Miksi viet vauvan kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi yllä, että miten jonkun, ilmeiseti varhaiskasvatuksen ammattilaisen ns. ulina liittyy otsikkoon eli pienenä vakaan hakeutumiseen. No minäpä vastaan omalta osaltani, mitä meidän vakayksikössämme tästä pohditaan/toimitaan .

Me kirjaamme perheen tietoja ja havaintoja perheestä, ottaen huomioon mahdollisena tuen tarpeen perheenä / meillä herää huoli lapsen kasvusta ja kehityksestä. Joten tarkkailemme ko. lasta ja perhettä mahdollisena huolen perheenä herkemmin. Tämä tulee jo lastensuojelulaista sekä vakalaista, että havaitsemme lapsen hyvinvointia ja elinoloja.

Terveisin veo (varhaiskasvatuksen erityisopettaja)

Juu. Meidän lapset ei tällaisen kyttäyksen välineinä toimi. Olisikin että onko lapset mustelmilla tms mutta jos sekin pitää kirjata että vanhemmilla tyhmät työvuorot niin ei tule kesää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se lapsi pitää ruokkia ja vaatettaa.

Aika heikoissa kantimissa on elämä ja talous jos pitää saada lapsi mutta ei pysty edes perusasioita sille hoitamaan ensimmäisinä vuosina ilman että on täydet päivät töissä. Ne ensimmäiset vuodet kotona ovat todella arvokkaita. Monella on autot, talot, mökit, kamppeet viimeisen päälle ja lainoja ja muita ei pakollisia kuluja, mutta pieni lapsi sitten tuupataan hoitoon heti ku sinne lain mukaan pääsee ja sanotaan syyksi että muuten se nääntyy alasti nälkään.

Miksi lapsen pitää kärsiä? Miksi aikuinen ei voi joustaa ja järjestää asioita niin että lapsi saisi olla kotona rauhassa kunnes on edes jotain taitoja pärjätä siellä hoidossa muiden kanssa. Tämä on arvovalinta eikä mikään rahakysymys. Rahaa kyllä on, kyse on ihan muusta.

Muutaman tonnin auto löytyy, ei ole mökkiä eikä kamppeita viimeisen päälle. Osa vaatteistani on 15 vuotta vanhoja. Asunto-osake ostettiin, nykyisessä vuokrakämpässä naapurit heittävät roskat pitkin pihamaata, rottia asuu pihassa ainakin 5 kpl ja naapurusto on rauhatonta. En halua kasvattaa lasta täällä. Olen jo 36-vuotias, joten olisiko minun pitänyt oottaa vielä montakin vuotta ennen kuin saan talouden sellaiseen kuntoon ja säästettyä sellaiset säästöt, että voisin maata kotona useamman vuoden? Pelkästään asuntoon tarvittiin omaa pääomaa se 10%. Joten vaikka kuinka haluaisin olla kotona sen pari vuotta, niin siihen ei vain yksinkertaisesti ole varaa. Lapsen kasvuympäristö vaikuttaa myös lapsen kehitykseen enkä halua kasvattaa lasta missään ghetossa. Muuttamalla saadaan lapsi myös parempaan ja pienempään kouluun, missä jo ekaluokkalaiset eivät riehu puukkojen kanssa tunnilla (tapahtunut ihan oikeasti tämän hetkisessä lähikoulussa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on käsittämättömän vihamielinen keskusteluilmapiiri kyllä. Turhaanhan täällä kai mitään näkökulmia vaihtaa kun aina minun kokemukseni on ilmeisesti väärä. Jos kommentointi on noin hyökkäävää ja käy noin tunteisiin se että joku voi olla kotona lapsensa kanssa niin kannattaa miettiä hetki miksi se harmittaa niin kovin.

Mä en kyllä huomaa vihamielisyyttä kuin kotiäitien suunnalta. Sieltähän ne "te olette huonoja kun teillä ei ole varaa olla vuosia kotona" - kommentit tulee. Sieltä ja päiväkodin työntekijöiltä.

Minun mielestä täällä ollaan vihamielisiä kotona hoidettavien lasten puolustajia kohtaan. Heti hyökätään ja epäillään ja kysellään tuloja. Törkein oli tuo hyökkäys tätä viiden lapsen äitiä kohtaan.

Itsehän te sitten arvioitte parinkymmenen vuoden päästä (ja lapsenne myös) oliko vauvan vieminen hoitoon, anteeksi varhaiskasvatukseen, hyvä asia.

