Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Esimerkiksi oman lapseni instrumentit tilataan suoraan soitinrakentajalta. Lapsille sopivia, joita lapsen musiikkiopisto suosittelee ei ainakaan pääkaupunkiseudun musiikkiliikkeissä edes myydä. Olisi rahan haaskaamista ostaa soitin ensin ja mennä soittotunneille sitten vain kuullakseen, että on valinnut huonon.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että soittoharrastuksessa ensin mennään soittotunnille ja vasta sitten ostetaan soitin, kun on saatu oman soitonopettajan ohje siitä, millainen soitin hankitaan? Täällä kirjoittelee ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta ja antavat ihan vääriä neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt ihan niin mene, että soittimenkin pitäisi valita "cooliuden" mukaan. Omasta nuoruudesta muistan monia kiinnostavia tyyppejä, jotka soittivat esim klarinettia. En itse todellakaan luokitellut soittimia. Omani valitsin vain sen mukaan, että se oli erikoinen ja itseä kiehtoi jo lapsena se erilaisuus. En halunnut samaa kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi oman lapseni instrumentit tilataan suoraan soitinrakentajalta. Lapsille sopivia, joita lapsen musiikkiopisto suosittelee ei ainakaan pääkaupunkiseudun musiikkiliikkeissä edes myydä. Olisi rahan haaskaamista ostaa soitin ensin ja mennä soittotunneille sitten vain kuullakseen, että on valinnut huonon.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että soittoharrastuksessa ensin mennään soittotunnille ja vasta sitten ostetaan soitin, kun on saatu oman soitonopettajan ohje siitä, millainen soitin hankitaan? Täällä kirjoittelee ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta ja antavat ihan vääriä neuvoja.
Kyllä, soitinrakentajalta vaan köyhän yksinhuoltajan yms. lapsille ekat instrumentit. Eiköhän se totuus ole vähän laajempi? Mutta hyvä, kun annat oikeita neuvoja kaikille kaikkiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Noin pienelle laitat 2 kattilaa keittiön lattialle , väärinpäin ja käteen 2 lusikaa hakatkoon nillä kattiloita. Käydä muskaria ei tarkoita on musikaalisesti lahjakas tai sitä mitä lapsi itse haluaisi harrastaa viulua tai pienoa? Varsinkin kun vanhemmat itse eivät soita mitään instrumettiä.Osta sille jalkapallo.Käy tytöille kun pojille.Koulussa itse päättä harastuksensa suunnan ,johon vaikuttaa 100% kaverit.
Mitä se vanhempien instrumentin soittaminen tähän liittyy, jos sekään ei kuitenkaan kuvaa musikaalisuutta? Ehkä hekin kävivät soittotunneilla vain vanhempien lahjomana tai pakottamana. Pienenä soittamisen aloittaneet ovat muutenkin yleensä vanhempien innostamana aloittaneet soittamisen. Ainahan näillä tyyliin 2-vuotiaana jonkun harrastuksen aloittaneilla vanhempi on vienyt lapsen harrastuksen pariin. Joku taas on musikaalinen, mutta ei ole koskaan päässyt soittotunneille. Musikaalisuus on kuitenkin vahvasti perinnöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikkiliikkeen työntekijä kirjoitti:
Ei hyvä ajatus! Musiikkiliikkeen henkilökunnalla on muutakin tekemistä, kuin paimentaa jotain kersaa koko päivän ajan - saati kuunnella jotain eri soittimien kokeiluja.
Tulihan tämä selväksi nyt, musiikkiliikkeeseen tullaan ostamaan soitinta, ei ole lastentarha!
Jos et kykene ja/tai halua opastaa lapsia etsimään itselleen sopivaa soitinta, olet täysin väärällä alalla. Tuskin kukaan tulee päiväksi vaivoiksesi. Ja jos joku tuleekin, niin olet itse alasi valinnut kun myyt soittimia. Tee siis työsi kunnolla. Ehdit varmasti siinä sivussa muitakin asiakkaita palvelemaan.
Kun täällä aiemmin esitettiin autokauppavertaus, niin kai muksun voi jättää päiväksi myös autokauppaan? Automyyjä kaitsee ja esittelee autoja, sitten muksu saa päättää mikä otetaan. Kai heillä on ammattitaitoa siihen?
Eikös se lapsi katso itselleen sitä soitinta siellä soitinkaupassa?
