Huomaako jo pienestä lapsesta, jos hän on poikkeuksellisen älykäs?

miten tunnistan viksun lapsen kun olen itse tyhmä ku saapas eikä ole mitään pedagogista koulutusta ?

ja tämä on ensimmäiseni niin ei ole edes verrokkeja, mitä nyt kaverinkaa koitetaan kilpaa kehua lapsen kehitystä

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on usein sellainen joka haastaa aikuisen jo hyvin pienenä. Siis älyllisesti. Kyselee sellaisia jo alle kouluikäisenä, joihin aikuinen ei mitenkään osaa vastata.

Lapsi ansaitsee saada vastaukset kysymyksiinsä. Totta kai niissä voi olla hankalia kysymyksiä, tai sellaisia, joista itse on epävarma. Mutta lapsi ansaitsee saada vastauksia, jos häntä askarruttaa jokin. Ja aikuisella on keinot selvittää vastaukset niihin kysymyksiin, joita ei itse tiedä.

Lapset ovat jo lukiolaisia, ja edelleen googlettelen vastauksia, kun miettivät, että sataako huomenna, tai mitä liuskekivi on englanniksi tai minkä näköinen oli se kiekkopuhelin, josta aikuiset puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina se on se oma kultamussu vähintään nero.

Ja jokaisen oma käsitys on ainoa oikea käsitys älykkyydestä.

Keskivertoihminen ei edes pysty tunnistamaan älykkyyttä, koska keskivertoihmisen kapasiteetti ei riitä siihen. Toisin sanoen ei voi tunnistaa sellaista mistä ei itsellä ole kokemusta.

Tätä kans mietin. Että tuskin tähän ketjuun kovin moni nero on kirjoittanut. Toisaalta tässä olikin kysymys lapsista. On vähän helpompaa aikuisen tunnistaa lapsinero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina se on se oma kultamussu vähintään nero.

Meillä ei omista lapsista kukaan ole nero. Ja voin sanoa että onneksi. Ovat pärjänneet ihan hyvin elämässä, kun taas jotkut tutut lapsnerot eivät välttämättä niinkään.

Parhaiten kait pärjäävät hieman keskivertoa älykkäämmät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma esikoiseni sanoi ekat sanansa 8kk ikäisenä ja puhui lauseilla puolitoistavuotiaana. Hän oppi itsekseen lukemaan neljä vuotiaana ja eskariaikaan luki itsekseen Veljeni Leijonamieltä jne.

Koulussa oppiminen oli aina helppoa ja hänen keskiarvonsa oli aina lähelle kymppiä. Hän kirjoitti hyvin ja pääsi toivomalleen alalle yliopistoon pisteillä. Hän viihtyy yliopistossa mainiosti, alkaa tekemään kandityötään syksyllä.

Toisaalta taas ystäväni lapsi oli levoton, auktoriteettejä kyseenalaistava, opettajille hankala. Kun hänelle eskari-ikäisenä tehtiin psykologiset testit, loppui psykologilla taulukko kesken. Kävi ilmi, että hän on huippuälykäs ja turhautunut. Koulussa hän ei ole loistanut, mutta varmasti tulee pärjäämään elämässään.

Älykkyys voi siis tulla esiin monella tavalla.

Tää on niiin totta! Mun oma sisko oli tuollainen levoton (ikiliikkuja, tosi atleettinen myös), auktoriteetteja kyseenalaistava, "hankala" ja omapäinen lapsi. Osasi jo 5veenä lukea, laskea ja vaikka mitä. Tylsistyi ilmeisesti niin pahasti eskarissa ja alakoulussa, kun osasi jo kaiken , mitä siellä opetettiin, ja purki turhautumistaan kaikkena häiriökäytöksenä. Teini-iässä selvisi, että on ns huippuälykäs.

Hän on nykyään pienen taaperon äiti itse, ja näen tuossa lapsessa hyvin paljon siskoni piirteitä.

Itse olen ns ihan tavis, samoin vanhempani :D entiiä mistä kaukaa nuo neron geenit on siskolle hypänneet

Huippuälykäs ja nero? Niin varmaan.

Täällä on taas tää trolli joka ei hyväksy sitä, että nainenkin voi olla älykäs 🤣🤣🤣

Tai sitten jotakuta ottaa päähän, kuinka joku kehtaa käyttää termejä huippuälykäs ja nero - tuo siskostaan kertova "tavis" vaikuttaa kirjoitustyyliltään siltä, ettei hän itse edes tiedä huippuälykkään ja neron eroa. Tai sitä, millainen ÄO niihin vaaditaan.

Hänen sisko on varmasti älykkäämpi kuin keskiverto maijameikäläinen, sitä en epäile. En kuitenkaan usko tavismuijan tietävän, onko sisko oikeasti nero. Tuo hänen kirjoitus nyt ei selvästi ollut se pointti, vaan koetti kertoa, ettei ne kaikki poikkeuksellisen älykkäät lapset ole välttämättä niitä hiljaisia ja mukautuva 'pikkuprofessori'-tyyppejä.

