Lue keskustelun säännöt.
Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat
21.08.2022 |
Hyvät palstamammat ja -sedät. Antakaamme opettajille työrauha, älkäämme olko tässä jutussa mainittujen vanhempien kaltaisia etuoikeutettuja "Kareneita".
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009001096.html
Niin, mikä se Karen on?
https://en.wikipedia.org/wiki/Karen_(slang)
Kiitos jo etukäteen.
Kommentit (639)
Sääli niitä tulevaisuuden opettajia kun kaikki nämä tämän ajan adhd-ja muut häiriöiset ja hörhöt lusääntyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan ammatti ei todellakaan ole houkutteleva, kun näitä juttuja lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Pitäisikö jokaisella opettajalla olla valmius käsitellä jokaista erityisongelmaista lasta? Helpompaa olisi, jos sellaisille olisi omat koulut tai edes omat opetusryhmät ja erityisongelmiin perehtyneet opettajat.
No tämä. Opettaja opettaa. Opettajalla ei ole valmiuksia eikä varsinkaan aikaa tai resursseja olla samaan aikaan opettaja, sosiaalitantta, erikoislääkäri ja psykologi.
Jotain järkeä nyt siihen mitä vaaditaan. Se nyt vaan on vanhempien tehtävä kasvattaa ja opettajan tehtävä opettaa aineita. Siinä kun opettaja "suhtautuu" yhteen aspergeriin, niin jää 29 muuta paitsioon. Järkeä? No ei tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Asbergerit on kyllä haastavia, jos alkaa ahdistaa. Ei ole kiva katsoa, jos nuori alkaa takoa omaa päätään pulpettiin tms.
Niinpä. Ja kun koulussa sitä ahdistusta yritetään oikein urakalla lisätä....
Esimerkkinä: Lapselle oli ahdistavaa jo muutenkin olla isossa normi luokassa, ja siksi pyysi, jos saisi istua jossain reunapaikalla, niin vähän helpottaisi - ei siis pyytänyt mitään tiettyä paikkaa, vaan mitä tahansa reunapaikkaa. Opettaja laittoi istumaan aivan keskelle luokkaa, kun täytyy lapsen oppia sietämään epämukavuutta...
Ei vaan ope tajunnut, että se luokassa olo oli jo sitä epämukavuutta, ei olisi enää tarvinnut lisätä.
Joskus tuntui kuin olisi oikeasti haluttu katsoa, mihin asti voi venyttää ja kuormittaa ennen kuin katkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin.
Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt.
"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"
- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin.
Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon.
"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"
Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta.
Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää.
Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha.
Jos tämä adhd-oppilas on normaalien joukossa normaalilla luokalla, niin samat säännöt ovat kaikille. Jos erityiskohtelua haluat tai jos lapsesi ei normisääntöihin totu, laita lapsesi erityiskouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Asbergerit on kyllä haastavia, jos alkaa ahdistaa. Ei ole kiva katsoa, jos nuori alkaa takoa omaa päätään pulpettiin tms.
Niinpä. Ja kun koulussa sitä ahdistusta yritetään oikein urakalla lisätä....
Esimerkkinä: Lapselle oli ahdistavaa jo muutenkin olla isossa normi luokassa, ja siksi pyysi, jos saisi istua jossain reunapaikalla, niin vähän helpottaisi - ei siis pyytänyt mitään tiettyä paikkaa, vaan mitä tahansa reunapaikkaa. Opettaja laittoi istumaan aivan keskelle luokkaa, kun täytyy lapsen oppia sietämään epämukavuutta...
Ei vaan ope tajunnut, että se luokassa olo oli jo sitä epämukavuutta, ei olisi enää tarvinnut lisätä.Joskus tuntui kuin olisi oikeasti haluttu katsoa, mihin asti voi venyttää ja kuormittaa ennen kuin katkeaa.
