Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vainoharhaisuus, epäily että kysymykset ovat ansa. Kaartelu on "luikertelua pois pinteestä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta:
"Wynne ja Singer olettivat, että vanhempien kyky keskittyä johonkin aiheeseen ja säilyttää huomionsa siinä on keskeistä lapsen ajattelun kehittymisessä. Lapsi omaksuu ja oppii vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa heidän tapojaan ajatella ja toimia. Jos vanhempi on kykenemätön fokusoitumaan aiheeseen, saattaa lapsen looginen ajattelukyky kehittyä huonosti, mikä on tyypillistä skitsofreniassa. Vanhemman itsensä ei tarvitse sairastaa skitsofreniaa eikä hänellä tarvitse olla suoranaisia ajatushäiriöitäkään, mutta puheillaan ja toimillaan hän saattaa luoda lapselle hajanaisen, hämmentävän ja sekavan kasvuympäristön."
Sellainen kiivas sählääjä/vouhottaja, joka puhuu lapselle rönsyilevät mietteensä ääneen, kun lapsen pitäisi keslittyä yhteen tehtävään kerralla.
Semmoinen rauhallinen jaaritteleva kaartelija, joka jutustelee yhden asian ympärillä ilman selvää vastausta, kun lapsi tarvitsi selväpiirteistä palautetta tai ohjetta.
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitetään että savolaisten, erityisesti kuopion suunnalta, on melkein mahdotonta vastata mihinkään kysymykseen suoraan. Aina pitää kaarrella.
Kyllä savolaistytöt ovat ainakin minulle jotain onnistuneet tekemään hyvinkin selväksi ihan lyhyellä virkkeellä. Vaan ehkä he eivät siis sittenkään tarkoittaneet sitä?
Huomasivat, ettet ole savolaismies. Savolaismies taas olisi suuttunut niin lyhyestä virkkeestä.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kuopiolaiset muinaisen Ruotsin kuninkaan avustajan siittämää sukua? Ja savolaiset jolu kiero sukuhaara tästä? ;D
Sen verran tuossa voi olla perua, kun Savo on ollut suurvaltojen epämääräistä raja-aluetta, niin ei vieraille kulkijoille ollut hyvä antaa tarkkoja tietoja. Ensin piti kuulemma jutustella, että saatiin selkoa, mikä kulkija oli miehiään.
Saattaa kumminkin olla savolaisten tuottamaa desinformaatiota ja propagandaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta:
"Wynne ja Singer olettivat, että vanhempien kyky keskittyä johonkin aiheeseen ja säilyttää huomionsa siinä on keskeistä lapsen ajattelun kehittymisessä. Lapsi omaksuu ja oppii vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa heidän tapojaan ajatella ja toimia. Jos vanhempi on kykenemätön fokusoitumaan aiheeseen, saattaa lapsen looginen ajattelukyky kehittyä huonosti, mikä on tyypillistä skitsofreniassa. Vanhemman itsensä ei tarvitse sairastaa skitsofreniaa eikä hänellä tarvitse olla suoranaisia ajatushäiriöitäkään, mutta puheillaan ja toimillaan hän saattaa luoda lapselle hajanaisen, hämmentävän ja sekavan kasvuympäristön."
Sellainen kiivas sählääjä/vouhottaja, joka puhuu lapselle rönsyilevät mietteensä ääneen, kun lapsen pitäisi keslittyä yhteen tehtävään kerralla.
Semmoinen rauhallinen jaaritteleva kaartelija, joka jutustelee yhden asian ympärillä ilman selvää vastausta, kun lapsi tarvitsi selväpiirteistä palautetta tai ohjetta.
Nämä hourailevat kaartelijat ovat PELOTTAVIA ja lapsen kehitykselle VAARALLISIA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, jolta kysytään, monesti kuvittelee tietävänsä, mitä varten kysyjä kysyy.
Kuvitellaan, että henkilö on tekemässä lähtöä kauppaan ja kysyy "montako omenaa kaapissa on?"
