Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset henkilöt ovat näitä jotka fb:n puskaradiossa kyselevät onko s-market vielä auki. Kun sen tiedon saisi hyvin itsekin kaivettua, jos viitsisi. Mutta ei, jonkun toisen pitäisi tarjoilla näille ihmisille koko maailma valmiiksi pureskeltuna. Muu on liian vaivalloista.
Minkähänlaiset vanhemmat näillä tyypeillä on? Curlingmutsi tai -faija?
Ja höpöhöpö. Minä nimenomaan googletan kaiken itse ja eri lähteistä.
Usein nimenomaan olen vanhemmilleni etsimässä mikä virasto on auki tai näyttämässä miten tietokoneella tehdään asia x.
Ja mitä kalaan tai omeniin tulee/kun joku kysyi miksi en katso itse sitä sinne kaappiin ja tarkista jne niin ensinnäkään ei kaikkea "näe" päällepäin (esim. kala voi näyttää hyvältäkin vaikka olisi ollut esim. lämpimässä) ja toisekseen minä voin soittaa vaikka kaupasta 100km kysyäkseni että paljonko omenia jäljellä (jos vaikka tiedän itse että piirakkaan menisi 12).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koen pelkäksi kettuiluksi, jos minulta kysytään itsestäänselvyyksiä, tai joku kännykkä kädessä kysyy sellaista, minkä pikainen kuukkelointikin kertoisi.
Tällöin voin todella antaa savolais-fingerporilaisen vastauksen, ja mielestäni syystä.
Sitten on oma lajinsa ihmisiä, joille pitäisi antaa kyllä tai ei vastaus kysymyksiin, joiden vastaus riippuu kokonaan monista tekijöistä , joita en ennalta tiedä. Mutta "vastaa kyllä tai ei".
Et selvästi ole avulias luonteeltasi. Sinua selkeästi ärsyttää, jos joudut auttamaan jotain jonka joku voisi tehdä itse. Veisi se sitten häneltä aikaa ja yritystä ja sinulta kolme kirjainta tai viisi sanaa.
Itsestäänselvyydet ovat sitä ehkä sinulle, jollekin toiselle se sama asia ei ole mikään itsestäänselvyys.
Itse koen, että nämä tyypit, jotka tietävät vaikka sen aukioloajan, mutta eivät voi sanoa vaikka 22, vaan haluavat ihan väkisin, että se toinen googlettaa äärettömän rasittaviksi ja nykyisin voisin jopa sanoa turhaa sähköä kuluttaviksi. Koska ei ne serverit ilman sähköä pyöri ja jokainen googlettaminen maksaa jollekin. Joku sen tiedon on sinne Googleen laittanut, mutta ei tietenkään sinunlaiset tiedon pihtaajat. Heidän pitäisi vastaavasti sanoa sinulle, ettei heillä ole mitään intressiä laittaa nettiin itsestään selviä tietoja laiskoille ihmisille googlettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksesta toki kärsin, millä saattaa olla vaikutusta siihen että olen tarkka tietyistä asioista mutta ei se minusta autistia tee. Pikemminkin just niin että mulla on traumatausta ja vaikea luottaa ihmisiin.
Ap
Ahdistuneisuus saattaa kärjistää tunnereaktioita ja hankaloittaa rentoa suhtautumista mihin tahansa. Näin ainakin minulla. Olenkin alkanut vähentää kanssakäymistä ahdistustani provosoivien ihmisten kanssa. Eräiden sukulaisteni kanssa en enää ole tekemisissä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksesta toki kärsin, millä saattaa olla vaikutusta siihen että olen tarkka tietyistä asioista mutta ei se minusta autistia tee. Pikemminkin just niin että mulla on traumatausta ja vaikea luottaa ihmisiin.
Ap
Voisit ihan hyvin jättää nuo autismidiagnoositarjoilut omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen pelkäksi kettuiluksi, jos minulta kysytään itsestäänselvyyksiä, tai joku kännykkä kädessä kysyy sellaista, minkä pikainen kuukkelointikin kertoisi.
Tällöin voin todella antaa savolais-fingerporilaisen vastauksen, ja mielestäni syystä.
