Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Se miten vanhat kaverit ovat kuolleet pois ja nyt oma vaimonikin. Viimeinen tosi ystävä...

Vierailija kirjoitti:

Se miten vanhat kaverit ovat kuolleet pois ja nyt oma vaimonikin. Viimeinen tosi ystävä...

Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Se, miten aika kuluu nopeasti. Kaikki projektit ja puuhat vie paljon enemmän aikaa kuin luulisi ja huomaa, ettei kaikkea ehdi tehdä, mikä innostaa. N37

Ja sitten kun vihdoin olisi aikaa (ja rahaa) niin sitten ei enää innosta vaan se olisi pitänyt ehtiä tekemään aikanaan.

Onhan se vähän yllättänyt että muna ei seisokaan kivikovana varmuuden vuoksi aina jos samassa tilassa on naisväkeä. On hämmentänyt, että pitää pussailla ja hiplailla ja vasta ajan kanssa lämmitellen saa seisokin.

Se että keho huomaa vanhentumisen paljon ennemmän kuin mieli. Siis oli se yllätys kun huomasi että keho seuraa biologista ikää orjallisesti eikä yhtään välitä jos ja kun tunnen itseni mielessäni nuoremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän yllättänyt että muna ei seisokaan kivikovana varmuuden vuoksi aina jos samassa tilassa on naisväkeä. On hämmentänyt, että pitää pussailla ja hiplailla ja vasta ajan kanssa lämmitellen saa seisokin.

Minkä ikäinen olet? Itse melkein 50v. Ikä ei vaikuta vielä mitenkään. Olen kyllä tosi hyvässä kunnossa ja urheilen päivittäin.

Se, ettäolen yhtä lapsellinen kuin ennenkin. Musiikki- ja kirjallisuusmakuni ei ole vuosikymmenten mittaan muuttunut miksikään. Olisi luullut, että kun vanhenee, tulee suuria muutoksia, mutta ei ainakaan vielä ole tullut. Olen 55-vuotias.

Ylättää että kulli seisoo kovemmin kuin kolmekybäsenä.

M53

Vierailija kirjoitti:

En olisi osannut ajatella, miten hankalaa on nousta tuolille seisomaan. Kyykkyjä tarvitsisi tehdä. Vaan eipä niitä nuorena tarvinnut. Eli lihaskunnon heikkeneminen on yllättänyt. Sitä en tiennyt.

Tuliko tämä oikeasti kaikille yllätyksenä?

Ikää 40v. Eniten on yllättänyt se että ei jaksa tätä yhteiskunta arvojen muutosta. Minusta suurin osa näistä viimeaikaisista muutoksista yleisessä ilmapiirissä on ihan typeriä. On hyvä että tasan arvo kehittyy. Nainen ja mies on tasan arvoinen minunkin mielessäni. Sitten nämä kaikki sekoilut ei avaudu yhtään. Miksi miehen pitäisi urheilla naisten kanssa tai päinvastoin. Noin esimerkiksi. Se on vain typerää. Tämä vain yksi esimerkki. Toinen voisi olla tämä kauhea avautuminen lihan syönnistä. Se on normaalia ravintoa ja vieläpä hyväksi ihmiselle jos pysyy kohtuudessa. Hirveetä itkua lisäksi ja ulinaa joka puolella miten joku sanoi sitä ja toinen teki tätä. En jaksa yhtään seurata uutisia ja muutenkin yhteiskunnalliset jutut kyllästyttää. Ei vaan jaksa sekoilua.

Hiukset harmaantuu(se mitä nyt yhä jäljellä). Vaan alakerta tuntuu olevan ihan fine yhä.

Nelikymppisenä elämä jotenkin alkoi muuttua helpommaksi. Osin tässä varmasti vaikutti vanhemmiltani saamani perintö ja se että lapset olivat kasvaneet.

Nuorempana en omasta mielestäni koskaan ollut mikään naistenmies, enemmänkin ujo ja hiljainen. Ulkonäköni puolesta olisin varmaan menestynyt paremminkin naisten keskuudessa. Yllätyin siitä miten monet naiset alkoivat erottuani osoittaa mielenkiintoa minua kohtaan. En ollut lainkaan varautunut siihen että markkina-arvoni nousisi iän myötä. Tosin minulla ei ole ollut halua aloittaa uutta suhdetta.

Tämä nyt ei ihan yllätys, vaan jos tehnyt jotain fyysisesti rasittavaa duunia niin palautuminen kestää pidempään. Toinen se jos kolhinut itsensä jossain tehtävissä, yleensä korjautui 2-3pv, nyt voi mennä viikko. Minähän en mitään nappeja syö jos ei ole pakko.

Se, miten kaikesta iän tuomasta kokemuksesta ja siitä oppimisesta huolimatta sitä edelleen tuntee olevansa ihan se sama pieni tyttö, joka on aina ollut. Että vaikka ei ole enää samalla tavalla epävarma ja ujo, ja osaa ja uskaltaa kaikenlaista, mitä se pienityttö ei osannut ja uskaltanut, niin silti ei tunne itseään yhtään samalla tavalla vanhaksi kuin millaisena esim. piti omia vanhempiaan tai isovanhempiaan. 

Se pikkutyttö tunne tulee kuitenkin vain silloin, kun on yksin, toisten seurassa ollessa tuntee itsensä aikuiseksi ja itsevarmaksi. Noin yleisesti sanottuna, toki on hetkiä ja poikkeuksia, ei tämä niin selkeää ja mustavalkoista ole. 