Eikä toisaalta niitä häiriköitäkään. Häiriköinti ja muu huono käytös on vain kivempi selittää huippuälykkyydellä.

Summa summarum, ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä tekijää, josta huomaisi onko lapsi poikkeuksellisen älykäs . Sitähän ap kysyy?

Eli vaikka joku ekaluokkalainen on vilkas häirikkö joka osaa jo lukea ja laskea ja ties mitä, ei voi sanoa onko hän varmasti mikään huippuälykkö. Ottaen huomioon, että meillä Suomessa peruskoulu alkaa verrattain myöhään, ihan keskivertolapsillakin on edellytykset oppia lukemaan ja laskemaan paaaljon ennen koulun alkua, mikäli kotiolosuhteet sen mahdollistaa.

Aikaisin lukemaan ja laskemaan oppiminen ei siis sinänsä kerro mitään.

Ja jos lapsi on temperamentiltaan sähäkkä ja helposti pitkästyvä, ei ihme että ottaa päähän pönöttää tunneilla jos ei opi mitään uutta - tämäkään ei kerro älykkyydestä, vaan luonne-eroista.

Lapsillekin on olemassa älykkyystesti.

Älykkyys on hyvin pysyvää, joten lapsena luotettavasti älykkääksi todistettu on sitä myös aikuisena.

Ei taida ÄO-testit kuulua ihan jokaisen ekaluokkalaisen tehtävärepertuaariin?

Eikä sekään taida olla ihan peruskauraa, että jokaisella 7v lapsella joka osaa jo lukea tai laskea eikä siksi keskity tunneilla, tehtäisi ÄO-testi?

Lähinnä siis mietin, kuinka helposti lapsen oletettu älykkyys todistetaan, vai saako jossain päin Suomea muka tuon testin ihan tuosta vaan?

Kuka tätäkin alapeukuttaa? Ihan relevantti kysymys!

Ihanko totta jokainen luokan pikku häirikkö laitetaan älykkyystestiin, koska häiriköi tunneilla ja vanhemmat on sitä mieltä, että tekee niin koska "lapsemme on vain tylsistynyt älykkö"????

Omat lapseni eivät ole vielä koulumaailmassa, enkä omilta peruskouluvuosiltani myöskään muista kenenkään käyneen älykkyystestissä. Joten Komppaan tätä ihmettelyä

N33

Meillä kävi yksi kun olin ekaluokalla. Sillä selviteltiin kyllä lähinnä sitä toista päätä älykkyydestä. Hävisikin luokasta muutama kuukausi testin jälkeen (onneksi, koska oli rasittava riehuja). Kävi testissä keväällä ja koko syksynä ei ollut oppinut mitään. Ja varmaan oli jotain muutakin, mihin en kiinnittänyt lapsena huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on usein sellainen joka haastaa aikuisen jo hyvin pienenä. Siis älyllisesti. Kyselee sellaisia jo alle kouluikäisenä, joihin aikuinen ei mitenkään osaa vastata.

Lapsi ansaitsee saada vastaukset kysymyksiinsä. Totta kai niissä voi olla hankalia kysymyksiä, tai sellaisia, joista itse on epävarma. Mutta lapsi ansaitsee saada vastauksia, jos häntä askarruttaa jokin. Ja aikuisella on keinot selvittää vastaukset niihin kysymyksiin, joita ei itse tiedä.

Lapset ovat jo lukiolaisia, ja edelleen googlettelen vastauksia, kun miettivät, että sataako huomenna, tai mitä liuskekivi on englanniksi tai minkä näköinen oli se kiekkopuhelin, josta aikuiset puhuvat.

Miksi sun LUKIOIKÄISET lapset ei googleta itse? Minun lapsi on 9-vuotias ja googlettaa kyllä ihan itse, jos jokin asia askarruttaa. Saattaa kysyä kyllä, että onko sivusto luotettava, kun löytää jonkun vastauksen. Tiedonhakutaidot ovat todella tärkeät tänä päivänä.

Väittäisin keskimmäistä lastani älykkääksi. Ei ehkä huippuälykäs, mutta ei tavallinenkaan lapsi. Oppi 4v lukemaan. En tiedä missä vaiheessa, koska en ajatellut että noin nuori oikeasti oppisi. Ensimmäinen kirja minkä hän todistettavasti luki oli Harry Potter ja Viisasten kivi. Aloitti sen vähän ennen 5v synttäreitään ja nyt vähän ennen 6v synttäreitään aloitti neljättä kirjaa. Ei tykkää lasten musiikista tai peleistä ollenkaan. Pelaa esim iltaisin scrabblea, alasta ja aikuisten monopolia mieheni kanssa.

