Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei pidä etätöistä?
Taidan olla vähemmistöä, mutta itse saisin paremmin tehtyä hommat toimistolla. Nyt olen tehnyt viimeiset 2,5 v pääasiallisesti etätöitä koronan takia ja syyskuussa menen takaisin toimistolle kokoaikaisesti. Tuntuu, että kotona ei pääse tuulettumaan työasioista ja työpisteeni ovat vielä keittiössä ja makkarissa.
Mulla ole mitään niitä vastaan, jotka haluavat tehdä 100% etätyötä. On vain hyvä, että työelämä joustaa ja saa itse valita työpisteen. Kun itse oon puhunut siitä, että tekisin mielelläni työt työpaikalla ja kodin ja kesämökin pyhitän omalle elämälle, niin on saanut osakseni ihmettelyä ja suoranaista raivoa.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan itsessäni, että kotona on vaikeampi keskittyä työntekoon. Tunnollisena työntekijänä stressaan sitä välillä.
Näin sitä ollaan erilaisia, itse sitten taas en pysty yhtään keskittymään työpaikalla.
Jotkut ei vaan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän firmassa niitä oli tutkimuksen mukaan 5% jotka halusi tehdä työtä pääosin konttorilla. 20% ilmoitti haluavansa tehdä hybridinä eli pääosin kotona, välillä käydä konttorilla ja 75% pelkkää etätyötä.
Toimistotilat mitoitettiin tämän mukaan, mutta käytännössä vain noin prosentti käy jatkuvasti konttorilla, 10% pari-kolme päivää ja loput täysin etänä. Moni on muuttanut jopa mökeilleen, pienemmille paikkakunnille tai ulkomaille tekemään sitä etätyötä kun se tuli myös mahdolliseksi (tämä on ollut meille tärkeä rekryvaltti että sallimme etätyön ulkomailta).
Hei, miten teillä on konkreettisesti järjestetty toi ulkomailta etätyö? Vakuutukset esim.? Teen itsekin 100% etätyötä ja haluaisin muuttaa poikaystävän luo toiseen maahan niin siksi kyselen.
Koko maailmassa voimassa oleva työtapaturmavakuutus + vapaa-ajan ryhmätapaturmavakuutus talon puolesta. Verotus-, sosiaaliturvamaksu- yms. asiat riippuvat kohdemaasta samoin tarvitaanko työlupia, viisumeita tms. Meillä on käytettävissä näihin asioihin erikoistunut juristi näiden selvittämiseen. Helpoimpia on EU- tai muihin sosiaaliturvasopimusmaihin etätyöhön muutto, jolloin työntekijälle voidaan hakea Eläketurvakeskukselta ns. A1-sopimus, jolla sosiaaliturvamaksujen maksu jatkuu Suomeen, eikä tarvita työlupia tms.
Tällä hetkellä tämä ulkomailta etätyötä Suomeen teko tosiaan vaatii jonkin verran vaivaa ja tuottaa kustannuksia myös työnantajapäässä, minkä takia kaikki ei näitä mahdollisuuksia tarjoa. Meillä kuitenkin kilpaillaan huippuosaajista, joista on kova kysyntä, ja on siksi katsottu hyödylliseksi tarjota tällainen etu.
Täällä. Etätyöstä uupuvat ne tekijät, jotka tekevät työskentelystä mielekästä. Yhteisöllisyys, yhteinen päämäärä, tiimityöskentely jne. sosiaaliset aspektit loistavat poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi saan itse päättää. Pidän 1-2 etäpäivää viikossa. Voi nukkua pidempään, jättää meikkaamatta ja pyöräyttää kodinkoneiden ohjelmat päivällä.
Mutta eniten olen omassa toimistossa, jossa on panostettu ergonomiaan. Ja tietty ilmastointi näillä keleillä!
Mä tunnistan itsessäni, että kotona on vaikeampi keskittyä työntekoon. Tunnollisena työntekijänä stressaan sitä välillä.
