Miksi jotkut vastaavat kaarrellen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kala -kysymys on juuri sellainen mihin ei ole oikeaa vastausta. Harva muistaa koska jonkun paketin avasi, eli en tiedä aiheuttaa lisäkysymyksiä. Kysyjä hakee kysymyksellä sitä, että onko kala vielä syötävää, mutta ei halua vastausta sen olevan vielä syötävää tai viimeaikoina.

Mitä tähän pitäisi vastata?

Mä mietin kans tuota, että miksi ap ite kaartelee kysymyksellään, eikä kysy suoraan sitä mitä haluaa tietää? Jos haluat tietää onko kala vanhaa niin kysy suoraan että onko kala vanhaa. Älä kiertele ja kaartele, ja pimitä haluamaasi tietoa.

No jo tulee projektiota. Yksinkertainen suora kysymys, hän haluaa tietää että milloin on avattu. Ei suorassa vastauksessa pitäisi olla mitään pelottavaa, eikä kysymyksen taustoja ole tarpeellista lähteä arpomaan. Jos haluaa tietää miksi kysytään, niin itse kysyn sen kummemmitta että miksi kysyy.

Huomaan että olet oppinut hienon uuden sanan jota nyt toistelet, mutta et vielä ihan ole ymmärtänyt mitä se tarkoittaa ;)

Ap ei kysy suoraa kysymystä, eli onko kala vanhaa, vaan :lle se ei kelpaa, koska se on kaartelua eikä suoraan vastaamista. Tosiasiassa ap itse kaartelee, eli syyttää toista siitä mitä itse tekee. Ei pitäisi olla mitään pelottavaa kysyä suoraan sitä mitä haluaa tietää. Jos kyselee typeriä, törkeitä tai epäolennaisia, niin vastaus on kysyjän vastuulla. Niin myös tässä tapauksessa.

Hän kysyy suoraan, milloin paketti on avattu, koska hän haluaa tehdä omat johtopäätöksensä kalan tilasta. Sinun mielipide, ei välttämättä ole hänen mielipide, etkä sinä voi siis päättää hänen puolesta, onko kala hänen mielestä vanhaa vai ei. Koska mielipidekysymyshän se on, milloin se "vanhenee", millainen toleranssi ihmisellä on vanhentuvalle kalalle.

Avauspäivä on suora faktakysymys. Kuten omenien määräkin. Sinulta ei siis kysytty mielipidettä, vaan faktaa. Mutta näiden kahden asian ero taitaa olla mahdoton ymmärtää joillekin.

Hän siis kiertää oikeaa kysymystä joka on että onko kala vanhaa vai ei. Siitähän tuossa oli kyse, ja sen itsekin nyt myönsit. Ap ei myöskään voi tehdä omia johtopäätöksiään kalan tilasta mikäli hänelle valehdellaan aukaisupäivä, ja hän pitää kyseistä henkilöä muutenkin epäluotettavana, kokska hän tarjoaa useinkin pilalle mennytt ruokaa hyvänä, joten miksi hän sitten sokeasti luottaa siihen että hän saa tietoonsa oikean paketinakuaisupäivän? Itse en söisi mitään paikassa jossa en ITSE avaa kyseistä pakettia.

Oletko mielisairas jotenkin? Vai oletko sinä tosiaan yksi niistä, joka ei ymmärrä faktan ja mielipiteen eroa? Et voi käsittää, että toinen voisi saman faktan perusteella, luoda erilaisen mielipiteen kuin sinä?

Äärimmäisen rasittava tyyppi vaikutat olevan, en olisi kyllä missään tekemisissä, jos vaikka työpaikalla olisi kaltaisesi ihminen.

Kylläpä olet lapsellinen raivotar :D Et ymmärrä itse mitä puhut, tai mitä muut puhuvat, ja silti yrität mennä henkilökohtaisuuksiin :D

Eli kyllä, asia on juuri niin, että sinä et ymmärrä tai halua ymmärtää mielipiteen ja faktan eroa, etkä kykene hyväksymään tai ymmärtämään, että muilla voi olla eri toleranssi pilantuneelle ruualle. Todella vajaaksi jäänyt kehitys sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.

Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin". 

Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen. 

Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.

Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?

Jos ei normaalia arkista asiaa saa kysytyksi ilman että vastaaja kyseenalaistaa kysyjän motiivit kykenemättä kuitenkaan sanomaan sitä ääneen, vastaajan kannattaa harkita lääkärissä käyntiä.

Jos multa kysytään montako omenaa kaapissa on enkä ole varma, sanon että en tiiä, miksi kysyt, ootappa niin katon. Saatan vielä ohimennen kysäistä mihin ois niitä tarvinnut, oli mulla sitten tarpeeksi omenia tai ei.

Sama homma lomapäivissä, jos ei aikuinen kykene tarvittaessa kieltäytymään toisen aikuisen ehdottamasta hommasta, niin on se kumma. Jos jollain lukijalla on tämmönen ongelma, kokeileppa seuraavalla kerralla sanoa että kuulostaa kivalta mutta ei kiitos, aattelin nauttia lomasta tehden ihan vaan mitä itteä huvittaa. Jos siitä joku suuttuu niin se on niiden ongelma.

Sosiaalisesta liimasta maininneelle, sitä smalltalkia ja "sosiaalista liimaa" saa kyllä aikaan ilman kiertelevää ja jaarittelevaa energiavampyrointia. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Jos ei kykene normaaliin vuoropuheluun, ei välttämättä maksa vaivaa sitä smalltalkia viritelläkään. En voi kaikkien puolesta puhua mutta itse ainakin välttelen tämän tyyppisiä ihmisiä. Viimeinen asia mihin kiinnostaa pistää aikaa on lähentyminen ja sosiaalisen liiman vispaaminen em tyyppien kanssa.

Koita AP jaksaa, vastausta kysymykseen en valitettavasti tiedä 😂 Kotona/sosiaalisissa piireissä opituksi kulttuurijutuksi veikkaan itsekin. Konfliktikammoon en ihan usko, nää tyypit saa loputtoman vatvonnan aikaiseksi sellaisistakin kysymyksistä ettei niistä oikein voi seurata mitään. Jos pelkäisivät konfliktia tai tunteiden loukkaamista noin paljon, luulisi hoksaavan että jonninjoutavien jaarittelukin saattaa kiristää välejä.

Tuo kaikki kuulostaa niin loogiselta, mutta muista (tai tiedä), että monesti esim. skitsoidit eivät kykene sanomaan kiitos tai anteeksi - yhtälailla vilpitön keskustelu vaatii heiltä ERITYISTÄ turvallisuudentunnetta.

Huomioitavaa mutta sen verran harvinaisesta päästä persoonallisuushäiriöitä että pidän epätodennäköisenä syynä käytökselle, varsinkin kun siihen törmää epäsäännöllisen säännöllisesti vaihtelevissa ympäristöissä.

Enkä tiiä onko sillä väliäkään, lähtökohtaisesti aattelen ettei terveydellinen häiriö ole mikään vastuuvapauskortti huonolle käytökselle. Nekin joiden "tyyppivikana" on heikot sosiaaliset taidot ovat kykeneviä opettelemaan niitä. Eri homma sitten haluaako opetella, mutta jollei kiinnosta niin sitten ei myöskään kiinnostane mikäli lopputuloksena sosiaalinen kanssakäyminen ei suju eikä ihmiset tykkää.

Aina ei vaan ole edellytyksiä opetella aikuisena niitä valmiuksia mitä lapsena jäi oppimatta. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Kyllä heillä ihmisarvo silti on, vaikka kommunikaatio tökkisikin.

Enhän mä tässä kenenkään ihmisarvoa ole kyseenalaistanut. Edellytyksiä on kaikilla pois lukien vihannekset ja akuutit (tilapäiset) tapaukset. Kaikki muu on tekosyitä olla tekemättä asialle mitään.

Paitsi ellei halua tehdä mitään, mikä on ihan tosissaan ookoo. Kunhan hyväksyy seuraukset eikä syytä niistä muita.