Nykyisen nuorison tyhmyys

Se, miten ihon kimmoisuus ja joustavuus katosi lähes ykskaks kun 60 alkoi lähestyä.   Jos yläluomea painaa sormella ja vetää ylöspäin, se jää sinne toviksi. Jos laihtuu, tyhjä nahka jää löllymään.

Miten nuoruuden urheiluvammat muistuttaa itseään kulumina ja lonksuvina nivelinä.

Kukaan ei kertonut että leuasta alkaa pukata mustia partakarvoja ja jotkut kulmakarvat kasvaa komisario Palmun malliin, ellei niitä nypi, ja vaikka nyppiikin ne kasvaa aina takaisin.

Kohdun laskeuma kolmen lapsen jälkeen alkaa kiusata niin, että Tenoja tarvitsee vaikka miten jumppaa.

Sisäpuolelta olo on kuitenkin kuin 17-vuotiaalla.

Vaihdevuodet meni onneksi ilman kauheita vaivoja, mitä nyt kuumia aaltoja oli ja v-utti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena on ne parhaimmat hetket.

Ja kuinka lyhyt onkaan se aika elämästä, kun kaikki on tänään paremmin mitä eilen mutta huonommin kuin huomenna.

Yhtäkkiä onkin keski-iässä ja alkaa tulla yhtä jos toista kolotusta sinne tänne eikä mikään enää paranekaan pois vaan niiden kanssa saa oppia elämään.

Ja miten nopeasti aika tosiaan menee. Ihan just oli kevät ja nyt onkin jo juhannuksestakin toista kuukautta ja pian on syksy (ei kyllä haittaa) ja kohta onkin taas joulu ja kevät taas..

Tai kuinka ihan just oli siinä pskassa parisuhteessa jonka pskuus lävähti naamalle sukulaismuksun ristiäisissä kun ymmärsi, ettei tähän suhteeseen voi lapsia ajatellakaan hankkivansa.. Ja kas, nyt se samainen muksu tulikin jo itse isäksi eikä edes ole teini-isä. Johonkin vaan katosi *puff* se 25 vuotta.

Olet ihan oikeassa. Vuodenajatkin vaihtuu nykyisin nopeammin. Toisaalta kun inhoan talvea ja pakkasta, se on minulle hyvä muutos. Ensin odottaa joulua ja kun joulu on ohi, kevättä kohti mennään.

Minä pääsin kummiksi ensimmäistä kertaa abi-keväänä. Jotenkin vaan edelleen mielessään näkee sen kummipojan tosi nuorena. Hän täytti 30 vuotta keväällä, eikä sitä meinaa millään uskoa. Se tuntuu kuin olisi vasta äsken ostanut hänelle astioita ensimmäiseen omaan kotiin. Yhdessä käytiin valitsemassa. Siitäkin on jo yli vuosikymmen aikaa.

Että puolisosta tulee se tärkein kaveri. Minulla olo nuorena paljon ystäviä ja sosiaalisia kontakteja. Jos joku olisi kysynyt, kuka on paras ystävä, olisik 22-vuotiaana nimennyt 5 eri naista. Ja varmaan vielä 32-vuotiaanakin. Nyt keski-iässä puoliso on se paras kaveri. Parisuhde on muuttunut vuosien mittaan, lähes 30 vuodessa. Yhtenä iltana istuttiin mökillä terassilla ja kuunneltiin käen kukuntaa. Se oli jotenkin hieno ja arvokas hetki. Että on rinnalla joku, joka jaksaa kuunnella yhdessä käen kukkumista, eikä tarvitse puhua mitään, ollaan vaan vierekkäin.

Vierailija kirjoitti:

Että puolisosta tulee se tärkein kaveri. Minulla olo nuorena paljon ystäviä ja sosiaalisia kontakteja. Jos joku olisi kysynyt, kuka on paras ystävä, olisik 22-vuotiaana nimennyt 5 eri naista. Ja varmaan vielä 32-vuotiaanakin. Nyt keski-iässä puoliso on se paras kaveri. Parisuhde on muuttunut vuosien mittaan, lähes 30 vuodessa. Yhtenä iltana istuttiin mökillä terassilla ja kuunneltiin käen kukuntaa. Se oli jotenkin hieno ja arvokas hetki. Että on rinnalla joku, joka jaksaa kuunnella yhdessä käen kukkumista, eikä tarvitse puhua mitään, ollaan vaan vierekkäin.

Minulla on muuten sanasokeus- tyyppinen luki-häiriö. Huomasin nyt yhden virheen, kun luin tuon kommenttini. Voi olla vaikka miten monta, mutta en niitä huomaa. Ja mikä on keski-iässä hyvä, niin se on lakannut hävettämästä. Mitä sitten jos kirjaimet hyppii. Kirjoitin nuorena aina väärin samoja sanoja, mutta kun keskittyy, muistaa tarkastaa ne tutut virheet pois. Esim. käsittely oli nuorena ana kättely. Jos oli laskun käsittely, kirjoitin joka kerta kättely. Sitten vaan kerran kirjoitin sen niin monta kertaa, että aivot jo auttomaattisesti sen korjaa oikein. Mutta vaikka kirjoitusvirheitä tulee, ne on minulle ok.

Olimme pari päivää sitten tyttären kanssa shoppailemassa. Tytär ihmetteli, miksi kaikki katsovat minua. Minua ihmetyttää myös. Olen ollut nuorempana todella kaunis. Se ihmetyttää, että olen vieläkin. N55