No mites sitten jatkossa? Ei voi mennä töihin kun ei siellä saa välttämättä valita omaa istumapaikkaansa? Jos koulu on noin vaikeeta, niin ihan oikeasti kannattaa laittaa johonkin erikoiskouluun. Ei voi yhdelle vaatia erivapauksia jos kaikki muut 29 oppilasta joutuu tekemään epämukavia asioita. Katsos kun niitä epämukavia asioita on kymmeniä riippuen ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Pitäisikö jokaisella opettajalla olla valmius käsitellä jokaista erityisongelmaista lasta? Helpompaa olisi, jos sellaisille olisi omat koulut tai edes omat opetusryhmät ja erityisongelmiin perehtyneet opettajat.
Voi olla, että olisi helpompaa. Niin ei kuitenkaan ole Suomessa päätetty toimia. Ja siksi mielestäni ihan tavallisella opettajalla pitäisi olla edes yleisimmistä erityisyyksistä joku käsitys. Jos opettaja pahentaa oppilaan tilannetta, ollaan kyllä ongelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin.
Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt.
"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"
- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin.
Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon.
"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"
Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta.
Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää.
Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha.
Jos tämä adhd-oppilas on normaalien joukossa normaalilla luokalla, niin samat säännöt ovat kaikille. Jos erityiskohtelua haluat tai jos lapsesi ei normisääntöihin totu, laita lapsesi erityiskouluun.
"laita lapsesi erityiskouluun".
Täällä neuvoo ihmiset joilla ei ole mitään kontaktipintaa erityisten arkeen. Ei erityiskouluihin noin vain "laiteta". Erityiskouluja on Suomessa vain kourallinen eikä niihin pääse edes kaikki vakavasti vammaisetkaan lapset noin vain.
Meidän kaupungissa ei ole ollenkaan kokonaisia erityiskouluja, ei edes erityisluokkaa ole tullut moneen vuoteen, mihinkään kouluun, koska säästetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Pitäisikö jokaisella opettajalla olla valmius käsitellä jokaista erityisongelmaista lasta? Helpompaa olisi, jos sellaisille olisi omat koulut tai edes omat opetusryhmät ja erityisongelmiin perehtyneet opettajat.
Voi olla, että olisi helpompaa. Niin ei kuitenkaan ole Suomessa päätetty toimia. Ja siksi mielestäni ihan tavallisella opettajalla pitäisi olla edes yleisimmistä erityisyyksistä joku käsitys. Jos opettaja pahentaa oppilaan tilannetta, ollaan kyllä ongelmissa.
Opettaja ei ole lääkäri. Opettaja opettaa.
Lapsen vanhempana SINÄ olet vastuussa jos pistät lapsesi kouluun jossa hän ei pärjää. On se nyt kumma kun yhteiskunnan tulisi olla vastuussa sun kakarastasi. Jätä sitten ne lapsilisät nostamatta jos kerran et halua lastasi kasvattaa.
Voi tätä sossulandiaa. Vapauksia pitää olla rajattomasti, mutta mitään vastuuta ei saa missään nimessä olla. Kaikki on yhteiskunnan harteilla. Miksi lisäännyit? Teit pahasti hallaa koko maalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Opettajan ammatti ei todellakaan ole houkutteleva, kun näitä juttuja lukee.
Siksi vaihdankin alaa. Jos luokalla on 30 nuorta, joista yli puolella jotain huomioitavaa ja ääripäät samassa luokkatilassa, niin ei siinä voi tehdä työtään siten, kuin haluaisi. Monet vanhemmat ovat kesälomien aikana pelkästään omien lastensa vuoksi uupuneita vastatessaan lastensa hyvinvoinnista, saati jos siinä olisi lisäksi parikymmentä muuta mukulaa vaihtelevilla ominaisuuksilla. Lisäksi ne vanhemmat viesteineen.
