Lue keskustelun säännöt.
HS Meillä on luokkayhteiskunnan merkkejä
29.08.2022 |
Artikkelissa kerrotaan lasten koulumatkoihin kohdistuneesta tutkimuksesta. Keskiluokka välttelee alueita, joilla lapset eivät koe mukavaksi kulkea kouluun. Perinteisesti eriairvoistumista on pyritty kontrolloida sekoittamalla kovan rahan talojen joukkoon kunnan vuokrakasarmeja, enää se ei toimi. Myöskään koulu ei enää pysty sekoittamaan eri taustoista tulevia lapsia.
Se mikä kalskahtaa korvaan on: "TÄMÄ on perimmäinen syy, miksi on kehitettävä yhä parempia keinoja estää hyvinvoivien ihmisten muuttoja alueilta, joilla huono-osaisuuden riski on olemassa." Ikään kuin keskiluokalta on vietävä oikeus omiin ratkaisuihin. Jos ei halua asua sukupolvisen köyhyyden ja huono-osaisuuden keskellä, niin se on huonoa ja yhteiskunnan erityisesti tulee estää sitä? Että jostain syystä keskiluokan lapset pitää uhrata, jotta persaukisten lapset eivät täysin syrjäytyisi? Mitä mieltä?
Kommentit (581)
Vierailija kirjoitti:
Vrt. tukioppilas vasten tahtoaan, tässä sama ilmiö laajassa mittakaavassa.
Tukioppilaana olemista koskeva keskustelu tällä foorumilla on mielenkiintoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekoittaminen on tärkeää, jotta ei pääsisi muodostumaan "yhtenäistä älyä". Se olisi poliittinen uhka.
Ei, vaan että rahalla saa sellaista, mihin köyhä ei usko itsellään olevan rahkeita.
Esim. koulutus.
Kateuden/kunnianhimon ruokkiminen? Mitä käytäntö sanoo sen puolesta. USA:ssa ehkä toimii, entä Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekoittaminen on tärkeää, jotta ei pääsisi muodostumaan "yhtenäistä älyä". Se olisi poliittinen uhka.
Ei, vaan että rahalla saa sellaista, mihin köyhä ei usko itsellään olevan rahkeita.
Esim. koulutus.
peruskoulu ilmainen, lukio ilmainen nykyään, opintotukea, opintyolainaa saa ellei oo pilannut jo ulosotoilla luottokykyä jne. Eli voi kouluttautua niin pitkälle jos ylä
päätä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekoittaminen on tärkeää, jotta ei pääsisi muodostumaan "yhtenäistä älyä". Se olisi poliittinen uhka.
Ei, vaan että rahalla saa sellaista, mihin köyhä ei usko itsellään olevan rahkeita.
Esim. koulutus.
Kateuden/kunnianhimon ruokkiminen? Mitä käytäntö sanoo sen puolesta. USA:ssa ehkä toimii, entä Suomessa?
Opetussuunnitelmaan ei kuitenkaan kuulu yrittäjährnkisyys. Esitetty motiivi on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että suuria menestyjiä ei ole tarvetta luoda; keskinkertainen sopii mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Ja missä on sanottu että kirjailijan on oltava nimenomaan nälkäkuolemaan partaalla voidakseen kirjoittaa köyhistä? Puhuin köyhistä oloista lähtöisin olevista tai myöhemmin työväenluokkaisista kunhan työväenluokka oli ensin keksitty. Tietty jos kirjailija menestyy niin äkkiäkös tuosta tulee hyväosainen joka sitten mielestäsi ei ole kelvollinen kirjoittamaan köyhistä.
Esim. linna oli maaseudulta kotoisin ja teki töitä mm. tehtaassa ennen menestystään kirjailijana. Tunnetusti linna kirjoitti ahkerista taviksista monenlaisissa rooleissa, joskus sankarillisissa ja joskus vähemmän.
Mielestäni kerrot juuri että esim kirjallisissa teoksissa köyhä esitetään ihanana ihmisenä juuri siksi, että kirjailijat itse ovat olleet köyhiä. Pyysin kertomaan ketkä kaikki kirjailijat, jotka idealisoivat köyhän, olivat itse lapsena tahi myöhemmin aikansa mittapuulla köyhiä.
