Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Että en voi enää syödä mitä haluan niin kuin nuorena kun paino ei noussut ei sitten millään yli 50 vaikka kuinka yritin lihoa ja söin mitä halusin. Nykyään olen ylipainoinen mitä en olisi ikinä uskonut olevani. En myöskään olisi uskonut että yksinäisyyteen tottuu. Nyt yksin ilman mitään sos elämää jo 16 vuotta enkä enää kaipaa ihmisiä elämääni. N34

Makeanhimo lakkaa lähes kokonaan. Alkoholi ei enää vaikuta kovin vahvasti. Syomisiä täytyy vähentää tai painaa 150kg nopeasti. Unentarve vähenee. Uutiset eivät enää kiinnosta. Ihmiskuva muuttuu kyyniseksi, sukupolveni on nähnyt liian suuren yhteiskunnan arvojen muutoksen, toleranssi ylittyy. Tarve olla sosiaalisesti hyväksytty katoaa. Jos joku pitää sinua kusipäänä, se on täysin yhdentekevää. Olen 70-luvun lapsi ja arvomaailmani on se. Vähän kuin DDR-lapsi tavallaan. Yhteiskunta ja arvot joihin kasvoit, ovat kadonneet. Elät epätodellisessa, paradoksaalisessa simulaatiossa, vähän kuin scifi-elokuvassa. Suhtaudut ihmisiin kuin he olisivat marsilaisia, pääkoppienne sisällössä ei ole mitään yhteistä.

M53

Se, miten aika kuluu nopeasti. Kaikki projektit ja puuhat vie paljon enemmän aikaa kuin luulisi ja huomaa, ettei kaikkea ehdi tehdä, mikä innostaa. N37

Ei enää vertaile itseään muihin, eikä yritä kilpailla muiden kanssa. Ei esimerkiksi kiinnosta enää, mitä muut ajattelevat, vaikka ei tullut aikoinaan opiskeltua hienoja tutkintoja, vaan on ollut ihan tavallisessa työssä.

Nuorempana sitä vihasi arkea ja rutiineja, mutta nyt ne ovat paras asia elämässä.

Nuorena on ne parhaimmat hetket.

Vierailija kirjoitti:

Se, miten ajan taju muuttuu. Jotkut nuoruuden muistot tuntuvat vielä 40 vuoden jälkeenkin siltä kuin olisivat tapahtuneet vain muutama vuosi sitten.

Tämä on ihan totta. Näin 60-vuotiaana keskustellessä, asiat tapahtuivat 5 vuotta sitten, tai tarkemmin miettien 30 vuotta sitten. Työpaikalla myös kutistuu se joukko, joka tietää keitä tai mitä olivat Tapio Rautavaara, Kaseva ja Anglia😂.

Se, että tuntee yhä vaan olevansa se alle parikymppinen tyttö mutta jaksaakin paljon enemmän ja kaikki on paljon helpompaa.

Miten sitä näin kuusikymppisenä ei seksi enää olekaan joka päivä mielessä. Ja silloinkin kun on niin ilman sinistä pilleriä ei mikään enää onnistu.

No näin se kait kuuluukin olla kun ei enää ole tarvis lapsia tähän maailmaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen haluttomuus ollut suurin yllätys. Se oli ehkä tabu kun olin nuori eikä siitä puhuttu. Naisen päänsäryllä naureskeltiin, huono vitsi. Mutta kun mies voi olla täysin haluton jo 50-vuotiaana, se oli yllätys. On ollut jo vuosia.

Voisiko johtua sinusta?

En ole sama, mutta tämä taitaa kommentista päätellen olla edelleen tabu. Mies nähdään kyvykkäänä ja innokkaana hautaan saakka.

Lapsuus/nuoruusajasta muistan Benny Hill-shown, jossa ikääntynyt mies jahtasi nuoria naisia. Se oli siihen maailman aikaan ainoa mielikuva. Omien vanhempien avioliitosta tiedän sen verran, että äiti sanoi sitten, kun olin jo aikuinen, että heidän avioelämä kuoli jo ennenkuin lapset muuttivat pois kotoa, eikä ollut hänestä kiinni, kun hän olisi vielä halunnut pitää hyvänä peiton alla. Onhan tuota iän kaiken varmaan ollut, että joiltakin sammuu halukkuus keski-iässä, sukupuolesta riippumatta. Niin on myös eläinkunnassa. Osa on viriilejä pitkään, osa haluttomia.

Se miten tässä keski-iässä on ruvennut ajattelemaan kun katsoo noita vihervassareita että miksi ihmeessä silloin sata vuotta sitten kun valkoiset voittivat punakapinan eivät he säätäneet lakia jossa kaikki vasemmistolaisuus Suomessa kiellettäisiin.

Sen verran noiden vihervassareiden touhut tänä päivänä ärsyttävät.

Nuorempanakaan en pitänyt Neuvostoliitosta mutta ajattelin että Suomi on kuitenkin hyvä maa elää mutta nyt kun katsoo touhua niin varsinkin nuoriso jossa on aina ollut tulevaisuutemme niin miten ihmeessä he voivat olla noin ajattelemattomia kun katsoo kaiken maailman Elokapinoita, pride paraateja ym. ym.

Ehkä olen sitten tällainen keski-ikäinen vanha jäärä mutta kun kerran kysyttiin niin tässä rehellinen vastaus.

Se miten nopeasti viikot ja kuukaudet kuluvat. Lisäksi se miten palkasta jää rahaa myös sijoittamiseen nyt kun asuntovelka on maksettu pois.

Olen nykyään paljon kestävämpi kuin parikymppisennä pojan jolppina.