Vastaaja ajattelee että henkilö miettii pitääkö omenoita ostaa ja vastaa, "kyllä siellä omenoita on"
kun oikeasti syynä olikin jotakin muuta. Sitten jos tähän yhdistyy vielä se, että henkilöllä on tunnetusti jokin neuroottinen tarve ostaa lähes aina lisää omenoita, niin sitäkin herkemmin kysymykseen vastaaja tulkitsee että "taas tätä omenoiden ostamista..."
Entä jos oikeasti ajatus olikin, "syön omenan päivässä mutta nyt en muista söinkö aamulla omenan. Eilen niitä omenoita oli neljä kaapissa, jos tietäisin montako nyt on, niin siitä voin päätellä söinkö tänään"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kuopiolaiset muinaisen Ruotsin kuninkaan avustajan siittämää sukua? Ja savolaiset jolu kiero sukuhaara tästä? ;D
Sen verran tuossa voi olla perua, kun Savo on ollut suurvaltojen epämääräistä raja-aluetta, niin ei vieraille kulkijoille ollut hyvä antaa tarkkoja tietoja. Ensin piti kuulemma jutustella, että saatiin selkoa, mikä kulkija oli miehiään.
Saattaa kumminkin olla savolaisten tuottamaa desinformaatiota ja propagandaa.
😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, jolta kysytään, monesti kuvittelee tietävänsä, mitä varten kysyjä kysyy.
Kuvitellaan, että henkilö on tekemässä lähtöä kauppaan ja kysyy "montako omenaa kaapissa on?"
Vastaaja ajattelee että henkilö miettii pitääkö omenoita ostaa ja vastaa, "kyllä siellä omenoita on"
kun oikeasti syynä olikin jotakin muuta. Sitten jos tähän yhdistyy vielä se, että henkilöllä on tunnetusti jokin neuroottinen tarve ostaa lähes aina lisää omenoita, niin sitäkin herkemmin kysymykseen vastaaja tulkitsee että "taas tätä omenoiden ostamista..."Entä jos oikeasti ajatus olikin, "syön omenan päivässä mutta nyt en muista söinkö aamulla omenan. Eilen niitä omenoita oli neljä kaapissa, jos tietäisin montako nyt on, niin siitä voin päätellä söinkö tänään"
Tuo omenoiden lukumäärän kysyminen on vähän jutustelutasoista, kun ei se kaapista katsominen varmaan niin vaikeata ole. Vaikka olen kaartelun vastustaja niin silti on hiukan vaikea ottaa tuota kysymystä ihan vakavasti pelkkää lukumäärää koskevaksi. Kyllä siihen silti yrittäisin varmaankin vastata parhaani mukaan ja keskustellakin jollen sattuisi olemaan känkkäränkkäpäällä.
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Jos ei normaalia arkista asiaa saa kysytyksi ilman että vastaaja kyseenalaistaa kysyjän motiivit kykenemättä kuitenkaan sanomaan sitä ääneen, vastaajan kannattaa harkita lääkärissä käyntiä.
Jos multa kysytään montako omenaa kaapissa on enkä ole varma, sanon että en tiiä, miksi kysyt, ootappa niin katon. Saatan vielä ohimennen kysäistä mihin ois niitä tarvinnut, oli mulla sitten tarpeeksi omenia tai ei.
Sama homma lomapäivissä, jos ei aikuinen kykene tarvittaessa kieltäytymään toisen aikuisen ehdottamasta hommasta, niin on se kumma. Jos jollain lukijalla on tämmönen ongelma, kokeileppa seuraavalla kerralla sanoa että kuulostaa kivalta mutta ei kiitos, aattelin nauttia lomasta tehden ihan vaan mitä itteä huvittaa. Jos siitä joku suuttuu niin se on niiden ongelma.
