Lue keskustelun säännöt.
HS Meillä on luokkayhteiskunnan merkkejä
29.08.2022 |
Artikkelissa kerrotaan lasten koulumatkoihin kohdistuneesta tutkimuksesta. Keskiluokka välttelee alueita, joilla lapset eivät koe mukavaksi kulkea kouluun. Perinteisesti eriairvoistumista on pyritty kontrolloida sekoittamalla kovan rahan talojen joukkoon kunnan vuokrakasarmeja, enää se ei toimi. Myöskään koulu ei enää pysty sekoittamaan eri taustoista tulevia lapsia.
Se mikä kalskahtaa korvaan on: "TÄMÄ on perimmäinen syy, miksi on kehitettävä yhä parempia keinoja estää hyvinvoivien ihmisten muuttoja alueilta, joilla huono-osaisuuden riski on olemassa." Ikään kuin keskiluokalta on vietävä oikeus omiin ratkaisuihin. Jos ei halua asua sukupolvisen köyhyyden ja huono-osaisuuden keskellä, niin se on huonoa ja yhteiskunnan erityisesti tulee estää sitä? Että jostain syystä keskiluokan lapset pitää uhrata, jotta persaukisten lapset eivät täysin syrjäytyisi? Mitä mieltä?
Kommentit (581)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että huono-osaisilla on enemmän myös huonoja arvoja ja tapoja, joilta ns. hyvien perheiden lapset vanhempineen yrittävät suojautua. Ei ole turvallista kulkea alueilla tai vierailla kaverin korona, jossa voi tulla vastaan väkivaltaa, päihteitä, varastelua huijausta valehtelua kiroilua kiusaamista, jopa seksiä ja ties mitä vaarallista. Harmittaa niiden "huono-osaisten" puolesta, joilla on hyvät arvot ja jotka ovat kunnollisia. Heitäkin on.
Tyttäreni tutustui seiskalla ollessaan uuteen kaveriin, arkaan ja hiljaiseen tyttöön. Uusi kaveri kutsui heillä käymään kun tämä uusi kaveri oli onnessaan että oli joku ystävä vihdoinkin.
Tyttäreni tuli järkyttyneenä kotiin tuolta visiitiltä - tytön äiskä ihan räkäkännissä, heillä asuva isoäiti hiprakassa mutta kiroili kuin rantarosvo ja poltti tupakkaa. Vaikka teki mieli sanoa ettei ole enää tekemisissä tuon tytön kanssa, sovimme että tyttäreni ei mene heille vaan tulevat meille jos haluavat olla yhdessä. Olipa tyttö meillä yökylässäkin joskus ja täytyy sanoa että humalaisen äitin kanssa asiasta sopiminen oli aika vaivaannuttavaa. Joo, "ilmoituksia" oli opettajat jo tehneet ja epävirallisesti luokanvalvoja pyysi tarkkailemaan tilannetta. Mikvit sossuduunari mun olisi pitänyt olla?
Tytön käynnit ovat nyt loppuneet, kuviot alkoi mennä jo ysillä niin erilleen ettei häntä isommin näkynyt. Sinänsä helpotus minulle, koska ei tarvitse enää miettiä tyttäreni kaveripiirin vanhempien "laatua".
Ja sinua ei haittaa yhtään mitä sille tyttöparalle kävi?
Tietenkin joskus mietityttää mihin tytön polku vie noin surkeista lähtökohdista. Mutta mitä pitäisi tehdä - minua ei sinänsä häirinnyt se että tyttö kävi meillä, koska tulivat hyvin toimeen, mutta minua vaivasi aivan helkutisti tytön alkkishuoltaja jonka kanssa yritin olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Ja ennen kaikkea se, ettei oma lapseni joudu väärien vaikutteiden piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Miten Kalle Päätalo menestyi kirjailijana, vaikka lähtökohdat olivat surkeat. Isä oli metsätyömies ja äiti hoiti kotia. Talossa oli muutama lehmä ja sen verran peltoa että eläinten ruuat sieltä sai korjattua.
