Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät ihmiset. Voiko joku selittää mitä hemmettiä sillä oikein tarkoitetaan?
24.08.2022 |
Tunnen itse kaksi erityishekäksi itseään tituleeraavaa ihmistä. Molemmat heistä on sellaisia etteivät kestä lainkaan epämukavuutta. Aina kaikki on liikaa. Eivät kumpikaan ole millään tasolla edes kokeilemaan mitään mikä vaatisi minkään tason sinnikkyyttä.
Mitä se erityisherkkyys siis on?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät on vammaisia. Eivät sovi normaaliin elämään laitosten ulkopuolella.
:DDDD taattua av-laatua taas tämä kommentointi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät on vammaisia. Eivät sovi normaaliin elämään laitosten ulkopuolella.
Aika kova syytös. Oletpas empaattinen ihminen. Etkö osaa käyttäytyä kohteliaasti? On tainnut olla huono päivä sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Herkät aistit. Äänet, valot, koostumukset ja hajut uuvuttaa enemmän kuin muilla. Nämä tyypit eivät kestä normielämää, he ovat syntyneet yliherkkien aistien kanssa ja niin se vaan on, sori
Kyllä. Ja niistä tulee välitön stressireaktio. Ja normielämä on vaikeaa. Musta tuntuu, että olisin tyytyväisempi jossain keskiajalla kun erilaisia ärsykkeitä oli vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutte todellakin hoitokoteihin. Ette missään tapauksessa työelämään.
Ja millähän perusteella? Itse ainakin olen ihan onnistuneesti ollut koko elämäni työelämässä.
Jos asiaa kysyttäisiin sun työkavereilta vastaus olisi takuulla tyrmäävä
Ahaa, kertoisitko millä perusteella?
No "erityisherkkä" on yritys lanseerata rasittava heikkous joksikin positiivisella tavalla erityiseksi voimaksi ja piirteeksi. Eli se onkin joku salainen vahvuus, kun ei kestä kuin harvoja makuja, tekstuureita, koostumuksia, lämpötiloja, ihmisiä, ääniä, valaistusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitain ihmisiä näyttää ärsyttävän ihmisten erilaisuus. :D Netissä on niin helppo olla ilkeä toisille.
Ennen vanhaan heitä kutsuttiin "vaikea ihminen" nimikkeellä. Milloinkaan ei ole hyvä, levollinen, onnellinen olo. On vastoinkäymisiä, ärsykkeitä, stressejä kaikkialla. Joko kylmä tai kuuma, paha haju tai liian kova meteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut monia erityisherkkyyksiä nuorena. Tietyt äänet ovat olleet sietämättömiä, kuten esimerkiksi kuiskaukset. Olen kuullut jopa kuiskauksia vaikkei sitä todellisuudessa ole ollut. Jotkut äänien yhdistelmät ovat ärsyttäneet suunnattomasti. Jotkut valojen ja värien yhdistelmät olivat kuin väliaikaisesti sokeaksi olisi tullut. Olen pystynyt lukemaan ihmisiä erityisen hyvin. Minulla on ollut korkean paikan kammo. Haistan helposti mitä muut eivät haista (esim. pilaantuneen).
Erityisherkkyyksien lisäksi olen ollut hyvin esiintymispelkoinen. Olen pelännyt sosiaalisia tilanteita yli kaiken (ja edelleen sosiaalisesti kömpelö). Pelännyt sitä vahtaako, nauraako ja/tai ilkkuuko joku selän takana. Olen liikunnallisesti lahjaton ja minua on kiusattu ala-asteesta lähtien siitä. Ollut itsetuhoisia ajatuksia, etten kelpaa kellekään. Että olisin vain taakka toisille. Minulla on puhevika, jossa itse kyllä kuulen omat puheeni hyvin mutta moni ihminen joka päivä joutuu sanomaan "Mitä sä sanoit?". Minua on uhattu pahoinpitelyllä ja minulle on soitettu suuta (ja soitetaan edelleen).
Olen kuitenkin oppinut elämään niiden kanssa. En ole hyväksynyt sitä, että nämä vaikeuttavat omaa elämääni vaan pala palalta (vienyt paljon aikaa) poistanut ne häiriötekijät niin, että olen oppinut sietämään niitä siinä missä muitakin. Se lähtee loppujen lopuksi omasta selkärangasta, haluaako tehdä asioille jotain. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Omien ongelmien väistely on pelkkää tekosyiden keksimistä sen sijaan, että haluaa kohdata ja voittaa ne.
