Lue keskustelun säännöt.
Työkaveriin ihastuminen
23.08.2022 |
Kuinka kauan menee, että pääsee ihastuksen tunteesta työpaikalla? Olen aivan koukussa erääseen naistyökaveriin jonka kanssa kemiat vaan toimivat paremmin kuin minulla koskaan aiemmin. Nytkään en malta odottaa, että pääsen töihin vain hänet nähdäkseni ja kuullakseni hänen naurua. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa ja vaan vaikenee entisestään. En haluaisi vaihtaa työpaikkaa tai kertoa hänelle (aistii varmaan jo muutenkin) koska pidän työstäni.
Samaa kokeneita linjoilla?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä pääsee yli, jos tahtoo. Itse olin ainakin 5 vuotta ihastunut työkaveriin ja hänkin oli. Myönsi sen. Ei kuitenkaan edetty asiassa mihinkään, koska olen varattu, hän ei ollut. Ja kun ei edetty, ihastus muuttui pikkuhiljaa kaverilliseksi. Nykyäänkin ollaan samassa työpaikassa ja hänelläkin nykyään kumppani. Itse olen ollut ihan onnellisesti naimisissa jo 12 vuotta.
Mielestäni ihastuksia nyt vaan joskus tulee. Tärkeintä on se, mitä sillä tunteella tekee. Tekojaan kun voi hillitä, vaikka tunteitaan ei voisi.
Ohimennen kysyn, kuinka monta ihastusta kirjoittajilla on ollut elämänsä aikana? Siis sellaisia kunnon ihastuksia mitkä muistaa pitkään. Itsellä kolme, ikää 40v.
4 suurempaa mukaanlukien aviopuoliso. 4-5 hieman kevyempää. Ikää 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko juuri tehnyt jotain ratkaisuja kumppanisi kanssa? Mennyt naimisiin? Ostanut talon? Puhuneet lapsista? Tällaisten kohdalla sitä varattu joskus alkaa katsella ympärillee kammossaan ja tekee virhepäätelmiä- ja jopa ratkaisuja.
Naimisissa oltu jokunen vuosi. Mitään isoja hankintoja ei ole harteilla.
- AP
Jännä. Tuli sellaiset asunnonostajan morkkisvibat jostain syystä.
Heh. Muutamaa asunnon hankkinutta sivusta seuranneena ymmärrän mitä meinaat.
- AP
Mukavan rehellinen ketju. Minä olen ihastunut varattuun ja olen melko varma että hänkin minuun. Olemme molemmat perheellisiä ja minä en jo sen vuoksi ainakaan halua aloittaa suhdetta tällä tavalla. Suhde myös loukkaisi monia ihmisiä.
Kyllä se kaipuu silti raastaa sydäntä. Olen jo vuosia miettinyt, että onko tämä ikäkriisiä vai ihan vain seurausta siitä, että parisuhde ei tunnu enää parisuhteelta. Vai onko toisessa vaan sitä jotain. Lasten vuoksi ei tuntuisi kuitenkaan helpolta erota.
Olisi kiva kuulla vielä lisää, miten muut ovat näistä tunteista selvinneet ja tilanteensa ratkaisseet.
Vierailija kirjoitti:
Mukavan rehellinen ketju. Minä olen ihastunut varattuun ja olen melko varma että hänkin minuun. Olemme molemmat perheellisiä ja minä en jo sen vuoksi ainakaan halua aloittaa suhdetta tällä tavalla. Suhde myös loukkaisi monia ihmisiä.
Kyllä se kaipuu silti raastaa sydäntä. Olen jo vuosia miettinyt, että onko tämä ikäkriisiä vai ihan vain seurausta siitä, että parisuhde ei tunnu enää parisuhteelta. Vai onko toisessa vaan sitä jotain. Lasten vuoksi ei tuntuisi kuitenkaan helpolta erota.
Olisi kiva kuulla vielä lisää, miten muut ovat näistä tunteista selvinneet ja tilanteensa ratkaisseet.