Ei ne uraäitejä olleet. Vaan pk työntekijöitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yli puolet lapsista on hoidettu viimeisen 35v aikana 3v kotona.

Lopputulos, yhä useampi lapsi tarvitsee psykiatrista hoitoa tai terapiaa, mt-ongelmat yleisiä, yhä nuoremmat jää työkyvyttömyyseläkkeelle, kiusaaminen ja pahoinvointi yleistä jne.

Vielä 80-luvun alkuun saakka äitiysloma oli 1-3kk, ei tunnettu perhevapaita, lapset vietiin hoitoon 1-3kk iässä tai jos hoidettiin kotona, lapsia hoiti vähemmän työkykyiset, isovanhemmat, nuoret kotiapulaiset tai lapsipiiat, vanhemmat sisaret, kun nuoret ja terveet vanhemmat tarvittiin tuottavaan työhön.

En olisi noin varma, kuin ap. kotihoidon paremmuudesta, ainakaan se ei näy lapsen etuna myöhemmässä elämässä. Esim. sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä olosta on paljon opittavaa.

 

Tämä on kyllä totta, vaikkei sitä moni myönnä. Olen tutustunut lasten kautta moniin perheisiin alkaen siitä, kun lapset ovat aloittaneet päiväkodin. Monen perheen äiti on ollutkin kotiäitinä, mutta se ei ole todellakaan taannut lapselle ruusuista tulevaisuutta, oikeastaan päinvastoin. Tiedän näitä perheitä, jossa kotiäidin lapsi on otettu huostaan tai tiedän lapsen käyttävän nyt aikuisena huumeita. Minä en ole huomannut korrelaatiota sen välillä, että kotiäitiys suojaisi lasta millään tavalla tai takaisi parempaa tulevaisuutta. Niiden perheiden lapset, joissa vanhemmat ovat aktiivisesti osallistuneet työelämään, niiden perheiden lapset ovat harrastaneet ja nykyisin opiskelevat yliopistossa. Joihinkin asioihin tulee vaan näkökulmaa siinä vaiheessa kun sitä ikää tulee lisää.

Höpöhöpö. Tälläisestä ei ole mitään tutkimusta tehty tai jos on esitä se. Sun mutuilusi on ihan höpöä. Jos lapsella on huostaanoton uhkaa niin heidät nimenomaan pitää viedä sinne päivähoitoon.

Huumeiden käyttäjiä valitettavasti tulee ihan joka yhteiskuntaluokasta, olipa lapset hoidetttu kotona tai ei.

Toki jos on kykenemätön äidiksi eikä osaa hoitaa ja ulkoiluttaa sitä lasta kotona niin päiväkoti on ehdottomasti paras paikka.

Eikä 0-3 vuotias tarvitse mitään ihmeelisiä aktiviteettejä, ihan normaali elämä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yli puolet lapsista on hoidettu viimeisen 35v aikana 3v kotona.

Lopputulos, yhä useampi lapsi tarvitsee psykiatrista hoitoa tai terapiaa, mt-ongelmat yleisiä, yhä nuoremmat jää työkyvyttömyyseläkkeelle, kiusaaminen ja pahoinvointi yleistä jne.

Vielä 80-luvun alkuun saakka äitiysloma oli 1-3kk, ei tunnettu perhevapaita, lapset vietiin hoitoon 1-3kk iässä tai jos hoidettiin kotona, lapsia hoiti vähemmän työkykyiset, isovanhemmat, nuoret kotiapulaiset tai lapsipiiat, vanhemmat sisaret, kun nuoret ja terveet vanhemmat tarvittiin tuottavaan työhön.

En olisi noin varma, kuin ap. kotihoidon paremmuudesta, ainakaan se ei näy lapsen etuna myöhemmässä elämässä. Esim. sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä olosta on paljon opittavaa.

 

Tämä on kyllä totta, vaikkei sitä moni myönnä. Olen tutustunut lasten kautta moniin perheisiin alkaen siitä, kun lapset ovat aloittaneet päiväkodin. Monen perheen äiti on ollutkin kotiäitinä, mutta se ei ole todellakaan taannut lapselle ruusuista tulevaisuutta, oikeastaan päinvastoin. Tiedän näitä perheitä, jossa kotiäidin lapsi on otettu huostaan tai tiedän lapsen käyttävän nyt aikuisena huumeita. Minä en ole huomannut korrelaatiota sen välillä, että kotiäitiys suojaisi lasta millään tavalla tai takaisi parempaa tulevaisuutta. Niiden perheiden lapset, joissa vanhemmat ovat aktiivisesti osallistuneet työelämään, niiden perheiden lapset ovat harrastaneet ja nykyisin opiskelevat yliopistossa. Joihinkin asioihin tulee vaan näkökulmaa siinä vaiheessa kun sitä ikää tulee lisää.