Eniten olen kiinnittänyt kuitenkin huomiota hänen ongelmanratkaisukykyynsä. Vaikea selittää, mutta hän jotenkin kehittää toimivia ratkaisuja mielestäni ikäistään edellä. Ratkaisee siis sellaisia arjen pulmatilanteita, joita isosiskonsa, joka on kyllä vain vuoden vanhempi, ei pysty ratkaisemaan. Ja siskokin on fiksu. En myöskään muista lapsen koskaan kysyneen miksi-kysymyksiä. Siis miksi taivas on sininen tms. Hän jostain ne asiat tietää.

Hän myös näkee miten asiat pitää tehdä. Esim rakensimme keittiötä, niin hän halusi osallistua ja kasasi laatikoita ilman ohjeita. Kiinnitti siis kiinnikkeet oikein päin, käänsi palasia saadakseen paremman ruuvausasennon yms.

Voi toki olla että hän on vain outo lapsi. Emmekä nyt ole häntä Harvardin porteista tunkemassa sisään, mutta on mielenkiintoista miten tuon lapsen elämä mahtaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin keskimmäistä lastani älykkääksi. Ei ehkä huippuälykäs, mutta ei tavallinenkaan lapsi. Oppi 4v lukemaan. En tiedä missä vaiheessa, koska en ajatellut että noin nuori oikeasti oppisi. Ensimmäinen kirja minkä hän todistettavasti luki oli Harry Potter ja Viisasten kivi. Aloitti sen vähän ennen 5v synttäreitään ja nyt vähän ennen 6v synttäreitään aloitti neljättä kirjaa. Ei tykkää lasten musiikista tai peleistä ollenkaan. Pelaa esim iltaisin scrabblea, alasta ja aikuisten monopolia mieheni kanssa.

Eniten olen kiinnittänyt kuitenkin huomiota hänen ongelmanratkaisukykyynsä. Vaikea selittää, mutta hän jotenkin kehittää toimivia ratkaisuja mielestäni ikäistään edellä. Ratkaisee siis sellaisia arjen pulmatilanteita, joita isosiskonsa, joka on kyllä vain vuoden vanhempi, ei pysty ratkaisemaan. Ja siskokin on fiksu. En myöskään muista lapsen koskaan kysyneen miksi-kysymyksiä. Siis miksi taivas on sininen tms. Hän jostain ne asiat tietää.

Hän myös näkee miten asiat pitää tehdä. Esim rakensimme keittiötä, niin hän halusi osallistua ja kasasi laatikoita ilman ohjeita. Kiinnitti siis kiinnikkeet oikein päin, käänsi palasia saadakseen paremman ruuvausasennon yms.

Voi toki olla että hän on vain outo lapsi. Emmekä nyt ole häntä Harvardin porteista tunkemassa sisään, mutta on mielenkiintoista miten tuon lapsen elämä mahtaa mennä.

Meinaatko kun pieni alle kouluikäinen ei kysele miksi-kysymyksiä, kun hän tietää

jo kaiken??

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan pienestä ehkä, mutta muutaman vuoden ikäisessä alkaa näkyä merkit. Oppii helposti ja opettamattakin vain havainnoimalla ympäristöä. Oma lapseni esimerkiksi oppi lukemaan itse päiväkoti-ikäisenä omia aikojaan, ilmeisesti kuunteli ja katseli kolme vuotta vanhemman sisaruksen läksyjä. Lapsi myös auttoi isompaa sisarusta läksyissä ennen kuin oli itse edes koulussa. Jäi joskus kiinni siitä, että oli tehnyt isomman sisaruksen läksyt hänen puolestaan, ja kun tarkistin ne, kaikki vastaukset olivat oikein. Osasi jo pienenä lukea ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita ja saikin usein kehuja nokkelasta huumoristaan. Koulussa kokeista 9 edes lukematta niihin, usein jopa 10. Tunnusti nimittäin kerran arviointikeskustelussa, ettei lue kokeisiin. Tässä jotain ominaisuuksia omasta lapsestani, joka on erityisen älykäs. Enkä vain kuvittele niin, koska hyvin voin myöntää ettei isompi sisaruksensa ole yhtä älykäs, hänellä on taas erilaiset omat vahvuutensa. Jos lapsi tosiaan on harvinaisen älykäs, kyllä se totta kai alkaa tulla esiin lapsen kasvaessa. Muista tukea häntä, äläkä suutu jos lapsi yrittää joskus päästä älynsä avulla helpommalla ja uunottaa sinua. ;)

Minulle olivat kolme ensimmäistä kouluvuotta aivan hirveitä. Osasin jo 6-vuotiaana kouluun mennessäni lukea, kirjoittaa ja laskea, mutta jouduin mm. opettelemaan tavaamaan, vaikka luin sujuvasti. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että silloinen opettaja ei voinut sietää, että meitä oli muutamia lahjakkaita oppilaita joten opettaja halusi painaa kaikki samalle tasolle. Siihen aikaan opettaja sai käydä vielä fyysisesti kimppuun ja sain eräänkin kerran tukkapöllyä, kun jos kukaan muu ei osannut vastata ja lopulta vastasin, kun opettaja ei huomioinut viittaamistani. Voitte arvata, että moinen kuritus vaikutti koko luokkaan, koska moni muukaan ei uskaltanut vastata vaikka tiesi, että "palkinnoksi" saattoi tulla tukkapöllyä. Ja helpostihan lapset alkavat myös kiusaamaan itseään fiksumpia lapsia.