Minulla on tuo 3 v kestänyt ihastus. Se vielä ratkaisematta. Aiempi ihastus ratkesi siihen kun vain rohkaisin mieleni ja puhuin kaikesta, siinäkin kesti vuosi ennen kuin uskalsin. Ei tosin ollu työpaikalla vaan harrastuksen kautta. Minulla helppoa koska olin sinkku silloinkin. Ei kai se auta kun puhua asiasta?
Minä olen ollut parikin kertaa ihastunut pariin eri työkaveriin. Se tunne jatkuu tasan niin kauan, kun ruokit sitä. Itselläni nuo kestivät aika pitkään ja ihan siitä syystä että lietsoin itseäni siinä ihastuksessa. Vasta nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että minä itse voin lopettaa sen haihattelun jos haluan.
Ja siis olen niin epävarma itsestäni etten koskaan kertonut heille tunteistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuin aikanaan työkaveriini. Yhteistä avioliittoakin jo takana yli 20 vuotta.
Joskus onnistuu.
Joopa joo.
Koskahan te työkavereihinne ihastuneet tajuaisitte millä tulella leikitte..
Onhan se varmaan jännittävää ja kutkuttavaa, ollaan niinku pahaset teinit, vaihdetaan katseita ja sydän pampattaa kun toinen tulee lähelle jne. Ja siitä se sitten lähtee kunnes paluuta ei ole.
Kunnes käry käy.
Sitten sitä ihmetellään kun tuleekin yhtäkkiä avioero eikä se ihana ja ihmeellinen työkaveri ollutkaan niin ihana ja ihmeellinen, eikä sitten halunnutkaan jännitystä enempää ja loppujen lopuks ootte kaikki yksinänne ja mietitte että kannattiko.
Ei.
Näissä ei ole kuin häviöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut naimisissa olevaan esimieheeni. Olisin yllättynyt jos tunne ei olisi molemminpuolinen; meillä on valtavasti yhteistä ja mielestäni myös jonkunlaista vetovoimaa. Ratkaisin asian olemalla työpaikalla mahdollisimman harvoin ja paikan päälläkin vältän kaikkea kontaktia. Se on hieman auttanut siihen ettei herra pyöri koko ajan mielessä. Yritän välillä myös ihan rehellisesti itkeä tilanteen lohduttomuutta pois.
Valitettavasti tunteet eivät ole itkemällä ja välttelyllä laantuneet täysin nollaan. Välillä kun hän puhuu vaimostaan tulee palan tunne kurkkuun. Yritän hymyillä ja olla normaali mutta oikeasti ne tilanteet sattuvat todella paljon ja pitkään. Onneksi työsopimus on määräaikainen niin pääsen ehkä joskus tästä kärsimyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo.
Koskahan te työkavereihinne ihastuneet tajuaisitte millä tulella leikitte..
Onhan se varmaan jännittävää ja kutkuttavaa, ollaan niinku pahaset teinit, vaihdetaan katseita ja sydän pampattaa kun toinen tulee lähelle jne. Ja siitä se sitten lähtee kunnes paluuta ei ole.Kunnes käry käy.
Sitten sitä ihmetellään kun tuleekin yhtäkkiä avioero eikä se ihana ja ihmeellinen työkaveri ollutkaan niin ihana ja ihmeellinen, eikä sitten halunnutkaan jännitystä enempää ja loppujen lopuks ootte kaikki yksinänne ja mietitte että kannattiko.
Ei.
Näissä ei ole kuin häviöitä.
Ihastus -> avioero. En ole ihan hetkeen nähnyt näin rankalla kädellä mutkien oikomista. 🤣🤣 Se, että minä olen ihastunut johonkuhun, ei tarkoita että olisimme yhtä-äkkiä naimisissa. Sillä toisella osapuolellakin kun tuppaa olemaan sanottavansa asiaan, lapsi rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo.
Koskahan te työkavereihinne ihastuneet tajuaisitte millä tulella leikitte..
