Lue keskustelun säännöt.
HS Meillä on luokkayhteiskunnan merkkejä
29.08.2022 |
Artikkelissa kerrotaan lasten koulumatkoihin kohdistuneesta tutkimuksesta. Keskiluokka välttelee alueita, joilla lapset eivät koe mukavaksi kulkea kouluun. Perinteisesti eriairvoistumista on pyritty kontrolloida sekoittamalla kovan rahan talojen joukkoon kunnan vuokrakasarmeja, enää se ei toimi. Myöskään koulu ei enää pysty sekoittamaan eri taustoista tulevia lapsia.
Se mikä kalskahtaa korvaan on: "TÄMÄ on perimmäinen syy, miksi on kehitettävä yhä parempia keinoja estää hyvinvoivien ihmisten muuttoja alueilta, joilla huono-osaisuuden riski on olemassa." Ikään kuin keskiluokalta on vietävä oikeus omiin ratkaisuihin. Jos ei halua asua sukupolvisen köyhyyden ja huono-osaisuuden keskellä, niin se on huonoa ja yhteiskunnan erityisesti tulee estää sitä? Että jostain syystä keskiluokan lapset pitää uhrata, jotta persaukisten lapset eivät täysin syrjäytyisi? Mitä mieltä?
Kommentit (581)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Ja missä on sanottu että kirjailijan on oltava nimenomaan nälkäkuolemaan partaalla voidakseen kirjoittaa köyhistä? Puhuin köyhistä oloista lähtöisin olevista tai myöhemmin työväenluokkaisista kunhan työväenluokka oli ensin keksitty. Tietty jos kirjailija menestyy niin äkkiäkös tuosta tulee hyväosainen joka sitten mielestäsi ei ole kelvollinen kirjoittamaan köyhistä.
Esim. linna oli maaseudulta kotoisin ja teki töitä mm. tehtaassa ennen menestystään kirjailijana. Tunnetusti linna kirjoitti ahkerista taviksista monenlaisissa rooleissa, joskus sankarillisissa ja joskus vähemmän.
Mielestäni kerrot juuri että esim kirjallisissa teoksissa köyhä esitetään ihanana ihmisenä juuri siksi, että kirjailijat itse ovat olleet köyhiä. Pyysin kertomaan ketkä kaikki kirjailijat, jotka idealisoivat köyhän, olivat itse lapsena tahi myöhemmin aikansa mittapuulla köyhiä.
Mutta palatakseni itse asiaan; en tunnista tuollaista keskustelua, jossa kaikki mitä rikas tekee on upeaa ja sama köyhän tekemänä kamalaa. Esitit esimerkkinä vaatteet; köyhän vaatteet kauheita riepuja, rikkaan samanlainen garderoobi upeaa downshiftaamista -missä tällaista keskustelua faktuaalisesti näkyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nyt ei voi valita vanhempiaan. Se joka kirjoitti tyttären kaverin äidin alkoholismista; vähintä mitä olisit voinut tehdä, olisi ollut lasu. Vaikka vanhemmat on mitä on, se ei tarkoita etteikö lapsi voisi olla jotain muuta, mutta se vaatii muita turvallisia aikuisia/sijoitusta kodin ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on geeneistä. Ei siivoojan ja roskakuskit lapsesta tule tohtoria. Ihmiset pariutuvat älyllisesti oman tasoistens kanssa ja nyt jakautuminen ryhmiin on jo tapahtunut. Roskakuskit ja siivoojat tekevät uusiä lähäreitä/putkimiehiä. Yhteiskunnan pitää tosin huolehtia etteivät heidänkään asuinalueensa pääse täysin rappioitumaan.
Olemme puolisoni kanssa molemmat duunaritaustaisia tohtoreita. Elimme lapsuutemme erittäin kliseisessä alaluokan ympäristössä. Vanhempani olivat suuren osan lapsuudestani pitkäaikaistyöttömiä. Kavereiden vanhempia piti toisinaan väistellä kyläilyillä kun he makasivat sammuneina siellä ja täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vähän vaikeaa minun on nähdä pienviljelijä /työläinen 20-luvun vähäosaisena, taikka kun Päätalosta puhutaan, savottamiesten työnjohtaja. Tyypillisiä "keskiluokkaisia" ammatteja ennen sotia.
