Huomaako jo pienestä lapsesta, jos hän on poikkeuksellisen älykäs?

Kaikkien mielestä se oma lapsi on älykäs

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien mielestä se oma lapsi on älykäs

Tai ÄLYKKÄIN

Kyllä huomaa, se sinun Purjo-PetteriTerhikkisi on viisaampi kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien mielestä se oma lapsi on älykäs

Tämä on huomattu.

T. Varhaiskasvatuksen työntekijä

Ihan siitä että on taidoissaan ikäisiään edellä. Ja siis useissa taidoissa. Lapsissa on muuten tosi paljon eroja miten kehittyvät. Toisaalta toiset saattavat puhjeta kukkaan myöhemminkin..

Jos muut kuin vanhemmat ja isovanhemmat pitävät poikkeuksellisen älykkäänä, saattaa ollakin sellainen.

Huomaa. Katse paljastaa. Pienellä vauvalla poikkeuksellisen tarkka havainnointi paljastaa.

Sanoisin että poikkeuksellisen vaihtelevan lahjakkuusprofiilin huomaa jo aika pienestä. Siis nää autismikirjon lapset, jotka osaa 4-vuotiaana piirtää kaavakuvia siitä miten auton moottori toimii tms, mutteivät millään oppisi pukemaan vaatteita oikein päälleen.

Tasaisen näppärät, kaikilla osa-alueilla ok pärjäävät eivät niin erotu, mutta heillä on paras ennuste.

Ei ihan pienestä ehkä, mutta muutaman vuoden ikäisessä alkaa näkyä merkit. Oppii helposti ja opettamattakin vain havainnoimalla ympäristöä. Oma lapseni esimerkiksi oppi lukemaan itse päiväkoti-ikäisenä omia aikojaan, ilmeisesti kuunteli ja katseli kolme vuotta vanhemman sisaruksen läksyjä. Lapsi myös auttoi isompaa sisarusta läksyissä ennen kuin oli itse edes koulussa. Jäi joskus kiinni siitä, että oli tehnyt isomman sisaruksen läksyt hänen puolestaan, ja kun tarkistin ne, kaikki vastaukset olivat oikein. Osasi jo pienenä lukea ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita ja saikin usein kehuja nokkelasta huumoristaan. Koulussa kokeista 9 edes lukematta niihin, usein jopa 10. Tunnusti nimittäin kerran arviointikeskustelussa, ettei lue kokeisiin. Tässä jotain ominaisuuksia omasta lapsestani, joka on erityisen älykäs. Enkä vain kuvittele niin, koska hyvin voin myöntää ettei isompi sisaruksensa ole yhtä älykäs, hänellä on taas erilaiset omat vahvuutensa. Jos lapsi tosiaan on harvinaisen älykäs, kyllä se totta kai alkaa tulla esiin lapsen kasvaessa. Muista tukea häntä, äläkä suutu jos lapsi yrittää joskus päästä älynsä avulla helpommalla ja uunottaa sinua. ;)

En väitä, että lapseni olisi erityisen älykäs maailman mittakaavalla, mutta omista lapsistani älykkäin.

Hän oli erilainen jo vuoden iässä. Hän halusi luokitella kaikkea: oppi kirjaimet ja numerot jo alle kaksivuotiaana, opetteli kauppakeskuksien ja automerkkien logot, halusi löytää kaikesta selityksen tai kaavan. Niinpä hän oli jo pienenä poikkeuksellinen kuviopäättelijä - hän ei miettinyt, hän vain katsoi kuvioita ja sanoi vastaukset.

Vastaavasti hän on kehittynyt hitaanlaisesti monella muulla elämänalueella.

Nyt kun mietin, niin kaikilla lapsillani on aika erikoiset lahjakkuusprofiilit. Aika näyttää, millainen lahjakkuus vie pitkälle ja millainen ei.

Mulla oli hoitolapsi, joka oli minun mielestäni poikkeuksellisen älykäs ja se näkyi jo viimeistään 3-vuotiaana. Hän kyseli paljon, kuunteli tarkkaan vastaukset, teki jatkokysymyksiä, päätteli itse, katsoi minua, kun selitin asioita, oikein näkyi, miten hänen aivoissaan raksutti, oli kiinnostunut luonnonilmiöistä ja tähtitieteestä. Ihme, jos tästä lapsesta en tulevina vuosina kuule, että on saanut jotain aikaan jollain tieteen alalla. Mulla on perhepäivähoitajana ollut varmaan yli sata hoitolasta, mutta tämä lapsi oli kyllä ainutlaatuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien mielestä se oma lapsi on älykäs

Tämä on huomattu.