Ymmärrän, että on olemassa oikeata tieteellistä aistiyliherkkyyttä esim. äänten, kosketuksen, visuaalisten ärsykkeiden suhteen. Mutta sitten tämä muiden tunnetilojen/energioiden aistiminen on enemmänkin omien psyykkis-fysiologisten tilojen heijastamista muihin ja menee usein psyykkisten-tai persoonallisuushäiriöiden puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei selkeästi osalla ole mitään käsitystä mitä erityisherkkyys on ja ei ole, eikä ole halua oikeasti oppiakaan asiasta yhtään mitään. Halutaan vaan ymmärtää tarkoituksella väärin, väheksyä ja haukkua. Mutta kertoo enemmän kyseisten ihmisten kypsyydestä ja mielenlaadusta 😉
En pidä itseäni erityisherkkänä, koska se kuulostaa typerältä energiahoito-kuukivi-hörhöjen muotisanalta. Mutta olen herkkä. Se näkyy esimerkiksi aistiherkkyytenä, olen aina ollut tarkka vaatteiden tuntumasta ja mulla on paljon lapsuusmuistoja sietämättömän tuntuisista vaatteista. En kestä lainkaan kuivan oloisia käsiä enkä hiekkaa iholla. Monet sanoo miten ihanaa on upottaa varpaat rantahiekkaan, musta se on kamalaa ja odotan vain että pääsen kastamaan varpaat. Paljon muitakin vastaavia juttuja. Olen herkkä koville äänille enkä pysty ajattelemaan metelissä. Jos on kakofoniaa, ikään kuin suljen itseni tilasta ja odotan vain mykkänä, että tilanne rauhoittuu.
Olen myös tunteiltani herkkä, vaikka en juuri näytä sitä ulospäin. Silmäni kostuvat kuitenkin herkästi, en pysty kinastelemaan tai edes sanomaan tiukasti ilman että alkaa itkettää. Vatvon vuosikausia vanhoja asioita, kun sanoin jotain tyhmää tai joku muu sanoi jotain. Minun on vaikeaa vain antaa tölväisyjen olla, ne jäävät päähän pyörimään. No tämä kyllä johtuu varmaan osittain myös huonosta itsetunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on misofonia, joka siis muistaakseni on erityisherkkyys. Ihan normaalit äänet ottaa päähän. Etenkin syömisäänet. Ja samoin ärsyttää ylimääräinen liike.
Ja siis aivan sietämättömästi. Voisin vaikka lyödä. Avokonttorihan on näin ollen ihan painajainen. En pysty sellaisessa työskentelemään ollenkaan, koska mun aivot keskittyy vain siihen miten v*tuttaa näppäimien napsutus ja puhelimien pirinä ja kaikki yhtä aikaa käynnissä olevat puhelut. Normaaliherkkyinen ei halua tuhota koko toimistoa noiden takia.
Luin tästä misofoniasta, ja siinä tuli ilmi, että tietyt äänet ärsyttävät vain jos joku tietty ihminen niitä tekee. Esim haastateltava sanoi, että vain puolison syömisäänet häiritsee, tai jos oma äiti kolistaa astioita. Vika on siis ns. korvien välissä eli psyykkinen vika, mikä on nimetty jossain maissa misofonia-diagnoosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkä = työkaveri helvetistä
Miksi? En mä vaadi mitään erikoista mun työkavereilta. Saavat olla niinkuin haluavat ja siedän itse omat epämukavuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No "erityisherkkä" on yritys lanseerata rasittava heikkous joksikin positiivisella tavalla erityiseksi voimaksi ja piirteeksi. Eli se onkin joku salainen vahvuus, kun ei kestä kuin harvoja makuja, tekstuureita, koostumuksia, lämpötiloja, ihmisiä, ääniä, valaistusta...
Ei tämä vahvuudelta tunnu vaan suuri rasite elämässä, yliherkäksi kutsun itseäni. Toki kun asian kanssa on elettävä, niin järkevää olisikin suhtautua asiaan positiivisesti ja hieno homma kaikille, jotka siihen pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan heitä kutsuttiin "vaikea ihminen" nimikkeellä. Milloinkaan ei ole hyvä, levollinen, onnellinen olo. On vastoinkäymisiä, ärsykkeitä, stressejä kaikkialla. Joko kylmä tai kuuma, paha haju tai liian kova meteli.