Onhan se varmaan jännittävää ja kutkuttavaa, ollaan niinku pahaset teinit, vaihdetaan katseita ja sydän pampattaa kun toinen tulee lähelle jne. Ja siitä se sitten lähtee kunnes paluuta ei ole.Kunnes käry käy.
Sitten sitä ihmetellään kun tuleekin yhtäkkiä avioero eikä se ihana ja ihmeellinen työkaveri ollutkaan niin ihana ja ihmeellinen, eikä sitten halunnutkaan jännitystä enempää ja loppujen lopuks ootte kaikki yksinänne ja mietitte että kannattiko.
Ei.
Näissä ei ole kuin häviöitä.
Hohhoijaa. Ja tässä taas yksi ihminen joka ennemmin kärsii huonossa ellei jopa sairaalloisessakin suhteessa vain sen takia kun pelkää ettei mahdu enään yhteiskunnan standardeihin tai mitä muut ajattelevat.
Tällaisista tilanteista voi myös erota siististi ennen uuden aloittamista ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Tälläkin ketjulla esimerkkejä että joskus voi se vaihtaminen olla hyväkin asia.
Ihastuttiin. Nykyään eri työpaikoissa. Pidetään yhteyttä muutaman kerran vuodessa. Nähdään silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo.
Koskahan te työkavereihinne ihastuneet tajuaisitte millä tulella leikitte..
Onhan se varmaan jännittävää ja kutkuttavaa, ollaan niinku pahaset teinit, vaihdetaan katseita ja sydän pampattaa kun toinen tulee lähelle jne. Ja siitä se sitten lähtee kunnes paluuta ei ole.Kunnes käry käy.
Sitten sitä ihmetellään kun tuleekin yhtäkkiä avioero eikä se ihana ja ihmeellinen työkaveri ollutkaan niin ihana ja ihmeellinen, eikä sitten halunnutkaan jännitystä enempää ja loppujen lopuks ootte kaikki yksinänne ja mietitte että kannattiko.
Ei.
Näissä ei ole kuin häviöitä.Hohhoijaa. Ja tässä taas yksi ihminen joka ennemmin kärsii huonossa ellei jopa sairaalloisessakin suhteessa vain sen takia kun pelkää ettei mahdu enään yhteiskunnan standardeihin tai mitä muut ajattelevat.
Tällaisista tilanteista voi myös erota siististi ennen uuden aloittamista ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Tälläkin ketjulla esimerkkejä että joskus voi se vaihtaminen olla hyväkin asia.
Hohhoijaa, omalla työpaikalla kävi noin. Liuta onnettomia lapsia ja aikuisia vaan jäi. Kumma kun nämä työpaikkaihastelijat ei ikinä osaa erota siististi, vaan pettämisen ja työpaikkasuhmuroinnin kautta pitää aloittaa suhde, joka on jo etukäteen tuhoon tuomittu, kuten tässäkin tapauksessa. Ei se uusperhe-elämä olekaan niin kivaa, kun arki lyö märkää rättiä päin naamaa. - Eri
Vierailija kirjoitti:
Mikäli statuksemme olisivat toisenlaiset, ottaisin toki sen riskin. Olisi sen arvoista. Mutta koska molemmat varattuja niin kysyinkin, että kauan menee tunteiden laantumiseen.
- AP
Voi mennä helposti vuosikausia. Kerro mielummin tunteistasi hänelle. Se saattaa auttaa pääsemään tunteista yli tai johtaa johonkin muuhun. Ei siinä ole mitään väärää että tuntee jotakuta kohtaan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä mene ohi. Tulee kausia jolloin ollaan etäisempiä toisillemme ja välillä taas roihahtaa tunteet uudestaan molemmin puolin. Erosin omasta suhteesta kolmisen vuotta sitten ja siitä alkaen oltu fyysisestikin läheisimpiä mitä koskaan ennen. Mutta toinen osapuoli varattu edelleen, joten mitään sen vakavampaa tästä ei kai koskaan tule. Nimimerkillä jo 25 vuotta samassa firmassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varo saunailtoja ja pikkujouluja.
t. nimim. kokemusta asiasta on
Ei kannata varoa! Nimenomaan kannattaa tuollaisissa tilaisuuksissa jutella. Älä ole kännissä!