Mulla on tämä sama. Meillä jokainen saa onneksi päättää paljonko on etänä tai toimistolla. Tykkään siitä vapaudesta, ja ettei tarvitse erikseen anella esimieheltä lupaa etätöihin vaan senkun merkitsee kalenteriin "etäpäivä". Olen kuitenkin enemmän toimistolla, koska siellä on parempi ergonomia, tilaa kahdelle suurelle näytölle ja tykkään myös jutella työkavereiden kanssa tauoilla. Omaa rauhaa kuitenkin saa omassa työpisteessä. Kotona keskittyminen herpaantuu helpommin, kun tulee esim. kiinnitettyä huomiota ulkoa kuuluviin ääniin, katsottua ikkunasta kuka nyt ajaa ohi yms.
Joidenkin työkavereideni puheista olen päätellyt, että monet hoitaa koiransa ja lapsensa työajalla. Minusta tämä on kyllä vähän väärin ja työnantajan pitäisi siihen tiukemmin puuttua. Meillä on ohje, että jos esim. antaa lapsille ruokaa tms. niin pitää leimata itsensä töistä ulos siksi aikaa, mutta en kyllä jaksa uskoa että tätä noudatettaisiin kovin tarkkaan...
Useimmat varmaan ruokkii lapset samalla kun pitää oman lounastauon. Toisaalta työstä riippuen voi tehdä ihan hyvää välillä nousta ja laittaa vaikka pyykit narulle, samalla pyöritellen päässään jotain työasiaa. Lähinä taas menee aikaa just siihen rupatteluun, mahdollisesti myös paikasta toiseen siirtymiseen, esim palaverihuoneeseen ja vessaan jne. tuskin kukaan kirjaa itseään ulos aina kun työkaveri tulee juttelemaan (ja älkää nyt väittäkö ettei teillä töissä ikinä puhuta muita kuin työasioista).
Juu, varmaan useimmat osaa tuota "etua" käyttää kohtuudella. Mutta olen kyllä oikeasti kuullut tapauksista, jotka ovat mielestäni jo aika härskejä. Monta kertaa koiran kusetusta päivässä, pentukoiran koulutusta, alle kouluikäisten lasten kaitsemista yms. Myös Teams-palavereiden taustalta kuuluu yllättävän usein sellaisia lasten ääniä, joista pystyy päättelemään että kyllä ne oikeasti aika paljon vaikuttaa siihen työssä keskittymiseen. Harva toki tätä uskaltaa myöntää, ettei vaan etätyötä kiellettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi saan itse päättää. Pidän 1-2 etäpäivää viikossa. Voi nukkua pidempään, jättää meikkaamatta ja pyöräyttää kodinkoneiden ohjelmat päivällä.
Mutta eniten olen omassa toimistossa, jossa on panostettu ergonomiaan. Ja tietty ilmastointi näillä keleillä!
Mä tunnistan itsessäni, että kotona on vaikeampi keskittyä työntekoon. Tunnollisena työntekijänä stressaan sitä välillä.
Mulla on tämä sama. Meillä jokainen saa onneksi päättää paljonko on etänä tai toimistolla. Tykkään siitä vapaudesta, ja ettei tarvitse erikseen anella esimieheltä lupaa etätöihin vaan senkun merkitsee kalenteriin "etäpäivä". Olen kuitenkin enemmän toimistolla, koska siellä on parempi ergonomia, tilaa kahdelle suurelle näytölle ja tykkään myös jutella työkavereiden kanssa tauoilla. Omaa rauhaa kuitenkin saa omassa työpisteessä. Kotona keskittyminen herpaantuu helpommin, kun tulee esim. kiinnitettyä huomiota ulkoa kuuluviin ääniin, katsottua ikkunasta kuka nyt ajaa ohi yms.
Joidenkin työkavereideni puheista olen päätellyt, että monet hoitaa koiransa ja lapsensa työajalla. Minusta tämä on kyllä vähän väärin ja työnantajan pitäisi siihen tiukemmin puuttua. Meillä on ohje, että jos esim. antaa lapsille ruokaa tms. niin pitää leimata itsensä töistä ulos siksi aikaa, mutta en kyllä jaksa uskoa että tätä noudatettaisiin kovin tarkkaan...