Kalle Päätalo kouluttautui sotavuosien jälkeen rakennusmestariksi, ja samalla kirjoitteli kertomuksia ja novelleja eri julkaisuihin. Ensimmäinen kirja, Ihmisiä telineillä toi Kallen julkisuuteen ja varallisuuttakin alkoi karttua. Nelisenkymmentä romaania kirjoitti, ja hänen teoksensa olivat myyntilistojen kärjessä. Samoin Laila Hirvisaari (Hietamies) menestyi kirjailijana hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Koulutus on alkanut taas periytyä. Kouluttamattomasta kodista tulevat nuoret ajattelevat, että hekään eivät voi kouluttautua.
Siksi välttämättä hyväkään oppilas "väärästä perheestä" ei ohjaudu kykyjensä mukaiseen koulutukseen, kun taas koulutetut vanhemmat pitävät huolen, että heidän seiskapuolen lapsensa hankkii itselleen koulutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Onko sulla tähän oikein jotain näyttöäkin vai vain mutua?
Vaikkapa tuosta. Tieteellisiä artikkeleita löydät sieltä mistä niitä kuuluukin etsiä. Tiedät mistä, jos olet koulutettu.
Artikkelissa ei puhuta ansaitsemisesta yhtään mitään vaan Pisa-tulosten eriytymisestä niin, että sosioekonomisesti heikoista lähtökohdista olevien heikkojen oppijoiden oppiminen on entistäkin heikompaa. Todetaan, että kehityksen syynä lienee koulun tarjoaman henkilökohtaisen oppimisen tuen heikkeneminen. Eikös tämä koske oppimisvaikeuksisia sosioekonomisesta lähtötilanteesta riippumatta?
Omalla lapsellani on todettu oppimisvaikeus vasta yläkoulussa, koska sellaista tukea ei ole ollut tarjolla aiemmin, jossa tämä olisi tullut ilmi (löytyi lukemisen tasotestissä ja tutkittiin vuosi sen jälkeen jolloin saatiin lausunto). Mitään tukea emme ole koulun kautta saaneet, vaan yritämme kotona auttaa parhaamme mukaan. Parantaisiko heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien lasten oppimisvaikeutta se, että me muuttaisimme alueelle jonka koulupiirissä on enemmän oppilaita, joiden tausta on vähäosainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Miten Kalle Päätalo menestyi kirjailijana, vaikka lähtökohdat olivat surkeat. Isä oli metsätyömies ja äiti hoiti kotia. Talossa oli muutama lehmä ja sen verran peltoa että eläinten ruuat sieltä sai korjattua.
Kalle Päätalo kouluttautui sotavuosien jälkeen rakennusmestariksi, ja samalla kirjoitteli kertomuksia ja novelleja eri julkaisuihin. Ensimmäinen kirja, Ihmisiä telineillä toi Kallen julkisuuteen ja varallisuuttakin alkoi karttua. Nelisenkymmentä romaania kirjoitti, ja hänen teoksensa olivat myyntilistojen kärjessä. Samoin Laila Hirvisaari (Hietamies) menestyi kirjailijana hyvin.
Kalle Päätalo ei ollut kirjailijana kummoinen tapaus, Jaakko Syrjä käsittääkseni toimitti kirjoja aika rankalla kädellä. Päätalon etu oli se, että hän kirjoitti asioista ja todellisuudesta, jossa sadat tuhannet suomalaiset miehet olivat nuoruutensa eläneet. Siksi kirjat möivät hyvin. Omakin isoisäni oli metsäsavotoissa 15-vuotiaana aloittanut mies, joka kävi sen päälle sodat ja elämä oli kovaa. Hän luki Päätaloa loppuun saakka, koska se varmaan toi muistumia menneeseen elämään, mutta naureskeli samalla vähän että Kalle se jaksaa jauhaa naulan lautaan hakkaamisesta 30 sivua. Kunnioitan Päätaloa, mutta hän ei ollut sellainen poikkeuslahjakkuus kuten Linna tai Viita tai vaikka Toivo Pekkanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Linna oli kyllä lahtarin (teurastajan) poika. Isänsä kuoli jo varhain ja Väinö lähti Tampereelle tehtaalle. Sota tuli väliin ja sen jälkeen hän aloitti järjestelmällisen valmistautumisen lukemalla Tampereen kirjaston läpi ja lähes sekoamalla päästään siinä hommassa. Vasta kolmas kirjallinen yritys toi lahjakkuuden esille ja loput on historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että huono-osaisilla on enemmän myös huonoja arvoja ja tapoja, joilta ns. hyvien perheiden lapset vanhempineen yrittävät suojautua. Ei ole turvallista kulkea alueilla tai vierailla kaverin korona, jossa voi tulla vastaan väkivaltaa, päihteitä, varastelua huijausta valehtelua kiroilua kiusaamista, jopa seksiä ja ties mitä vaarallista. Harmittaa niiden "huono-osaisten" puolesta, joilla on hyvät arvot ja jotka ovat kunnollisia. Heitäkin on.
