Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Teininä kuvittelin, että sitten kun olen aikuinen, asiat olisivat minulle jotenkin selkeitä ja tietäisin, miten toimia. Jotenkin vanhemmistani välittyi sellainen varmuus. He tuntuivat tietävän, miten maailma makaa ja myös oman paikkansa siinä maailmassa. En olisi uskonut, miten epävarmalta monet asiat voivat aikuisenakin tuntua, ja miten keskenkasvuisia me olemme.

Se että kymmenestä ikävuodesta kahteenkymmeneen on pidempi kuin kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen826

Kuinka masentavalta tuntuu nähdä omat vanhempansa herra Alzheimerin kynsissä. Isä vielä pärjää kotona, äiti on laitoshoidossa. Ajatus siitä, että olen itse samassa tilanteessa noin 20 vuoden päästä. Enkä ole täyttänyt edes 80.

Paniikki siitä, mitä, pitäisi tehdä nyt vielä kun pää toimii. Mutta ei mikään huvita eikä innosta.

Sen tajuaminen miten turhaa on kaikki.

Nuoruuteen ei voi katsoa ja terveyteen ei voi taata.

Tässä muutama juttu, mitkä ensimmäisenä tuli mieleen:

- Illalla väsyttää jo kymmenen aikaan. Joskus parikymppisenä ei puhettakaan nukkumaanmenosta ennen puolta yötä

- Ei kiinnosta yhtään hillua missään yökerhossa. 

- Vanhemmat oli oikeassa, rahaa kannattaa olla säästössä jos tulee yllättäviä kuluja

- Rahaa kertyy säästöön ihan mukavasti kun elää järkevästi

- Auton valintakriteerit ovat aivan toisenlaiset kuin kaksikymmentä vuotta sitten

- Terveyshuolia voi tulla, vaikka liikut säännöllisesti ja syöt terveellisesti. Tämä myös aiheuttaa ärsytystä, koska tuntee ihmisiä jotka eivät huolehdi itsestään mitenkään ja ovat täysin terveitä

- Ystäväpiiri supistuu yllättävän paljon tossa 30 ikävuoden jälkeen. 

M37

Että rahaa tulee ja jää "törsättäväksi". Lapset omillaan ja velat maksettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei sinänsä ole yllätys, mutta asia, jota en nuorempana tullut ajatelleeksi. Jossain kohtaa miehet lakkaavat katsomasta perääsi. Ne harvat kerrat kun mies kadulla katsoo silmiin, hän kääntää katseensa nopeasti pois. Olen 45-vuotias nainen, joten ei kai tässä mitään ihmeellistä ole.

Mites te muta naiset olette asian kokeneet?

En ole havainnut tällaista vaikka olen sinua vuoden vanhempi. Juhlatamineissa miehet ihailevat, lenkkivaatteissa saan mennä rauhassa.

Eivät ole viheltäneet perään edes 18-vuotiaana.

M37 kirjoitti:

Tässä muutama juttu, mitkä ensimmäisenä tuli mieleen:

- Illalla väsyttää jo kymmenen aikaan. Joskus parikymppisenä ei puhettakaan nukkumaanmenosta ennen puolta yötä

- Ei kiinnosta yhtään hillua missään yökerhossa. 

- Vanhemmat oli oikeassa, rahaa kannattaa olla säästössä jos tulee yllättäviä kuluja

- Rahaa kertyy säästöön ihan mukavasti kun elää järkevästi

- Auton valintakriteerit ovat aivan toisenlaiset kuin kaksikymmentä vuotta sitten

- Terveyshuolia voi tulla, vaikka liikut säännöllisesti ja syöt terveellisesti. Tämä myös aiheuttaa ärsytystä, koska tuntee ihmisiä jotka eivät huolehdi itsestään mitenkään ja ovat täysin terveitä

- Ystäväpiiri supistuu yllättävän paljon tossa 30 ikävuoden jälkeen. 

M37

Tämä! Elin sellaisessa kuplassa, mitä joka tuutista toitotetaan, että kun syöt terveellisesti ja liikut yms. niin pysyt terveenä. Paskanmarjat! Ihan on geeneistä kiinni mitä sairauksia geenilotto sulle tuo. 

