Erityisherkät ihmiset. Voiko joku selittää mitä hemmettiä sillä oikein tarkoitetaan?

Mutta mielestäni erityisherkkiä ei pidä automaattisesti lokeroida jotenkin. Minulla ei ole mitään erikoisia juttuja luonteessani tyyliin todella, todella voimakas mielenkiinto yhteen asiaan, vakavia pakko-oireita (lieviä joo, kuten esimerkiksi puhtaus.) Mutta että ei se erityisherkkyys ole automaattisesti mikään, että ihminen on jotenkin omituinen.

Ex-vaimoni oli tällainen "erityisherkkä". Raivostui tavallisista äänistä, kuten näppäimistön naputus, lusikan osuminen lautaseen, syömisäänet, lumenkolaamisäänet ynnämuut. Raivosi ja paiskoi ovia, heitti joskus oman täyden lautasensa tiskialtaaseen kesken ruokailun, koska lusikkani osui liian monta kertaa lautaseen ja niin edelleen. Paheni iän myötä. Onneksi pääsin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimoni oli tällainen "erityisherkkä". Raivostui tavallisista äänistä, kuten näppäimistön naputus, lusikan osuminen lautaseen, syömisäänet, lumenkolaamisäänet ynnämuut. Raivosi ja paiskoi ovia, heitti joskus oman täyden lautasensa tiskialtaaseen kesken ruokailun, koska lusikkani osui liian monta kertaa lautaseen ja niin edelleen. Paheni iän myötä. Onneksi pääsin eroon.

Ja mun ex-mies! Toivottavasti he löytävät toisensa 😂

Itse kyllä aistin helposti toisten tunnetilat ja haluan että "kaikilla" on kivaa, mutta tunnistan sen johtuvan lapsuudesta, kun isäni käytti alkoholia ja oli arvaamaton. En tiedä sitten onko tämä erityistä, mutta sillä tavalla olen herkkä.

Vierailija kirjoitti:

Koen olevani herkempi kuin muut. En osaa sanoa olenko erityisherkkä, ehkä. Minua kuormittaa todella paljon esimerkiksi kaupungissa liikkuminen. Siellä on vain liikaa kaikkea. Väsyn todella nopeasti sellaisessa ympäristössä. Onneksi olen asunut maalla koko elämäni.

Tykkään käyttää rentoja vaatteita ja saan kylmiä väreitä tosi helposti. Vaikka jos joku kävelee selkäni takaa kaupassa.

Tuntuu todella pahalta jos joku koskettaa esim. niskaani. En pystyisi ikinä menemään hierojalle. Sellainen kosketus tuntuu todella voimakkaalta enkä pysty rentoutumaan. Hankala selittää.

Aistin ihmisten tunteet todella helposti. Olen empaattinen. Osaan keskustella ja kuunnella. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen.

En nillitä turhista. Väsyn vain tietyissä tilanteissa nopeasti. Rakastan rauhaa. Negatiivinen ympäristö tuntuu todella kuormittavalta.

Mulla juuri samanlaista, lukuunottamatta hierojaa, siellä käyn säännöllisesti eikä se tunnu yhtään pahalta. Asun isossa kaupungissa ja aina jos joutuu menemään keskustaan olen sen jälkeen aivan poikki. Kiinnitän huomiota koko ajan muihin ja olen aivan varuillani, se on kamalaa. Maalle muutto haaveissa.

Vierailija kirjoitti:

VOIN ALLEKIRJOITTAA TÄYSIN NÄMÄ KAIKKI ESIMERKIT!!! EN OLE A U T I S T I ENKÄ MIKÄÄN OUTO, en vain voi sietää esimerkiksi viritettyjen vehkeiden v i t u n m o i s t a metakkaa, vaan tekisi mieli vetää lättyyn niiden omistajia. Tai vähintään toivoisin, että JOKU tekisi niin. Pulssi nousee siitä metelistä ja tulee todella aggressiivinen olo.

Kyllä minä kuuntelen kovalla musaa ajaessa ja kotonakin, mutten jatkuvasti. En voi sietää turhaa telkkarin meteliä, joten silloin harvoin kun se on taustalla päällä, se on äänettömällä (katson aina välillä että mikä ohjelma on meneillään) tai ihan kuiskaisvolumella.

