Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei pidä etätöistä?
Taidan olla vähemmistöä, mutta itse saisin paremmin tehtyä hommat toimistolla. Nyt olen tehnyt viimeiset 2,5 v pääasiallisesti etätöitä koronan takia ja syyskuussa menen takaisin toimistolle kokoaikaisesti. Tuntuu, että kotona ei pääse tuulettumaan työasioista ja työpisteeni ovat vielä keittiössä ja makkarissa.
Mulla ole mitään niitä vastaan, jotka haluavat tehdä 100% etätyötä. On vain hyvä, että työelämä joustaa ja saa itse valita työpisteen. Kun itse oon puhunut siitä, että tekisin mielelläni työt työpaikalla ja kodin ja kesämökin pyhitän omalle elämälle, niin on saanut osakseni ihmettelyä ja suoranaista raivoa.
Kommentit (236)
Etätyön helpotus oli, ettei tarvinnut käyttää työaikaa johonkin turhaan jorinaan työkavereiden kanssa. Olen aina vihannut yhteisiä lounaita, kahvitunteja jne.
Olen siis hyvin sosiaalinen ja minulla on laaja ystäväpiiri. Ero on siinä, että ystävät on itse valittuja ja voin valita, milloin haluan seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette niin epäsosiaalista porukkaa te jotka haluatte pysytellä neljänseinän sisällä kotona koko päivän? Kyllä meillä boomereilla on aina työyhteisö ollut se kantava voima. Sieltä löytyy ystävät ja elämänkumppanitkin. Monelle eläköityminen on rankka paikka, kun ei enää näe päivittäin ystäviään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla te tunnette sen, että ette voi irrottautua töistä? Ihmettelen, koska itse laitan koneen kiinni ja lopetan työt. En ajattele niitä sen kummemmin.
Mulla on paljon paperitavaraa, töitä on koneen lisäksi paljon paperilla. Ja sitä on paljon. Ei auta läppärin sulkeminen. Paperit pitää saada yöksi lukittuun kaappiin. Salassa pidettävää aineistoa. En asu yksin. Onneksi saa olla taas toimistolla.
Tuossa tilanteessa hommaisin itselleni tilavan kaapin/rakentaisin sen.
Oven kun avaisi lukosta, olisi edessä työpöytä ja toimisto mappeineen.
Töiden jälkeen ovi lukkoon ja toimisto on suojattu.
En näkisi ongelmana.
Vierailija kirjoitti:
Puolensa ja puolensa.
Lapsiperhearki helpottui huomattavasti etätöiden ansiosta. Jos lapsi on esim. vähän flunssainen, ei tarvitse heti olla koko päivää töistä pois, eikä myöskään viedä lasta nenä valuvana päiväkotiin ja toivoa parasta.Teen työtä, jossa on aika ajoin todella epämukavia asiakaskohtaamisia puhelimitse. Etätöissä mua inhottaa se, kun ihmiset huutavat mun korvaan mun _kotona_. Tuntuu henkilökohtaisemmalta ja ehkä tietyllä tapaa turvattomammalta. Työpaikalla pystyisi heti sanoa vaikka työkaverille että "olipa taas puhelu".
Etänä taas ne ilkeät ja törkeät työkaverit voi napin painalluksella sulkea pois. Tuntuu turvallisemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette niin epäsosiaalista porukkaa te jotka haluatte pysytellä neljänseinän sisällä kotona koko päivän? Kyllä meillä boomereilla on aina työyhteisö ollut se kantava voima. Sieltä löytyy ystävät ja elämänkumppanitkin. Monelle eläköityminen on rankka paikka, kun ei enää näe päivittäin ystäviään.
No siinäpä se, kun monella on sitä elämää riittävästi ilman niitä "työystäviä". Mikään ei kaadu siihen, ettei heitä näe. Elämää on sopivasti muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä. Etätyöstä uupuvat ne tekijät, jotka tekevät työskentelystä mielekästä. Yhteisöllisyys, yhteinen päämäärä, tiimityöskentely jne. sosiaaliset aspektit loistavat poissaolollaan.