Edelleen tuo varhainen lukemaan oppiminen ei välttämättä kerro älykkyydestä. Ja 4-5 on suht normi aika oppia lukemaan, jos perheessä luetaan paljon ja annetaan lapselle mahdollisuus oppia. Varhaiset matemaattiset taidot kertovat älykkyydestä enemmän.

Se kyllä mitä itse olen huomannut, niin usein nämä kulkee käsi kädessä. Samat lapset osaavat lukea hyvin jo eskarissa ja laskea esim jo kertolaskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan pienestä ehkä, mutta muutaman vuoden ikäisessä alkaa näkyä merkit. Oppii helposti ja opettamattakin vain havainnoimalla ympäristöä. Oma lapseni esimerkiksi oppi lukemaan itse päiväkoti-ikäisenä omia aikojaan, ilmeisesti kuunteli ja katseli kolme vuotta vanhemman sisaruksen läksyjä. Lapsi myös auttoi isompaa sisarusta läksyissä ennen kuin oli itse edes koulussa. Jäi joskus kiinni siitä, että oli tehnyt isomman sisaruksen läksyt hänen puolestaan, ja kun tarkistin ne, kaikki vastaukset olivat oikein. Osasi jo pienenä lukea ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita ja saikin usein kehuja nokkelasta huumoristaan. Koulussa kokeista 9 edes lukematta niihin, usein jopa 10. Tunnusti nimittäin kerran arviointikeskustelussa, ettei lue kokeisiin. Tässä jotain ominaisuuksia omasta lapsestani, joka on erityisen älykäs. Enkä vain kuvittele niin, koska hyvin voin myöntää ettei isompi sisaruksensa ole yhtä älykäs, hänellä on taas erilaiset omat vahvuutensa. Jos lapsi tosiaan on harvinaisen älykäs, kyllä se totta kai alkaa tulla esiin lapsen kasvaessa. Muista tukea häntä, äläkä suutu jos lapsi yrittää joskus päästä älynsä avulla helpommalla ja uunottaa sinua. ;)

Minulle olivat kolme ensimmäistä kouluvuotta aivan hirveitä. Osasin jo 6-vuotiaana kouluun mennessäni lukea, kirjoittaa ja laskea, mutta jouduin mm. opettelemaan tavaamaan, vaikka luin sujuvasti. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että silloinen opettaja ei voinut sietää, että meitä oli muutamia lahjakkaita oppilaita joten opettaja halusi painaa kaikki samalle tasolle. Siihen aikaan opettaja sai käydä vielä fyysisesti kimppuun ja sain eräänkin kerran tukkapöllyä, kun jos kukaan muu ei osannut vastata ja lopulta vastasin, kun opettaja ei huomioinut viittaamistani. Voitte arvata, että moinen kuritus vaikutti koko luokkaan, koska moni muukaan ei uskaltanut vastata vaikka tiesi, että "palkinnoksi" saattoi tulla tukkapöllyä. Ja helpostihan lapset alkavat myös kiusaamaan itseään fiksumpia lapsia.

Onko näin että helposti lapset alkavat kiusaamaan itseään fiksumpia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan pienestä ehkä, mutta muutaman vuoden ikäisessä alkaa näkyä merkit. Oppii helposti ja opettamattakin vain havainnoimalla ympäristöä. Oma lapseni esimerkiksi oppi lukemaan itse päiväkoti-ikäisenä omia aikojaan, ilmeisesti kuunteli ja katseli kolme vuotta vanhemman sisaruksen läksyjä. Lapsi myös auttoi isompaa sisarusta läksyissä ennen kuin oli itse edes koulussa. Jäi joskus kiinni siitä, että oli tehnyt isomman sisaruksen läksyt hänen puolestaan, ja kun tarkistin ne, kaikki vastaukset olivat oikein. Osasi jo pienenä lukea ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita ja saikin usein kehuja nokkelasta huumoristaan. Koulussa kokeista 9 edes lukematta niihin, usein jopa 10. Tunnusti nimittäin kerran arviointikeskustelussa, ettei lue kokeisiin. Tässä jotain ominaisuuksia omasta lapsestani, joka on erityisen älykäs. Enkä vain kuvittele niin, koska hyvin voin myöntää ettei isompi sisaruksensa ole yhtä älykäs, hänellä on taas erilaiset omat vahvuutensa. Jos lapsi tosiaan on harvinaisen älykäs, kyllä se totta kai alkaa tulla esiin lapsen kasvaessa. Muista tukea häntä, äläkä suutu jos lapsi yrittää joskus päästä älynsä avulla helpommalla ja uunottaa sinua. ;)