Sosiaalisesta liimasta maininneelle, sitä smalltalkia ja "sosiaalista liimaa" saa kyllä aikaan ilman kiertelevää ja jaarittelevaa energiavampyrointia. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Jos ei kykene normaaliin vuoropuheluun, ei välttämättä maksa vaivaa sitä smalltalkia viritelläkään. En voi kaikkien puolesta puhua mutta itse ainakin välttelen tämän tyyppisiä ihmisiä. Viimeinen asia mihin kiinnostaa pistää aikaa on lähentyminen ja sosiaalisen liiman vispaaminen em tyyppien kanssa.
Koita AP jaksaa, vastausta kysymykseen en valitettavasti tiedä 😂 Kotona/sosiaalisissa piireissä opituksi kulttuurijutuksi veikkaan itsekin. Konfliktikammoon en ihan usko, nää tyypit saa loputtoman vatvonnan aikaiseksi sellaisistakin kysymyksistä ettei niistä oikein voi seurata mitään. Jos pelkäisivät konfliktia tai tunteiden loukkaamista noin paljon, luulisi hoksaavan että jonninjoutavien jaarittelukin saattaa kiristää välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Jos ei normaalia arkista asiaa saa kysytyksi ilman että vastaaja kyseenalaistaa kysyjän motiivit kykenemättä kuitenkaan sanomaan sitä ääneen, vastaajan kannattaa harkita lääkärissä käyntiä.
Jos multa kysytään montako omenaa kaapissa on enkä ole varma, sanon että en tiiä, miksi kysyt, ootappa niin katon. Saatan vielä ohimennen kysäistä mihin ois niitä tarvinnut, oli mulla sitten tarpeeksi omenia tai ei.
Sama homma lomapäivissä, jos ei aikuinen kykene tarvittaessa kieltäytymään toisen aikuisen ehdottamasta hommasta, niin on se kumma. Jos jollain lukijalla on tämmönen ongelma, kokeileppa seuraavalla kerralla sanoa että kuulostaa kivalta mutta ei kiitos, aattelin nauttia lomasta tehden ihan vaan mitä itteä huvittaa. Jos siitä joku suuttuu niin se on niiden ongelma.
Sosiaalisesta liimasta maininneelle, sitä smalltalkia ja "sosiaalista liimaa" saa kyllä aikaan ilman kiertelevää ja jaarittelevaa energiavampyrointia. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Jos ei kykene normaaliin vuoropuheluun, ei välttämättä maksa vaivaa sitä smalltalkia viritelläkään. En voi kaikkien puolesta puhua mutta itse ainakin välttelen tämän tyyppisiä ihmisiä. Viimeinen asia mihin kiinnostaa pistää aikaa on lähentyminen ja sosiaalisen liiman vispaaminen em tyyppien kanssa.
Koita AP jaksaa, vastausta kysymykseen en valitettavasti tiedä 😂 Kotona/sosiaalisissa piireissä opituksi kulttuurijutuksi veikkaan itsekin. Konfliktikammoon en ihan usko, nää tyypit saa loputtoman vatvonnan aikaiseksi sellaisistakin kysymyksistä ettei niistä oikein voi seurata mitään. Jos pelkäisivät konfliktia tai tunteiden loukkaamista noin paljon, luulisi hoksaavan että jonninjoutavien jaarittelukin saattaa kiristää välejä.
Opin uuden sanan tänäänkin: energiavampyrointi.
Sain jotenkin hämärästi tutulle abstraktille käsitteelle nimen, joka erottaa sen narsistien harrastamasta tunnevampyroinnista.
Samalla tuli mieleen, että olisikohan kyseessä joskus ihan sosiaalisen kontaktin puute, ja sitä kommunikaatiota yritettäisiin sen takia pidentää, tiedostamatta varmaankin.
Tuolloin voisi kaartelun syynä olla vaikka itsensä yksinäiseksi kokeminen, haluaa venyttää kanssakäymistä eikä vain toimittaa asioita tehokkaasti. Täytyykin pohtia tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Jos ei normaalia arkista asiaa saa kysytyksi ilman että vastaaja kyseenalaistaa kysyjän motiivit kykenemättä kuitenkaan sanomaan sitä ääneen, vastaajan kannattaa harkita lääkärissä käyntiä.