Useimmat varmaan ruokkii lapset samalla kun pitää oman lounastauon. Toisaalta työstä riippuen voi tehdä ihan hyvää välillä nousta ja laittaa vaikka pyykit narulle, samalla pyöritellen päässään jotain työasiaa. Lähinä taas menee aikaa just siihen rupatteluun, mahdollisesti myös paikasta toiseen siirtymiseen, esim palaverihuoneeseen ja vessaan jne. tuskin kukaan kirjaa itseään ulos aina kun työkaveri tulee juttelemaan (ja älkää nyt väittäkö ettei teillä töissä ikinä puhuta muita kuin työasioista).
Juu, varmaan useimmat osaa tuota "etua" käyttää kohtuudella. Mutta olen kyllä oikeasti kuullut tapauksista, jotka ovat mielestäni jo aika härskejä. Monta kertaa koiran kusetusta päivässä, pentukoiran koulutusta, alle kouluikäisten lasten kaitsemista yms. Myös Teams-palavereiden taustalta kuuluu yllättävän usein sellaisia lasten ääniä, joista pystyy päättelemään että kyllä ne oikeasti aika paljon vaikuttaa siihen työssä keskittymiseen. Harva toki tätä uskaltaa myöntää, ettei vaan etätyötä kiellettäisi.
Onhan se mahdollista, että tuollaiset ihmiset ovat työpaikallakin vähemmän tuotteliata. Ei se merkitse kaikkea, että istuu pöytänsä ääressä. Loppujen lopuksi vain sen pitäisi merkitä, tuleeko työt tehdyiksi vaaditussa ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän firmassa niitä oli tutkimuksen mukaan 5% jotka halusi tehdä työtä pääosin konttorilla. 20% ilmoitti haluavansa tehdä hybridinä eli pääosin kotona, välillä käydä konttorilla ja 75% pelkkää etätyötä.
Toimistotilat mitoitettiin tämän mukaan, mutta käytännössä vain noin prosentti käy jatkuvasti konttorilla, 10% pari-kolme päivää ja loput täysin etänä. Moni on muuttanut jopa mökeilleen, pienemmille paikkakunnille tai ulkomaille tekemään sitä etätyötä kun se tuli myös mahdolliseksi (tämä on ollut meille tärkeä rekryvaltti että sallimme etätyön ulkomailta).
Hei, miten teillä on konkreettisesti järjestetty toi ulkomailta etätyö? Vakuutukset esim.? Teen itsekin 100% etätyötä ja haluaisin muuttaa poikaystävän luo toiseen maahan niin siksi kyselen.
Koko maailmassa voimassa oleva työtapaturmavakuutus + vapaa-ajan ryhmätapaturmavakuutus talon puolesta. Verotus-, sosiaaliturvamaksu- yms. asiat riippuvat kohdemaasta samoin tarvitaanko työlupia, viisumeita tms. Meillä on käytettävissä näihin asioihin erikoistunut juristi näiden selvittämiseen. Helpoimpia on EU- tai muihin sosiaaliturvasopimusmaihin etätyöhön muutto, jolloin työntekijälle voidaan hakea Eläketurvakeskukselta ns. A1-sopimus, jolla sosiaaliturvamaksujen maksu jatkuu Suomeen, eikä tarvita työlupia tms.
Tällä hetkellä tämä ulkomailta etätyötä Suomeen teko tosiaan vaatii jonkin verran vaivaa ja tuottaa kustannuksia myös työnantajapäässä, minkä takia kaikki ei näitä mahdollisuuksia tarjoa. Meillä kuitenkin kilpaillaan huippuosaajista, joista on kova kysyntä, ja on siksi katsottu hyödylliseksi tarjota tällainen etu.
Ok, kiitos paljon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla te tunnette sen, että ette voi irrottautua töistä? Ihmettelen, koska itse laitan koneen kiinni ja lopetan työt. En ajattele niitä sen kummemmin.
Olet varmaan hetkessäeläjä kuten minäkin. Suljen työkoneen (joka on olkkarissa) ja siirryn puoli metriä sohvalle ja olen aivan vapaalla heti! En myöskään stressaa ikinä, vaikka teen asiantuntijatyötä, jossa välillä on paineita. Teen parhaani työajalla ja vapaalla en uhraa montaakaan ajatusta työkiireille.