Sitten on oma lajinsa ihmisiä, joille pitäisi antaa kyllä tai ei vastaus kysymyksiin, joiden vastaus riippuu kokonaan monista tekijöistä , joita en ennalta tiedä. Mutta "vastaa kyllä tai ei".
Et selvästi ole avulias luonteeltasi. Sinua selkeästi ärsyttää, jos joudut auttamaan jotain jonka joku voisi tehdä itse. Veisi se sitten häneltä aikaa ja yritystä ja sinulta kolme kirjainta tai viisi sanaa.
Itsestäänselvyydet ovat sitä ehkä sinulle, jollekin toiselle se sama asia ei ole mikään itsestäänselvyys.
Itse koen, että nämä tyypit, jotka tietävät vaikka sen aukioloajan, mutta eivät voi sanoa vaikka 22, vaan haluavat ihan väkisin, että se toinen googlettaa äärettömän rasittaviksi ja nykyisin voisin jopa sanoa turhaa sähköä kuluttaviksi. Koska ei ne serverit ilman sähköä pyöri ja jokainen googlettaminen maksaa jollekin. Joku sen tiedon on sinne Googleen laittanut, mutta ei tietenkään sinunlaiset tiedon pihtaajat. Heidän pitäisi vastaavasti sanoa sinulle, ettei heillä ole mitään intressiä laittaa nettiin itsestään selviä tietoja laiskoille ihmisille googlettavaksi.
Olen useampaan kertaa kertonut tietoa pihtaaville kavereilleni, että ei tietoa heidän henkilökohtaisista mielipiteistään löydy googlettamalla. Joskus kun olisi ihan hyvä saada tietää heidän mielipiteistään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
Miten se tekee minusta jäykän, että kysyn milloin tää on avattu? Tai kuinka vanhaa tämä on?
Ihan normaaleja kysymyksiä.
En voi uskoa tätä autismi-fanatismia, uskokaa jo että olen käynyt vuosia terapiassa ja mulla on muutekin ihan normaalit paperit. :D
Edelliselle sanoisin että täällä palstalla puuttuu kaikki se muu kommunikaatio mitä normaalisti on. Sanallinen viestintä on vain pieni osa kommunikaatiota. Esim. Ammattilaiset eivät tekisi diagnooseja kommenttipalstan perusteella koska se ei kerro mitään.
Ihmiset lukevat myös tekstejä omista kokemuksistaan ja auttamishalustaan käsin - jos oma lapsi on asperger niin sitten täytyy sen aloittajankin (lapsen) olla. Jotkut taas lukevat asioita omista defensseistä käsin ja olettavat että vika on aina aloittajassa.
Mulle on ihan oikeasti sanottu että olen hyvä sanallisesti kommunikoimaan ja hymyilen ihmisille ihan luonnostaan, juttelen tuntemattomille mielellään jne.. en usko austistisiin piirteisiin. Ei sillä että olisin täydellinen ja olen kyllä onnistunut ärsyttämäänkin ihmisiä.
Ap
Jokainen normaali ihminen ärsyttää jotakuta. Jeesus ehkä oli täydellinen ja hänet naulattiin silti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka eivät osaa vastata suoriin kysymyksiin ovat ahdistavia. Ihan kuin päättäisivät kysyjän puolesta, että mitä he muka oikeasti haluavat tietää.
Mulla oli ala-asteella tapana esittää näissä tilanteissa uusi kysymys, johon juuri "vastattu" olisi ollut suora vastaus... (Se hämmensi toista, eivät siis piruuttaan "vastanneet".)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka eivät osaa vastata suoriin kysymyksiin ovat ahdistavia. Ihan kuin päättäisivät kysyjän puolesta, että mitä he muka oikeasti haluavat tietää.
Mulla oli ala-asteella tapana esittää näissä tilanteissa uusi kysymys, johon juuri "vastattu" olisi ollut suora vastaus... (Se hämmensi toista, eivät siis piruuttaan "vastanneet".)