Etkös sitä tajunnut?Sinä varmaan trollaat, mutta täällä on jo monta kertaa selitetty, että musiikkikaupoissa myydään pääsääntöisesti vain aikuisen mittasuhteille sopivia soittimia, pois lukien ehkä ukulele. Lapsi, joka ei osaa soittaa mitään, ei osaa myöskään arvioida, mikä on hänelle sopivan kokoinen soitin. Kuinka voisikaan, kun ei edes tiedä vielä, mitä haluaa soittaa.
Esimerkiksi monista puhaltimista ei randomisti koettamalla edes tule ääntä ulos. Eli kuinka lapsi voisi valita soittimen, jos ei kuule edes sen ääntä?
Juuri soittimen valintaa varten ovat musiikkiopistojen esittelyt. Ja musiikkiopistosta saa usein myös sen soittimen lainaan.
Höpö höpö, itsekin valitsin soittimen kaupassa esittelyn perusteellä! olipa kivat myyjät silloin lapsena auttamassa. Lompakko oli vanhemmilla.
T. EriSittenhän sinä voitkin kertoa, mitkä soittimet olivat esiteltävänä, minkä valitsit, millä perusteella ja paljonko maksoi.
Itse olin vuosia toivonut pianoa, ja lopulta sen valitsivat vanhempani värin perusteella, se maksoi 10 500 markkaa, ja jopa minä lapsen korvalla kuulin, että soundi oli myytävistä pianoista huonoin. Voi kun olisi ollut soitonopettaja mukana pitämässä puoliani.
Jos vanhempasi olisivat kuunnelleet sinua, niin olisit saanut paremman pianon, sieltä musiikkiliikkestä.
Koska sinä, jopa lapsi taisit jo tietää, mitä haluat?Kyllä, tiesin mitä halusin. Myös vanhempani tiesivät mitä halusivat. Ja musiikkiliikkeen myyjä tuki heitä inhottavasti hymyillen. Toki hänelle sopi, että latteaääninen bulkkipiano meni kaupaksi. Minä olin vain hupsu lapsi, kun pyysin heitä kuuntelemaan soittimen ääntä. Pianoliikkeen myyjä soitti murtosointuja liialla pedaalilla, jotta sai aikaan vaikutelman täyteläisestä äänestä.
Ei siitä kaupasta olisi saanut ulos parempaa soitinta ilman opettajan apua. Inhottava tilanne, jonka johdosta en suosittele ketään jättämään lastaan musiikkikaupan myyjän kanssa päättämään soitinvalinnasta. Minä olin sentään vielä itsepäinen lapsi.
Siksi ihmettelen, miksi lapsen näkemyksistä ei olla kiinnostuneita. Myyjäkin täällä teki selväksi, mitä mieltä on lapsista, vaikka he usein ovat tosi fiksuja. Sinulla ongelma tosin ei ollut myyjä, eikä sinä, vaan sun vanhemmat.
Tässä hyvä esimerkki ap:lle, että ota selvää, mitä sun lapsi haluaa.
Lapsihan se on se, joka soittaa.
Totta ihmeessä myyjä oli ongelma. Myyjä myi soittimen, jota soittaja ei halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattirumpali 87 kirjoitti:
Etenkin jos on kyse poikalapsesta, niin suosittelen seuraavia:
- Sähkökitara
- Rummut
- Koskettimet (Piano käy, mutta on hyvä hommata syntikka jossain vaiheessa)
- BassoSiksi että noilla pääsee rytmimusaa soittamaan... bändeihin. Rockia, popia, heviä ja sellaista. Miksei jazziakin. Se on luultavasti monelle nuorelle tärkeämpää, kuin että on jossain sinfoniaorkesterissa, kansalaisopiston big bandissa tai ravaa jossain Kultainen Harmonikka -kisoissa.
Tosiasia kun vaan on se, että jos soitat jotain viulua tai harmonikkaa, niin siinä vaiheessa kun tytöt alkaa kiinnostaa, se että on valinnut jonkun "coolin" soittimen on valtava etu nuoren itsetunnolle... ja soitinvalinta alkaa vaikuttaa siihen miten muut nuoret hänet näkevät.
Suomeksi sanottuna, noiden soittimien soittajat on naisten/tyttöjen parissa suosittuja. Näin se vaan menee :D
Voisi luulla että viulun soittajat tai taitava harmonikan soittaja on yhtä suosittuja. Näin se rationaalisessa maailmassa meniskin. Mutta naiset on kummallisia olentoja. Erityisesti kitaristit tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti.Okei, sitten on saksofoni, jolla on myös tällainen "coolin soittimen" status.
Eihän sillä pienelle lapselle tietenkään ole väliä. Mutta vanhempana tulee kiittämään teitä, jos valitsitte "coolin" instrumentin tai vaivihkaa ohjastitte sellaisen pariin.