N52

Ei se leviäminen ja kilojen karttuminen tapahtunutkaan. Kyllä huomaan, että tuloksia on hankalampi nostaa, aika paljonkin hankalampaa. Ja itsestään täytyy huolehtia tarkemmin. Mutta ei se ikä niitä kiloja tuo, jos niitä vastaan tekee jotain. Itsellä ikää 44, ja vastalihakset sun muut vielä hyvin näkyvillä. Lapsena harrastin vähän kaikkea ja siitä jäi aikuisiälle ns. treeni päälle. En osaa olla ilman viikottaista muutamaa rankkaa treeni kertaa, vaan alkaa ahdistamaan jos ei pääse. Hyvällä tavalla. Olen paremmassa kunnossa kun moni parikymppinen. Ei se ikä, vaan ne tavat!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka masentavalta tuntuu nähdä omat vanhempansa herra Alzheimerin kynsissä. Isä vielä pärjää kotona, äiti on laitoshoidossa. Ajatus siitä, että olen itse samassa tilanteessa noin 20 vuoden päästä. Enkä ole täyttänyt edes 80.

Paniikki siitä, mitä, pitäisi tehdä nyt vielä kun pää toimii. Mutta ei mikään huvita eikä innosta.

Tsemppiä sulle, koitetaan kestää, itselläni lähes sama tilanne (vain yksi yli 90-vuotias

vanhempi). Masentaa ja vähän pelottaakin oma tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

M37 kirjoitti:

Tässä muutama juttu, mitkä ensimmäisenä tuli mieleen:

- Illalla väsyttää jo kymmenen aikaan. Joskus parikymppisenä ei puhettakaan nukkumaanmenosta ennen puolta yötä

- Ei kiinnosta yhtään hillua missään yökerhossa. 

- Vanhemmat oli oikeassa, rahaa kannattaa olla säästössä jos tulee yllättäviä kuluja

- Rahaa kertyy säästöön ihan mukavasti kun elää järkevästi

- Auton valintakriteerit ovat aivan toisenlaiset kuin kaksikymmentä vuotta sitten

- Terveyshuolia voi tulla, vaikka liikut säännöllisesti ja syöt terveellisesti. Tämä myös aiheuttaa ärsytystä, koska tuntee ihmisiä jotka eivät huolehdi itsestään mitenkään ja ovat täysin terveitä

- Ystäväpiiri supistuu yllättävän paljon tossa 30 ikävuoden jälkeen. 

M37

Tämä! Elin sellaisessa kuplassa, mitä joka tuutista toitotetaan, että kun syöt terveellisesti ja liikut yms. niin pysyt terveenä. Paskanmarjat! Ihan on geeneistä kiinni mitä sairauksia geenilotto sulle tuo. 

N52

Geenit ovat vasta oletusarvoina riippuu paljon elintavoistasi miten ne puhkeavat ne sairaudetkin. Maksan pitää olla puhdas esimerkiksi ja sen voi puhdistaa itse syömällä oikein.

Vierailija kirjoitti:

M37 kirjoitti:

Tässä muutama juttu, mitkä ensimmäisenä tuli mieleen:

- Illalla väsyttää jo kymmenen aikaan. Joskus parikymppisenä ei puhettakaan nukkumaanmenosta ennen puolta yötä

- Ei kiinnosta yhtään hillua missään yökerhossa. 

- Vanhemmat oli oikeassa, rahaa kannattaa olla säästössä jos tulee yllättäviä kuluja

- Rahaa kertyy säästöön ihan mukavasti kun elää järkevästi

- Auton valintakriteerit ovat aivan toisenlaiset kuin kaksikymmentä vuotta sitten

- Terveyshuolia voi tulla, vaikka liikut säännöllisesti ja syöt terveellisesti. Tämä myös aiheuttaa ärsytystä, koska tuntee ihmisiä jotka eivät huolehdi itsestään mitenkään ja ovat täysin terveitä

- Ystäväpiiri supistuu yllättävän paljon tossa 30 ikävuoden jälkeen. 

M37

Tämä! Elin sellaisessa kuplassa, mitä joka tuutista toitotetaan, että kun syöt terveellisesti ja liikut yms. niin pysyt terveenä. Paskanmarjat! Ihan on geeneistä kiinni mitä sairauksia geenilotto sulle tuo. 

N52

Geenit ovat vasta oletusarvoina riippuu paljon elintavoistasi miten ne puhkeavat ne sairaudetkin. Maksan pitää olla puhdas esimerkiksi ja sen voi puhdistaa itse syömällä oikein.

Se kuinka paljon nolottaa kuinka tyhmä ollut nuorena . Sitä luuli olevansa kauhean fiksu mikä kuuluu varmaan asiaan ja on ihan sympaattista kun kattoo nuoria nyt mut kyl se silti nolottaa

Se miten paljon mua teititellään, vaikka omasta mielestäni näytän ihan nuorelta! 😀

Vierailija kirjoitti:

Se, miten sisäisesti en tunne itseäni yhtään eri ikäiseksi kuin vaikka 7-vuotiaana tai 25-vuotiaana. 