Tyttäreni tutustui seiskalla ollessaan uuteen kaveriin, arkaan ja hiljaiseen tyttöön. Uusi kaveri kutsui heillä käymään kun tämä uusi kaveri oli onnessaan että oli joku ystävä vihdoinkin.
Tyttäreni tuli järkyttyneenä kotiin tuolta visiitiltä - tytön äiskä ihan räkäkännissä, heillä asuva isoäiti hiprakassa mutta kiroili kuin rantarosvo ja poltti tupakkaa. Vaikka teki mieli sanoa ettei ole enää tekemisissä tuon tytön kanssa, sovimme että tyttäreni ei mene heille vaan tulevat meille jos haluavat olla yhdessä. Olipa tyttö meillä yökylässäkin joskus ja täytyy sanoa että humalaisen äitin kanssa asiasta sopiminen oli aika vaivaannuttavaa. Joo, "ilmoituksia" oli opettajat jo tehneet ja epävirallisesti luokanvalvoja pyysi tarkkailemaan tilannetta. Mikvit sossuduunari mun olisi pitänyt olla?
Tytön käynnit ovat nyt loppuneet, kuviot alkoi mennä jo ysillä niin erilleen ettei häntä isommin näkynyt. Sinänsä helpotus minulle, koska ei tarvitse enää miettiä tyttäreni kaveripiirin vanhempien "laatua".
En tunne tuollaisia ihmisiä kuin kuvailet, eli ei kokemusta, mutta omillakin lapsellani on kaverisuhde, joka aiheuttaa minulle päänvaivaa ja toivoisin sen (kaverisuhteen) loppuvan.
Tuon kaverin äiti on tohtori, eikä tietääkseni käytä erityisemmin päihteitä.
Niin. Valitettavasti naapurustoomme kuuluu myös tuollainen tapaus, kukaan ei halua olla tekemisissä tuon riidanhaluisen absolutisti-tohtoritädin kanssa. Ja juniori sattuu olemaan heidän juniorinsa parhaita kavereita joten "pakko sietää", vaikka itse poika on mitä mainioin tapaus ja erittäin hyvää seuraa meitin sällille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Ja missä on sanottu että kirjailijan on oltava nimenomaan nälkäkuolemaan partaalla voidakseen kirjoittaa köyhistä? Puhuin köyhistä oloista lähtöisin olevista tai myöhemmin työväenluokkaisista kunhan työväenluokka oli ensin keksitty. Tietty jos kirjailija menestyy niin äkkiäkös tuosta tulee hyväosainen joka sitten mielestäsi ei ole kelvollinen kirjoittamaan köyhistä.
Esim. linna oli maaseudulta kotoisin ja teki töitä mm. tehtaassa ennen menestystään kirjailijana. Tunnetusti linna kirjoitti ahkerista taviksista monenlaisissa rooleissa, joskus sankarillisissa ja joskus vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Miten Kalle Päätalo menestyi kirjailijana, vaikka lähtökohdat olivat surkeat. Isä oli metsätyömies ja äiti hoiti kotia. Talossa oli muutama lehmä ja sen verran peltoa että eläinten ruuat sieltä sai korjattua.
