Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?
Kommentit (1417)
Vierailija kirjoitti:
Rahaa kertyy enemmän kuin luulin. Ostaa enää vain tarpeeseen ja ei työnnä rahojaan baariin.
M48
Hyvä niin, jotkut ikäisesi elävät kädestä suuhun, vaikka käyvät kokopäivätöissä, reilun kympin tuntipalkalla ei paljoa tuhlata. Onneksi baareihin ei ole mennyt koskaan rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh, oppia ikä kaikki. Ei tässä juuri mikään kerkeä yllättämään, no aina tietty, ihmisten typeryys.
Se, että harrastan edelleen samoja nörttiharrastuksia, kunin 16-vuotiaana. Esim. konsolipelaamista. Jossain vaiheessa, ajattelin, että se loppuisi. Mutta ei, uusia pelejä tulee tasaisesti hankittua ja uusia konsoleita samoin.
Yllätyin myös miten paljon miesseuraa löytyy vielä tässä iässä. Joka vuosi ajattelen, että eiköhän nämä seikkailut olleet tässä, mutta silti tapaa kivoja ihmisiä ja vipinää riittää. Vaikka naama rupsahtaa ja läskiäkin on tullut. Näemmä asennekysymys.
N 42
Että seksi on nelikymppisenä parempaa kuin kaksikymppisenä
Miten epäreilua aikuisen elämä on. Hyvin moni asia on tuurista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouvolalainen tatskapimu on kova vielä 50-vuotiaan baareissa
Se kuinka vähän itseasiassa tiedän ja tuntuu, että vuosien karttuessa tiedän koko ajan vähemmän, mikä taas lisää tiedonjanoani.
Suorastaan naurattaa katsella parikymppisiä, jotka kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken ja omaavansa absoluuttisen totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paksuhiuksisista nuoruudenkavereista on tullut Spede Pasasia hiustyyliltään ja minun maantienvärinen littana kuontaloni ei ole edes ohentunut saati harmaantunut.
Yhtä yllättävää on, miten joka tilaisuuden tullen ulkona riekkunut kukkakepin paksuinen, kynsin ja hampain itsenäisyydestään kiinnipitävä elosalama ( minä ) on muuttunut mieluiten viikonloppunsa kullan kainalossa viettäväksi halinalleksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kuinka vähän itseasiassa tiedän ja tuntuu, että vuosien karttuessa tiedän koko ajan vähemmän, mikä taas lisää tiedonjanoani.
Suorastaan naurattaa katsella parikymppisiä, jotka kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken ja omaavansa absoluuttisen totuuden.
Juuri tuon takia en ymmärrä näitä keski-ikäisiä, jotka raahaa alttarille sen parikymppisen. Onhan se nätti katsella, mutta mitä muuta? Vai onko se vain oman egon pönkittämiseksi, kun naureskelee toisen varmoille mielipiteille ja arvomaailmalle, mitä elämä ei ole vielä oikonut uomiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön vanheneminen ei olekaan niin iso tragedia kuin luulin. Ensinnäkään kauneus ei ole enää niin tärkeää kuin ennen, kun se oma lähipiiri on jo löytynyt ja vakiintunut, eikä ketään tarvitse enää hurmata. Toisekseen minkä tahansa ikäinen ihminen voi olla kaunis. -> Elämä ei loppunutkaan kolmekymppisenä.
Kuka tahansa on nuorena kaunis. Mutta ollapa hyvännäköinen viiskymppisenä, se on oikeasti "saavutus". Mutta geenilottoahan se on.
Mutta olen samaa mieltä, ulkonäkö on aika yhdentekevää, terveys on tärkeintä. Siksipä en värjäile hiuksia, en käytä alkoholia jne. Haluan pysyä terveenä ja kivuttomana. Kun erilaisia sairauksia ja vaivoja on ollut, arvostaa terveyttään aina vain enemmän ja sitä haluaa vaalia.
Ystävät ympärillä sairastuvat, osa menehtyy, osalla menee elämä alamäkeen. Tajuaa elämän epäreiluuden ja arvaamattomuuden ja iloitsee yhä enemmän kivuttomasta päivästä, terveyshuolettomuudesta, lähimmäisten hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyynistymisen määrä, vaikea iloita pienestä ja yksinkertaisesta. Samaan aikaan itseluottamuksen valtava kasvu.