Noista kaikki on mahdollista myös etänä. Jos ei, niin vika on kyllä jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Töissä kaksi isoa näyttöä, kotona ei yhtään, eli läppärin (n. 15") pientä ruutua pitäisi toljottaa. Omassa läppärissäni kotona on sentään 17", eli vähän paremman kokoinen ruutu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä iso osa porukasta on palannut takaisin toimistolle. Kaksi tekee pääasiassa etänä, mutta he sitten käytännössä ovat jääneet työporukan ulkopuolelle. Verkostoitumisesta ja henkilöbräbdistä riippuvalla alalla ei tietty paras juttu. Itse ainakin tykkään aamuisin laittautua ja mennä freesinä toimistolle. Jos olisin etätöissä, niin viettäisin päivät jossain jossain kämäsessä oloasussa ja kaikesta tulisi yhtä puuroa. Nyt työpäivän jälkeen voi suoraan jäädä näkemään kavereita tai käydä museossa tai kahvilla, näihin ei varmaan enää työpäivän jälkeen tulisi lähdettyä, jos sen viettäisi vain kotona. Mutta olen aina ollut tällainen, opiskelustakaan ei tullut mitään kotona vaan aina piti mennä kirjastoon.
Niin, ero ihmisissä on valtava.
Monelle parasta on se herättävä aamulenkki, suihku ja työhommiin valmistautuminen kotona. Aika, joka voisi mennä autossa/bussissa/junassa, menee nyt terveelliseen aamiaiseen ja liikuntaan. Keittiön saa siinä sipaistua vielä siistiksi ja on työpäivälle valmis.
Päivällä on niin helppo siirtyä lounaalle tai keittää kahvit. Myös "työpaikkaliikunta" on helppo toteuttaa tauoilla.
Kukaan ei pälätä, eikä tule kysymään, joko lähdetään lounaalle/tauolle/kotiin. Illalla ehtii mitä vaan, kun taas jää työmatka pois.
Eikä joka flunssa kierrä työyhteisöä, kun se on vain koneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä. Töissä kaksi isoa näyttöä, kotona ei yhtään, eli läppärin (n. 15") pientä ruutua pitäisi toljottaa. Omassa läppärissäni kotona on sentään 17", eli vähän paremman kokoinen ruutu.
Et raaski ostaa näyttöä itse tai työnantaja ei anna kotiin?
Meillä kolme näyttöä. Yksi oli torissa lahoitetaan -osastolla. Toisesta maksoin 20€ ja kolmas on uusi, poistosta 89€.
Kun laskisi työmatkatkakulut muutamalta vuodelta, niin ei nyt ihan kalleimmat hankinnat niihin verrattuna.
Väsyn työkavereiden kanssa sosialisoinnista ja siksi on parasta, että saan tehdä n.puolet viikosta etänä. Tekisin mielellään kyllä enemmänkin.
Lisäksi etäpäivinä jää paljon enemmän vapaa-aikaa kun ei mene työmatkoihin tai itsensä puunaamiseen aikaa.
Itselleni on vaikeaa ymmärtää, että joku nauttisi lähitöistä niin paljon, että haluaisi koko ajan olla vaan toimistolla. Hrrr.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Töissä kaksi isoa näyttöä, kotona ei yhtään, eli läppärin (n. 15") pientä ruutua pitäisi toljottaa. Omassa läppärissäni kotona on sentään 17", eli vähän paremman kokoinen ruutu.
Et raaski ostaa näyttöä itse tai työnantaja ei anna kotiin?
Meillä kolme näyttöä. Yksi oli torissa lahoitetaan -osastolla. Toisesta maksoin 20€ ja kolmas on uusi, poistosta 89€.
Kun laskisi työmatkatkakulut muutamalta vuodelta, niin ei nyt ihan kalleimmat hankinnat niihin verrattuna.
Niinhän se menee, kun työnantaja hyväksyy etätyön tekemisen, niin työnantaja kustantaa tarvittavat työvälineet. tietokoneet ja muun kaluston, jota tarvitaan kun kotona työskennellään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette niin epäsosiaalista porukkaa te jotka haluatte pysytellä neljänseinän sisällä kotona koko päivän? Kyllä meillä boomereilla on aina työyhteisö ollut se kantava voima. Sieltä löytyy ystävät ja elämänkumppanitkin. Monelle eläköityminen on rankka paikka, kun ei enää näe päivittäin ystäviään.
Kun pienessä toimistossa oli yksi draamakuningatar työyhteisön jäsenenä, niin koronan myötä tullut etätyö pelasti tilanteen. Ei tarvinnut enää katsella sitä, että yksi pilaa työpäivän. Reilu 3 vuotta olen nyt etänä ollut ja toimistolle en enää edes halua, vaikka draamakuningatarkin otti loparit. Olen paljon tehokkaampi etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tykkää toimistotyöstä ollenkaan etenkään lähityönä ja jos vaikka tykkäisinkin niin en saisi töitä. Nimenomaan ne kanssaihmiset lähityösdä on täysin perseestä. En tykkää niistä ihmisistä yhtään eikä ne ihmiset minusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tylsempää kuin palaverit. Ja etänä ne on vieläkin ankeampia ja väkisinkin alkaa tekemään muita asioita.
