Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Ahdistuksesta toki kärsin, millä saattaa olla vaikutusta siihen että olen tarkka tietyistä asioista mutta ei se minusta autistia tee. Pikemminkin just niin että mulla on traumatausta ja vaikea luottaa ihmisiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Oikein kiero ladattu kysymys konstruoidaan siten, että siihen liittyvä arvolataus on mahdollisimman vaikeasti havaittavissa. Jotkut sitten ovat kuulevinaan niitä latauksia lähes joka kysymyksessä. Tässäkin keskustelussa joku oli sitä mieltä että kysymys "milloin kalapaketti on avattu" pitää sisällään arvolatauksen että kala olisi jo vanhaa. Narsistinen henkilö voi pitää tuollaista kysymystä erittäin loukkaavana ja raivostua. Tasapainoisen persoonan pitäisi kyllä mielestäni pystyä kohtaamaan tuommoinen kysymys ihan neutraalina tai ainakin vastaamaan siihen vaikkei neutraalina pitäisikään.
No aloittajahan jo myönsi että kalapaketin aukaisusta kysyminen sisältää hänellä sen oletuksen että se on vanhaa.
Tarkemmin ottaen kysyi koska _saattaa_ olettaa että kala voi olla omasta mielestä vanhaa, vaikka jonkun muu subjektiivisesta mielestä se on vielä ihan syötävää.
"Saattaa olla vanhaa" ei tarkoita "se on vanhaa". Aloittaja haluaa faktaa omalle mielipiteelleen, ei jonkun muun mielipiteelle.
Miten hän saa tuosta faktan väännettyä?
Faktaa mielestäni ovat esim. seuraavat:
-kala on avattu 1.9.
-omenoita on 3
-kello on seitsemän
-bussi lähtee 14.35Mielipiteitä ovat:
- kala on vielä syötävää
- 3 omenaa riittää 3lle henkilölle
- kello on paljon
- sinulla on riittävästi aikaa valmistautua (esim. 10min) ennen kuin lähdet bussille.Ethän sä lääkäriinkään mene kertomaan että sun oireet sopii selkeästi sairauteen x ja y lääkärin kysyessä mitä oireita sulla on. Ne oireet on faktoja. Lääkäri tekee päätelmänsä siitä, miten hänen kannattaa toimia seuraavaksi.
Näin itse miellän faktan/mielipiteen eron.
Ois hyvä myös erottaa mikä on omaa tulkintaa kun kommunikoi muiden kanssa koska se tulkinta voi olla väärä ja johtaa turhiin konflikteihin.
Ap
Näihin vielä savolaiset vastineet:
- kala on avattu 1.9. = ihan tuoretta kalloo on, tän uamusta. Velj' pojan kansa käytiin katiskala justiisa kahtomassa mitä se tarjooloo meille tännään, ku ilimottelitta jotta ootte tulossa. Toevottavasti o yhtä hyvä makusta ku miltä näättee, se on joskus ollunna muvan makua, ihan ku ruutanoo ois syönä. Se on semmonen kuralätäkkö tuo meijän lampipahanen tuosa.
- omenoita on kolme = kolomisen kipalettahan tuosa näkkyy olevan mut myöhän käyvvään ravistelemassa omppopuusta lissää jos loppuu kesken! Ja myöhän livahettaan nuapurinkii puille jos tarvis, täs ei kuulkaa tarvi omponpuutteesta kärsii heh heh jos jonkun muun puutteesta sitte kärsii mut siihen en luppaa helepotusta nuapurista heh heh.
- kello on seitsemän = kello kuus kukko huus eiku kyllä se on jo seihtemän hyvän tähen!
- bussi lähtee 14.35 = linja-aato lähtöö kakskytä viis vaille kolome. Sitä ajjaaki tännään Koposen Pena, kiire-Kopsana tunnettu, se eij uota ollenkkaa jos myöhäsä klenkkaat paekalle, son oltava ajjoissa ko Kopsa ajjoo.
Hemmetti, tämä on kyllä niin ärsyttävää! Olen huomannut, että näillä ei yleensä ole puhtaat jauhot pussissa jotka eivät voi vastata suoraan.
Olen samanlainen kuin sinä ap, ja uskon olevani hieman asperger. Ärsyttää suunnattomasti, kun ihmiset vastaavat ihan aiheen vierestä. Mutta täytyy vaan yrittää ymmärtää, että toiset ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo eivätkä välitä mitä suustaan päästävät.