Oli miten oli, kuvitelma siitä, että kulttuurintuottajat olisivat pääasiallisesti vaatimattomissa oloissa varttuneita ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se, että heistä usealla on vasemmistolainen maailmankuva liittyy taas enemmän opinahjoon (yliopisto), kulttuuripiirien trendeihin sekä 60-70 -luvuilla, että jo aiemmin esim juuri Tampereella joka oli ja on varsin punainen paikkakunta, että etenkin siihen, että useimmat kulttuurintuottajat elävät pääosin jostain muusta kuin suorista myyntituotoista.
Niin, siksipä et olekaan uskottava väitteinesi joita et niitäkään todista mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vähän vaikeaa minun on nähdä pienviljelijä /työläinen 20-luvun vähäosaisena, taikka kun Päätalosta puhutaan, savottamiesten työnjohtaja. Tyypillisiä "keskiluokkaisia" ammatteja ennen sotia.
Oli miten oli, kuvitelma siitä, että kulttuurintuottajat olisivat pääasiallisesti vaatimattomissa oloissa varttuneita ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se, että heistä usealla on vasemmistolainen maailmankuva liittyy taas enemmän opinahjoon (yliopisto), kulttuuripiirien trendeihin sekä 60-70 -luvuilla, että jo aiemmin esim juuri Tampereella joka oli ja on varsin punainen paikkakunta, että etenkin siihen, että useimmat kulttuurintuottajat elävät pääosin jostain muusta kuin suorista myyntituotoista.
Päätalo ei todellakaan ollut mikään savotan työnjohtaja ennen sotia, vaan ihan rividuunari. Isänsä vietiin mielisairaalaan ja pakkotyöhön, koska katsottiin että esittää hullua ja kunnan pamput pitivät koko porukkaa sosiaalitapauksina. Häpeä ja nöyryytys vaivasivat Päätaloa koko elämänsä läpi enemmän kuin aineellinen kurjuus, joka siihen aikaan oli melko tavalla yleistä sen yhteiskunnan kerroksen jäsenille. Armeijassa Päätalo pääsi ensimmäistä kertaa tekemisiin toisenlaisen maailman kanssa ja vaikka sai luodin mahaansa, toipui siitä ja pääsi huoltopuolen aliupseeriksi. Sotien jälkeen Päätalo pääsi sitten opin tielle ja elämä koheni sen jälkeen. Kirjailijan ura tuli vasta 50-luvun lopulla.
ei niin, vaan hänen isänsä, ennen mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen toimihenkilö ja pikkuvirkamies alle kolmen tonnin palkkoineen ei oikeastaan poikkea duunarista juurikaan. Ennen kynänäpyörittäjältä vaadittiin tiettyä pukeutumisstandardia, kirjallisuuden- ja musiikintuntemusta ja muuta keskiluokan distinktiotekijää ja kuuluakseen yläluokkaan piti tuntea yläluokka ja sen sangen koukeroiset tavat ja muotimieltymykset. Nykyään edes ylin ja oppineine luokka ei välttämättä harrasta muuta kulttuuria kuin kirkonpolttoheviä, eikä ehkä ole lukenut muuta kuin omaa alaansa.
Minä olen pikkuvirkamies mutta en tekisi töitä alle 3000€ palkalla. Tämä on varmaan perusjampan liksa?
