kiva lisä siihen, sen avulla on opittu esim nuottien lukemista ja rytmiä, joka tietenkin helpottaa sitten muitten soittimien kanssakin.

Saako digitaalisesta pianosta jotain eri ääniä ja valmisbiisejä? Mä olen luullut, että se on ihan vain piano.

Saa ainakin tuosta meidän Yamaha Ariuksesta. On kuitenkin ihan piano jossa on pianomainen soittotuntuma ja ulkonäkö, ei kosketinsoitin. Saa myös jaettua koskettimiston niin että kaksi ihmistä voi soittaa yhtä aikaa samalta korkeudelta. Ihan hauska ominaisuus.

Useimmat opistot järjestävät ns. soitinkaruselleja, joissa saa hypistellä ja kokeilla useita eri soittimia kunnes löytyy se oma ja rakas soitin. Yleensä karusellisoittimet ovat niitä joille opistista löytyy opettaja.

Eli kitaraa ja pianoa pääsee ainakin kokeilemaan joka koulussa. 

Ammattirumpali 87 kirjoitti:

Etenkin jos on kyse poikalapsesta, niin suosittelen seuraavia:

- Sähkökitara

- Rummut

- Koskettimet (Piano käy, mutta on hyvä hommata syntikka jossain vaiheessa)

- Basso

Siksi että noilla pääsee rytmimusaa soittamaan... bändeihin. Rockia, popia, heviä ja sellaista. Miksei jazziakin. Se on luultavasti monelle nuorelle tärkeämpää, kuin että on jossain sinfoniaorkesterissa, kansalaisopiston big bandissa tai ravaa jossain Kultainen Harmonikka -kisoissa. 

Tosiasia kun vaan on se, että jos soitat jotain viulua tai harmonikkaa, niin siinä vaiheessa kun tytöt alkaa kiinnostaa, se että on valinnut jonkun "coolin" soittimen on valtava etu nuoren itsetunnolle... ja soitinvalinta alkaa vaikuttaa siihen miten muut nuoret hänet näkevät.

Suomeksi sanottuna, noiden soittimien soittajat on naisten/tyttöjen parissa suosittuja. Näin se vaan menee :D

Voisi luulla että viulun soittajat tai taitava harmonikan soittaja on yhtä suosittuja. Näin se rationaalisessa maailmassa meniskin. Mutta naiset on kummallisia olentoja. Erityisesti kitaristit tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti. 

Okei, sitten on saksofoni, jolla on myös tällainen "coolin soittimen" status. 

Eihän sillä pienelle lapselle tietenkään ole väliä. Mutta vanhempana tulee kiittämään teitä, jos valitsitte "coolin" instrumentin tai vaivihkaa ohjastitte sellaisen pariin. 

Esim. itse olin omassa kotikaupungissani "cooli tyyppi" koska olin rumpali joka soitti paikallisesti kovatasoisessa rockbändissä, monta vuotta vanhemmatkin tyypit joita en edes tuntenut morjesteli. Koska olivat nähneet minut jossain keikalla. Sellaiset joita olisin muuten pelännyt ja saanut luultavasti niiltä turpaan (olin kiltti ja heiveröinen). Se että olin rumpali oli "suojakilpeni" läpi nuoruuden karikoiden, ilman sitä olisin ollut huomaamaton ja harmaa nörtti. Luultavasti kiusattukin. Yhtäkkiä olinkin "cooli tyyppi", johon ei ollut lupa kajota. Tämä efekti kesti läpi nuoruuden

Nyt voi tulla alaääntä näin "yleistävästä" kannanotosta, mutta valitettavasti tämä on todeksi havaittu todellisessa elämässä.... ja pätee aikuisiälläkin, aikuisilta naisilta näiden soittimien ja "bändin jätkien" ihailu ei vähene juurikaan. Joiltain vähenee, mutta monilta ei

Kiusaaminen on varsin yleistä kouluissa, ja jos lapsenne on pienikokoinen tai ei ole hyvä urheilussa, tämä on yksi keino välttää kiusaaminen.

Muistan hyvin paikallisen nuorisotalon ovessa olleen julisteen, jossa painiseura mainosti isolla tekstillä "Opi painimaan, niin saat voimia!". Viereen joku oli kirjoittanut tussilla, että "Opi soittamaan, niin saat pillua"

Kyllä.100% sinun kannalla.Itsekin ihan tuolla alkupäässä kirjoittelin soitinvalinnasta ja tämä on jatkoa samaan ajatukseen.Olen tuon saman kokenut soittajana itsekin ja stagella ollessasi olet kuningas.

Vierailija kirjoitti:

En tiijä, itelle tuli jostaki "ilmasta" joskus 7 vuotiaana että mun pitää ruveta soittamaan kitaraa, kotona ei ollut mitään musikaallisuutta mutta onneksi mulle ostettiin käytetty sähkökitara, ihan asiallinen eikä mikään ritsa, eli kitara kyllä valitisi minut eikä kukaan muu.

