Kohtuullinenkin alkoholin käyttö voi ahdistaa lapsia

llosta (esim. juuri remontin jälkeen tms.), että sillä saattaa olla ikävät seuraukset, vaikka emme ole sitä osanneet ajatella.



Meillä ei kumpikaan vanhempi ole koskaan ollut päihtynyt lapsen nähden (ei kyllä juuri muutenkaan, kolme lasia viiniä on maximi, mitä itse koskaan juon kerralla, mieskään ei juo paria pulloa olutta enempää kerrallaan, mutta lapsen nähden nautimme vain max yhden lasin viiniä esim. aterialla).



Mutta kyllä minua huolestuttaa, jos vähäinenkin määrä alkoholin nauttimista saattaa lasta ahdistaa, ja keskustelemme tästä illalla kotona miehen kanssa, että hän vähentäisi niitä satunnaisia olutpullollisiaan.



Hyvä ap, että avasti tämän ketjun!

Vierailija:

Ap kertoo tutkimuksesta ja lisää oman kokemuksensa, niin av-mammat tyrmää sen sanomalla että ei se noin ole, vika on sussa itsessäsi ja sun perheessä (rivien välissä lukee että " meidän perheessä lapset EIVÄT ahdistu vaikka mä otan alkoholia" ).

US-KO-MA-TON-TA kuinka itsekkäitä nykypäivänä äidit osaa olla. HUH!

mä olen jo aikuinen. kirjoitin tuolla aiemmin, etten ahdistunut meillä yhdestä olutpullosta. kai mä nyt jo sen osaisin kertoa, jos asia olisi toisin????

ja kyllä, minä EN ahdistunut siitä yhdestä pullosta.

perskännit.

Vierailija:

Mun mielestä tässä keskustelussa paistaa asenne, että jos otetaan, niin otetaan sitten kunnolla ja lapset viedään hoitoon.

Ja se " kunnolla ottaminen" on nimenomaan sairasta suhtautumista alkoholiin, vaikka sitä tapahtuisi harvoinkin! Niin sitä lapsi oppii, että tässä on jotain outoa ja pelottavaa!

Vierailija:

Kaivahan se pääsi sieltä pensaasta! Lapsi ahdistuu asiasta, mistä ei OLE KOSKAAN aiheutunut MITÄÄN PAHAA????

Ihanko oikeasti tässä väität että koskaan ei ole mitään pahaa aiheutunut siitä että vanhemmat ottaa alkoholia, vai siis mitä hittoa??

- 22

Jos äiti ja isi polttaa piipulliset pilveä illalla rentoutuakseen, eikä kerro asiasta lapsille niin eiväthän lapset voi ahdistua kun eivät asiasta tiedä mitään eivätkä huomaa?



Nyt kyllä täällä aliarvioidaan pahasti lapsia ja heidän kykyään tuntea. Lapset ovat varsinaisia tunneimureita jotka aistivat asioita todella tarkasti, vaikka eivät tiedä mistä tunnelma johtuu.



Ja jos lapset menevät hoitoon ja vanhemmat lähtevät pämppäämään, tuskin kukaan kertoo lapsille et nyt meen vetämään viinaa päähän. meillä ainakin sanotaan sen 1-2 kertaa vuodessa kun lähdetään, et juhlimaan mennään tai kavereita tapaamaan, tanssimaan jne. Ei sitä juomista lapsille mainosteta.

Todellakin kyllä osaa nykyäidit olla itsekkäitä ja lisäksi näköjään myös ajattelemattomia. Kun ei sinua ahdistanu niin ei varmaan sinun lapsiakaan eikä varmasti ketään muuta kun ei kerran teidän perheessä. Mistähän hankkisi aivot tuollasille torveloille.



- 22

siitä saunakaljasta. Lapset toivoivat että vanehmmat käyttäytyvät ihmisiksi, ja alkoholin käyttö oli vastoin tätä toivetta.

Pukeutumiseen ja pussaamiseen tutkimus ei ottanut kantaa. Älä viitsi olla marttyyri.

Vierailija:

mun pitäisi piilottaa oluen ottaminen häneltä. Se olisi se rakentava ratkaisu? Pitäisikö minun myös pukeutua mummokaapuun topin ja farkkujen sijasta, lakata laulamasta ja mielellään myös pussata miestäni vain pimeässä peiton alla, koska murkkuikäistäni ahdistaa? Koittakaas nyt ymmärtää, että yksi saunaolut, viinilasi tms, on täysin verrattavissa jälempänä mainittuihin asioihin. Minkälaisen suhtautumisen alkoholiin minä opettaisin tällä tavalla lapselleni?

Ja kyllähän kofeiinikin aiheuttaa riippuvuutta. Jätätkö aamukahvin väliin, ettei lapsi ahdistu:)

huolestuin minäkin äitini yhdestä oluesta, jonka hän joi ruoan kanssa kesälomamatkalla ravintolassa. Eli siitä taitaa tulla noin 7 pulloa vuodessa.



