Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?
Kommentit (1417)
Tavallaan yllättävää, että samalla kun kehitys kehittyy, niin mennäänkin takapakkia. Esim. se, että kaikilla on puhelin ja operaattoreita useita, silti missään asiakaspalvelussa ei ole helppo saada yhteyttä- "olemme juuri nyt kiireisiä" kuuluu aina. Juuri nyt my ass!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten nuoruusmuistot, niin hyvät kuin traumaattisetkin, alkaa pyöriä taas mielessä jopa pakkomielteen tavoin. Hyvin moni reilu viiskymppinen ystäväni on samassa tilassa, me jauhetaan vain niitä mitä tapahtui silloin nuorena.
Eikä se ole sitä 80 -90 luvun taitteen kaipuuta, mutta ehkä se oli aika jollon oli "elämää" ja kokoajan tapahtui jotain uutta, elämä oli edessä ja parisuhteita muodostelttiin ja oltiin niin rakastuneita.
Nykyisinhän tilanne on ihan toinen.
Mitään mielenkiintoista ja varsinkaan uutta ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Elämä on ....joo, vakaata ja taloudellinen tilanne hyvä.... mutta yksitoikkoista jopa tylsää, kuukaudet ja vuodet seuraa toisiaan. Mikään ei oikeestaan tunnu enää juuri miltään vitu...sta ja tympääntyneisyyttä lukuunottamatta.
olen nyt 55 vuotias...se tuli yllätyksenä että seksihalut loppui kolmisen vuotta sitten. ihan kuiva koko eukko olen nykyään. heh :) muuten elämä on järkevämpää kun on vanhempi ... ei tarvitse liehua enää kylillä eikä kapakoissa.
En arvannut että elämä menee päin vittua. Terveyden menettäminen ja muuta paskaa niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se yllätti, että nuorena urheillessa telotut ja leikatut nilkka ja polvi ovat jo 45v:nä nivelrikkoisia ja jatkuvasti kipeitä. Haluaisi liikkua, mutta into mennyt, kun sattuu. Ja kun ei liiku, kunto rapistuu ja muitakin paikkoja kolottaa päivittäin. En olisi uskonut olevani kipuileva akkeli jo nyt, joutuu miettimään mitä pystyy kipukintuilla tekemään.
Lisäksi vuodet vierii liian nopsaan, lapset kasvaa liian nopsaan, kesälomat hurahtaa ohi ja tuntuu ettei mitään ehdi, kun aika karkaa käsistä. Tässäkö se elämä oli?
Olen 66v ukon rahjus, monelaista nivelvaivaa ja kulumaa niissä minulla on.
Yllättävintä minulle on vanhenemisessa sukupuolisen halun ja hellyyden kaipuun jatkuminen. En ole mitenkää fyysisesti huippukunnossa mutta siitä huolimatta saan voimakkaan ja pitkäkestoisen erektion tarvittaessa. Jos olisi mahdolllista rakasteleisin 2 - 3 kertaa viikossa ja erektion saan laukeamisen jälkeen uudelleen kun vaan olen kiihoittavan henkilön kanssa joka haluaa minua. Ikäluokkani naiset eivät enään ole sukupuolisesti aktiivisia joten kaverina minulla on alle 50v naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on yllättänyt miten epädramaattista elämä on. En ole vielä vanha mutta aikuinen. Nuorena tuli siis ymmärrettyä vähän liikaakin fiktion kautta sitä mitä ei ole vielä kokenut. Kaikki ei käykään kuin leffoissa. Jos esim. onnettomuus tapahtuu ei ole mitään kirkkaita värejä tai huutoa. Toisenlaisia vakavia tapahtumia ei edes ymmärrä vakaviksi kun ne tapahtuvat, vaan lipuvat ohi pienenä arjen poikkeamana ja jossain vaiheessa ihminen vain huomaa ettei asiat ole enää hyvin. Olen kokenut sentään vahvoja tunteita rakastumisen myötä, mutta rakkauskin voi löytyä niin että olo tuntuu enemmänkin seesteiseltä ja helpolta kuin tunteiden vuoristoradalta.
Kauppojen asiakaspalvelu muuttui. Olisiko hiukan ikärasismia liikkeellä. Esim.vaatekauppaan astuessa heti ensiaskelten jälkeen tulee myyjä kysymään mitä etsit, ei voi sanoa että vaatteita, ettei pidä kettuiluna, jotain mumistava että pääsee eteenpäin. Vai onko nykyisin niin että ensin on tsekattava netistä mikä tarjonta ja mentävä suoraan rekille ja otettava oikea koko ensikosketuksella ja sieltä suoraan kassalle. Aiemmin nuorempana on voinut katsella millaisia vaatteita myynnissä ja tehdä ostopäätös sen jälkeen. Vaikka heräteostos. Muuten ikääntyminen ihan mukavaa joskin näkökyky pientä tekstiä lukiessa ei ole ihan sama, ei näe mitään ilman suurentavia lukulaseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa ihmisten pinnallisuuden ja sen etteivät puhukaan totta. Ystävällisyyttä ei ole.