Esim. itse olin omassa kotikaupungissani "cooli tyyppi" koska olin rumpali joka soitti paikallisesti kovatasoisessa rockbändissä, monta vuotta vanhemmatkin tyypit joita en edes tuntenut morjesteli. Koska olivat nähneet minut jossain keikalla. Sellaiset joita olisin muuten pelännyt ja saanut luultavasti niiltä turpaan (olin kiltti ja heiveröinen). Se että olin rumpali oli "suojakilpeni" läpi nuoruuden karikoiden, ilman sitä olisin ollut huomaamaton ja harmaa nörtti. Luultavasti kiusattukin. Yhtäkkiä olinkin "cooli tyyppi", johon ei ollut lupa kajota. Tämä efekti kesti läpi nuoruuden
Nyt voi tulla alaääntä näin "yleistävästä" kannanotosta, mutta valitettavasti tämä on todeksi havaittu todellisessa elämässä.... ja pätee aikuisiälläkin, aikuisilta naisilta näiden soittimien ja "bändin jätkien" ihailu ei vähene juurikaan. Joiltain vähenee, mutta monilta ei
Kiusaaminen on varsin yleistä kouluissa, ja jos lapsenne on pienikokoinen tai ei ole hyvä urheilussa, tämä on yksi keino välttää kiusaaminen.
Muistan hyvin paikallisen nuorisotalon ovessa olleen julisteen, jossa painiseura mainosti isolla tekstillä "Opi painimaan, niin saat voimia!". Viereen joku oli kirjoittanut tussilla, että "Opi soittamaan, niin saat pillua"
Selvästikään et ole soittanut sitä viulua itse. Jos olisit niin tietäisit, että teini-iässä viululeireillä on yhtä poikaa kohti kahdeksan kaunista tyttöä.
Ja viulun lisäksi voi soittaa muutakin, ja todennäköisesti sillä klasaritaustalla päihittää äkkiä toiset kevyen musiikin rämpyttäjät.
Juuri tällaisen muusikon otin itse miehekseni. Osasi soittaa sekä orkesterissa että bändissä, ja myöskin oli vapaa noista sinun ummehtuneista ennakkoluuloistasi.
Ammattirumpali 87 kirjoitti:
Etenkin jos on kyse poikalapsesta, niin suosittelen seuraavia:
- Sähkökitara
- Rummut
- Koskettimet (Piano käy, mutta on hyvä hommata syntikka jossain vaiheessa)
- BassoSiksi että noilla pääsee rytmimusaa soittamaan... bändeihin. Rockia, popia, heviä ja sellaista. Miksei jazziakin. Se on luultavasti monelle nuorelle tärkeämpää, kuin että on jossain sinfoniaorkesterissa, kansalaisopiston big bandissa tai ravaa jossain Kultainen Harmonikka -kisoissa.
Tosiasia kun vaan on se, että jos soitat jotain viulua tai harmonikkaa, niin siinä vaiheessa kun tytöt alkaa kiinnostaa, se että on valinnut jonkun "coolin" soittimen on valtava etu nuoren itsetunnolle... ja soitinvalinta alkaa vaikuttaa siihen miten muut nuoret hänet näkevät.
Suomeksi sanottuna, noiden soittimien soittajat on naisten/tyttöjen parissa suosittuja. Näin se vaan menee :D
Voisi luulla että viulun soittajat tai taitava harmonikan soittaja on yhtä suosittuja. Näin se rationaalisessa maailmassa meniskin. Mutta naiset on kummallisia olentoja. Erityisesti kitaristit tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti.Okei, sitten on saksofoni, jolla on myös tällainen "coolin soittimen" status.
Eihän sillä pienelle lapselle tietenkään ole väliä. Mutta vanhempana tulee kiittämään teitä, jos valitsitte "coolin" instrumentin tai vaivihkaa ohjastitte sellaisen pariin.
Esim. itse olin omassa kotikaupungissani "cooli tyyppi" koska olin rumpali joka soitti paikallisesti kovatasoisessa rockbändissä, monta vuotta vanhemmatkin tyypit joita en edes tuntenut morjesteli. Koska olivat nähneet minut jossain keikalla. Sellaiset joita olisin muuten pelännyt ja saanut luultavasti niiltä turpaan (olin kiltti ja heiveröinen). Se että olin rumpali oli "suojakilpeni" läpi nuoruuden karikoiden, ilman sitä olisin ollut huomaamaton ja harmaa nörtti. Luultavasti kiusattukin. Yhtäkkiä olinkin "cooli tyyppi", johon ei ollut lupa kajota. Tämä efekti kesti läpi nuoruuden
Nyt voi tulla alaääntä näin "yleistävästä" kannanotosta, mutta valitettavasti tämä on todeksi havaittu todellisessa elämässä.... ja pätee aikuisiälläkin, aikuisilta naisilta näiden soittimien ja "bändin jätkien" ihailu ei vähene juurikaan. Joiltain vähenee, mutta monilta ei
Kiusaaminen on varsin yleistä kouluissa, ja jos lapsenne on pienikokoinen tai ei ole hyvä urheilussa, tämä on yksi keino välttää kiusaaminen.
