Työkaveriin ihastuminen

Pitkässä parisuhteessa tulee ihastumisia. Yleensä niistä pääsee yli... Mutta

Itsellä tosin tällä hetkellä ihastus, joka on totaalisesti iskenyt tajuntaani. En koskaan uskaltaisi tehdä aloitetta, mutta hirvittää koska olen huomannut että tämä työkaverimieskin on minuun ihastunut. Tekee tikusta asiaa käydäkseen työhuoneessani, sekoilee vähän sanoissa jutellessamme ja on alkanut käyttää jotain uutta ihanaa tuoksuakin.

Meillä on pelottavan paljon samoja kiinnostuksen kohteita ja arvomaailmakin hyvin saman kaltainen. Lisäksi tuo mies on syötävän ihana.

Apua! Yritän puhua itselleni järkeä

jul

En uskaltanut lähestyä, oli kertonut mt ongelmistaan.

Hassua miten muu työyhteisö puuttuu asiaan joka ei heille millään lailla kuulu. Hyvin on nyt työ"kavereiden" todellinen luonne paljastunut/sivistymättömyys. Juoruilu, pilkka, viha, eristäminen... ihminen näkyy pohjimmiltaan olevan melko pahantahtoinen otus.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisa ketju. Onko teillä yleisesti oma suhde jotenkin väljäjtänyt tai huono sillon kun ihastus iskee? Tai jos on hyvä parisuhde kuitenkin, niin tunnetteko syyllisyyttä koskaan ihastumisesta? Kerrotteko koskaan näistä ihastuksista sille kotipuolen osapuolelle? Mietin vain, kun välillä itse pelkään puolisoni ihastuvan työkavereihin. Itse en oikeen ole ihastuvaa tyyppiä joten mieleen pyrkii ajatus pakostikin, että parisuhteessa täytyisi olla jotain vikaa jos ihastuu toiseen. Vai käykö näin vaan joillekin hyvissä suhteissa?

Itsellä nyt sellainen tilanne, että epäilen mieheni ihastuneen nuorempaan naiskollegaansa. Hänen nimensä vilahtelee jatkuvasti viesteissä ja pelikaverina mutt koskaan hän ei itse ole ko. naista ottanut puheeksi. Pari kertaa olen kysynyt kuka se on ja vastaus vain "työkaveri". Pitäisikö tällaisesta olla huolissaan? Kerrotteko yleensä työkavereista nimellä puolisoillenne? Mietin usein, että mies jättää tarkoituksella kertomatta nimenomaan tuosta naisesta. Vaikka olen sanonut että jos on kaveri se on ihan OK mut salailu tai kertomatta jättäminen vaivaa.

Meni hiukan ohi aiheen, mutta tilanteeni myötä tästä ketjusta tuli mieleeni vain jakaa tämmöinenkin. Uskotteko, että teillä varatuilla se oma kumppani asiatii ihastuksenne?

Ei tarvitse olla huono parisuhde tai mitään ongelmia, että ihastuu. Pitkissä parisuhteissa noita väistämättä tulee jossain vaiheessa. Se on ihan normaalia. Toki jos oma parisuhde on huono tai on jotain ongelmia, niin varmasti ihastuu herkemmin.

Itse olen nyt ihastunut toiseen. Eka kerta yli 10 vuoden parisuhteen aikana. Parisuhde on hyvä, mitään ongelmia ei ole. Tuli vain vastaan sellainen henkilö, joka vei jalat alta. En tunne asiasta syyllisyyttä, enhän minä voi sille mitään jos ihastun.

Minun tapauksessani en ole kertonut ihastuksestani kenellekään, en ihastuksen kohteelle enkä puolisolleni. En myöskään viestittele ihastukseni kanssa tai pidä yhteyttä vapaa-ajalla. Töissä käyn hänen kanssaan lounaalla silloin tällöin ja juttelen kuten kenen tahansa muun työkaverin kanssa. En ole tehnyt mitään sopimatonta tai väärää, joten miksi tuntisin syyllisyyttä?