Höpöhöpö. Tälläisestä ei ole mitään tutkimusta tehty tai jos on esitä se. Sun mutuilusi on ihan höpöä. Jos lapsella on huostaanoton uhkaa niin heidät nimenomaan pitää viedä sinne päivähoitoon.

Huumeiden käyttäjiä valitettavasti tulee ihan joka yhteiskuntaluokasta, olipa lapset hoidetttu kotona tai ei.

Toki jos on kykenemätön äidiksi eikä osaa hoitaa ja ulkoiluttaa sitä lasta kotona niin päiväkoti on ehdottomasti paras paikka.

Eikä 0-3 vuotias tarvitse mitään ihmeelisiä aktiviteettejä, ihan normaali elämä riittää.

Eli jokaisen, jonka pää ja lompakko ei kestä 3v kotona loisimista kaikkien supermammojen keskellä pitää antaa lapset pois. Asia selvä. Itse olen ainakin paras äiti silloin, kun saan käydä töissä. Kotona on niin loputtoman uuvuttavaa. Ei mitään vaihtelua, ei mitään haastetta. Kotiäidin osa on mulle liian raskas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras paikka kirjoitti:

0-3 vuotiaan lapsen paras paikka on kotonansa oman vanhempansa hyvässä hoidossa ja kasvatuksessa.

Puhu vaan omasta puolestasi. Lapseni olisi tullut hulluksi, jos olisi kolme vuotta pitänyt olla vaan kotona ilman päiväkodin aktiviteettejä. Harvalla on edes niin isoa pihaa, jossa voisi juosta niin paljon kuin sielu sietää, kuten päiväkodissa. Ei lapset ole mitään pitsinnyplääjiä, vaan aktiviteettejä on oltava PALJON tai ne hyppivät seinille.

Ainakin meidän taloyhtiön piha on isompi kuin viereisen päiväkodin "pienten piha", jonne taapero olisi päätynyt. Leikkipuistoja meillä on useita kävelymatkan sisäpuolella, on kirjastoa, metsää, uimahallia, museota, kerhoa... mitään pulmaa ei ollut pitää lapset kotona kunnes olivat 3v ja 5v. Sitähän varten olin kotona, että järkkään sitä aktiviteettia!

Miten sinun työuran kanssa kävi?

Jos on 3 tai 5v poissa työelämästä, olet pudonnut täysin kärryiltä, niin uusiutuva ja vaativa työelämä on. Ja kuka työnantaja jaksaa odottaa 3-5,v, milloin rouva suvaitsee tulla töihin, ei, vaan siihen palkataan uusi työntekijä ja perhelomalta palaava siirretä toisiin hommiin ja on ensimmäisten irtisanottujen joukossa.

Jos on noin kauan pois työelämästä, joutuu opiskelemaan toisen ammatin.

Yllä kommentoineelle, että on vaikea päästä takaisin päiväkotiin jos on pikkusisaruksen kanssa kotonaolon takia otettu varhaiskasvatuksen keskeytys isommalle, vakassa jo olevalle lapselle.

Tästä on lomake nimeltä varhaiskasvatuksen / palveluntarpeen keskeytys (ainakin meillä Hgissä on vähintään 4kk) ja pyrkimyksenämme kyllä on saada keskeytyksen jälkeen mahdollisuuksien mukaan lapsi samaan varhaiskasvatusyksikköön.

Käyttäkää kaupunkimme n. 70 upean leikkipuiston Leikkitoiminnan kerhoja! Ovat vaka-ammattilaisten, Helsinki-varhaiskasvatussuunnitelman mukaisia ja vieläpä maksuttomia kerhoja kotihoidossa oleville. Tällöin voitte olla pikkusisaruksen kanssa ilman esikoista kolmisen tuntia, useana arkipäivänä viikossa ja lapsi hyötyy kaverisuhdeharjoittelusta ja tavoitteellisesta pedagogisesta toiminnasta. Ettekä tällöin kuormita jo nyt syvissä vesissä uivaa kunnallista varhaiskasvatusta. Vaan hyödyntäkää Avointa varhaiskasvatusta sisäkerhoineen, olohuoneineen ja myös ulkotoimintoineen kiitos.

