Lue keskustelun säännöt.
Työkaveriin ihastuminen
23.08.2022 |
Kuinka kauan menee, että pääsee ihastuksen tunteesta työpaikalla? Olen aivan koukussa erääseen naistyökaveriin jonka kanssa kemiat vaan toimivat paremmin kuin minulla koskaan aiemmin. Nytkään en malta odottaa, että pääsen töihin vain hänet nähdäkseni ja kuullakseni hänen naurua. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa ja vaan vaikenee entisestään. En haluaisi vaihtaa työpaikkaa tai kertoa hänelle (aistii varmaan jo muutenkin) koska pidän työstäni.
Samaa kokeneita linjoilla?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Aika ja tahdonvoima auttoi pääsemään yli. Aina kun aloin haaveilemaan, käänsin tai oikeastaan pakotin ajatukset pois pilvilinnoista. Reilussa vuodessa se sitten lopahti kokonaan ja nykyään tuntuu ihan hassulta, että olin niin lääpälläni, vaikka onhan hän toki mukava ja viehättävä ihminen.
Realismi auttaa myös, vaikka toinen tuntuisi kuinka täydelliseltä sielunkumppanilta, niin arki iskee myös näihin suhteisiin. Itsellä on kokemusta kolmesta hullaantumisesta ja ne suhteet olivat upeita, ikimuistoisia, mutta eivät kestäneet lopulta aikaa (max kolme vuotta). Nykyinen suhde (jonka aikana tämä ihastuminenkin tapahtui) ei ole ollut samanlaista tunteiden ilotulitusta suhteen alussa, vaan paljon tasaisempaa. Häntä jotenkin heti vaan rakastin ja hyppäsin hullunlailla ihastumisen/rakastumisen sijaan siihen tunteeseen. Tämä suhde kestänyt jo 12 vuotta.
Tsemppiä ap! Pääset yli - jos haluat!
Kiitos mahtavasta viestistä. Oikeastaan yllättynyt kuinka asiallista kommenttia ketjuun kertynyt. Hienoa!
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla se kestää. Olen 2 kertaa ihastunut työpaikalla.
Eka lähti menee 😅.
Toisen kanssa ollaan edelleen samassa talossa.
Olen päättänyt olla hiljaa.
Ettei hänkin katoa 😁.
Minuun on ihastuttu. Kerrottu. Hyvin on sen jälkeen pärjätty vaikka minä en oo ollut ihastunut heihin.Oletko mies vai nainen?
Nainen
Tietääkö tämä nykyinen henkilö ihastuksestasi? Tai onko hän ihastunut sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Mikäli statuksemme olisivat toisenlaiset, ottaisin toki sen riskin. Olisi sen arvoista. Mutta koska molemmat varattuja niin kysyinkin, että kauan menee tunteiden laantumiseen.
- AP
En ole työkaveriin ihastunut, mutta ihastunut kuitenkin. Kaksi ja puoli vuotta mennyt, eikä tunteen hiipumisen merkkejä näkyvissä. Naimisissa olen enkä aio tehdä mitään tälle asialle, kärvistelen vain.
Kokoa itsesi tai menen firman lääkärin puhu asiasta.TYÖKAVEREIDEN KANSSA EI LÄHDEÄ SÄHLÄÄ.Työ on työ ja piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuin palavasti kollegaan, oltiin todella hyviä ystäviä -sielunheimolaisia- ja hänelläkin oli tunteita mua kohtaan, paljastui jossain illanvietossa. Molemmat oltiin tahoillamme varattuja, molempien suhteissa pitkään jatkuneita ongelmia.
Ajan kuluessa erottiin sitten molemmat tahoillamme, ihan niiden suhteiden itsensä vuoksi, ei toisiimme liittyen. Taisi joku pikasäätökin meillä siinä olla ja mietintää kannattaisiko jotain yrittää, mutta päädyimme eri reiteille. Hyvä niin. Vaikka kahdestaan oli tosi hyvä olla niin haluttiin eri asioita elämältä, ja molempia olisi todennäköisesti jäänyt vaivaamaan se että tunteista oli puhuttu jo ennen eroja, itseäni ainakin.