Kalle Päätalo kouluttautui sotavuosien jälkeen rakennusmestariksi, ja samalla kirjoitteli kertomuksia ja novelleja eri julkaisuihin. Ensimmäinen kirja, Ihmisiä telineillä toi Kallen julkisuuteen ja varallisuuttakin alkoi karttua. Nelisenkymmentä romaania kirjoitti, ja hänen teoksensa olivat myyntilistojen kärjessä. Samoin Laila Hirvisaari (Hietamies) menestyi kirjailijana hyvin.
Kalle Päätalo ei ollut kirjailijana kummoinen tapaus, Jaakko Syrjä käsittääkseni toimitti kirjoja aika rankalla kädellä. Päätalon etu oli se, että hän kirjoitti asioista ja todellisuudesta, jossa sadat tuhannet suomalaiset miehet olivat nuoruutensa eläneet. Siksi kirjat möivät hyvin. Omakin isoisäni oli metsäsavotoissa 15-vuotiaana aloittanut mies, joka kävi sen päälle sodat ja elämä oli kovaa. Hän luki Päätaloa loppuun saakka, koska se varmaan toi muistumia menneeseen elämään, mutta naureskeli samalla vähän että Kalle se jaksaa jauhaa naulan lautaan hakkaamisesta 30 sivua. Kunnioitan Päätaloa, mutta hän ei ollut sellainen poikkeuslahjakkuus kuten Linna tai Viita tai vaikka Toivo Pekkanen.
Jos jaksaa lukea 50 sivua siitä miten päähenkilö käy aamusta ulkohuussissa niin sitten päätalo on varmaan just sopiva kirjailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Miten Kalle Päätalo menestyi kirjailijana, vaikka lähtökohdat olivat surkeat. Isä oli metsätyömies ja äiti hoiti kotia. Talossa oli muutama lehmä ja sen verran peltoa että eläinten ruuat sieltä sai korjattua.
Kalle Päätalo kouluttautui sotavuosien jälkeen rakennusmestariksi, ja samalla kirjoitteli kertomuksia ja novelleja eri julkaisuihin. Ensimmäinen kirja, Ihmisiä telineillä toi Kallen julkisuuteen ja varallisuuttakin alkoi karttua. Nelisenkymmentä romaania kirjoitti, ja hänen teoksensa olivat myyntilistojen kärjessä. Samoin Laila Hirvisaari (Hietamies) menestyi kirjailijana hyvin.
Rakennusmestari oli sotien jälkeen hyvin toimeentuleva. Päätalo oli mestarina sillon Tampereen isoimmalla työmaalla kun rakennettiin sairaalaa. Ei Päätalo elänyt sotien jälkeen köyhän elämää edes ennen kirjailijan uraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Ja missä on sanottu että kirjailijan on oltava nimenomaan nälkäkuolemaan partaalla voidakseen kirjoittaa köyhistä? Puhuin köyhistä oloista lähtöisin olevista tai myöhemmin työväenluokkaisista kunhan työväenluokka oli ensin keksitty. Tietty jos kirjailija menestyy niin äkkiäkös tuosta tulee hyväosainen joka sitten mielestäsi ei ole kelvollinen kirjoittamaan köyhistä.
Esim. linna oli maaseudulta kotoisin ja teki töitä mm. tehtaassa ennen menestystään kirjailijana. Tunnetusti linna kirjoitti ahkerista taviksista monenlaisissa rooleissa, joskus sankarillisissa ja joskus vähemmän.
Siihen maailman aikaan lähes kaikki olivat maalta kotoisin. Ei se ole mikään mitta, vaan normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Miten Kalle Päätalo menestyi kirjailijana, vaikka lähtökohdat olivat surkeat. Isä oli metsätyömies ja äiti hoiti kotia. Talossa oli muutama lehmä ja sen verran peltoa että eläinten ruuat sieltä sai korjattua.