Muistan hyvin paikallisen nuorisotalon ovessa olleen julisteen, jossa painiseura mainosti isolla tekstillä "Opi painimaan, niin saat voimia!". Viereen joku oli kirjoittanut tussilla, että "Opi soittamaan, niin saat pillua"
Rumpu ei ole cool soitin. Sillä ei taatusti saa naisia. Miten esittelet naisystävälle rummunsoittoa, kun kotona ei voi pitää rumpuja? Eli ei, voit ihan yhtä hyvin valehdella osaavasi soittaa rumpuja, kun kukaan ei voi sitä todistaa. Piano ja saksofoni eli soittimet, jolla soitetaan romanttisia kappaleita tyttöystävälle, eikä vaan puhuta, voikin tehdä vaikutuksen. Olet selvästi vanhaa koulukuntaa. Ei ketään naista kiinnosta miehen urheilumenestys. Mitä nainen siitä hyötyisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi oman lapseni instrumentit tilataan suoraan soitinrakentajalta. Lapsille sopivia, joita lapsen musiikkiopisto suosittelee ei ainakaan pääkaupunkiseudun musiikkiliikkeissä edes myydä. Olisi rahan haaskaamista ostaa soitin ensin ja mennä soittotunneille sitten vain kuullakseen, että on valinnut huonon.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että soittoharrastuksessa ensin mennään soittotunnille ja vasta sitten ostetaan soitin, kun on saatu oman soitonopettajan ohje siitä, millainen soitin hankitaan? Täällä kirjoittelee ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta ja antavat ihan vääriä neuvoja.
Aika monesta kommentista on aistittava, että kyseessä ovat itseoppineet aikuiset, joilla tuntuu myös olevan aika kova usko rahan voimaan. Että soitin on kuin joku auto, jossa hintalappu ratkaisee suorituskyvyn.
Tosiasiassa soitin on pikemminkin kuin rakastaja. Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen. Jos olet riittävän hyvä, saat jokaisesta irti jotain, mutta jos et osaa mitään, menee hyväkin kumppani hukkaan.
Taitaa mennä tämäkin ketju selibaattisetien selityksiksi, mistä tytöt tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi oman lapseni instrumentit tilataan suoraan soitinrakentajalta. Lapsille sopivia, joita lapsen musiikkiopisto suosittelee ei ainakaan pääkaupunkiseudun musiikkiliikkeissä edes myydä. Olisi rahan haaskaamista ostaa soitin ensin ja mennä soittotunneille sitten vain kuullakseen, että on valinnut huonon.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että soittoharrastuksessa ensin mennään soittotunnille ja vasta sitten ostetaan soitin, kun on saatu oman soitonopettajan ohje siitä, millainen soitin hankitaan? Täällä kirjoittelee ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta ja antavat ihan vääriä neuvoja.
Kyllä, soitinrakentajalta vaan köyhän yksinhuoltajan yms. lapsille ekat instrumentit. Eiköhän se totuus ole vähän laajempi? Mutta hyvä, kun annat oikeita neuvoja kaikille kaikkiin tilanteisiin.
Voi luoja, kyseessä ei ole yhtään sen kalliimmista soittimista kuin mitä musiikkiliikkeessä myydään. Joku nekin soittimet on tehnyt.