Minulle olivat kolme ensimmäistä kouluvuotta aivan hirveitä. Osasin jo 6-vuotiaana kouluun mennessäni lukea, kirjoittaa ja laskea, mutta jouduin mm. opettelemaan tavaamaan, vaikka luin sujuvasti. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että silloinen opettaja ei voinut sietää, että meitä oli muutamia lahjakkaita oppilaita joten opettaja halusi painaa kaikki samalle tasolle. Siihen aikaan opettaja sai käydä vielä fyysisesti kimppuun ja sain eräänkin kerran tukkapöllyä, kun jos kukaan muu ei osannut vastata ja lopulta vastasin, kun opettaja ei huomioinut viittaamistani. Voitte arvata, että moinen kuritus vaikutti koko luokkaan, koska moni muukaan ei uskaltanut vastata vaikka tiesi, että "palkinnoksi" saattoi tulla tukkapöllyä. Ja helpostihan lapset alkavat myös kiusaamaan itseään fiksumpia lapsia.

Onko näin että helposti lapset alkavat kiusaamaan itseään fiksumpia lapsia?

Oma fiksu lapsi on ainakin todella pidetty kaveri luokassaan. Sai viime keväänä kiva kaveri-stipendin, jonka luokkakaverit äänesti. Hänellä oli juuri synttärit ja koko luokan tytöt tulivat ja heillä oli todella hauskaa yhdessä. Lapsellani on hyvät sosiaaliset taidot ja on sosiaalisesti fiksu. Ei lähde mihinkään tyttöjen välisiin draamoihin mukaan koskaan tai puhu pahaa muista.

Itseasiassa vähän pelkäsin ekan luokan alkaessa, että joutuisi silmätikuksi, kun ei tuntenut ketään ja oli koulutaidoissa paljon muita edellä. Opettaja onneksi osasi eriyttää opetusta hyvin diskreetisti ja lapsenikaan ei tee taidoistaan mitään numeroa. Esim. nyt vaihtui opettaja, mutta ei ole kehdannut kertoa uudelle opettajalle, että osaa jo ne jutut mitä opetetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma esikoiseni sanoi ekat sanansa 8kk ikäisenä ja puhui lauseilla puolitoistavuotiaana. Hän oppi itsekseen lukemaan neljä vuotiaana ja eskariaikaan luki itsekseen Veljeni Leijonamieltä jne.

Koulussa oppiminen oli aina helppoa ja hänen keskiarvonsa oli aina lähelle kymppiä. Hän kirjoitti hyvin ja pääsi toivomalleen alalle yliopistoon pisteillä. Hän viihtyy yliopistossa mainiosti, alkaa tekemään kandityötään syksyllä.

Toisaalta taas ystäväni lapsi oli levoton, auktoriteettejä kyseenalaistava, opettajille hankala. Kun hänelle eskari-ikäisenä tehtiin psykologiset testit, loppui psykologilla taulukko kesken. Kävi ilmi, että hän on huippuälykäs ja turhautunut. Koulussa hän ei ole loistanut, mutta varmasti tulee pärjäämään elämässään.

Älykkyys voi siis tulla esiin monella tavalla.

Tää on niiin totta! Mun oma sisko oli tuollainen levoton (ikiliikkuja, tosi atleettinen myös), auktoriteetteja kyseenalaistava, "hankala" ja omapäinen lapsi. Osasi jo 5veenä lukea, laskea ja vaikka mitä. Tylsistyi ilmeisesti niin pahasti eskarissa ja alakoulussa, kun osasi jo kaiken , mitä siellä opetettiin, ja purki turhautumistaan kaikkena häiriökäytöksenä. Teini-iässä selvisi, että on ns huippuälykäs.

Hän on nykyään pienen taaperon äiti itse, ja näen tuossa lapsessa hyvin paljon siskoni piirteitä.

Itse olen ns ihan tavis, samoin vanhempani :D entiiä mistä kaukaa nuo neron geenit on siskolle hypänneet

Huippuälykäs ja nero? Niin varmaan.

Täällä on taas tää trolli joka ei hyväksy sitä, että nainenkin voi olla älykäs 🤣🤣🤣

Tai sitten jotakuta ottaa päähän, kuinka joku kehtaa käyttää termejä huippuälykäs ja nero - tuo siskostaan kertova "tavis" vaikuttaa kirjoitustyyliltään siltä, ettei hän itse edes tiedä huippuälykkään ja neron eroa. Tai sitä, millainen ÄO niihin vaaditaan.

Hänen sisko on varmasti älykkäämpi kuin keskiverto maijameikäläinen, sitä en epäile. En kuitenkaan usko tavismuijan tietävän, onko sisko oikeasti nero. Tuo hänen kirjoitus nyt ei selvästi ollut se pointti, vaan koetti kertoa, ettei ne kaikki poikkeuksellisen älykkäät lapset ole välttämättä niitä hiljaisia ja mukautuva 'pikkuprofessori'-tyyppejä.