Iselläni taka 2x maisteri, ja palkka reilut 5600€/kk
Ainakin yliopistomaailmassa luokkayhteiskunta on näkynyt kaiken aikaa: professoriperheiden lapset saavat helpommin tutkimusrahoitusta ja vakituisia työpaikkoja ja professuureja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Ja missä on sanottu että kirjailijan on oltava nimenomaan nälkäkuolemaan partaalla voidakseen kirjoittaa köyhistä? Puhuin köyhistä oloista lähtöisin olevista tai myöhemmin työväenluokkaisista kunhan työväenluokka oli ensin keksitty. Tietty jos kirjailija menestyy niin äkkiäkös tuosta tulee hyväosainen joka sitten mielestäsi ei ole kelvollinen kirjoittamaan köyhistä.
Esim. linna oli maaseudulta kotoisin ja teki töitä mm. tehtaassa ennen menestystään kirjailijana. Tunnetusti linna kirjoitti ahkerista taviksista monenlaisissa rooleissa, joskus sankarillisissa ja joskus vähemmän.
Mielestäni kerrot juuri että esim kirjallisissa teoksissa köyhä esitetään ihanana ihmisenä juuri siksi, että kirjailijat itse ovat olleet köyhiä. Pyysin kertomaan ketkä kaikki kirjailijat, jotka idealisoivat köyhän, olivat itse lapsena tahi myöhemmin aikansa mittapuulla köyhiä.
Mutta palatakseni itse asiaan; en tunnista tuollaista keskustelua, jossa kaikki mitä rikas tekee on upeaa ja sama köyhän tekemänä kamalaa. Esitit esimerkkinä vaatteet; köyhän vaatteet kauheita riepuja, rikkaan samanlainen garderoobi upeaa downshiftaamista -missä tällaista keskustelua faktuaalisesti näkyy?
Koita nyt aluksi oppia että täällä on useampiakin keskustelijoita kuin yksi.
Ja pyysit yhtä esimerkkiä ja sanoin että väinö linna. Ole hyvä.
Minua ei kiinnosta se että hyväksytkö sinä tuon vai et koska et sinä ole asemassa jossa voit tuomaroida keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Koulutus on alkanut taas periytyä. Kouluttamattomasta kodista tulevat nuoret ajattelevat, että hekään eivät voi kouluttautua.
Siksi välttämättä hyväkään oppilas "väärästä perheestä" ei ohjaudu kykyjensä mukaiseen koulutukseen, kun taas koulutetut vanhemmat pitävät huolen, että heidän seiskapuolen lapsensa hankkii itselleen koulutuksen.
Niin eli koulutetut vanhemmat näkevät aikaa ja rahaakin auttaakseen lastaan opintiellä ja kannustaakseen eteenpäin. Edelleenkin siellä sossulan porukassakin se olisi mahdollista puitteiden puolesta, mutta ei asenteiden. Jostain syystä osa vanhemmista ei välitä tuon taivaallista lapsistaan eikä näiden menestyksestä. Kysymykseksi jää miksi rahaa kaadetaan tähän kaivoon, kun se tarve ei poistu ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yliopistomaailmassa luokkayhteiskunta on näkynyt kaiken aikaa: professoriperheiden lapset saavat helpommin tutkimusrahoitusta ja vakituisia työpaikkoja ja professuureja.
Eivät ne niistä saa sen vuoksi kenen lapsia ovat, vaan koska ovat oppineet kotoa miten akateeminen maailma toimii.
Vierailija kirjoitti:
Lapset nyt ei voi valita vanhempiaan. Se joka kirjoitti tyttären kaverin äidin alkoholismista; vähintä mitä olisit voinut tehdä, olisi ollut lasu. Vaikka vanhemmat on mitä on, se ei tarkoita etteikö lapsi voisi olla jotain muuta, mutta se vaatii muita turvallisia aikuisia/sijoitusta kodin ulkopuolelle.
Joo, minullakin kävi sääliksi tuon tarinan hiljainen ja kilttti alkoholistiperheen tyttö. :(
Olisin pitänyt tuollaiselle aina ovet auki, mutta ymmärrän kyllä, että tuon humalaisen äidin kanssa kommunikoiminen on ollut varmasti raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yliopistomaailmassa luokkayhteiskunta on näkynyt kaiken aikaa: professoriperheiden lapset saavat helpommin tutkimusrahoitusta ja vakituisia työpaikkoja ja professuureja.