En voinut kuvitella, että ikääntyneempiä +50 ihmisiä pidettäisiin ikääntymisen takia tyhminä tai jatkuvasti epäiltäisiin, että ei pysty käyttämään tietokonetta tai toimimaan työelämässä tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kuinka paljon helpompaa on elää, kun ei tarvitse miettiä niinkuin nuorena kaikkea. Luottaa itseensä. On rennompi ja joustavampi. Ulkonäköäkään ei enää seuraa ei mieti. Ihan hyvä näin.
Että en ole liian " rupsahtanut" noin 50-vuotiaana ja että koen olevani kaunis ja itseasiassa kauniimpi kuin nuorempana.
Ja että elämä on hyvää ja kivaa tässä iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että uloste haisee kokoajan pahemmalle
Että osaan ja uskallan tehdä asioita. En ole silti sisäisesti sen kummempi kuin ennenkään.
Joissakin mieltä painaneissa jutuissa olen saanut rauhan.
Vieras10000 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä on onnellisena kasvanut ja elänyt saman ihmisen kanssa 28 vuotta ja ollut tyytyväinen perusarkeen, ollut edelleenkin perhosia vatsassa toisen katseesta ja oma sisäinen rauha löytynyt mökkeilystä ja sienestyksestä yms. Sitten kaikki hajoaa, miehen keski-iän kriisi johti masennukseen ja ero mahdollisesti tulossa. Seuraavaksi täytän 50 v ja nyt tätä hämmennystä riittää, kuinka kovasti sattuu ja surettaa, kuinka kova itsetutkiskelun paikka tämä kesä on ollut, kuinka oma minäkuvani muuttui surun mukana, nyt peilistä katsoo kerralla vanhentunut "vanha nainen", joka ei kelpaa enää kellekkään. Oma peilikuva hirvittää ja sen tajuaminen, että kuvittelit rinnallasi olevan sen henkilö jonka kanssa olet elämäsi loppuun saakka.
Onni on kummallinen asia, tekee tuskaa menettää pohja kaikelta.Paljon samankaltaisuutta täällä. Miehen keski-iänkriisi johti pettämiseen, ei masennukseen. IKINÄ en tätä olisi uskonut! Ja kyllä tää kriisi sai mut vanhenemaan ja rupsahtamaan. Ikävä kyllä!
Nim. Petetty 48v.
Samantapaista tapahtui meillä 2 vuotta sitten, vaikkei siinä varsinaisesti petetty. Ero oli pitkä ja kivulias.
Tänä keväänä päästin vihdoin erohehkun valloilleen. Olen 50, enkä kovin rupsahtanut vaikka viime aikoina olenkin luonnostaan vähän vanhentunut.
Kelpaaminen jollekulle ei ole ollut minulle suurin ongelma. Sopiva mies tulee vastaan jos ja kun tulee. Torjutuksi tuleminen on silti traumaattista, vaikkei tarvitsekaan kelvata.
Omalla kohdallani mielihalut ovat muuttuneet iän myötä radikaalisti. En olisi osannut arvata ennakolta.
Nuorempana oli kova kaukokaipuu ja matkustelin paljon. Tein reissuhommia ja asuinkin ulkomailla useamman vuoden ajan. Juhlin paljon ja usein tuli vedettyä pää täyteen. En halunnut asua missään syrjäkylillä vaan kaupungissa, vähintään jossain lähiössä hyvien kulkuyhteyksien varrella.
Nykyisin asun taas Suomessa ja täysin maaseudulla. En haluaisi lähteä omalta tontiltani mihinkään. Kuljen vain töihin mutta muuten hyvä kun viitsin kaupassa käydä. Varsinkaan ulkomaanmatkoja en kaipaa ollenkaan, matkustelen mielelläni kotisohvaltani käsin David Attenborough'n matkassa. Mitään päihdyttäviä aineita ei todellakaan tee mieli enkä enää edes ymmärrä miksi joskus olen halunnut saada oman pääni sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa ihmisten pinnallisuuden ja sen etteivät puhukaan totta. Ystävällisyyttä ei ole.
Jep. Vanhempana näkee enemmän ihmisten läpi, eikä se ole todellakaan riemua.
Suurin osa ihmisistä on yksinkertaisesti kelvottomia.
Että jään yksin.
Hän valitsi toisen.
Tällä palstalla viihtyy lähinnä avohoitopotilaat sekä provoilevat toimittajat.
Tätä palstaa ei todellakaan kannata käyttää määritelmänä siitä, millaisia ih.iset ovat.