Eikä toisaalta niitä häiriköitäkään. Häiriköinti ja muu huono käytös on vain kivempi selittää huippuälykkyydellä.

Tylsää heillä varmasti on koulussa ollut, mutta se ei vielä ole huippuälykkyyden merkki.

Peruskoulun oppisisällöt on helposti omaksuttavissa. Jos vain huippuälykkäät saisivat peruskoulusta kymppejä, niitä ei tulisi edes joka kouluun, joka luokasta nyt puhumattakaan.

Joka luokka-asteella on ehkä joku huippuälykäs? Toisaalta joillekin asuinalueelle näitä varmasti kerääntyy enemmän, joten voi olla joka luokallakin hyvin yksi tai jopa useampi huippuälykäs.

Riippuu siitä huippuälykkään määritelmästä. Jos pidetään rajana Mensan jäsenyyteen oikeuttavaa älykkyyttä, sellainen on 2 % väestöllä. Minusta huippuälykäs on vielä tätäkin älykkäämpi, sellainen, joka kolkuttelee jo Harvardin portteja, mutta huippuälykkyydelle ei ole mitään eksaktia määritelmää.

Harvardin portit eivät valitettavasti kerro niin hirveästi mistään mitään.

Yhden tutun lapsi ilmeisesti menossa Harvardiin.. Mietinkin just et mitä sinne vaaditaan, että pääsee?

Ei riitä pelkkä todistus, pitää olla suosituksia  ja oma kirjoitelma päälle ainakin.

Toki muutama sata donaa rahaa  taskussa kans hyvä olla , stipendin kanssakin tulee maksua kuitenkin myös . Stipendejä toki on paljon ,mutta jos niistä kilpailee tuhannet muutkin ...

Vierailija kirjoitti:

Yli ysin keskiarvo ei ainakaan minulle riitä vakuuttamaan, että olisin älykäs. Itselläni oli aikanaan yli 9 keskiarvo, enkä minä mitenkään poikkeuksellisen älykäs ole. Keskiarvoni perustui tunnolliseen koulutyöskentelyyn. Sama juttu toisella lapsellani. Teki koulutyöt huolellisesti, ja sillä sai keskiarvoksi yli 9. Hän on kuitenkin ajattelultaan jäykkä ja jääräpäinen. Eivät ne ole älykkyyden merkkejä.

Mutta toinen lapsistani, jonka keskiarvo on 9,8, on eri maata. Hän on sosiaalisesti lahjakas, fiksu, nokkela ja hoksaavainen sekä nopea oppimaan. Hän on ohittanut kyvyissään minut jo pari vuotta sitten, ja esim. hoksaa ratkaisut ongelmiin välittömästi ilman miettimistä. Itseltäni voisi mennä saman keksimiseen päiviä. Ihailen lapseni ongelmanratkaisutaitoa, luovuutta siinä, joustavuutta ajattelussaan, matemaattista ajattelua, nokkelaa huumoria, jne.

Ihan pakko kysyä, anna joku esimerkki  tilanteesta jossa sulla meni ratkaisun keksimiseen useita päiviä ja lapsella ei menis kuin hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli ysin keskiarvo ei ainakaan minulle riitä vakuuttamaan, että olisin älykäs. Itselläni oli aikanaan yli 9 keskiarvo, enkä minä mitenkään poikkeuksellisen älykäs ole. Keskiarvoni perustui tunnolliseen koulutyöskentelyyn. Sama juttu toisella lapsellani. Teki koulutyöt huolellisesti, ja sillä sai keskiarvoksi yli 9. Hän on kuitenkin ajattelultaan jäykkä ja jääräpäinen. Eivät ne ole älykkyyden merkkejä.

Mutta toinen lapsistani, jonka keskiarvo on 9,8, on eri maata. Hän on sosiaalisesti lahjakas, fiksu, nokkela ja hoksaavainen sekä nopea oppimaan. Hän on ohittanut kyvyissään minut jo pari vuotta sitten, ja esim. hoksaa ratkaisut ongelmiin välittömästi ilman miettimistä. Itseltäni voisi mennä saman keksimiseen päiviä. Ihailen lapseni ongelmanratkaisutaitoa, luovuutta siinä, joustavuutta ajattelussaan, matemaattista ajattelua, nokkelaa huumoria, jne.

Ihan pakko kysyä, anna joku esimerkki  tilanteesta jossa sulla meni ratkaisun keksimiseen useita päiviä ja lapsella ei menis kuin hetki.

Mua kans kiinnostaa tietää että minkätyyppisiä ongelmia nämä on, joita lapset ratkaisevat päivittäin?