Ihastuksen unohdin vähitellen nykyisen puolisoni myötä. Ystävyyttä kaipaan edelleen sillä yhteydenpito jäi, mutta näin on ollut tilaa uudelle rakkaudelle. Ajattelen nyt että tuo ihastus ja ihmissuhde on ollut elintärkeä katalysaattori, jonka ansiosta aloin pohtia millaista parisuhteessa voisi olla parhaimmillaan ja pääsin irti onnettomasta liitosta. Ap:na keskittuisin tosi vahvasti nykyiseen liittoon ja siihen, miten asiat voi korjata tai voiko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me oltiin työkavereita oltu pari vuotta ja oli tosi lämmin ystävyyssuhde, siis ihan puhtaasti ystäviä oltiin ensimmäiset vuodet. Hän oli sinkku ja minä naimisissa. Seurailin sivusta seikkailujansa deittipalveluissa ja annoin ohjeita naisen logiikasta :) Joskus käytiin työmatkoilla yhdessä, kun samoja hommia tehtiin ja toisinaan samoissa projekteissakin oltiin. Sitten tilanne vaan yhdessä saunaillassa, humalatilassa tietysti, vähän lähti käsistä. Ei meillä pussailua enempää ollut silloin heti, selvin päin jatkettiin sitten myöhemmin. Erosin miehestä parin kuukauden päästä . Ollaan oltu naimisissa reilusti yli 10 vuotta jo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli statuksemme olisivat toisenlaiset, ottaisin toki sen riskin. Olisi sen arvoista. Mutta koska molemmat varattuja niin kysyinkin, että kauan menee tunteiden laantumiseen.
- AP
Ei ne tunteet välttämättä mene ohitse. Jos olette varattuja kannattaa miettiä onko se nykyinen parisuhde varmasti hyvä ja mieluinen. Oudolle tuntuu että ihastuisi työkaveriin jos olisi tosi rakastunut omaan puolisoon. Itse ei aina halua tunnustaa tosiasioita vaan elää helposti kulissiliitossa kun ei jaksa erota.
Oma suhteeni ei ole voinut hyvin aikoihin. Mutta en haluaisi hämmentää töiden lisäksi toista jolla ilmeisesti ihan hyvä suhde. Mikäli häneltä tulisi suorempaa aloitetta niin voisi paremmin puntaroida nykyistä tilaa. Jäänee nähtäväksi tai sitten ikuiseksi arvoitukseksi.
- AP
Mistä tiedät että toinen osapuoli on onnellisessa liitossa? Jos hän kovasti flirttailee ja naureskelee jutuillesi ei vaikuta siltä.
Koska hän usein puhuu puolisostaan ja harvoin mitään huonoa. Tuntuu kuin puhaltaisi sillä peliä vähän poikki. Oman logiikkani mukaan jos haluaisi jotain enemmän minusta, ei puhuisi puolisosta.
- AP
Olen vastaavassa asetelmassa ja puhun paljon puolisostani. Ehkä vähän puhaltaakseni peliä poikki ja toisaalta ihan muistuttaakseni itselleni miten hyvä puoliso mulla on. Ja ihan totta puolisostani puhun enkä muutenkaan häntä koskaan morkkaa, kun löysin nykyisen puolisoni voin sanoa että tunsin vuosien etsimisen loppuneen. Olen siis oikeasti todella onnellinen, niin hyvin kuin voi realistisesti olla.
Mutta tämä tilanne töissä, se kemia ja ihastus, eihh. Omalla kohdallani se meni niin että ensin tultiin toimeen, sitten tapahtui jokin outo kyräily -syvenemisvaihe missä kai toisen osapuolen fiilikset olivat jo itselleen selvillä mut mulla ei ja välit oli aika ristiriitaiset ja konfliktinhakuiset. Sitten tajusin et ei helvetti meillähän on ihan älytön kemia ja fyysinen jännite. Sitten yritin vähän etääntyä ja peruuttaa. Hänkin kai yritti. Mutta heti kun palaamme tekemisiin ja jos rentoudun olemaan oma itseni, jotain tapahtuu päässä ja sellanen ihastus-kuumotus joka on hyvin vahvasti fyysistä ainakin omalta osalta ottaa vallan. Ja vähän muukin, kaikki toisen jutut naurattaa ja toistelee toisen nimeä joka käänteessä. Ja hän muistaa mun kertomat jutut ja sanoo asioita mitä just mä ajattelin ja toisin päin.