Syy tähän oli vain ja ainoastaan se, että isäni on alkoholisti. Ja tarkennuksena vielä, että hän on toipunut alkoholisti. En ole koskaan nähnyt häntä juovuksissa. Minulle välittynyt kuva alkoholista vain oli se, että siitä seuraa yksiselitteisesti pahoja asioita. Asiasta ei koskaan saarnattu, mutta välittyihän se ilmapiiri vaikka isä varmaan yritti sitä välttää.



Olisin ehdottomasti näin jälkeenpäin ajateltuna tarvinnut enemmän esim. äidiltäni järkevän alkoholinkäytön mallia.

todella ahdistaa yhden kaljapullollisen juominen perheessä, jossa EI ikinä ole ollut ongelmia alkoholin kanssa (ts. vanhemmat eivät ole ikinä olleet lasten nähden humalassa), ovat he jostain muualta saaneet niin negatiivisen suhtautumisen mallin (mistä? onko joku sukulainen ollut humalassa tms.?). meillä ainakin lapset saavat terveen kuvan siitä, että isä ja äitikin jopa voi avata sen yhden kaljan tai siiderin ja se on juoma siinä missä mehut ja limutkin. siitä EI koskaan seuraa mitään sen enempää, koska meillä eivät ryyppää vanhemmat eivätkä myöskään vieraat!

Meillä kuului ihan asiaan, että kerran viikossa saunan jälkeen minä sain juoda saunan eteisessä pullon limua tai mehua ja aikuiset ottivat yhden oluen. Pizzan kanssa oli aikuisilla lähes joka kerta se yksi lasillinen olutta ja minä sain limua. " Hienommilla" illallisilla, kun oli vieraita kylässä, joivat aikuiset yhden tai 2 lasillista viiniä ja minä sain saman väristä mehua, kuin mitä aikuisillakin oli. Ei ole jäänyt mitään traumoja ja ihan kohtuudella käytän itse alkoholia. 1-2 kertaa kuussa otan illalla yhden siiderin.

oulussa, ovat kuulleet alkoholin haitoista/nähneet humalakäyttäytymistä, ja (ehkä) pelkäävät olutpullosi/viinilasisi nauttimisen johtavan siihen.



Jos alkoholin käyttö on kohtuullista, kotona voisi kouluikäiseten kanssa jo keskustella, että yksi pullollinen olutta/lasi viiniä ei ole aikuiselle haitaksi. Mutta tämä selittää menettää tietysti tehonsa, jos sitten joskus lapsi kuitenkin näkee vanhempansa päihtyneenä, koska sitten hän pelkää vähäisenkin määrän alkoholin nauttimista johtavan sellaiseen käyttäytymiseen (varsinkin jos tapana on, että yksi pullo muuttuu toiseksi ja kolmanneksi jne.); lapselle jää pelko, että vanhempi ei jätäkään alkoholin nauttimista siihen yhteen pulloon tai lasiin.

Vierailija:

Todellakin kyllä osaa nykyäidit olla itsekkäitä ja lisäksi näköjään myös ajattelemattomia. Kun ei sinua ahdistanu niin ei varmaan sinun lapsiakaan eikä varmasti ketään muuta kun ei kerran teidän perheessä. Mistähän hankkisi aivot tuollasille torveloille.

- 22

jasi???????

ja missä muuten luki, että olen äiti??? :DDDDDD

ehkäpä tosiaan äitys muuttaa joitakin parempaan, joitakin huonompaan... ;))))))

Itse ahdistuin lapsena, kun vanhempani toisinaan riitelivät. Koska jonkun kaverin vanhemmat olivat eronneet, oletin että niin käy myös meillä. En silti syytä vanhempiani siitä, että joskus toisilleen tuiskahtivat ja aiheuttivat lapsilleen ahdistusta, hyvä vaan että lapset oppivat elämää.



Alkoholin suhteen uskon, että paras malli kotoa on avoin kohtuukäyttö. Siis jos alkoholia käytetään, osoitetaan lapsille, ettei siinä ole mitään hävettävää tai piiloteltavaa vaan että se kuuluu normaaliin elämään ja siitä voi puhua, jos siltä tuntuu. Hirveä läträämistä en tarkoita.



Omat isovanhempani olivat aikoinaan ihan skitsoja, kaikki lapsenlapset tiesivät, että pulloja oli piilossa siellä täällä, ja ilmapiiri heikentyi aina tasaisesti illan edetessä. Mutta kukaanhan ei virallisesti viinaa juonut. Mummo sai raivarin, kun joskus kuuli naapuriltaan, että olin juonut jossain pizzapaikan terassilla pizzan kanssa kaljaa ihmisten silmien edessä.

Kiitos! Olet oikeassa, varmasti johtuu agressiivissuus juuri siitä et " se koira kalahtaa, nihin kalikka kolahtaa"



Kun tämmösistä asioista keskustellaan, eikö olis paljon rakentavampaa miettiä omaa suhdettaan alkoholiin ja myös lapsiin. Pohtia ja puntaroida eri vaihtoehtoja eikä vain suinpäin syyttää tutkimuksia vääriksi jne.