Kommenttisi osoittaa ettei sulla ole mitään käsitystä mistä on edes kyse.
Koen olevani herkempi kuin muut. En osaa sanoa olenko erityisherkkä, ehkä. Minua kuormittaa todella paljon esimerkiksi kaupungissa liikkuminen. Siellä on vain liikaa kaikkea. Väsyn todella nopeasti sellaisessa ympäristössä. Onneksi olen asunut maalla koko elämäni.
Tykkään käyttää rentoja vaatteita ja saan kylmiä väreitä tosi helposti. Vaikka jos joku kävelee selkäni takaa kaupassa.
Tuntuu todella pahalta jos joku koskettaa esim. niskaani. En pystyisi ikinä menemään hierojalle. Sellainen kosketus tuntuu todella voimakkaalta enkä pysty rentoutumaan. Hankala selittää.
Aistin ihmisten tunteet todella helposti. Olen empaattinen. Osaan keskustella ja kuunnella. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen.
En nillitä turhista. Väsyn vain tietyissä tilanteissa nopeasti. Rakastan rauhaa. Negatiivinen ympäristö tuntuu todella kuormittavalta.
VOIN ALLEKIRJOITTAA TÄYSIN NÄMÄ KAIKKI ESIMERKIT!!! EN OLE A U T I S T I ENKÄ MIKÄÄN OUTO, en vain voi sietää esimerkiksi viritettyjen vehkeiden v i t u n m o i s t a metakkaa, vaan tekisi mieli vetää lättyyn niiden omistajia. Tai vähintään toivoisin, että JOKU tekisi niin. Pulssi nousee siitä metelistä ja tulee todella aggressiivinen olo.
Kyllä minä kuuntelen kovalla musaa ajaessa ja kotonakin, mutten jatkuvasti. En voi sietää turhaa telkkarin meteliä, joten silloin harvoin kun se on taustalla päällä, se on äänettömällä (katson aina välillä että mikä ohjelma on meneillään) tai ihan kuiskaisvolumella.
En voi sietää epämukavia vaatteita ja olin tällainen jo lapsena. Valuvat sukat, hankaavat saumat... Argh!!! Sain aina raivareita lapsena, kun minua puettiin joihinkin epämukaviin vaatteisiin.
Ja sen semmoista. Mutta on siinä meteliasiassa myös se, että suututtaa ihmisten itsekkyys ja se, että tarkoituksella t e r r o r i s o i d a a n muita kauhealla metelillä. Se selittää osittain raivoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on misofonia, joka siis muistaakseni on erityisherkkyys. Ihan normaalit äänet ottaa päähän. Etenkin syömisäänet. Ja samoin ärsyttää ylimääräinen liike.
Ja siis aivan sietämättömästi. Voisin vaikka lyödä. Avokonttorihan on näin ollen ihan painajainen. En pysty sellaisessa työskentelemään ollenkaan, koska mun aivot keskittyy vain siihen miten v*tuttaa näppäimien napsutus ja puhelimien pirinä ja kaikki yhtä aikaa käynnissä olevat puhelut. Normaaliherkkyinen ei halua tuhota koko toimistoa noiden takia.
Luin tästä misofoniasta, ja siinä tuli ilmi, että tietyt äänet ärsyttävät vain jos joku tietty ihminen niitä tekee. Esim haastateltava sanoi, että vain puolison syömisäänet häiritsee, tai jos oma äiti kolistaa astioita. Vika on siis ns. korvien välissä eli psyykkinen vika, mikä on nimetty jossain maissa misofonia-diagnoosiksi.
Jaa, itse taas luin joskus misofoniasta artikkelin, jossa kerrottiin vaivasta kärsivien aivojen hermoratojen olevan erilaiset: aivoissa ikään kuin syttyvät väärät alueet tietynlaisia ääniä kuultaessa.
Seurustelin kerran erityisherkäksi itseänsä sanovan naisen kanssa. Hän oli sellainen, jolla aina oli jokin asia pielessä ja siitä kyllä narinaa riitti.