Kalle Päätalo kouluttautui sotavuosien jälkeen rakennusmestariksi, ja samalla kirjoitteli kertomuksia ja novelleja eri julkaisuihin. Ensimmäinen kirja, Ihmisiä telineillä toi Kallen julkisuuteen ja varallisuuttakin alkoi karttua. Nelisenkymmentä romaania kirjoitti, ja hänen teoksensa olivat myyntilistojen kärjessä. Samoin Laila Hirvisaari (Hietamies) menestyi kirjailijana hyvin.
Rakennusmestari oli sotien jälkeen hyvin toimeentuleva. Päätalo oli mestarina sillon Tampereen isoimmalla työmaalla kun rakennettiin sairaalaa. Ei Päätalo elänyt sotien jälkeen köyhän elämää edes ennen kirjailijan uraa.
Nykypäivän Väinö menisi peruskoulusta lukioon ja sen jälkeen yliopistoon lukemaan kirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikös avioeroja satu yhtä lailla näissä ns hyvissä perheissä?
Maineen säästämiseksi avista jatketaan hampaat irvessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vähän vaikeaa minun on nähdä pienviljelijä /työläinen 20-luvun vähäosaisena, taikka kun Päätalosta puhutaan, savottamiesten työnjohtaja. Tyypillisiä "keskiluokkaisia" ammatteja ennen sotia.
Oli miten oli, kuvitelma siitä, että kulttuurintuottajat olisivat pääasiallisesti vaatimattomissa oloissa varttuneita ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se, että heistä usealla on vasemmistolainen maailmankuva liittyy taas enemmän opinahjoon (yliopisto), kulttuuripiirien trendeihin sekä 60-70 -luvuilla, että jo aiemmin esim juuri Tampereella joka oli ja on varsin punainen paikkakunta, että etenkin siihen, että useimmat kulttuurintuottajat elävät pääosin jostain muusta kuin suorista myyntituotoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että huono-osaisilla on enemmän myös huonoja arvoja ja tapoja, joilta ns. hyvien perheiden lapset vanhempineen yrittävät suojautua. Ei ole turvallista kulkea alueilla tai vierailla kaverin korona, jossa voi tulla vastaan väkivaltaa, päihteitä, varastelua huijausta valehtelua kiroilua kiusaamista, jopa seksiä ja ties mitä vaarallista. Harmittaa niiden "huono-osaisten" puolesta, joilla on hyvät arvot ja jotka ovat kunnollisia. Heitäkin on.
Tyttäreni tutustui seiskalla ollessaan uuteen kaveriin, arkaan ja hiljaiseen tyttöön. Uusi kaveri kutsui heillä käymään kun tämä uusi kaveri oli onnessaan että oli joku ystävä vihdoinkin.
Tyttäreni tuli järkyttyneenä kotiin tuolta visiitiltä - tytön äiskä ihan räkäkännissä, heillä asuva isoäiti hiprakassa mutta kiroili kuin rantarosvo ja poltti tupakkaa. Vaikka teki mieli sanoa ettei ole enää tekemisissä tuon tytön kanssa, sovimme että tyttäreni ei mene heille vaan tulevat meille jos haluavat olla yhdessä. Olipa tyttö meillä yökylässäkin joskus ja täytyy sanoa että humalaisen äitin kanssa asiasta sopiminen oli aika vaivaannuttavaa. Joo, "ilmoituksia" oli opettajat jo tehneet ja epävirallisesti luokanvalvoja pyysi tarkkailemaan tilannetta. Mikvit sossuduunari mun olisi pitänyt olla?
Tytön käynnit ovat nyt loppuneet, kuviot alkoi mennä jo ysillä niin erilleen ettei häntä isommin näkynyt. Sinänsä helpotus minulle, koska ei tarvitse enää miettiä tyttäreni kaveripiirin vanhempien "laatua".
En tunne tuollaisia ihmisiä kuin kuvailet, eli ei kokemusta, mutta omillakin lapsellani on kaverisuhde, joka aiheuttaa minulle päänvaivaa ja toivoisin sen (kaverisuhteen) loppuvan.
Tuon kaverin äiti on tohtori, eikä tietääkseni käytä erityisemmin päihteitä.