Enkä edes välttele konfliktejakaan enää ko.ihmisen kanssa vaan hauska vaan kuunnella hänen ränttäystään asiasta kuin asiasta, kun sille päälle sattuu.
Tämmöstä perus ihastus settiä ja tämä pitäisi nyt saada loppumaan. Se tunne mulla kuitenkin on, että kemia ja vetovoima on molemminpuolinen mutta ei kumpikaan sille mitään halua tehdä tietenkään. Tuhota nyt omia elämiään. Ja puolisoiden siinä samalla. Mut helvetti että on vaikeaa tuntea näitä tuntemuksia kun sille kemialle ei voi mitään. Mutta johonkin järkevään se pitäisi pystyä kanavoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita toimeksi ja ota selvää
Siitähän ei voi seurata mitään hyvää, jos kyseessä on ei-toivottu ihastus.
Joko tilanne vie seksiin tai ei.
Todnäk tilanne molemmin puolineen eli seksiä ja parisuhteet pilalla.
Puoliso näkee pettämisen heti, rehellisyys vie eroon heti - tässä on vain huonoja vaihtoehtoja.
Joten ei auta kuin kärvistellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli statuksemme olisivat toisenlaiset, ottaisin toki sen riskin. Olisi sen arvoista. Mutta koska molemmat varattuja niin kysyinkin, että kauan menee tunteiden laantumiseen.
- AP
Mulla kestänyt kolmisen vuotta ihastus puolituttuun naiseen työpaikalla. En tiedä onko varattu, minä en ole. En aio tehdä mitään, koska molemmat viihdymme erinomaisesti työssämme. Koko ajan tunne että olemme sielunkumppaneita, niin vatvon asiaa koko ajan. Ehkä senkään takia ei laannu.
Kannattaa kuitenkin jotain yrittää, jotain todella pientä esim yhteistä lounasta ehdotat. Sekin voi olla iso askel varatuille..
Mua pyydettiin lounaalle. Ollaan käyty lounaalla ennenkin ja se on ihan normaalia. Mut se oli jotenkin erilaista. Pöytään istuessa välähti tunnelma, kuin olisi treffeillä.
Tilanne tän ihmisen kans sellainen että en ole ihan varma tiedetäänkö itsekään missä vesissä uiskennellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mukavan rehellinen ketju. Minä olen ihastunut varattuun ja olen melko varma että hänkin minuun. Olemme molemmat perheellisiä ja minä en jo sen vuoksi ainakaan halua aloittaa suhdetta tällä tavalla. Suhde myös loukkaisi monia ihmisiä.
Kyllä se kaipuu silti raastaa sydäntä. Olen jo vuosia miettinyt, että onko tämä ikäkriisiä vai ihan vain seurausta siitä, että parisuhde ei tunnu enää parisuhteelta. Vai onko toisessa vaan sitä jotain. Lasten vuoksi ei tuntuisi kuitenkaan helpolta erota.
Olisi kiva kuulla vielä lisää, miten muut ovat näistä tunteista selvinneet ja tilanteensa ratkaisseet.
Minulla on ollut jo noin 1,5 vuotta ihastuksen tunteita työkaveriani kohtaan. Oma avioliitto on voinut hieman huonosti, eikä meillä ole hirveästi enää läheisyyttä. Olisin varmaan jo eronnut, jos lapsia ei olisi. Jonkinlainen neljänkympin kriisikin tässä on ollut.
Olen ihastunut nuorempaan varattuun mieheen töissä, joka tuntuu ikäistään vanhemmalta ja kypsemmältä. Olen usein yrittänyt unohtaa hänet, mutta tunteet palaavat aina takaisin. Vatsanpohjassa tuntuu perhosia kun näen hänet ja olen kuin ihastunut teini-ikäisenä. Välillä on tuntunut, että miehelläkin on tunteita minua kohtaan, välillä taas tuntuu että kuvittelen kaiken. Meillä oli vajaa viikko sitten työpaikan juhlat, ja ajauduimme suutelemaan intohimoisesti siellä tämän ihastukseni kanssa. Nyt tuntuu taas että olen entistä ihastuneempi.. Suutelua ja halailua pidemmälle emme menneet, vaikka tilaisuus olisi ollut. En tiedä mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sanotte tästä?