Samalla teette kaupunginosiin yhteisöllistä perheiden, naapurien "olohuonetta", kun yhä enemmän lapsia hoidetaan kotona ja pääsette näkemään lasten ikäkavereita ja vanhemmat tutustumaan toisiinsa. Pääsette itse asukkaina suunnittelemaan toimintaa puistoissa! Espoossa on nimellä asukaspuistot. Monissa kaupungeissa/kunnissa on tätä toimintaa. Jos ei kunnallista niin muiden toimijoiden. Suositus :)

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan olisi kysyntää ihan päiväkodille. Siis paikalle, jossa on ruokaa ja aikuisia vahtimassa ja hoitamassa. Mutta kaikki kyttääminen ja valitus puuttuisi. Ei olisi lomakkeita ja jatkuvia työpäivän keskeytyksiä. Sellainen mukava kodinomainen paikka jonne voi viedä lapset työpäivän ajaksi. Voisin perustaa sellaisen.

Mä nimenomaan halusin mun lapset tuollaiseen paikkaan. En mihinkään kyttäysvirastoon. Olen tosi surullinen näistä päiväkodin työntekijöiden viesteistä. Ilmankos lapset voi huonosti.

kirjoitti:

Yllä kommentoineelle, että on vaikea päästä takaisin päiväkotiin jos on pikkusisaruksen kanssa kotonaolon takia otettu varhaiskasvatuksen keskeytys isommalle, vakassa jo olevalle lapselle.

Tästä on lomake nimeltä varhaiskasvatuksen / palveluntarpeen keskeytys (ainakin meillä Hgissä on vähintään 4kk) ja pyrkimyksenämme kyllä on saada keskeytyksen jälkeen mahdollisuuksien mukaan lapsi samaan varhaiskasvatusyksikköön.

Käyttäkää kaupunkimme n. 70 upean leikkipuiston Leikkitoiminnan kerhoja! Ovat vaka-ammattilaisten, Helsinki-varhaiskasvatussuunnitelman mukaisia ja vieläpä maksuttomia kerhoja kotihoidossa oleville. Tällöin voitte olla pikkusisaruksen kanssa ilman esikoista kolmisen tuntia, useana arkipäivänä viikossa ja lapsi hyötyy kaverisuhdeharjoittelusta ja tavoitteellisesta pedagogisesta toiminnasta. Ettekä tällöin kuormita jo nyt syvissä vesissä uivaa kunnallista varhaiskasvatusta. Vaan hyödyntäkää Avointa varhaiskasvatusta sisäkerhoineen, olohuoneineen ja myös ulkotoimintoineen kiitos.

Samalla teette kaupunginosiin yhteisöllistä perheiden, naapurien "olohuonetta", kun yhä enemmän lapsia hoidetaan kotona ja pääsette näkemään lasten ikäkavereita ja vanhemmat tutustumaan toisiinsa. Pääsette itse asukkaina suunnittelemaan toimintaa puistoissa! Espoossa on nimellä asukaspuistot. Monissa kaupungeissa/kunnissa on tätä toimintaa. Jos ei kunnallista niin muiden toimijoiden. Suositus :)

Meidän kunnassa ei kyllä ollut tuota vaihtoehtona kun olin viimeksi vauvan kanssa kotona. Se oli nimenomaan ihan perusjuttu, että isoille kirjataan osa-aikainen hoito ja saavat jatkaa tutussa tarhassa sitten kun vauvakin tulee hoitoon.

Ihan yhtä lailla lapsiaan kotona hoitavia halveksutaan ja pidetään loisina. Oma kokemus pikkuvauvan hoitoon viejistä on se, että ovat usein sitä vähän parempaa väkeä, omakotitalo-asujia joilla on kaksi autoa, ehkä mökki, varaa harrastaa ja käydä ulkona syömässä ja kahviloissa, vauvankin tarvikkeet aina jotain kallista merkkiä jne. Kyllä se tietynlainen arvovalinta siis on, eli prioriteettina on keskiluokkaisen elämäntavan säilyttäminen. En tietenkään tuomitse mutta minusta ei voi väittää, etteikö liittyisi arvoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan olisi kysyntää ihan päiväkodille. Siis paikalle, jossa on ruokaa ja aikuisia vahtimassa ja hoitamassa. Mutta kaikki kyttääminen ja valitus puuttuisi. Ei olisi lomakkeita ja jatkuvia työpäivän keskeytyksiä. Sellainen mukava kodinomainen paikka jonne voi viedä lapset työpäivän ajaksi. Voisin perustaa sellaisen.