No niinpä tietysti näitä rikkonaisia alkoholistiperheitä ei ole sinun maailmassasi olemassa kun et satu tuntemaan henkilökohtaisesti yhtään.
Meillä oli muuten koulussa luokalla parikin joiden kotielämä oli todella rikkinäistä päihdevanhempien vuoksi. Ei siitä meille tietty kerrottu mutta kaverien kautta tuli näitäkin tarinoita tietoon. Nää pari kävi välillä tarkkailuluokalla ottamassa vauhtia kun ei kiinnostanut koulunkäynti ja ainakin yksi niistä oli koulun jälkeen vankilakierteessä. Toisesta oli tullut jonkun pienen matkailualan yrityksen johtaja jossain sisäsuomessa myöhemmin erään lehtijutun mukaan.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Miten Kalle Päätalo menestyi kirjailijana, vaikka lähtökohdat olivat surkeat. Isä oli metsätyömies ja äiti hoiti kotia. Talossa oli muutama lehmä ja sen verran peltoa että eläinten ruuat sieltä sai korjattua.
Kalle Päätalo kouluttautui sotavuosien jälkeen rakennusmestariksi, ja samalla kirjoitteli kertomuksia ja novelleja eri julkaisuihin. Ensimmäinen kirja, Ihmisiä telineillä toi Kallen julkisuuteen ja varallisuuttakin alkoi karttua. Nelisenkymmentä romaania kirjoitti, ja hänen teoksensa olivat myyntilistojen kärjessä. Samoin Laila Hirvisaari (Hietamies) menestyi kirjailijana hyvin.
Rakennusmestari oli sotien jälkeen hyvin toimeentuleva. Päätalo oli mestarina sillon Tampereen isoimmalla työmaalla kun rakennettiin sairaalaa. Ei Päätalo elänyt sotien jälkeen köyhän elämää edes ennen kirjailijan uraa.
Nykypäivän Väinö menisi peruskoulusta lukioon ja sen jälkeen yliopistoon lukemaan kirjallisuutta.
Näin se vaan on. Päivä on tehnyt kierroksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vähän vaikeaa minun on nähdä pienviljelijä /työläinen 20-luvun vähäosaisena, taikka kun Päätalosta puhutaan, savottamiesten työnjohtaja. Tyypillisiä "keskiluokkaisia" ammatteja ennen sotia.
Oli miten oli, kuvitelma siitä, että kulttuurintuottajat olisivat pääasiallisesti vaatimattomissa oloissa varttuneita ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se, että heistä usealla on vasemmistolainen maailmankuva liittyy taas enemmän opinahjoon (yliopisto), kulttuuripiirien trendeihin sekä 60-70 -luvuilla, että jo aiemmin esim juuri Tampereella joka oli ja on varsin punainen paikkakunta, että etenkin siihen, että useimmat kulttuurintuottajat elävät pääosin jostain muusta kuin suorista myyntituotoista.
Päätalo ei todellakaan ollut mikään savotan työnjohtaja ennen sotia, vaan ihan rividuunari. Isänsä vietiin mielisairaalaan ja pakkotyöhön, koska katsottiin että esittää hullua ja kunnan pamput pitivät koko porukkaa sosiaalitapauksina. Häpeä ja nöyryytys vaivasivat Päätaloa koko elämänsä läpi enemmän kuin aineellinen kurjuus, joka siihen aikaan oli melko tavalla yleistä sen yhteiskunnan kerroksen jäsenille. Armeijassa Päätalo pääsi ensimmäistä kertaa tekemisiin toisenlaisen maailman kanssa ja vaikka sai luodin mahaansa, toipui siitä ja pääsi huoltopuolen aliupseeriksi. Sotien jälkeen Päätalo pääsi sitten opin tielle ja elämä koheni sen jälkeen. Kirjailijan ura tuli vasta 50-luvun lopulla.
Näköalattomuus eli järjen köyhyys. Vaikka nuo saisivat enemmän rahaakin muu ei muutu kuin autot uudemmiksi ja taulutelkkarit isommiksi.