Et kyseenalaistanutkaan, halusin vain korostaa sitäkin aspektia. Ja tuoda esiin eriävän mielipiteeni että ei kaikilla ole käytännössä niitä edellytyksiä. Mutta se on vain mielipiteeni, ja sinun mielipiteesi on ihan yhtä hyvä.

-sama

Mitä edellytyksiä näiltä ihmisiltä sinusta uupuu? Jos nyt puhutaan tapauksista, jotka noin muuten kykenevät asumaan omillaan, opiskelevat, käyvät töissä, viettävät aikaa kodin ulkopuolella, ovat säännöllisesti sosiaalisessa kontaktissa muiden kanssa (käytännön minimivaatimukset, joita ilman näihin ihmisiin ei juuri kukaan perus arjessaan törmäisi).

Mä en pidä mahdollisena, ettei em. toimintakyvyllä varustettu henkilö lainkaan kykenisi tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintaansa, ellei meneillään ole akuutimpi, ammattiapua vaativa terveydellinen tilanne. Vaihtoehdot on aika simppelit ihminen ei joko halua tai ei välitä.

Itsereflektio ei edellytä keskivertoa kummempia älynlahjoja eikä siihen tarvita kuin toimivat aivot ja normaali ajatuksenjuoksu. Objektiivisuus on asennekysymys. Kaikki muu on tekosyitä.

Ja koska persoonallisuushäiriöt mainittiin, niin kerronpa vielä senkin että akuutin vaiheen jälkeen kuntoutus/terapia niin persoonallisuushäiriöisillä, masentuneilla, ahdistuneisuushäiriöisillä kuin nepsyillä koostuu pääasiassa itse tehtävästä ajatustyöstä. Sosiaalisten taitojen opettelu kuuluu palettiin, mutta läheskään aina sitäkään ei harjoitella käytännössä vaan ajatusharjoitusten kautta. Kuten kuka tahansa ammattilainen voinee kertoa, avainasemassa on potilaan oma toiminta ja työskentely niissä omissa arjen tilanteissa, ei vastaanotolla istuminen.

Palaan siis siihen että edellytyksiä on muutamia aiemmin mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikilla. Kiinnostaa kyllä kuulla, millä perusteella ei olisi.

Onko ap Savon suunnalla? Siellähän ei saa suoraa vastausta mihinkään, jos siis oikea perisavolainen kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.

Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin". 

Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen. 

Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.

Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?

Jos ei normaalia arkista asiaa saa kysytyksi ilman että vastaaja kyseenalaistaa kysyjän motiivit kykenemättä kuitenkaan sanomaan sitä ääneen, vastaajan kannattaa harkita lääkärissä käyntiä.

Jos multa kysytään montako omenaa kaapissa on enkä ole varma, sanon että en tiiä, miksi kysyt, ootappa niin katon. Saatan vielä ohimennen kysäistä mihin ois niitä tarvinnut, oli mulla sitten tarpeeksi omenia tai ei.

Sama homma lomapäivissä, jos ei aikuinen kykene tarvittaessa kieltäytymään toisen aikuisen ehdottamasta hommasta, niin on se kumma. Jos jollain lukijalla on tämmönen ongelma, kokeileppa seuraavalla kerralla sanoa että kuulostaa kivalta mutta ei kiitos, aattelin nauttia lomasta tehden ihan vaan mitä itteä huvittaa. Jos siitä joku suuttuu niin se on niiden ongelma.

Sosiaalisesta liimasta maininneelle, sitä smalltalkia ja "sosiaalista liimaa" saa kyllä aikaan ilman kiertelevää ja jaarittelevaa energiavampyrointia. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Jos ei kykene normaaliin vuoropuheluun, ei välttämättä maksa vaivaa sitä smalltalkia viritelläkään. En voi kaikkien puolesta puhua mutta itse ainakin välttelen tämän tyyppisiä ihmisiä. Viimeinen asia mihin kiinnostaa pistää aikaa on lähentyminen ja sosiaalisen liiman vispaaminen em tyyppien kanssa.