Teatterikorkeaankin kuulemma pääsee helpommin jos vähintään toinen vanhemmista on siellä koulutettu. Usein on molemmat ja ehkä sukua pidemmältäkin ajalta. Johtunee varmaan siitä, että geneettisen lahjakkuuden lisäksi noi saa valmennusta siitä mitä testeissä on odotettavissa.
Sama varmaan akateemisissa perheissä joissa tutkitaan. Lasta kun koulutetaan nuoresta pitäen uteliaaksi ja systemaattiseksi niin tuostahan tutkijanura on vain looginen askel eteenpäin kunhan nuori löytää sen oman kiinnostuksenkohteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että huono-osaisilla on enemmän myös huonoja arvoja ja tapoja, joilta ns. hyvien perheiden lapset vanhempineen yrittävät suojautua. Ei ole turvallista kulkea alueilla tai vierailla kaverin korona, jossa voi tulla vastaan väkivaltaa, päihteitä, varastelua huijausta valehtelua kiroilua kiusaamista, jopa seksiä ja ties mitä vaarallista. Harmittaa niiden "huono-osaisten" puolesta, joilla on hyvät arvot ja jotka ovat kunnollisia. Heitäkin on.
Tyttäreni tutustui seiskalla ollessaan uuteen kaveriin, arkaan ja hiljaiseen tyttöön. Uusi kaveri kutsui heillä käymään kun tämä uusi kaveri oli onnessaan että oli joku ystävä vihdoinkin.
Tyttäreni tuli järkyttyneenä kotiin tuolta visiitiltä - tytön äiskä ihan räkäkännissä, heillä asuva isoäiti hiprakassa mutta kiroili kuin rantarosvo ja poltti tupakkaa. Vaikka teki mieli sanoa ettei ole enää tekemisissä tuon tytön kanssa, sovimme että tyttäreni ei mene heille vaan tulevat meille jos haluavat olla yhdessä. Olipa tyttö meillä yökylässäkin joskus ja täytyy sanoa että humalaisen äitin kanssa asiasta sopiminen oli aika vaivaannuttavaa. Joo, "ilmoituksia" oli opettajat jo tehneet ja epävirallisesti luokanvalvoja pyysi tarkkailemaan tilannetta. Mikvit sossuduunari mun olisi pitänyt olla?
Tytön käynnit ovat nyt loppuneet, kuviot alkoi mennä jo ysillä niin erilleen ettei häntä isommin näkynyt. Sinänsä helpotus minulle, koska ei tarvitse enää miettiä tyttäreni kaveripiirin vanhempien "laatua".
En tunne tuollaisia ihmisiä kuin kuvailet, eli ei kokemusta, mutta omillakin lapsellani on kaverisuhde, joka aiheuttaa minulle päänvaivaa ja toivoisin sen (kaverisuhteen) loppuvan.
Tuon kaverin äiti on tohtori, eikä tietääkseni käytä erityisemmin päihteitä.No niinpä tietysti näitä rikkonaisia alkoholistiperheitä ei ole sinun maailmassasi olemassa kun et satu tuntemaan henkilökohtaisesti yhtään.
Meillä oli muuten koulussa luokalla parikin joiden kotielämä oli todella rikkinäistä päihdevanhempien vuoksi. Ei siitä meille tietty kerrottu mutta kaverien kautta tuli näitäkin tarinoita tietoon. Nää pari kävi välillä tarkkailuluokalla ottamassa vauhtia kun ei kiinnostanut koulunkäynti ja ainakin yksi niistä oli koulun jälkeen vankilakierteessä. Toisesta oli tullut jonkun pienen matkailualan yrityksen johtaja jossain sisäsuomessa myöhemmin erään lehtijutun mukaan.