*Miltä tuntuu kuulla kysymys vastaukseensa.* 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksesta toki kärsin, millä saattaa olla vaikutusta siihen että olen tarkka tietyistä asioista mutta ei se minusta autistia tee. Pikemminkin just niin että mulla on traumatausta ja vaikea luottaa ihmisiin.
Ap
Voisit ihan hyvin jättää nuo autismidiagnoositarjoilut omaan arvoonsa.
Niin täytyy varmaan tehdä.
Ap
Suattaahan se olla nii ettee tuo uusj missi nyt niin kaanis oo mutta suattaahan se olla niinnii että ku se kaaneos on ihan jokkaasen kahtojan silimissä.
=
Savolaiset kiertelee ja kaartelee, jotta saisivat nätisti sanottua sen minkä joku toinen töksäyttäisi:
Onpa ruma tuo uusi missi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Jos ei normaalia arkista asiaa saa kysytyksi ilman että vastaaja kyseenalaistaa kysyjän motiivit kykenemättä kuitenkaan sanomaan sitä ääneen, vastaajan kannattaa harkita lääkärissä käyntiä.
Jos multa kysytään montako omenaa kaapissa on enkä ole varma, sanon että en tiiä, miksi kysyt, ootappa niin katon. Saatan vielä ohimennen kysäistä mihin ois niitä tarvinnut, oli mulla sitten tarpeeksi omenia tai ei.
Sama homma lomapäivissä, jos ei aikuinen kykene tarvittaessa kieltäytymään toisen aikuisen ehdottamasta hommasta, niin on se kumma. Jos jollain lukijalla on tämmönen ongelma, kokeileppa seuraavalla kerralla sanoa että kuulostaa kivalta mutta ei kiitos, aattelin nauttia lomasta tehden ihan vaan mitä itteä huvittaa. Jos siitä joku suuttuu niin se on niiden ongelma.
Sosiaalisesta liimasta maininneelle, sitä smalltalkia ja "sosiaalista liimaa" saa kyllä aikaan ilman kiertelevää ja jaarittelevaa energiavampyrointia. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Jos ei kykene normaaliin vuoropuheluun, ei välttämättä maksa vaivaa sitä smalltalkia viritelläkään. En voi kaikkien puolesta puhua mutta itse ainakin välttelen tämän tyyppisiä ihmisiä. Viimeinen asia mihin kiinnostaa pistää aikaa on lähentyminen ja sosiaalisen liiman vispaaminen em tyyppien kanssa.
Koita AP jaksaa, vastausta kysymykseen en valitettavasti tiedä 😂 Kotona/sosiaalisissa piireissä opituksi kulttuurijutuksi veikkaan itsekin. Konfliktikammoon en ihan usko, nää tyypit saa loputtoman vatvonnan aikaiseksi sellaisistakin kysymyksistä ettei niistä oikein voi seurata mitään. Jos pelkäisivät konfliktia tai tunteiden loukkaamista noin paljon, luulisi hoksaavan että jonninjoutavien jaarittelukin saattaa kiristää välejä.
Kiitos.
Joskus vähän kihisen raivosta itsekseni ja huokailen.. sen verran turhauttavaa tuo välillä on.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, jolta kysytään, monesti kuvittelee tietävänsä, mitä varten kysyjä kysyy.
Kuvitellaan, että henkilö on tekemässä lähtöä kauppaan ja kysyy "montako omenaa kaapissa on?"
Vastaaja ajattelee että henkilö miettii pitääkö omenoita ostaa ja vastaa, "kyllä siellä omenoita on"
kun oikeasti syynä olikin jotakin muuta. Sitten jos tähän yhdistyy vielä se, että henkilöllä on tunnetusti jokin neuroottinen tarve ostaa lähes aina lisää omenoita, niin sitäkin herkemmin kysymykseen vastaaja tulkitsee että "taas tätä omenoiden ostamista..."Entä jos oikeasti ajatus olikin, "syön omenan päivässä mutta nyt en muista söinkö aamulla omenan. Eilen niitä omenoita oli neljä kaapissa, jos tietäisin montako nyt on, niin siitä voin päätellä söinkö tänään"
Tuo omenoiden lukumäärän kysyminen on vähän jutustelutasoista, kun ei se kaapista katsominen varmaan niin vaikeata ole. Vaikka olen kaartelun vastustaja niin silti on hiukan vaikea ottaa tuota kysymystä ihan vakavasti pelkkää lukumäärää koskevaksi. Kyllä siihen silti yrittäisin varmaankin vastata parhaani mukaan ja keskustellakin jollen sattuisi olemaan känkkäränkkäpäällä.