Uskon, että on paljon lapsia, jotka ihan itse valitsevat, mitä soitinta haluavat soittaa.

Kuunnelkaa niitä lapsianne!

Vierailija kirjoitti:

Ammattirumpali 87 kirjoitti:

Etenkin jos on kyse poikalapsesta, niin suosittelen seuraavia:

- Sähkökitara

- Rummut

- Koskettimet (Piano käy, mutta on hyvä hommata syntikka jossain vaiheessa)

- Basso

Siksi että noilla pääsee rytmimusaa soittamaan... bändeihin. Rockia, popia, heviä ja sellaista. Miksei jazziakin. Se on luultavasti monelle nuorelle tärkeämpää, kuin että on jossain sinfoniaorkesterissa, kansalaisopiston big bandissa tai ravaa jossain Kultainen Harmonikka -kisoissa. 

Tosiasia kun vaan on se, että jos soitat jotain viulua tai harmonikkaa, niin siinä vaiheessa kun tytöt alkaa kiinnostaa, se että on valinnut jonkun "coolin" soittimen on valtava etu nuoren itsetunnolle... ja soitinvalinta alkaa vaikuttaa siihen miten muut nuoret hänet näkevät.

Suomeksi sanottuna, noiden soittimien soittajat on naisten/tyttöjen parissa suosittuja. Näin se vaan menee :D

Voisi luulla että viulun soittajat tai taitava harmonikan soittaja on yhtä suosittuja. Näin se rationaalisessa maailmassa meniskin. Mutta naiset on kummallisia olentoja. Erityisesti kitaristit tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti. 

Okei, sitten on saksofoni, jolla on myös tällainen "coolin soittimen" status. 

Eihän sillä pienelle lapselle tietenkään ole väliä. Mutta vanhempana tulee kiittämään teitä, jos valitsitte "coolin" instrumentin tai vaivihkaa ohjastitte sellaisen pariin. 

Esim. itse olin omassa kotikaupungissani "cooli tyyppi" koska olin rumpali joka soitti paikallisesti kovatasoisessa rockbändissä, monta vuotta vanhemmatkin tyypit joita en edes tuntenut morjesteli. Koska olivat nähneet minut jossain keikalla. Sellaiset joita olisin muuten pelännyt ja saanut luultavasti niiltä turpaan (olin kiltti ja heiveröinen). Se että olin rumpali oli "suojakilpeni" läpi nuoruuden karikoiden, ilman sitä olisin ollut huomaamaton ja harmaa nörtti. Luultavasti kiusattukin. Yhtäkkiä olinkin "cooli tyyppi", johon ei ollut lupa kajota. Tämä efekti kesti läpi nuoruuden

Nyt voi tulla alaääntä näin "yleistävästä" kannanotosta, mutta valitettavasti tämä on todeksi havaittu todellisessa elämässä.... ja pätee aikuisiälläkin, aikuisilta naisilta näiden soittimien ja "bändin jätkien" ihailu ei vähene juurikaan. Joiltain vähenee, mutta monilta ei

Kiusaaminen on varsin yleistä kouluissa, ja jos lapsenne on pienikokoinen tai ei ole hyvä urheilussa, tämä on yksi keino välttää kiusaaminen.

Muistan hyvin paikallisen nuorisotalon ovessa olleen julisteen, jossa painiseura mainosti isolla tekstillä "Opi painimaan, niin saat voimia!". Viereen joku oli kirjoittanut tussilla, että "Opi soittamaan, niin saat pillua"

Kyllä.100% sinun kannalla.Itsekin ihan tuolla alkupäässä kirjoittelin soitinvalinnasta ja tämä on jatkoa samaan ajatukseen.Olen tuon saman kokenut soittajana itsekin ja stagella ollessasi olet kuningas.

Lähinnä sinun pitäisi vain olla palvelija kun olet "stagella".

Vierailija kirjoitti:

Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.

Vedätkö noita juttuja sitä mukaa hatusta kun niitä kirjoitat?

Vierailija kirjoitti:

Ammattirumpali 87 kirjoitti:

Etenkin jos on kyse poikalapsesta, niin suosittelen seuraavia:

- Sähkökitara

- Rummut

- Koskettimet (Piano käy, mutta on hyvä hommata syntikka jossain vaiheessa)

- Basso

Siksi että noilla pääsee rytmimusaa soittamaan... bändeihin. Rockia, popia, heviä ja sellaista. Miksei jazziakin. Se on luultavasti monelle nuorelle tärkeämpää, kuin että on jossain sinfoniaorkesterissa, kansalaisopiston big bandissa tai ravaa jossain Kultainen Harmonikka -kisoissa. 

