Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Vierailija kirjoitti:

Se että mieli pysyy nuorena mutta keho seuraa orjallisesti sitä biologista kelloa. Siinä voi sitten tulla vähän ristiriitaa kun sitä mielessään luulee että voi tehdä kaikkea samalla energialla kuin nuorena ja keho ei siihen suostukkaan..

Jep,kesällä tuli 47v mittariin. Kaverin lasten trampoliinilla muutaman  kaljan tai ehkä useemmankin jälkeen piti heittää parit mctwistit  yms(entisenä skeittarina ja lumilautailijana). Aamulla darra ja varmasti joka ikinen lihas oli revähtäny, meni pari viikkoa toipua.

Tämä seesteisyys, rauha ja suoritepakottamuus.

Elämä on mielekkäämpää ja sisältörikasta pienistä asiosta jotka itselle tärkeitä.

En vaihda tätä nuoruuden epävarmuuteen vaikka kroppa toimikin paremmin. N50

Että on vieläkin elossa ja terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että mieli pysyy nuorena mutta keho seuraa orjallisesti sitä biologista kelloa. Siinä voi sitten tulla vähän ristiriitaa kun sitä mielessään luulee että voi tehdä kaikkea samalla energialla kuin nuorena ja keho ei siihen suostukkaan..

Jep,kesällä tuli 47v mittariin. Kaverin lasten trampoliinilla muutaman  kaljan tai ehkä useemmankin jälkeen piti heittää parit mctwistit  yms(entisenä skeittarina ja lumilautailijana). Aamulla darra ja varmasti joka ikinen lihas oli revähtäny, meni pari viikkoa toipua.

Ihana!

Ihailen rollaattorimummoja. Pääsisimpä samaan kun olen +75v vaan pelkäänpä että nykyisen kaltaista elämää ei vaan ole olemassakaan noin 20v kuluttua.

Olen tullut läpinäkyväksi. Kun menen kauppaan, kahvilaan tms kukaan ei tervehdi. Kadulla kukaan ei katso tunteakseen. Tosiasiassa en haluakaan olla näkyvä, niinkuin nuorempana. Pukeudun värittömästi ja tavanomaisesti, olen siis siirtynyt tarkkailijaksi kun nuorena tunsin hyvinkin usein olevani tarkkailun kohde, ainakin miesten puolelta. Sitä aikaa en kaipaa.

Kaikesta naurettavimpia ovat 50 v babebaitamummelit, joilla ei oikein ole mitään muuta jäljellä kuin poikien kuolaus viikonloppuisin.

Se, että aika tuntuu kuluvan nopeammin. Ja se, että tunnen yhä olevani se sama kaksikymppinen nuori, vaikka olen kohta 40-vuotias perheenäiti

En osaa sanoa suurinta, mutta suuria yllätyksiä on olleet:

-Se, että minulla nuorena parikymppisenä lähes rinnattomalla on nyt viisikymppisenä ja lapsettomana ihan muhkeat ja hyvännäköiset tissit. Kun ne oli nuorena pienet, niin ei roiku vieläkään. 

-Se miten ujous on hävinnyt, pelotti esimerkiksi soittaa vaikka virastoon. En ole muuttunut ekstrovertiksi, mutta ei tuota mitään ongelmia enää.

-Se, miten tärkeäksi hengellisyys on tullut (ei ole sama kuin kristillisyys). Vähän sama kuin olisi elänyt ennen ilman toista kättä ja kuvitellut kaiken olevan ok.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa suurinta, mutta suuria yllätyksiä on olleet:

-Se, että minulla nuorena parikymppisenä lähes rinnattomalla on nyt viisikymppisenä ja lapsettomana ihan muhkeat ja hyvännäköiset tissit. Kun ne oli nuorena pienet, niin ei roiku vieläkään. 

-Se miten ujous on hävinnyt, pelotti esimerkiksi soittaa vaikka virastoon. En ole muuttunut ekstrovertiksi, mutta ei tuota mitään ongelmia enää.

-Se, miten tärkeäksi hengellisyys on tullut (ei ole sama kuin kristillisyys). Vähän sama kuin olisi elänyt ennen ilman toista kättä ja kuvitellut kaiken olevan ok.

Olet unelmanainen. :)

Asia, jota en muista aikoinaan mistään lukeneeni tai edes kuulleeni, on se, että nenäni ja kaluni kasvavat edelleen. Tietysti hitaasti mutta kuitenkin.