Puolisolle en ole kertonut, koska en aio tehdä ihastukseni suhteen mitään. Odotan että se menee ohi jossain vaiheessa. Kertominen saattaisi vain huolestuttaa puolisoni turhaan.

Puolisoni tietää nimeltä lähimmät työkaverini (käytännössä tiimin jäsenet) ja kerron silloin tällöin jotain myös heidän elämästään puolisolleni. Lähinnä jos on jotain hauskoja juttuja. Osan työkavereista puoliso on tavannut. Tiimin kesken viedtitellään myös vapaa-ajalla. Ihastustani hän ei tiedä nimeltä, kun hän ei ole samassa tiimissä. Olen hänestä puhunut vain termillä yksi työkaveri, kuten monesta muustakin työkaverista. Meillä on yli 150 henkilöä, joten mahdotonta olisi puolisolle tuntea kaikki nimeltä. Jos minä, ihastukseni ja puolisoni olisimme samassa tilassa, esimerkiksi lounaalla, uskoisin puolisoni aistivan että olen ihastunut. Sen verran hyvin hän minut tuntee.

Sinun kohdallasi vaikuttaa, että puolisosi on ennut ihastuksessaan vähän pidemmälle, kun viestittelee aktiivisesti. Viestitteleekö hän aktiivisesti myös muiden työkavereiden kanssa vai onko tämä työkaveri poikkeus?

Olen itsekin muutaman kerran ihastunut suhteessa ollessani työ/ opiskelukaveriin.

Toisinaan olen huomannut että saan myös vastakaikua, niitä pieniä eleitä, katseita ja lähestymisiä.

Tälläkin hetkellä eräs työkaveri taitaa olla ihastunut minuun- voin sanoa että se on molemminpuolista mutta onneksi emme näe kovin usein.

Se se se se

Minulla on ehkä ihailija, itse en ole kiinnostunut. Minkälaisissahan suhteissa miehet on, jos pelkkä normaali ystävällisyys tulkitaan töissä jotenkin enemmän. En tiedä mitä tekisin tai tiedän mitä en tee...anna mitään ylimääräistä toivoa.

Työpaikalla Flirttailua oli vuodenpäivät, sitten kerroin että olen kiinnostunut. itse olen sinkku ja nainen varattu. Vastaukseksi sain että hän on hyvässä toimivassa parisuhteessa. Ei muuta. Ollaan puhuttu ja tekstailtu paljon. Vaikea sanoa mitä toinen ajattelee oikeasti. Kyllä vituttaa.

Alku kirjoitti:

Minulla on ehkä ihailija, itse en ole kiinnostunut. Minkälaisissahan suhteissa miehet on, jos pelkkä normaali ystävällisyys tulkitaan töissä jotenkin enemmän. En tiedä mitä tekisin tai tiedän mitä en tee...anna mitään ylimääräistä toivoa.

Kannattaa kertoa sille työkaverille että sinua ei kiinnosta. Kaikenlainen mykkäkoulu ja välttely se vasta outoa onkin. Ei se ainakaan työpaikan ilmapiiriä paranna! Sitten kun muut ottavat vielä mallia eli kollektiivisesti alkavat syrjiä sitä miestä niin meno on kuin alakoulussa. Lisäksi teet hallaa niille työkaverinaisille jotka olisivat kiinnostuneita siitä miehestä. Jutellahan työpaikalla ei voi vastakkaisen sukupuolen kanssa muuten vaan?

Small talk kunniaan kirjoitti:

Alku kirjoitti:

Minulla on ehkä ihailija, itse en ole kiinnostunut. Minkälaisissahan suhteissa miehet on, jos pelkkä normaali ystävällisyys tulkitaan töissä jotenkin enemmän. En tiedä mitä tekisin tai tiedän mitä en tee...anna mitään ylimääräistä toivoa.