No entä jos olen kaupassa 100km päässä ja toinen on siellä keittiössä? Mun röntgenkatse ei yllä sinne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse toimin need to know periaatteella. Sinun ei tarvitse tietää eksaktisti koska lihapaketti on avattu, montako omenaa tai lomapäivää on. Et tee sillä tiedolla yhtään mitään.
Se ettet saa virallisen massa yhteydessä kuten kouluasiassa eksaktia vastausta kertoo siitä, että kysyt asiasta ihmiseltä joka a) ei tiedä vastausta b) ymmärrä mitä ajat kysymykselläsi takaa.
Ymmärrän kyllä, että teillä nepsyillä on vaikeaa.
Itse ole kirjoittanut vihkoon kaikki ne asiat, joita ajan takaa, ja sitten sopivia kysymyksiä.
Esimerkiksi:
Takaa ajettava: pilde - kysymys "Onko tässä vapaata?"
Takaa ajettava: pilde - kysymys "Missäköhän tässä kaupassa on kaurahiutaleet?"vastaukset kysymyksiisi.
Onko tässä vapaata? 1) EI
2) Kyllä (ja lähtee pois)Missä kaurahiutaleet on?
1. Tuima mulkaisu ja poistuminen
2. En tiedä.Hmm, puolet vastauksista takaa ajettuun asiaan on positiivisia? Tämähän näyttää hyvältä! Riittääkö 192 cm miehen pituudeksi?
Riittää.
Ole hyvä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, jolta kysytään, monesti kuvittelee tietävänsä, mitä varten kysyjä kysyy.
Kuvitellaan, että henkilö on tekemässä lähtöä kauppaan ja kysyy "montako omenaa kaapissa on?"
Vastaaja ajattelee että henkilö miettii pitääkö omenoita ostaa ja vastaa, "kyllä siellä omenoita on"
kun oikeasti syynä olikin jotakin muuta. Sitten jos tähän yhdistyy vielä se, että henkilöllä on tunnetusti jokin neuroottinen tarve ostaa lähes aina lisää omenoita, niin sitäkin herkemmin kysymykseen vastaaja tulkitsee että "taas tätä omenoiden ostamista..."Entä jos oikeasti ajatus olikin, "syön omenan päivässä mutta nyt en muista söinkö aamulla omenan. Eilen niitä omenoita oli neljä kaapissa, jos tietäisin montako nyt on, niin siitä voin päätellä söinkö tänään"
Tuo omenoiden lukumäärän kysyminen on vähän jutustelutasoista, kun ei se kaapista katsominen varmaan niin vaikeata ole. Vaikka olen kaartelun vastustaja niin silti on hiukan vaikea ottaa tuota kysymystä ihan vakavasti pelkkää lukumäärää koskevaksi. Kyllä siihen silti yrittäisin varmaankin vastata parhaani mukaan ja keskustellakin jollen sattuisi olemaan känkkäränkkäpäällä.
No entä jos olen kaupassa 100km päässä ja toinen on siellä keittiössä? Mun röntgenkatse ei yllä sinne.
Ap
Sitten jätät tuon minun kommenttini omaan arvoonsa, joka on ilmeisesti hyvin vähäinen tai jopa olematon tuon lisätiedon valossa.
-sama
Et selvästi ole avulias luonteeltasi. Sinua selkeästi ärsyttää, jos joudut auttamaan jotain jonka joku voisi tehdä itse. Veisi se sitten häneltä aikaa ja yritystä ja sinulta kolme kirjainta tai viisi sanaa.
Itsestäänselvyydet ovat sitä ehkä sinulle, jollekin toiselle se sama asia ei ole mikään itsestäänselvyys.