Tosiasia kun vaan on se, että jos soitat jotain viulua tai harmonikkaa, niin siinä vaiheessa kun tytöt alkaa kiinnostaa, se että on valinnut jonkun "coolin" soittimen on valtava etu nuoren itsetunnolle... ja soitinvalinta alkaa vaikuttaa siihen miten muut nuoret hänet näkevät.

Suomeksi sanottuna, noiden soittimien soittajat on naisten/tyttöjen parissa suosittuja. Näin se vaan menee :D

Voisi luulla että viulun soittajat tai taitava harmonikan soittaja on yhtä suosittuja. Näin se rationaalisessa maailmassa meniskin. Mutta naiset on kummallisia olentoja. Erityisesti kitaristit tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti. 

Okei, sitten on saksofoni, jolla on myös tällainen "coolin soittimen" status. 

Eihän sillä pienelle lapselle tietenkään ole väliä. Mutta vanhempana tulee kiittämään teitä, jos valitsitte "coolin" instrumentin tai vaivihkaa ohjastitte sellaisen pariin. 

Esim. itse olin omassa kotikaupungissani "cooli tyyppi" koska olin rumpali joka soitti paikallisesti kovatasoisessa rockbändissä, monta vuotta vanhemmatkin tyypit joita en edes tuntenut morjesteli. Koska olivat nähneet minut jossain keikalla. Sellaiset joita olisin muuten pelännyt ja saanut luultavasti niiltä turpaan (olin kiltti ja heiveröinen). Se että olin rumpali oli "suojakilpeni" läpi nuoruuden karikoiden, ilman sitä olisin ollut huomaamaton ja harmaa nörtti. Luultavasti kiusattukin. Yhtäkkiä olinkin "cooli tyyppi", johon ei ollut lupa kajota. Tämä efekti kesti läpi nuoruuden

Nyt voi tulla alaääntä näin "yleistävästä" kannanotosta, mutta valitettavasti tämä on todeksi havaittu todellisessa elämässä.... ja pätee aikuisiälläkin, aikuisilta naisilta näiden soittimien ja "bändin jätkien" ihailu ei vähene juurikaan. Joiltain vähenee, mutta monilta ei

Kiusaaminen on varsin yleistä kouluissa, ja jos lapsenne on pienikokoinen tai ei ole hyvä urheilussa, tämä on yksi keino välttää kiusaaminen.

Muistan hyvin paikallisen nuorisotalon ovessa olleen julisteen, jossa painiseura mainosti isolla tekstillä "Opi painimaan, niin saat voimia!". Viereen joku oli kirjoittanut tussilla, että "Opi soittamaan, niin saat pillua"

Kyllä.100% sinun kannalla.Itsekin ihan tuolla alkupäässä kirjoittelin soitinvalinnasta ja tämä on jatkoa samaan ajatukseen.Olen tuon saman kokenut soittajana itsekin ja stagella ollessasi olet kuningas.

Mitä soitinta soitat?

Vierailija kirjoitti:

Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.

Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.

Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?

Meidän ipanalle muskari pakotti ostamaan kanteleen. Loppui soittohalut melko pian.

Vierailija kirjoitti:

Meidän ipanalle muskari pakotti ostamaan kanteleen. Loppui soittohalut melko pian.

Meidän lapset tykkää kovasti soittaa kanteletta. Helppo pienenkin oppia soittamaan. Mutta tässä hyvä esimerkki siitä että lasta pitää kuunnella, että into soittamiseen säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.

Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.

Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?

Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.

Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.

Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.

Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.

Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.

Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?

Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.

Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.

Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.

Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.

Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.

Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.

Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?

Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.

Linkki suositteluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.

Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.

Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?

Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.

Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.

Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.

Mitähän komppia tarkoitat? Niitä on useita satoja erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.

Aiemmin kerroit, että pieniä rumpusettejä ei edes tehdä? Aikuinen ja lapsi on ihan samalla "viivalla" motorisesti kun aloittavat harjoittelun.

Ukulele? On korvannut monissa kouluissa nokkahuilun. Siitä sitten joskus vaikka kitaraan. Vie vähän tilaa, miellyttävä ääni, helppo kuljettaa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.

Millä tavalla hän harjoitteli, ja mitä harjoitteli?

Ehkä asian vierestä. Jos lapsi ei ole kiinnostunut musiikista, ei kannata tyrkyttää. Hän kyllä näyttää, jos on kiinnostunut. Näin sanoi ammattimuusikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.

Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.

Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?

Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.

Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.

Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.

Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.

Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?

Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.

Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana. Haluatko hieman avata, mikä osa tuossa sinun mielestäni tuottaisi mielihyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.

Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.

Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?

Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.

Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.

Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.

Mitähän komppia tarkoitat? Niitä on useita satoja erilaisia.

Aivan. Lapsihan saattaa aloittaa soittoharrastuksensa millä tahansa niistä sadoista eri kompeista. Opettaja katsoo lottokoneella, että mitä aletaan ekana harjoitella.