T. ap

Alkoholia käytetään Suomessa laajasti ja lapset näkevät sen käyttöä ympärillään kaikkine lieveilmiöineen. Ei sen vanhemman tarvitse olla mikään sönköttävä juoppo, jotta alkoholinkäyttö voisi aiheuttaa ahdistusta lapsessa. Hän vain saattaa vetää yhtäläisyysviivat ympärillä näkemänsä alkoholinkäytön ja vanhempiensa alkoholinkäytön välille. Jos on olemassa mahdollisuus, että se omakin yksi tai kaksi siideriä voisi aiheuttaa ahdistusta lapselle, niin onko se tosiaan niin mahdoton ajatus, että ei juo lapsen paikalla ollessa?

Meillä ei ole ikinä oltu humalassa lapsen nähden, siiderin tai lasillisen viiniä olemme kyllä voineet ottaa. Mutta toiset meistä vain eivät pidä tapanaan hysteerisesti tulkita satunnaisia tutkimustuloksia, vieläpä sellaisia, joihin ovat tutustuneet kuulopuheen perusteella, vaan oikeasti miettiä asioita ja säilyttää tietty perspektiivi.



T:edelleen näsäviisas.

Vierailija:

Itse olin 7 v kun näin äitini ottavan ensimmäisen kerran alkoholia, olin aika järkyttynyt. Äitini ei siis juopunut vaan otti kohtuudella. Inhosin aina kun juomat otettiin esiin, haisi pahalle ja ahdistuin.

En muista, milloin olisin ensimmäisen kerran nähnyt vanhempieni juovan viiniä tai olutta. Äiti on tissutellut kaljaa/viiniä iltaisin niin kauan kuin muistan (epäsäännöllisesti, max pullo olutta/ilta tai max 12cl viiniä/ilta). Isä taas joi lähinnä ruoan kanssa pullon kolmosta, myöhemmin vaihtoi sen ykköseen, nykyään juo vain alkoholitonta.

Muistan kyllä, että kerran äiti oksensi juotuaan punkkua, mutta ei sekään mua erityisesti ahdistanut. Ei hän mitenkään erityisen kännissäkään ollut (puhui ja käyttäytyi ihan normaalisti), mutta hänen alkoholinsietonsa on yhtä hyvä kuin aasialaisilla keskimäärin (alkaa oksentaa ennenkuin tulee edes humalaan).

tutkimus on tehty viisaasti lapsilta itseltään kysyen, ja tulokset varmasti kertovat ihan oikeista tunteista ja asioista.



kuitenkin itselleni tulee hiukan sellainen olo että lapset pelkäävät sitä ryyppäämisen potentiaalia, ja siksi yksikin annos alkoholia pelottaa. kun siis pelkona on, ettei se jää siihen yhteen. että yksi annos vaikka olutta sinänsä, ilman pelkoa toisesta kolmannesta ja neljännestä, ei olisi pelottava asia.



ihan järjellä ajattelisin (vaikka tunneasia tämä taitaa varsinaisesti olla) että sellainen lapsi joka on kokenut kodissa vanhempien rajumpaakin ryyppäämistä oppii varomaan sitä yhtä kaljaakin, koska yhdestähän se aina lähtee. kuitenkin ajattelisin että jos lapsi ei ole milloinkaan nähnyt otettavan enemmän kuin yhden annoksen, niin hän ei osaa pelätä sitä ratkeamisen hetkeä. tämä on siis omaa arveluani.

ja nämä ovat eri asioita. Jos tutkittaisiin sitä, mistä lapset ahdistuvat pitäisi ottaa kasa ahdistuneita lapsia ja etsiä heidän ahdistuksensa syyt. TÄssä tutkimuksessa niin ei ole tehty, tässä on otettu kasa peruskouluikäisiä lapsia ja kysytty että mikä heidän mielestään on vanhemmuudessa tärkeää. Nämä ovat sitten vastanneet että hyvä vanhempi ei saa käyttää alkoholia. Kyse on lasten mielipiteestä siitä, mikä olisi ihanne ja hyvä - ei siitä, mikä heitä oikeasti ahdistaa. Tutkimuksen lapsien vanhempien alkoholinkäytöstä ei tuolta pohjalta myöskään voi sanoa mitään.



Minusta tuloksessa ei ole mitään yllättävää. Jos minulta kysyttäisiin että mitkä asiat ihmistä ahdistaisivat niin totta kai minäkin vastaisin luettelemalla jotain niistä asioista joita mediassa ahdistavina tekijöinä mainitaan. Lasten kohdalla puhutaan vanhempien alkoholinkäytöstä ja kiireestä. Aikuisten kohdalla parisuhteesta ja työelämästä. Jos kysyttäisiin että ahdistaisiko minua jos äiti ryyppäisi tai töissä olisi kurjaa, vastaisin varmasti että KYLLÄ, täysin riippumatta siitä, olisinko koskaan kokenut sellaista. Tottakai lapset vastaavat näin ja jopa minä keittiöpsykologiallani tiedän, että tuon ikäiset lapset ovat ihanteissaan HYVIN ehdottomia. Luulisi kasvatustieteistä väittelevänkin sen tietävän, niin ettei ihmettelisi lasten ehdottomuutta.