Mutta ei kaikkien tarvitse olla tällaisia. Joskus olisikin hyvä stressata ja murehtia, niin asiat tulisi tehtyä jo ennen kuin on pakko.
Sama. Mulla on kohtuullisen vaativa asiantuntijatyö, jossain olen vastuussa yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisestä asiasta. Moni jopa työkavereista on kysynyt miten uskallan olla vastuussa ko. asiasta. Että eikö mene yöunet. En mä vaan osaa stressata. Tiedän, että osaan hommani ja teen parhaani. En odota itseltäni tai muilta täydellisyyttä. Jos joskus tulee virhepäätös, korjataan. En sentään ole kirurgi, jonka väärä päätös näkyy heti. Välillisesti toki mun päätöksetkin voi aiheuttaa henkien menetyksiä, mutta ei samantien. Työsketelen enimmäkseen etänä ja kun laitan koneen kiinni olen heti vapaalla. Usein tosin tulee ideoita vapaallakin enkä voi niitä estää tulemasta.
(Ja teille ääliöille, jotka tulee kommentoimaan, että miten sä palstailet, vaikka on tommonen työ, niin tauot ne on minullakin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi saan itse päättää. Pidän 1-2 etäpäivää viikossa. Voi nukkua pidempään, jättää meikkaamatta ja pyöräyttää kodinkoneiden ohjelmat päivällä.
Mutta eniten olen omassa toimistossa, jossa on panostettu ergonomiaan. Ja tietty ilmastointi näillä keleillä!
Mä tunnistan itsessäni, että kotona on vaikeampi keskittyä työntekoon. Tunnollisena työntekijänä stressaan sitä välillä.
Mulla on tämä sama. Meillä jokainen saa onneksi päättää paljonko on etänä tai toimistolla. Tykkään siitä vapaudesta, ja ettei tarvitse erikseen anella esimieheltä lupaa etätöihin vaan senkun merkitsee kalenteriin "etäpäivä". Olen kuitenkin enemmän toimistolla, koska siellä on parempi ergonomia, tilaa kahdelle suurelle näytölle ja tykkään myös jutella työkavereiden kanssa tauoilla. Omaa rauhaa kuitenkin saa omassa työpisteessä. Kotona keskittyminen herpaantuu helpommin, kun tulee esim. kiinnitettyä huomiota ulkoa kuuluviin ääniin, katsottua ikkunasta kuka nyt ajaa ohi yms.
Joidenkin työkavereideni puheista olen päätellyt, että monet hoitaa koiransa ja lapsensa työajalla. Minusta tämä on kyllä vähän väärin ja työnantajan pitäisi siihen tiukemmin puuttua. Meillä on ohje, että jos esim. antaa lapsille ruokaa tms. niin pitää leimata itsensä töistä ulos siksi aikaa, mutta en kyllä jaksa uskoa että tätä noudatettaisiin kovin tarkkaan...
Useimmat varmaan ruokkii lapset samalla kun pitää oman lounastauon. Toisaalta työstä riippuen voi tehdä ihan hyvää välillä nousta ja laittaa vaikka pyykit narulle, samalla pyöritellen päässään jotain työasiaa. Lähinä taas menee aikaa just siihen rupatteluun, mahdollisesti myös paikasta toiseen siirtymiseen, esim palaverihuoneeseen ja vessaan jne. tuskin kukaan kirjaa itseään ulos aina kun työkaveri tulee juttelemaan (ja älkää nyt väittäkö ettei teillä töissä ikinä puhuta muita kuin työasioista).
Juu, varmaan useimmat osaa tuota "etua" käyttää kohtuudella. Mutta olen kyllä oikeasti kuullut tapauksista, jotka ovat mielestäni jo aika härskejä. Monta kertaa koiran kusetusta päivässä, pentukoiran koulutusta, alle kouluikäisten lasten kaitsemista yms. Myös Teams-palavereiden taustalta kuuluu yllättävän usein sellaisia lasten ääniä, joista pystyy päättelemään että kyllä ne oikeasti aika paljon vaikuttaa siihen työssä keskittymiseen. Harva toki tätä uskaltaa myöntää, ettei vaan etätyötä kiellettäisi.