En voi sietää epämukavia vaatteita ja olin tällainen jo lapsena. Valuvat sukat, hankaavat saumat... Argh!!! Sain aina raivareita lapsena, kun minua puettiin joihinkin epämukaviin vaatteisiin.

Ja sen semmoista. Mutta on siinä meteliasiassa myös se, että suututtaa ihmisten itsekkyys ja se, että tarkoituksella t e r r o r i s o i d a a n muita kauhealla metelillä. Se selittää osittain raivoni.

Yllättävän vilkas keskustelu. Palstalla näyttää olevan paljon itseään erityisherkkänä pitäviä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle se on mm. sitä, että esim vaatteet eivät saa hiertää, tai kutittaa tai olla epämukavia. Lämpötiloissa on aika kapea kaistale sellaista jossa olo tuntuu mukavalta. Kaikenlainen taustahäly aiheuttaa levottomuutta. Alkoholi ja kofeiini eivät sovi minulle lainkaan. Kofeiinista hypin seinille ja alkoholista sammun kuin lyhty.

Se raskain puoli on se, että haistelen koko ajan sitä millä tuulella ympärilläni olevat ihmiset ovat ja yritän parhaani mukaan silotella heille tietä ja näin ennalta ehkäisen konflikteja. Tämä on todella uuvuttavaa ja yritän opetella tästä pois.

Mun nuori on osin myös tällainen. Esim. college-paidoissa ja huppareissa (joita hän tykkäisi käyttää, koska tykkää pukeutua sporttisesti) hänelle on tärkeää, että collegen sisäpinta on harjattua eikä karkeaa. Hä myös tuntee asioita voimakkaasti. Tuo kofeiiniyliherkkyys kuulostaa hyvinkin tutulta, alkoholia ei käytä (18-v synttärinä "väkisin" maistoi skumppaa muutaman hörpyn, siis itse halusi ostaa ja maistaa ja kysyi sitten, onko tätä pakko juoda). Saunassa ei tykkää käydä, siellä on liian kuuma, vaikka muuten hellessästä hän pitääkin. On myös jollain tasolla introverttipiirteinen, ja rasittuu sosiaalisuudesta. On kuitenkin siis sosiaalinen, mm. pelannut "koko pienen ikänsä" joukkuelajia.

Se on sitä, että kokee tiettyjä asioita herkemmin kuin muut. Se vaihtelee, mille kukin on erityisherkkä. Joku äänille, joku tuntoaistimuksille, joku ihmisten tunnetiloille (omille ja toisten), joku vähän kaikelle. 

Tämä ei tarkoita että olisi automaattisesti järkyttävä valittaja. Itse olen yliherkkä äänille ja toisten ihmisten tunnetiloille, mutta osaan kyllä olla valittamatta koska ei se mitään auta ja tiedän itsekin että minua ärsyttää asiat joiden ei normaalia "kuuluisi" ärsyttää. Joten siedän vaan tuntemukseni. Energiaa se toki vie, eli tarvin palautumista kuormituksesta yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän vilkas keskustelu. Palstalla näyttää olevan paljon itseään erityisherkkänä pitäviä.

Muo harmittaa miks mä en saa olla erityinen mut joku muu saa. Mä halusin olla erityinen sit joku äänivamppi saa olla erityinen vaikkei se yhtään niin erityinen kuin MÄ.

Minä sovin erityisherkän määritelmään, mutta en ole koskaan huudellut ympäriinsä, että olen erityisherkkä. Jotenkin olen sitä mieltä, että oikeasti herkät ihmiset eivät julista olevansa sellaisia, koska me emme nauti huomion keskipisteenä olemisesta. Olemme tarkkailijoita.

Itselläni se esiintyy niin, että aistin vahvasti toisten mielialat ja mitä he tuntevat ketäkin kohtaan. En nauti siitä, koska suurin osa ihmisistä vaikuttaa vellovan negatiivisuudessa, jopa tietämättään. Aallon lailla vyöryvä negatiivisuus on raskasta sille havainnoitsijalle. Siksi olen melko erakko.