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan pienestä ehkä, mutta muutaman vuoden ikäisessä alkaa näkyä merkit. Oppii helposti ja opettamattakin vain havainnoimalla ympäristöä. Oma lapseni esimerkiksi oppi lukemaan itse päiväkoti-ikäisenä omia aikojaan, ilmeisesti kuunteli ja katseli kolme vuotta vanhemman sisaruksen läksyjä. Lapsi myös auttoi isompaa sisarusta läksyissä ennen kuin oli itse edes koulussa. Jäi joskus kiinni siitä, että oli tehnyt isomman sisaruksen läksyt hänen puolestaan, ja kun tarkistin ne, kaikki vastaukset olivat oikein. Osasi jo pienenä lukea ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita ja saikin usein kehuja nokkelasta huumoristaan. Koulussa kokeista 9 edes lukematta niihin, usein jopa 10. Tunnusti nimittäin kerran arviointikeskustelussa, ettei lue kokeisiin. Tässä jotain ominaisuuksia omasta lapsestani, joka on erityisen älykäs. Enkä vain kuvittele niin, koska hyvin voin myöntää ettei isompi sisaruksensa ole yhtä älykäs, hänellä on taas erilaiset omat vahvuutensa. Jos lapsi tosiaan on harvinaisen älykäs, kyllä se totta kai alkaa tulla esiin lapsen kasvaessa. Muista tukea häntä, äläkä suutu jos lapsi yrittää joskus päästä älynsä avulla helpommalla ja uunottaa sinua. ;)

Minulle olivat kolme ensimmäistä kouluvuotta aivan hirveitä. Osasin jo 6-vuotiaana kouluun mennessäni lukea, kirjoittaa ja laskea, mutta jouduin mm. opettelemaan tavaamaan, vaikka luin sujuvasti. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että silloinen opettaja ei voinut sietää, että meitä oli muutamia lahjakkaita oppilaita joten opettaja halusi painaa kaikki samalle tasolle. Siihen aikaan opettaja sai käydä vielä fyysisesti kimppuun ja sain eräänkin kerran tukkapöllyä, kun jos kukaan muu ei osannut vastata ja lopulta vastasin, kun opettaja ei huomioinut viittaamistani. Voitte arvata, että moinen kuritus vaikutti koko luokkaan, koska moni muukaan ei uskaltanut vastata vaikka tiesi, että "palkinnoksi" saattoi tulla tukkapöllyä. Ja helpostihan lapset alkavat myös kiusaamaan itseään fiksumpia lapsia.

Oletko käynyt koulusi 50-luvulla? Vaiko jossain satumaassa?

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin keskimmäistä lastani älykkääksi. Ei ehkä huippuälykäs, mutta ei tavallinenkaan lapsi. Oppi 4v lukemaan. En tiedä missä vaiheessa, koska en ajatellut että noin nuori oikeasti oppisi. Ensimmäinen kirja minkä hän todistettavasti luki oli Harry Potter ja Viisasten kivi. Aloitti sen vähän ennen 5v synttäreitään ja nyt vähän ennen 6v synttäreitään aloitti neljättä kirjaa. Ei tykkää lasten musiikista tai peleistä ollenkaan. Pelaa esim iltaisin scrabblea, alasta ja aikuisten monopolia mieheni kanssa.

Eniten olen kiinnittänyt kuitenkin huomiota hänen ongelmanratkaisukykyynsä. Vaikea selittää, mutta hän jotenkin kehittää toimivia ratkaisuja mielestäni ikäistään edellä. Ratkaisee siis sellaisia arjen pulmatilanteita, joita isosiskonsa, joka on kyllä vain vuoden vanhempi, ei pysty ratkaisemaan. Ja siskokin on fiksu. En myöskään muista lapsen koskaan kysyneen miksi-kysymyksiä. Siis miksi taivas on sininen tms. Hän jostain ne asiat tietää.

Hän myös näkee miten asiat pitää tehdä. Esim rakensimme keittiötä, niin hän halusi osallistua ja kasasi laatikoita ilman ohjeita. Kiinnitti siis kiinnikkeet oikein päin, käänsi palasia saadakseen paremman ruuvausasennon yms.

Voi toki olla että hän on vain outo lapsi. Emmekä nyt ole häntä Harvardin porteista tunkemassa sisään, mutta on mielenkiintoista miten tuon lapsen elämä mahtaa mennä.

Lapsesi kuulostaa ihan tavalliselta, tulevalta rivi-insinööriltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma esikoiseni sanoi ekat sanansa 8kk ikäisenä ja puhui lauseilla puolitoistavuotiaana. Hän oppi itsekseen lukemaan neljä vuotiaana ja eskariaikaan luki itsekseen Veljeni Leijonamieltä jne.

Koulussa oppiminen oli aina helppoa ja hänen keskiarvonsa oli aina lähelle kymppiä. Hän kirjoitti hyvin ja pääsi toivomalleen alalle yliopistoon pisteillä. Hän viihtyy yliopistossa mainiosti, alkaa tekemään kandityötään syksyllä.