Koita AP jaksaa, vastausta kysymykseen en valitettavasti tiedä 😂 Kotona/sosiaalisissa piireissä opituksi kulttuurijutuksi veikkaan itsekin. Konfliktikammoon en ihan usko, nää tyypit saa loputtoman vatvonnan aikaiseksi sellaisistakin kysymyksistä ettei niistä oikein voi seurata mitään. Jos pelkäisivät konfliktia tai tunteiden loukkaamista noin paljon, luulisi hoksaavan että jonninjoutavien jaarittelukin saattaa kiristää välejä.

Tuo kaikki kuulostaa niin loogiselta, mutta muista (tai tiedä), että monesti esim. skitsoidit eivät kykene sanomaan kiitos tai anteeksi - yhtälailla vilpitön keskustelu vaatii heiltä ERITYISTÄ turvallisuudentunnetta.

Huomioitavaa mutta sen verran harvinaisesta päästä persoonallisuushäiriöitä että pidän epätodennäköisenä syynä käytökselle, varsinkin kun siihen törmää epäsäännöllisen säännöllisesti vaihtelevissa ympäristöissä.

Enkä tiiä onko sillä väliäkään, lähtökohtaisesti aattelen ettei terveydellinen häiriö ole mikään vastuuvapauskortti huonolle käytökselle. Nekin joiden "tyyppivikana" on heikot sosiaaliset taidot ovat kykeneviä opettelemaan niitä. Eri homma sitten haluaako opetella, mutta jollei kiinnosta niin sitten ei myöskään kiinnostane mikäli lopputuloksena sosiaalinen kanssakäyminen ei suju eikä ihmiset tykkää.

Aina ei vaan ole edellytyksiä opetella aikuisena niitä valmiuksia mitä lapsena jäi oppimatta. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Kyllä heillä ihmisarvo silti on, vaikka kommunikaatio tökkisikin.

Enhän mä tässä kenenkään ihmisarvoa ole kyseenalaistanut. Edellytyksiä on kaikilla pois lukien vihannekset ja akuutit (tilapäiset) tapaukset. Kaikki muu on tekosyitä olla tekemättä asialle mitään.

Paitsi ellei halua tehdä mitään, mikä on ihan tosissaan ookoo. Kunhan hyväksyy seuraukset eikä syytä niistä muita.

Et kyseenalaistanutkaan, halusin vain korostaa sitäkin aspektia. Ja tuoda esiin eriävän mielipiteeni että ei kaikilla ole käytännössä niitä edellytyksiä. Mutta se on vain mielipiteeni, ja sinun mielipiteesi on ihan yhtä hyvä.

-sama

Mitä edellytyksiä näiltä ihmisiltä sinusta uupuu? Jos nyt puhutaan tapauksista, jotka noin muuten kykenevät asumaan omillaan, opiskelevat, käyvät töissä, viettävät aikaa kodin ulkopuolella, ovat säännöllisesti sosiaalisessa kontaktissa muiden kanssa (käytännön minimivaatimukset, joita ilman näihin ihmisiin ei juuri kukaan perus arjessaan törmäisi).

Mä en pidä mahdollisena, ettei em. toimintakyvyllä varustettu henkilö lainkaan kykenisi tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintaansa, ellei meneillään ole akuutimpi, ammattiapua vaativa terveydellinen tilanne. Vaihtoehdot on aika simppelit ihminen ei joko halua tai ei välitä.

Itsereflektio ei edellytä keskivertoa kummempia älynlahjoja eikä siihen tarvita kuin toimivat aivot ja normaali ajatuksenjuoksu. Objektiivisuus on asennekysymys. Kaikki muu on tekosyitä.