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen kuin sinä ap, ja uskon olevani hieman asperger. Ärsyttää suunnattomasti, kun ihmiset vastaavat ihan aiheen vierestä. Mutta täytyy vaan yrittää ymmärtää, että toiset ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo eivätkä välitä mitä suustaan päästävät.
Ei siinä ole mitään Aspergeria että odottaa vastausta kysymykseen jonka on esittänyt. Vastaus voi olla en tiedä, ei kuulu sulle tai vaikka hv, mutta jostain aivan asiaanliittymättömästä höpöttäminen on ihan vaan töykeää ja tuhlaa molempien aikaa, ellei kyseessä ole yhteisesti hyväksytty tapa.
Kenenkään ei tarvi myöskään sietää tuommoista loputtomiin. Ymmärtäminen on luksusta eikä kenenkään täydy ymmärtää yhtään mitään. Kukin on ihan itse vastuussa itsestään, jos ei itsereflektio kiinnosta niin siinäpä olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä raivostuttava ihmistyyppi. Kaippa olevinaan jotain hienotunteisuutta, tai parempia tapoja.
juu
juu
juu
juuu
Ihmiset jotka eivät osaa vastata suoriin kysymyksiin ovat ahdistavia. Ihan kuin päättäisivät kysyjän puolesta, että mitä he muka oikeasti haluavat tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat eivät vastaa kaikkiin kysymyksiin suoraan, koska on oppilaan homma etsiä vastaus. Joko se on kerrottu kirjassa tms. tai sinun pitää itse käyttää aivojasi ja keksiä vastaus. Sitä kutsutaan opiskeluksi.
Itse en vastaa suoraan koska en halua. Selvitä itse, ei ole minun asiani olla tietotoimisto. Ja toisekseen, mitä väliä sillä kalapaketin aukaisupäivällä on, haista kalaa niin tiedät onko se syömäkelpoista. Rasittavia tuollaiset kyselijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
En kutsuisi sitä jäykkyydeksi, vaan ihan puhtaasti turhautumiseksi, kun kysytään helppoja kysymyksiä ja mihinkään sellaiseen kysymykseen ei osata vastata, mitä oikeasti kysyttiin.
Miksi relata? Miksi ihmiset eivät ymmärrä mitä heiltä kysytään? Onko se merkki neurosairauksista, vai älyn puutteesta?
Miten nämä ihmiset ovat selvinneet koulussa kokeista? Paljonko on 1+1 ja he vastaavat jonkin verran?Kenties osaakin, vaan ei kiinnosta. Turhan jankkaus on todella väsyttävä tapa johon on ihmisillä on tapana kyllästyä. Relata kannattaa myös siksi ettei tee omasta elämästään vaikeaa, mutta eipä se ole multa pois jos joku haluaa proppunsa polttaa.
(No heitänpä minäkin nyt tähän jotain:)
Mutta entäpä jos laskisit 1+1 ja ymmärtäisit, että niistä jankkaajista pääsee eroon suorilla vastastauksilla?
Ja tosiaan "en halua vastata" ja "en tiedä" riittää myös.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajat eivät vastaa kaikkiin kysymyksiin suoraan, koska on oppilaan homma etsiä vastaus. Joko se on kerrottu kirjassa tms. tai sinun pitää itse käyttää aivojasi ja keksiä vastaus. Sitä kutsutaan opiskeluksi.
Itse en vastaa suoraan koska en halua. Selvitä itse, ei ole minun asiani olla tietotoimisto. Ja toisekseen, mitä väliä sillä kalapaketin aukaisupäivällä on, haista kalaa niin tiedät onko se syömäkelpoista. Rasittavia tuollaiset kyselijät.
Kyse ei ollut vastauksesta, johon olisin voinut vastata itse. Kyse oli sellaisesta osuudesta, jonka vain kurssin pitäjä tiesi, onko se pakollinen jotta kurssimerkinnän saa.
Ja äitini kohdalla ei ole kyse pelkästään ruokaan liittyvistä kysymyksistä kuten jo aiemmin mainitsin. Oikeastaan täällä joku mainitsi hyvän esimerkin (monikin on maininnut hyviä esimerkkejä), kuinka ihan jo ne muutkin keskustelut on joskus sellaisia että saattaa alkaa kertomaan "se ja se sai nyt sen vauvan" henkilöistä joita en tunne. Siis sillai että ihan kuin olisin tullut kesken tarinan tai elokuvan paikalle, vaikea saada juonesta kiinni.
Ap
Ap, nämä ihmiset saattavat kokea että ajat heidät nurkkaan suljetuilla kysymyksilläsi. Että yrität pomottaa heitä.
