Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät ihmiset. Voiko joku selittää mitä hemmettiä sillä oikein tarkoitetaan?
24.08.2022 |
Tunnen itse kaksi erityishekäksi itseään tituleeraavaa ihmistä. Molemmat heistä on sellaisia etteivät kestä lainkaan epämukavuutta. Aina kaikki on liikaa. Eivät kumpikaan ole millään tasolla edes kokeilemaan mitään mikä vaatisi minkään tason sinnikkyyttä.
Mitä se erityisherkkyys siis on?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänet, hajut, maut. Siis voimakkaat ja tietyt (esim.työpaikan ruokalaan en voi mennä jos joku ruokalajeista on tehty kalasta). Sosiaalinen kanssakäyminen. Pienissä määrin ja levänneenä ihan normisti elän mutta stressaantuneena javäsyneenä ärsytyskynnys laskee.
Lisään vielä: toistuvuus ja tietyt assosiaatiot ärsyttää. Vanhassa kämpässä alkoi ärsyttää ihan hel....vetisti kun keittiön hanan sulkemisen jälkeen kuuli 5 s päästä pulautuksen putkista. Tiesi että se tulee kohta. Rutiinihakuisuus ja toisaalta niihin ärsyyntyminen.
Niin ja yliempaattisuus. Jos näen vaikka telkkarissa jonkun kaatuvan niin etten osaa varautua, kipu tuntuu kuin itse olisin kaatunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään kirjassaan Psychotherapy and the Highly Sensitive Person. Luokittelun muistamista helpottaa alkukirjaimista muodostuva lyhenne DOES:
D – Depth of processing (syvällinen tiedon prosessointi)
Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.
O – Overarousability (kuormittumisalttius)
Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.
E – Emotional intensity (vahva eläytymiskyky)
Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.
S – Sensory sensitivity (tarkka havainnointikyky)
Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.
Aika hyvin kerrottu herkkyyden erilaisuudet.
Kärsin misofoniasta. Esimerkiksi skeittauksen kolina (ja siihen yhdistettynä basson jumputus, huutamalla kiroilu jne) saa aikaan pahan stressireaktion, purkan mässytys ja ruoan maiskuttelu suu auki myös. Olen opetellut sietämään ikäviä ääniä, ja aika hyvin onnistunut. Käytin kerran (toisesta syystä) lievää mielialalääkitystä (sitalopraami) ja tämä vähensi misofonian oireita todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan heitä kutsuttiin "vaikea ihminen" nimikkeellä. Milloinkaan ei ole hyvä, levollinen, onnellinen olo. On vastoinkäymisiä, ärsykkeitä, stressejä kaikkialla. Joko kylmä tai kuuma, paha haju tai liian kova meteli.
Ei tuo ole ollenkaan totta, ellei ole todella vaikea yliherkkyys. Kannattaisi lukea vähän asiasta, ennen kuin kommentoi...
Pelkkä erityisherkkyys (highly sensitive person) tarkoittaa ihan vain sitä, että elimistö reagoi herkästi - siis myös positiivisessa mielessä. Hyviä hetkiä on siis todella paljon, kun monet erilaiset asiat tuovat hyvää oloa.
Ei se ole mikään sairaus tosiaankaan, eivätkä kaikki ole edes introverttejä... Tarvitsee vain "omaa mukavaa tilaa" riittävästi.
Olen sosiaalinen, aika ulospäin suuntautunut, mutta kärsin esim. maiskutuksesta ja niiskutuksesta - ei väliä kuka sen äänen aiheuttaa. Alkoi jo 10-vuotiaana. Mitä se auttaa että misofoniaatikoita kutsutaan hulluiksi? Oman normaaliuden ylistämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, että kokee tiettyjä asioita herkemmin kuin muut. Se vaihtelee, mille kukin on erityisherkkä. Joku äänille, joku tuntoaistimuksille, joku ihmisten tunnetiloille (omille ja toisten), joku vähän kaikelle.
Tämä oli minulle tärkeä asia ymmärtää. Pitkään aikaan en uskonut olevani erityisherkkä, koska minulla ei tunnu olevan minkäänlaista tuntoaistiin liittyvää herkkyyttä. Voin käyttää todella kireitä vaatteita, eivätkä pesulaput tai muut häiritse ollenkaan. Kokeilen myös mielelläni erilaisia ruokia, eikä mausteisuus tai erikoinen tekstuuri ole mikään ongelma.
Sitten luin kirjan erityisherkkyydestä, ja meinasin alkaa itkeä. En olekaan kummajainen, kun tarvitsen paljon omaa aikaa ihan vain hiljaisuudessa tai kun mässytyksen äänet saavat minut raivon partaalle.
En ole kuitenkaan puhunut erityisherkkyydestä kuin korkeintaan puolisolleni, enkä todellakaan käytä sitä oikeutuksena raivoamiselle. Olen myös itse opetellut sopeutumaan ympäröivään maailmaan, enkä odota muiden ihmisten sopeutuvan minun haasteideni takia.