Ja koska persoonallisuushäiriöt mainittiin, niin kerronpa vielä senkin että akuutin vaiheen jälkeen kuntoutus/terapia niin persoonallisuushäiriöisillä, masentuneilla, ahdistuneisuushäiriöisillä kuin nepsyillä koostuu pääasiassa itse tehtävästä ajatustyöstä. Sosiaalisten taitojen opettelu kuuluu palettiin, mutta läheskään aina sitäkään ei harjoitella käytännössä vaan ajatusharjoitusten kautta. Kuten kuka tahansa ammattilainen voinee kertoa, avainasemassa on potilaan oma toiminta ja työskentely niissä omissa arjen tilanteissa, ei vastaanotolla istuminen.

Palaan siis siihen että edellytyksiä on muutamia aiemmin mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikilla. Kiinnostaa kyllä kuulla, millä perusteella ei olisi.

Ei voi kategorisesti väittää, että kaikilla olisi _käytännössä_ edellytykset.

Jos on vaikka kunnolla rikkinäinen lapsuus, niin tulee helposti rikkinäinen nuoruus, väärinkäyttöä, työttömyyttä, syrjäytymistä ja muuta mikä tekee eheytymisestä _käytännössä_ vaikeaa. Oma elämäni selkeytyi vasta reippaasti yli kolmekymppisenä jolloin pystyin aloittaa oman henkisen eheytymiseni. Varhaislapsuuden puutteellista persoonallisuuden kehittymisvaihetta ei noin vaan korvata. Pelkkä itsereflektio ei auta jos ei koskaan ole kokenut toimivaa perhedynamiikkaa luonnehäiriöisten tai mahdollisesti autistisen yh-vanhemmankasvatettavana ja itsellä on hoitamaton paha ADHD. Tyhjästä on paha nyhjästä. Eräs kaverini on kasvanut pahaa skitsofreniaa sairastavan äitinsä kanssa kunnes 14-vuotiaana huostaanotettiin, narsisti hänestä tuli. Koulukirjaesimerkki narsistisen luonnehäiriön syntymisestä, ja kyllä tutkimustiedon mukaan narsismi on käytännössä peruuttamaton luonnehäiriö, vaikka poikkeuksia väitettäisiin olevan.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap Savon suunnalla? Siellähän ei saa suoraa vastausta mihinkään, jos siis oikea perisavolainen kyseessä.

Ap on savolaista sukujuurta oleva koulukiusaaja (vrt. aloituksen 1. kpl).

Aloituksen 1. kappale viittaa häiriköintiin.

Wilmassa ap kostaa todellisuudessa äidilleen.

Kun ap:n äiti lipeää kysymyksistä kaarteluillaan, kuin ankerias otteesta... Ap yrittää saada saman otteen henkilöistä, joiden pakoilu ei ap:n mielestä ole sallittua. He he kuitenkin siinä onnistuvat (kovasta painostuksesta huolimatta), ap ärsyyntyy ja kysyy foorumissa: miksi he "pakenevat"?

^JOS he kuitenkin siinä onnistuvat...

Vierailija kirjoitti:

Wilmassa ap kostaa todellisuudessa äidilleen.

Korkki?

Nyt kun vielä mietin, eihän savolaiset kuitenkaan kiusaa, niin että sitä selkeästi huomaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wilmassa ap kostaa todellisuudessa äidilleen.

Korkki?

Näin tänään roskisten vieressä muoviastian, kohon oli kertynyt paljon vesipullojen muovi- korkkeja. Hyvää kierrätystä, tai mihin tarkoitukseen lie.

Vierailija kirjoitti:

Kun ap:n äiti lipeää kysymyksistä kaarteluillaan, kuin ankerias otteesta... Ap yrittää saada saman otteen henkilöistä, joiden pakoilu ei ap:n mielestä ole sallittua. He he kuitenkin siinä onnistuvat (kovasta painostuksesta huolimatta), ap ärsyyntyy ja kysyy foorumissa: miksi he "pakenevat"?

Aivan, minunkaan mielestä vastauspakoilu ei ole sallittua sosiaalisissa kuvioissa ja kyllä koulun henkilökunnankin pitäisi antaa suoraa palautetta eikä kaarella.

Sitä täällä sitten pohditaan noiden limaisten ankerioitten nilviäismäisiä "pakenemisia".