Miettikää kotona haluaako lapsi soittaa jotain ja kuinka paljon, ja onko koku tietty soitin. . Sitten lähimpään hyvään musiikkiopistoon jossa on oikeasti tiukka pääsykoe. Siellä myös otetaan kantaa isntrumenttiin (kaikki eivät ole parhaita aloittelijoille). Musiikkiopisto kuitenkin valmentaa tosissaan - alun viikkotunneista siirrytään nopeasti kolmeen (tunti, teoriatunti ja orkesteri). Pärjääminen vaatii alussa lahjakkuutta ja innostusta ja lopussa tuo innokkuus, ahkeruus ja motivaatio korostuu. Soittimennpitäisi heti olla kunnollinen vaikkei kallis, mutta esim pianoksi suositellaan helposti kymppitonnin sähköakustista(hyvä akustinen sekä hyvö kuulokkeilla soitettava sähkö samassa koskettimistossa). Mutta varmaan useimmat kilkuttaa menemään tätivainaan hellaspianolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta sanoisin vain, että akustisen pianon soittaminen on todella todella paljon mielekkäämpää kuin sähköisen. Se motivoi soittamaan aivan eri tavalla. Sitten kun on aika hyvä, oppii kyllä huomaamaan, että ihan mikä tahansa piano ei tunnu kivalta, mutta minulta löytyy kotoa sekä akustista että sähköistä pianoa ja valitsen aina akustisen. Sähköinen on vain musan tekoa varten.
Perustele miksi 6-8 vuotiaalle joka juuri aloittaa soittamisen, akustinen piano on todella todella paljon mielekkäämpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta sanoisin vain, että akustisen pianon soittaminen on todella todella paljon mielekkäämpää kuin sähköisen. Se motivoi soittamaan aivan eri tavalla. Sitten kun on aika hyvä, oppii kyllä huomaamaan, että ihan mikä tahansa piano ei tunnu kivalta, mutta minulta löytyy kotoa sekä akustista että sähköistä pianoa ja valitsen aina akustisen. Sähköinen on vain musan tekoa varten.
Jokaisella on varmasti oma makunsa, mutta olen samaa mieltä kanssasi. Itselläni soittointo hiipui sähköpianovuosina juuri siitä syystä, että kaiuttimesta tulevan musiikin ainoastaan kuulee, sitä ei tunne kehossaan.
Kerro nyt ihmeessä minkä ikäinen tuolloin olit, kuinka pitkään olit jo soittanut ja mitä musiikkityyliä että on mitään kontekstia ketjun avaukseen. Eli ekaa soitinta eskari-ikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali 87 kirjoitti:
Etenkin jos on kyse poikalapsesta, niin suosittelen seuraavia:
- Sähkökitara
- Rummut
- Koskettimet (Piano käy, mutta on hyvä hommata syntikka jossain vaiheessa)
- BassoSiksi että noilla pääsee rytmimusaa soittamaan... bändeihin. Rockia, popia, heviä ja sellaista. Miksei jazziakin. Se on luultavasti monelle nuorelle tärkeämpää, kuin että on jossain sinfoniaorkesterissa, kansalaisopiston big bandissa tai ravaa jossain Kultainen Harmonikka -kisoissa.
Tosiasia kun vaan on se, että jos soitat jotain viulua tai harmonikkaa, niin siinä vaiheessa kun tytöt alkaa kiinnostaa, se että on valinnut jonkun "coolin" soittimen on valtava etu nuoren itsetunnolle... ja soitinvalinta alkaa vaikuttaa siihen miten muut nuoret hänet näkevät.
Suomeksi sanottuna, noiden soittimien soittajat on naisten/tyttöjen parissa suosittuja. Näin se vaan menee :D
Voisi luulla että viulun soittajat tai taitava harmonikan soittaja on yhtä suosittuja. Näin se rationaalisessa maailmassa meniskin. Mutta naiset on kummallisia olentoja. Erityisesti kitaristit tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti.Okei, sitten on saksofoni, jolla on myös tällainen "coolin soittimen" status.
Eihän sillä pienelle lapselle tietenkään ole väliä. Mutta vanhempana tulee kiittämään teitä, jos valitsitte "coolin" instrumentin tai vaivihkaa ohjastitte sellaisen pariin.
Esim. itse olin omassa kotikaupungissani "cooli tyyppi" koska olin rumpali joka soitti paikallisesti kovatasoisessa rockbändissä, monta vuotta vanhemmatkin tyypit joita en edes tuntenut morjesteli. Koska olivat nähneet minut jossain keikalla. Sellaiset joita olisin muuten pelännyt ja saanut luultavasti niiltä turpaan (olin kiltti ja heiveröinen). Se että olin rumpali oli "suojakilpeni" läpi nuoruuden karikoiden, ilman sitä olisin ollut huomaamaton ja harmaa nörtti. Luultavasti kiusattukin. Yhtäkkiä olinkin "cooli tyyppi", johon ei ollut lupa kajota. Tämä efekti kesti läpi nuoruuden
Nyt voi tulla alaääntä näin "yleistävästä" kannanotosta, mutta valitettavasti tämä on todeksi havaittu todellisessa elämässä.... ja pätee aikuisiälläkin, aikuisilta naisilta näiden soittimien ja "bändin jätkien" ihailu ei vähene juurikaan. Joiltain vähenee, mutta monilta ei
Kiusaaminen on varsin yleistä kouluissa, ja jos lapsenne on pienikokoinen tai ei ole hyvä urheilussa, tämä on yksi keino välttää kiusaaminen.