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Asbergerit on kyllä haastavia, jos alkaa ahdistaa. Ei ole kiva katsoa, jos nuori alkaa takoa omaa päätään pulpettiin tms.
Niinpä. Ja kun koulussa sitä ahdistusta yritetään oikein urakalla lisätä....
Esimerkkinä: Lapselle oli ahdistavaa jo muutenkin olla isossa normi luokassa, ja siksi pyysi, jos saisi istua jossain reunapaikalla, niin vähän helpottaisi - ei siis pyytänyt mitään tiettyä paikkaa, vaan mitä tahansa reunapaikkaa. Opettaja laittoi istumaan aivan keskelle luokkaa, kun täytyy lapsen oppia sietämään epämukavuutta...
Ei vaan ope tajunnut, että se luokassa olo oli jo sitä epämukavuutta, ei olisi enää tarvinnut lisätä.Joskus tuntui kuin olisi oikeasti haluttu katsoa, mihin asti voi venyttää ja kuormittaa ennen kuin katkeaa.
No mites sitten jatkossa? Ei voi mennä töihin kun ei siellä saa välttämättä valita omaa istumapaikkaansa? Jos koulu on noin vaikeeta, niin ihan oikeasti kannattaa laittaa johonkin erikoiskouluun. Ei voi yhdelle vaatia erivapauksia jos kaikki muut 29 oppilasta joutuu tekemään epämukavia asioita. Katsos kun niitä epämukavia asioita on kymmeniä riippuen ihmisestä.
Koulussa treenataan myös ryhmätöitä ja esitelmirn pitoa, jotka ahdistavat kaikkia. Kuitenkin työelämä perustuu niille, joten tärkeää on treenata. Jos sitä keskipaikkaa ei ikinä treenaa, ei siinä koskaan opi istumaankaan. On karhunpalvelus näille erityisille yrittää järjestää maailmaa ja yhteiskuntaa heidän mielensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Pitäisikö jokaisella opettajalla olla valmius käsitellä jokaista erityisongelmaista lasta? Helpompaa olisi, jos sellaisille olisi omat koulut tai edes omat opetusryhmät ja erityisongelmiin perehtyneet opettajat.
No tämä. Opettaja opettaa. Opettajalla ei ole valmiuksia eikä varsinkaan aikaa tai resursseja olla samaan aikaan opettaja, sosiaalitantta, erikoislääkäri ja psykologi.
Jotain järkeä nyt siihen mitä vaaditaan. Se nyt vaan on vanhempien tehtävä kasvattaa ja opettajan tehtävä opettaa aineita. Siinä kun opettaja "suhtautuu" yhteen aspergeriin, niin jää 29 muuta paitsioon. Järkeä? No ei tippaakaan.
Kun tämän kertomani aspergerin kohdalla olisi riittänyt, että opettaja olisi jättänyt HÄNET rauhaan, niin kaikki olisi ollut hyvin. Hän ei häiriköinyt tunneilla, ei kiusannut muita, hän oli vain vähän erilainen, mikä ei opettajalle sopinut. Oliko liikaa vaadittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin.
Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt.
"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"
- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin.
Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon.
"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"
Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta.
Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää.
Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha.
Jos tämä adhd-oppilas on normaalien joukossa normaalilla luokalla, niin samat säännöt ovat kaikille. Jos erityiskohtelua haluat tai jos lapsesi ei normisääntöihin totu, laita lapsesi erityiskouluun.
"laita lapsesi erityiskouluun".
Täällä neuvoo ihmiset joilla ei ole mitään kontaktipintaa erityisten arkeen. Ei erityiskouluihin noin vain "laiteta". Erityiskouluja on Suomessa vain kourallinen eikä niihin pääse edes kaikki vakavasti vammaisetkaan lapset noin vain.
Meidän kaupungissa ei ole ollenkaan kokonaisia erityiskouluja, ei edes erityisluokkaa ole tullut moneen vuoteen, mihinkään kouluun, koska säästetään.