Mutta palatakseni itse asiaan; en tunnista tuollaista keskustelua, jossa kaikki mitä rikas tekee on upeaa ja sama köyhän tekemänä kamalaa. Esitit esimerkkinä vaatteet; köyhän vaatteet kauheita riepuja, rikkaan samanlainen garderoobi upeaa downshiftaamista -missä tällaista keskustelua faktuaalisesti näkyy?
Koita nyt aluksi oppia että täällä on useampiakin keskustelijoita kuin yksi.
Ja pyysit yhtä esimerkkiä ja sanoin että väinö linna. Ole hyvä.
Minua ei kiinnosta se että hyväksytkö sinä tuon vai et koska et sinä ole asemassa jossa voit tuomaroida keskustelua.
Kannattaa lukea noi lainaukset yllä ennen kuin jatkat. Kukaan ei ole pyytänyt "yhtä esimerkkiä", sen sijaan yllä on useaan kertaan yleistetty, että köyhä idealisoidaan kirjallisuudessa koska kirjailijat itse ovat olleet köyhiä. Ja rautalankaakin tarjotaan sekä suositellaan tutustumista historiaan, nykyaikaan ja kirjailijapiireihin. Nonni, tutustuttu, en silti löydä korrelaatiota kulttuurintuottajan, köyhien kirjallisen idealisoijan ja vähäosaisuuden välillä.
Sen sijaan esitetään väite, että köyhän tekemisiä jotenkin yleisesti pidetään "huonona" ja rikkaan "hyvänä", ilman ensimmäistäkään tosielämän esimerkkiä tällaisesta asenteesta, jolloin voin vaan todeta, että köyhyyden idealisointi ja varakkaan demonisointi myyttinä elää ja voi paksusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekoittaminen on tärkeää, jotta ei pääsisi muodostumaan "yhtenäistä älyä". Se olisi poliittinen uhka.
Ei, vaan että rahalla saa sellaista, mihin köyhä ei usko itsellään olevan rahkeita.
Esim. koulutus.
peruskoulu ilmainen, lukio ilmainen nykyään, opintotukea, opintyolainaa saa ellei oo pilannut jo ulosotoilla luottokykyä jne. Eli voi kouluttautua niin pitkälle jos ylä
päätä riittää.
Hyvä jos olisi pilannut luottotietonsa koska saisi toimeentulotukena eikä tarvitsisi ottaa lainaa
Uskon että suurin motiivi on huolehtia siitä, että kansa säilyy arvoiltaan hajanaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä oli vuoden 2020 lopussa runsaat 376 000 asuntoa. Niistä oli yhden huoneen asuntoja 23 prosenttia, kahden huoneen asuntoja 36 prosenttia, kolmen huoneen asuntoja 22 prosenttia, neljän huoneen asuntoja 12 prosenttia ja vähintään viiden huoneen asuntoja 6 prosenttia. Keittiötä ei ole tässä laskettu huoneeksi. 59 prosentissa asuntoja oli erillinen keittiö ja muissa keittokomero tai -tila.
Helsingin asuntokanta painottuu edelleen selvästi pienasuntoihin: yhden tai kahden huoneen asuntoja oli vuonna 2020 kuusi kymmenestä (59 %).
Missä voidaan eniten pahoin? Pienessä yksiössä!
Keskustelussa olivat mukana muun muassa vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto sekä kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara. Heidän mukaansa suomalaisessa rakennussuunnittelussa ja -tekniikassa on tehty virheitä, jotka näkyvät nykyään pahoinvointina asumisessa, asukkaiden terveydessä sekä viihtymisessä.
Asumisen hyvinvointiin vaikuttavat Haaviston ja Vaattovaaran mukaan muun muassa asuinalueen sijainti, oma elämäntilanne, laina-aikojen pituudet ja asunnon omistamisen tavat. Pahoinvointia sen sijaan luovat esimerkiksi rakentamisen tekninen laatu ja siinä tehdyt huonot ratkaisut. 1960- ja 1970-luvuilla rakennetut betonilähiöt alkavat rapeutua ja rakenteet peittyä homeen alle
Asumisen pahoinvointia synnyttää myös osallistamisen puute. Mitä enemmän alueen asukkaat saavat suunnitella alueen käyttöä, sitä tyytyväisempiä he ovat.
Alle 15 neliön asunnot kiellettävä
Keskustelussa asuinalueiden suunnittelusta nousee usein esiin yhteisöllisyys, joka tulee ottaa huomioon jo asuntoja suunnitellessa. Uusien taloyhtiöiden yhteisiä tiloja ei enää rakenneta betonikellareihin, vaan niistä tehdään viihtyisiä ja kutsuvia.