Jos multa kysytään montako omenaa kaapissa on enkä ole varma, sanon että en tiiä, miksi kysyt, ootappa niin katon. Saatan vielä ohimennen kysäistä mihin ois niitä tarvinnut, oli mulla sitten tarpeeksi omenia tai ei.
Sama homma lomapäivissä, jos ei aikuinen kykene tarvittaessa kieltäytymään toisen aikuisen ehdottamasta hommasta, niin on se kumma. Jos jollain lukijalla on tämmönen ongelma, kokeileppa seuraavalla kerralla sanoa että kuulostaa kivalta mutta ei kiitos, aattelin nauttia lomasta tehden ihan vaan mitä itteä huvittaa. Jos siitä joku suuttuu niin se on niiden ongelma.
Sosiaalisesta liimasta maininneelle, sitä smalltalkia ja "sosiaalista liimaa" saa kyllä aikaan ilman kiertelevää ja jaarittelevaa energiavampyrointia. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Jos ei kykene normaaliin vuoropuheluun, ei välttämättä maksa vaivaa sitä smalltalkia viritelläkään. En voi kaikkien puolesta puhua mutta itse ainakin välttelen tämän tyyppisiä ihmisiä. Viimeinen asia mihin kiinnostaa pistää aikaa on lähentyminen ja sosiaalisen liiman vispaaminen em tyyppien kanssa.
Koita AP jaksaa, vastausta kysymykseen en valitettavasti tiedä 😂 Kotona/sosiaalisissa piireissä opituksi kulttuurijutuksi veikkaan itsekin. Konfliktikammoon en ihan usko, nää tyypit saa loputtoman vatvonnan aikaiseksi sellaisistakin kysymyksistä ettei niistä oikein voi seurata mitään. Jos pelkäisivät konfliktia tai tunteiden loukkaamista noin paljon, luulisi hoksaavan että jonninjoutavien jaarittelukin saattaa kiristää välejä.
Opin uuden sanan tänäänkin: energiavampyrointi.
Sain jotenkin hämärästi tutulle abstraktille käsitteelle nimen, joka erottaa sen narsistien harrastamasta tunnevampyroinnista.Samalla tuli mieleen, että olisikohan kyseessä joskus ihan sosiaalisen kontaktin puute, ja sitä kommunikaatiota yritettäisiin sen takia pidentää, tiedostamatta varmaankin.
Tuolloin voisi kaartelun syynä olla vaikka itsensä yksinäiseksi kokeminen, haluaa venyttää kanssakäymistä eikä vain toimittaa asioita tehokkaasti. Täytyykin pohtia tätä.
What we do in the shadows HBO Maxilla, sitä kiittäminen energiavampyyreista.
Varmasti pätee joidenkin kohdalla tuo teoria. Tosin wilmaesimerkin henkilön tilanne alkaa huolestuttaa, jos miettii onko sen ainoa ihmiskontakti sähköpostittelu tuntemattomille vanhemmille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa miellyttäjän vastauksilta. Enkuksi " fawning" eli yrittää vastata jotain mikä ei herätä pahaa verta, tyhmentää itseään tahallaan. Jonkinlainen itsesuojelumekanismi siis.
Mun äiti on raivoava narsisti ja mun siskosta tuli tällänen fawnaaja pelon takia. Ite otin koko ajan turpaan.Ap, tiedätkö minkälainen äitisi lapsuus mahtoi olla? Mainitsit, että kaarrellen vastaamista esiintyisi suvussa?