Vierailija kirjoitti:

Se miten tässä keski-iässä on ruvennut ajattelemaan kun katsoo noita vihervassareita että miksi ihmeessä silloin sata vuotta sitten kun valkoiset voittivat punakapinan eivät he säätäneet lakia jossa kaikki vasemmistolaisuus Suomessa kiellettäisiin.

Sen verran noiden vihervassareiden touhut tänä päivänä ärsyttävät.

Nuorempanakaan en pitänyt Neuvostoliitosta mutta ajattelin että Suomi on kuitenkin hyvä maa elää mutta nyt kun katsoo touhua niin varsinkin nuoriso jossa on aina ollut tulevaisuutemme niin miten ihmeessä he voivat olla noin ajattelemattomia kun katsoo kaiken maailman Elokapinoita, pride paraateja ym. ym.

Ehkä olen sitten tällainen keski-ikäinen vanha jäärä mutta kun kerran kysyttiin niin tässä rehellinen vastaus.

Kyllä vanhan koulun vasemmistolaisuudessa oli hyvääkin ja tarpeellista, mutta se kaikki siitä on nykyään poistettu. Vain huono on jäljellä.

Jotenkin omat vanhat koulukaverit yllättäneet eniten. Yhdestä tullut mahdoton tiukkapipo. Tavataan silloin tällöin ja soitellaankin, mutta kun minä olen aika suvaitsevainen ja hän kaiken suhteen tiukkis, jopa neuroottisuuteen asti, ollaan melko erilaisia nykypäivänä.

Toinen vanha hyvä sydänystävä on kiireinen johtaja. Hän ei ehdi tavata ja hänellä tuntuu olevan vain se työ ja vapaa-ajalla omat aikuiset lapset. Hän tuli nuorena äidiksi, taisi täyttää sinä vuonna 21 v., mutta olisiko jollain tavalla napanuora edelleen kiinni niissä lapsissa. Tänä kesänä kävin kesälomalla heillä kylässä pitkästä aikaa ja mietin, eikö hän muusta osaa puhuakaan kuin niistä lapsistaan ja niiden asioista. Tämä oli ilkeästi sanottu, mutta saahan sitä ihmetellä.

Yksi lapsuusystäväni asui ulkomailla 25 vuotta ja palasi Suomeen saatuaan aivoinfarktin. Häntä olen käynyt työntelemässä pyörätuolilla nyt kesällä ulkona, koska asuu lähellä. Mielessä ajatus, että on se onni, ettei häneltä puhekyky mennyt.

Pelkään itse vakavaa sairastumista. Sekin ollut yllätys, että alkaa pelätä sairauksia. Siskoni kuoli syöpään, joka todettiin selkärangassa ja 2 kuukautta myöhemmin hän kuoli, kun verihyytymä lähti liikkeelle aivoihin, kasvain oli painanut jo verisuonia. Olen ajatellut, että nyt kun minä vielä pystyn elämään suht vapaasti, ei pidä tehdä liikaa töitä ja pitää nauttia monipuolisesti vapaa-ajasta, kun koskaan ei tiedä, milloin tilanne muuttuu.

Vähän nuorempi hyväkuntoinen mies on aarre. Säälin ikätovereita, jotka kulkee sairaan vanhuksen kanssa. Itse ollaan eläkkeellä jo ja hyväkuntoisina kierretään maailmaa. Eihän sairaudelle mitään voi. Hienoa kun pysyvät vierellä.

Yhteiskunnan rappio ja vuosivuodelta paskemmat hallitukset "arvojohtajat" ja koko degeneraatio

ja esim. Skuuttaus, ihme homoilua

Ja musiikki, se on pilalla, jotain helvetin ulinaa ja tekopyhää wannaberäppiä pääsääntöisesti.

Vierailija kirjoitti:

ihmisten pohjaton typeryys. ei ihminen viisastu vanhetessaan. siksi vältänkin ihmis-apinoiden seuraa parhaani mukaan, ettei vaan tarttuisi tuollainen typeryys.

Ja tämä palsta on ihan pahin ja todella huono tapa näin lomalla, koska täällä ei enää ole mitään järkeviä keskusteluja.

Ja jos on niin joku poistattaa sen oitis.

Tuntuu kuin porukka olisi tullut hulluiksi.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena on ne parhaimmat hetket.

Ja kuinka lyhyt onkaan se aika elämästä, kun kaikki on tänään paremmin mitä eilen mutta huonommin kuin huomenna.

Yhtäkkiä onkin keski-iässä ja alkaa tulla yhtä jos toista kolotusta sinne tänne eikä mikään enää paranekaan pois vaan niiden kanssa saa oppia elämään.

Ja miten nopeasti aika tosiaan menee. Ihan just oli kevät ja nyt onkin jo juhannuksestakin toista kuukautta ja pian on syksy (ei kyllä haittaa) ja kohta onkin taas joulu ja kevät taas..

Tai kuinka ihan just oli siinä pskassa parisuhteessa jonka pskuus lävähti naamalle sukulaismuksun ristiäisissä kun ymmärsi, ettei tähän suhteeseen voi lapsia ajatellakaan hankkivansa.. Ja kas, nyt se samainen muksu tulikin jo itse isäksi eikä edes ole teini-isä. Johonkin vaan katosi *puff* se 25 vuotta.

Kuinka ihanaa asua yksin ja elää sinkkuna!

Koti aina siisti ja saa rauhassa istua vessassa, kävellä alasti ja sisustaa kodin miten tahdon.

Ei tarvitse harrastaa seksiä, eikä kärsiä syyllisyydestä, kun en sitä halua.