Asukkaat kokevat, että on hienoa mennä yhteisiin tiloihin ja järjestää juhlia ja illanviettoja yhdessä. Naapuriapu, talotalkkarit ja muilla sosiaalisilla innovaatioilla voidaan myös muuttaa asumista, kun naapuruston keskinäistä yhteistoimintaa lisätään, Haavisto innovoi.
Haavisto kuitenkin muistuttaa, että rakentamisessa on huomioitava myös ihmisten tarve yksityisyydelle ja hiljaisuudelle. Naapurin metelöintiä ja elämisen ääniä harvoin halutaan kuunnella seinien läpi.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nama-asiat-luovat-pahoinvointia-asu…
Eivät vihreät vielä ole asettaneet presidenttiehdokasta, asettelu tapahtuu vasta 2023-eduskuntavaalien jälkeen,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Miten Kalle Päätalo menestyi kirjailijana, vaikka lähtökohdat olivat surkeat. Isä oli metsätyömies ja äiti hoiti kotia. Talossa oli muutama lehmä ja sen verran peltoa että eläinten ruuat sieltä sai korjattua.
Kalle Päätalo kouluttautui sotavuosien jälkeen rakennusmestariksi, ja samalla kirjoitteli kertomuksia ja novelleja eri julkaisuihin. Ensimmäinen kirja, Ihmisiä telineillä toi Kallen julkisuuteen ja varallisuuttakin alkoi karttua. Nelisenkymmentä romaania kirjoitti, ja hänen teoksensa olivat myyntilistojen kärjessä. Samoin Laila Hirvisaari (Hietamies) menestyi kirjailijana hyvin.
Itse Hietsu tanssitti lauantaisin kansaa mm humppa Heikiksi "haukuttiin". Laila oli kotiäiti ja pikkuhiljaa alkoi kirjoittamaan, ei tainnut pahemmin olla koulupohjaa mutta ilmeisesti nk luonnonlahjakkuus sillä saralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekoittaminen on tärkeää, jotta ei pääsisi muodostumaan "yhtenäistä älyä". Se olisi poliittinen uhka.
Ei, vaan että rahalla saa sellaista, mihin köyhä ei usko itsellään olevan rahkeita.
Esim. koulutus.
Kateuden/kunnianhimon ruokkiminen? Mitä käytäntö sanoo sen puolesta. USA:ssa ehkä toimii, entä Suomessa?
Ei, vaan oman jälkikasvun tai aateveljien jälkikasvun polun siloittelu.
Mitäs siitä nyt tulisi, jos kaiken maailman punataustaiset ysin oppilaat menisivät ruiskukansinisen seiskan oppilaan ohi koulupaikkoja jaettaessa?
Vierailija kirjoitti:
Uskon että suurin motiivi on huolehtia siitä, että kansa säilyy arvoiltaan hajanaisena.
Tämä on hyvä aloittaa jo lastentarhoista. Soditaan kansalaisten vapautta vastaan muodostaa mieleisiään ryhmittymiä, pyritään hankaloittamaan/estämään sellaisen tapahtuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekoittaminen on tärkeää, jotta ei pääsisi muodostumaan "yhtenäistä älyä". Se olisi poliittinen uhka.
Ei, vaan että rahalla saa sellaista, mihin köyhä ei usko itsellään olevan rahkeita.
Esim. koulutus.
peruskoulu ilmainen, lukio ilmainen nykyään, opintotukea, opintyolainaa saa ellei oo pilannut jo ulosotoilla luottokykyä jne. Eli voi kouluttautua niin pitkälle jos ylä
päätä riittää.
Tälle polulle ei enää ohjaudu kaikki ne, joilla kykyä riittää.
Se on se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on haluttu suhteellisen iso keskiluokka, sillä se maksaa hienosti veroja EU:n hyväksi, ja on "poliittisesti turvallinen".
Vaikea keksiä muuta kansaa (kuin suomalaiset), joita voisi näin paljon verottaa muiden EU-maiden hyväksi. Kun homma kerran toimii, ideaa on laajennettu.
Ideaa ei saa päästää pilaantumaan sillä, että samoja arvoja omaavat saisivat liian helposti "kasaantua"... saati verkostoitua.
Ohjataan yksilökeskeisyyteen (!) samalla, kun pidetään ryhmät mahdollisimman kirjavina.
Näin ylläpidetään hyviä olosuhteita poliittiselle työrauhalle.