Ap ärtyy henkilöistä, jotka ovat samanlaisia hulluja ("kaartelijoita") kuin hänen äitinsä. Tähän ärtymykseen auttaa pyrkimys kiskoa loogisuus esiin toisesta vaikka häiriköinnin kautta. Omaan äitiin se ei tehoa, mutta opettajilta loogisuutta voi vaikka vaatimalla vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt tiedä, mitä opettajalta olet kysynyt, mutta olen itse kielten opettajana vastannut kaarrellen kysymykseen siitä, onko lapsen (3lk) järkevää aloittaa uusi kieli. Olen kertonut lapsen tasosta, siitä että kieliä voi oppia useita yhtä aikaakin ilman että ne menee sekaisin tai jos menisikin sekaisin niin ilmiö ei ole lopullinen, eikä siitä aiheudu lopullista haittaa.

En ikinä sanoisi vanhemmalle, että heidän kannattaa tai ei kannata ottaa toista kieltä. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten, he tekevät päätöksen ja heillä on vastuu. En halua opettajana tulla syytetyksi jos jostain syystä valinta osoittautuukin lapselle vääräksi. En yksinkertaisesti tiedä useinkaan lapsesta, hänen motivaatiostansa ja elämäntilanteestansa tarpeeksi, jotta uskaltaisin sanoa definitiivisesti.

Entäpä, jos kuule ihan definitiivisesti sanoisit ääneen sen, että et uskalla sanoa syystä että. Luuletko ihan tosissaan, etteivät ihmiset huomaa, jos väistät kysymyksen ja puhut vierestä? Ja luuletko olevasi jotenkin kohtelias, kun teet niin?

Ei paljon loukkaavampaa ole kuin ohittaa ihmisen kysymys. Ja siihen liittyy sekin, että moni ajattelee siinä tilanteessa, että miten tyhmänä tuo minua oikein pitää, kun luulee, etten huomaa tätä muka diplomaattista väistöliikettä?

Huono opettaja ja ihminen olet. Tee ihan oikeasti jotain itsellesi.

Siellä on näköjään vanhempi kysellyt typeriä opettajalta ja saanut epäsuoran vastauksen, kun meni noin tunteisiin :D.

Jaa että vanhemmat ymmärtäisivät paremmin lastensa mahdollista koululahjakkuutta kuin opettajat? Kyllä nimenomaan typeriin kysymyksiin pitää saada hyvä vastaus, eikä mukadiplomaattista kaartelua. Ihan järkeenkäypä reaktio ja kommentti, jyrkkyydestään huolimatta.

-eri

Kyse on sentään lapsen tulevaisuudesta. Jokainen valinta johdattaa seuraavaan valintaan ja nämä kaikki kumuloituvat tulevaisuudessa. Opettajan on pystyttävä rehelliseen kommunikointiin, se ei saa jäädä jonkin älyvapaan muka diplomaattisuuden jalkoihin.

Sitä suuremmalla syyllä vanhempien on tehtävä se päätös itse, yhdessä lapsen kanssa. Eikä niin, että opettaja sanoo suoraan kyllä tai ei.

Johan tuossa tuo ope kertoa varsin hyvät ja perustellut syyt olla ottamatta suoraan kantaa tällaiseen kysymykseen.

Joo toi ope kertoo täällä nuo perustelut ja jää semmoinen kuva ettei kerro noita suoria perusteluita kysyjille.

Wau. Tulin vuorokautta myöhemmin katsomaan vastauksen viestiini ja saan kuulla olevani paitsi huono opettaja, niin myös huono ihminen!

Kaikkea sitä.

Kerron aina vanhemmille suoraan, että päätös on heidän ja lapsen tehtävä. Jotkut vanhemmat (krhm) mielellään välttelisivät kaikkea päätöksentekoa ja vastuuta. Fakta on nyt vain se, että ei ole open tehtävä päättää lapsen kielivalintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ap:n äiti lipeää kysymyksistä kaarteluillaan, kuin ankerias otteesta... Ap yrittää saada saman otteen henkilöistä, joiden pakoilu ei ap:n mielestä ole sallittua. He he kuitenkin siinä onnistuvat (kovasta painostuksesta huolimatta), ap ärsyyntyy ja kysyy foorumissa: miksi he "pakenevat"?