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani herkempi kuin muut. En osaa sanoa olenko erityisherkkä, ehkä. Minua kuormittaa todella paljon esimerkiksi kaupungissa liikkuminen. Siellä on vain liikaa kaikkea. Väsyn todella nopeasti sellaisessa ympäristössä. Onneksi olen asunut maalla koko elämäni.
Tykkään käyttää rentoja vaatteita ja saan kylmiä väreitä tosi helposti. Vaikka jos joku kävelee selkäni takaa kaupassa.
Tuntuu todella pahalta jos joku koskettaa esim. niskaani. En pystyisi ikinä menemään hierojalle. Sellainen kosketus tuntuu todella voimakkaalta enkä pysty rentoutumaan. Hankala selittää.
Aistin ihmisten tunteet todella helposti. Olen empaattinen. Osaan keskustella ja kuunnella. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen.
En nillitä turhista. Väsyn vain tietyissä tilanteissa nopeasti. Rakastan rauhaa. Negatiivinen ympäristö tuntuu todella kuormittavalta.
EN koe olevani erityisherkkä. Päinvastoin, olen huomannut olevani poikkeuksellisen ... sietävä? kestävä? en sanoisi tunteeton, mutta pystyn toimimaan rauhallisesti tilanteissa, joissa toiset menevät täyteen paniikkiin. Pystyn ulkoistamaan ärsyttävät asiat pois, kaupassa kirkuvat lapset eivät häiritse (en edes kuule - poikkeuksena tilanne, jossa itku johtuu siitä, että lasta on sattunut, esim. kuuluu kops ja sitten alkaa itku). Kirkkaat ja välkkyvät valot häiritsevät, ne aiheuttavat fyysistä kipua (ja migreenin), mutta en pidä tätäkään erityisherkkyytenä.
Mutta se mitä en kestä, on kosketus. Toisten ihmisten kosketus on jotain aivan kauheaa - seksi käy, mutta esimerkiksi hieronta on hirveää. Olen kokeillut, parikin kertaa, josko vain se eka hireoja olisi ollut jotenkin huono - ei. En vaan siedä sitä. Kampaajalla käyminen piti lopettaa, kun ahdistuin siitä kosketuksesta ("hieronpa vielä hiuspohjaakin, tekee niin hyvää") hyvä etten oksentanut. Kosmetologilla pystyin käymään muutaman kerran, koska hän oli tuttu ja ne olivat terapiakäyntejä (hänelle, eli elämänsä traumaattisinta tilannetta ja olin ainoa, jolle pystyi siitä puhumaan, ja se oli minulle ok, sovimme sen ennen kuin varasin ajat).
Arvatkaapa, mitä olen saanut nyt tasavuosia täyttäessäni lahjaksi?
MONELLA SADALLA EUROLLA hieronta-, kosmetologi- ja jalkahoitolahjakortteja. Oikeasti, itkettää nyt kaikki. Se, että kukaan ei tunne minua, vaikka olen tästä maininnut lukuisia kertoa. Se, että tarvitsisin sen rahan ihan ruokaan ja laskuihin, en "itseni hemmotteluun", ja se että miksi hemmetissä minua ahdistaa niin paljon se, että joku rasvailisi hikisiä jalkojani?
Yritän myydä noita pois, mutta ne pitäisi saada myytyä sillain, että se lahjanantajan ei saisi sitä tietoonsa, koska sehän loukkaa tietenkin heitä, kun ovat oikeasti kuvitelleet minun ilahtuvan noista.
Mutta kyllähän toi kertoo siitä, että minua ei kukaan koskaan kuuntele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysvammaa sillä tarkoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani herkempi kuin muut. En osaa sanoa olenko erityisherkkä, ehkä. Minua kuormittaa todella paljon esimerkiksi kaupungissa liikkuminen. Siellä on vain liikaa kaikkea. Väsyn todella nopeasti sellaisessa ympäristössä. Onneksi olen asunut maalla koko elämäni.
Tykkään käyttää rentoja vaatteita ja saan kylmiä väreitä tosi helposti. Vaikka jos joku kävelee selkäni takaa kaupassa.
Tuntuu todella pahalta jos joku koskettaa esim. niskaani. En pystyisi ikinä menemään hierojalle. Sellainen kosketus tuntuu todella voimakkaalta enkä pysty rentoutumaan. Hankala selittää.
Aistin ihmisten tunteet todella helposti. Olen empaattinen. Osaan keskustella ja kuunnella. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen.
En nillitä turhista. Väsyn vain tietyissä tilanteissa nopeasti. Rakastan rauhaa. Negatiivinen ympäristö tuntuu todella kuormittavalta.EN koe olevani erityisherkkä. Päinvastoin, olen huomannut olevani poikkeuksellisen ... sietävä? kestävä? en sanoisi tunteeton, mutta pystyn toimimaan rauhallisesti tilanteissa, joissa toiset menevät täyteen paniikkiin. Pystyn ulkoistamaan ärsyttävät asiat pois, kaupassa kirkuvat lapset eivät häiritse (en edes kuule - poikkeuksena tilanne, jossa itku johtuu siitä, että lasta on sattunut, esim. kuuluu kops ja sitten alkaa itku). Kirkkaat ja välkkyvät valot häiritsevät, ne aiheuttavat fyysistä kipua (ja migreenin), mutta en pidä tätäkään erityisherkkyytenä.