Eikä erityiskoulu edes ole oikea ratkaisu. Ne on tarkoitettu sellaisille, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä normaalilla opetussuunnitelmalla tai joilla on niin suurta tuen tarvetta liikuntavamman vuoksi, että tavallisen koulun resurssit eivät riitä.
Oikea vastaus olisi erityisluokat, jotka Sipilän hallitus inkluusion nimissä lopetti. Inkluusio olisi ihan ok, jos tukea saisi yleisluokkaan, mutta kun ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs äiti soitti minulle jouluaatonaattona klo 8 vanhempieni kotiin, jonne olin mennyt joululoman viettoon, että hänen poikansa oli saanut hänen ja hänen ystäviensäkin mielestä väärän numeron eräästä aineesta. En tiedä mistä oli numeroni kaivanut, epäilen että rehtorimme oli sen vinkannut. Hän kun oli niin hyvää pataa muutamien vanhempien kanssa. En muuttanut numeroa ja tämä äiti teki koko loppuajastani helvetin tuossa koulussa. Että terkkuja vaan jos joku tunnistaa, ei ole unohtunut tämä häiriköinti.
Ja siitä miksi Wilmaan laitetaan esim. pienetkin myöhästymiset. Wilma on samalla ikäänkuin opettajan päiväkirja/muistikirja, josta hän arviointeja tehdessään näkee esim juuri nuo myöhästymiset, että onko niitä monta kertaa viikossa vai kerran kaksi lukukaudessa. Ja jos jotakin vanhempaa ärsyttää saada näitä viestejä, niin kannattaisiko opettajan solvaamisen sijasta esim jutella sen oman lapsen kanssa, että miksi ei ehdi ajoissa kouluun ja huolehtia siitä että ehtii.Myöhästyminen EI ole peruste laskea numeroa.
Idiootti!
Aikuisillakin näköjään haastavaa käytöstä, niin miksei sitten heidän lapsillaankin.
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Pitäisikö jokaisella opettajalla olla valmius käsitellä jokaista erityisongelmaista lasta? Helpompaa olisi, jos sellaisille olisi omat koulut tai edes omat opetusryhmät ja erityisongelmiin perehtyneet opettajat.
Voi olla, että olisi helpompaa. Niin ei kuitenkaan ole Suomessa päätetty toimia. Ja siksi mielestäni ihan tavallisella opettajalla pitäisi olla edes yleisimmistä erityisyyksistä joku käsitys. Jos opettaja pahentaa oppilaan tilannetta, ollaan kyllä ongelmissa.
Opettaja ei ole lääkäri. Opettaja opettaa.
Lapsen vanhempana SINÄ olet vastuussa jos pistät lapsesi kouluun jossa hän ei pärjää. On se nyt kumma kun yhteiskunnan tulisi olla vastuussa sun kakarastasi. Jätä sitten ne lapsilisät nostamatta jos kerran et halua lastasi kasvattaa.
Voi tätä sossulandiaa. Vapauksia pitää olla rajattomasti, mutta mitään vastuuta ei saa missään nimessä olla. Kaikki on yhteiskunnan harteilla. Miksi lisäännyit? Teit pahasti hallaa koko maalle.
Näitä viestejä kirjoittaa ideologisessa hurmoksessa oleva ihminen, jolla ei ole selvästi - kuten aiemmin mainittu - kontaktipintaa yhdenkään erityislapsen arkeen.
Se, että opettaja ei huomioi Asperger-lapsen tarvetta rauhallisesta istumapaikasta on suunnilleen yhtä järkevää ja reilua kuin jos laitettaisiin yksijalkainen oppilas normaalille liikunnantunnille pelaamaan jalkapalloa kaksijalkaisten kanssa.