Aivan, minunkaan mielestä vastauspakoilu ei ole sallittua sosiaalisissa kuvioissa ja kyllä koulun henkilökunnankin pitäisi antaa suoraa palautetta eikä kaarella.

Sitä täällä sitten pohditaan noiden limaisten ankerioitten nilviäismäisiä "pakenemisia".

Kuka luulet olevasi? Sinulla ei ole oikeutta ottaa muista ihmisistä otetta. He ovat omia kokonaisia itsenäisiä ihmisiä, eivät sinun jatkeitasi tai käskyläisiäsi.

Googlaa "rajattomuus" ja pohdi, päteekö sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wilmassa ap kostaa todellisuudessa äidilleen.

Korkki?

Näin tänään roskisten vieressä muoviastian, kohon oli kertynyt paljon vesipullojen muovi- korkkeja. Hyvää kierrätystä, tai mihin tarkoitukseen lie.

Voisikohan jollain niistä korkeista sulkea muunkin kuin vesipullon, kun jollakin on ehkä korkki hukassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ap:n äiti lipeää kysymyksistä kaarteluillaan, kuin ankerias otteesta... Ap yrittää saada saman otteen henkilöistä, joiden pakoilu ei ap:n mielestä ole sallittua. He he kuitenkin siinä onnistuvat (kovasta painostuksesta huolimatta), ap ärsyyntyy ja kysyy foorumissa: miksi he "pakenevat"?

Aivan, minunkaan mielestä vastauspakoilu ei ole sallittua sosiaalisissa kuvioissa ja kyllä koulun henkilökunnankin pitäisi antaa suoraa palautetta eikä kaarella.

Sitä täällä sitten pohditaan noiden limaisten ankerioitten nilviäismäisiä "pakenemisia".

Ehkä pakoilijan äiti oli puolestaan vaativa ja ansoja virittelevä. Ei sellaiseen lankea vain siksi että painostetaan, etenkin jos häiriköidään torjuu moisen. (Kahden "hullun" äidin vaikutusten yhteentörmäys.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ap:n äiti lipeää kysymyksistä kaarteluillaan, kuin ankerias otteesta... Ap yrittää saada saman otteen henkilöistä, joiden pakoilu ei ap:n mielestä ole sallittua. He he kuitenkin siinä onnistuvat (kovasta painostuksesta huolimatta), ap ärsyyntyy ja kysyy foorumissa: miksi he "pakenevat"?

Aivan, minunkaan mielestä vastauspakoilu ei ole sallittua sosiaalisissa kuvioissa ja kyllä koulun henkilökunnankin pitäisi antaa suoraa palautetta eikä kaarella.

Sitä täällä sitten pohditaan noiden limaisten ankerioitten nilviäismäisiä "pakenemisia".

Kuka luulet olevasi? Sinulla ei ole oikeutta ottaa muista ihmisistä otetta. He ovat omia kokonaisia itsenäisiä ihmisiä, eivät sinun jatkeitasi tai käskyläisiäsi.

Googlaa "rajattomuus" ja pohdi, päteekö sinuun.

Kätellessäni otan hyvin rehdin ja vahvan otteen, kumminkaan pusertamatta. En halua kätellä löysää nilvakasta ankeriasta. Silmilläni otan suoralla katseella otteen käteltävän katseesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wilmassa ap kostaa todellisuudessa äidilleen.

Korkki?

Näin tänään roskisten vieressä muoviastian, kohon oli kertynyt paljon vesipullojen muovi- korkkeja. Hyvää kierrätystä, tai mihin tarkoitukseen lie.

Voisikohan jollain niistä korkeista sulkea muunkin kuin vesipullon, kun jollakin on ehkä korkki hukassa?

Nyt menee kaattelusi liian villiksi. Susikin mukana, huh huh...