Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opistotasolla taas opettajia painostetaan päästämään lapsi tenteistä läpi, koska opettajalla ei vaikutusvaltaisen vanhemman mielestä ole oikeutta pilata lapsen tulevaisuutta.

Pitäisikö jollain olla oikeus pilata toisen tulevaisuus?

Kyllä. Jos taidot ei vaan riitä siihen tulevaisuuteen. Siksi sokea ei voi olla lentokapteeni.

  värisokea eikä varmaan jolla on ADHD, ADD jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Kylmä totuus on myös se että jos vanhemmat olivat aikoinaan "erityislapsia" niin suurella todennäköisyydellä lapsetkin ovat. Myös rööki, viina, huumet yms. raskauden aikana altistaa lapset näille "erityspiirteille". Katsokaa peiliin vaan vanhemmat. Sieltä se suurin ongelma löytyy.

Tarkkikset takaisin ja heti ja ruvetaan taas vaatimaan oppilailta enemmän. Se on hyödyttää ihan kaikkia.

Yleistäminen on helppoa, todellisuus on monimuotoisempi. T: Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, raitis erityislapsen äiti, joka ei tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin, ettei lapsesta olisi tullut erityistä

Tunnen monta tohtoria, jotka ovat ilmiselviä erityislapsia, juuri tuo, etteivät osaa katsoa omaa toimintaansa kriittisesti, kuten sinäkään et osaa. Yliopistossa työskentelen.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että erityislapsi voi tulla kenelle tahansa eikä sille välttämättä voi itse mitään?

Totta. Mutta noita diagnosoituja alkaa olla nykyisin kumman paljon. Mistä se oikein johtuu?

Vastahan lasten ongelmiin on alettu puuttua.

Kun itse olin lapsi, 80-luvulla, ei oppimisvaikeuksia tutkittu, jätettiin vain luokalle. Ei diagnooseja ollut, kun ei tutkittu. 

Lapsiin on aika vähän aikaa suhtauduttu inhimillisesti. Tiesittekö, että vielä 80-luvulla syöpää sairastaneelle lapselle tehtiin toimenpiteet kuten selkäydinpunktio ilman kivunlievitystä (katsottiin aiheesta dokumentti hoitoalan opinnoissa). Lapsen ei ajateltu kokevan sillä tavalla kipua, tai sillä ei ole niin väliksi, huutaa se kuitenkin. 

Lapsella ei ollut samaa ihmisarvoa kuin aikuisella. Samaa pätee kautta linjan. Dokumentissa haastateltiin sitä 80-luvun syöpälääkäriä ja oli vähän häpeissään, ei osannut selittää oikein mitenkään, että miksi ennen tehtiin näin. Ja se tapahtui siis ihan Suomessa. 

Vauvojen ei ole aina uskottu tuntevan kipua ollenkaan. Voitteko kuvitella?! Kuka tahansa äiti ymmärtää että vauva voi tuntea myös kipua ja varotaan satuttamasta, käsitellään hellästi. 

Myös pedofiliasta tai insestistä ja lapsen oikeudesta omaan kehoon on alettu puhua enemmän vasta viime vuosikymmeninä. Tapaukset oikeasti uskalletaan tuoda esiin ja viedään poliisille, eikä hyssytellä tai naureskella joillekin vilauttelijoille tai houkuttelijoille. 

Vierailija kirjoitti:

Ei toistaiseksi hyviä kokemuksia lasten opettajista. Koskaan en ole vaatinut mitään. Päin vastoin, jatkuva lasten jokaisen liikkeen raportoiminen Wilmassa kertoo enemmän opettajasta itsestään. Katsokaa peiliin.

Kertoo siitä, että noudattaa esimiehen antamia ohjeita tehdä ko. Wilma-merkinnät, joita voidaan.

tarvita esimerkiksi silloin, kun oppilaalle joudutaan anomaan tukitoimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs äiti soitti minulle jouluaatonaattona klo 8 vanhempieni kotiin, jonne olin mennyt joululoman viettoon, että hänen poikansa oli saanut hänen ja hänen ystäviensäkin mielestä väärän numeron eräästä aineesta. En tiedä mistä oli numeroni kaivanut, epäilen että rehtorimme oli sen vinkannut. Hän kun oli niin hyvää pataa muutamien vanhempien kanssa. En muuttanut numeroa ja tämä äiti teki koko loppuajastani helvetin tuossa koulussa. Että terkkuja vaan jos joku tunnistaa, ei ole unohtunut tämä häiriköinti.