Astmaatikko ja lemmikin omistaja eivät voi istua vierekkäin, autisti ja adha eivät voi istua vierekkäin, eikä adhd ystävänsä eikä aistiyliherkän kanssa eikä aspergerin. Toirette ei voi myöskään istua aistiyliherkän lähellä eikä se adhd. Ahdistuneisuudesta kärsivän täytyy pystyä istua lähelle ovea, jotta voi tarvittaessa poistua. Heitä on 5. Muuten vain puheliaat ystävyksett eivät voi istua lähekkäin. Huonosti näkevän täytyy päästä situmaan eteen jne. Tietenkään näitä syitä ei voi kertoa kenellekään perusteluina. Arvatkaa millainen on tämän ns. normaaliluokan arki.
Kyllä me vanhemmat tiedetään mikä on lapsille parasta. MINÄ päätän MINUN lapseni asioista, ei kukaan muu, eikä todellakaan opettaja! Opettajilla on työn puolesta velvollisuus kasvattaa minun lastani mutta minä päätän miten se tapahtuu.
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Asbergerit on kyllä haastavia, jos alkaa ahdistaa. Ei ole kiva katsoa, jos nuori alkaa takoa omaa päätään pulpettiin tms.
Niinpä. Ja kun koulussa sitä ahdistusta yritetään oikein urakalla lisätä....
Esimerkkinä: Lapselle oli ahdistavaa jo muutenkin olla isossa normi luokassa, ja siksi pyysi, jos saisi istua jossain reunapaikalla, niin vähän helpottaisi - ei siis pyytänyt mitään tiettyä paikkaa, vaan mitä tahansa reunapaikkaa. Opettaja laittoi istumaan aivan keskelle luokkaa, kun täytyy lapsen oppia sietämään epämukavuutta...
Ei vaan ope tajunnut, että se luokassa olo oli jo sitä epämukavuutta, ei olisi enää tarvinnut lisätä.Joskus tuntui kuin olisi oikeasti haluttu katsoa, mihin asti voi venyttää ja kuormittaa ennen kuin katkeaa.
No mites sitten jatkossa? Ei voi mennä töihin kun ei siellä saa välttämättä valita omaa istumapaikkaansa? Jos koulu on noin vaikeeta, niin ihan oikeasti kannattaa laittaa johonkin erikoiskouluun. Ei voi yhdelle vaatia erivapauksia jos kaikki muut 29 oppilasta joutuu tekemään epämukavia asioita. Katsos kun niitä epämukavia asioita on kymmeniä riippuen ihmisestä.
Oikealla kohtelulla (hyvätasoiset) aspergerit yleensä aikuistuessaan löytävät keinoja selvitä ongelmatilanteistaan. Lapsena ne keinot ovat vielä kovin heikkoja.
Tämä asperger, josta kirjoitan, on opiskelujensa ohessa tehnyt työtä jo yli kaksi vuotta samassa firmassa ilman ongelmia. Hänet hyväksytään joukkoon omana itsenään ja hän saa käyttää lahjakkuuttaan koko firman hyödyksi. Tämä on parhaimmillaan erityisen kehityskulku.
Jos luokassa on lapsi, jolta puuttuu jalat, vaaditaanko häneltä, että hänen on pystyttävä juoksemaan? Miksi sitten erityisintä vaaditaan asioita, joihin he eivät pysty. Kaikkein Kummallisinta on, että usein se pieni huomioon ottaminen takaisi työrauhan kaikille.
Vierailija kirjoitti:
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.
Pitäisikö jokaisella opettajalla olla valmius käsitellä jokaista erityisongelmaista lasta? Helpompaa olisi, jos sellaisille olisi omat koulut tai edes omat opetusryhmät ja erityisongelmiin perehtyneet opettajat.
No tämä. Opettaja opettaa. Opettajalla ei ole valmiuksia eikä varsinkaan aikaa tai resursseja olla samaan aikaan opettaja, sosiaalitantta, erikoislääkäri ja psykologi.