Mä nimenomaan halusin mun lapset tuollaiseen paikkaan. En mihinkään kyttäysvirastoon. Olen tosi surullinen näistä päiväkodin työntekijöiden viesteistä. Ilmankos lapset voi huonosti.

Samoin. Päiväkotien porteilla voisi ihan lukea, että jos vielä on itsetunnon rippeitä jäljellä, niin täällä ne viedään. Ei tuo ole mistään kotoisin. Tuollainen kyttääminen ja turhasta valittaminen stressaa vanhempia aivan järkyttävästi.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen keskiluokkalaisia ihmisiä ketkä eivät pysty yli vuotta olemaan kotona. Itse olen luokanope ja kotona kolmatta vuotta. Laina tauolle hoitovapaaksi tai opiskelemaan. Säästöjä oli vähän(muutamia tonneja) mutta juuri tätä ajanjaksoa varten halusinkin ne käyttää. Minä saan olla se joka näkee lapseni tärkeät hetket ja opettaa tutustumaan maailmaan, ja lapsieni ei tarvitse kokea hylkäämistä ihan vaan siksi että yksilö ei osaa hoitaa asioitaan yhteiskunnassa paremmin.😊

No me ollaan RS-kohteesta maksettu jo pelkkiä korkoja kohta vajaa vuosi. Samaan aikaan maksettu vuokraa, sota ja korona on viivästyttänyt rakennuksen valmistumista. Ei ole mikään öky omakotitalo, vaan ihan kerrostaloasunto. Ei ole varaa mennä pelkillä koroilla lisävuosia ja pankki tuskin myöntäisikään. Säästöt ovat menneet asuntoon, ei ole varaa olla kotona enää vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se lapsi pitää ruokkia ja vaatettaa.

Aika heikoissa kantimissa on elämä ja talous jos pitää saada lapsi mutta ei pysty edes perusasioita sille hoitamaan ensimmäisinä vuosina ilman että on täydet päivät töissä. Ne ensimmäiset vuodet kotona ovat todella arvokkaita. Monella on autot, talot, mökit, kamppeet viimeisen päälle ja lainoja ja muita ei pakollisia kuluja, mutta pieni lapsi sitten tuupataan hoitoon heti ku sinne lain mukaan pääsee ja sanotaan syyksi että muuten se nääntyy alasti nälkään.

Miksi lapsen pitää kärsiä? Miksi aikuinen ei voi joustaa ja järjestää asioita niin että lapsi saisi olla kotona rauhassa kunnes on edes jotain taitoja pärjätä siellä hoidossa muiden kanssa. Tämä on arvovalinta eikä mikään rahakysymys. Rahaa kyllä on, kyse on ihan muusta.

Muutaman tonnin auto löytyy, ei ole mökkiä eikä kamppeita viimeisen päälle. Osa vaatteistani on 15 vuotta vanhoja. Asunto-osake ostettiin, nykyisessä vuokrakämpässä naapurit heittävät roskat pitkin pihamaata, rottia asuu pihassa ainakin 5 kpl ja naapurusto on rauhatonta. En halua kasvattaa lasta täällä. Olen jo 36-vuotias, joten olisiko minun pitänyt oottaa vielä montakin vuotta ennen kuin saan talouden sellaiseen kuntoon ja säästettyä sellaiset säästöt, että voisin maata kotona useamman vuoden? Pelkästään asuntoon tarvittiin omaa pääomaa se 10%. Joten vaikka kuinka haluaisin olla kotona sen pari vuotta, niin siihen ei vain yksinkertaisesti ole varaa. Lapsen kasvuympäristö vaikuttaa myös lapsen kehitykseen enkä halua kasvattaa lasta missään ghetossa. Muuttamalla saadaan lapsi myös parempaan ja pienempään kouluun, missä jo ekaluokkalaiset eivät riehu puukkojen kanssa tunnilla (tapahtunut ihan oikeasti tämän hetkisessä lähikoulussa).