Muistan hyvin paikallisen nuorisotalon ovessa olleen julisteen, jossa painiseura mainosti isolla tekstillä "Opi painimaan, niin saat voimia!". Viereen joku oli kirjoittanut tussilla, että "Opi soittamaan, niin saat pillua"
Rumpu ei ole cool soitin. Sillä ei taatusti saa naisia. Miten esittelet naisystävälle rummunsoittoa, kun kotona ei voi pitää rumpuja? Eli ei, voit ihan yhtä hyvin valehdella osaavasi soittaa rumpuja, kun kukaan ei voi sitä todistaa. Piano ja saksofoni eli soittimet, jolla soitetaan romanttisia kappaleita tyttöystävälle, eikä vaan puhuta, voikin tehdä vaikutuksen. Olet selvästi vanhaa koulukuntaa. Ei ketään naista kiinnosta
miehen urheilumenestys. Mitä nainen siitä hyötyisi?
Tämä liittyy eskarilaisen soitinvalintaan miten?
Ammattirumpali 87 kirjoitti:
Etenkin jos on kyse poikalapsesta, niin suosittelen seuraavia:
- Sähkökitara
- Rummut
- Koskettimet (Piano käy, mutta on hyvä hommata syntikka jossain vaiheessa)
- BassoSiksi että noilla pääsee rytmimusaa soittamaan... bändeihin. Rockia, popia, heviä ja sellaista. Miksei jazziakin. Se on luultavasti monelle nuorelle tärkeämpää, kuin että on jossain sinfoniaorkesterissa, kansalaisopiston big bandissa tai ravaa jossain Kultainen Harmonikka -kisoissa.
Tosiasia kun vaan on se, että jos soitat jotain viulua tai harmonikkaa, niin siinä vaiheessa kun tytöt alkaa kiinnostaa, se että on valinnut jonkun "coolin" soittimen on valtava etu nuoren itsetunnolle... ja soitinvalinta alkaa vaikuttaa siihen miten muut nuoret hänet näkevät.
Suomeksi sanottuna, noiden soittimien soittajat on naisten/tyttöjen parissa suosittuja. Näin se vaan menee :D
Voisi luulla että viulun soittajat tai taitava harmonikan soittaja on yhtä suosittuja. Näin se rationaalisessa maailmassa meniskin. Mutta naiset on kummallisia olentoja. Erityisesti kitaristit tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti.Okei, sitten on saksofoni, jolla on myös tällainen "coolin soittimen" status.
Eihän sillä pienelle lapselle tietenkään ole väliä. Mutta vanhempana tulee kiittämään teitä, jos valitsitte "coolin" instrumentin tai vaivihkaa ohjastitte sellaisen pariin.
Esim. itse olin omassa kotikaupungissani "cooli tyyppi" koska olin rumpali joka soitti paikallisesti kovatasoisessa rockbändissä, monta vuotta vanhemmatkin tyypit joita en edes tuntenut morjesteli. Koska olivat nähneet minut jossain keikalla. Sellaiset joita olisin muuten pelännyt ja saanut luultavasti niiltä turpaan (olin kiltti ja heiveröinen). Se että olin rumpali oli "suojakilpeni" läpi nuoruuden karikoiden, ilman sitä olisin ollut huomaamaton ja harmaa nörtti. Luultavasti kiusattukin. Yhtäkkiä olinkin "cooli tyyppi", johon ei ollut lupa kajota. Tämä efekti kesti läpi nuoruuden
Nyt voi tulla alaääntä näin "yleistävästä" kannanotosta, mutta valitettavasti tämä on todeksi havaittu todellisessa elämässä.... ja pätee aikuisiälläkin, aikuisilta naisilta näiden soittimien ja "bändin jätkien" ihailu ei vähene juurikaan. Joiltain vähenee, mutta monilta ei
Kiusaaminen on varsin yleistä kouluissa, ja jos lapsenne on pienikokoinen tai ei ole hyvä urheilussa, tämä on yksi keino välttää kiusaaminen.