Minulla on myös ääniyliherkkyys. Se saattaa osittain liittyä myös siihen, että omaan lähes täydellisen sävelkorvan (harrastan musiikkia). Kakofonia ja erilaiset kovat yllättävät äänet rasittavat mieltäni.

Eli jotenkin selittäisin erityisherkkyyden niin, että se on ennemminkin kyky aistia pieniäkin vireitä kuin pelkkä invalidisoiva rasite. Toki maailman möly ja ihmisten huolet rasittavat erityisherkän äärimmilleen viritettyä hermostoa, mutta tästä "superaistista" voi olla myös hyötyä. Itse näen alle sekunnissa onko joku ikävä vai mukava ihminen ja voiko häneen luottaa. Olen ollut aina oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Koen olevani herkempi kuin muut. En osaa sanoa olenko erityisherkkä, ehkä. Minua kuormittaa todella paljon esimerkiksi kaupungissa liikkuminen. Siellä on vain liikaa kaikkea. Väsyn todella nopeasti sellaisessa ympäristössä. Onneksi olen asunut maalla koko elämäni.

Tykkään käyttää rentoja vaatteita ja saan kylmiä väreitä tosi helposti. Vaikka jos joku kävelee selkäni takaa kaupassa.

Tuntuu todella pahalta jos joku koskettaa esim. niskaani. En pystyisi ikinä menemään hierojalle. Sellainen kosketus tuntuu todella voimakkaalta enkä pysty rentoutumaan. Hankala selittää.

Aistin ihmisten tunteet todella helposti. Olen empaattinen. Osaan keskustella ja kuunnella. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen.

En nillitä turhista. Väsyn vain tietyissä tilanteissa nopeasti. Rakastan rauhaa. Negatiivinen ympäristö tuntuu todella kuormittavalta.

Juuri näin! Kaipaamme rauhaa ja harmoniaa, ja toivoisimme ihmisten olevan empaattisempia. Sellaisessa maailmassa haluaisimme elää. Itsekin tulen parhaiten toimeen lasten ja eläinten kanssa. Heissä on viattomuutta ja avoimuutta, mitä ei usein aikuisten ihmisten maailmassa näy. Olemme "puunhalaajia" mieleltämme, eikä siinä ole mitään väärää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se on mm. sitä, että esim vaatteet eivät saa hiertää, tai kutittaa tai olla epämukavia. Lämpötiloissa on aika kapea kaistale sellaista jossa olo tuntuu mukavalta. Kaikenlainen taustahäly aiheuttaa levottomuutta. Alkoholi ja kofeiini eivät sovi minulle lainkaan. Kofeiinista hypin seinille ja alkoholista sammun kuin lyhty.

Se raskain puoli on se, että haistelen koko ajan sitä millä tuulella ympärilläni olevat ihmiset ovat ja yritän parhaani mukaan silotella heille tietä ja näin ennalta ehkäisen konflikteja. Tämä on todella uuvuttavaa ja yritän opetella tästä pois.

Mun nuori on osin myös tällainen. Esim. college-paidoissa ja huppareissa (joita hän tykkäisi käyttää, koska tykkää pukeutua sporttisesti) hänelle on tärkeää, että collegen sisäpinta on harjattua eikä karkeaa. Hä myös tuntee asioita voimakkaasti. Tuo kofeiiniyliherkkyys kuulostaa hyvinkin tutulta, alkoholia ei käytä (18-v synttärinä "väkisin" maistoi skumppaa muutaman hörpyn, siis itse halusi ostaa ja maistaa ja kysyi sitten, onko tätä pakko juoda). Saunassa ei tykkää käydä, siellä on liian kuuma, vaikka muuten hellessästä hän pitääkin. On myös jollain tasolla introverttipiirteinen, ja rasittuu sosiaalisuudesta. On kuitenkin siis sosiaalinen, mm. pelannut "koko pienen ikänsä" joukkuelajia.