^Yksilökeskeisyys toteutuu wokeismina.
Yksi tärkeä taktiikka on myös työllistää oppilaita koulun ulkopuolella niin paljon (kotitehtävät), että he eivät liikoja ajattelisi itse. Eivät enää jaksaisi, kun ovat ylityöllistettyjä. Takomista, takomista, niin säilyy ruodussa. Tulee hyvää orja-ainesta.
Onneksi pohjois-Helsingissä on alueita, joihin ei mahdu rakentamaan vuokraslummeja (koska Keskuspuisto) ja valtaosa asukkaista on korkeakoulutettuja, hyvätuloisia, valkoisia kantasuomalaisia. Se riittää mulle, muun Helsingin väestösekoittamisesta en niin välitä.
Joissakin maissa jo puhuttu murre kavaltaa yhteiskunta-luokan! Tasa-arvoisena maana meille ei onneksi ole tällaista jakoa syntynyt! "Bättre folk" puhuu jo ihan eri kieltä. 🤭
Vierailija kirjoitti:
Olihan se outoa, että luokkayhteiskunta on sellainen, jossa sallitaan lasten ahdisteleminen koulumatkalla. Apuna on opastaa lapsia, miten toimia, jos joutuu kodin tai koulun ulkopuolella turvattomaan tilanteeseen sen sijaan, että yhteiskunta tekisi kaikkensa, että lapsi ei tällaiseen tilanteeseen joudu!
Minusta on aika lailla julmaa vastuuttaa lapset jonkinlaisiksi yhteiskuntaluokkien nomadeiksi, joiden tehtävänä on sietää mitä tahansa ja selvitä mistä tahansa vain siksi, että meillä hyväksytään itseaiheutettu huono-osaisuus ja tulevaisuudessa esim. käyttöhuoneilla tuetaan sitä. Entä jo apuna olisi se, että sekavat ahdistelijat suljettaisiin laitoksiin. Niin tehtiin vielä 70-luvulla eikä höpisty yksilön oikeuksista. Jos päässä viirasi aineiden takia, niin oikea paikka ei ollut päivystämässä koulutiellä. Ja jos tämä on liian kallista, niin sitten kaikille lapsille taksikyyti kouluun, jos matka ylittää 200 m.
Luokkayhteiskunnassa voisi edes joskus sillä veroja maksavalla luokalla olla oikeus saada lapsilleen turvaa eikä aina vedottaisi siihen, että huono-osaisuus ei ole oma valinta.
Miten käyttöhuoneet liittyvät tähän? toivottavasti olet sitä mieltä että myös päihderiippuvainen on yksilö jolla on ihmisarvo.
Lue mielellään tämä artikkeli: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000008974100.html
"Käyttöhuoneita vastustaville haluaisin sanoa, että olkaa kilttejä ja perehtykää asiaan. Lukekaa tutkimuksia ja kuunnelkaa ihmisiä, joita käyttöhuoneet koskevat. Ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia, ja tässä monelle on kysymys elämästä ja kuolemasta.
Suomessa huumeisiin kuolee vuosi vuodelta enemmän ihmisiä. Me ollaan kaikki joidenkin tyttäriä ja poikia, äitejä ja isejä, ukkeja ja mummoja. Ihmisiä perkele. Meillä on tunteet ja haaveet, ja meistä moni haluaa parempaa. Moni meistä haluaa elämän.
Mutta kun kuulee tarpeeksi kauan puhetta siitä, että joku ei pidä edes ihmisenä, ja olisi parempi, jos kaikki addiktit vain kuolisivat pois, niin siihen alkaa itsekin uskoa. Siis siihen, että en mä voi koskaan päästä kuiville, ja varsinkin, etten mä ansaitse päästä kuiville.
Se on tavallaan niin tekopyhää, kun miettii, kuinka moni suomalainen vetää päänsä täyteen viinaa joka viikonloppu, eikä siinä ole mitään laitonta tai edes mitään poikkeavaa. Mutta en mä halua tehdä sitä vertausta, sillä niilläkin ihmisillä on varmasti todella paha olla. Toivon, että käyttöhuoneita vastustavat ja addikteja kyykyttävät ihmiset vielä jokin päivä näkisivät, että huumeriippuvaiset ovat sairaita ja ansaitsevat hoitoa."
Ei, vaan että rahalla saa sellaista, mihin köyhä ei usko itsellään olevan rahkeita.
Esim. koulutus.