Muistan hyvin paikallisen nuorisotalon ovessa olleen julisteen, jossa painiseura mainosti isolla tekstillä "Opi painimaan, niin saat voimia!". Viereen joku oli kirjoittanut tussilla, että "Opi soittamaan, niin saat pillua"
Taidat olla rumpali vain mielikuvituksessasi.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää kotona haluaako lapsi soittaa jotain ja kuinka paljon, ja onko koku tietty soitin. . Sitten lähimpään hyvään musiikkiopistoon jossa on oikeasti tiukka pääsykoe. Siellä myös otetaan kantaa isntrumenttiin (kaikki eivät ole parhaita aloittelijoille). Musiikkiopisto kuitenkin valmentaa tosissaan - alun viikkotunneista siirrytään nopeasti kolmeen (tunti, teoriatunti ja orkesteri). Pärjääminen vaatii alussa lahjakkuutta ja innostusta ja lopussa tuo innokkuus, ahkeruus ja motivaatio korostuu. Soittimennpitäisi heti olla kunnollinen vaikkei kallis, mutta esim pianoksi suositellaan helposti kymppitonnin sähköakustista(hyvä akustinen sekä hyvö kuulokkeilla soitettava sähkö samassa koskettimistossa). Mutta varmaan useimmat kilkuttaa menemään tätivainaan hellaspianolla.
Hyvä että tulit maininneeksi Hellaksen. Mulla on itselläni 1970-luvun premium-Hellas isointa kokoa, enkä vaihtaisi yhteenkään sähköisellä kaikupohjalla varustettuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta sanoisin vain, että akustisen pianon soittaminen on todella todella paljon mielekkäämpää kuin sähköisen. Se motivoi soittamaan aivan eri tavalla. Sitten kun on aika hyvä, oppii kyllä huomaamaan, että ihan mikä tahansa piano ei tunnu kivalta, mutta minulta löytyy kotoa sekä akustista että sähköistä pianoa ja valitsen aina akustisen. Sähköinen on vain musan tekoa varten.
Perustele miksi 6-8 vuotiaalle joka juuri aloittaa soittamisen, akustinen piano on todella todella paljon mielekkäämpi?
Ihan samasta syystä kuin se on mielekkäämpi isommallekin soittajalle. Ei lasten soittimia pidä väheksyä vain siksi, että he ovat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali 87 kirjoitti:
Etenkin jos on kyse poikalapsesta, niin suosittelen seuraavia:
- Sähkökitara
- Rummut
- Koskettimet (Piano käy, mutta on hyvä hommata syntikka jossain vaiheessa)
- BassoSiksi että noilla pääsee rytmimusaa soittamaan... bändeihin. Rockia, popia, heviä ja sellaista. Miksei jazziakin. Se on luultavasti monelle nuorelle tärkeämpää, kuin että on jossain sinfoniaorkesterissa, kansalaisopiston big bandissa tai ravaa jossain Kultainen Harmonikka -kisoissa.
Tosiasia kun vaan on se, että jos soitat jotain viulua tai harmonikkaa, niin siinä vaiheessa kun tytöt alkaa kiinnostaa, se että on valinnut jonkun "coolin" soittimen on valtava etu nuoren itsetunnolle... ja soitinvalinta alkaa vaikuttaa siihen miten muut nuoret hänet näkevät.
Suomeksi sanottuna, noiden soittimien soittajat on naisten/tyttöjen parissa suosittuja. Näin se vaan menee :D
Voisi luulla että viulun soittajat tai taitava harmonikan soittaja on yhtä suosittuja. Näin se rationaalisessa maailmassa meniskin. Mutta naiset on kummallisia olentoja. Erityisesti kitaristit tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti.Okei, sitten on saksofoni, jolla on myös tällainen "coolin soittimen" status.
Eihän sillä pienelle lapselle tietenkään ole väliä. Mutta vanhempana tulee kiittämään teitä, jos valitsitte "coolin" instrumentin tai vaivihkaa ohjastitte sellaisen pariin.
Esim. itse olin omassa kotikaupungissani "cooli tyyppi" koska olin rumpali joka soitti paikallisesti kovatasoisessa rockbändissä, monta vuotta vanhemmatkin tyypit joita en edes tuntenut morjesteli. Koska olivat nähneet minut jossain keikalla. Sellaiset joita olisin muuten pelännyt ja saanut luultavasti niiltä turpaan (olin kiltti ja heiveröinen). Se että olin rumpali oli "suojakilpeni" läpi nuoruuden karikoiden, ilman sitä olisin ollut huomaamaton ja harmaa nörtti. Luultavasti kiusattukin. Yhtäkkiä olinkin "cooli tyyppi", johon ei ollut lupa kajota. Tämä efekti kesti läpi nuoruuden
Nyt voi tulla alaääntä näin "yleistävästä" kannanotosta, mutta valitettavasti tämä on todeksi havaittu todellisessa elämässä.... ja pätee aikuisiälläkin, aikuisilta naisilta näiden soittimien ja "bändin jätkien" ihailu ei vähene juurikaan. Joiltain vähenee, mutta monilta ei
Kiusaaminen on varsin yleistä kouluissa, ja jos lapsenne on pienikokoinen tai ei ole hyvä urheilussa, tämä on yksi keino välttää kiusaaminen.
