Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?
Kommentit (1419)
Se, että lopultakin tulee järkeä päähän. Näin lyhyesti sanottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsevarmuus ja "kisäkestävyys" ei paranekaan iän myötä, vaan pikemminkin pääkoppa hapertuu vuosi vuodelta kuin huussinseinään sään armoille unohtunut homeinen tikkataulu.
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä on onnellisena kasvanut ja elänyt saman ihmisen kanssa 28 vuotta ja ollut tyytyväinen perusarkeen, ollut edelleenkin perhosia vatsassa toisen katseesta ja oma sisäinen rauha löytynyt mökkeilystä ja sienestyksestä yms. Sitten kaikki hajoaa, miehen keski-iän kriisi johti masennukseen ja ero mahdollisesti tulossa. Seuraavaksi täytän 50 v ja nyt tätä hämmennystä riittää, kuinka kovasti sattuu ja surettaa, kuinka kova itsetutkiskelun paikka tämä kesä on ollut, kuinka oma minäkuvani muuttui surun mukana, nyt peilistä katsoo kerralla vanhentunut "vanha nainen", joka ei kelpaa enää kellekkään. Oma peilikuva hirvittää ja sen tajuaminen, että kuvittelit rinnallasi olevan sen henkilö jonka kanssa olet elämäsi loppuun saakka.
Onni on kummallinen asia, tekee tuskaa menettää pohja kaikelta.
Paljon samankaltaisuutta täällä. Miehen keski-iänkriisi johti pettämiseen, ei masennukseen. IKINÄ en tätä olisi uskonut! Ja kyllä tää kriisi sai mut vanhenemaan ja rupsahtamaan. Ikävä kyllä!
Nim. Petetty 48v.
Vierailija kirjoitti:
En olisi nuorempana uskonut miten onnellinen olen vanhempana ja miten monet kaukaiselta tuntuneet haaveet oikeasti toteutui. Olen saanut paljon sellaistakin mista en edes osannut haaveilla. Mulle ei nuoruus ollut kivaa aikaa, kaikki traumat ja vaikeudet kasaantui. Vasta 25 vuoden jalkeen olen saanut oikeasti sellaisen elaman kuin halusinkin ja vuosi vuodelta paranee vaikka olen jo kuusikymppinen.
Onnea! Mulla just päinvastoin nuoruus oli parasta, en olisi uskonut miten mun elämäni meni niin pieleen.
Vierailija kirjoitti:
- Haluan asua Suomessa. Nuorempana olin ulkomailla töissä ja olin varma, että eläkkeellä ostan asunnon ulkomailta, ei kiinnosta enää.
- Lapsuuden kotiseutu vetää puoleensa. Kun lähdin opiskelemaan, niin halusin mahdollisimman kauas ja vannoin, että takaisin en palaa. Nyt yli 30 vuotta myöhemmin muutin takaisin.
- Tuntuu, että energiaa riittää, vaikka ikää on yli 50 vuotta.
Tämä on kuin omasta elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että vaikka ikää tulee lisää tunnen itseni aina noin kolmekymppiseksi.
N52
Yllätti se, että aikuisena elämä tai minä en olekkaan valmis. Kaikki muuttuu koko ajan ja joka iälle on omat kehityshaasteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi nuorempana uskonut miten onnellinen olen vanhempana ja miten monet kaukaiselta tuntuneet haaveet oikeasti toteutui. Olen saanut paljon sellaistakin mista en edes osannut haaveilla. Mulle ei nuoruus ollut kivaa aikaa, kaikki traumat ja vaikeudet kasaantui. Vasta 25 vuoden jalkeen olen saanut oikeasti sellaisen elaman kuin halusinkin ja vuosi vuodelta paranee vaikka olen jo kuusikymppinen.
Onnea! Mulla just päinvastoin nuoruus oli parasta, en olisi uskonut miten mun elämäni meni niin pieleen.
Sama. Alaspäin menee kuin lehmän häntä ja voimat alkaa olla aikas lopussa. Yliopisto-opiskelijana parikymmentä vuotta sitten olin onnellisimmillani.
Ei kul li enää nouse samalla tavoin kuin nuorena. Nuorena erektio iski vaikka tuulenvireestä tai rumastakin ohikulkevasta naisesta. Nykyisin täytyy oikein erikseen vehjettä hinkata ja valmistella, että jaksaisi edes harvinaisen avioseksin, tai edes itsesaastutustuokion internetin ihmemaan parissa.
M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kul li enää nouse samalla tavoin kuin nuorena. Nuorena erektio iski vaikka tuulenvireestä tai rumastakin ohikulkevasta naisesta. Nykyisin täytyy oikein erikseen vehjettä hinkata ja valmistella, että jaksaisi edes harvinaisen avioseksin, tai edes itsesaastutustuokion internetin ihmemaan parissa.
M47
Sattumoisin M47 täälläkin, ja mulla libido on pikemminkin voimistunut 40+ ikäisenä. En ole fyysisesti mitenkään huippukunnossa, joten oletin että kävisi päinvastoin. Yleensä kuulemma lähinnä naisille käy keski-iässä näin. Olin kyllä poikkeuksellisen seksuaalinen jo ihan pikkupojasta asti.
Kun ei jaksa kaikkea, se ärsyttää. Tutkitutin yksityisesti lääkäriasemalla kaikki mahdolliset testit, mistä johtuu, laitoin verikokeisiin satoja euroja, lisäksi EKG ja sokeritasotiskoe. Rahaa kului myös useisiin lääkärikäynteihin.