Moni ihminen on itsenäisyydestään tarkka, ja haluaa annostella informaatiota omalla tavallaan. Saattaisivat antaa hyvinkin yksityiskohtaista tietoa, jos kokisivat sen olevan omaehtoista.
Älä siis "kiristä" muita vastaamaan kysymyksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka eivät osaa vastata suoriin kysymyksiin ovat ahdistavia. Ihan kuin päättäisivät kysyjän puolesta, että mitä he muka oikeasti haluavat tietää.
Just tämä! Joku yrittikin tätä selittää aiemmin. Tuntuu todella ahdistavalta.
Aatelkaa jos kysyisitte talon tai ostosten hintaa (Minkä hintainen tämä on?), vastaus olisi "Hinta on kohtuullinen"!
En kysynyt, onko se kohtuullinen! Halusin kuulla paljonko sen hinta on ja sitten päätellä itse onko se "kohtuullinen" hinta minulle.
Sama juttu siinä kala-esimerkissä... Haluanko ottaa riskin/tehdä tämän valinnan jne. Jokainen meistä päättää itse onko valmis syömään asian x. Minusta se on ikävää jos toiben osapuoli päättää "salaa" puolestasi, mikä sinulle sopii.
Ap
Jotkut ovat yksinäisiä ja juttelevat kenelle vaan joka sattuu olemaan paikalla. Mitkä tahansa kysymykset voi tulkita keskustelunavauksiksi. Oma vikasi, mitäs kysyit.
Toisilla taas on tapana ajatella ääneen, se koko tarina on siis henkilön ajatuksenvirtaa eikä siinä aina ole selkeää juonta. Vanhetessaan monet tekevät näin. Myös luovat ihmiset (tunnen useita taiteilijoita) usein ajattelevat erikoisilla tavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, nämä ihmiset saattavat kokea että ajat heidät nurkkaan suljetuilla kysymyksilläsi. Että yrität pomottaa heitä.
Moni ihminen on itsenäisyydestään tarkka, ja haluaa annostella informaatiota omalla tavallaan. Saattaisivat antaa hyvinkin yksityiskohtaista tietoa, jos kokisivat sen olevan omaehtoista.
Älä siis "kiristä" muita vastaamaan kysymyksiisi.
Olet ymmärtänyt väärin. Kyse ei ole mistään kiusallisista henkilökohtaisen elämän kysymyksistä tai uteluista. Kyse on puhtaasti siitä että väistellään ihan tavalliset kysymykset ilman mitään järkevää syytä. Jos kysyn "Paljonko kello on?", en kysy onko sinun mielestäsi myöhä vai ei. Kysyn kelloa.
Ja miksi heittäytyä hankalaksi? Eikö tuo nyt vähän niinkuin haittaa ihmistä itseään että asettaa itsensä sitten siihen tilanteeseen, missä toisen on pakko toistaa itseään (vaikka tämä ei edes halua)?
Veikkaanpa että et ymmärrä, mistä puhun.
Ap
Ap:n kaltaiset henkilöt ovat näitä jotka fb:n puskaradiossa kyselevät onko s-market vielä auki. Kun sen tiedon saisi hyvin itsekin kaivettua, jos viitsisi. Mutta ei, jonkun toisen pitäisi tarjoilla näille ihmisille koko maailma valmiiksi pureskeltuna. Muu on liian vaivalloista.
Minkähänlaiset vanhemmat näillä tyypeillä on? Curlingmutsi tai -faija?
En ole vielä ehtinyt paljon lukea tätä keskustelua, mutta syy epämääräisyyteen kun joku kysyy jotain - siis yleisesti ottaen, ei vain satunnainen haluttomuus hyväksyä kysymysyä tms. - voi ehkäpä johtua vuorovaikutuksen hallitsemattomuuden pelosta.
Vastaaja [luultavasti tiedostamatta] asennoituisi kysymyksiin out-of-the-box... silloin hän ei olisi suoraan niin hauras? Jos hän ei luota keskustelun sujuvuuteen normaalisti vaan mieluummin venkoilee, jotta ei vahingossakaan "paljastuisi tyhmäksi" (sosiaalinen pelko).
Kuulostaa varmaan oudolta, mutta kai joku voi tuolla tavalla reagoida "psykedeelisesti", kun todella pelkää toisen [kuviteltua] "ylivaltaa" - ihan kuin toinen asettaisi kysymyksellään ansoja?