Parempi onkin että viet lapsen päikkyyn, jos oletat että lapsen hoito kotona on makaamista monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me kiinnitämme huomiota siihen, jos lapsella on sama sisävaatekerta päällä kuin edellisenä päivänä, tai jos lapsi vaikuttaa pitkäaikaisesti väsyneeltä, toiminnasta/kaverisuhteista jatkuvasti vetäytyvältä tms. Jos on säähän nähden epäsopivat, rikkinäiset tai pienet varusteet. Jos lapsen tunneilmaisu, itsesäätely sekä toiminnanohjaus ovat ikäodotuksista poikkeavat. Kiinnitämme huomiota vuorovaikutukseen huoltajan ja lapsen välillä kun huoltaja tuo/hakee lapsen. Jne. Nämä oikeasti olennaisia ammatillisia osa-alueita tehdä havaintoja. Luulin, että tämä on selvää huoltajille.

Teidän koko perheiden parhaaksi me työtämme teemme. Vieläpä tosi pienellä palkalla ja kuormittavilla työoloilla. Joka helpottais muuten, jos osa lapsista olisi osa-aikaisia jos ei ole pakottava tarve kokopäiväiseen hoitoon! Vaan lapsi olisi esim. aamupäivän 4 tuntia. Tai lapsi olisi leikkipuistojen, seurakuntien, järjestöjen ym. kerhoissa jos ei ole syynä vanhemman työ/opinnot. Ja todellakin pikkusisaruksen kanssa kotona oleva huoltaja voi viedä isommat kerhoon eikä kuormittaa resurssipulassa kiikkuvaa vakaa. Olemme uppoava laiva ;(

Ai siitäkin tulee jo lasu, jos on samat vaatteet päällä kahtena peräkkäisenä päivänä? Onko ne vaatteet siis pakko vaihtaa päiväkodin mieliksi, vaikka olisivat vielä puhtaat ja käyttökelpoiset seuraavanakin aamuna?

Montakohan lasua meidän perheestä on tehty.? Meidän keskimmäisellä ei ole yksiäkään ehjiä housuja. Kaikki on polvista puhki. En viitsi heittää muuten hyviä housuja pois, koska ne uudet hajoaa parissa päivässä myös. Ja meillä lapset menee pari päivää samoissa vaatteissa, jos eivät ole likaiset.

Ja kaiken huipuksi: olen laittanut ihan tarkoituksella pinttyneitä ja huonoja vaatteita hoitoon, että lapset saa rymytä ja touhuta täysin vapaasti.

Taitaa olla kiireellinen sijoitus meillä edessä.

Jep jep. Ap:n kaltaiset päiväkodin inkvisiittorit on huomanneet, ettei ole merkkiä ja uutta niin nyt lähti lapset.

Kumma juttu. Luulisi että päiväkodillekin olisi helpompaa kun olisi mummolavaatteet päällä ja niitä ei tarvitsisi varoa. Mutta ilmeisesti ei sitten.

Voi apua, täällä menee kyllä palstamammoilla nyt pahasti tunteisiin! Toivottavasti ette näytä lapsillenne sitä, kuinka vähän arvostatte heidän opettajiaan/hoitajiaan.

No kyllä. Ei vanhempien työajat tai työpaikat, isän pantavuusaste, lapsen sopivan kokoiset, mutta vanhat vaatteet tms liity mitenkään lapsen hoitoon tai kotioloihin.

Sen nyt ymmärrän että ruhjeilla ja mustelmilla olevasta lapsesta ollaan huolissaan, mutta kytätä nyt työtä tekevää ihmistä siksi että hän vie lapsen hoitoon äitiysloman päätyttyä. Ja vielä spekuloida sitä kahvitunnilla. Oletteko muuten varmoja että kirjatuksi tulee vain faktoja. Ei teidän kahvitunnilla päättelemiä asioita?

kirjoitti:

Yllä kommentoineelle, että on vaikea päästä takaisin päiväkotiin jos on pikkusisaruksen kanssa kotonaolon takia otettu varhaiskasvatuksen keskeytys isommalle, vakassa jo olevalle lapselle.

Tästä on lomake nimeltä varhaiskasvatuksen / palveluntarpeen keskeytys (ainakin meillä Hgissä on vähintään 4kk) ja pyrkimyksenämme kyllä on saada keskeytyksen jälkeen mahdollisuuksien mukaan lapsi samaan varhaiskasvatusyksikköön.

