Lue keskustelun säännöt.
Mulla oli nuorena kausi jolloin halusin olla anorektikko
19.03.2023 |
Laihdutinkin itseni tosi laihaksi mutta en niin laihaksi että terveydelle olisi tapahtunut jotain. En halunnut niitä terveysvaikutuksia. Laihimmillani olin joku 45 kg. Sitten nostin painoa 47 kiloon ja olin pitkän aikaa siinä painossa. Nykyään olen reilu 50.
Nuoruudessani puhuttiin mediassa tosi paljon anoreksiasta, tuli dokkareita siitä yms. Oli julkkiksia joilla oli anoreksia, esim. Victoria. Lehdissä ja dokkareissa puhuttiin anoreksiasta varoittavasti mutta samalla anorektikoita ylistettiin, miten heillä on tosi vahva tahdonvoima ja korkea älykkyys yleensä, ovat yli-ihmisiä yms. Se innosti monia kokeilemaan onko heistä siihen, ovatko tarpeeksi älykkäitä ja vahvoja. Tiedottaminen oli ihan sairasta siis. Onneksi musta ei koskaan tullut anorektikkoa.
Kommentit (16)
Mulla sama juttu, tosin haluaisin nyt keski-ikäisenäkin olla anorektikko. Valitettavasti en ollut silloin, kuten en nytkään, kuvaamasi kaltainen kaunis ja älykäs hurjan tahdonvoiman omaava suorittaja.
Allekirjoitan kommenttisi täysin, kirjoittelu anoreksiasta oli aina ylistävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko näitä (useimmiten naisten, vm.90-2000 syntyneet) kysymyksiä ja aiheita lukiessa huomanneet, sen saman mitä itsekin ja ihmetellyt sitä, miksi nämä kaikki.ko.ikäisetnaiset ovat niin epä-balanssissa/-tasapainossa niin itsensä kuin koko lähi maailmansa kanssa?
Miten mä en muista mitään ylistämistä... Youtubessa osuin seuraamaan hollantilaista anorektikkoja ihan vain kun thumbnail oli niin pysäyttävä. Anoreksia on yksi kammottavimpia sairauksia. Kuoleman rajalla helpoin ja, halvin mahdollinen lääke on jääkaapissa muutaman metrin päässä mutta itse estät itseäsi käyttämästä sitä.
Minulla on ollut anoreksia. Se puhkesi lapsuudessa ja nuoruudessa traumaattisen kokemuksen kautta ja koulukiusaaminen sitä vielä vahvisti. Anorektikko ei halua olla anorektikko, se ei ole ihan niin yksinkertaista vaan vaatii vahvan traumataustan yms. Esim. hyväksikäyttökokemuksia jne. Siinä jotenkin oma kehonkuva vääristyy jne. Et sä vaan päätä että joo musta tulee nyt anorektikko. Se on monien tekijöiden summa. Saattaa johtua voimakkaaseen kunnianhimoon ja suorittamiseenkin. Monesti puhutaan täydellisten tyttöjen sairastumisista. Toki paljon sitä on urheilijapiireissä jne, missä just ulkonäkö ja urheilu on pakkomielteistä jne. Mutta tosiaan varmaan suurin osa anorektikoista myös traumatisoituneita. Ei olla mitään ihqubejbejä jotka haluaa olla vaan laihoja. Vaan se on mielisairaus joka voi johtaa kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko näitä (useimmiten naisten, vm.90-2000 syntyneet) kysymyksiä ja aiheita lukiessa huomanneet, sen saman mitä itsekin ja ihmetellyt sitä, miksi nämä kaikki.ko.ikäisetnaiset ovat niin epä-balanssissa/-tasapainossa niin itsensä kuin koko lähi maailmansa kanssa?
Kysyy sairaudentunnoton mies jonka mt-ongelmien hoito on täysin retuperällä. Mene hoitoon. Vaan ethän sinä mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähän sama juttu, laihdutin itseni tosi laihaksi kun ikäänkuin halusin kokeilla syömättömyyttä yms. Sit kyllästyin ja annoin itseni lihoa muutaman kilon.
Vierailija kirjoitti:
Miten mä en muista mitään ylistämistä... Youtubessa osuin seuraamaan hollantilaista anorektikkoja ihan vain kun thumbnail oli niin pysäyttävä. Anoreksia on yksi kammottavimpia sairauksia. Kuoleman rajalla helpoin ja, halvin mahdollinen lääke on jääkaapissa muutaman metrin päässä mutta itse estät itseäsi käyttämästä sitä.
Siis yhtä anorektikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu, tosin haluaisin nyt keski-ikäisenäkin olla anorektikko. Valitettavasti en ollut silloin, kuten en nytkään, kuvaamasi kaltainen kaunis ja älykäs hurjan tahdonvoiman omaava suorittaja.
Allekirjoitan kommenttisi täysin, kirjoittelu anoreksiasta oli aina ylistävää.