Itse koen, että nämä tyypit, jotka tietävät vaikka sen aukioloajan, mutta eivät voi sanoa vaikka 22, vaan haluavat ihan väkisin, että se toinen googlettaa äärettömän rasittaviksi ja nykyisin voisin jopa sanoa turhaa sähköä kuluttaviksi. Koska ei ne serverit ilman sähköä pyöri ja jokainen googlettaminen maksaa jollekin. Joku sen tiedon on sinne Googleen laittanut, mutta ei tietenkään sinunlaiset tiedon pihtaajat. Heidän pitäisi vastaavasti sanoa sinulle, ettei heillä ole mitään intressiä laittaa nettiin itsestään selviä tietoja laiskoille ihmisille googlettavaksi.[/quote]
Jos ihminen esimerkiksi myöhäissyksyllä kysyy, onko lämpötila pakkasen puolella, vaikka sataa taivaan täydeltä vettä, niin minulta voi saada vastauksen: "Saattaa siellä toki kymmenkunta astetta pakkasta ollakin."
Yleensä ihminen itse tietää lähikauppansa aukioloajat paremmin kuin minä, joka siellä tuskin koskaan olen käynyt.
Äidillä alkava muistisairaus, joka alitajunnassa ärsyttää? Eli ei muista ja tuntuu, että kyselet tyhmiä. Ja sitten vaikeaan kysymykseen yrittää vastata tyhjentävästi kun ei halua kohdata sirä faktaa, että ei ehkä ihan oikeasti muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Jos ei normaalia arkista asiaa saa kysytyksi ilman että vastaaja kyseenalaistaa kysyjän motiivit kykenemättä kuitenkaan sanomaan sitä ääneen, vastaajan kannattaa harkita lääkärissä käyntiä.
Jos multa kysytään montako omenaa kaapissa on enkä ole varma, sanon että en tiiä, miksi kysyt, ootappa niin katon. Saatan vielä ohimennen kysäistä mihin ois niitä tarvinnut, oli mulla sitten tarpeeksi omenia tai ei.
Sama homma lomapäivissä, jos ei aikuinen kykene tarvittaessa kieltäytymään toisen aikuisen ehdottamasta hommasta, niin on se kumma. Jos jollain lukijalla on tämmönen ongelma, kokeileppa seuraavalla kerralla sanoa että kuulostaa kivalta mutta ei kiitos, aattelin nauttia lomasta tehden ihan vaan mitä itteä huvittaa. Jos siitä joku suuttuu niin se on niiden ongelma.
Sosiaalisesta liimasta maininneelle, sitä smalltalkia ja "sosiaalista liimaa" saa kyllä aikaan ilman kiertelevää ja jaarittelevaa energiavampyrointia. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Jos ei kykene normaaliin vuoropuheluun, ei välttämättä maksa vaivaa sitä smalltalkia viritelläkään. En voi kaikkien puolesta puhua mutta itse ainakin välttelen tämän tyyppisiä ihmisiä. Viimeinen asia mihin kiinnostaa pistää aikaa on lähentyminen ja sosiaalisen liiman vispaaminen em tyyppien kanssa.
Koita AP jaksaa, vastausta kysymykseen en valitettavasti tiedä 😂 Kotona/sosiaalisissa piireissä opituksi kulttuurijutuksi veikkaan itsekin. Konfliktikammoon en ihan usko, nää tyypit saa loputtoman vatvonnan aikaiseksi sellaisistakin kysymyksistä ettei niistä oikein voi seurata mitään. Jos pelkäisivät konfliktia tai tunteiden loukkaamista noin paljon, luulisi hoksaavan että jonninjoutavien jaarittelukin saattaa kiristää välejä.
Kiitos.
Joskus vähän kihisen raivosta itsekseni ja huokailen.. sen verran turhauttavaa tuo välillä on.
Ap
Ap
Olisikohan isomman pesäeron tekemisen aika? Vaikka muutamaksi vuodeksi?
Tai sitten sinun nimenomaan pitäisi muuttaa Savoon - savolaiseen epäsuoraan ilmaisuun kuuluu tietty huumori - ehkä oppisit nauramaan tuolle epäsuoruudelle ja harjoittamaan sitä itse!