Kannattaa kertoa sille työkaverille että sinua ei kiinnosta. Kaikenlainen mykkäkoulu ja välttely se vasta outoa onkin. Ei se ainakaan työpaikan ilmapiiriä paranna! Sitten kun muut ottavat vielä mallia eli kollektiivisesti alkavat syrjiä sitä miestä niin meno on kuin alakoulussa. Lisäksi teet hallaa niille työkaverinaisille jotka olisivat kiinnostuneita siitä miehestä. Jutellahan työpaikalla ei voi vastakkaisen sukupuolen kanssa muuten vaan?

Otankin heti tänään projektiksi kertoa toimiston miehille, että en ole heistä kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä parisuhteessa tulee ihastumisia. Yleensä niistä pääsee yli... Mutta

Itsellä tosin tällä hetkellä ihastus, joka on totaalisesti iskenyt tajuntaani. En koskaan uskaltaisi tehdä aloitetta, mutta hirvittää koska olen huomannut että tämä työkaverimieskin on minuun ihastunut. Tekee tikusta asiaa käydäkseen työhuoneessani, sekoilee vähän sanoissa jutellessamme ja on alkanut käyttää jotain uutta ihanaa tuoksuakin.

Meillä on pelottavan paljon samoja kiinnostuksen kohteita ja arvomaailmakin hyvin saman kaltainen. Lisäksi tuo mies on syötävän ihana.

Apua! Yritän puhua itselleni järkeä

Joskus käy niinkin että parempi tulee vastaan. Silloinkin kannattaa sitä vaihtamista miettiä siltä kannalta, että siitä toisesta ei vielä tiedä niitä huonoja puolia. Niitäkin kyllä on, ja ne saattavat olla paljon sietämättömämpiä kuin omalla puolisolla.

A crush is just lack of information.

Itse olen kova tyttö ihastumaan, menen aina täysillä niihin tunteisiin ja vertaan puolisoa näihin ihastuksiin

Monesti heissä on jotain sellaista, mitä toivoisin puolisossa olevan.

Olen kuitenkin valinnut olla tämän puolison kanssa, minulla voisi olla ihan yhtä onnellinen elämä jonkun toisenkin kanssa mutta näin olen nyt valinnut.

Alku kirjoitti:

Minulla on ehkä ihailija, itse en ole kiinnostunut. Minkälaisissahan suhteissa miehet on, jos pelkkä normaali ystävällisyys tulkitaan töissä jotenkin enemmän. En tiedä mitä tekisin tai tiedän mitä en tee...anna mitään ylimääräistä toivoa.

Ne perheenisäihailijat nauttii siitä yksipuolisesta ihailusta, omassa päässään he kuvittelevat että markkinointiosaston nuori Kaisa on heistä kovinkin kiinnostunut koska tämä hymyili vaivaantuneesti takaisin kun perheenisä kertoi typerän vihjailevan vitsin. Onneksi olen jo nelikymppinen eikä nämä miehet enää kiusaa minua, mutta muistan kyllä millaista se oli parikymppisenä 🤮

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla Flirttailua oli vuodenpäivät, sitten kerroin että olen kiinnostunut. itse olen sinkku ja nainen varattu. Vastaukseksi sain että hän on hyvässä toimivassa parisuhteessa. Ei muuta. Ollaan puhuttu ja tekstailtu paljon. Vaikea sanoa mitä toinen ajattelee oikeasti. Kyllä vituttaa.

Nainen nauttii huomiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli statuksemme olisivat toisenlaiset, ottaisin toki sen riskin. Olisi sen arvoista. Mutta koska molemmat varattuja niin kysyinkin, että kauan menee tunteiden laantumiseen.

- AP

Ei ne tunteet välttämättä mene ohitse. Jos olette varattuja kannattaa miettiä onko se nykyinen parisuhde varmasti hyvä ja mieluinen. Oudolle tuntuu että ihastuisi työkaveriin jos olisi tosi rakastunut omaan puolisoon. Itse ei aina halua tunnustaa tosiasioita vaan elää helposti kulissiliitossa kun ei jaksa erota.