Joo kyllähän sitä varmasti jotkut tekee. Toisaalta eihän lähityötkään takaa että niitä töitä tosiaan tehtäisiin kovin tehokkaasti, lusmuilla voi siellä toimistollakin. Minulla on ollut työkavereita joitten lapset soittelee niille monta kertaa päivässä kun tulevat koulusta kotiin yksin, työajalla hoidetaan ihan muita asioita jne. Etätyöt tietysti mahdollistaa lusmuille vielä enemmän lusmuilun mahdollisuuksia, mutta ei nämä alun perinkään niitä tehokkaita ja motivoituneita työntekijöitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi saan itse päättää. Pidän 1-2 etäpäivää viikossa. Voi nukkua pidempään, jättää meikkaamatta ja pyöräyttää kodinkoneiden ohjelmat päivällä.
Mutta eniten olen omassa toimistossa, jossa on panostettu ergonomiaan. Ja tietty ilmastointi näillä keleillä!
Mä tunnistan itsessäni, että kotona on vaikeampi keskittyä työntekoon. Tunnollisena työntekijänä stressaan sitä välillä.
Mulla on tämä sama. Meillä jokainen saa onneksi päättää paljonko on etänä tai toimistolla. Tykkään siitä vapaudesta, ja ettei tarvitse erikseen anella esimieheltä lupaa etätöihin vaan senkun merkitsee kalenteriin "etäpäivä". Olen kuitenkin enemmän toimistolla, koska siellä on parempi ergonomia, tilaa kahdelle suurelle näytölle ja tykkään myös jutella työkavereiden kanssa tauoilla. Omaa rauhaa kuitenkin saa omassa työpisteessä. Kotona keskittyminen herpaantuu helpommin, kun tulee esim. kiinnitettyä huomiota ulkoa kuuluviin ääniin, katsottua ikkunasta kuka nyt ajaa ohi yms.
Joidenkin työkavereideni puheista olen päätellyt, että monet hoitaa koiransa ja lapsensa työajalla. Minusta tämä on kyllä vähän väärin ja työnantajan pitäisi siihen tiukemmin puuttua. Meillä on ohje, että jos esim. antaa lapsille ruokaa tms. niin pitää leimata itsensä töistä ulos siksi aikaa, mutta en kyllä jaksa uskoa että tätä noudatettaisiin kovin tarkkaan...
Useimmat varmaan ruokkii lapset samalla kun pitää oman lounastauon. Toisaalta työstä riippuen voi tehdä ihan hyvää välillä nousta ja laittaa vaikka pyykit narulle, samalla pyöritellen päässään jotain työasiaa. Lähinä taas menee aikaa just siihen rupatteluun, mahdollisesti myös paikasta toiseen siirtymiseen, esim palaverihuoneeseen ja vessaan jne. tuskin kukaan kirjaa itseään ulos aina kun työkaveri tulee juttelemaan (ja älkää nyt väittäkö ettei teillä töissä ikinä puhuta muita kuin työasioista).
Juu, varmaan useimmat osaa tuota "etua" käyttää kohtuudella. Mutta olen kyllä oikeasti kuullut tapauksista, jotka ovat mielestäni jo aika härskejä. Monta kertaa koiran kusetusta päivässä, pentukoiran koulutusta, alle kouluikäisten lasten kaitsemista yms. Myös Teams-palavereiden taustalta kuuluu yllättävän usein sellaisia lasten ääniä, joista pystyy päättelemään että kyllä ne oikeasti aika paljon vaikuttaa siihen työssä keskittymiseen. Harva toki tätä uskaltaa myöntää, ettei vaan etätyötä kiellettäisi.