En ole varma kun meillä ei oikein puhuta asioista sillä tavalla, mutta olen välillä epäillyt että isälläni saattaisi olla narsistisia piirteitä. Mietinkin tässä voisiko liittyä siihen, että on jokin päälle jäänyt tapa suojella itseään vastaamasta väärin. Itseasiassa kävin terapiassa ja terapeutti puhui siitä että narsistien kommunikaatio on usein passiivis-aggressiivista.. että oisko tottunut siihen ettei mistään voi puhua suoraan tai pelkää muiden reaktioita?
En usko että kaikki ihmiset tekevät samoista syistä näitä juttuja.
Mä luulen että musta on tullut suora just sen takia että vihaan semmoista epäsuoraa kommunikaatiota kun ei voi luottaa siihen missä mennään.
Tiedän että äitini perheessä on ainakin yksi sisarus joka ei oikein halua olla tekemisissä muiden kanssa... on jotenkin kokenut kai tulleensa väärinkohdelluksi ja loukkaantuu helposti (pakkaa tavaransa ja lähtee jos tulee jokin konflikti kylässä ollessa vaikka välimatka on satoja km).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Jos ei normaalia arkista asiaa saa kysytyksi ilman että vastaaja kyseenalaistaa kysyjän motiivit kykenemättä kuitenkaan sanomaan sitä ääneen, vastaajan kannattaa harkita lääkärissä käyntiä.
Jos multa kysytään montako omenaa kaapissa on enkä ole varma, sanon että en tiiä, miksi kysyt, ootappa niin katon. Saatan vielä ohimennen kysäistä mihin ois niitä tarvinnut, oli mulla sitten tarpeeksi omenia tai ei.
Sama homma lomapäivissä, jos ei aikuinen kykene tarvittaessa kieltäytymään toisen aikuisen ehdottamasta hommasta, niin on se kumma. Jos jollain lukijalla on tämmönen ongelma, kokeileppa seuraavalla kerralla sanoa että kuulostaa kivalta mutta ei kiitos, aattelin nauttia lomasta tehden ihan vaan mitä itteä huvittaa. Jos siitä joku suuttuu niin se on niiden ongelma.
Sosiaalisesta liimasta maininneelle, sitä smalltalkia ja "sosiaalista liimaa" saa kyllä aikaan ilman kiertelevää ja jaarittelevaa energiavampyrointia. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Jos ei kykene normaaliin vuoropuheluun, ei välttämättä maksa vaivaa sitä smalltalkia viritelläkään. En voi kaikkien puolesta puhua mutta itse ainakin välttelen tämän tyyppisiä ihmisiä. Viimeinen asia mihin kiinnostaa pistää aikaa on lähentyminen ja sosiaalisen liiman vispaaminen em tyyppien kanssa.
Koita AP jaksaa, vastausta kysymykseen en valitettavasti tiedä 😂 Kotona/sosiaalisissa piireissä opituksi kulttuurijutuksi veikkaan itsekin. Konfliktikammoon en ihan usko, nää tyypit saa loputtoman vatvonnan aikaiseksi sellaisistakin kysymyksistä ettei niistä oikein voi seurata mitään. Jos pelkäisivät konfliktia tai tunteiden loukkaamista noin paljon, luulisi hoksaavan että jonninjoutavien jaarittelukin saattaa kiristää välejä.
Opin uuden sanan tänäänkin: energiavampyrointi.
Sain jotenkin hämärästi tutulle abstraktille käsitteelle nimen, joka erottaa sen narsistien harrastamasta tunnevampyroinnista.Samalla tuli mieleen, että olisikohan kyseessä joskus ihan sosiaalisen kontaktin puute, ja sitä kommunikaatiota yritettäisiin sen takia pidentää, tiedostamatta varmaankin.
Tuolloin voisi kaartelun syynä olla vaikka itsensä yksinäiseksi kokeminen, haluaa venyttää kanssakäymistä eikä vain toimittaa asioita tehokkaasti. Täytyykin pohtia tätä.What we do in the shadows HBO Maxilla, sitä kiittäminen energiavampyyreista.