Kyllä me juteltiinkin siinä viskipaukkujen välillä. Tosin saattoi säädyllisesti taksilla kotiini mieheni luokse minut sitten hän.
Mitäpä sanotte tästä?
Ihastuin kolmisen vuotta sitten palavasti työkaveriin ja kerroin hänelle tunteistani. Vastaus oli epäselvä. Päätin, että se oli siinä, koska en voisi olla suhteessa henkilön kanssa, joka ei ole palavasti ihastunut minuun. Vuotta myöhemmin hän kertoi, ettei hänellä ole tunteita minua kohtaan tai ne on kehittymässä (wtf! :D). Itse tein selväksi, ettei meillä tule koskaan olemaan mitään.
Tunteeni ovat vasta nyt alkaneet helpottamaan. Yritän vältellä häntä, mutta siinä on kaksi vaikeuttavaa tekijää. 1) näemme toisiamme töissä 2) hän pitää yhteyttä minuun ja ehdottaa usein kahdenkeskeistä tekemistä kanssaan kuten matkustelua, illan viettoa tai saunomista hänen kanssaan.
Mitä tämä touhu oikein on? Tuo kohta 2) on sen verran ärsyttävää, että se on vienyt ihastuksen tunteet tehokkaasti pois, mutta minkälainen ihminen käyttäytyy noin?
Mulla oli sama. Sitä kesti 7v eli koko se aika ku oltiin samassa firmassa. Ja vielä sen jälkeenkin. Hän oli naimisissa joten pidin näppini irti. Sittemmin erosi ja nykyään hän on naimisissa toisen työkaverinsa kanssa.
Silti ajattelen häntä aina silloin tällöin vaikka ei olla nähty vuosiin ja itselläkin on pitkä ja hyvä parisuhde.
Ehkä se vaan ei mee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli statuksemme olisivat toisenlaiset, ottaisin toki sen riskin. Olisi sen arvoista. Mutta koska molemmat varattuja niin kysyinkin, että kauan menee tunteiden laantumiseen.
- AP
No ei välttämättä mene ohi koskaan. Itse kärvistelin viisi vuotta työpaikassa, jossa olin ihastunut työkaveriin ja hän minuun. Olimme molemmat varattuja kuitenkin tahoillamme. Hän muutti toiselle paikkakunnalle, mutta samassa firmassa jatkoi silti. Ei mennyt ohi ihastus silloinkaan. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kun olen vaihtanut työpaikkaa eikä olla yli vuoteen nähty.
Huh! Mulla viisi vuotta eikä ihan ohi vieläkään.
Aika ja tahdonvoima auttoi pääsemään yli. Aina kun aloin haaveilemaan, käänsin tai oikeastaan pakotin ajatukset pois pilvilinnoista. Reilussa vuodessa se sitten lopahti kokonaan ja nykyään tuntuu ihan hassulta, että olin niin lääpälläni, vaikka onhan hän toki mukava ja viehättävä ihminen.
Realismi auttaa myös, vaikka toinen tuntuisi kuinka täydelliseltä sielunkumppanilta, niin arki iskee myös näihin suhteisiin. Itsellä on kokemusta kolmesta hullaantumisesta ja ne suhteet olivat upeita, ikimuistoisia, mutta eivät kestäneet lopulta aikaa (max kolme vuotta). Nykyinen suhde (jonka aikana tämä ihastuminenkin tapahtui) ei ole ollut samanlaista tunteiden ilotulitusta suhteen alussa, vaan paljon tasaisempaa. Häntä jotenkin heti vaan rakastin ja hyppäsin hullunlailla ihastumisen/rakastumisen sijaan siihen tunteeseen. Tämä suhde kestänyt jo 12 vuotta.
Tsemppiä ap! Pääset yli - jos haluat!
Jännä. Tuli sellaiset asunnonostajan morkkisvibat jostain syystä.