Ja siitä miksi Wilmaan laitetaan esim. pienetkin myöhästymiset. Wilma on samalla ikäänkuin opettajan päiväkirja/muistikirja, josta hän arviointeja tehdessään näkee esim juuri nuo myöhästymiset, että onko niitä monta kertaa viikossa vai kerran kaksi lukukaudessa. Ja jos jotakin vanhempaa ärsyttää saada näitä viestejä, niin kannattaisiko opettajan solvaamisen sijasta esim jutella sen oman lapsen kanssa, että miksi ei ehdi ajoissa kouluun ja huolehtia siitä että ehtii.

Myöhästyminen EI ole peruste laskea numeroa.

Huomaa että sinä et ainakaan ole kovin montaa kirjaa elämässäsi lukenut jos luetunymmärtäminen on tuolla tasolla!

jos myöhästyy useasti niin vaikuttaako käytösnumeroon? 

Vierailija kirjoitti:

Erityisluokkalaiset pienluokalle tai tarkkailuluokalle.  

Ei siihen aina ole perusteita. Erityisyyksiä on monenlaisia ja ne vaihtelevat lievistä vaikeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tutkittu kuinka paljon nämä älylaitteet vaikuttaa lapsen kehitykseen? Itsestäni huomaan, että kun liikaa olen netissä, tulee huono olo, mikään muu ei kiinnosta, ja minusta tulee ärtynyt ja levoton. Aina on avattava uusi sivu saadakseni mielihyvää.

Tuohon moni nykyvanhempi lapsensa altistaa. Sitten on diagnoosia pilvin pimein.

Kyllä, nettipaastoa on pakko pitää, muuten ei jaksa mitenkään, entä sitten pienet lapset, joiden aivot vasta kehittyy?

Lastensuojelua on myös suojella heitä laitteilta ja huonolta ravinnolta. 

alle 6 v ei tarvi olla netissä, piirrettyjä ja lastenohjelmia tulee tvsta. Satuja voi lukea ja paljon. Ei anneta pelata kauaa, onko sitten puolituntia ja ei joka pvä edes. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs äiti soitti minulle jouluaatonaattona klo 8 vanhempieni kotiin, jonne olin mennyt joululoman viettoon, että hänen poikansa oli saanut hänen ja hänen ystäviensäkin mielestä väärän numeron eräästä aineesta. En tiedä mistä oli numeroni kaivanut, epäilen että rehtorimme oli sen vinkannut. Hän kun oli niin hyvää pataa muutamien vanhempien kanssa. En muuttanut numeroa ja tämä äiti teki koko loppuajastani helvetin tuossa koulussa. Että terkkuja vaan jos joku tunnistaa, ei ole unohtunut tämä häiriköinti.

Ja siitä miksi Wilmaan laitetaan esim. pienetkin myöhästymiset. Wilma on samalla ikäänkuin opettajan päiväkirja/muistikirja, josta hän arviointeja tehdessään näkee esim juuri nuo myöhästymiset, että onko niitä monta kertaa viikossa vai kerran kaksi lukukaudessa. Ja jos jotakin vanhempaa ärsyttää saada näitä viestejä, niin kannattaisiko opettajan solvaamisen sijasta esim jutella sen oman lapsen kanssa, että miksi ei ehdi ajoissa kouluun ja huolehtia siitä että ehtii.

Myöhästyminen EI ole peruste laskea numeroa.

Huomaa että sinä et ainakaan ole kovin montaa kirjaa elämässäsi lukenut jos luetunymmärtäminen on tuolla tasolla!

jos myöhästyy useasti niin vaikuttaako käytösnumeroon? 