Minulle käynyt toisinpäin, nyt vanhempana (60v) ajattelen koko ajan, että less is more.
Nuorempana järjestin mielelläni isoja kekkereitä, nyt parasta on pullakahvit vanhan
ystävän kanssa (jonka kanssa tavataan kerran kolmessa vuodessa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön vanheneminen ei olekaan niin iso tragedia kuin luulin. Ensinnäkään kauneus ei ole enää niin tärkeää kuin ennen, kun se oma lähipiiri on jo löytynyt ja vakiintunut, eikä ketään tarvitse enää hurmata. Toisekseen minkä tahansa ikäinen ihminen voi olla kaunis. -> Elämä ei loppunutkaan kolmekymppisenä.
Kuka tahansa on nuorena kaunis. Mutta ollapa hyvännäköinen viiskymppisenä, se on oikeasti "saavutus". Mutta geenilottoahan se on.
Mutta olen samaa mieltä, ulkonäkö on aika yhdentekevää, terveys on tärkeintä. Siksipä en värjäile hiuksia, en käytä alkoholia jne. Haluan pysyä terveenä ja kivuttomana. Kun erilaisia sairauksia ja vaivoja on ollut, arvostaa terveyttään aina vain enemmän ja sitä haluaa vaalia.
Ystävät ympärillä sairastuvat, osa menehtyy, osalla menee elämä alamäkeen. Tajuaa elämän epäreiluuden ja arvaamattomuuden ja iloitsee yhä enemmän kivuttomasta päivästä, terveyshuolettomuudesta, lähimmäisten hyvinvoinnista.
Nuoruuden kauneus on geenilottoa, mutta yli viisikymppisenä sinulla on se naama ja varsinkin kroppa, jonka olet ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki masentaa, ärsyttää, valvottaa, ja seksi ei maistu vähän yli viisikymppisenä, niin hakekaa se hormonikorvaushoito.
Ja jos viisikymppistä väsyttää sen jälkeenkin koko ajan, niin hakekaa uniapneadiagnoosi ja -laite. Nukuttaa taas kuin teininä.
Nämä omalla kokemuksella.
N56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mieli pysyy nuorena mutta keho seuraa orjallisesti sitä biologista kelloa. Siinä voi sitten tulla vähän ristiriitaa kun sitä mielessään luulee että voi tehdä kaikkea samalla energialla kuin nuorena ja keho ei siihen suostukkaan..
Jep,kesällä tuli 47v mittariin. Kaverin lasten trampoliinilla muutaman kaljan tai ehkä useemmankin jälkeen piti heittää parit mctwistit yms(entisenä skeittarina ja lumilautailijana). Aamulla darra ja varmasti joka ikinen lihas oli revähtäny, meni pari viikkoa toipua.
Hihiiiii. Päivän paras 😅💕
Ainakin se, että entisenä aamu-unikekona olen näin nelikymppisenä tavallisesti hereillä jo ennen kuutta aamulla. Minusta on tullut aamuvirkku.
Samana päivänä jolloin täytin 50 alkoi virtsankarkailu. Uskomatonta mutta totta. Mietin että olisiko syynä ollut psyykkinen juttu tuon ajotuksen suhteen.
Se, ettei enää jaksa niin paljon kuin ennen. Päätösten teko vaikeutunut ja hommien aloittaminen on entistä vaikeampaa. Kyllä rytmi on hidastunut, pakko myöntää. Nyt tuntuu tosi työläältä järjestää isoja illallisia ystäville, ennen olin ihan innoissani. Ei tosiaankaan montaa kalenterimerkintää yhdelle päivälle, useampi aiheuttaa stressiä, mutta toisaalta pitää pyörät vielä pyörimässä. Olen 70 v.
En uskonut, että minulle ei tulisikaan lapsia.
En arvannut, miten lyhyeltä ajalta yksi vuosi voi tuntua.
N42
Minulle sanoi, kun olin parikymppinen, ettet huomaakaan, kun olet 50 ja näin on käynyt jo useampi vuosi sitten. Mihin ne vuodet ovat menneet?