Muistan hyvin paikallisen nuorisotalon ovessa olleen julisteen, jossa painiseura mainosti isolla tekstillä "Opi painimaan, niin saat voimia!". Viereen joku oli kirjoittanut tussilla, että "Opi soittamaan, niin saat pillua"
Rumpu ei ole cool soitin. Sillä ei taatusti saa naisia. Miten esittelet naisystävälle rummunsoittoa, kun kotona ei voi pitää rumpuja? Eli ei, voit ihan yhtä hyvin valehdella osaavasi soittaa rumpuja, kun kukaan ei voi sitä todistaa.
Helppohan se on todistaa tietääkö jotain asiasta vai ei. Eli soittaako oikeastikin ja ymmärtää asioista.
Lapsi aloitti harrastamisen 50 euron käytetyllä kosketinsoittimella, joka oli ollut aikoinaan ammattitason laite.
Etenkin jos on kyse poikalapsesta, niin suosittelen seuraavia:
- Sähkökitara
- Rummut
- Koskettimet (Piano käy, mutta on hyvä hommata syntikka jossain vaiheessa)
- Basso
Siksi että noilla pääsee rytmimusaa soittamaan... bändeihin. Rockia, popia, heviä ja sellaista. Miksei jazziakin. Se on luultavasti monelle nuorelle tärkeämpää, kuin että on jossain sinfoniaorkesterissa, kansalaisopiston big bandissa tai ravaa jossain Kultainen Harmonikka -kisoissa.
Tosiasia kun vaan on se, että jos soitat jotain viulua tai harmonikkaa, niin siinä vaiheessa kun tytöt alkaa kiinnostaa, se että on valinnut jonkun "coolin" soittimen on valtava etu nuoren itsetunnolle... ja soitinvalinta alkaa vaikuttaa siihen miten muut nuoret hänet näkevät.
Suomeksi sanottuna, noiden soittimien soittajat on naisten/tyttöjen parissa suosittuja. Näin se vaan menee :D
Voisi luulla että viulun soittajat tai taitava harmonikan soittaja on yhtä suosittuja. Näin se rationaalisessa maailmassa meniskin. Mutta naiset on kummallisia olentoja. Erityisesti kitaristit tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti.
Okei, sitten on saksofoni, jolla on myös tällainen "coolin soittimen" status.
Eihän sillä pienelle lapselle tietenkään ole väliä. Mutta vanhempana tulee kiittämään teitä, jos valitsitte "coolin" instrumentin tai vaivihkaa ohjastitte sellaisen pariin.
Esim. itse olin omassa kotikaupungissani "cooli tyyppi" koska olin rumpali joka soitti paikallisesti kovatasoisessa rockbändissä, monta vuotta vanhemmatkin tyypit joita en edes tuntenut morjesteli. Koska olivat nähneet minut jossain keikalla. Sellaiset joita olisin muuten pelännyt ja saanut luultavasti niiltä turpaan (olin kiltti ja heiveröinen). Se että olin rumpali oli "suojakilpeni" läpi nuoruuden karikoiden, ilman sitä olisin ollut huomaamaton ja harmaa nörtti. Luultavasti kiusattukin. Yhtäkkiä olinkin "cooli tyyppi", johon ei ollut lupa kajota. Tämä efekti kesti läpi nuoruuden
Nyt voi tulla alaääntä näin "yleistävästä" kannanotosta, mutta valitettavasti tämä on todeksi havaittu todellisessa elämässä.... ja pätee aikuisiälläkin, aikuisilta naisilta näiden soittimien ja "bändin jätkien" ihailu ei vähene juurikaan. Joiltain vähenee, mutta monilta ei
Kiusaaminen on varsin yleistä kouluissa, ja jos lapsenne on pienikokoinen tai ei ole hyvä urheilussa, tämä on yksi keino välttää kiusaaminen.
Muistan hyvin paikallisen nuorisotalon ovessa olleen julisteen, jossa painiseura mainosti isolla tekstillä "Opi painimaan, niin saat voimia!". Viereen joku oli kirjoittanut tussilla, että "Opi soittamaan, niin saat pillua"