-eri
Tallaisista perheistä tulevista tytöistä tulee usein lähäreitä tms kun ei osata haluta muuta. Sitten pariudutaa alkoholisoituneen väkivaltaisen miehen kanssa ja ollaan monet kerrat silmät mustana ennen eroa. Erotessa olla persauki kun nainen on maksanut miehenkin kulut ja viinat. Oppiko nainen mitään vai valitseeko uuden miehen joka takaa lapsuudenperheen tutun turvallisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekoittaminen on tärkeää, jotta ei pääsisi muodostumaan "yhtenäistä älyä". Se olisi poliittinen uhka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vähän vaikeaa minun on nähdä pienviljelijä /työläinen 20-luvun vähäosaisena, taikka kun Päätalosta puhutaan, savottamiesten työnjohtaja. Tyypillisiä "keskiluokkaisia" ammatteja ennen sotia.
Oli miten oli, kuvitelma siitä, että kulttuurintuottajat olisivat pääasiallisesti vaatimattomissa oloissa varttuneita ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se, että heistä usealla on vasemmistolainen maailmankuva liittyy taas enemmän opinahjoon (yliopisto), kulttuuripiirien trendeihin sekä 60-70 -luvuilla, että jo aiemmin esim juuri Tampereella joka oli ja on varsin punainen paikkakunta, että etenkin siihen, että useimmat kulttuurintuottajat elävät pääosin jostain muusta kuin suorista myyntituotoista.
Niin, siksipä et olekaan uskottava väitteinesi joita et niitäkään todista mitenkään.
"Vielä 1920-luvulla sitten jokseenkin 70% ammatissa toimivista sai toimeentulonsa maataloudesta. Näistä suurin osa oli itsenäisiä talopoikia ja pienviljelijöitä, siis itsensätyöllistäjiä. Teollisuuden osuus työllisyydestä oli noin 10%. Kaiken kaikkiaan palkkatyöläisten osuus kaikista työllisistä oli varsin pieni."
Oikeasti köyhät olivat 1950-luvulle saakka kerjuulla:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/09/28/suomalaiset-kerjuulla
Vrt. tukioppilas vasten tahtoaan, tässä sama ilmiö laajassa mittakaavassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yliopistomaailmassa luokkayhteiskunta on näkynyt kaiken aikaa: professoriperheiden lapset saavat helpommin tutkimusrahoitusta ja vakituisia työpaikkoja ja professuureja.
Teatterikorkeaankin kuulemma pääsee helpommin jos vähintään toinen vanhemmista on siellä koulutettu. Usein on molemmat ja ehkä sukua pidemmältäkin ajalta. Johtunee varmaan siitä, että geneettisen lahjakkuuden lisäksi noi saa valmennusta siitä mitä testeissä on odotettavissa.
Sama varmaan akateemisissa perheissä joissa tutkitaan. Lasta kun koulutetaan nuoresta pitäen uteliaaksi ja systemaattiseksi niin tuostahan tutkijanura on vain looginen askel eteenpäin kunhan nuori löytää sen oman kiinnostuksenkohteensa.
Sukunimi, perhetausta ja vanhempien verkostotkin auttavat kummasti.
Suomessa on haluttu suhteellisen iso keskiluokka, sillä se maksaa hienosti veroja EU:n hyväksi, ja on "poliittisesti turvallinen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yliopistomaailmassa luokkayhteiskunta on näkynyt kaiken aikaa: professoriperheiden lapset saavat helpommin tutkimusrahoitusta ja vakituisia työpaikkoja ja professuureja.
Eivät ne niistä saa sen vuoksi kenen lapsia ovat, vaan koska ovat oppineet kotoa miten akateeminen maailma toimii.
Juuri näin. Siksi minun lapsellani on hieno CV, kun minä osasin kertoa, miten sellainen kuuluu tehdä.
Nuoren oma versio oli muokkaamatonta tekstiä pötkössä.
En minä kirjoittanut, ettei alkoholistiperheitä olisi olemassa, vaan etten minä tunne sellaisia eikä siis ole siitä kokemusta, toisin kuin lapsen haitallisesta kaverisuhteesta.