Joo kyllähän sitä varmasti jotkut tekee. Toisaalta eihän lähityötkään takaa että niitä töitä tosiaan tehtäisiin kovin tehokkaasti, lusmuilla voi siellä toimistollakin. Minulla on ollut työkavereita joitten lapset soittelee niille monta kertaa päivässä kun tulevat koulusta kotiin yksin, työajalla hoidetaan ihan muita asioita jne. Etätyöt tietysti mahdollistaa lusmuille vielä enemmän lusmuilun mahdollisuuksia, mutta ei nämä alun perinkään niitä tehokkaita ja motivoituneita työntekijöitä ole.
Pikkulapset palaverin taustalla voi olla myös niitä, jotka on flunssan takia kotona. Ilman etätöitä vanhempi olisi palkallisella hoitovapaalla (pahimmillaan tosi paljon, varsinkin jos on useampi lapsi ja jokaisesta saa aina sen 3pv/lapsi olla, ja sitten kuukauden päästä seuraava tauti, ihan normaalia päiväkoti-ikäiselle). Tehokkaampaa kai se on että vanhempi tekee edes jotain töitä, verrattuna siihen ettei tee mitään. Tuskin kukaan huvikseen lasten kanssa yrittää töitä tehdä, koska paljon helpompaa on ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä. Etätyöstä uupuvat ne tekijät, jotka tekevät työskentelystä mielekästä. Yhteisöllisyys, yhteinen päämäärä, tiimityöskentely jne. sosiaaliset aspektit loistavat poissaolollaan.
Hmm. Kyllä meilä ainakin päämäärät on etänäkin selvät, tiedetään mitä projektia tehdään ja mitä tuotoksia siltä ja tiimin jäseniltä odotetaan. Tiimityötäkin tehdään Teamsin välityksellä paljon. Joku yhteisöllisyys on niin abstrakti juttu etten oikein saa kiinni mitä se on tai mihin sitä töissä tarvitaan. Ei mun työssäni mihinkään, eikä mikään kasvoittain tapaaminen olisi mahdollistakaan kun tiimeissä on jäseniä eri maista.
Aluksi tykkäsin etätöistä valtavasti. Töissä oli ollut todella stressaavaa ja kiireistä, ylipitkiä päiviä pitkään, mutta sitten tuli ihana korona, etätyö ja palauduin kaikesta muutaman ekan viikon aikana. Sanoinkin töissä suoraan, että korona ja etätyö todennäköisesti pelastivat mut burn outilta.
Nyt parin vuoden jälkeen huomaan, että en ole enää yhtä innostunut. Kotona ei saa keskityttyä samalla tavalla, on kaikenlaista hommaa ja koululaiset tulevat jo iltapäivällä omine juttuineen kotiin.
Kaipaan sitä tunnetta, kun perjantaina iltapäivällä painaa toimiston oven kiinni ja lähtee vapaalle. Lomat eivät ole etätyöaikana tuntuneet samalla tavalla lomalta. Kotona töistä ja työajatuksista on tosi vaikea irrottautua. Huomaan olevani taas aika stressaantunut ja ärtynyt, työasiat koko ajan mielessä ja kirjaimellisesti silmissäkin kotona.
Siirryn todennäköisesti tekemään toimistolle ainakin 3-4 päivää viikossa ja pidän 1-2 etätyöpäivää viikossa. Kokeillaan, josko se toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, että eniten etätyöstä ovat ainakin meillä duunissa nauttineet pienten lasten vanhemmat ja esim. yyhoot, joille tietysti helpottaa arkea paljon, kun ei ole sitä päivittäistä aamuvarhaista päiväkoti-työpaikka-koti-suhaamista ja että voi tehdä kotitöitä jo päivän aikana omien duunien ohessa.
Toinen etätöistä nauttiva porukka on sitten taas ne joilla ei ole kotona enää huollettavia ja jotka lähtevät mökille, matkailevat jne ja tekevät siellä etätöitä.
Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään, enkä kauheasti nauti etätöistä. Toisaalta officellakin aika tylsää, kun ei siellä ole juuri ketään.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että eniten etätyöstä ovat ainakin meillä duunissa nauttineet pienten lasten vanhemmat ja esim. yyhoot, joille tietysti helpottaa arkea paljon, kun ei ole sitä päivittäistä aamuvarhaista päiväkoti-työpaikka-koti-suhaamista ja että voi tehdä kotitöitä jo päivän aikana omien duunien ohessa.