Toisaalta taas ystäväni lapsi oli levoton, auktoriteettejä kyseenalaistava, opettajille hankala. Kun hänelle eskari-ikäisenä tehtiin psykologiset testit, loppui psykologilla taulukko kesken. Kävi ilmi, että hän on huippuälykäs ja turhautunut. Koulussa hän ei ole loistanut, mutta varmasti tulee pärjäämään elämässään.

Älykkyys voi siis tulla esiin monella tavalla.

Tää on niiin totta! Mun oma sisko oli tuollainen levoton (ikiliikkuja, tosi atleettinen myös), auktoriteetteja kyseenalaistava, "hankala" ja omapäinen lapsi. Osasi jo 5veenä lukea, laskea ja vaikka mitä. Tylsistyi ilmeisesti niin pahasti eskarissa ja alakoulussa, kun osasi jo kaiken , mitä siellä opetettiin, ja purki turhautumistaan kaikkena häiriökäytöksenä. Teini-iässä selvisi, että on ns huippuälykäs.

Hän on nykyään pienen taaperon äiti itse, ja näen tuossa lapsessa hyvin paljon siskoni piirteitä.

Itse olen ns ihan tavis, samoin vanhempani :D entiiä mistä kaukaa nuo neron geenit on siskolle hypänneet

Huippuälykäs ja nero? Niin varmaan.

Täällä on taas tää trolli joka ei hyväksy sitä, että nainenkin voi olla älykäs 🤣🤣🤣

Tai sitten jotakuta ottaa päähän, kuinka joku kehtaa käyttää termejä huippuälykäs ja nero - tuo siskostaan kertova "tavis" vaikuttaa kirjoitustyyliltään siltä, ettei hän itse edes tiedä huippuälykkään ja neron eroa. Tai sitä, millainen ÄO niihin vaaditaan.

Hänen sisko on varmasti älykkäämpi kuin keskiverto maijameikäläinen, sitä en epäile. En kuitenkaan usko tavismuijan tietävän, onko sisko oikeasti nero. Tuo hänen kirjoitus nyt ei selvästi ollut se pointti, vaan koetti kertoa, ettei ne kaikki poikkeuksellisen älykkäät lapset ole välttämättä niitä hiljaisia ja mukautuva 'pikkuprofessori'-tyyppejä.

Eikä toisaalta niitä häiriköitäkään. Häiriköinti ja muu huono käytös on vain kivempi selittää huippuälykkyydellä.

Tylsää heillä varmasti on koulussa ollut, mutta se ei vielä ole huippuälykkyyden merkki.

Peruskoulun oppisisällöt on helposti omaksuttavissa. Jos vain huippuälykkäät saisivat peruskoulusta kymppejä, niitä ei tulisi edes joka kouluun, joka luokasta nyt puhumattakaan.

Joka luokka-asteella on ehkä joku huippuälykäs? Toisaalta joillekin asuinalueelle näitä varmasti kerääntyy enemmän, joten voi olla joka luokallakin hyvin yksi tai jopa useampi huippuälykäs.

Riippuu siitä huippuälykkään määritelmästä. Jos pidetään rajana Mensan jäsenyyteen oikeuttavaa älykkyyttä, sellainen on 2 % väestöllä. Minusta huippuälykäs on vielä tätäkin älykkäämpi, sellainen, joka kolkuttelee jo Harvardin portteja, mutta huippuälykkyydelle ei ole mitään eksaktia määritelmää.

Harvardin portit eivät valitettavasti kerro niin hirveästi mistään mitään.

Amerikkalaisiin yliopistoihin hakeutuminen vaatii ennenkaikkea tietoa hakemisesta ja tämä suosii lähtökohtaisesti perheitä, joilla on tästä tietoa eli yläluokkaisia perheitä, jotka valmentautuvat tähän vuosia. Sisäänpääsyä edesauttaa myös, jos vanhempi on ollut siellä opiskelijana ja näitä suositaan sisäänpääsystä. Pääsy ei ole mitenkään tasa-arvoinen tai älykkyyden perusteella tapahtuva.

En tiedä miten tämä yleisesti menee, mutta itselläni taidot kehittyivät ikäisiäni nopeammin. Älykkyystesteillä mitattu 150 äo. Kävelin aikaisin ja puhuin monimutkaisia lauseita erityisen aikaisin. Opin soittamaan pianoa alle kouluikäisenä itsekseni ilman opastusta ja sävelsin kappaleita. Opin myös lukemaan ja laskemaan hyvin aikaisin vain tuijottamalla sanoja ja lukuja. Olin myös taitava piirtämään. Kouluikäisenä harrastin pianon lisäksi mm. ristikkojen ratkomista ja kirjoitin runoja. Matematiikka oli suosikkiaineeni, mutta minua ärsytti, miten helppoja tehtävät olivat. Mummoni kutsui minua savant-lapseksi, mutta en nyt ihan sillä tasolla ollut. :)