Erityisherkkä on erityisen herkkä ihmisten tunteille. Toki siihen saattaa liittyä muutakin herkkyyttä. Mutta pääasiassa kehollisten kokemusten herkkyydelle on jo oma terminologia, eli aistiyliherkkyys. Eeityisherkät eivät valita oikein mistään, sillä he tietävät, miten ikävää on kuunnella ihmisten valitusta. He ovat äärimmäisen empaattisia ja kilttejä ihmisiä, eivät raskaita, kuten moni täällä kuvittelee.

Herkkyys on voimavara.

On ihanaa kuulua etuoikeutettuun 20%:een. Epäherkät tuppaa olemaan pösilöitä, kuin norsuja lasikaupassa.

Heidän kyvyttömyytensä tajuta esim. tilanteita ja ihmisten välisiä suhteita vuoroin ärsyttää vuoroin ällistyttää.

Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään kirjassaan Psychotherapy and the Highly Sensitive Person. Luokittelun muistamista helpottaa alkukirjaimista muodostuva lyhenne DOES:

D – Depth of processing (syvällinen tiedon prosessointi)

Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.

O – Overarousability (kuormittumisalttius)

Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen,  intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.

E – Emotional intensity (vahva eläytymiskyky)

Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.

S – Sensory sensitivity (tarkka havainnointikyky)

Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

Raadollisesti sanottuna kehityshäiriöitä ja geneettistä heikkoutta. Nyky woke-aika mahdollistaa tällaisten ihmisten olemassaolon. Rautakaudella heikot olisi jo syöty.

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimoni oli tällainen "erityisherkkä". Raivostui tavallisista äänistä, kuten näppäimistön naputus, lusikan osuminen lautaseen, syömisäänet, lumenkolaamisäänet ynnämuut. Raivosi ja paiskoi ovia, heitti joskus oman täyden lautasensa tiskialtaaseen kesken ruokailun, koska lusikkani osui liian monta kertaa lautaseen ja niin edelleen. Paheni iän myötä. Onneksi pääsin eroon.

Sillä oli sitten epävakaa persoonallisuushäiriö, autismia tms.

Erityisherkät ovat keskimääräistä introvertimpia ja vähemmän aggressiivisia. Tyypillisin erityisherkkä on varautunut ja harkitseva, ei impulsiivinen riehuja.

Erityisherkkyys on sitä, että voi oikeuttaa kaikki irrationaaliset oikkunsa tällä ns. herkkyydellä. Veikkaan, että esim. kehitysmaissa ei juurikaan ole erityisherkkiä, kun elannon eteen pitää kamppailla päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Raadollisesti sanottuna kehityshäiriöitä ja geneettistä heikkoutta. Nyky woke-aika mahdollistaa tällaisten ihmisten olemassaolon. Rautakaudella heikot olisi jo syöty.

Ei olisi, sillä erityisherkkyys ei ole vain heikkous, ja siitä on usein hyötyä evoluutiobiologian näkökulmasta: se tekee ihmisen varovaiseksi ja edistää siten selviytymistä. Myös eläimillä esiintyy tuota ominaisuutta, sitä on tutkittu.

Ei-herkkä ja rohkea ihminen menee usein soitellen sotaan ja tulee syödyksi. Se on ei-herkkyyden kääntöpuoli.

Maailmassa tarvitaan sekä herkkiä että ei-herkkiä, ne täydentävät toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Raadollisesti sanottuna kehityshäiriöitä ja geneettistä heikkoutta. Nyky woke-aika mahdollistaa tällaisten ihmisten olemassaolon. Rautakaudella heikot olisi jo syöty.

Oletpas typerä.

Koeta tajuta edes tämä: jos herkkyys olisi haitta kuten luulet, se olisi karsiutunut geeneistä.

Herkkyys on synnynnäinen ominaisuus. Hermosto on virittynyt herkäksi toisin kuin pökkelöillä. Voit itse selvittää miten moniin ominaisuuksiin se vaikuttaa.

Äänet, hajut, maut. Siis voimakkaat ja tietyt (esim.työpaikan ruokalaan en voi mennä jos joku ruokalajeista on tehty kalasta). Sosiaalinen kanssakäyminen. Pienissä määrin ja levänneenä ihan normisti elän mutta stressaantuneena javäsyneenä ärsytyskynnys laskee.