Ihastuin kolmisen vuotta sitten palavasti työkaveriin ja kerroin hänelle tunteistani. Vastaus oli epäselvä. Päätin, että se oli siinä, koska en voisi olla suhteessa henkilön kanssa, joka ei ole palavasti ihastunut minuun. Vuotta myöhemmin hän kertoi, ettei hänellä ole tunteita minua kohtaan tai ne on kehittymässä (wtf! :D). Itse tein selväksi, ettei meillä tule koskaan olemaan mitään.
Tunteeni ovat vasta nyt alkaneet helpottamaan. Yritän vältellä häntä, mutta siinä on kaksi vaikeuttavaa tekijää. 1) näemme toisiamme töissä 2) hän pitää yhteyttä minuun ja ehdottaa usein kahdenkeskeistä tekemistä kanssaan kuten matkustelua, illan viettoa tai saunomista hänen kanssaan.
Mitä tämä touhu oikein on? Tuo kohta 2) on sen verran ärsyttävää, että se on vienyt ihastuksen tunteet tehokkaasti pois, mutta minkälainen ihminen käyttäytyy noin?
Voi haluta testata kehittyvätkö tunteet. Ikävä kyllä voi ajatella, että tarjous on edelleen voimassa ja jos ei ole löytänyt parempaa, pitää varalla.
Olen ollut jo kolme vuotta ihastunut työpaikalla tapaamaani naiseen. Vieläkin sätätään mesessä joka päivä....runkatessani ajattelen häntä ja samoin kun panen vaimoani ..ihanaa....harmi vaan
että olemme eri paikkakunnilla nykyään.
Työkaverimiehen vaimo otti yhteyttä mitäs nyt?
Vierailija kirjoitti:
Itse kerroin varatulle työkaverille tunteistani ja pyysin että nähtäisiin työajan ulkopuolella. Hän torjui minut ja otti etäisyyttä. Luulen että minua pidetään ihan kelvottomana nykyään, tuntuu aika pahalta.
No kyllä sä aika mäntisti toimitkin.
Mielenkiintoisa ketju. Onko teillä yleisesti oma suhde jotenkin väljäjtänyt tai huono sillon kun ihastus iskee? Tai jos on hyvä parisuhde kuitenkin, niin tunnetteko syyllisyyttä koskaan ihastumisesta? Kerrotteko koskaan näistä ihastuksista sille kotipuolen osapuolelle? Mietin vain, kun välillä itse pelkään puolisoni ihastuvan työkavereihin. Itse en oikeen ole ihastuvaa tyyppiä joten mieleen pyrkii ajatus pakostikin, että parisuhteessa täytyisi olla jotain vikaa jos ihastuu toiseen. Vai käykö näin vaan joillekin hyvissä suhteissa?
Itsellä nyt sellainen tilanne, että epäilen mieheni ihastuneen nuorempaan naiskollegaansa. Hänen nimensä vilahtelee jatkuvasti viesteissä ja pelikaverina mutt koskaan hän ei itse ole ko. naista ottanut puheeksi. Pari kertaa olen kysynyt kuka se on ja vastaus vain "työkaveri". Pitäisikö tällaisesta olla huolissaan? Kerrotteko yleensä työkavereista nimellä puolisoillenne? Mietin usein, että mies jättää tarkoituksella kertomatta nimenomaan tuosta naisesta. Vaikka olen sanonut että jos on kaveri se on ihan OK mut salailu tai kertomatta jättäminen vaivaa.
Meni hiukan ohi aiheen, mutta tilanteeni myötä tästä ketjusta tuli mieleeni vain jakaa tämmöinenkin. Uskotteko, että teillä varatuilla se oma kumppani asiatii ihastuksenne?
Kyllä en itse enää menisi mitään kiinnostuksiani työkaverille ilmaisemaan, vaikutti miten vastakiinnostuneelta tahansa kun pakit tulee siitä huolimatta.
Nainen