Mutta se mitä en kestä, on kosketus. Toisten ihmisten kosketus on jotain aivan kauheaa - seksi käy, mutta esimerkiksi hieronta on hirveää. Olen kokeillut, parikin kertaa, josko vain se eka hireoja olisi ollut jotenkin huono - ei. En vaan siedä sitä. Kampaajalla käyminen piti lopettaa, kun ahdistuin siitä kosketuksesta ("hieronpa vielä hiuspohjaakin, tekee niin hyvää") hyvä etten oksentanut. Kosmetologilla pystyin käymään muutaman kerran, koska hän oli tuttu ja ne olivat terapiakäyntejä (hänelle, eli elämänsä traumaattisinta tilannetta ja olin ainoa, jolle pystyi siitä puhumaan, ja se oli minulle ok, sovimme sen ennen kuin varasin ajat).
Arvatkaapa, mitä olen saanut nyt tasavuosia täyttäessäni lahjaksi?
MONELLA SADALLA EUROLLA hieronta-, kosmetologi- ja jalkahoitolahjakortteja. Oikeasti, itkettää nyt kaikki. Se, että kukaan ei tunne minua, vaikka olen tästä maininnut lukuisia kertoa. Se, että tarvitsisin sen rahan ihan ruokaan ja laskuihin, en "itseni hemmotteluun", ja se että miksi hemmetissä minua ahdistaa niin paljon se, että joku rasvailisi hikisiä jalkojani?
Yritän myydä noita pois, mutta ne pitäisi saada myytyä sillain, että se lahjanantajan ei saisi sitä tietoonsa, koska sehän loukkaa tietenkin heitä, kun ovat oikeasti kuvitelleet minun ilahtuvan noista.
Mutta kyllähän toi kertoo siitä, että minua ei kukaan koskaan kuuntele.
Pakko lisätä tähän kosketusjuttuun, ehkä vähän off topic mutta kuitenkin.
En voi sietää sitä jos vieraat ihmiset koskevat minuun täysin ilman lupaa, pienikokoisena naisena jolla on traumataustaa tuollainen saa kaikki hälytyskellot huutamaan päässä.
Entisessä työpaikassa oli pomo sekä työkaveri jotka valitettavasti harrastivat tuota. Työssä oli useita ahtaita paikkoja ja sen sijaan että vaikkapa pomoni olisi sanonut että siirrytkö ihan vähän, tämä tarrasi minua OLKAPÄISTÄ ja siirsi sivuun. Työkaveri esim. tarrasi kahvihuoneessa ranteestani kiinni kun olin ottamassa itselleni maitoa pöydältä ja kiljahti "ÄLÄOTASITÄSEONAVAAMATON!!!". minulle nousi melkein oksennus kurkkuun. Näitä samantapaisia turhia koskemisia oli useita. Onneksi nykyisessä työpaikassani on täysjärkisiä ihmisiä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty. Kuormituin tästä avauksesta. Vedän peiton korviin. Se peitto tosin painaa mun korvia raastavalla tavalla. (Oikeasti kyllä sympatiseeraan erityisherkkiä ihmisiä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä siitä muuta, kuin että on special sensitivity kyseessä.
Erityisherkkiä on kuulemma viidesosa ihmisistä. Se on siis normaalia herkkyyttä, ei kovin erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on äänet, esim. patteri rupesi pitämään kotona pientä napsutusta ja olin tulla hulluksi..yritin nukkua korvatulpat korvissa tyynyt korvien päällä ja silti se naps tuli pään sisään. Jos joudun nukkumaan vieraassa paikassa missä kello nakuttaa, poistan aina paristot..se ääni vaan tuntuu kuin minulta leikkaantuisi aivot halki. Työssä kuormitun tosi pahasti, olen töissä hyvä ja tehokas, mutta kotona en jaksa mitään..haluan vaan nukkua ja myös ajaudun helposti unettomuuteen kun mietin miten kohta pitää taas herätä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkiä on kuulemma viidesosa ihmisistä. Se on siis normaalia herkkyyttä, ei kovin erikoista.
Erikoisuusko se pointti taas oli? Miten jotkut ihmiset on kateellisia toisten ihmisten ominaisuuksille? Haluaisitko itse olla jotenkin erikoinen?
Lisään vielä: toistuvuus ja tietyt assosiaatiot ärsyttää. Vanhassa kämpässä alkoi ärsyttää ihan hel....vetisti kun keittiön hanan sulkemisen jälkeen kuuli 5 s päästä pulautuksen putkista. Tiesi että se tulee kohta. Rutiinihakuisuus ja toisaalta niihin ärsyyntyminen.