Käyttäkää kaupunkimme n. 70 upean leikkipuiston Leikkitoiminnan kerhoja! Ovat vaka-ammattilaisten, Helsinki-varhaiskasvatussuunnitelman mukaisia ja vieläpä maksuttomia kerhoja kotihoidossa oleville. Tällöin voitte olla pikkusisaruksen kanssa ilman esikoista kolmisen tuntia, useana arkipäivänä viikossa ja lapsi hyötyy kaverisuhdeharjoittelusta ja tavoitteellisesta pedagogisesta toiminnasta. Ettekä tällöin kuormita jo nyt syvissä vesissä uivaa kunnallista varhaiskasvatusta. Vaan hyödyntäkää Avointa varhaiskasvatusta sisäkerhoineen, olohuoneineen ja myös ulkotoimintoineen kiitos.

Samalla teette kaupunginosiin yhteisöllistä perheiden, naapurien "olohuonetta", kun yhä enemmän lapsia hoidetaan kotona ja pääsette näkemään lasten ikäkavereita ja vanhemmat tutustumaan toisiinsa. Pääsette itse asukkaina suunnittelemaan toimintaa puistoissa! Espoossa on nimellä asukaspuistot. Monissa kaupungeissa/kunnissa on tätä toimintaa. Jos ei kunnallista niin muiden toimijoiden. Suositus :)

Miten näille naisille käy, kun ovat 3-5v kotona?

Entä vanhana, kun kotivuosilta ei kerry edes eläkettä. Joutuvat vanhana elämään köyhyydessä.

Jos on vuosia kotona, mihinkään työhön ei ole paluuta, koska ammattitaito vanhentunut eikä sitä enää ole.

Jos lääkäri tai sh on poissa työelämästä 3-5v kotona, niin sen jälkeen olisi työssä jo vaaraksi potilaalle, kun teknologiasta ja lääketiett. on mennyt eteenpäin ja kehittynyt.

Kun ammattitaito rapistuu jo äitiysloman aikana.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä lailla lapsiaan kotona hoitavia halveksutaan ja pidetään loisina. Oma kokemus pikkuvauvan hoitoon viejistä on se, että ovat usein sitä vähän parempaa väkeä, omakotitalo-asujia joilla on kaksi autoa, ehkä mökki, varaa harrastaa ja käydä ulkona syömässä ja kahviloissa, vauvankin tarvikkeet aina jotain kallista merkkiä jne. Kyllä se tietynlainen arvovalinta siis on, eli prioriteettina on keskiluokkaisen elämäntavan säilyttäminen. En tietenkään tuomitse mutta minusta ei voi väittää, etteikö liittyisi arvoihin.

Täysin samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi yllä, että miten jonkun, ilmeiseti varhaiskasvatuksen ammattilaisen ns. ulina liittyy otsikkoon eli pienenä vakaan hakeutumiseen. No minäpä vastaan omalta osaltani, mitä meidän vakayksikössämme tästä pohditaan/toimitaan .

Me kirjaamme perheen tietoja ja havaintoja perheestä, ottaen huomioon mahdollisena tuen tarpeen perheenä / meillä herää huoli lapsen kasvusta ja kehityksestä. Joten tarkkailemme ko. lasta ja perhettä mahdollisena huolen perheenä herkemmin. Tämä tulee jo lastensuojelulaista sekä vakalaista, että havaitsemme lapsen hyvinvointia ja elinoloja.

Terveisin veo (varhaiskasvatuksen erityisopettaja)

Vastauksesi ei taaskaan liity kysymykseen, miten tuo teidän tarkkailu liittyy lapsen aikaiseen päivähoidon aloitukseen. Vai meinaatko, että teillä "herää huoli" siitä, että muksu on tuotu väärän ikäisenä hoitoon?

Mitä tulee tarkkailuun, mikä estää avaamasta mieluummin suuta ja sanomasta ääneen, jos jonkun muksu on vääränlaisissa vaatteissa? Miten sitä lasta auttaa selän takana kyräily ja huoli?

Onneksi oman lapsen päiväkodissa oli lastentarhanopettaja, joka oli vienyt oman lapsensa hyvin pienenä päivähoitoon. Hän selitteli sitä kovaan ääneen meille vanhemmillekin, ihan kuin asia olisi meille kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se lapsi pitää ruokkia ja vaatettaa.