Veit sanat suustani. Just sama on yllättänyt. 

Se yllätti, miten isoa vastenmielisyyttä tietyt nuorisolaiset herättää. Lähinnä nämä löysät rap-tyypit jotka kiroilevat, näyttävät kieltä, joilla on lävistyksiä.

Kun kuitenkin itse olin aikoinaan punkkari, seurustelin irokeesikitaristin kanssa ja pogosin keikoilla ja festareilla. Olen tosissani miettinyt mitä minulle tapahtui.

Olen myös nuoruuden peruja edelleen kasvissyöjä, mutten juuri mainosta sitä, koska en siedä kasvissyöjiä.

Kaikkiaan vanheneminen on kiinnostavaa ja mukavaa, oikeastaan nämä krempat vain harmittavat. Ei kroppa pysty kaikkeen mitä mieli haluaisi, ja ne haluthan ovat siis mökin maalausta ja kodin siivousta.

se että elämä on aina vaan yhtä perseestä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä suurin yllätys, mutta oikeasti luulin joskus teininä, että kaikki +40v kuuntelee Eino gröniä ja tapani Kansaa ja tanssivat kukkamekoissa. No nyt itse keski-ikäisenä kuuntelen yhä sitä samaa örinämusaa kuin silloin nuorena ja se sama Obituaryn virttynyt paita päällä yhä. Lievästi kauhtunut kyllä.

Tajusin, että ne raskaamman musan kuuntelijat ovat siis nyt keski-ikäisiä.

Oikea asenne!

Ajattele, miten sitten hieman myöhemmin Elohopeakerhon päiväkerhoissa ei tosiaankaan kuunnella ja leikitä Hämä-hämähäkkiä, vaan ihan toisenlaista matskua.

Toivottavasti ohjaajien opetus ottaa huomioon muuttuneet tosiasiat, eikä pidä harmaita panttereita kolmevuotiaan tasolla.

Soita Paranoid!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei sinänsä ole yllätys, mutta asia, jota en nuorempana tullut ajatelleeksi. Jossain kohtaa miehet lakkaavat katsomasta perääsi. Ne harvat kerrat kun mies kadulla katsoo silmiin, hän kääntää katseensa nopeasti pois. Olen 45-vuotias nainen, joten ei kai tässä mitään ihmeellistä ole.

Mites te muta naiset olette asian kokeneet?

En ole havainnut tällaista vaikka olen sinua vuoden vanhempi. Juhlatamineissa miehet ihailevat, lenkkivaatteissa saan mennä rauhassa.

Haha, kylläpä v....ttaisi XDDDDDD itse olen upea myös ilman meikkiä. Käyn superharvoin baareissa, joten kaikki kyttäilyt ja lähestymiset tapahtuvat ihan arjessa, kun näytän noh... sellaiselta kuin näytän XDDDD. Olen oikein tyytyväinen ulkoiseen muotooni, ainoastaan tosi väsyneenä en näe itseäni oikein XD.

Eipä minulla mitenkään erityisen paljon ole ikää ja ikäni on edelleen palstamysteeri, mutta mitä olen huomannut? No oikeastaan vain sen, että viranomaiset, virkailijat sun muut p e l l e t tekevät ÄLYTTÖMÄN PALJON virheitä jatkuvasti !!!

Minulla oli joskus vuosia sitten todella vahva luotto em. klovneihin, koska jotenkin pidin itsestäänselvyytenä, että virkoihin on todella korkeat pääsyvaatimukset ja niitä oikeasti valvotaan. Pidin itsestäänselvyytenä, että virassa olevat omaavat todella vahvat tiedot ja taidot eivätkä tee inhimillisiä virheitä. Kaikissa töissä ei yksinkertaisesti ole sijaa virheille, vaikka ihminen niitä hoitaisikin.

Olen viime vuosien aikana joutunut vaatimaan oikeuksiani NIIIIIIN paljon liittyen milloin mihinkin tahoon, että luotto on täysi nolla nykyään.

Mitään sen suurempaa muutosta ei ole tapahtunut, olen aina ollut samanlainen, oma itseni. Uskallan pukeutua kuten haluan, uskallan sanoa mielipiteeni ääneen, vaikka olisin kirjaimellisesti ainoa sitä mieltä oleva. Uskallan olla oma itseni.