Kun kävin allergialääkereseptin uusinnassa, monen vuoden takainen tuttu lääkäri sattuu palaamaan töihin. Hän otti puheeksi tietokoneelle kirjatun, että en jaksa samalla tavalla kuin nuorempana. Hän sanoi, että sinäkin vanhenet. Keho vanhenee ja tarvitsee välillä lepoa. Unirytmi alkaa muuttua ja yöuni ei ehkä ole enää yhtä palauttavaa. Lisäksi kehossa on hormonaalinen muutos käynnissä, vaikkei haittaavia vaihdevuosioireita tulisi. Se lohdutti minua. Olen ehkä kuitenkin normaali. Väsymys ja lepäilyn tarve ei olekaan ehkä merkki sairauksista, vaan normaalista ikääntymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kuin nopeaa vuodet ovat kuluneet.
Paljon nähty ja koettu, hyvää ja huonoa.
Ihan hyvää tällä hetkellä ja tässä ijässä, elämä opettaa ja nahka on paksumpi.
Nuorena mietti ihan liikaa joutavia asioita, kumpa nuoret ymmärtäisi että ovat tärkeitä omana itsenään.
Ei juosta jonkun somen sanoman perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi nuorempana uskonut miten onnellinen olen vanhempana ja miten monet kaukaiselta tuntuneet haaveet oikeasti toteutui. Olen saanut paljon sellaistakin mista en edes osannut haaveilla. Mulle ei nuoruus ollut kivaa aikaa, kaikki traumat ja vaikeudet kasaantui. Vasta 25 vuoden jalkeen olen saanut oikeasti sellaisen elaman kuin halusinkin ja vuosi vuodelta paranee vaikka olen jo kuusikymppinen.
Onnea! Mulla just päinvastoin nuoruus oli parasta, en olisi uskonut miten mun elämäni meni niin pieleen.
Sama. Alaspäin menee kuin lehmän häntä ja voimat alkaa olla aikas lopussa. Yliopisto-opiskelijana parikymmentä vuotta sitten olin onnellisimmillani.
Niin minullakin oli yliopistossa opiskelun aika parasta. Siihen osui uusia ystäviä, uusi avopuoliso, reppumatkoja pikkubudjetilla. Ihana vapaus ja rakkaus.
Mutta kun opinnot päättyi, jäin työttömäksi. Hain ehkä 100 paikkaa vuodessa. Pääsin vuoden työttömyyden jälkeen puoleksi vuodeksi työmarkkinatuella päiväkotiapulaiseksi. Kurahaalareita pesemään, tiskaamaan, roskia viemään. Olin kuin sylkykuppi, jolle työnnettiin kaikki, mitä muut ei viitsi tehdä. Muistan yhden työpäivän, jolloin päiväkodin johtaja laittoi minut silppuroimaan koko päiväksi papereita varastoon! Siksi ettei silppurin ääni häiritse lapsiryhmiä. Minä, maisteriksi opiskellut, tein työtä, jota oli aiemmin käynyt tekemässä päivän viikossa kehitysvammaiset vajaatyölliset vai mikä se ilmaus nykyisin on. Minulla meni myös parisuhde, kun olin niin masentunut ja varmaan raskas ihminen. Päiväkotiajan jälkeen olin työtön ja yksinäinen,
Opiskelin uuden ammatin ammattikorkeakoulussa, kun niitä silloin alettiin perustaa, ja onneksi on töitä sen jälkeen riittänyt ja toivottavasti riittääkin eläkeikään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paljon nuoria naisia saa kun vähän vilauttaa luottokorttia
Vierailija kirjoitti:
Se että vaikka ikää tulee lisää tunnen itseni aina noin kolmekymppiseksi.
N52
Tää on ihmeellistä. Olen kuullut tosi monen sanovan juuri noin. Itse taas tunsin kolmekymppisenä jo elämän olevan ohi ja sen jälkeen olenkin vain odotellut kuolemaa 😆.
Ja ei, tämä ei liity mitenkään seksiin tai muutenkaan sukupuolielämään. Minusta vaan elämä loppui siihen kun aivot kehittyi valmiiksi ja kaikki mielikuvitus katosi.
Sen jälkeen elämästä tuli sitä pelkkää aikuisten suorittamista.
N45
Se on ollut suurin yllätys, että vasta nyt ne geenit tulevat esille. Jos olet saanut huonot geenit, niin sitä ei ole huomannut nuirena. Ei mitenkään. Vasta vanhempana ongelmat alkavat. Mutta vai heille, joilla on ne huonot geenit. Ei muille.
Se, että nyt naiset tekee aloitteita ja lähestyy minuakin. Tähän asti saanut olla yksin, ja kaikki aloitteet on pitänyt tehdä itse.
M48
Luonteeseen tullut "väljyyttä" lisää. Monista asioista ajattelen eri tavalla. Murehdin asioita edelleen, mutta osaan myös antaa vaan mennä.
Täytän kohta 40 ja en olisi aiemmin uskonut, että tuntuisi näin hyvältä. Olen enemmän sinut itseni kanssa kuin aiemmin ja uskon, että se näkyy minusta. Saan enemmän katseita miehiltä, mitä en aiemmin saanut. En kehuskele tällä vaan uskon, että hyvä olo näkyy myös muille ja sen aistii.
Se etten vanhene henkisesti.
Tunnen itseni teiniksi.
En olisi nuorempana uskonut miten onnellinen olen vanhempana ja miten monet kaukaiselta tuntuneet haaveet oikeasti toteutui. Olen saanut paljon sellaistakin mista en edes osannut haaveilla. Mulle ei nuoruus ollut kivaa aikaa, kaikki traumat ja vaikeudet kasaantui. Vasta 25 vuoden jalkeen olen saanut oikeasti sellaisen elaman kuin halusinkin ja vuosi vuodelta paranee vaikka olen jo kuusikymppinen.