Varmasti pätee joidenkin kohdalla tuo teoria. Tosin wilmaesimerkin henkilön tilanne alkaa huolestuttaa, jos miettii onko sen ainoa ihmiskontakti sähköpostittelu tuntemattomille vanhemmille :D
Jos tuo wilmahenkilö ei vaan ole löytänyt tälle palstalle vielä, tai ei saa palstailla työaikana?
Rehellisesti sanottuna tämä palstailu on ollut ainut ihmiskontaktini nyt muutaman päivän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en halua alkaa keskustelemaan kaikesta. ohitan tilanteen, etten ole mielenkiintonen väittelykaveri
Toimiiko tollainen ohittelu? Eikö keskustelu mielestäsi pitkity?
Yksinkertaisella vastauksella pääset kysyjästä eroon heti.
Vaikka sillä "en tiedä"-vastauksella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa miellyttäjän vastauksilta. Enkuksi " fawning" eli yrittää vastata jotain mikä ei herätä pahaa verta, tyhmentää itseään tahallaan. Jonkinlainen itsesuojelumekanismi siis.
Mun äiti on raivoava narsisti ja mun siskosta tuli tällänen fawnaaja pelon takia. Ite otin koko ajan turpaan.Ap, tiedätkö minkälainen äitisi lapsuus mahtoi olla? Mainitsit, että kaarrellen vastaamista esiintyisi suvussa?
En ole varma kun meillä ei oikein puhuta asioista sillä tavalla, mutta olen välillä epäillyt että isälläni saattaisi olla narsistisia piirteitä. Mietinkin tässä voisiko liittyä siihen, että on jokin päälle jäänyt tapa suojella itseään vastaamasta väärin. Itseasiassa kävin terapiassa ja terapeutti puhui siitä että narsistien kommunikaatio on usein passiivis-aggressiivista.. että oisko tottunut siihen ettei mistään voi puhua suoraan tai pelkää muiden reaktioita?
En usko että kaikki ihmiset tekevät samoista syistä näitä juttuja.
Mä luulen että musta on tullut suora just sen takia että vihaan semmoista epäsuoraa kommunikaatiota kun ei voi luottaa siihen missä mennään.
Tiedän että äitini perheessä on ainakin yksi sisarus joka ei oikein halua olla tekemisissä muiden kanssa... on jotenkin kokenut kai tulleensa väärinkohdelluksi ja loukkaantuu helposti (pakkaa tavaransa ja lähtee jos tulee jokin konflikti kylässä ollessa vaikka välimatka on satoja km).
Ap
Kuulostaa loogiselta ja selittää tuon tunnelatauksesi. Ihan tervehenkiseltä kuulostaa, vaikka joku diagnoosileimaa sulle tarjoileekin. Ei kai näihin ongelmiin varsinaisia ratkaisuja ole, hyvä kun saa välillä purettua ja pohdittua ettei tarvitse olla täysin kaasuvalotettuna.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka reagoit suoriin vastauksiin? Ehkä siinä voisi olla itsereflektion paikka. Ihmiset eivät tohdi vastata juuri sinulle suoraan, koska reagoit jotenkin erikoisesti. Sitä voi olla itse vaikea huomata. Itse olen ainakin huomannut, että tiettyjen tyyppien kysymyksiin pitää vastata harkiten, että pysyy tilanne mukavana.
En mä ainakaan tossa lihapaketti-kysymyksessä ymmärrä, miten voisin reagoida siihen jotenkin tunteella? Siis jos se on avattu vaikka viikko sitten, niin sitten se on. Kenelle olisin vihainen ja miksi? Lihapaketilleko? Vai paketin avaajille etteivät ole telepaattisesti osanneet odottaa minua kylään?
En nyt oikein ymmärrä, miten tuossa voisi reagoida väärin. Jos paketti on avattu viikko sitten, niin oon sillee "aha, no syön sitten jotain muuta?"