Toinen etätöistä nauttiva porukka on sitten taas ne joilla ei ole kotona enää huollettavia ja jotka lähtevät mökille, matkailevat jne ja tekevät siellä etätöitä.
Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään, enkä kauheasti nauti etätöistä. Toisaalta officellakin aika tylsää, kun ei siellä ole juuri ketään.
Mun kokemus on että eniten nauttii ne joilla ei ole huollettavia lapsia, olipa nuoria lapsettomia tai sitten sellaisia joiden lapset on isoja. Voivat rauhassa tehdä hiljaisessa kodissa hommia ilman että jotain pieniä koululaisia tulee mölyämään kesken työpäivän ja vaatimaan välipalaa tms, tai tosiaan mennä mökille, kahvilaan, toimistohotelliin tai minne vaan rauhassa duunia tekemään jos huvittaa. Pienten lasten vanhemmille tosiaan voi olla hieman helpotus, ettei tarvi niin aikaisin viedä päiväkotiin, ja ehkä voi jotain ruokaostoksia hoitaa lounastunnilla tms, mutta ei samalla tavalla oikein nautinto kuin meille lapsettomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen! Huomaan olevani tehoton kotona. Väsynyt, energiat vähissä, koko ajan ajatus katkeaa. Toimistolla tulee pakosti terveellisiä katkoja tekemiseen, joiden jälkeen on helpompi taas tarttua toimeen. Teen vaativaa asiantuntijatyötä, joka edellyttää paljon ajatustyötä ja keskittymistä. Todellakin aion tehdä jatkossa töitä hybridinä kuten ennenkin koronaa. Vähintään 1-2 toimistopäivää viikossa rytmittää viikkoa ja auttaa jaksamaan etäpäivinä. Kun käy välillä muualla, kotonakin työt maistuu paremmalta ja etätöitä tekee jopa ihan mielellään kun ei aamulla tarvitse laittautua ja lähteä liikkeelle.
Itsekin tehnyt pitkään etätöitä. Eri syistä motivaatio ei ole riittänyt menemään toimistolle, vaikka olenkin suunnitellut että alan taas käymään toimistolla syksymmällä.
Mutta toimistolla tykkään siitä, että näkee työkavereita, ei ole taustameteliä niin kuin kotona, ja muutenkin että työ ja koti on eri paikassa, ja työmatkaa pidän luksuksena-saa olla omassa rauhassa. Mutta lähes tunnin työmatka on silti niin pitkä (ja kallis) että jos voin välttää, niin se on järkevämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi saan itse päättää. Pidän 1-2 etäpäivää viikossa. Voi nukkua pidempään, jättää meikkaamatta ja pyöräyttää kodinkoneiden ohjelmat päivällä.
Mutta eniten olen omassa toimistossa, jossa on panostettu ergonomiaan. Ja tietty ilmastointi näillä keleillä!
Mä tunnistan itsessäni, että kotona on vaikeampi keskittyä työntekoon. Tunnollisena työntekijänä stressaan sitä välillä.
Mulla on tämä sama. Meillä jokainen saa onneksi päättää paljonko on etänä tai toimistolla. Tykkään siitä vapaudesta, ja ettei tarvitse erikseen anella esimieheltä lupaa etätöihin vaan senkun merkitsee kalenteriin "etäpäivä". Olen kuitenkin enemmän toimistolla, koska siellä on parempi ergonomia, tilaa kahdelle suurelle näytölle ja tykkään myös jutella työkavereiden kanssa tauoilla. Omaa rauhaa kuitenkin saa omassa työpisteessä. Kotona keskittyminen herpaantuu helpommin, kun tulee esim. kiinnitettyä huomiota ulkoa kuuluviin ääniin, katsottua ikkunasta kuka nyt ajaa ohi yms.