Aika heikoissa kantimissa on elämä ja talous jos pitää saada lapsi mutta ei pysty edes perusasioita sille hoitamaan ensimmäisinä vuosina ilman että on täydet päivät töissä. Ne ensimmäiset vuodet kotona ovat todella arvokkaita. Monella on autot, talot, mökit, kamppeet viimeisen päälle ja lainoja ja muita ei pakollisia kuluja, mutta pieni lapsi sitten tuupataan hoitoon heti ku sinne lain mukaan pääsee ja sanotaan syyksi että muuten se nääntyy alasti nälkään.

Miksi lapsen pitää kärsiä? Miksi aikuinen ei voi joustaa ja järjestää asioita niin että lapsi saisi olla kotona rauhassa kunnes on edes jotain taitoja pärjätä siellä hoidossa muiden kanssa. Tämä on arvovalinta eikä mikään rahakysymys. Rahaa kyllä on, kyse on ihan muusta.

Muutaman tonnin auto löytyy, ei ole mökkiä eikä kamppeita viimeisen päälle. Osa vaatteistani on 15 vuotta vanhoja. Asunto-osake ostettiin, nykyisessä vuokrakämpässä naapurit heittävät roskat pitkin pihamaata, rottia asuu pihassa ainakin 5 kpl ja naapurusto on rauhatonta. En halua kasvattaa lasta täällä. Olen jo 36-vuotias, joten olisiko minun pitänyt oottaa vielä montakin vuotta ennen kuin saan talouden sellaiseen kuntoon ja säästettyä sellaiset säästöt, että voisin maata kotona useamman vuoden? Pelkästään asuntoon tarvittiin omaa pääomaa se 10%. Joten vaikka kuinka haluaisin olla kotona sen pari vuotta, niin siihen ei vain yksinkertaisesti ole varaa. Lapsen kasvuympäristö vaikuttaa myös lapsen kehitykseen enkä halua kasvattaa lasta missään ghetossa. Muuttamalla saadaan lapsi myös parempaan ja pienempään kouluun, missä jo ekaluokkalaiset eivät riehu puukkojen kanssa tunnilla (tapahtunut ihan oikeasti tämän hetkisessä lähikoulussa).

Parempi onkin että viet lapsen päikkyyn, jos oletat että lapsen hoito kotona on makaamista monta vuotta.

Osasit poimia tekstistä vain tuon yhden sanan ja tarttua siihen? Hienoa. Oli kärjistetty sana, myönnän, enkä missään nimessä oikeasti oleta, että lapsen hoito kotona on makaamista, mutta yhtä kaikki, siihen ei ole varaa. Eikä biologiset faktat omasta iästä muutu toivomalla, tässä iässä lapsi pitää tehdä nyt jos lapsen haluaa. En voi aloittaa vuosien säästämistä ja käyttää säästöjä sitten hedelmöityshoitoihin, kun muutoin ei enää onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi yllä, että miten jonkun, ilmeiseti varhaiskasvatuksen ammattilaisen ns. ulina liittyy otsikkoon eli pienenä vakaan hakeutumiseen. No minäpä vastaan omalta osaltani, mitä meidän vakayksikössämme tästä pohditaan/toimitaan .

Me kirjaamme perheen tietoja ja havaintoja perheestä, ottaen huomioon mahdollisena tuen tarpeen perheenä / meillä herää huoli lapsen kasvusta ja kehityksestä. Joten tarkkailemme ko. lasta ja perhettä mahdollisena huolen perheenä herkemmin. Tämä tulee jo lastensuojelulaista sekä vakalaista, että havaitsemme lapsen hyvinvointia ja elinoloja.

Terveisin veo (varhaiskasvatuksen erityisopettaja)

Vastauksesi ei taaskaan liity kysymykseen, miten tuo teidän tarkkailu liittyy lapsen aikaiseen päivähoidon aloitukseen. Vai meinaatko, että teillä "herää huoli" siitä, että muksu on tuotu väärän ikäisenä hoitoon?

Mitä tulee tarkkailuun, mikä estää avaamasta mieluummin suuta ja sanomasta ääneen, jos jonkun muksu on vääränlaisissa vaatteissa? Miten sitä lasta auttaa selän takana kyräily ja huoli?

Jep. Nämä on kuin pääministerin vastauksia kiusalliseen kysymykseen. Herääkö siis automaattisesti huoli kun vanhemmat tuo pienen hoitoon? Herääkö heti huoli jos vanhempien työajat ei jousta ja mummit ja kummit on töissä? MITEN tuo kyttäys nyt liittyy siihen, että pienet tuodaan hoitoon ja vanhempien työvuorot ei ole optimaaliset?