Anoreksiassa voi kuolla ja se ei ole millään tavalla tavoiteltavaa. Se että et ollut silloin (tai nytkään) sairaalloisen laiha on hyvä asia. Ihminen on älykkäämpi ilman anoreksiaa koska aivoilla on jotain energiaa jolla ajatella.
Et kai, sehän vaikea mielen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kai, sehän vaikea mielen sairaus.
Sehän katoaa aikuisilta kannasta diagnooseista painon ollessa yli diagnosoitavien kriteerien, vaikka paino olisi elämän aikana laskenut matalammaksi monia kertoja. Hoitoa on silloin, mikäli alkaa olla hengenvaarallinen tilanne painon ollessa matalampi.
Vierailija kirjoitti:
Miten mä en muista mitään ylistämistä... Youtubessa osuin seuraamaan hollantilaista anorektikkoja ihan vain kun thumbnail oli niin pysäyttävä. Anoreksia on yksi kammottavimpia sairauksia. Kuoleman rajalla helpoin ja, halvin mahdollinen lääke on jääkaapissa muutaman metrin päässä mutta itse estät itseäsi käyttämästä sitä.
Joillakin kyse nielemisen vaikeudesta. Ei välttämättä kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sairastuin nuorena anoreksiaan, vaikka en todellakaan halunnut. Sairastin monta vuotta ja se oli yhtä hel vettiä, minulle itselleni ja läheisille. Paraneminen kesti vuosikausia. Anoreksiasta ei ole mitään ihailtavaa eikä toivottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai, sehän vaikea mielen sairaus.
Sehän katoaa aikuisilta kannasta diagnooseista painon ollessa yli diagnosoitavien kriteerien, vaikka paino olisi elämän aikana laskenut matalammaksi monia kertoja. Hoitoa on silloin, mikäli alkaa olla hengenvaarallinen tilanne painon ollessa matalampi.
Millä tavalla "katoaa"? Anorexia atypica on ihan normaali jatke anorexia nervosalle.
Vai meinasit jotain eliittiä, joita kohdellaan paremmin kuin taviksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastuin nuorena anoreksiaan, vaikka en todellakaan halunnut. Sairastin monta vuotta ja se oli yhtä hel vettiä, minulle itselleni ja läheisille. Paraneminen kesti vuosikausia. Anoreksiasta ei ole mitään ihailtavaa eikä toivottavaa.
Ei tietenkään ole. Laihuutta ihannoidaan niin paljon, että normaalipainoiset ihmiset toivovat sairastuvansa kamalaan tautiin (jota eivät tietenkään kuitenkaan täysin ymmärrä, kun eivät ole kokeneet) laihtuakseen. Se on minusta samaan aikaan typerää ja ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut anoreksia. Se puhkesi lapsuudessa ja nuoruudessa traumaattisen kokemuksen kautta ja koulukiusaaminen sitä vielä vahvisti. Anorektikko ei halua olla anorektikko, se ei ole ihan niin yksinkertaista vaan vaatii vahvan traumataustan yms. Esim. hyväksikäyttökokemuksia jne. Siinä jotenkin oma kehonkuva vääristyy jne. Et sä vaan päätä että joo musta tulee nyt anorektikko. Se on monien tekijöiden summa. Saattaa johtua voimakkaaseen kunnianhimoon ja suorittamiseenkin. Monesti puhutaan täydellisten tyttöjen sairastumisista. Toki paljon sitä on urheilijapiireissä jne, missä just ulkonäkö ja urheilu on pakkomielteistä jne. Mutta tosiaan varmaan suurin osa anorektikoista myös traumatisoituneita. Ei olla mitään ihqubejbejä jotka haluaa olla vaan laihoja. Vaan se on mielisairaus joka voi johtaa kuolemaan.
Et voi yleistää. Anorektikkoja on monenlaisia, ja anorektikkoja ollaan monesta syystä. Joillekin syömisten kontrollointi voi vaikkapa olla viimeinen yritys pitää elämää järjestyksessä ja olla liukumatta psykoosiin.
Iso osa on näitä, joiden mielestä anoreksia ei ole sairaus vaan elämäntapa (lifestyle). Netistä löytyy näitä sivustoja pilvin pimein. Tarkoituksena ei olekaan parantua vaan löytää sellainen tapa ja muoto sairastaa, että sitä pystyy koko pitkän elämän harrastamaan. Näitä on paljon, mutta onnistuessaan heitä ei näe hoidon parissa.
Muistan jonkun anoreksiasta kertovan dokumentin jossa asiantuntija sanoi: "Tähän sairauteen sairastuu ihan erityiset ihmiset" tms. ja rupesi puhumaan että anorektikot ovat yleensä hyvin menestyneitä akateemisesti, supersuorittajia sekä heillä on raudanluja itsekuri. Ihan kuin oikein olisi haastettu nuoria kokeilemaan. Tämä oli 90-luvun lopussa.