Ei noudata annettuja ohjeita ja sääntöjä. Vaikuttaa siis köytösnumeroon, koska rikkoo koulun sääntöjä, joiden mukaan pitää tulla ajoissa tunnille ja ottaa opiskeluvälineet mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

kai nyt haluat tietää jos lapsesi on potkinut jotain ettei tule yllätyksenä jos jonkun luokka"kaverin" vanhempi tulee puhumaan asiasta

Se onkin isompi asia, josta on hyvä kertoa, koska se on selvitettävä, jos ei jo koulussa ole selvitetty. Se on asia, jossa on kotonakin osansa tehtävä, selvitettävä se. Mutta kun kerrotaan tyyliin "vastasi ilman viittaamista, keikkui tuolilla, puhuu opettajan päälle, huutelee käytävällä". Adhd-härvääminen. Kun lapsi on koko ajan tällä tavalla levoton, niin tarviiko se vielä kotiin lähettää tiedoksi? Sille ei mahdeta mitään. Sitä tapahtuu myös kotona, ja vielä ei kukaan ole keksinyt keinoa jolla se loppuisi. 

Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Kylmä totuus on myös se että jos vanhemmat olivat aikoinaan "erityislapsia" niin suurella todennäköisyydellä lapsetkin ovat. Myös rööki, viina, huumet yms. raskauden aikana altistaa lapset näille "erityspiirteille". Katsokaa peiliin vaan vanhemmat. Sieltä se suurin ongelma löytyy.

Tarkkikset takaisin ja heti ja ruvetaan taas vaatimaan oppilailta enemmän. Se on hyödyttää ihan kaikkia.

Yleistäminen on helppoa, todellisuus on monimuotoisempi. T: Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, raitis erityislapsen äiti, joka ei tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin, ettei lapsesta olisi tullut erityistä

Tunnen monta tohtoria, jotka ovat ilmiselviä erityislapsia, juuri tuo, etteivät osaa katsoa omaa toimintaansa kriittisesti, kuten sinäkään et osaa. Yliopistossa työskentelen.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että erityislapsi voi tulla kenelle tahansa eikä sille välttämättä voi itse mitään?

Totta. Mutta noita diagnosoituja alkaa olla nykyisin kumman paljon. Mistä se oikein johtuu?

Raudan poistaminen jauhoista.

kauraryyneissä on rautaa, sinkkiä, beetä, kuituja, rusinasta saa rautaa, veriletut , pinaatti jne

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opistotasolla taas opettajia painostetaan päästämään lapsi tenteistä läpi, koska opettajalla ei vaikutusvaltaisen vanhemman mielestä ole oikeutta pilata lapsen tulevaisuutta.

Pitäisikö jollain olla oikeus pilata toisen tulevaisuus?

Kyllä. Jos taidot ei vaan riitä siihen tulevaisuuteen. Siksi sokea ei voi olla lentokapteeni.

  värisokea eikä varmaan jolla on ADHD, ADD jne

Koita nyt jo ymmärtää. Retardit ei sovi kaikille aloille. Varsinkaan sellaisille jossa epätarkkuus voi johtaa useamman ihmisen kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toistaiseksi hyviä kokemuksia lasten opettajista. Koskaan en ole vaatinut mitään. Päin vastoin, jatkuva lasten jokaisen liikkeen raportoiminen Wilmassa kertoo enemmän opettajasta itsestään. Katsokaa peiliin.

Kertoo siitä, että noudattaa esimiehen antamia ohjeita tehdä ko. Wilma-merkinnät, joita voidaan.

tarvita esimerkiksi silloin, kun oppilaalle joudutaan anomaan tukitoimia.

  päiväkodissa jo huomatasan paljon, sitten tarvitaan jo eltot ja keltot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs äiti soitti minulle jouluaatonaattona klo 8 vanhempieni kotiin, jonne olin mennyt joululoman viettoon, että hänen poikansa oli saanut hänen ja hänen ystäviensäkin mielestä väärän numeron eräästä aineesta. En tiedä mistä oli numeroni kaivanut, epäilen että rehtorimme oli sen vinkannut. Hän kun oli niin hyvää pataa muutamien vanhempien kanssa. En muuttanut numeroa ja tämä äiti teki koko loppuajastani helvetin tuossa koulussa. Että terkkuja vaan jos joku tunnistaa, ei ole unohtunut tämä häiriköinti.

Ja siitä miksi Wilmaan laitetaan esim. pienetkin myöhästymiset. Wilma on samalla ikäänkuin opettajan päiväkirja/muistikirja, josta hän arviointeja tehdessään näkee esim juuri nuo myöhästymiset, että onko niitä monta kertaa viikossa vai kerran kaksi lukukaudessa. Ja jos jotakin vanhempaa ärsyttää saada näitä viestejä, niin kannattaisiko opettajan solvaamisen sijasta esim jutella sen oman lapsen kanssa, että miksi ei ehdi ajoissa kouluun ja huolehtia siitä että ehtii.

