Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Tuo on kyllä raivostuttava ihmistyyppi. Kaippa olevinaan jotain hienotunteisuutta, tai parempia tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä raivostuttava ihmistyyppi. Kaippa olevinaan jotain hienotunteisuutta, tai parempia tapoja.
Joo tämä se on siinä takana. Kun ei anna eksaktia vastausta, ei mielestään loukkaa ketään, eikä joudu itsekään käsittelemään hankalia tunteita. "Tää liha saattaa olla jo vanhaa." tai "Hitsit, mun loma loppuu kohta."
Siksi aina olevinaan lempeästi sanotaan, että ihan hyvä se on näin ja vielä on kesää jäljellä.
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Voi eihän se ole ollenkaan noin yksinkertaista!
- Onko tämä kala avattu eilen?
- Ihan hyvä se on!
- Niin oliko se eilen avattu?
- Se on ihan syömäkelpoista!
- Juu juu, onko tämä eilen avattu?
- Enhän minä nyt muista, mutta kyllä sitä voi vielä käyttää!
Tai:
- Onko kaapissa kahvimaitoa?
- Kahviin voi laittaa myös kermaa tai jäätelöä!
- Onko maitoa?
- Mummi keittää tosi hyvää kahvia, ei sen kanssa tarvita maitoa!
Ehkä vastaaja ei kehtaa myöntää, ettei tiedä vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Olen kokeillut sitäkin, vaan ei toimi.
Hämmentävää, tiedän. Sitähän tässä just yritän sanoa että vaikka kysymys on selkeä (kyllä/ei, määrä/mitat, viikonpäivä, jne) niin jotenkin se on osalle ihmisistä vaikeaa hahmottaa _miten_ siihen vastataan?
Kaikkein ärsyttävintä on sopia jonkun kanssa, että poikkeavat iltapäivällä. Kun se iltapäivä on jollekin klo 13 ja toiselle 17. Näihin yleensä tokaisen (tutuille) suoraan, että sano joku numero!
Vastaus kysymykseen: en valitettavasti tiedä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Se oli tossa ylempänä. Missään tapauksessa ei haluta vastata väärin, eikä myöskään niin, että vastauksesta voisi tulla kuulijalle tai itselleen paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Ihmiselle, jonka mielestä kaikki ruuat menevät huonoksi sillä sekunnilla, kun kyseinen vuorokausi vaihtuu, ei viitsi vastailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Ainakin mulle tulee semmoinen fiilis tollasesta vastaustyylistä, etten voi aidosti luottaa tähän ihmiseen. Käy mielessä yritetäänkö tässä nyt vähän viilata linssiin vai onko tämä vain jokin väsytystaktiikka etetei tarvitse vastata ollenkaan.
Ap
Hyvä kysymys, kysyppä joku toinen.
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Eivät välttämättä muista. Osa ihmisistähän elää melkoisen unessa eikä juurikaan mieti jotain pakkauksenavaamispäivämääriä. Ovat ehkä masentuneita, uupuneita tai muuten vaan mieli ihan muissa asioissa. Siis emme pidä samoja asioita tärkeinä elämässä, hyvänä esimerkkinä siisteyserot.
Johonkin rajaan asti tuo on vain hyväksyttävä, toki jossain kohtaa mennään överiksi missä tahansa. Osa ihmisistähän heittää täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin muka pilaantuneena. Eipä ruokaan järjestä kerro.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vastaaja ei kehtaa myöntää, ettei tiedä vastausta.
Niinpä, kun on niin huono itsetunto ettei uskalla vastata suoraan, jos vastaus olisikin epätoivottu. Epäkypsää ettei kykene sen vertaa olemaan sanojensa takana.
Hyvin hankalaa tai mahdotonta keskustella tuollaisten kanssa, kun vastaus on sitä kirvesvartta.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Ja paradoksisesti siinä käy sitten niin, että konflikti syntyy siitä, kun ei saa kysymykseen vastausta. Hermothan siinä menee, kun selvää kysymystä joutuu tivaamaan ja tivaamaan.
Ihmiset on erilaisia.