Oma suhteeni ei ole voinut hyvin aikoihin. Mutta en haluaisi hämmentää töiden lisäksi toista jolla ilmeisesti ihan hyvä suhde. Mikäli häneltä tulisi suorempaa aloitetta niin voisi paremmin puntaroida nykyistä tilaa. Jäänee nähtäväksi tai sitten ikuiseksi arvoitukseksi.

- AP

Mistä tiedät että toinen osapuoli on onnellisessa liitossa? Jos hän kovasti flirttailee ja naureskelee jutuillesi ei vaikuta siltä.

Koska hän usein puhuu puolisostaan ja harvoin mitään huonoa. Tuntuu kuin puhaltaisi sillä peliä vähän poikki. Oman logiikkani mukaan jos haluaisi jotain enemmän minusta, ei puhuisi puolisosta.

- AP

Minä ainakin puhun ihastuksilleni puolisosta ettei vain syntyisi väärää kuvaa. Olen silti aivan yhtä ihastunut, en vain halua luoda sellaista mielikuvaa että olisin sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut parikin kertaa ihastunut pariin eri työkaveriin. Se tunne jatkuu tasan niin kauan, kun ruokit sitä. Itselläni nuo kestivät aika pitkään ja ihan siitä syystä että lietsoin itseäni siinä ihastuksessa. Vasta nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että minä itse voin lopettaa sen haihattelun jos haluan.

Ja siis olen niin epävarma itsestäni etten koskaan kertonut heille tunteistani.

Ah tämä on muuten niin totta! Vaikea myöntää itselleen ja helpompaa mennä "eihän sitä tunteilleen mitään voi" -tekosyyn taakse.

Työpaikallanni on aviopari. Kun mies tuli töihin, olin alusta alkaen hänen lähellään sanoissa sekoileva punastuva höpsö, enkä luultavasti ollut ainoa. Kun tämä mies saapuu paikalle, olisi kuin rocktähti ilmaantuisi joka ottaa tilan ja mukana olijat haltuunsa oikeastaan sanomatta sanaakaan, joku ihmeellinen karisma siinä miehessä vain on. Nallekarhumainen, komeankin, loistava kuuntelija, hauska, ja ne silmät. Luulin jonkin aikaa, että kiinnostus oli molemmin puolista, hän kun hakeutuu usein keskustelemaan meitä yhdistävistä asioista, lisäksi olin huomaavinani pientä flirttiä hänen käytöksessään. Pettymyksekseni olen huomannut hänen käyttäytyvän myös muiden naisten kanssa samalla tavalla ja tunnen siitä mustasukkaisuutta. Mutta kun tämä mies katsoo vaimoaan, siitä katseesta tietää ettei kukaan pääse siihen väliin, se katse on sellaista lämmintä rakkautta, josta voin vain haaveilla. Olisiko se syynä myös siihen käyttäytymiseen naisten seurassa koska ei halua ketään mutta karismallaan vetää ihmiset ympärilleen, niin miehet kuin naiset ja saa heidät nauramaan, sekä tuntemaan itsensä erityisiksi? Silti en saa tätä miestä mielestäni ja huomaan hakeutuvani tilanteisiin, jossa hän huomaa minut ja tulee keskustelemaan. Iltaisin olen miettinyt, onko tämä enää pelkkää ihastumista vai olenko jopa rakastunut.

Itse ihastunut työkaverinaiseen, niin kova ikävä että sattuu.

En ole kiinnostunut työkaveteistani, vaikka parhaiten tulen juttuunmiespuolisten työkavereiden kanssa. Toivottavasti ikinä ei tule tilannetta, jossa ilmaisevat kiinnostuksensa.

Meniköhän tämä koskaan ohi AP:llä?