Myöhästyminen EI ole peruste laskea numeroa.

Huomaa että sinä et ainakaan ole kovin montaa kirjaa elämässäsi lukenut jos luetunymmärtäminen on tuolla tasolla!

jos myöhästyy useasti niin vaikuttaako käytösnumeroon? 

Kyllä. Myöhästyminen usein, se vaikuttaa käytösnumeroon.

Mutta onko esim biologian opettajalla laskea biologian numeroa, jos oppilas tulee myöhässä tunnille?

Saivartelevien ja itsekkäiden vanhempien määrä on lisääntynyt, mutta silti eniten huolta herättävät niiden lasten vanhemmat, joista ei ikinä kuulu mitään, jotka eivät reagoi Wilma-viesteihin, eivät osallistu vanhempainiltoihin tai mihinkään kouluun liittyvään toimintaan. Jos lapsen koulu sujuu, vanhemman on mahdollista toimia noin, mutta jos tulee jotain oppimiseen liittyvää keskusteltavaa tai kaveriselvittelyä tms., niin on todella ongelmallista, kun vanhempaa ei tavoita.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.

Asbergerit on kyllä haastavia, jos alkaa ahdistaa. Ei ole kiva katsoa, jos nuori alkaa takoa omaa päätään pulpettiin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Kylmä totuus on myös se että jos vanhemmat olivat aikoinaan "erityislapsia" niin suurella todennäköisyydellä lapsetkin ovat. Myös rööki, viina, huumet yms. raskauden aikana altistaa lapset näille "erityspiirteille". Katsokaa peiliin vaan vanhemmat. Sieltä se suurin ongelma löytyy.

Tarkkikset takaisin ja heti ja ruvetaan taas vaatimaan oppilailta enemmän. Se on hyödyttää ihan kaikkia.

Yleistäminen on helppoa, todellisuus on monimuotoisempi. T: Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, raitis erityislapsen äiti, joka ei tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin, ettei lapsesta olisi tullut erityistä

Tunnen monta tohtoria, jotka ovat ilmiselviä erityislapsia, juuri tuo, etteivät osaa katsoa omaa toimintaansa kriittisesti, kuten sinäkään et osaa. Yliopistossa työskentelen.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että erityislapsi voi tulla kenelle tahansa eikä sille välttämättä voi itse mitään?

Totta. Mutta noita diagnosoituja alkaa olla nykyisin kumman paljon. Mistä se oikein johtuu?

Vastahan lasten ongelmiin on alettu puuttua.

Kun itse olin lapsi, 80-luvulla, ei oppimisvaikeuksia tutkittu, jätettiin vain luokalle. Ei diagnooseja ollut, kun ei tutkittu. 

Lapsiin on aika vähän aikaa suhtauduttu inhimillisesti. Tiesittekö, että vielä 80-luvulla syöpää sairastaneelle lapselle tehtiin toimenpiteet kuten selkäydinpunktio ilman kivunlievitystä (katsottiin aiheesta dokumentti hoitoalan opinnoissa). Lapsen ei ajateltu kokevan sillä tavalla kipua, tai sillä ei ole niin väliksi, huutaa se kuitenkin. 

Lapsella ei ollut samaa ihmisarvoa kuin aikuisella. Samaa pätee kautta linjan. Dokumentissa haastateltiin sitä 80-luvun syöpälääkäriä ja oli vähän häpeissään, ei osannut selittää oikein mitenkään, että miksi ennen tehtiin näin. Ja se tapahtui siis ihan Suomessa. 

Vauvojen ei ole aina uskottu tuntevan kipua ollenkaan. Voitteko kuvitella?! Kuka tahansa äiti ymmärtää että vauva voi tuntea myös kipua ja varotaan satuttamasta, käsitellään hellästi. 

Myös pedofiliasta tai insestistä ja lapsen oikeudesta omaan kehoon on alettu puhua enemmän vasta viime vuosikymmeninä. Tapaukset oikeasti uskalletaan tuoda esiin ja viedään poliisille, eikä hyssytellä tai naureskella joillekin vilauttelijoille tai houkuttelijoille. 