Jotain järkeä nyt siihen mitä vaaditaan. Se nyt vaan on vanhempien tehtävä kasvattaa ja opettajan tehtävä opettaa aineita. Siinä kun opettaja "suhtautuu" yhteen aspergeriin, niin jää 29 muuta paitsioon. Järkeä? No ei tippaakaan.
Kun tämän kertomani aspergerin kohdalla olisi riittänyt, että opettaja olisi jättänyt HÄNET rauhaan, niin kaikki olisi ollut hyvin. Hän ei häiriköinyt tunneilla, ei kiusannut muita, hän oli vain vähän erilainen, mikä ei opettajalle sopinut. Oliko liikaa vaadittu?
No mitä siis tarkalleen opettajan olisi tullut tehdä? Ja olitko ikinä yhteydessä opettajaan? Ei se opettaja mikään ajatuksenlukija ole joka tietää sun lapsestasi kaiken. Ja kyllä, se on vähän niin kuin opettajan tehtävä hellästi potkia oppilaita perseelle eikä vaan antaa niiden tehdä omiaan tunneilla.
Mää pistämässä lapseni kouluun ja vaadin että lapseni saa tehdä mitä huvittaa tunnilla. Voi jeesus, eipä ole ihme että lapsesi on aspergeri. Tuntuu olevan koko perhe samaa aspergeria.
Keskosuus altistaa ADHD:n ilmenemiselle.
ADHD oireisto johtuu täysiaikaisilla lapsilla 80% geeneistä. On kyseessä aivojen toiminnan häiriö ja aivojen rakenteellisuudet periytyvät ihan kuten muutkin osat meissä. Voi johtua myös päihderaskaudesta tai traumaattisesta varhaislapsuudesta.
Aika outo yritys tulla nollaamaan vuosikymmenten tutkimustyön lastenneurologiasta ja -psykiatriasta. Kyllä ne ovat ihan oikeita tieteenaloja eikä siellä mikä tahansa mielipide pääse läpi ilman perusteellista tutkimustyötä.
Ei kuulu normaaliluokkaan minustakaan. Ei hän ole ns normaali. Olen hänen omaishoitaja.
Erityisluokkia tai edes pienryhmiä ei ole kaikissa kaupungeissa. Ei vaan ole. Voitte uskoa että vanhemmatkin haluaisi lapsensa johonkin jossa oppisivat, mutta ei. Ei ole mahdollista. Inkluusion nimessä laitetaan sinne isoon luokkaan niin ADHD:t kuin autistitkin, vaikka eivät pärjää isossa ryhmässä.
ADHD-lapsella on oikeus tukeen, on se sitten tehostettu tuki tai erityinen tuki. Ja sitten kun vanhempi pyytää opettajalta tätä erityistä tukea toteutuvaksi, pyytää jotain, niin vinoillaan. Erityisen tuen lapsille tehdään HOJKS ja jos HOJKS:ssa on lapselle luvattu, että häntä valvotaan välitunnilla enemmän, niin lakisääteisesti se pitää myös tapahtua. HOJKS on sitova. Jos vanhempi sitä HOJKS:ssa luvattua opettajalta pyytää, se ei ole vinoilun aihe. Ja kouluhan on muutenkin vastuussa lapsista ja turvallisuudesta. ADHD on sellainen että tarvitsee valvontaa, tai ei ole turvallista. Ei ole jotain yhden lapsen pillin mukaan hyppimistä, vaan HOJKS:n noudattamista, ja se on lakisääteisesti sitova.
Meidän toinen lapsi on ysin oppilas ja ikätasoinen, ei piirteitä ADHD:sta. Miten tämä voidaan taas nähdä kasvatuksen ongelmana, jos lapsella on synnynnäinen aivotoiminnan häiriö? Miten se on kasvatuksellista? Aika useinkin samassa perheessä voi olla sekä nepsyjä että tavallisia. Tosi huonolla tuurilla kaikki ovat nepsyjä.