Joidenkin työkavereideni puheista olen päätellyt, että monet hoitaa koiransa ja lapsensa työajalla. Minusta tämä on kyllä vähän väärin ja työnantajan pitäisi siihen tiukemmin puuttua. Meillä on ohje, että jos esim. antaa lapsille ruokaa tms. niin pitää leimata itsensä töistä ulos siksi aikaa, mutta en kyllä jaksa uskoa että tätä noudatettaisiin kovin tarkkaan...
Useimmat varmaan ruokkii lapset samalla kun pitää oman lounastauon. Toisaalta työstä riippuen voi tehdä ihan hyvää välillä nousta ja laittaa vaikka pyykit narulle, samalla pyöritellen päässään jotain työasiaa. Lähinä taas menee aikaa just siihen rupatteluun, mahdollisesti myös paikasta toiseen siirtymiseen, esim palaverihuoneeseen ja vessaan jne. tuskin kukaan kirjaa itseään ulos aina kun työkaveri tulee juttelemaan (ja älkää nyt väittäkö ettei teillä töissä ikinä puhuta muita kuin työasioista).
Juu, varmaan useimmat osaa tuota "etua" käyttää kohtuudella. Mutta olen kyllä oikeasti kuullut tapauksista, jotka ovat mielestäni jo aika härskejä. Monta kertaa koiran kusetusta päivässä, pentukoiran koulutusta, alle kouluikäisten lasten kaitsemista yms. Myös Teams-palavereiden taustalta kuuluu yllättävän usein sellaisia lasten ääniä, joista pystyy päättelemään että kyllä ne oikeasti aika paljon vaikuttaa siihen työssä keskittymiseen. Harva toki tätä uskaltaa myöntää, ettei vaan etätyötä kiellettäisi.
Joo kyllähän sitä varmasti jotkut tekee. Toisaalta eihän lähityötkään takaa että niitä töitä tosiaan tehtäisiin kovin tehokkaasti, lusmuilla voi siellä toimistollakin. Minulla on ollut työkavereita joitten lapset soittelee niille monta kertaa päivässä kun tulevat koulusta kotiin yksin, työajalla hoidetaan ihan muita asioita jne. Etätyöt tietysti mahdollistaa lusmuille vielä enemmän lusmuilun mahdollisuuksia, mutta ei nämä alun perinkään niitä tehokkaita ja motivoituneita työntekijöitä ole.
Pikkulapset palaverin taustalla voi olla myös niitä, jotka on flunssan takia kotona. Ilman etätöitä vanhempi olisi palkallisella hoitovapaalla (pahimmillaan tosi paljon, varsinkin jos on useampi lapsi ja jokaisesta saa aina sen 3pv/lapsi olla, ja sitten kuukauden päästä seuraava tauti, ihan normaalia päiväkoti-ikäiselle). Tehokkaampaa kai se on että vanhempi tekee edes jotain töitä, verrattuna siihen ettei tee mitään. Tuskin kukaan huvikseen lasten kanssa yrittää töitä tehdä, koska paljon helpompaa on ilman.
Lapsi yskäsee ja on muka flunssa ja pakko jäädä kotiin. Sitten siellä duunataan pitkin päivää kaikkea muuta kuin töitä.
Mä oon muusikko ja teen musaa himassa. Lasketaanko se etätyöksi? Jos lasketaan, niin kyllä tykkään. Saa tehdä yksin, joka sopii hyvin meille Astingin-syndroomalla siunatuille.
Mä pidän etanoista. Aikaisemmin en. Ihana alkupalaksi tai kilo kokoateriaksi.
Olen tehnyt kotona töitä 80-luvulta lähtien ja hyvin sujuu.
Useimmat varmaan ruokkii lapset samalla kun pitää oman lounastauon. Toisaalta työstä riippuen voi tehdä ihan hyvää välillä nousta ja laittaa vaikka pyykit narulle, samalla pyöritellen päässään jotain työasiaa. Lähinä taas menee aikaa just siihen rupatteluun, mahdollisesti myös paikasta toiseen siirtymiseen, esim palaverihuoneeseen ja vessaan jne. tuskin kukaan kirjaa itseään ulos aina kun työkaveri tulee juttelemaan (ja älkää nyt väittäkö ettei teillä töissä ikinä puhuta muita kuin työasioista).