Vastaaja ei tiedostaisi tekevänsä näin, mutta hänen epämääräisyytensä paljastaisi varautuneisuuden & yhteistyöhaluttomuuden. Sen, että hän näkeekysymykset uhkana ja pahuutena.
Itse koen pelkäksi kettuiluksi, jos minulta kysytään itsestäänselvyyksiä, tai joku kännykkä kädessä kysyy sellaista, minkä pikainen kuukkelointikin kertoisi.
Tällöin voin todella antaa savolais-fingerporilaisen vastauksen, ja mielestäni syystä.
Sitten on oma lajinsa ihmisiä, joille pitäisi antaa kyllä tai ei vastaus kysymyksiin, joiden vastaus riippuu kokonaan monista tekijöistä , joita en ennalta tiedä. Mutta "vastaa kyllä tai ei".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
Miten se tekee minusta jäykän, että kysyn milloin tää on avattu? Tai kuinka vanhaa tämä on?
Ihan normaaleja kysymyksiä.
En voi uskoa tätä autismi-fanatismia, uskokaa jo että olen käynyt vuosia terapiassa ja mulla on muutekin ihan normaalit paperit. :D
Edelliselle sanoisin että täällä palstalla puuttuu kaikki se muu kommunikaatio mitä normaalisti on. Sanallinen viestintä on vain pieni osa kommunikaatiota. Esim. Ammattilaiset eivät tekisi diagnooseja kommenttipalstan perusteella koska se ei kerro mitään.
Ihmiset lukevat myös tekstejä omista kokemuksistaan ja auttamishalustaan käsin - jos oma lapsi on asperger niin sitten täytyy sen aloittajankin (lapsen) olla. Jotkut taas lukevat asioita omista defensseistä käsin ja olettavat että vika on aina aloittajassa.
Mulle on ihan oikeasti sanottu että olen hyvä sanallisesti kommunikoimaan ja hymyilen ihmisille ihan luonnostaan, juttelen tuntemattomille mielellään jne.. en usko austistisiin piirteisiin. Ei sillä että olisin täydellinen ja olen kyllä onnistunut ärsyttämäänkin ihmisiä.
Ap
Ei se sinusta jäykkää saati sitten neuroepätyypillistä tee jos kommentoin että vaikuttaa olevan tiettyä jäykkyyttä. Kirjoitit että sinun "täytyy huomauttaa homeisesta leivästä" ja muutama saman suuntainen ilmaisu oli myös - niistä tuo heppoinen mielipiteeni tämän keskustelun puitteissa muodostui. Ei se ole mikään vika, ihan normaali ominaisuus mielestäni - jotkut relaavat enemmän ja sekin on ihan normaali ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset henkilöt ovat näitä jotka fb:n puskaradiossa kyselevät onko s-market vielä auki. Kun sen tiedon saisi hyvin itsekin kaivettua, jos viitsisi. Mutta ei, jonkun toisen pitäisi tarjoilla näille ihmisille koko maailma valmiiksi pureskeltuna. Muu on liian vaivalloista.
Minkähänlaiset vanhemmat näillä tyypeillä on? Curlingmutsi tai -faija?
En jaa mielipidettäsi, keskustelun mittaan on kyllä tullut esiin ihan muuta ap:n vanhemmista.
Miten se tekee minusta jäykän, että kysyn milloin tää on avattu? Tai kuinka vanhaa tämä on?
Ihan normaaleja kysymyksiä.
En voi uskoa tätä autismi-fanatismia, uskokaa jo että olen käynyt vuosia terapiassa ja mulla on muutekin ihan normaalit paperit. :D
Edelliselle sanoisin että täällä palstalla puuttuu kaikki se muu kommunikaatio mitä normaalisti on. Sanallinen viestintä on vain pieni osa kommunikaatiota. Esim. Ammattilaiset eivät tekisi diagnooseja kommenttipalstan perusteella koska se ei kerro mitään.
Ihmiset lukevat myös tekstejä omista kokemuksistaan ja auttamishalustaan käsin - jos oma lapsi on asperger niin sitten täytyy sen aloittajankin (lapsen) olla. Jotkut taas lukevat asioita omista defensseistä käsin ja olettavat että vika on aina aloittajassa.
Mulle on ihan oikeasti sanottu että olen hyvä sanallisesti kommunikoimaan ja hymyilen ihmisille ihan luonnostaan, juttelen tuntemattomille mielellään jne.. en usko austistisiin piirteisiin. Ei sillä että olisin täydellinen ja olen kyllä onnistunut ärsyttämäänkin ihmisiä.
Ap