No haittaako se muu tekeminen palaverin aikana?
Jos istut palaverissa työpaikalla ja mietit syysverhoja, napsuttelet pöydän alla salaa klemmaria, pidätät persus kireänä pierua tai mietit, että kylläpä tuo Jaakko haisee, niin onko se nyt parempi kuin kotihommissa palaverissa joku muu puuha?
Mielestäni palaverit voi vetää ihan hyvin vaikka kuntopyörää polkien, jumppapallon päällä tai tasapainolaudalla keikkuen, pyykkejä käännellen tai vaikka käsipainoja nostellen, jos ei tarvitse jakkupuku päällä kameran edessä pönöttää. Ihmiset ovat ihan liikaa paikallaan muutenkin.
Mä vihaan yli kaiken niitä ihmisiä lähityössä. En voi sietää heitä ollenkaan. Ollaan aivan eri maailmoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tylsempää kuin palaverit. Ja etänä ne on vieläkin ankeampia ja väkisinkin alkaa tekemään muita asioita.
No haittaako se muu tekeminen palaverin aikana?
Jos istut palaverissa työpaikalla ja mietit syysverhoja, napsuttelet pöydän alla salaa klemmaria, pidätät persus kireänä pierua tai mietit, että kylläpä tuo Jaakko haisee, niin onko se nyt parempi kuin kotihommissa palaverissa joku muu puuha?
Mielestäni palaverit voi vetää ihan hyvin vaikka kuntopyörää polkien, jumppapallon päällä tai tasapainolaudalla keikkuen, pyykkejä käännellen tai vaikka käsipainoja nostellen, jos ei tarvitse jakkupuku päällä kameran edessä pönöttää. Ihmiset ovat ihan liikaa paikallaan muutenkin.
Palaverit on ihan perseestä. Jotkut äijät vaan rapsuttelee mu niansa. Pullaa tarjotaan kaikille muille, mutta ei minulle. Kaikki muut ihmiset on jotain vakoojia ja agent teja, minä olen ainut, joka ei ole. Useimmat hyvin vahvasti kallellaan itään päin, minä en. Hyi v ttu miten ok settavaa porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tylsempää kuin palaverit. Ja etänä ne on vieläkin ankeampia ja väkisinkin alkaa tekemään muita asioita.
No haittaako se muu tekeminen palaverin aikana?
Jos istut palaverissa työpaikalla ja mietit syysverhoja, napsuttelet pöydän alla salaa klemmaria, pidätät persus kireänä pierua tai mietit, että kylläpä tuo Jaakko haisee, niin onko se nyt parempi kuin kotihommissa palaverissa joku muu puuha?
Mielestäni palaverit voi vetää ihan hyvin vaikka kuntopyörää polkien, jumppapallon päällä tai tasapainolaudalla keikkuen, pyykkejä käännellen tai vaikka käsipainoja nostellen, jos ei tarvitse jakkupuku päällä kameran edessä pönöttää. Ihmiset ovat ihan liikaa paikallaan muutenkin.
Vttu siinä mitkään kuntopyörät ja jumppapallot auta kun kaikki muut on jotain ve nä jän agentteja ja minä en.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Töissä kaksi isoa näyttöä, kotona ei yhtään, eli läppärin (n. 15") pientä ruutua pitäisi toljottaa. Omassa läppärissäni kotona on sentään 17", eli vähän paremman kokoinen ruutu.
Me saatiin ostaa kotiin iso näyttö ja työtuoli.
Meillä peri vanhoollinen firma. Kaikkien oli pakko palata heti konttorille, kun se oli "hyväksyttävää".
Joka päivä stressaa, kun työkavereita putoilee sairaslomalle tasaiseen tahtiin. Toki ehtivät tartuttaa muutkin ennen tuota.
Saatanallinen häly ja sitten näitä, joiden on pakko tunkea siihen sun avokonttoriloosiin höpöttämään omia juttujaan. Itse haluaisin tehdä työaikana töitä, enkä läpättää jotain yhdentekevää jonkun räkää ryystävän kollegan kanssa.
Hommat onnistuisi loistavasti kotonakin, mutta ei, niin ei.