Olet mielestäsi terve.

Sitten jonkin pikkuvaivan takia menet lääkärille, joka yksityisellä lääkäriasemalla teettää mielellään monenlaisia kokeita.

Seuraava lääkäri tulkitsee koetuloksia ja on sitä mieltä, että tarvitaan lisätutkimuksia sekä sydämen rasituskokeita matalan pulssin takia.

Taas lisäkokeita ja uusia lausuntoja.

Muutama "mukava" sairaus havaittu ja siirrytään paikallisen YKS:n hoteisiin.

Ja tietysti pillereitä moneen vaivaan.

Sieltä ei niin vain päästäkään pois vaan viikkotolkulla, ei tosin yhteen pätkään, osastolla makoilua.

Lisää sairauksia löytyy ja makuuviikkoja kertyy.

Akuutti, tehohoito, heräämö, valvonta ja osastot tulivat tutuiksi.

Myös pii-paa auton kyytiin päästiin pari kertaa. Tipalla oli.

Homma alkaa käydä psyyken päälle, johon tietysti pillereitä.

Näistä pillereistä eroon ja siirrytään mekaanisiin korjauksiin.

Silloin kun olin ensimmäisiä keikkoja sairaalassa ja laahustin siellä muiden zombien kanssa morskua lykkien, tunsin olevani vanha ja pirun vihainen keholleni, joka oli pettänyt minut raskaasti.

Nykyisin olen pillerikäyttöinen vanha äijä, ei mikään hopeakettu.

Ehkä joskus olin.

Kaikki helpompaa. Ei niin kamalaa kun peloteltiin. Ehkä pelottelun tarkoitus oli että eläisin elämäni enkä jättäisi elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut ylipainoiselle tyypillistä mahaa vaikka muut sanoi aina 5 vuoden välein parikyt vuotta sitten että "kyllä ne kilot alkaa kertymään."

Kanki on edelleen kivi kova vaikka olen jo 35 rajapyykin ylittänyt.

Ei kai täs muuta..

Eihän potenssin pidä heikentyäkään ainakaan alle 50-vuotiaana.

Voin hyvin, olen paljon itsevarmempi kuin nuorena, nautin elämästä ja minulla on kaksi lasta ja aviomies. Nuorena oli 100% varma, että en halua miestä enkä lapsia :)

Vierailija kirjoitti:

Että pitkään istuessa ihan tosissaan kangistuu ja ylösnoustessa pari ensimmäistä askelta vaappuu kuin pingviini.

Että oppisi arvostamaan vakautta, kotia ja rauhaa.

Suosittelen kaikille meille ikääntymisen iloista nauttiville jonkinlaista venyttelyä, esim. yin-joogaa, jota itse harrastan. Yin-joogassa on yleensä aika helppoja asanoita eli asentoja, joissa ollaan 2 - 5 minuuttia menemättä ääriasentoihin. On hämmästyttävää, miten yksinkertaisilla asennoilla saa itsensä vetreytymään. Vaikka kuinka pyöräilen, sauvakävelen, uin tai muutoin liikun, niin kangistuminen ja jäykkyys lähtee vain yin-joogalla! En enää tule toimeen ilman yin-joogaa!

N56

Kuinka paljon on vetoa naisten kanssa. Olin aikuisikään saakka tosi ujo ja hiljainen. Nyt nelikymppisenä olen saanut itsetunnon kuntoon ja osaat elää hetkessä. Kysyntää riittää ja flirtti on elämäni suola. Mutta olen uskollinen ihanalle vaimolleni. Elämä on parasta huumetta!

Että tuossa neljänviiden jälkeen on kaikki jo saavutettu elämässä ja odottaa vain kuolemaa perheen kanssa.

Että olen 60-vuotiaana yhtä lapsellinen kuin ennenkin...

Ei ehkä suurin yllätys, mutta oikeasti luulin joskus teininä, että kaikki +40v kuuntelee Eino gröniä ja tapani Kansaa ja tanssivat kukkamekoissa. No nyt itse keski-ikäisenä kuuntelen yhä sitä samaa örinämusaa kuin silloin nuorena ja se sama Obituaryn virttynyt paita päällä yhä. Lievästi kauhtunut kyllä.

Tajusin, että ne raskaamman musan kuuntelijat ovat siis nyt keski-ikäisiä.