Outoja mielikuvia sinulla. Olin lapsi 1980-luvulla, ja minulla on niistä vuosista ihan hyvät muistot. Kouluissa pysyi järjestys, koska häiriköt komennettiin ulos tai eristettiin omiin ryhmiinsä tarkkailuluokille.

Vierailija kirjoitti:

Välillä näinkin kirjoitti:

Tehdään ensiviikolla niin, että annetaan hyvää palautetta ja kiitosta jos aihetta on, niin koko sydämestä.

'erittäin hienoa edistymistä, Abdi onnistui solmia verirauhan mehmeeedin ja raulin kesken, nyt jorkit keskittyvät pääasiasassa kantalasten terrorisointiin ja ryösteltyyn, odotan innolla tiistain kehityssuuntia' sydämmellisin terveisin fluidsukupuolinen opettajanne JennySamuel.

Hahaha, tämä on tosiaan nykyaikaa. 1.1 syntyneiden lapset saavat kiitosta jos tulevat silloin tällöin tunneille ja eivät puukota ketään tai ryöstele ketään. Vihervasurimammat taputtavat rivokkaasti käsiään kun Abdi pystyi olemaan yhden lukukauden ilman että poliisia tarvittiin luokkaan rauhoittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on asperger, ja voin kyllä sanoa, että opettajat oli ihan pihalla, miten häneen olisi pitänyt suhtautua. Koulusta huolimatta (ei siis sen ansiosta) nuoreni jaksoi säilyttää positiivisen asenteensa, pääsi ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja opiskelee nyt yliopistossa.

Pitäisikö jokaisella opettajalla olla valmius käsitellä jokaista erityisongelmaista lasta? Helpompaa olisi, jos sellaisille olisi omat koulut tai edes omat opetusryhmät ja erityisongelmiin perehtyneet opettajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs äiti soitti minulle jouluaatonaattona klo 8 vanhempieni kotiin, jonne olin mennyt joululoman viettoon, että hänen poikansa oli saanut hänen ja hänen ystäviensäkin mielestä väärän numeron eräästä aineesta. En tiedä mistä oli numeroni kaivanut, epäilen että rehtorimme oli sen vinkannut. Hän kun oli niin hyvää pataa muutamien vanhempien kanssa. En muuttanut numeroa ja tämä äiti teki koko loppuajastani helvetin tuossa koulussa. Että terkkuja vaan jos joku tunnistaa, ei ole unohtunut tämä häiriköinti.

Ja siitä miksi Wilmaan laitetaan esim. pienetkin myöhästymiset. Wilma on samalla ikäänkuin opettajan päiväkirja/muistikirja, josta hän arviointeja tehdessään näkee esim juuri nuo myöhästymiset, että onko niitä monta kertaa viikossa vai kerran kaksi lukukaudessa. Ja jos jotakin vanhempaa ärsyttää saada näitä viestejä, niin kannattaisiko opettajan solvaamisen sijasta esim jutella sen oman lapsen kanssa, että miksi ei ehdi ajoissa kouluun ja huolehtia siitä että ehtii.

Myöhästyminen EI ole peruste laskea numeroa.

Huomaa että sinä et ainakaan ole kovin montaa kirjaa elämässäsi lukenut jos luetunymmärtäminen on tuolla tasolla!

jos myöhästyy useasti niin vaikuttaako käytösnumeroon? 

Kyllä. Myöhästyminen usein, se vaikuttaa käytösnumeroon.

Mutta onko esim biologian opettajalla laskea biologian numeroa, jos oppilas tulee myöhässä tunnille?

Ei se ainakaan tuntiaktiivisuutta nosta, jos on aina tunnin alusta puolet pois, sillä välin kun muut viittaa siellä läksyjä tarkistaessa. Eli jos se vaikuttaa osaamiseen ja näyttöjen antamiseen, se välillisesti vaikuttaa mahdollisesti numeroon, sillä arviointi ei perustu pelkkiin koenumeroihin. Yksi myöhästyminen ei ehdi vaikuttaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Opettajilla ei ole aikaa tarjota joka oppilaalle yksityiskohtelua, mutta on aikaa tarttua yksittäisen oppilaan luonteenpiirteisiin ja valittaa vanhemmalle, kuinka se vetää hihoja käsien suojaksi ja on muutenkin kummallinen.

Niin, eikä hymyile riittävästi. Kiva koulussa on niin kivaa, että pitää muistaa hymyillä!