T. Varhaiskasvatuksen työntekijä

Totta kai on! Sehän on ihan normaalia, että oma lapsi on ylitse muiden. Näin sen pitääkin mennä, että vanhemmat näkee lapsensa parhaassa valossa. En tarkoita etteikö oma lapsi tekisi koskaan virheitä mutta kuka sitä lasta enemmän arvostaisi kuin omat vanhemmat.

T. Kasvatustieteen maisteri

No kyllä huomaa. Pelit, palapelit ja erilaiset ongelmanratkaisutehtävät ovat hyviä. Nämä ovat kehittäviä muutenkin, eli ne lapset, jotka niitä paljon harrastavat jo hyvin pieninä, niin niillä ajattelu ja päättely myös etenee nopeammin.

Huomaa usein siitä, että viihtyy keskimääräistä enemmän itsekseen, eikä pitkästy, ei vaadi tekemistä, ei valita tylsyydestä. Kavereiden seurassa on reilu, ei manipuloi, mutta saattaa muiden lasten mielestä olla "kantelija" jos kertoo esim. hoitajalle tapahtumat niinkuin on mennyt, tai huomauttaa epäreiluudesta tai jos joku kiusaa.

Minun älykäs lapseni oli jo vauvana erilainen, hänellä oli juuri tuo tarkkaavainen katse. Hän kyllästyi nopeasti ja halusi lisää virikkeitä. Muut lapseni tutkivat tyytyväisinä lelua sitterissä pitkiä aikoja, hän ei. Oli itse asiassa aika työläs vauvana! Parivuotiaana hän alkoi olla kiinnostunut luonnonilmiöistä. Olen kyllä niistä itsekin kiinnostunut ja puhuin niistä hänelle paljon, kun innostusta vaikutti olevan. Muillekin lapsille olen kertoillut samoja juttuja ilmiöiden synnystä, mutta heitä ei samalla tavalla kiinnosta. Hän osasi planeettojen kuita ulkoa kolmivuotiaana ja piirteli niiden nimiä hiekkaan leikkikentällä. Jo päiväkotilaisena hän keksi tosi nokkelia vitsejä. Nyt yläkoulun lopulla hän on jo välillä parempi matikassa kuin minä, tekee painotusluokalla yliopiston kurssejakin. Ja sain sentään pitkästä matkasta ällän aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos muut kuin vanhemmat ja isovanhemmat pitävät poikkeuksellisen älykkäänä, saattaa ollakin sellainen.

Ihmiset kyllä arvioivat tässä usein käytännössä vain puheen kehityksen mukaan. Jos puhuu ikäistään paremmin, pidetään erityisen lahjakkaana, ja jos huonommin, pidetään vähän vajaana. Kumpikaan ei välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa.

Oppilaani eivät toki yläkoulussa ole enää pikkulapsia, mutta älykkäimmät usein kertovat oppineensa lukemaan itsekseen leikki-ikäisenä.

On muuten paikkansa pitämätön myytti, että lahjakkaat voivat pitkästyessään olla koulussa alisuorittavia häirikköjä. Älykkäimmät ovat aina uteliaita ja monipuolisesti maailmasta kiinnostuneita ja kaikenlaista tietoa ja osaamista arvostavia ihmisiä. Opelle veetuilun sijaan he mieluummin keskustelevat ja imevät tietoa itseensä, ja uskon heidän olleen samanlaisia jo pieninä lapsina.

Vierailija kirjoitti:

Oppilaani eivät toki yläkoulussa ole enää pikkulapsia, mutta älykkäimmät usein kertovat oppineensa lukemaan itsekseen leikki-ikäisenä.

On muuten paikkansa pitämätön myytti, että lahjakkaat voivat pitkästyessään olla koulussa alisuorittavia häirikköjä. Älykkäimmät ovat aina uteliaita ja monipuolisesti maailmasta kiinnostuneita ja kaikenlaista tietoa ja osaamista arvostavia ihmisiä. Opelle veetuilun sijaan he mieluummin keskustelevat ja imevät tietoa itseensä, ja uskon heidän olleen samanlaisia jo pieninä lapsina.

Samaa mieltä, mutta alisuoritua voi, varsinkin joissain aineissa, tosin silloin mielenkiinto yleensä suunnataan johonkin muuhun kuin häiriköintiin, eli vaikka mielenkiintoisemman asian suunnitteluun.

Eräs mies sanoi minulle että kouluttakaa tuo poika kun poika oli n 7 v ja piirteli geometrisia kuvioita ja selosti myös. En ala sen kummemmin kehumaan mutta koulutettu on. 

Huomaa kyllä jo aika pienestä lapsesta. Viihtyy leikeissään yksinkin, oppii lukemaan päiväkoti-ikäisenä, järjestelee tavaroita, valikoiva kavereiden suhteen...Mutta onko välttämättä niin hyvä että lapsi on älykäs ? Haasteita voi olla esim. sosiaalisissa suhteissa. kun nykyään pitäs aina ja kaikessa olla niin sosiaalinen.