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Asia selvä, ei ole minulle tuttu termi. Oletin sen tarkoittavan jotain sellaista, että se jolta kysytään uskoo joutuvansa jotenkin huonoon asemaan vastatessaan kysymykseen ja pelkojensa vuoksi väistelee minkä kerkiää. Ehkä tuo on jokin poliittinen termi, itse viittasin lähinnä siihen, kun täällä aiemmin ehdotettiin että kenties kiertelijä pelkää kysyjän reaktiota.. mutta se mahdollinen reaktiohan voi olla ihan kierteltelijän oma olettamus eikä kysyjä välttämättä suhtaudu vastaukseen kielteisesti. Varsinkaan jos tämä ei tunne henkilöä jolta kysyy.
On aika ikävää olettaa negatiivista toisista ihmisistä. Itsekin kyllä sorrun siihen välillä.
Ap
Niin sorrut. Pelkäät reaktiota jos kysyt että onko ruoka pilalla, ja siksi kysyt että milloin se on tehty. Eli kierrät oikeaa kysymystä ja oletat että vastaaja suhtautuu kysymykseen niin että koet että se täyty kysyä eri tavalla.
Tässä nyt on aika paljon tulkintaa, tiedätkös.
Sanoisin olevani sen verran yksinkertainen kysymyksissäni ettei tarvitse etsiä mitään piiloviestintää siitä jos kysyn vaikkapa jonkun puhelinnumeroa tai sitä ruokapaketin päivämäärää. Mulla on muutakin tekemistä ja muitakin asioita mielessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka reagoit suoriin vastauksiin? Ehkä siinä voisi olla itsereflektion paikka. Ihmiset eivät tohdi vastata juuri sinulle suoraan, koska reagoit jotenkin erikoisesti. Sitä voi olla itse vaikea huomata. Itse olen ainakin huomannut, että tiettyjen tyyppien kysymyksiin pitää vastata harkiten, että pysyy tilanne mukavana.
En mä ainakaan tossa lihapaketti-kysymyksessä ymmärrä, miten voisin reagoida siihen jotenkin tunteella? Siis jos se on avattu vaikka viikko sitten, niin sitten se on. Kenelle olisin vihainen ja miksi? Lihapaketilleko? Vai paketin avaajille etteivät ole telepaattisesti osanneet odottaa minua kylään?
En nyt oikein ymmärrä, miten tuossa voisi reagoida väärin. Jos paketti on avattu viikko sitten, niin oon sillee "aha, no syön sitten jotain muuta?"
Ap
Ihan kysymykseen vastaten niin kyllä jotkut reagoi vahvallakin tunteella "s*tana mitä p*skaa täällä pidetään jääkaapissa", mikä on vähemmän kivaa. Itselläni on usein vähän epämääräistä tavaraa jääkaapissa, kun ei tule aina siivottua, silti semmoiset epähienot kommentit ei tosiaan miellytä. Itsellekin tulee joskus tuontyyppisiä ajatuksia mieleen, yritän kyllä pitää mölyt sisälläni.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta:
"Wynne ja Singer olettivat, että vanhempien kyky keskittyä johonkin aiheeseen ja säilyttää huomionsa siinä on keskeistä lapsen ajattelun kehittymisessä. Lapsi omaksuu ja oppii vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa heidän tapojaan ajatella ja toimia. Jos vanhempi on kykenemätön fokusoitumaan aiheeseen, saattaa lapsen looginen ajattelukyky kehittyä huonosti, mikä on tyypillistä skitsofreniassa. Vanhemman itsensä ei tarvitse sairastaa skitsofreniaa eikä hänellä tarvitse olla suoranaisia ajatushäiriöitäkään, mutta puheillaan ja toimillaan hän saattaa luoda lapselle hajanaisen, hämmentävän ja sekavan kasvuympäristön."
Minä olen normaali, mibä olen normaali, minä olen normaali.
Semmoinen rauhallinen jaaritteleva kaartelija, joka jutustelee yhden asian ympärillä ilman selvää vastausta, kun lapsi tarvitsi selväpiirteistä palautetta tai ohjetta.